Naisasiat

[sampio]

Itse olen huomannut, että naisten kiinnostus lopahtaa nopeasti kun joka päivä vain selittää, mitä sitä emännän kanssa tuli eilen puuhailtua. Tosin ei välttämättä toimi naisiin, joilla on jokin kodinrikkomisfetissi. Mulle tämä toisaalta on aika helppoa, koska teen lähes kaiken aina emännän kanssa yhdessä, koska ollaan ällöttävän söpöjä!

Nää on näitä. Mulla ei ole ollut tapana sen enempää hehkuttaa kuin peitelläkään siviilisäätyäni. Jotenkin tuntuu siltä, että jos jatkuvasti huutelisin, miten taas ostettiin samanlaiset verkkarit ja syötiin sylikkäin jäätelöä Netflixin ääressä, olisi se multa suurempi merkki siitä, että olen asian suhteen epävarma. Kai viehättävien naisten seurassa saa viihtyä ilman sen kummempaa tarvetta hokea, miten naimisissa minä muuten olen. Itse asiassa töissä on tällä hetkellä miesten ja naisten suhde n. 1/10 ja vielä omalta kannaltani hyvää ikäluokkaa. Aika työlästä varmistaa, että jokainen saa päivittäin kuulla, miten taas eilen käytiin metsälenkillä kahdestaan.

 

[pernaveikko]

Nää on näitä. Mulla ei ole ollut tapana sen enempää hehkuttaa kuin peitelläkään siviilisäätyäni.

Aivan varmistaakseni tiedustelen sinullako on siis aina sormus sormessa. Tiedän muutaman onnellisen avioparin millä ei ole mitään ulkopuolisia merkkejä kummallakaan. Miksi ihmeessä se siviilisääty kenelläkään kuuluisi. Viranomaisetkin kysyvät kaavakkeissaan, vaikka asiat olisi jo selvitetty.

Tiedän myös muutaman suomalaisen pettäjäsian millä sormus on vaihtelevasti sormessa.

 

[sampio]

Aivan varmistaakseni tiedustelen sinullako on siis aina sormus sormessa.

Ei ole ollut vuosiin, ja ihan vaimon "luvalla". Joskus erikseen tongin sen sormeeni johonkin juhliin yms. spesiaalitapauksiin, mutta arjessa mulla ei sitä ole. Tähän saakka en ole pitänyt edes tarpeellisena sitä, koska mulla ei ole ollut pienintäkään tarvetta kyseenalaistaa uskollisuuttani edes niillä pariviikkoisillani, kun olen Eurooppaa kiertänyt yksin. Nyt kieltämättä vähän harmittaa, ettei ole tuota perinteistä signaalia ollut olemassa, mutta en mä ala sitä ottaa hävitettäväksi vain tämän takia. Olen siis jättänyt sen pois, kun muutaman kerran se on ollut häviyksissä milloin mihinkin sen jätettyäni ennen salille menoa. Nukkumaan mennessänikin sen riisuin aina, mutta yöpöydällä se toki säilyi. Nyt se on siis korurasiassa, josta sen nappaan joskus spessujutuissa sormeeni. Vaimolle tämä on sopinut täysin, ja kyllä hän voi muhun luottaa tälläkin kertaa. Tää ajatusten prosessointi on tehnyt hyvää ja saanut laittamaan palikoita kohdilleen.

 

[FASlapsi]

Minusta on mukavaa heilua sormus sormessa, sehän kuitenkin on paremman ihmisen merkki. Ne joilla semmosta ei oo on jollain tapaa epäonnistuneita yksilöitä kaikki, sehän tiedetään. Nykyään kun voi vielä ihan pokkana saman sukupuolisenkin kanssa heilastella niin on se nyt kumma jos ei kenestäkään oo sanotaanko nyt vaikkapa 30-vuotiaaksi asti vieläkään löytynyt puolisoa.

Noloa se ois. Jos oisin tommosessa tilanteessa niin pitäisin silti jotain sormusta sormessa koska hävettäis olla ilmankaan, ja sit keksisin jotain satuja perheestäni jos joskus tulisi puheeksi. Puhelimeen hakisin netistä jotain kuvia jostain ihmisistä joita sit voisin esitellä perheenäni. Jos vaikkapa jotain thaimaalaisia ettis niin se menis Suomessa hyvin läpi, ja ei vois käydä niin huonoa tuuria et joku sanoiskin et hei toihan on mun vaimo ja noi on mun kakaroita. Vai voisko? Onks kellään tämmösestä kokemuksia?

 

[sampio]

Pakko lisätä vielä sen verran tähän aiheeseen, että nyt kun luin kaikki viestit läpi ja oman ekani vielä uudelleen, sai keskustelu ehkä turhan dramaattisen leiman. Yritin kyllä ilmaista asian selkeästi, mutta kyse nyt ei ole ollut todellakaan siitä, että nyt miettisin muna pystyssä laukkujen pakkaamista. Enemmänkin jonkin sortin peilausta hain tuntemuksilleni, koska onhan nämä nyt aikamoisia näin liki parinkymmenen vuoden jälkeen. Siis näin voimakkaina. Aivan hirveä fiilis oli viime viikolla, kun ei kellekään pystynyt niistä puhumaan, ja kiitokset, että pääosin asiallista palautetta sain lukea avautumiseni jälkeen. Todella paljon helpotti jo tämä prosessointi.

 

[Knox]

Pakko lisätä vielä sen verran tähän aiheeseen, että nyt kun luin kaikki viestit läpi ja oman ekani vielä uudelleen, sai keskustelu ehkä turhan dramaattisen leiman. Yritin kyllä ilmaista asian selkeästi, mutta kyse nyt ei ole ollut todellakaan siitä, että nyt miettisin muna pystyssä laukkujen pakkaamista. Enemmänkin jonkin sortin peilausta hain tuntemuksilleni, koska onhan nämä nyt aikamoisia näin liki parinkymmenen vuoden jälkeen. Siis näin voimakkaina. Aivan hirveä fiilis oli viime viikolla, kun ei kellekään pystynyt niistä puhumaan, ja kiitokset, että pääosin asiallista palautetta sain lukea avautumiseni jälkeen. Todella paljon helpotti jo tämä prosessointi.

Ois siinä vaimolle ihmettelemistä kun housut pullottaen lähtis yhteisestä kämpästä, "mulla on uus nainen".

Mutta joo, vähän samanlainen tilanne oli vuosia sitten. Kaverin puolison kaveri, klikkasi aivan uskomattomalla tavalla. Juteltiin pitkin iltaa, ja kyllä siinä oli jonkinmoista ihastumista puolin jos toisin. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, eikä itse asiassa ollut edes lähellä.

Mutta seuraavat päivät oli kyllä pää sekaisin. Jatkuvasti mietin nykyistä parisuhdetta, ja mitä se voisi tämän uuden kanssa olla. Kunnes jossain vaiheessa tajusin, että olin ihastunut siihen ihastumisen tunteeseen. Mullakin on pitkä parisuhde takana, ja vaikka rakastan omaa puolisoani yli kaiken, niin pitkässä suhteessa kaikki "tasaantuu". Eikä se edes ole huono asia, mutta alussa kaikki on niin erilaista, jännittää kun toinen tulee luokse, jaksaa viettää aikaa yhdessä 24/7 jne. Ja tietysti naidaan kellon ympäri.

Mutta en ole katunut hetkeäkään että mitään ei tapahtunut. Tuo ihastuminen meni melko nopeasti ohi, tunteet omaa puolisoa kohtaan ei.

 

[Oskar]

Nyt kyllä vituttaa naiset ja ylipäätänsä parisuhde, tai siis vituttaa kun ei ole pariin viikkoon ollut kumpaakaan. 10 vuotta kestänyt suhde loppui ja voi veljet kuinka hauskaa on huomata, että miten tyhjältä arki tuntuu yksinään. Miten voikaan yhden naisen puuttuminen arjesta tehdä itsestäni täysin masentuneen laiskimuksen? Kyllä naiset ovat ihmeellisiä olentoja...

 

[Andy]

Vitutti 2015 keväällä muutaman kuukauden (lopullinen avioero vahvistettiin helmikuun lopussa). Sen jälkeen ollut ihan kivaa ilman naisia enkä jaksa moista kaivata sekoittamaan arkeani.

Tulipa tuosta mieleeni, että kuinka pitkien taukojen jälkeen täällä ollaan vielä päädytty parisuhteeseen? Itse vietin rauhallista sinkkuelämää lähes 12 vuotta aina tähän syksyyn asti.

 

[pernaveikko]

Tulipa tuosta mieleeni, että kuinka pitkien taukojen jälkeen täällä ollaan vielä päädytty parisuhteeseen? Itse vietin rauhallista sinkkuelämää lähes 12 vuotta aina tähän syksyyn asti.

Neljä vuotta oli rauhaisaa eloa, se oli ihan hyvä tauko. Nyt on taas asiat kenties paremmin, tiedä sitten. Omat hankaluutensa tässäkin nyt taas on. Ei tässä ole kukaan ketään jättämässä, mutta joskus olisi yksin vain helpompaa. Ei jaksaisi aina selitellä miksi pitää taas mennä peliin ja tuonne ja tänne tai rakastatko minua.

Sitä koulukuntaa en ole koskaan ollut miten jotenkin harmittaa tulla tyhjään kotiin. Sehän nimenomaan on vain hyvä asia varsinkin, jos on muistanut siivota.

 

[Palstalegenda]

Sitä koulukuntaa en ole koskaan ollut miten jotenkin harmittaa tulla tyhjään kotiin. Sehän nimenomaan on vain hyvä asia varsinkin, jos on muistanut siivota.

Suurin osa ihmiskunnasta kokee, että tuollainen elämä, jossa yksin möllötellään kämpillä ei ole kovin laadukasta elämää pidemmän päälle. Tämä suomalainen nettinörttien sankaruusajattelu, jossa yksin kämpillä on parasta on harvinaista, enkä itsekään pidä sitä minään tavoittelemisen ja retostelemisen arvoisena sankarillisena asiana.

 

[MachoFantastico]

Ten Wings Pori, tarjoilijana paikallinen Oona Sormunen. Aijjjjettä!

 

[BaronFIN]

Suurin osa ihmiskunnasta kokee, että tuollainen elämä, jossa yksin möllötellään kämpillä ei ole kovin laadukasta elämää pidemmän päälle. Tämä suomalainen nettinörttien sankaruusajattelu, jossa yksin kämpillä on parasta on harvinaista, enkä itsekään pidä sitä minään tavoittelemisen ja retostelemisen arvoisena sankarillisena asiana.

Sitten taas toisaalta yksin möllöttely voittaa milloin vain yksinäisyyden parisuhteessa. Suomessa valitettavasti parisuhde status määrittää todella paljon miten muut ihmiset (muut pariskunnat) suhtautuvat sinuun, @Käyttäjänimetön summasi tuon ajatuksen aika hyvin.

Oma äitini erosi alkoholisti isästäni ristiäisteni seuraavana päivänä ja se on varmasti parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Äitini ei tuonut kotiin mitään ”isäehdokkaita” vaan ensimmäinen miesystävä hänelle tuli minun ollessani 25v ja tämä toimii nyt hyvänä ”varaukkina” lapsilleni. Mitäs sitä parisuhteeseen ryntäämään vain sen takia, että pitää olla parisuhde... Maailma on täynnä harmaan eri sävyjä joita soisin ihmisten oppivan katsomaan.


Hämmentävästi Suomessa ihmisellä pitäisi olla parisuhde pärjätäkseen. Tämä ei rajoitu pelkästään sosiaaliseen asemaan muiden pariskuntien puristuksessa, vaan tämä näkyy esim. myös taloudellisena asemaan ottaen huomioon maan matalan palkkatason suhteessa verotukseen ja asumiskuluihin. En tiedä onko taloudellinen evoluutio ja kapitalismi tasapainottanut pärjäämisen tasapainon siihen, että kaksi pärjää aina paremmin kuin yksi.

Itse olen ollut samassa parisuhteessa 15 vuotiaasta alkaen, joten olen vain huono arvailemaan sinkkujen elämää. Takana on 25 vuotta yhdessä oloa saman naisen kanssa ja niistä 20 naimisissa. Ero on luonnollisesti käynyt joskus mielessä ja kerran olen avioerohakemuksenkin täyttänyt pöydälle eli ei nämä pitkät suhteet ole mitään ruusuilla tanssimista vuodesta toiseen. Mutta tässä ollaan. Tässä suhteessa on jo nähty kaikki mahdollinen ja jos tämä joskus aikanaan päättyy, niin aikansa kutakin ja matka jatkuu sanoi muut mitä tahansa.

 

[Andy]

Onnittelut. Itse en tiedä lähipiiristäni ainuttakaan itseni ja äitini lisäkseni eronnutta, joka ei olisi saman tien löytänyt uutta "rakkautta" (lainausmerkeissä koska en tiedä onko kyse läheisyysriippuvuudesta vai oikeasta rakkaudesta). En nyt laske tähän mukaan kavereitani, joilla oli joku suhde parikymppisenä, mutta ovat käytännössä heteroja ikisinkkuja.

Taitaa olla suhteellisen harvinaista tällainen, siksipä tulikin mieleeni kysyä asiasta. Itselläni on pohjilla 5 vuotta high school crushin kanssa ja sen jälkeen 8 vuotta kestänyt parisuhde, joka päättyi sitten kolmekymppisenä. Toki nyt on liian aikaista muutaman kuukauden jälkeen sanoa tuleeko tästä tuoreimmasta lyhyt, loppuelämän mittainen vai jotain muuta. Useimmat kavereista olivat kyllä jo dropanneet meikäläisen nimen ikisinkkujen laariin, mutta ihan positiivisesti ovat ottaneet uutisen vastaan.

 

[Alamummo]

Eipä kai tuo niin harvinaista ole, ettei ryntää heti seurustelemaan uudelleen. Mulla meni useampi vuosi edellisen suhteen päättymisestä siihen, kun aloin jälleen seurustelemaan ja lopulta menin naimisiin.

 

[Andy]

Eipä kai tuo niin harvinaista ole, ettei ryntää heti seurustelemaan uudelleen. Mulla meni useampi vuosi edellisen suhteen päättymisestä siihen, kun aloin jälleen seurustelemaan ja lopulta menin naimisiin.

Ei se toki ole harvinaista, että muutaman vuoden tauko tulee. Nyt kiinnostikin, että kuinka pitkiä taukoja muilla on pisimmillään ollut.

 

[teppana]

Itse erosin joskus 20 vuotiaana parisuhteesta joka oli kestänyt kolmisen vuotta. Sitten oli sellainen 2-3 kolmen vuoden tauko jonka aikana ei kehittynyt mitään vakavaa suhdetta vaan enemmän tai vähemmän fuck buddy meiningillä useamman naisen kanssa. Nyt takana on reilut kahdeksan vuotta yhdessäoloa saman naisen kanssa ja toiveena on ettei tarvitse enää vaihtaa.

 

[Alamummo]

Ei se toki ole harvinaista, että muutaman vuoden tauko tulee. Nyt kiinnostikin, että kuinka pitkiä taukoja muilla on pisimmillään ollut.

En mä tarkalleen muista, olisiko ollut jotain 5-7 vuotta tai sinnepäin.

 

[Salama15]

Muutaman vuoden aikuinen seurustelusuhde tuli päätökseen tuossa pari kuukautta sitten... Kiva mimmi, mukavaa oli, hienoa oli pitkästä aikaa tuntea rakastumisen tunnetta jne. mutta taitaa se vaan olla näin aikuisella iällä aika haastavaa löytää sellaista tyyppiä, jonka kanssa näkisi viihtyvänsä loppuikänsä? Toki tuohon suhteeseen tuli lähdettyä aika nopeasti avioeron jälkeen (20 vuotta liitossa), mutta ei se nyt mikään ”laastari” ollut, ei vaan nää ominaisuudet osuneet yksiin.

Anyways nyt on kyllä ajatuksena ottaa nämä seurusteluhommat vähemmän vakavasti ja keskittyä itseen & läheisiin! Tai mistä sitä tietää keneen tulee törmättyä kun sitä vähiten odotta...

 

[Birchman]

Jaahas, tuli tuossa yhden baari-illan jälkeen käveltyä naispuolisen kollegan kanssa samaa matkaa kotiin. Mulla on hänen kanssaan ollut aiemmin vähän kylmää ja kuumaa, joka tuossa jossain vaiheessa sitten loppui kun en enää jaksanut sitä kissahiiri-leikkiä. Nyt sitten puhuttiin ensimmäisen kerran vähän enemmän ja nainen sanoi, että oli kiva jutella ja että olisi kiva tutustua muhun paremmin.. Oon niin skeptinen nykyään näiden juttujen kanssa, kun ihmiset puhuu ja tekee ihan päinvastaisia asioita enkä oikeastaan edes tiedä, mikä hänen parisuhdestatus on. Meinasin kysyä yökylään, mutta tajusin jättää lauseen kesken. Tämän kyllä nainenkin huomasi ja sanoi vain hyvää yötä. Tässä on kaksi oikein jästipäätä vastakkain ja se tuli esille jo tuon alun kissahiiri-leikin aikana. Kumpikaan ei oikein suostu avaamaan.. Ei tätä oikeastaan itselläkään tule muiden naisten kanssa, on helppo jutella kun ei ole sellaista kiinnostusta. Tämän kanssa sitten kiinnostusta ehkä olisi, mutta oma ylpeys ei anna periksi alkaa tehdä peliliikkeitä..

Eipä tässä avautumisessa varmaan mitään pointtia ollut.. Tuntuu, että vientiä voisi olla mutta sellainen oikeasti kiinnostava nainen tuntuu olevan kiven alla. Mieluummin herään yksin kotoa, kun joka viikonloppu jonkun yhden illan toivon vierestä. Ei ole mun juttu ollut oikein koskaan. Mennään nyt toistaiseksi tällä ja katsotaan mitä tuleman pitää.

 

[mikko600]

Vastaillaanpas piruuttaan tähän vaikka sitten vähän viivelläkin, kun kerran ihmetystä aiheutti. Taisin ilmaista itseäni aika huonosti, ei ollut kyse mistään avautumisesta, saati katkeruudesta. Olen tällä hetkellä kihloissa ja suunnittelemme paremman puoliskon kanssa perheenlisäystä, miksi ihmeessä olisin katkera siitä, että joku lukioaikainen ihastukseni vaihtaa kumppaniaan?

Pointtini oli siinä, että minun on yksinkertaisesti erittäin vaikeaa löytää kunnioitusta sille, että aikuiset ihmiset mainostavat julkisesti omaa parisuhdettaan ja sen ihanuutta. Tuollainen toiminta kuuluu mielestäni teini-ikäisille, sillä siinä elämänvaiheessa parisuhde kun on valitettavan usein enemmän tai vähemmän statussymboli. Lisäksi, tässäkin ketjussa on aika usein ollut puhetta siitä, että naisilla on pahana tapana sopivan tilanteen tullen yllyttää jotain kaveriporukan jäsentä eroamaan. Ei tarvitse kuin jotkut illanistujaiset, riittävästi viiniä ja/tai sidukkaa ja sitten joku menee lipsauttamaan jostain miehensä ikävästä tempauksesta, niin johan muut innostuvat, "jätä se vätys, tänä iltana etsitään sulle uusi mies!" tai jotain vastaavaa.

Ja kyllä, en tiedä mikä tässä eron taustalla on, mutta jotenkin vaan tuntuu kummalliselta, että noin kymmenisen vuotta seurustelua ja pari vuotta naimisissa olemista yksinkertaisesti vain pyyhitään pois, jonka jälkeen alkaa kiivas julkinen mainostaminen uuden parisuhteen ihanuudesta. Vaikea uskoa tämän miehen osalta mitään niin pahaa tempausta, että tällainen toiminta olisi edes jollain tapaa järkeenkäypää. Tuntuu, että yrittääkö tämä kyseinen neito vakuutella lähinnä itselleen sitä, että tuo aiempi suhde oli suuri virhe ja nykyinen parasta ikinä. Todennäköisesti myös tämä jätetty mies näkee, tai ainakin jotain kautta saanee tietoonsa tästä toiminnasta, sillä vaikka hän olisikin blokattu Facebookin kautta, niin tuskin tämä kyseinen neito on estänyt kaverilistaltaan jokaista tämän miehen sukulaista ja entisen pariskunnan yhteisiä kavereita. Tämä aiheuttanee helposti paljon kiusallisia tilanteita itse kullekin, ja ennen kaikkea tuskinpa se uusi suhde olisi yhtään huonompi, vaikka ihan kaikkea ei jakaisi Facebookissa.

Tässä on nyt niin paljon väärin, etten tiedä mihin tarttuisi. Okei, aloitetaan tuosta kliseisestä naisten illanistujaisista jne.. Toihan on täyttä paskaa siis. Okei, jotkut katkerat mieslapset tosiaan voivat luulla näin. Mutta siis, toihan on vaan suoraan jostain huonosta mielikuvituksesta. Mä en tosiaan tiedä, veti ihan sanattomaksi. Enemmän veti sanattomaksi, että teikäläinen on edes kirjoittanut tuonkaltaista paskaa.

Toiseksi, miksi helvetissä sulle edes pitäisi kuulua, miten toinen kokee parisuhteensa? Siis miksi? Sulla on selvästi joku oma päähänpinttymä miten asioiden pitäisi mennä, ja sitten ihmettelet kun täällä kyseenalaistetaan. Luepa nyt niitä viestejäsi ja mieti minkä kuvan annat. Mä en tähän syssyyn nyt enempää jaksa.

 

[Malkkinen]

Vastaillaanpas piruuttaan tähän vaikka sitten vähän viivelläkin, kun kerran ihmetystä aiheutti. Taisin ilmaista itseäni aika huonosti, ei ollut kyse mistään avautumisesta, saati katkeruudesta. Olen tällä hetkellä kihloissa ja suunnittelemme paremman puoliskon kanssa perheenlisäystä, miksi ihmeessä olisin katkera siitä, että joku lukioaikainen ihastukseni vaihtaa kumppaniaan?

Pointtini oli siinä, että minun on yksinkertaisesti erittäin vaikeaa löytää kunnioitusta sille, että aikuiset ihmiset mainostavat julkisesti omaa parisuhdettaan ja sen ihanuutta. Tuollainen toiminta kuuluu mielestäni teini-ikäisille, sillä siinä elämänvaiheessa parisuhde kun on valitettavan usein enemmän tai vähemmän statussymboli. Lisäksi, tässäkin ketjussa on aika usein ollut puhetta siitä, että naisilla on pahana tapana sopivan tilanteen tullen yllyttää jotain kaveriporukan jäsentä eroamaan. Ei tarvitse kuin jotkut illanistujaiset, riittävästi viiniä ja/tai sidukkaa ja sitten joku menee lipsauttamaan jostain miehensä ikävästä tempauksesta, niin johan muut innostuvat, "jätä se vätys, tänä iltana etsitään sulle uusi mies!" tai jotain vastaavaa.

Ja kyllä, en tiedä mikä tässä eron taustalla on, mutta jotenkin vaan tuntuu kummalliselta, että noin kymmenisen vuotta seurustelua ja pari vuotta naimisissa olemista yksinkertaisesti vain pyyhitään pois, jonka jälkeen alkaa kiivas julkinen mainostaminen uuden parisuhteen ihanuudesta. Vaikea uskoa tämän miehen osalta mitään niin pahaa tempausta, että tällainen toiminta olisi edes jollain tapaa järkeenkäypää. Tuntuu, että yrittääkö tämä kyseinen neito vakuutella lähinnä itselleen sitä, että tuo aiempi suhde oli suuri virhe ja nykyinen parasta ikinä. Todennäköisesti myös tämä jätetty mies näkee, tai ainakin jotain kautta saanee tietoonsa tästä toiminnasta, sillä vaikka hän olisikin blokattu Facebookin kautta, niin tuskin tämä kyseinen neito on estänyt kaverilistaltaan jokaista tämän miehen sukulaista ja entisen pariskunnan yhteisiä kavereita. Tämä aiheuttanee helposti paljon kiusallisia tilanteita itse kullekin, ja ennen kaikkea tuskinpa se uusi suhde olisi yhtään huonompi, vaikka ihan kaikkea ei jakaisi Facebookissa.

Nyt ei luetun ymmärtäminen riitä. Ei tämmöiseen tajunnanvirtaan ja sekavuuteen ja spekulointiin pysty kuin naiset. Suosittelen menemään sinne tyttöjen sidukkailtaan kysymään mielipidettä asiaan, täällä ei pystytä auttamaan.

 

[Grafix]

^ Facebookin välityksellä on aina hyvä tehdä parisuhdeanalyysia ulkopuolisista henkilöistä. Ja kun toisten asiat ovat tunnetusti aina kiinnostavampia kuin omat, niin siksi kannattaakin syynätä tarkasti kaikki kuvakommentit ja aikajanatapahtumat. Jos joku asia jää vielä askarruttamaan, niin Messengerillä kannattaa myös kysellä lisäkommentteja kohteelta.

 

[pernaveikko]

Suosittelen menemään sinne tyttöjen sidukkailtaan kysymään mielipidettä asiaan, täällä ei pystytä auttamaan.

Kannattaa mennä. Eksä kiivaasti väitti päätöksen olevan hänen itsensä, vaikka myönsi samalla, että fasessa on tyttöjen kanssa asiaa pohdittu.

Apinaa on kiva koijata porukalla.

 

[Knox]

Kannattaa mennä. Eksä kiivaasti väitti päätöksen olevan hänen itsensä, vaikka myönsi samalla, että fasessa on tyttöjen kanssa asiaa pohdittu.

Apinaa on kiva koijata porukalla.

Niin, tai sitten kannattaa valita puoliso joka ei tee päätöksiä kavereiden mielipiteen mukaan. Tietysti asia erikseen jos autetaan pois väkivaltaisesta suhteesta, tuolloin kavereiden apu voi olla korvaamaton.

Mua ei ainakaan kiinnosta mitä puolisoni kavereidensa kanssa miehistä jauhaa. Ihan yhtälailla miehet harrastavat tuota, joku sanoo miten akka nalkuttaa, muut yhtyvät kuoroon ja lopputulema on se, että yhteen ääneen julistetaan miten naiset on perseestä. Kuitenkin kaikki kömpivät yöksi kiltisti kotia, suurin osa onnellisena että se puoliso on siellä.

Heikko itsetunto täytyy olla, jos kuvittelee avioeron johtuvan vaimon kavereista.

 

[FASlapsi]

Kylläpä on mukavaa kirjoittaa tänne palstalle.

No sepä kiva kuulla!

Sen verran voin sua tukea, että tosiaan tommonen jatkuva somessa hehkutus siitä miten ihana mies/nainen mulla on, ja varsinkin tommonen öklöjen ja myötähäpeää herättävien ”sä oot ihanin” ”eiku sä söpöliini” ”sinäpäs makkuliini-pakkuliini” ”hihi eiku sä tattikyrpä” ”sinäpäs senkin perunamuussiperse” on kyl rassukkaa touhua, ei tommosta julkista lirputtelua oo minun maailmankuvani mukaan aikuisten ihmisten tarvetta tehdä jos kaikki on OK. Nuoret ja vajukit on sitten erikseen.

Mutta että naiset vai tahtoo aina juhlissaan saada toisilleen eroja aikaan, tuo nyt oli melko noloa scheissea. Ja hassua kyllä miten kiinnostunut oot jonkun mukamas yhdentekevän naisen tekemisistä ja facebook-kuvista. Aiheestakin sait kyllä noista vähän sakinhivutusta. Mutta älä välitä! Tänne kun on niin kiva kirjottaakin!