Pitäisi tänne kirjoittaa, miten kaikki taas menee hyvin. Tosissaan noin vuosi sitten erosin hyvinkin ihanasta ja tasapainoisesti 12 vuoden suhteesta. Ei siinä kauaa mennyt, kun löysin ns. sielunkumppanin joka oli lähes identtisessä elämäntilanteessa, kuin itse. No kesä meni ihan sairaan ihanasti matkustellen ja ihmetellen toisiamme. Tämä nainen on kuitenkin hyvin erilainen, kuin yksikään tapaamani ihminen. Erityisherkkä extrovertti, jonka tunne-elämä on jotain, mitä en ole aikaisemmin kohdannut.
Syksyllä arki tuli lujaa vasten kasvoja ja molemmilla oli varmaan jollain tavalla tyhjä. Lokakuussa taisi tulla ensimmäisiä keskusteluja siitä, kuuluisimmeko sittenkään yhteen. Marraskuussa asia eskaloitui ja kaikki romahti, myös minä. Olen aina ollut kova ottamaan alkoholia joten raha- ja elämäntilanteensa salliessa tartuin pulloon aika rankalla kädellä. Menin sitten aika huonoon kuntoon, kunnossa Uudenvuoden jälkeen pääsin asiasta jotenkin yli ja putken poikki. Sitten olinkin hetken "vieroituksessa" frendin luona ja aloitin taas työnteot ja pääsin takaisin "elävienkirjoihin".
Kyllä me paljon soiteltiin ja viestiteltiin tuona aikana, mutta ei se kovin hedelmällistä ollut, koska olin melkein aina hurjassa humalassa. Kuitenkin pian sen jälkeen, kun laitoin korkin kiinni ja aloittanut painaaman hommia helvetisti alkoi myös naiset kiinnostamaan. Ehdin parilla treffeillä käydä, kunnes aloin huomaamaan vanhan suolan sanon puolin ja toisin.
Pari kuukautta sitten aloimme taas tapailemaan ja huomasin uuden kipinän syttyneen. Tunne on lähes vahvempi, kuin tutustuessamme enemmäistä kertaa, joka on mielestäni aivan uutta minulle. Tällä hetkellä katselemme mitä tästä tulee sen enempää stressaamatta. Vaikka tunteeni häntä kohtaan ovat hyvin vahvat olen silti jollain tapaa varautunut tulevaan mahdolliseen eroon ja siksi pystyn helpommin suhtautumaan suhteeseen, kuin aikaisemmin. Tämä tunneihminen on opettanut minulle hyvin paljon tunteiden käyttämisestä ja puhumisesta.
Aikaisemmin en puhunut esimerkiksi mustasukkaisuudesta, jolloin hyvin usein naiseni tulkitsi sen välinpitämättömyydeksi ja etten ole mustasukkainen vaikka todellisuudessa terveellä tavalla olinkin. Tämä todennäköisesti johtuu siitä, että exäni pitkässä parisuhteessa oli muutaman kerran hyvinkin mustasukkainen, lähes sairaanloisesti ja jouduimme asiasta keskustelemaan hyvinkin pitkään. Asia on varmasti vaikuttanut minuun ja siihen, etten halua vaikuttava mustasukkaiselta, koska luulin näyttäessäni sitä, vaikuttaisin hullulta, sillä tiedän, ettei mustasukkaisuudessani ole perusteita vaan se on normaalia ajatusta päässä. Totuus on vain se, että edellisistä suhteista ei kannata viedä mitään uuteen suhteeseen vaan asioista kannattaa puhmaan todella hyvissä ajoin mitä toinen toivoo toiselta. Alkuhuumassa se tuppaa unohtamaan ja kun arki koittaa tulee asioita eteen joita ei aikaisemmin ole huomannut.
Emme ole tällä hetkellä ns yhdessä, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että vieraissa ei käydä ja uskoisin hänen ajattelevan samoin. Olen juuri junalla menossa tapaamaan häntä ja varmasti keskustelen asiasta.
Loistava tulevaisuus edessä! Hyvää alkavaa kesää kaikille kaneille, joiden hormonit hyrräävät, kuten minulla.