Palstalegenda
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ukraina, Eveliina Määttänen
Pragmaatikkona vastaan sampiolle, että vaihdat mahdollisimman äkkiä työpaikkaa. Joo, tiedän, se ei usein onnistu noin vaan. Mutta se kuitenkin auttaisi.
Jep, suurin helpotus varmasti molemmin puolin olisi tässä. Liki päivittäinen näkeminen ei hirveästi lievistä tilannetta. On mulla ollut siis hyviä fiboja ennenkin työkavereiden kanssa, mutta ne ovat pysyneet siinä pienen flirtin ja vitsinheiton tasolla, ja viimeksi joku aika sitten oltiin kaveriporukalla oluella, jossa yhtä tällaista ex-kollegaa näin. Hauska oli jutella ja heti löytyi yhteiset jutun aiheet, mutta siihen se sitten jäi, kuten oli tarkoituskin. Olisi kiva saada tämä samalle tasolle, eli siis että voisi nähdä ja viihtyä seurassa ilman sitä fiilistä, miten uskomattoman ihana tuo tuossa nyt on.Pragmaatikkona vastaan sampiolle, että vaihdat mahdollisimman äkkiä työpaikkaa. Joo, tiedän, se ei usein onnistu noin vaan. Mutta se kuitenkin auttaisi.
Ymmärrän kyllä tämänkin puolen, mutta lähden siitä, että kumpikaan nainen ei ansaitse tällaista, vaimoni varsinkaan. Meillä kun ei ne pienet klikit tälle alueelle edes osu, mitä vaimoni kanssa on.Eikös näiden nuorempien naisten työpaikkaflirttailuihin ollut jo valmis sapluuna vuosien takaa: Huoraa turpaan!
@MacRef
Signaalien väärintulkinnalle on erittäin pieni mahdollisuus. Vaikken mikään pelimies ole koskaan edes yrittänyt olla, on tuo käyttäytyminen kuitenkin aika selkeää ja säännönmukaista.
Näin mäkin tapasin ajatella aiemmin, kun jotain vastaavaa luin. Kuten edellä olen kirjoittanut, on tuntemuksia tullut ja mennyt, yksi niistä aika ilmeinen ja selvästi myös molemminpuolinen, ja se on nykyään hyvä kaveruussuhde. Mitään ei koskaan tapahtunut eikä ollut mun osaltani tarkoituskaan, vaikka viihdyin naisen seurassa erittäin hyvin. Ja siis sama yhteys löytyi heti, kun sen viimeksi näin. Jos haluaisin lähteä lämmittämään sitä, varmasti osuisi, mutta ei siis ole ollut tarvetta tälle. Mutta. Tämä tuoreempi tapaus on ollut aivan erilainen ja syvempi tunne kuin aiemmat, ja siksi mä tämän kokemuksen näin julkisesti tänne heitin, koska en ole vastaavaa aiemmin kokenut. Kivoja ja kauniita naisia on muitakin tällä hetkellä duunissa, harrastuksissa ja muissakin yhteyksissä tullut vastaan, mutta ei mulla ole ollut tarvetta epätoivoisesti niitä piirittää. No, kuten sanottua, laitetaan tämäkin kokemus pankkiin.Eikö tää ole aika selkeää. Et tee asialle mitään kun kerran kotona ovat asiat hyvin.
Jep, eiköhän sen voi aikanaan paljastaa, jos ei nyt ihan päin persettä ole mennyt. Enpä usko.Hyvä, että asian auki kirjoittamisesta on ollut apua. Nyt kun olet asiasta tänne kertonut, niin kiinnostaisi joskus tietää, mikä oli ratkaisusi ja strategiasi.
Juu eihän nämä helppoja asioita ole sinulle. Näin ulkopuolisena on helppo huudella ja mielestäni ratkaisu on helppp ja selkeä. Tosin sen toteuttaminen ei varmaankaan ole helppoa kun on itse kyseessä. Rationalistisesti ajateltuna ratkaisu on kuitenkin selkeä. TsemppiäNäin mäkin tapasin ajatella aiemmin, kun jotain vastaavaa luin. Kuten edellä olen kirjoittanut, on tuntemuksia tullut ja mennyt, yksi niistä aika ilmeinen ja selvästi myös molemminpuolinen, ja se on nykyään hyvä kaveruussuhde. Mitään ei koskaan tapahtunut eikä ollut mun osaltani tarkoituskaan, vaikka viihdyin naisen seurassa erittäin hyvin. Ja siis sama yhteys löytyi heti, kun sen viimeksi näin. Jos haluaisin lähteä lämmittämään sitä, varmasti osuisi, mutta ei siis ole ollut tarvetta tälle. Mutta. Tämä tuoreempi tapaus on ollut aivan erilainen ja syvempi tunne kuin aiemmat, ja siksi mä tämän kokemuksen näin julkisesti tänne heitin, koska en ole vastaavaa aiemmin kokenut. Kivoja ja kauniita naisia on muitakin tällä hetkellä duunissa, harrastuksissa ja muissakin yhteyksissä tullut vastaan, mutta ei mulla ole ollut tarvetta epätoivoisesti niitä piirittää. No, kuten sanottua, laitetaan tämäkin kokemus pankkiin.
En voi välttyä mielikuvalta, jossa klassisesti runkkailet yksin suihkussa Coldplayn soidessa taustalla ja hoet, että onneksi en lähtenyt sen toisen matkaan! No joo, sorry, ek pahalla, koska en taustoista tiedä paskaakaan. Jotenkin vain luikahti tuo mielikuva ajatuksiin.Itse en lähtenyt uuden kanssa touhuamaan ja se osottautui hyväksi asiaksi, vaikka nyt sinkkuna eletäänkin.
Joidenkin naisten kiinnostus myös lopahtaa sitten kun itse osoittaa kiinnostusta takaisin. Heh.Itse olen huomannut, että naisten kiinnostus lopahtaa nopeasti kun joka päivä vain selittää, mitä sitä emännän kanssa tuli eilen puuhailtua. Tosin ei välttämättä toimi naisiin, joilla on jokin kodinrikkomisfetissi. Mulle tämä toisaalta on aika helppoa, koska teen lähes kaiken aina emännän kanssa yhdessä, koska ollaan ällöttävän söpöjä!
Nää on näitä. Mulla ei ole ollut tapana sen enempää hehkuttaa kuin peitelläkään siviilisäätyäni. Jotenkin tuntuu siltä, että jos jatkuvasti huutelisin, miten taas ostettiin samanlaiset verkkarit ja syötiin sylikkäin jäätelöä Netflixin ääressä, olisi se multa suurempi merkki siitä, että olen asian suhteen epävarma. Kai viehättävien naisten seurassa saa viihtyä ilman sen kummempaa tarvetta hokea, miten naimisissa minä muuten olen. Itse asiassa töissä on tällä hetkellä miesten ja naisten suhde n. 1/10 ja vielä omalta kannaltani hyvää ikäluokkaa. Aika työlästä varmistaa, että jokainen saa päivittäin kuulla, miten taas eilen käytiin metsälenkillä kahdestaan.Itse olen huomannut, että naisten kiinnostus lopahtaa nopeasti kun joka päivä vain selittää, mitä sitä emännän kanssa tuli eilen puuhailtua. Tosin ei välttämättä toimi naisiin, joilla on jokin kodinrikkomisfetissi. Mulle tämä toisaalta on aika helppoa, koska teen lähes kaiken aina emännän kanssa yhdessä, koska ollaan ällöttävän söpöjä!
Nää on näitä. Mulla ei ole ollut tapana sen enempää hehkuttaa kuin peitelläkään siviilisäätyäni.
Ei ole ollut vuosiin, ja ihan vaimon "luvalla". Joskus erikseen tongin sen sormeeni johonkin juhliin yms. spesiaalitapauksiin, mutta arjessa mulla ei sitä ole. Tähän saakka en ole pitänyt edes tarpeellisena sitä, koska mulla ei ole ollut pienintäkään tarvetta kyseenalaistaa uskollisuuttani edes niillä pariviikkoisillani, kun olen Eurooppaa kiertänyt yksin. Nyt kieltämättä vähän harmittaa, ettei ole tuota perinteistä signaalia ollut olemassa, mutta en mä ala sitä ottaa hävitettäväksi vain tämän takia. Olen siis jättänyt sen pois, kun muutaman kerran se on ollut häviyksissä milloin mihinkin sen jätettyäni ennen salille menoa. Nukkumaan mennessänikin sen riisuin aina, mutta yöpöydällä se toki säilyi. Nyt se on siis korurasiassa, josta sen nappaan joskus spessujutuissa sormeeni. Vaimolle tämä on sopinut täysin, ja kyllä hän voi muhun luottaa tälläkin kertaa. Tää ajatusten prosessointi on tehnyt hyvää ja saanut laittamaan palikoita kohdilleen.Aivan varmistaakseni tiedustelen sinullako on siis aina sormus sormessa.
Pakko lisätä vielä sen verran tähän aiheeseen, että nyt kun luin kaikki viestit läpi ja oman ekani vielä uudelleen, sai keskustelu ehkä turhan dramaattisen leiman. Yritin kyllä ilmaista asian selkeästi, mutta kyse nyt ei ole ollut todellakaan siitä, että nyt miettisin muna pystyssä laukkujen pakkaamista. Enemmänkin jonkin sortin peilausta hain tuntemuksilleni, koska onhan nämä nyt aikamoisia näin liki parinkymmenen vuoden jälkeen. Siis näin voimakkaina. Aivan hirveä fiilis oli viime viikolla, kun ei kellekään pystynyt niistä puhumaan, ja kiitokset, että pääosin asiallista palautetta sain lukea avautumiseni jälkeen. Todella paljon helpotti jo tämä prosessointi.
Vitutti 2015 keväällä muutaman kuukauden (lopullinen avioero vahvistettiin helmikuun lopussa). Sen jälkeen ollut ihan kivaa ilman naisia enkä jaksa moista kaivata sekoittamaan arkeani.
Tulipa tuosta mieleeni, että kuinka pitkien taukojen jälkeen täällä ollaan vielä päädytty parisuhteeseen? Itse vietin rauhallista sinkkuelämää lähes 12 vuotta aina tähän syksyyn asti.
Suurin osa ihmiskunnasta kokee, että tuollainen elämä, jossa yksin möllötellään kämpillä ei ole kovin laadukasta elämää pidemmän päälle. Tämä suomalainen nettinörttien sankaruusajattelu, jossa yksin kämpillä on parasta on harvinaista, enkä itsekään pidä sitä minään tavoittelemisen ja retostelemisen arvoisena sankarillisena asiana.Sitä koulukuntaa en ole koskaan ollut miten jotenkin harmittaa tulla tyhjään kotiin. Sehän nimenomaan on vain hyvä asia varsinkin, jos on muistanut siivota.
Sitten taas toisaalta yksin möllöttely voittaa milloin vain yksinäisyyden parisuhteessa. Suomessa valitettavasti parisuhde status määrittää todella paljon miten muut ihmiset (muut pariskunnat) suhtautuvat sinuun, @Käyttäjänimetön summasi tuon ajatuksen aika hyvin.Suurin osa ihmiskunnasta kokee, että tuollainen elämä, jossa yksin möllötellään kämpillä ei ole kovin laadukasta elämää pidemmän päälle. Tämä suomalainen nettinörttien sankaruusajattelu, jossa yksin kämpillä on parasta on harvinaista, enkä itsekään pidä sitä minään tavoittelemisen ja retostelemisen arvoisena sankarillisena asiana.
Onnittelut. Itse en tiedä lähipiiristäni ainuttakaan itseni ja äitini lisäkseni eronnutta, joka ei olisi saman tien löytänyt uutta "rakkautta" (lainausmerkeissä koska en tiedä onko kyse läheisyysriippuvuudesta vai oikeasta rakkaudesta). En nyt laske tähän mukaan kavereitani, joilla oli joku suhde parikymppisenä, mutta ovat käytännössä heteroja ikisinkkuja.