Naisasiat

[Vanha Len]

Tapasin tänään naisen, joka oli 80-luvulla täysin rakastunut minuun. Hän oli tuolloin 12 vuotias ja mä olin juuri saanut ajokortin, vittu lol. Nyt nainen on kuin enkeli ja sinkku, minä taas itse Saatana ia parisuhteessa. Helkkarin hämmentävää, varsinkin kun ensimmäisen kerran nainen, liikauttaa tunnekylmää sydäntäni 25 vuoteen. Se kaipaamani kutkuttavan lämmin tunne vatsan seudulla jne. En kysy neuvoja, kunhan piti jollekin purkautua. Ja täähän on kokemukseni mukaan oiva foorumi tähän. No helkkari, lupasin viedä jo syömään, sekä maksaa laskun. Jatkakaa.

 

[Sanainen arkku]

Pitäisi tänne kirjoittaa, miten kaikki taas menee hyvin. Tosissaan noin vuosi sitten erosin hyvinkin ihanasta ja tasapainoisesti 12 vuoden suhteesta. Ei siinä kauaa mennyt, kun löysin ns. sielunkumppanin joka oli lähes identtisessä elämäntilanteessa, kuin itse. No kesä meni ihan sairaan ihanasti matkustellen ja ihmetellen toisiamme. Tämä nainen on kuitenkin hyvin erilainen, kuin yksikään tapaamani ihminen. Erityisherkkä extrovertti, jonka tunne-elämä on jotain, mitä en ole aikaisemmin kohdannut.

Syksyllä arki tuli lujaa vasten kasvoja ja molemmilla oli varmaan jollain tavalla tyhjä. Lokakuussa taisi tulla ensimmäisiä keskusteluja siitä, kuuluisimmeko sittenkään yhteen. Marraskuussa asia eskaloitui ja kaikki romahti, myös minä. Olen aina ollut kova ottamaan alkoholia joten raha- ja elämäntilanteensa salliessa tartuin pulloon aika rankalla kädellä. Menin sitten aika huonoon kuntoon, kunnossa Uudenvuoden jälkeen pääsin asiasta jotenkin yli ja putken poikki. Sitten olinkin hetken "vieroituksessa" frendin luona ja aloitin taas työnteot ja pääsin takaisin "elävienkirjoihin".

Kyllä me paljon soiteltiin ja viestiteltiin tuona aikana, mutta ei se kovin hedelmällistä ollut, koska olin melkein aina hurjassa humalassa. Kuitenkin pian sen jälkeen, kun laitoin korkin kiinni ja aloittanut painaaman hommia helvetisti alkoi myös naiset kiinnostamaan. Ehdin parilla treffeillä käydä, kunnes aloin huomaamaan vanhan suolan sanon puolin ja toisin.

Pari kuukautta sitten aloimme taas tapailemaan ja huomasin uuden kipinän syttyneen. Tunne on lähes vahvempi, kuin tutustuessamme enemmäistä kertaa, joka on mielestäni aivan uutta minulle. Tällä hetkellä katselemme mitä tästä tulee sen enempää stressaamatta. Vaikka tunteeni häntä kohtaan ovat hyvin vahvat olen silti jollain tapaa varautunut tulevaan mahdolliseen eroon ja siksi pystyn helpommin suhtautumaan suhteeseen, kuin aikaisemmin. Tämä tunneihminen on opettanut minulle hyvin paljon tunteiden käyttämisestä ja puhumisesta.

Aikaisemmin en puhunut esimerkiksi mustasukkaisuudesta, jolloin hyvin usein naiseni tulkitsi sen välinpitämättömyydeksi ja etten ole mustasukkainen vaikka todellisuudessa terveellä tavalla olinkin. Tämä todennäköisesti johtuu siitä, että exäni pitkässä parisuhteessa oli muutaman kerran hyvinkin mustasukkainen, lähes sairaanloisesti ja jouduimme asiasta keskustelemaan hyvinkin pitkään. Asia on varmasti vaikuttanut minuun ja siihen, etten halua vaikuttava mustasukkaiselta, koska luulin näyttäessäni sitä, vaikuttaisin hullulta, sillä tiedän, ettei mustasukkaisuudessani ole perusteita vaan se on normaalia ajatusta päässä. Totuus on vain se, että edellisistä suhteista ei kannata viedä mitään uuteen suhteeseen vaan asioista kannattaa puhmaan todella hyvissä ajoin mitä toinen toivoo toiselta. Alkuhuumassa se tuppaa unohtamaan ja kun arki koittaa tulee asioita eteen joita ei aikaisemmin ole huomannut.

Emme ole tällä hetkellä ns yhdessä, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että vieraissa ei käydä ja uskoisin hänen ajattelevan samoin. Olen juuri junalla menossa tapaamaan häntä ja varmasti keskustelen asiasta.

Loistava tulevaisuus edessä! Hyvää alkavaa kesää kaikille kaneille, joiden hormonit hyrräävät, kuten minulla.

En haluaisi olla kyyninen ja lannistava, vaan realisti ja kannustava.

Tekstissäsi on hyvää se, että tunteet tunnustetaan ja niitä haluat opetella. Kuitenkin on syytä muistaa, ettei tunteita voi syödä. Ne tulevat ja menevät. Ne ovat tärkeä osa ihmisyyttä, mutta voimassa vain kulloisenkin hetken.

Pari varoitusta: ensinnäkin tuo termi sielunkumppani. Unohda koko juttu. Ei sellaista ole, varsinkin kun ihmiset muovautuvat elämän kolhuissa ja myötävirrassa.

Toisekseen alkoholi. Jokainen huikka voi selvästikin olla pitkän alamäen alku. Arvosta itseäsi. Alkoholi ei selvästi ole sinun juttusi, eikä kukaan myöskään voi hyvin jos vaihtoehtona sille on järjettömän suuret työtunnit (jotka luin rivien välistä).

Tsemppiä kevääseen.

 

[Salama15]

Reilu puoli vuotta edellisen suhteen loppumisesta, kevättä rinnassa, tikanpoikaa puuhun, sano...

Hankalaa; aikanaan (mun eron jälkeen) nainen, jonka kanssa meikäläinen olisi nk. perfect match, halusi lapsia ja minä en kun niitä jo kaksi on ja aikuisiakin jo = kivaa loppuelämää, pysytään ystävinä! No nyt tää pimu on saanu pari mukeloa yhden toliskon kanssa ja se suhde ei todellakaan ole terveellä pohjalla, joten pimu saattaa tässä jossain kohtaa ”vapautua”? Toki siellä on sit ne kaksi pikkunappulaa, ja pitkään.

Toisaalta toinen hyvä ystäväni on antanut vihjeitä halusta viedä tätä meidän ystävyyttämme vähän pidemmälle/syvemmälle, hänellä nuorimmainen jo lukiossa, joten voi tulla ja mennä, hyvässä duunissa, kirkkaasti omillaan toimeentulevaa & varakasta sorttia, fiksu ja nättikin...

Tuosta sitten kohti kesää?

 

[Styge]

Reilu puoli vuotta edellisen suhteen loppumisesta, kevättä rinnassa, tikanpoikaa puuhun, sano...

Hankalaa; aikanaan (mun eron jälkeen) nainen, jonka kanssa meikäläinen olisi nk. perfect match, halusi lapsia ja minä en kun niitä jo kaksi on ja aikuisiakin jo = kivaa loppuelämää, pysytään ystävinä! No nyt tää pimu on saanu pari mukeloa yhden toliskon kanssa ja se suhde ei todellakaan ole terveellä pohjalla, joten pimu saattaa tässä jossain kohtaa ”vapautua”? Toki siellä on sit ne kaksi pikkunappulaa, ja pitkään.

Toisaalta toinen hyvä ystäväni on antanut vihjeitä halusta viedä tätä meidän ystävyyttämme vähän pidemmälle/syvemmälle, hänellä nuorimmainen jo lukiossa, joten voi tulla ja mennä, hyvässä duunissa, kirkkaasti omillaan toimeentulevaa & varakasta sorttia, fiksu ja nättikin...

Tuosta sitten kohti kesää?

Nautit pillusta ja sen rahoista. Ehkä vähän seyrastakin. Mutta vain kesä ajan. Sitten vaan monoa lapsiarkineen.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

En haluaisi olla kyyninen ja lannistava, vaan realisti ja kannustava.

Tekstissäsi on hyvää se, että tunteet tunnustetaan ja niitä haluat opetella. Kuitenkin on syytä muistaa, ettei tunteita voi syödä. Ne tulevat ja menevät. Ne ovat tärkeä osa ihmisyyttä, mutta voimassa vain kulloisenkin hetken.

Pari varoitusta: ensinnäkin tuo termi sielunkumppani. Unohda koko juttu. Ei sellaista ole, varsinkin kun ihmiset muovautuvat elämän kolhuissa ja myötävirrassa.

Toisekseen alkoholi. Jokainen huikka voi selvästikin olla pitkän alamäen alku. Arvosta itseäsi. Alkoholi ei selvästi ole sinun juttusi, eikä kukaan myöskään voi hyvin jos vaihtoehtona sille on järjettömän suuret työtunnit (jotka luin rivien välistä).

Tsemppiä kevääseen.

Kiitti.

Torstaista tiistaihin kesti kuherrusviikonloppu. Olipahan mahtavaa ja tästä on hyvä jatkaa samaa rataa. Tuskin me enää vakituiseen suhteeseen palataan, mutta ystävinä ja rakastajina pysytään varmasti niin pitkään, kunnes toinen löytää uuden parisuhteen. Never say never, mutta tuskin me enää yhteen muutetaan ja homma toimii todella hyvin näin.

Eilen tuli avattua keskustelua aiheesta ja ainakin minun mielestäni on hyvä, että jatkamme näin, kuten tähänkin asti. Tunteita ei tietenkään voi syödä. Olen vain oppinut, että tunteet pitäisi ainakin parisuhteessa avata toiselle, toki riippuen tunteesta ja kumppanista.

Tuo sielunkumppani termi on tosissaan monelle mörkö. Ei se tarkoita, että pitää olla kimpassa. Ihmiset kun ymmärtää todella väärin. En tietenkään meinaa mitään loppuelämän parisuhdetta "sielunkumppanin" kanssa, vaan sitä miten toinen vaikuttaa toiseen. Olemme antaneet toisillemme hyvin paljon niin hengellisesti sekä monin muiden asioiden kauttä, että vaikka tiemme ei enää kohtaisikaan niin mikä olen muuttunut ihminen pysyvästi. Toki aina voit muuttua lisää, mutta olen oppinut paljon itsestäni ja muista.

Alkoholin kanssa olen jo herännyt. Join muutaman saunaoluen lauantaina ja muuten jos teki mieli niin ykkösolutta. Että on hyvä fiilis lähteä taas eteenpäin.

 

[A Siente]

Voin sanoa ettei uskovaisiin sekaantuminen ollut hyvä idea. Alkuun tuntu ihan hyvälle, mutta lopulta se alkoi tuntumaan aivopesulta. Vaikea selittää, mutta ei todellakaan mitään normaalia. En suosittele.

 

[Malkkinen]

Voin sanoa ettei uskovaisiin sekaantuminen ollut hyvä idea. Alkuun tuntu ihan hyvälle, mutta lopulta se alkoi tuntumaan aivopesulta. Vaikea selittää, mutta ei todellakaan mitään normaalia. En suosittele.

Exän mutsi oli kovasti uskovainen ja ihan pokkana väitti mulle kerran että hänellä on laukussa sellaiset silmälasit, jotka mullistaisivat mun hengellisen elämän jos ne päähän laittaisin. Kysyin niitä välittömästi testattavaksi, vastaus oli että niiden läpi voi katsoa vain selvinpäin.

Ja kuten hyvin tiedetään, tyttäret ovat hyvinkin paljon äitiensä kaltaisia ja tämä suhde ei kauaa kestänyt. Exä muunmuassa uskoi äitinsä puheet siitä että oli Teneriffalla asuessaan manannut demoneja ulos paikallisista ihmisistä. Aika nopeasti meidän suhteen päättymisen jälkeen exä alkoi pyörimään helluntailaisten kanssa ja facebook-päivitysten perusteella sinne jäi.

Ja nyt ihan viimeisimpien päivitysten perusteella on saanut ihan lääkäriltä mustaa valkoisella että on mielenterveyspotilas.

 

[Tinke-80]

Tuli tänään infoa että kesällä olisi sukujuhlat tiedossa. Avovaimo ei ollut ainakaan alustavasti innostunut lähtemään ja ehdotti että menisin yksikseni. Siis mitä helvettiä? Ymmärrän kyllä että hän varmasti tuntee itsensä ulkopuoliseksi siellä, mutta helvetti jos mä joudun hänen suvun kissanristiäisissä kulkemaan niin voi hänkin sen verran vaivautua että tulee minun suvun juhliin. Ei voi tajuta.

 

[Sanainen arkku]

Tuli tänään infoa että kesällä olisi sukujuhlat tiedossa. Avovaimo ei ollut ainakaan alustavasti innostunut lähtemään ja ehdotti että menisin yksikseni. Siis mitä helvettiä? Ymmärrän kyllä että hän varmasti tuntee itsensä ulkopuoliseksi siellä, mutta helvetti jos mä joudun hänen suvun kissanristiäisissä kulkemaan niin voi hänkin sen verran vaivautua että tulee minun suvun juhliin. Ei voi tajuta.

Kun olet pahimman äimistyksesi käsitellyt, niin suosittelen että rohkeasti kysyt miksi hän ei sinne halua lähteä. Mikä pelottaa tai tuntuu vastenmieliseltä. Huomaa, että se (koettu) syy voi yhtä hyvin olla hänessä itsessään kuin muissa. Tyypillinen esimerkki voisi olla, että pelätään kysymyksiä perheenlisäyksistä jne... jotka naiset kai usein ottavat miehiä raskaammin.

Voi olla myös viisasta kertoa omista tunteistasi asian suhteen, mutta jos toisen suvun kesteihin osallistuminen on sinulle ihan mukavaa niin mitään reilun kaupan bilateraaliasetelmaa ei kannata alkaa luomaan. Enemmän hävittävää kuin voitettavaa.

 

[Tinke-80]

@Sanainen arkku Tuli eiljen juteltua avovaimon kanssa tuosta asiasta ja olihan siellä ihan selkeä syy miksi hän ei haluaisi lähteä tuonne sukujuhliin. Tuli itse aluksia ylireagoitua liiankin kanssa ja onneksi kuuntelin neuvoasi. Kts vinkistä.

 

[moby]

Ihme ylireagointia. Olen tässä avokin perhejuhlissa käynyt pari vuotta ja taas ollaan menossa ensi viikolla, koska tässä maassa(Thaimaassa) perhejuhlat/yleiset juhlat ovat tärkeitä. No katsotaan sitten kesällä kun tullaan kimpassa Suomeen mihin mennään juhlimaan.

Arvoisat feministimiehet. Miltä tuntuisi jos avokki tekee sulle joka päivä 3 ruokaa, tekee manikyyrin ja pedikyyrin ja putsaa sun korvat ihan vapaaehtoisesti ja pyytämättä, koska se vähän niinkuin kuuluu hänen hommiinsa perheen päätä kohtaan? Lisäksi tekee kahta osa-aikaduunia ja itse toki olen kokopäiväisesti työssä.

Onko tämä kolonialismia ja sovinismia pyytämättä yllättäen? Toisaalla maailmassa asiat ovat toisin. En kaipaa Suomeen, paitsi lyhyelle lomalle.

 

[teppana]

Jokaiselle sopii erilainen kumppanuus. Joku nauttii kun puoliso ottaa vastuuta esim. kodin hoidossa kokkaamisen, siivoamisen ja pyykkäämisen saralla ja hemmottelee vaikka putsaamalla korvat ja hieromalla hartioita. Itsellä tuollainen jako aiheuttaisi lähinnä kiusallista oloa. Kokkaan pääsääntöisesti itse omat safkat ja joskus sitten yhdessä tehdään illallista. Pesen omat korvani ja siivoan kotia siinä missä avovaimoni. Tällainen järjestely sopii meidän parisuhteessa molemmille. En osaa kuvitella parisuhdetta jossa olisin "perheen pää", vaan olen tasavertainen kumppani oman puolison kanssa.

Kliseisesti tärkeintä on toisen arvostaminen.

 

[Malkkinen]

Arvoisat feministimiehet. Miltä tuntuisi jos avokki tekee sulle joka päivä 3 ruokaa, tekee manikyyrin ja pedikyyrin ja putsaa sun korvat ihan vapaaehtoisesti ja pyytämättä, koska se vähän niinkuin kuuluu hänen hommiinsa perheen päätä kohtaan? Lisäksi tekee kahta osa-aikaduunia ja itse toki olen kokopäiväisesti työssä.

Kyllähän siinä tulisi vähän sellainen laiska, tyhmä ja saamaton olo.

 

[mikko600]

Kyllähän siinä tulisi vähän sellainen laiska, tyhmä ja saamaton olo.

Tai herättäisi ehkä kysymyksiä kuinka vakaalla pohjalla oma maskuliinisuus on kun tällä pitää kehuskella keskustelupalstalla muille.

 

[Sanainen arkku]

Kell' onni on hän onnen kätkeköön.

Suomalaiskaukoitäläisiä parisuhteita leimataan herkästi hyväksikäytöksi. Asiat eivät tietenkään ole niin yksinkertaisesti, vaan kulttuurierot saavat ehkä jotkut, vaikkapa katolisten maiden naiset kavahtamaan sitä kuinka meillä vaimot pakotetaan töihin. Pakotetaan siis siinä mielessä, että siltä se saattaa katolisen kotirouvan kuplasta käsin näyttää.

Itse olen työssäni törmännyt näihin Suomi-Thaimaa perheisiin, ja sanoisin kyllä (lapset ovat vahvoja todistajia) ettei suomalaisesta parisuhteesta käsin (keskimäärin) ole mitään varaa arvostella. Mutta sitten sinä, @moby , tulet tänne sylkemään tekstiä joka vahvistaa ennakkoluuloja ja stereotypioita. Ei minulle, koska minulle sinä olet sähköisen maailman brändi, mutta asiakkaani ovat täysin aidosti todellisia, tuntevia ihmisiä.

Jatketaan.

 

[moby]

Itse olen työssäni törmännyt näihin Suomi-Thaimaa perheisiin, ja sanoisin kyllä (lapset ovat vahvoja todistajia) ettei suomalaisesta parisuhteesta käsin (keskimäärin) ole mitään varaa arvostella. Mutta sitten sinä, @moby , tulet tänne sylkemään tekstiä joka vahvistaa ennakkoluuloja ja stereotypioita. Ei minulle, koska minulle sinä olet sähköisen maailman brändi, mutta asiakkaani ovat täysin aidosti todellisia, tuntevia ihmisiä.

Jatketaan.

Kerroin vain miten asiat ovat. Pitäisikö sanoa avokille, että et saa näin tehdä ja laittaa riita tulille? Toki osaan tehdä sapuskat ja muutkin asiat itse ja olen ne ennen tätä suhdetta tehnytkin. Nyt saan nauttia huolenpidosta, joka tulee suoraan sydämestä.

 

[Jeffrey]

@moby tarinaan voin sanoa, että tuollaisia naisia löytyy kyllä myös suomalaisista naisista oikein ja paljon. Okei, nämä eivät ehkä pedikyyriä sulle tee, mutta perinteiset sukupuoliroolit haluavia naisia on yllättävän paljon vielä tänä päivänä.

Tähän liittyy mun päässä vähän sama kuin vivahteikkaampaan seksuaalielämään. Jos toinen sitä haluaa ja siitä nauttii niin ei se ole hyväksikäyttöä vaikka ulkopuoliselle asiaa ymmärtämättömälle se siltä varmasti vaikuttaakin.

Silti myös feministien tulisi antaa ihmisten elää haluamansa kaltaista elämää, mikäli siihen ei liity selkeää epätasa-arvoa ja toisen alistamista kuten esimerkiksi joissain muslimi kulttuureissa.

 

[teppana]

Kerroin vain miten asiat ovat. Pitäisikö sanoa avokille, että et saa näin tehdä ja laittaa riita tulille? Toki osaan tehdä sapuskat ja muutkin asiat itse ja olen ne ennen tätä suhdetta tehnytkin. Nyt saan nauttia huolenpidosta, joka tulee suoraan sydämestä.

Enemmän tuossa särähti tuo "mitäs feministimiehet on mieltä" osa. Antaa sellaisen ikävähkön sivukalskeen ja rivien välistä voi lukea että mielestäsi naisen paikka on tehdä sapuskaa ja palvella miestä. Ei siinä mitään pahaa ole jos tällainen järjestely teillä toimii ja olette onnellisia. Kukas minä tai kukaan muu olemme sanomaan miten sinun ja puolisosi tulee elää. Mutta en myöskään ymmärrä tällaista uhoa "feministimiehiä" vastaan. Kel onni on se onnen kätkeköön...

Ihan aidosti toivon hyvää teille molemmille ja on hienoa jos kaksi toisilleen sopivaa ihmistä on löytänyt toisensa. Näin on itsellenikin käynyt. Ja vaikka oma puolisoni ei mun korvia kaivele tai seiso pullantuoksuisena keittiössä niin en sitä mihinkään vaihtaisi.

 

[sampio]

En oikeastaan ymmärrä, miksi tällaiseen keskusteluun otetaan jokin (mies)feminismi mukaan. Kai kyse lopulta on siitä, miten eri hommat parhaiten ja molempia osapuolia tyydyttäen toimii. Jos toinen nauttii aidosti siitä, että saa passata puolisoaan, olipa nainen tai mies, niin ei kai siinä sitten mitään. Tämä sillä oletuksella, että se on aidosti myös tämän passaavan osapuolen valinta, eikä häneltä oletettu ja odotettu rooli, jota hän automaattisesti toteuttaa. Tämä toimii molemmin puolin, koska mieskin voi olla yhtä hyvin kiinni omaan päähänsä rakentamassaan käyttäytymismallissa.

Lapsuudesta kai nämäkin juontuvat ja itse olen joutunut aktiivisesti tekemään töitä sen eteen, etten lukittuisi liikaa siihen, miten oletan asioiden olevan parisuhteessa. Nää jutut kun eivät lopulta ole kovinkaan vaikeita teoriassa, jos kyse on täyspäisistä aikuisista. Arjessa toki kipinää iskee, mutta tapaan ajatella siten, että jos minä pääsen aika helpolla ja selittelemättä poikain kanssa kaljalle, on vastaava oikeus myös vaimolleni. Sama pätee ruoanlaittoon, siivoukseen tai mikä juttu nyt kyseessä onkaan. Joskus sitten toinen tekee enemmän, jos toisella on aitoja kiireitä jne. Siteeraisiko sitä ihan Jeesusta näin ex-uskiksena: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” Pätee niin hartiahierontaan, suuseksiin kuin aamukahviinkin. Ja vähän muuhunkin.

Edit. Mammuttivirke kahteen osaan.

 

[Knox]

Omat appivanhempani ovat melkoinen duo. Anoppi voitelee jopa leivät miehelleen, laittaa juustot etc. Saattaa jopa putsata korvat, sitä en ole kysynyt eikä kiinnosta. Appiukko tekee sitten kaikki ns miehiset työt. Mua ihan oikeasti pelottaa, että jos anoppi heittää lusikan ensin nurkkaan, niin appiukko muuttaa meille, koska tuo reppana kuolisi nälkään omillaan. Puhumattakaan että osaisi pestä pyykkiä, siivota tai tehdä mitään normaaleja elämiseen liittyviä asioita. Traktorin koneeseen se osaa sentään remontin tehdä.

Johtuen kotona näkemästään touhusta, niin meillä on puoliso tehnyt selväksi sen, että hän on minun puoliso, ei äiti. Meillä menee melko tasan kotityöt, ja minusta sen pitääkin mennä niin. Tykkään laittaa ruokaa, joten miksen sitä tekisi. Siivoan siinä missä rouvakin, ja raha-asiatkin isossa kuvassa menee lähes tasan.

Jokainen toki tavallaan, ja pääasia että löytyy sellainen tyyli johon molemmat on tyytyväisiä.

 

[moby]

Niin kysyin asiaa feministimiehiltä, koska nämä asiat tulivat itselleni yllätyksenä. Kun täällä idässä olen puhunut muiden miesten kanssa asiasta, osa on sitä mieltä, ettei tuommoista saisi tehdä(siis nainen), kun se on niin alentavaa, kun ei näin Suomessakaan tehdä.

Esim. ruoanlaitto on täysin avokin heiniä, koska hän tekee sitä myös osa-aikaisesti työkseen. Edes länkkäriruokaa en saa tehdä, kun hän osaa tehdä sitäkin ja se on varsin hyvää ja monipuolista.

Taas on thaimaalsinen uusivuosi takana maaseudullamaa täytyy ihailla tätä perhekeskeisyyttä ja vanhempien kunnioittamista. Perhe on kaikki kaikessa. Joltain miehiltä olen kuullut, että näissä juhlissa heitä pidetään lähinnä kävelevinä pankkiautomaatteina, mutta meillä oli taas mukavat juhlat kotona. Ruokaa ja juoma oli riittävästi, tai no ruokaa oli liikaa ja se oli älyttömän hyvää.

 

[Palstalegenda]

Oltiin tänään naisen kanssa kaupassa. Jossain kohtaa hän kysyi: huomaatko mitään muutosta minussa?

Muistin samalla hetkellä, että hänellä oli aamulla ennen töihin menoa kampaamoaika, mutta koska meillä on hauskaa ja hän ei ole hullu, niin vastasin: oot lihonut?

 

[Rod Weary]

Oltiin tänään naisen kanssa kaupassa. Jossain kohtaa hän kysyi: huomaatko mitään muutosta minussa?

Muistin samalla hetkellä, että hänellä oli aamulla ennen töihin menoa kampaamoaika, mutta koska meillä on hauskaa ja hän ei ole hullu, niin vastasin: oot lihonut?

Ja hän antoi sinun elää vielä siksi, koska Kärpät pelaa finaaleissa?

 

[teppana]

Niin kysyin asiaa feministimiehiltä, koska nämä asiat tulivat itselleni yllätyksenä. Kun täällä idässä olen puhunut muiden miesten kanssa asiasta, osa on sitä mieltä, ettei tuommoista saisi tehdä(siis nainen), kun se on niin alentavaa, kun ei näin Suomessakaan tehdä.

Esim. ruoanlaitto on täysin avokin heiniä, koska hän tekee sitä myös osa-aikaisesti työkseen. Edes länkkäriruokaa en saa tehdä, kun hän osaa tehdä sitäkin ja se on varsin hyvää ja monipuolista.

Taas on thaimaalsinen uusivuosi takana maaseudullamaa täytyy ihailla tätä perhekeskeisyyttä ja vanhempien kunnioittamista. Perhe on kaikki kaikessa. Joltain miehiltä olen kuullut, että näissä juhlissa heitä pidetään lähinnä kävelevinä pankkiautomaatteina, mutta meillä oli taas mukavat juhlat kotona. Ruokaa ja juoma oli riittävästi, tai no ruokaa oli liikaa ja se oli älyttömän hyvää.

Onhan tämä nyt aivan lapsellista (ja suorastaan vähän säälittävää) retostella jollain kodinkoneella joka nyt sattuu vielä ottamaan välillä mulkun suuhun. Kuten monet on täällä jo sulle sanoneet, ei siinä mitään jos tuo teille sopii. Mutta kovin monelle varsinkin länsimaassa asuvalle tuo järjestely voi vaikuttaa vähän hassulta. Enemmän tässä ihmetyttää tämä asenteesi josta aivan selvästi paistaa läpi se, että etsit puolisossa enemmänkin äidin ja kodinhoitajan risteytystä kuin tasapuolista kumppania.

Edelleen sanon samaa, jos tuollainen järjestely pitää teidät molemmat onnellisena niin ei siinä mitään vikaa ole. Mutta tuollaisella ylimielisellä "femakkomiehet ei saakaan samanlaista palvelua" leveilyllä ei todellakaan saavuta mitään asiallista keskustelua. Hieno homma että teillä homma pelaa. Itse taas olen ylpeä puolisoni kyvystä opiskella ja työllistyä vaativaan ammattiin ja nautin kun saan seurata hänen uran kehittymistä. Se, että en edes halua hänen olevan jatkuvasti kotona pesemässä pyykkiä ja laittamassa ruokaa ei pitäisi tehdä minusta feministimiestä tai parisuhteestani jotenkin huonompaa kuin sinun.

 

[SlamDunk71]

Meilläkin se tekee kuka osaa ja ehtii. Yleensä kuitenkin yhdessä. Muutoinkin täysin tasavertaisesti elellään. Mielipiteet on kaikilla ja oma mielipide on se että kukaan ei tykkää tehdä sitä mitä ei osaa...