Naisasiat

[Birchman]

niin tiedän ainakin helvetin tarkasti minkälaisiin suloisiinkin myrkynkeittäjiin ei tule sekaantua ja väitän, että vaikka se kuvitteellinen mimmi miten yrittäisi peittää psykopaattisia piirteitään, niin onnistuisin ne bongaamaan silti. Fool me once jne.[/kärjistys]

Nämä piirteet voisi olla paikallaan jakaa myös palstaveljien kanssa. Ei tarvitsisi keksiä pyörää uudestaan.

Itselle muutamat punaiset vaatteet listattuna alla:

- Erosta alle puoli vuotta
- Todistelu "En haikaile vanhaa ja olen päässyt eteenpäin"
- Naisen äiti ollut perheen pää lapsuuden kodissa (tämä roolitus on tiedossa myös yhteisessä kodissanne myöhemmin)
- Lieväkin valehtelu ja siitä kiinni jääminen suhteen alkuvaiheessa
- Halu alkaa kontrolloida asioita aikaisessa vaiheessa. Mustasukkaisuus luultavasti pahenee ajan myötä.
- Antaa kohdella itseään huonosti, eikä osaa vetää omia rajojaan.
- Pelaa pelejä, välillä antaa ymmärtää kunnes ei ymmärrä antaa.
- Kova kiire esitellä sinut kaikille kavereille ja vanhemmille.
- Puhuuko nainen sinusta ja teistä, vai suunnitteleeko puheissaan omaa haave-elämäänsä (häät, lapset, asunto) jonka sinä nyt mahdollistat. Tähänhän kelpaa aika moni muukin.
- Alkoholinkäyttö railakasta, tupakoi.
- Mustavalkoinen ajatusmaailma, jota ei ole valmis haastamaan. "Tämä on miehen tehtävä/malli/tyyli, en osaa sanoa miksi"

Nykyään luonne on kaikkein tärkein asia. Nuorempana sitä ei edes osannut antaa painoarvoa tälle. Ulkonäkö, koulutus, työpaikka riittivät aika pitkälle. Jos nainen huolehtii itsestään, on viehättävä ja yllä olevista seikoista ei asiat jää kiinni, ei pinnallisilla asioilla ole juuri merkitystä.

 

[teppana]

Nämä piirteet voisi olla paikallaan jakaa myös palstaveljien kanssa. Ei tarvitsisi keksiä pyörää uudestaan.

Itselle muutamat punaiset vaatteet listattuna alla:

- Erosta alle puoli vuotta
- Naisen äiti ollut perheen pää lapsuuden kodissa (tämä roolitus on tiedossa myös yhteisessä kodissanne myöhemmin)

Nykyään luonne on kaikkein tärkein asia. Nuorempana sitä ei edes osannut antaa painoarvoa tälle. Ulkonäkö, koulutus, työpaikka riittivät aika pitkälle. Jos nainen huolehtii itsestään, on viehättävä ja yllä olevista seikoista ei asiat jää kiinni, ei pinnallisilla asioilla ole juuri merkitystä.

Monista asioista olen samaa mieltä, mutta nämä kaksi kummastuttavat. Erot ovat aina yksilöllisiä eikä niille oikein voi laittaa mitä toipumisrajaa. Tuo sanomasi "todistelu" kattaa aika hyvin mielestäni tuon puolen.

Erioten tuo boldattu kohta on kummallinen. Tarkoitatko että jomman kumman on oltava perheen pää ja mielestäsi tuon pitää olla mies? Vai mitä haet tällä takaa?

 

[DonTirri]

Monista asioista olen samaa mieltä, mutta nämä kaksi kummastuttavat. Erot ovat aina yksilöllisiä eikä niille oikein voi laittaa mitä toipumisrajaa. Tuo sanomasi "todistelu" kattaa aika hyvin mielestäni tuon puolen.

Erioten tuo boldattu kohta on kummallinen. Tarkoitatko että jomman kumman on oltava perheen pää ja mielestäsi tuon pitää olla mies? Vai mitä haet tällä takaa?

En ole @Birchman mutta vastaan oman näkemykseni koska näitä on itsekkin koettu ja vierestä nähty.

1: Jos erosta on lyhyt aika, on riski ns. "laastariratkaisuun" korkea. Haetaan uutta suhdetta vain paikkaamaan edellistä. Tälläisessä tilanteessa tunnesiteen muodostuminen on vajavaista ja toista osapuolta vedätetään. Nopeat häät yms ovat yleensä oireilua tästä koska omaa vajavaista tunnesidettä ja siitä seuraavia konflikteja yritetään paikkailla erinäisillä pikaratkaisuilla. Aina tämä tosin ei ole tietoista ja tajuaa suhteen olleen laastari vasta jälkeenpäin. Olen itsekkin siihen syyllistynyt kerran.

2: Vahvan äidin kodissa kasvanut nainen on todennäköisesti saanut mieskuvakseen hiljaisen ja kaikkeen taipuvan tossukan. Tämä johtaa suhteessa tilanteeseen jossa konfliktit ovat jatkuvia ellei mies taivu kaikkeen. Tasavertainen suhde on vaikea saada aikaiseksi tälläisistä lähtökohdista. Sama tosin pätee vahvan isän kanssa kasvaneeseen mieheen.
Nämä ovat tosin vain omia observointejani, Birchman on voinut tarkoittaa muuta.

 

[heavy]

Onneksi ei tullut aloitettua seurustelua tämän mimmin kanssa.

Olipas erikoinen avautuminen jos ja kun tiedossa ei esim. tuon avioeron syytä. Kuulostaa aika katkeralle vaikkei nainen tainnut kirjoittajalle edes mitään ikinä lupailla tms. No, meitä on monelle asemalle..

 

[teppana]

En ole @Birchman mutta vastaan oman näkemykseni koska näitä on itsekkin koettu ja vierestä nähty.

1: Jos erosta on lyhyt aika, on riski ns. "laastariratkaisuun" korkea. Haetaan uutta suhdetta vain paikkaamaan edellistä. Tälläisessä tilanteessa tunnesiteen muodostuminen on vajavaista ja toista osapuolta vedätetään. Nopeat häät yms ovat yleensä oireilua tästä koska omaa vajavaista tunnesidettä ja siitä seuraavia konflikteja yritetään paikkailla erinäisillä pikaratkaisuilla. Aina tämä tosin ei ole tietoista ja tajuaa suhteen olleen laastari vasta jälkeenpäin. Olen itsekkin siihen syyllistynyt kerran.

2: Vahvan äidin kodissa kasvanut nainen on todennäköisesti saanut mieskuvakseen hiljaisen ja kaikkeen taipuvan tossukan. Tämä johtaa suhteessa tilanteeseen jossa konfliktit ovat jatkuvia ellei mies taivu kaikkeen. Tasavertainen suhde on vaikea saada aikaiseksi tälläisistä lähtökohdista. Sama tosin pätee vahvan isän kanssa kasvaneeseen mieheen.
Nämä ovat tosin vain omia observointejani, Birchman on voinut tarkoittaa muuta.

En itsekään suosittele kenellekään laastarisuhteeseen lähtöä. Siinä kun on suuri vaara joutua juuri sellaiseksi tunnetilojen kusiämpäriksi. Kai meistä suurin osa laastarisuhteisiin jollain tasolla syyllistyy vähintään kerran elämässään. Vastapuolelle ne voivat olla raskaita. Tätä ajattelinkin että Birchman haki takaa. Mutta voiko tuollaisella kovalla aikarajalla sulkea pois näitä? Erot kun vaihtelevat suuresti. Joku käsittelee eroa pitkään jo ennen itse eropäätöstä ja on jo parin kuukauden päästä erosta valmis jatkamaan eteenpäin. Joku taas vaatii useamman vuoden.

Tuohon kakkoseen en kyllä pysty olemaan samaa mieltä. Ehkä jollain erittäin karkealla yleistyksellä voidaan sanoa että vahvan äidin perheessä kasvaneilla naisilla on taipumusta myös ottaa vahvaa roolia omassa kodissaan aikuisiällä. Mutta ei pirttihirmut kasvata pirttihirmuja. Se on jo ajatuksena täysin idioottimainen. Alkoholistin lapsi ei välttämättä ole alkoholisti. Vaimoaan hakkaavan miehen poika ei välttämättä piekse omaa perhettään. Vieraissa hyppäävän äidin tytär voi olla siveyden sipuli. Tottakai jonkinlaista mallia meistä monet ottaa, mutta jos rajaa mahdollisen kumppanin ulos pelkästään sen takia että hänen äitinsä oli menestyvä uraihminen eikä pullantuoksuinen kotimamma ei voi sanoa kuin että hyvää päivää.

 

[teppana]

Olipas erikoinen avautuminen jos ja kun tiedossa ei esim. tuon avioeron syytä. Kuulostaa aika katkeralle vaikkei nainen tainnut kirjoittajalle edes mitään ikinä lupailla tms. No, meitä on monelle asemalle..

Sama tuli mieleen itsellekin. Taitaa olla hampaankolossa jotain.

 

[Turha Kaukalo]

Olipas erikoinen avautuminen jos ja kun tiedossa ei esim. tuon avioeron syytä. Kuulostaa aika katkeralle vaikkei nainen tainnut kirjoittajalle edes mitään ikinä lupailla tms. No, meitä on monelle asemalle..

Sama tuli mieleen itsellekin. Taitaa olla hampaankolossa jotain.

Ja täältä ilmoittautuu seuraava. Tahtoo tietää lisää! Kuvauksen perusteella ei mitään ihmeellistä, mutta emme ehkä tiedä kaikkea.

@Birchman illa yllä hyvä lista asioista, joita en punaisina vaatteina pidä, mutta, sanoisinko, huomioitavina seikkoina. Akoillahan näitä listoja riittää, joten jätkilläkin on hyvä olla edes yksi lista.

Tuosta listasta tuli, muuten, mieleen Frendien Monica Geller HYMIÖ.

 

[Birchman]

Monista asioista olen samaa mieltä, mutta nämä kaksi kummastuttavat. Erot ovat aina yksilöllisiä eikä niille oikein voi laittaa mitä toipumisrajaa. Tuo sanomasi "todistelu" kattaa aika hyvin mielestäni tuon puolen.

Erioten tuo boldattu kohta on kummallinen. Tarkoitatko että jomman kumman on oltava perheen pää ja mielestäsi tuon pitää olla mies? Vai mitä haet tällä takaa?

En ole @Birchman mutta vastaan oman näkemykseni koska näitä on itsekkin koettu ja vierestä nähty.

1: Jos erosta on lyhyt aika, on riski ns. "laastariratkaisuun" korkea. Haetaan uutta suhdetta vain paikkaamaan edellistä. Tälläisessä tilanteessa tunnesiteen muodostuminen on vajavaista ja toista osapuolta vedätetään. Nopeat häät yms ovat yleensä oireilua tästä koska omaa vajavaista tunnesidettä ja siitä seuraavia konflikteja yritetään paikkailla erinäisillä pikaratkaisuilla. Aina tämä tosin ei ole tietoista ja tajuaa suhteen olleen laastari vasta jälkeenpäin. Olen itsekkin siihen syyllistynyt kerran.

2: Vahvan äidin kodissa kasvanut nainen on todennäköisesti saanut mieskuvakseen hiljaisen ja kaikkeen taipuvan tossukan. Tämä johtaa suhteessa tilanteeseen jossa konfliktit ovat jatkuvia ellei mies taivu kaikkeen. Tasavertainen suhde on vaikea saada aikaiseksi tälläisistä lähtökohdista. Sama tosin pätee vahvan isän kanssa kasvaneeseen mieheen.
Nämä ovat tosin vain omia observointejani, Birchman on voinut tarkoittaa muuta.

En itsekään suosittele kenellekään laastarisuhteeseen lähtöä. Siinä kun on suuri vaara joutua juuri sellaiseksi tunnetilojen kusiämpäriksi. Kai meistä suurin osa laastarisuhteisiin jollain tasolla syyllistyy vähintään kerran elämässään. Vastapuolelle ne voivat olla raskaita. Tätä ajattelinkin että Birchman haki takaa. Mutta voiko tuollaisella kovalla aikarajalla sulkea pois näitä? Erot kun vaihtelevat suuresti. Joku käsittelee eroa pitkään jo ennen itse eropäätöstä ja on jo parin kuukauden päästä erosta valmis jatkamaan eteenpäin. Joku taas vaatii useamman vuoden.

Tuohon kakkoseen en kyllä pysty olemaan samaa mieltä. Ehkä jollain erittäin karkealla yleistyksellä voidaan sanoa että vahvan äidin perheessä kasvaneilla naisilla on taipumusta myös ottaa vahvaa roolia omassa kodissaan aikuisiällä. Mutta ei pirttihirmut kasvata pirttihirmuja. Se on jo ajatuksena täysin idioottimainen. Alkoholistin lapsi ei välttämättä ole alkoholisti. Vaimoaan hakkaavan miehen poika ei välttämättä piekse omaa perhettään. Vieraissa hyppäävän äidin tytär voi olla siveyden sipuli. Tottakai jonkinlaista mallia meistä monet ottaa, mutta jos rajaa mahdollisen kumppanin ulos pelkästään sen takia että hänen äitinsä oli menestyvä uraihminen eikä pullantuoksuinen kotimamma ei voi sanoa kuin että hyvää päivää.

Tuo puolen vuoden sääntö nyt oli ehkä hieman turhan karkea. Ei noita tosiaan voi ihan suorilta käsin alkaa kuukausissa mittaamaan. Uskon kuitenkin, että parisuhteelle on paremmat edellytykset, jos toinen on ehtinyt olla hetken edes yksin ja hoitaa tunne-elämänsä parempaan kondikseen. Itselle kävi nuorempana pariinkin kertaan niin, että jouduin laastarin rooliin. Näissä nimenomaisesti oli se noin kuusi kuukautta edellisestä suhteesta. Anyway, teot merkkaavat enemmän kuin sanat tai aika.

Tämä jälkimmäinen tulikin sitten itse koettua ihan käytännön kautta. Olen itse enemmän sovitteleva ja keskusteleva. Ex taas ajoi aika railakkaasti omaa etuaan varsinkin suhteen loppupuolella ja oli niin paljon parempi riitelemään kuin minä, ettei oikein ollut jakoa. Ex oli kotoaan saanut mallin, että isän tehtävä on auttaa arkisissa askareissa, toteuttaa muiden tahtoa yms. Tämä toki naamioitiin vain miehen miehekkääseen toimintaan, isä joka välittää perheestään. Muistan kun ekalla yhteisellä lounaalla äiti alkoi sättiä miestään kaikkien kuullen (tämä tuli meilläkin sitten myöhemmin kuvioihin) ja olin ihan WTF? Tätä mallia ajettiin sitten meidän parisuhteessa sisään jatkuvalla syötöllä. Alkuun jaksoi sanoa vastaan, lopulta sitten hoidin kaiken mahdollisen kotona, kaupassa käynnit, lemmikit, siivouksen ja toinen keskittyi omiin asioihinsa ja menoihinsa. "Perheessä pitää tukea toisia" jep jep.. Toisin sanoen ei siitä lapsesta isäänsä tai äitiänsä tule, mutta ei se ihan tuulesta temmattua ole kun vanha kansa puhuu jonkun olevan vanhemmiten ihan samanlainen kuin isänsä tai äitinsä. Naisen ja miehen välinen dynamiikka kuitenkin iskostuu todella syvälle alitajuntaan juuri sieltä lapsuuden kodista. Nämä intuitiiviset käyttäytymismallit tulevat oman kokemuksen mukaan esille varsinkin konfliktitilanteissa. Ihminen toimii, kuten on tottunut toimimaan.

Itsellä on myös niin sanottu kasvun paikka tällä hetkellä. Tuo listaukseni oli muistilista itselleni. Joku toinen ei varmastikaan koe ongelmaksi jatkuvaa nahistelua naisensa kanssa tai ota niitä asioita henkilökohtaisesti. Itse en enää jaksa elää parisuhteessa, jossa jatkuvasti saa varoa milloin jostain kertaluontoisesta auttamisesta/ tekemisestä tai muusta tulee jatkuva automaatio, jota toistetaan sitten hamaan tappiin asti.

 

[pernaveikko]

Uskon kuitenkin, että parisuhteelle on paremmat edellytykset, jos toinen on ehtinyt olla hetken edes yksin ja hoitaa tunne-elämänsä parempaan kondikseen. Itselle kävi nuorempana pariinkin kertaan niin, että jouduin laastarin rooliin. Näissä nimenomaisesti oli se noin kuusi kuukautta edellisestä suhteesta. Anyway, teot merkkaavat enemmän kuin sanat tai aika.

Olen lähes varma, että en joutunut laastarin rooliin sinänsä, mutta sellainen tapaus oli mikä ei vain osannut olla yksin. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida, kun hän itse kertoi vaihtaneensa aikaisemmin lennosta ja kuulema vaihtoi minunkin jälkeen. Uskomatonta touhua, jotkut vain etsivät sitä parempaa.

Ongelma tässä on se, että en missään nimessä haluaisi sitoutua tässä vaiheessa elämää mihinkään ystävyyssuhdetta vakavampaan ihmissuhteeseen. Toisaalta tässä naisessa on jotain sellaista, joka houkuttelee minua kokeilemaan kepillä jäätä parisuhteen kannalta.

Tai en tiedä onko se ongelma. Ajattelin elää asian kanssa siten, että olen tekemisissä sen, mitä olen ja katson miten tilanne kehittyy. Jos ystävystytään, niin ystävystytään. Jos kehittyy pidemmälle, niin kehittyy pidemmälle.

Tarkkana näissä. Oma avioeroni johtui pitkälti siitä, että liian nuorena liian pitkä suhde, mutta älä jätä käyttämättä hyvää tilaisuutta. Se harmittaa sitten vamhempana, kun se iso kala pääsi karkuun. Jos olet varma, että et halua mitään, niin oletko oikeasti varma asiasta.

Hän saattaa hyvinkin miettiä tahollaan kavereidensa kanssa tästä voisi tulla hyvä juttu.

 

[Jesus Shaves]

Uskomatonta touhua, jotkut vain etsivät sitä parempaa.

Yleensä näissä käy niin, että ajan funktiona vaihtajan markkina-arvo rapautuu, jolloin onkin edessä kova ja katkera kalkki kun vaihtajan pitää itse laskea vaatimustasoaan - pahimmassa tapauksessa vaihtaja joutuukin vaihdetun rooliin, ja sepä se sitten onkin kova paikka tuollaiselle ihmiselle.

 

[Vellihousu]

Tulee noista laastarihommista mieleen, että itsellä on ollut tässä meneillään sellainen katkera tilanne, että exä aloitti uuden suhteen kaksi kuukautta eron jälkeen erään kohtuu-hyvin tuntemani kaiffarin kanssa, käytännössä ihan nenäni alla. Laastarisuhteelta tuo haiskahtaa, mutta eipä se tuota omaa oloa juuri paranna, enemmän sellainen fiilis että kuinkahan huono ihminen olenkaan kun jälkeeni tarvitaan laastaria. Sehän näissä on veemäisintä että eron jälkeenhän eniten kaipaa toista ihmistä joten siksi en halua täysin tuomita vaikka tilanne vituttaakin rankasti.

Mutta jos jollakin on vinkkejä tällaisen tilanteen järkevään käsittelyyn, niin antaa tulla vaan.

 

[pernaveikko]

Mutta jos jollakin on vinkkejä tällaisen tilanteen järkevään käsittelyyn, niin antaa tulla vaan.

Jos haluat suoraa palautetta, niin annetaan. Kaverin muijaan ei kosketa eikä ole poikkeuksia.

Aikoinaan oli tilanne missä itse olin tappiolla ja se valitsi kaverin. Yritimme olla pitkään ystäviä niin kuin aina ennenkin, mutta liikaa se hiersi vain eikä siitä mitään lopulta tullut. En mennyt häihin vaan puolivalkoisen valheen turvin jäin pois. Oikeastikin oli sinä lauantaina muuta, mutta jos olisin oikeasti halunnut noihin häihin mennä, niin olisin mennyt.

Et halua jäädä siihen tilanteeseen missä olet vain se ihan hyvä jätkä ja samaan aikaan makuuhuoneessa kuherrellaan. Kenties puhutaan paskaakin selän takana.

 

[Vellihousu]

Jos haluat suoraa palautetta, niin annetaan. Kaverin muijaan ei kosketa eikä ole poikkeuksia.

Aikoinaan oli tilanne missä itse olin tappiolla ja se valitsi kaverin. Yritimme olla pitkään ystäviä niin kuin aina ennenkin, mutta liikaa se hiersi vain eikä siitä mitään lopulta tullut. En mennyt häihin vaan puolivalkoisen valheen turvin jäin pois. Oikeastikin oli sinä lauantaina muuta, mutta jos olisin oikeasti halunnut noihin häihin mennä, niin olisin mennyt.

Et halua jäädä siihen tilanteeseen missä olet vain se ihan hyvä jätkä ja samaan aikaan makuuhuoneessa kuherrellaan. Kenties puhutaan paskaakin selän takana.

No, tässä ei ole ihan kaverista kyse, mutta keskimääräistä paremmasta tuttavasta kuitenkin, ja kun kaikilla kolmella on sama kantakapakka, on tilanne sikälikin haastava, Porissa kun vielä ollaan.

En ole tämän jäbän kanssa vaihtanut sanaa enkä katsetta sen jälkeen kun asia tuli julki, mutta exälle olen kyllä kertonut mitä aiheesta ajattelen ja tällä hetkellä välimme ovatkin lievästi sanoen viileät. Jonkin aikaa yritimme tosiaan olla exän kanssa kavereita, mutta kävi kuten sanoit, ei siitä mitään tullut, juttu kaihersi vain liikaa. Ja kaihertaa edelleen.

Jotkut kaverit on antaneet "hyviä neuvoja" kuten "sun täytyy nyt vaan unohtaa toi ja jatkaa eteenpäin" tai "pokaat jonkun toisen ja tuot sen tänne näytille", mutta en tiedä onko noissa kauheasti järkeä. En halua itse mitään kosto - enkä laastarijuttuja ja ketään en viitsisi mennä lyömäänkään vaikka mieli kyllä tekisi.

Mutta ehkä järkevintä olisi olla tekemättä mitään ja elellä vain eteenpäin, katsella mitä tapahtuu. Mutta ihan helppoa se ei ole näiden kaiherrusten kanssa.

 

[pernaveikko]

Jotkut kaverit on antaneet "hyviä neuvoja" kuten "sun täytyy nyt vaan unohtaa toi ja jatkaa eteenpäin" tai "pokaat jonkun toisen ja tuot sen tänne näytille", mutta en tiedä onko noissa kauheasti järkeä. En halua itse mitään kosto - enkä laastarijuttuja ja ketään en viitsisi mennä lyömäänkään vaikka mieli kyllä tekisi.

Tälläiseen et lähde. Sekstailin jonkun kanssa eron jälkeen ja siitä tuli vain pahempi mieli. Sinänsä sillä ei ollut mitään merkitystä niin toimia, mutta ei myöskään järkeäkään.

Aika on vain uskomaton asia. Klise tai ei, mutta toimii kuin paskalla käynti. Jossain kohtaa kaikki on paremmin, jonain aamuna huomaat sen, mutta sitä aikaa ei kukaan pysty tietämään, vaikka olisi mitkä yliopistot käynyt tai olisit joku unitutkija.

Se kuitenkin helpottaa, kun sen tietää tulevan. Se voi olla ensi kesä tai joku muu, mutta aina se tulee.

Jos pystytte jatkossa samassa porukassa toimimaan, niin kuulema sekin on joillekin onnistunut, mutta ei voi suositella. Sen varaan ei vain kannata hirveästi laskea.

 

[Vellihousu]

Tälläiseen et lähde. Sekstailin jonkun kanssa eron jälkeen ja siitä tuli vain pahempi mieli. Sinänsä sillä ei ollut mitään merkitystä niin toimia, mutta ei myöskään järkeäkään.

Juu, en, sen verran on ikää ja elämänkokemusta jo, että tiedän ettei toimi minulle.

Enkä kyllä usko että tullaan olemaan exän kanssa enää jatkossakaan. Ero oli muutenkin katkera paikka vaikka olin itse siinä aktiivisempi osapuoli ja siihen päälle tämä, niin ei kauheasti kiinnosta.

 

[Birchman]

Itse nyt omasta erosta jo pikkuhiljaa selvinneenä voi todeta, että uudet mimmit kyllä mun kohdalla auttoivat eroon vanhasta. Ei se seksi mitenkään kauheasti kiinnostanut, mutta se että joku mimmi on pitkästä aikaa kiinnostunut susta ja näkee sut ihan eri valossa toki nostaa itsetuntoa. Ei näistä mitään yhtä yötä enempää kehkeytynyt ja hyvä niin.Tavallaan kiinnostaisi mennä treffeille, mutta sitten huomaan et oon aika väsynyt kaikkeen rakkauteen tai hummailuun liittyvään.

Ex on ottanut monta kuukautta viikon kahden välein muhun yhteyttä milloin minkäkin syyn varjolla. Olen torpannut kaikki pyynnöt, kun ei vain kiinnosta. Nyt tuo alkaa jo olla melko neutraalia oman suhtautumisen osalta. En haikaile vanhaa ja lähinnä harmittaa toisen puolesta, kun tekee itsestään pellen mun silmissä.

Yhden mimmin kanssa on töissä (iso talo) ollut pientä silmäpeliä. Meillä on yhteisiä tuttuja, mutta ei olla koskaan tavattu. Aloin moikkaamaan ja jonkin ajan kuluttua töissä "törmättiin" ja vähän puhuttiin yhteisistä kavereista. Ajattelin, että ihan kiva nyt on vähän saatu jo juteltuakin. Seuraavaksi kun näin tätä naista, niin ei edes päin katsonut. Sitten meni taas hetki ja juteltiin muutama sana ja heitti läppää, että saa tulla moikkaamaan heidän osastolleen. Sitten taas sama juttu, ei katso edes päin tai jos huomaa kääntää katseen heti pois. Sitten menee muutama päivä ja ihan yhtäkkiä antaakin monen sekunnin tuijottavaa katsetta, johon tottakai vastaan takaisin (oli muuten ihan siistiä) ja jotain viatonta läpänheittoa mikä päättyy nauruun. Sitten taas sama homma uusiksi, ei ehdi moikkaamaan tai pää kääntyy pois. Sitten kun itse ignoraan, niin nainen löytää tiensä meikän osastolle saman päivän aikana ihan kuin vaan muistuttaakseen olemassa olostaan.

En muista, että olisi tällaista koskaan ollut. Ikä meillä 30 molemmin puolin, ettei nyt ihan lapsia olla. Nätti mimmi, ei varmaan ottajista ole pulaa. Tavallaan tämä sopii meikäläisen pirtaan ihan hyvin, sillä oon jotenkin vielä aika väsynyt tosta erosta. Tulee vähän jännitystä tylsiin päiviin. Mut mulle on alkanut kyllä tulla mieleen, että hän hakee meikäläisestä vaan hetken hyvää fiilistä (= päivittäistä egobuustia) ja katsoo miten pitkälle pystyy viehätysvoimaansa testaamaan.

Muutenkin olen ollut positiivisesti yllättynyt siihen, miten naiset suhtautuu eronneeseen mieheen, jolla on peruasiat ns. kunnossa ja duunihommat rullaa pitkästä aikaa pirun hyvin. Olen urheillut tosi paljon ja panostanut itseeni. Se tuntuu kyllä kannattaneen. Varmaan ottajakin löytyisi, mutta ei oikein jaksa tehdä asian eteen mitään. Ikää on sen verta, että seuraavan vakavan jutun kanssa voisi tehdä muksuja yms.

Ps. Pernaveikkoa siteeraten, aika parantaa.

 

[Vellihousu]

Itse nyt omasta erosta jo pikkuhiljaa selvinneenä voi todeta, että uudet mimmit kyllä mun kohdalla auttoivat eroon vanhasta. Ei se seksi mitenkään kauheasti kiinnostanut, mutta se että joku mimmi on pitkästä aikaa kiinnostunut susta ja näkee sut ihan eri valossa toki nostaa itsetuntoa.

Aivan varmasti näin jos asiat menevät luontevasti omalla painollaan kuten sinulle on kuvailusi perusteella käynyt. Monelle vaan tulee eron jälkeen se paniikki että äkkiä pitää saada jotain tilalle ettei exä ehdi ensin tai sitten pitää muuten vaan saada joku oma juttu kun exälläkin jo on. Sellainen ei ole pitkän päälle järkevää touhua ja johtaa juuri laastarisuhteisiin sun muuhun ikävään.

 

[pettter]

Onks teillä kans että ette suostu orjuuteen. Sorron yöstä nouskaa!

 

[Jerry100]

Mitä tekisitte jos olisitte löytäneet sopivan naisen itsellenne mutta pakettiin kuuluisi pieni lapsi 4v ja naisella olisi vaatimus että teidän pitäisi olla isä lapselle ?
Päättyisikö suhde vai ryhtyisittekö isäksi lapselle joka ei ole oma?

Itse päädyin itsekkäästi vaihtoehtoon että en lähde isäksi muille lapsille ja siinä päättyi se suhde.

 

[PataJaska]

Mitä tekisitte jos olisitte löytäneet sopivan naisen itsellenne mutta pakettiin kuuluisi pieni lapsi 4v ja naisella olisi vaatimus että teidän pitäisi olla isä lapselle ?
Päättyisikö suhde vai ryhtyisittekö isäksi lapselle joka ei ole oma?

Itse päädyin itsekkäästi vaihtoehtoon että en lähde isäksi muille lapsille ja siinä päättyi se suhde.

Aika harvinaislaatuiseen vaatimukseen törmäsitkin. Yleensä näissä tilanteissa naisten (ja varmaan miestenkin) vaatimus on nimenomaan päinvastainen, eli että kukaan ulkopuolinen ei ala leikkiä isää

Oletko selvillä tämän vaatimuksen taustasta? Eli siis oliko lapsen oma isä esimerkiksi

1) kuollut
2) vankilassa
3) alkoholisoitunut

Tai jollain muulla tavalla estynyt olemaan isä. Koska ilman jotain tällaista syytä en kyllä naisen vaatimusta ymmärrä

 

[Jerry100]

No lapsen isä asuu nyt pari kuukautta vielä Saksassa ja palaa sitten Suomeen. Ja se isä on kuulemma "niin herkkä" että ei pysty olemaan isä lapselle. Esimerkiksi ei kestä itkua tai kiukkua lainkaan.
Lapsi siis käy välillä (kun isä on Suomessa) isällään mutta lapsen isä vie aina silloin hänet vanhemmilleen ja näin sen lapsen mummo ikäänkuin kantaa päävastuun jos jotain sattuu.

Tämä isän ns.vastuuttomuus vitutti minua erittäin paljon ja vähän teki jopa sellaisen periaatteellisen vastahangan. Koska mitään oikeaa perustetta ei ole esimerkiksi yhteishuoltajuudelle. Lapsen oikean isän pitäisi vain kasvattaa selkäranka.

 

[PataJaska]

No lapsen isä asuu nyt pari kuukautta vielä Saksassa ja palaa sitten Suomeen. Ja se isä on kuulemma "niin herkkä" että ei pysty olemaan isä lapselle. Esimerkiksi ei kestä itkua tai kiukkua lainkaan.
Lapsi siis käy välillä (kun isä on Suomessa) isällään mutta lapsen isä vie aina silloin hänet vanhemmilleen ja näin sen lapsen mummo ikäänkuin kantaa päävastuun jos jotain sattuu.

Tämä isän ns.vastuuttomuus vitutti minua erittäin paljon ja vähän teki jopa sellaisen periaatteellisen vastahangan. Koska mitään oikeaa perustetta ei ole esimerkiksi yhteishuoltajuudelle. Lapsen oikean isän pitäisi vain kasvattaa selkäranka.

Lapsen isä on siis olemassa ja saatavilla, ei vain kelpaa naiselle lapsensa isäksi. Kuitenkaan se ei oikeuta naista asettamaan vaatimuksia sinulle, vaan tuollaiset lapsen hoitamisen käytännön asiat heidän pitää selvittää keskenään

Teit varmaankin itsellesi palveluksen, kun et sotkeutunut tuohon kuvioon enempää..

 

[Jerry100]

Lapsen isä on siis olemassa ja saatavilla, ei vain kelpaa naiselle lapsensa isäksi. Kuitenkaan se ei oikeuta naista asettamaan vaatimuksia sinulle, vaan tuollaiset lapsen hoitamisen käytännön asiat heidän pitää selvittää keskenään

Teit varmaankin itsellesi palveluksen, kun et sotkeutunut tuohon kuvioon enempää..

No. Toivon että ratkaisu oli oikea. Vajaa 6kk oltiin yhdessä. En vaan jaksa enää sitä että aamulla tulee kiukku kun pitää herätä päiväkotiin ja koukku tulee kaupan karkkihyllyn edessä jos ei saa haluamaansa. Omat lapset on jo kasvanut tästä iästä ohi...

Äidin mielestä siis lapsen isä kyllä kelpaa isäksi mutta se isä ei koe osaavansa tai hallitsevansa vanhemmuutta. Ei siis pärjää mielestään oman lapsensa kanssa. Ja lapsen äiti sitten hyväksyy asian eikä laita sitä miestä kasvattamaan itselleen säkkejä.

Mietin vain että oliko naisen vaatimus kohtuullinen?

 

[pernaveikko]

Mietin vain että oliko naisen vaatimus kohtuullinen?

Ei todellakaan ollut, pysy erossa sekopäistä.

Seurustelin aikoinaan yh-äidin kanssa ja mikäs siinä joskus jotain pientä kustantaa ja olla pari tuntia niiden kanssa, jos oli mammalla jotain menoa. Nimenomaan koko ajan oli tiedossa, että lapsilla on isä ja veikkoveikkoinen se ei ole.

 

[JypFabu]

Mietin vain että oliko naisen vaatimus kohtuullinen?

Kyllä se perheyksikön kannalta oli varmaan kohtuullinen, mutta sinun konjunktiosi asiaan ei ollut sama. Eipä siinä sen kummempaa.