Viime syksynä väänsin itse samanoloisesti kuin edellä on kuvattu ja kuten ehkä jotkut muistavatkin. Itse päädyin siihen, että mietin eri lopputulokset mahdollisimman konkreettisesti ja totesin hinnan olevan liian kallis kaikissa tapauksissa. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että toin asian ulos täällä, koska yksin asioita pyöritellessä olisi pää räjähtänyt ja mahdollisuus äkkinäisille ratkaisuille ollut olemassa. Ulkopuolinen kun osaa ilman sitä tunnepuolta todeta, että painapa jarrua tai anna palaa, siis yleensä. Toki aina mukaan mahtuu joku jeesustelemaan, miten on ollut 20 vuotta yhdessä ja aina vaan rakastaa enemmän ja enemmän vaimoaan tai toisaalta joku, joka suosittelee helppoa panoa. Mutta siis pääosin hyvän peilauksen täältä sain, ja siitä edelleen kiitos asianosaisille.
Itse tapaus eteni siten, että annoin pikkuisen jäähyä fiiliksilleni käytännössä pitämällä pientä hajurakoa naiseen. Kun päätä sai vähän selvitettyä, mietin, mitä menettäisin luopumalla monella tapaa toimivasta parisuhteesta, ainakin osittain lapsista ja yhteisesti rakennetusta perhe-elämästä sekä jossain määrin myös yhteisistä ystävistämme. Luopumalla ihastumisen tunteesta ja olemassaolemattomasta suhteesta en menettäisi mitään edellisistä, kovin hinta olisi vain taistelu pääni sisällä, ja sekin oli jo alkanut laantua. Lopulta ratkaisu oli varsin helppo, kuten näin jälkeenpäin sen pitikin olla. Tilanne olisi ollut varmasti hyvin erilainen, jos avioliitostani puuttuisi jotain oleellista, mutta eipä oikeastaan puutu.
No, sain mielestäni homman pelattua hyvin loppuun saakka. Juteltiin kevään aikana toisinaan paljonkin, kun samansuuntaiset intressimme ovat, ja viimeisellä viikolla kävin sanomassa moikat, kun vaihdan työpaikkaa, tosin en hänen vuokseen. Siinä turinoiden lopuksi sain niin lämpimän katseen ja hymyn, ettei kyllä jäänyt epäselväksi, mihin olisi ollut saumat. Tällä kertaa siitä jäi vain hyvä fiilis, eikä tunteet lähteneet sen pidemmälle laukkaamaan. On sellainen tunne, että mikäli häneen vaikkapa kadulla törmään, on vilpittämän hauska kysyä kuulumiset ja vaikka tarjota kahvit, mutta jos en enää ikinä häntä näe, jää lämmin muisto mahtavasta naisesta, mutta oma elämäni ei siitä sekoitu sen enempää.