En olisi uskonut vielä muutama kuukausi sitten olevani keskustelunavaajan roolissa tässä ketjussa, koska mulla on onnekseni ollut parisuhdeasiat kohtalaisella/hyvällä mallilla jo pitkään. Ei ne huonosti ole nytkään, mutta pitkän suhteen arkipäiväistyminen on toki luonnollista. No, sitä saa piristettyä eri tavoin jne, eikä pointti ole nyt siinä.
Pointti on nimittäin siinä, että uuden duunipaikan myötä olen tutustunut erääseen mua nuorempaan naiseen, joka eka tapaamisella iski heti ulkonaisesti. Aika nopeasti huomasin, että jumaleissön kun on kaikin puolin täydellinen paketti, siis älyä, kauneutta, urheilullisuutta ja huumoria löytyy. Ja tämän nyt vielä kestäisi, jos vain itse ihailisi yksipuolisesti, mahtuuhan maailmaan kauniita naisia. Mutta kun en ole fiiliksieni kanssa yksin, selvästikään. Pikku flirttiä on ollut aiemminkin eri työpaikoissa ilmassa, mutta tämä ei ole heitellyt mitään sellaista, vaan tehnyt tikusta asiaa, hakeutuu seuraan ja aina kohdatessa nousee esiin reilu hymy ja morjestus. Varsinainen flirtti on poissa ja tilalla on sellainen ujohko kontaktin haku. Korostan, että olen ollut tarkoituksellisesti hiukan passiivinen, vaikka toki normaalin kohtelias ja olen mä jutellut tietysti perusjuttuja sopivan tilaisuuden tullen, koska hänen harrastuksensa ihan aidosti kiinnostaa ja juttelisin aiheesta kenen tahansa muunkin kanssa.
Vituttaa, etten ole sinkku. Tää tapaus on vain niin käsittämättömän hyvännäköinen omaan makuuni, ja kuten totesin, myös huumori ja harrastukset natsaavan, että tällainen primitiivinen ajatus pääsee nousemaan mieleen, siis että olisinpa vapaa poimimaan sen talteen. Välillä raastaa ihan tajuttoman kovaa, kun selvästi huomaa, miten se tekee itseään tykö, mutta ei selvästikään halua ottaa lopullista roolia arvattikin kun tietää minun olevan naimisissa. Ja raastamisella en tarkoita panetusta, vaan ihan vain sitä viehätystä, joka hänessä on. Pelkkä seksuaalinen vetovoima olisi kai lopulta helposti ratkaistavissa.
Huh huh... Pakko oli tämä taakka purkaa johonkin, kun viimeksi tänään ahdisti tämä tilanne niin vitusti töissä. Tai ahdisti, siis perusvire on tietenkin positiivinen ja minua mairitteleva, kun kelpaisin liki kymmenen vuotta nuoremmalle, mutta ahdistavan tästä tekee se, että en mä halua alkaa leikkiä pitkäaikaisella ja luotetulla parisuhteella sekä lasten tunteilla todellakaan.
Joku ulkopuolinen sanoo helposti, että pala kakkua - vedät vain kylmää linjaa toiselle, niin kohta siltä loppuu into. No, kun se on tehnyt vaikutuksen jo, ei täysin kylmä pysty olemaan. Mietin, että sopivan tilaisuuden tullen juttelisin sen kanssa ja kertoisin tunnistavani tilanteen. Haluaisin siis hänenkin kannaltaan pehmeän laskun, koska kyseessä on todella miellyttävä persoona ja mukava ihminen. Vai mitä tässä pitäisi tehdä... Auttakaa ny, saatana!
