Naisasiat

[pernaveikko]

Jotkut kaverit on antaneet "hyviä neuvoja" kuten "sun täytyy nyt vaan unohtaa toi ja jatkaa eteenpäin" tai "pokaat jonkun toisen ja tuot sen tänne näytille", mutta en tiedä onko noissa kauheasti järkeä. En halua itse mitään kosto - enkä laastarijuttuja ja ketään en viitsisi mennä lyömäänkään vaikka mieli kyllä tekisi.

Tälläiseen et lähde. Sekstailin jonkun kanssa eron jälkeen ja siitä tuli vain pahempi mieli. Sinänsä sillä ei ollut mitään merkitystä niin toimia, mutta ei myöskään järkeäkään.

Aika on vain uskomaton asia. Klise tai ei, mutta toimii kuin paskalla käynti. Jossain kohtaa kaikki on paremmin, jonain aamuna huomaat sen, mutta sitä aikaa ei kukaan pysty tietämään, vaikka olisi mitkä yliopistot käynyt tai olisit joku unitutkija.

Se kuitenkin helpottaa, kun sen tietää tulevan. Se voi olla ensi kesä tai joku muu, mutta aina se tulee.

Jos pystytte jatkossa samassa porukassa toimimaan, niin kuulema sekin on joillekin onnistunut, mutta ei voi suositella. Sen varaan ei vain kannata hirveästi laskea.

 

[Vellihousu]

Tälläiseen et lähde. Sekstailin jonkun kanssa eron jälkeen ja siitä tuli vain pahempi mieli. Sinänsä sillä ei ollut mitään merkitystä niin toimia, mutta ei myöskään järkeäkään.

Juu, en, sen verran on ikää ja elämänkokemusta jo, että tiedän ettei toimi minulle.

Enkä kyllä usko että tullaan olemaan exän kanssa enää jatkossakaan. Ero oli muutenkin katkera paikka vaikka olin itse siinä aktiivisempi osapuoli ja siihen päälle tämä, niin ei kauheasti kiinnosta.

 

[Birchman]

Itse nyt omasta erosta jo pikkuhiljaa selvinneenä voi todeta, että uudet mimmit kyllä mun kohdalla auttoivat eroon vanhasta. Ei se seksi mitenkään kauheasti kiinnostanut, mutta se että joku mimmi on pitkästä aikaa kiinnostunut susta ja näkee sut ihan eri valossa toki nostaa itsetuntoa. Ei näistä mitään yhtä yötä enempää kehkeytynyt ja hyvä niin.Tavallaan kiinnostaisi mennä treffeille, mutta sitten huomaan et oon aika väsynyt kaikkeen rakkauteen tai hummailuun liittyvään.

Ex on ottanut monta kuukautta viikon kahden välein muhun yhteyttä milloin minkäkin syyn varjolla. Olen torpannut kaikki pyynnöt, kun ei vain kiinnosta. Nyt tuo alkaa jo olla melko neutraalia oman suhtautumisen osalta. En haikaile vanhaa ja lähinnä harmittaa toisen puolesta, kun tekee itsestään pellen mun silmissä.

Yhden mimmin kanssa on töissä (iso talo) ollut pientä silmäpeliä. Meillä on yhteisiä tuttuja, mutta ei olla koskaan tavattu. Aloin moikkaamaan ja jonkin ajan kuluttua töissä "törmättiin" ja vähän puhuttiin yhteisistä kavereista. Ajattelin, että ihan kiva nyt on vähän saatu jo juteltuakin. Seuraavaksi kun näin tätä naista, niin ei edes päin katsonut. Sitten meni taas hetki ja juteltiin muutama sana ja heitti läppää, että saa tulla moikkaamaan heidän osastolleen. Sitten taas sama juttu, ei katso edes päin tai jos huomaa kääntää katseen heti pois. Sitten menee muutama päivä ja ihan yhtäkkiä antaakin monen sekunnin tuijottavaa katsetta, johon tottakai vastaan takaisin (oli muuten ihan siistiä) ja jotain viatonta läpänheittoa mikä päättyy nauruun. Sitten taas sama homma uusiksi, ei ehdi moikkaamaan tai pää kääntyy pois. Sitten kun itse ignoraan, niin nainen löytää tiensä meikän osastolle saman päivän aikana ihan kuin vaan muistuttaakseen olemassa olostaan.

En muista, että olisi tällaista koskaan ollut. Ikä meillä 30 molemmin puolin, ettei nyt ihan lapsia olla. Nätti mimmi, ei varmaan ottajista ole pulaa. Tavallaan tämä sopii meikäläisen pirtaan ihan hyvin, sillä oon jotenkin vielä aika väsynyt tosta erosta. Tulee vähän jännitystä tylsiin päiviin. Mut mulle on alkanut kyllä tulla mieleen, että hän hakee meikäläisestä vaan hetken hyvää fiilistä (= päivittäistä egobuustia) ja katsoo miten pitkälle pystyy viehätysvoimaansa testaamaan.

Muutenkin olen ollut positiivisesti yllättynyt siihen, miten naiset suhtautuu eronneeseen mieheen, jolla on peruasiat ns. kunnossa ja duunihommat rullaa pitkästä aikaa pirun hyvin. Olen urheillut tosi paljon ja panostanut itseeni. Se tuntuu kyllä kannattaneen. Varmaan ottajakin löytyisi, mutta ei oikein jaksa tehdä asian eteen mitään. Ikää on sen verta, että seuraavan vakavan jutun kanssa voisi tehdä muksuja yms.

Ps. Pernaveikkoa siteeraten, aika parantaa.

 

[Vellihousu]

Itse nyt omasta erosta jo pikkuhiljaa selvinneenä voi todeta, että uudet mimmit kyllä mun kohdalla auttoivat eroon vanhasta. Ei se seksi mitenkään kauheasti kiinnostanut, mutta se että joku mimmi on pitkästä aikaa kiinnostunut susta ja näkee sut ihan eri valossa toki nostaa itsetuntoa.

Aivan varmasti näin jos asiat menevät luontevasti omalla painollaan kuten sinulle on kuvailusi perusteella käynyt. Monelle vaan tulee eron jälkeen se paniikki että äkkiä pitää saada jotain tilalle ettei exä ehdi ensin tai sitten pitää muuten vaan saada joku oma juttu kun exälläkin jo on. Sellainen ei ole pitkän päälle järkevää touhua ja johtaa juuri laastarisuhteisiin sun muuhun ikävään.

 

[pettter]

Onks teillä kans että ette suostu orjuuteen. Sorron yöstä nouskaa!

 

[Jerry100]

Mitä tekisitte jos olisitte löytäneet sopivan naisen itsellenne mutta pakettiin kuuluisi pieni lapsi 4v ja naisella olisi vaatimus että teidän pitäisi olla isä lapselle ?
Päättyisikö suhde vai ryhtyisittekö isäksi lapselle joka ei ole oma?

Itse päädyin itsekkäästi vaihtoehtoon että en lähde isäksi muille lapsille ja siinä päättyi se suhde.

 

[PataJaska]

Mitä tekisitte jos olisitte löytäneet sopivan naisen itsellenne mutta pakettiin kuuluisi pieni lapsi 4v ja naisella olisi vaatimus että teidän pitäisi olla isä lapselle ?
Päättyisikö suhde vai ryhtyisittekö isäksi lapselle joka ei ole oma?

Itse päädyin itsekkäästi vaihtoehtoon että en lähde isäksi muille lapsille ja siinä päättyi se suhde.

Aika harvinaislaatuiseen vaatimukseen törmäsitkin. Yleensä näissä tilanteissa naisten (ja varmaan miestenkin) vaatimus on nimenomaan päinvastainen, eli että kukaan ulkopuolinen ei ala leikkiä isää

Oletko selvillä tämän vaatimuksen taustasta? Eli siis oliko lapsen oma isä esimerkiksi

1) kuollut
2) vankilassa
3) alkoholisoitunut

Tai jollain muulla tavalla estynyt olemaan isä. Koska ilman jotain tällaista syytä en kyllä naisen vaatimusta ymmärrä

 

[Jerry100]

No lapsen isä asuu nyt pari kuukautta vielä Saksassa ja palaa sitten Suomeen. Ja se isä on kuulemma "niin herkkä" että ei pysty olemaan isä lapselle. Esimerkiksi ei kestä itkua tai kiukkua lainkaan.
Lapsi siis käy välillä (kun isä on Suomessa) isällään mutta lapsen isä vie aina silloin hänet vanhemmilleen ja näin sen lapsen mummo ikäänkuin kantaa päävastuun jos jotain sattuu.

Tämä isän ns.vastuuttomuus vitutti minua erittäin paljon ja vähän teki jopa sellaisen periaatteellisen vastahangan. Koska mitään oikeaa perustetta ei ole esimerkiksi yhteishuoltajuudelle. Lapsen oikean isän pitäisi vain kasvattaa selkäranka.

 

[PataJaska]

No lapsen isä asuu nyt pari kuukautta vielä Saksassa ja palaa sitten Suomeen. Ja se isä on kuulemma "niin herkkä" että ei pysty olemaan isä lapselle. Esimerkiksi ei kestä itkua tai kiukkua lainkaan.
Lapsi siis käy välillä (kun isä on Suomessa) isällään mutta lapsen isä vie aina silloin hänet vanhemmilleen ja näin sen lapsen mummo ikäänkuin kantaa päävastuun jos jotain sattuu.

Tämä isän ns.vastuuttomuus vitutti minua erittäin paljon ja vähän teki jopa sellaisen periaatteellisen vastahangan. Koska mitään oikeaa perustetta ei ole esimerkiksi yhteishuoltajuudelle. Lapsen oikean isän pitäisi vain kasvattaa selkäranka.

Lapsen isä on siis olemassa ja saatavilla, ei vain kelpaa naiselle lapsensa isäksi. Kuitenkaan se ei oikeuta naista asettamaan vaatimuksia sinulle, vaan tuollaiset lapsen hoitamisen käytännön asiat heidän pitää selvittää keskenään

Teit varmaankin itsellesi palveluksen, kun et sotkeutunut tuohon kuvioon enempää..

 

[Jerry100]

Lapsen isä on siis olemassa ja saatavilla, ei vain kelpaa naiselle lapsensa isäksi. Kuitenkaan se ei oikeuta naista asettamaan vaatimuksia sinulle, vaan tuollaiset lapsen hoitamisen käytännön asiat heidän pitää selvittää keskenään

Teit varmaankin itsellesi palveluksen, kun et sotkeutunut tuohon kuvioon enempää..

No. Toivon että ratkaisu oli oikea. Vajaa 6kk oltiin yhdessä. En vaan jaksa enää sitä että aamulla tulee kiukku kun pitää herätä päiväkotiin ja koukku tulee kaupan karkkihyllyn edessä jos ei saa haluamaansa. Omat lapset on jo kasvanut tästä iästä ohi...

Äidin mielestä siis lapsen isä kyllä kelpaa isäksi mutta se isä ei koe osaavansa tai hallitsevansa vanhemmuutta. Ei siis pärjää mielestään oman lapsensa kanssa. Ja lapsen äiti sitten hyväksyy asian eikä laita sitä miestä kasvattamaan itselleen säkkejä.

Mietin vain että oliko naisen vaatimus kohtuullinen?

 

[pernaveikko]

Mietin vain että oliko naisen vaatimus kohtuullinen?

Ei todellakaan ollut, pysy erossa sekopäistä.

Seurustelin aikoinaan yh-äidin kanssa ja mikäs siinä joskus jotain pientä kustantaa ja olla pari tuntia niiden kanssa, jos oli mammalla jotain menoa. Nimenomaan koko ajan oli tiedossa, että lapsilla on isä ja veikkoveikkoinen se ei ole.

 

[JypFabu]

Mietin vain että oliko naisen vaatimus kohtuullinen?

Kyllä se perheyksikön kannalta oli varmaan kohtuullinen, mutta sinun konjunktiosi asiaan ei ollut sama. Eipä siinä sen kummempaa.

 

[Sanainen arkku]

Jerryn pohdintoihin: sinulla on omat lapsesi, ja se ei olisi ehkä heitäkään kohtaan hyvä juttu että alkaisit muille isäksi. Lapset kun ovat luonnostaan niin itsekeskeisiä, että saattaisivat ajatella että halusit vaihtaa heidät parempaan. Tämä vain yhtenä näkökulmana, jota ei vielä ole keskustelussa esille tuotu.

Kyllä on ihmisten elämä monimutkaista nykyään.

 

[pernaveikko]

Kyllä on ihmisten elämä monimutkaista nykyään.

Se on se naisten tarve etsiä koko ajan jotain parempaa.

 

[Jerry100]

Jerryn pohdintoihin: sinulla on omat lapsesi, ja se ei olisi ehkä heitäkään kohtaan hyvä juttu että alkaisit muille isäksi. Lapset kun ovat luonnostaan niin itsekeskeisiä, että saattaisivat ajatella että halusit vaihtaa heidät parempaan. Tämä vain yhtenä näkökulmana, jota ei vielä ole keskustelussa esille tuotu.

Kyllä on ihmisten elämä monimutkaista nykyään.

Niinpä. Ja minun vanhempi poika on kaikenlisäksi mielenterveys potilas joka asuu sairaalassa. Käy koulua siellä ja niin pois päin. Viikonloppu on vapaa. Vastuu 4 vuotiaasta naisystävän lapsesta ei vain nyt sopinut minulle. Ahdistuin itseasiassa suuresti siitä lapsesta. Tämä toki ei mitenkään lapsesta johtuva asia.


Hyvä esimerkki arkiaamusta. Lapsi herää. Suoraan tabletille ja piirretyt auki taustalle. (joka itsessään minua vitutti todella paljon koska lapsella ei juuri muuta ollut kuin tabletin peluu /tv) Herään ja koitan katsoa aamu änäri tulokset tai aamutv.n urheiluruudun niin itku ja kiukku päällä lapsella. En vaan jaksanut tälläistä enää.


Minun ja naisen lapset tuli kyllä tosi hyvin toimeen keskenään mutta alkoi ajan mittaan ärsyttää suunnattoman paljon se ettei nainen laittanut lapsen oikeaa isää vastuuseen vaan antoi keksiä kaikenlaisia syitä miksi ei voi olla huoltaja omalle lapselle.
Nyt minä olisin ollut korvaaja sille selkärangattomalle nahjukselle

 

[PataJaska]

En vaan jaksa enää sitä että aamulla tulee kiukku kun pitää herätä päiväkotiin ja koukku tulee kaupan karkkihyllyn edessä jos ei saa haluamaansa. Omat lapset on jo kasvanut tästä iästä ohi...

Äidin mielestä siis lapsen isä kyllä kelpaa isäksi mutta se isä ei koe osaavansa tai hallitsevansa vanhemmuutta. Ei siis pärjää mielestään oman lapsensa kanssa. Ja lapsen äiti sitten hyväksyy asian eikä laita sitä miestä kasvattamaan itselleen säkkejä.

Mietin vain että oliko naisen vaatimus kohtuullinen?

Hetkinen.. annanko siis itseni ymmärtää, että pikku-Hitler mäiski sinua koukulla jos ei saanut karkkihyllyltä haluamaansa? Vaiko äitiään?

No joka tapauksessa sitä suuremmalla syyllä mitä itsekin sanoin. Tietenkään naisella ei ole mitään oikeutta vaatia sinua alkamaan "isäksi" millekään kävelevälle käytöshäiriölle, joka kenties omaa isättömyyttään on jo pienellä iällä alkanut oireilla. Jokaisen miehen kunnia-asia pitäisi olla, että kasvattaa omat lapsensa itse. Noh, tietenkään näin ei ole, mutta pitäisi olla..

Hyvä esimerkki arkiaamusta. Lapsi herää. Suoraan tabletille ja piirretyt auki taustalle. (joka itsessään minua vitutti todella paljon koska lapsella ei juuri muuta ollut kuin tabletin peluu /tv) Herään ja koitan katsoa aamu änäri tulokset tai aamutv.n urheiluruudun niin itku ja kiukku päällä lapsella. En vaan jaksanut tälläistä enää.

Minun ja naisen lapset tuli kyllä tosi hyvin toimeen keskenään mutta alkoi ajan mittaan ärsyttää suunnattoman paljon se ettei nainen laittanut lapsen oikeaa isää vastuuseen vaan antoi keksiä kaikenlaisia syitä miksi ei voi olla huoltaja omalle lapselle.
Nyt minä olisin ollut korvaaja sille selkärangattomalle nahjukselle

Nainen on selvästikin liikkeellä ensisijaisesti sillä mentaliteetilla, että on hakemassa lapselleen uutta isää ja vasta toissijaisesti itselleen kumppania. Kuten sanoin aiemmin, niin kun kerran lapsen oikea isä on saatavilla, niin kyllä biologisten vanhempien pitäisi silloin keskenään sopia nämä asiat. Nyt sen sijaan nainen on päättänyt, että hän ennemmin etsii jonkun uuden nakitettavan isän rooliin koska ei halua/pysty laittamaan varsinaista isää vastuuseen. Eikä toki varsinaista isääkään sitten ilmeisesti liikaa kiinnosta..

Onneksi puhalsit pelin poikki. Ei meitä miehiä näissä parisuhde- ja perheasioissa suojelu kukaan muu kuin miehet itse. Nainen - se on kuulkaa katala ja perkeleellinen ötökkä..

 

[teppana]

Mietin vain että oliko naisen vaatimus kohtuullinen?

Ei mielestäni missään nimessä kohtuullinen. Tuollainen järjestely voi toimia joillekin, mutta aika erikoiselta kuulostaa. Kuten sanottu, yleensä se on päinvastainen vaatimus. Sinänsä puolison lapseen voi kiintyä, varmasti jopa samalla tasolla kuin kiintyy omiin lapsiin. Mutta tämä tulee itsestään ajan kanssa jos on tullakseen.

Harmi että suhde kaatui, mutta kuulostaa näin pintapuolisesti oikealta ratkaisulta.

 

[JypFabu]

Nainen on selvästikin liikkeellä ensisijaisesti sillä mentaliteetilla, että on hakemassa lapselleen uutta isää ja vasta toissijaisesti itselleen kumppania.

Aika dystooppinen näkemys tämä. Voit tietty olla oikeassakin, minä kyllä oletan, että naisen ensisijainen ajatus ja haave on ehjä perheyhteisö kumppanin kanssa, jota rakastaa ja johon ihmisenä luottaa. En usko kenenkään ihan noin hirviö olevan ja toisaalta, jos toiveet olisi osuneet kohdalleen, tulos olisi kaikkien kannalta voinut olla hyvä. Sitäkään en ihan usko, että nainen oikeasti olisi tarkoittanut Jerry100:aa isäksi, vaan vanhemmaksi ja miehen malliksi. Siitä pitää kuitenkin antaa propsit @Jerry100 nikille, että on kyennyt rehellisyyteen itselleen tuossa tilanteessa, moni olisi rakentanut arkuuttaan siemenet tulevaan perhehelvettiin tuossa tilanteessa. Syyllistä en tuossa kuviossa löydä, saati oikeammassa olevaa, joskus vaan askelmerkki ei osu, eikä sille mitään voi.

 

[Jerry100]

Siitä pitää kuitenkin antaa propsit @Jerry100 nikille, että on kyennyt rehellisyyteen itselleen tuossa tilanteessa, moni olisi rakentanut arkuuttaan siemenet tulevaan perhehelvettiin tuossa tilanteessa. Syyllistä en tuossa kuviossa löydä, saati oikeammassa olevaa, joskus vaan askelmerkki ei osu, eikä sille mitään voi.

Joo itseasiassa päätin olla täysin rehellinen. Vaikka sattuukin kun syy on toisen lapsi. Äärimmäisen inhottava tilanne suorastaan. Puhuttiin jo yhteen muuttamisesta loppukesästä mutta syyskuussa alkoi ahdistaa ajatus siitä että kokoajan toinen olisi läsnä (siis lapsi) ja vaatisi huomiota niin ajatus oli erittäin ahdistava.

@PataJaska ei sentään minua lyönyt mutta kun en enää tässä iässä (37) jaksaisi, haluaisi tätä sirkusta. Olen jo elänyt tämän vaiheen yli kahden lapsen kanssa joista toinen oli ja on vieläkin äärimmäinen.

Kun minäkin näen asian niin että nainen vastuuttaa vetelää lapsen isää ottamaan vastuun omasta lapsesta (hän kyllä mielellään touhuaa lapsen kanssa kaikkea kivaa noin kerran kuussa kunhan siinä on läsnä joku muu ettei tarvitse kantaa vastuuta jos vaikka tulee itku) ja potentiaalin mies ehdokas sitten toimii kumppanina.

 

[rpeez]

(hän kyllä mielellään touhuaa lapsen kanssa kaikkea kivaa noin kerran kuussa kunhan siinä on läsnä joku muu ettei tarvitse kantaa vastuuta jos vaikka tulee itku)

Kuulosta aika toivottomalta tapaukselta, ja eihän tuommoista saa kantamaan vastuutaan vaatimalla, pitää tulla omasta halusta. Kun ei pysty niin ei pysty, mutta täytyy kyllä ihmetellä ettei itsevarmuutta ja elämäntaitoa ole edes tuon vertaa.

Jerry100:n ongelma olemisesta vanhempi toisen lapselle on itsellekin tuttu, ja samaan ratkaisuun aikoinaan päädyin. Syy kyllä ei ollut sama, vaan että olin liian nuori.

 

[sampio]

En olisi uskonut vielä muutama kuukausi sitten olevani keskustelunavaajan roolissa tässä ketjussa, koska mulla on onnekseni ollut parisuhdeasiat kohtalaisella/hyvällä mallilla jo pitkään. Ei ne huonosti ole nytkään, mutta pitkän suhteen arkipäiväistyminen on toki luonnollista. No, sitä saa piristettyä eri tavoin jne, eikä pointti ole nyt siinä.

Pointti on nimittäin siinä, että uuden duunipaikan myötä olen tutustunut erääseen mua nuorempaan naiseen, joka eka tapaamisella iski heti ulkonaisesti. Aika nopeasti huomasin, että jumaleissön kun on kaikin puolin täydellinen paketti, siis älyä, kauneutta, urheilullisuutta ja huumoria löytyy. Ja tämän nyt vielä kestäisi, jos vain itse ihailisi yksipuolisesti, mahtuuhan maailmaan kauniita naisia. Mutta kun en ole fiiliksieni kanssa yksin, selvästikään. Pikku flirttiä on ollut aiemminkin eri työpaikoissa ilmassa, mutta tämä ei ole heitellyt mitään sellaista, vaan tehnyt tikusta asiaa, hakeutuu seuraan ja aina kohdatessa nousee esiin reilu hymy ja morjestus. Varsinainen flirtti on poissa ja tilalla on sellainen ujohko kontaktin haku. Korostan, että olen ollut tarkoituksellisesti hiukan passiivinen, vaikka toki normaalin kohtelias ja olen mä jutellut tietysti perusjuttuja sopivan tilaisuuden tullen, koska hänen harrastuksensa ihan aidosti kiinnostaa ja juttelisin aiheesta kenen tahansa muunkin kanssa.

Vituttaa, etten ole sinkku. Tää tapaus on vain niin käsittämättömän hyvännäköinen omaan makuuni, ja kuten totesin, myös huumori ja harrastukset natsaavan, että tällainen primitiivinen ajatus pääsee nousemaan mieleen, siis että olisinpa vapaa poimimaan sen talteen. Välillä raastaa ihan tajuttoman kovaa, kun selvästi huomaa, miten se tekee itseään tykö, mutta ei selvästikään halua ottaa lopullista roolia arvattikin kun tietää minun olevan naimisissa. Ja raastamisella en tarkoita panetusta, vaan ihan vain sitä viehätystä, joka hänessä on. Pelkkä seksuaalinen vetovoima olisi kai lopulta helposti ratkaistavissa.

Huh huh... Pakko oli tämä taakka purkaa johonkin, kun viimeksi tänään ahdisti tämä tilanne niin vitusti töissä. Tai ahdisti, siis perusvire on tietenkin positiivinen ja minua mairitteleva, kun kelpaisin liki kymmenen vuotta nuoremmalle, mutta ahdistavan tästä tekee se, että en mä halua alkaa leikkiä pitkäaikaisella ja luotetulla parisuhteella sekä lasten tunteilla todellakaan.

Joku ulkopuolinen sanoo helposti, että pala kakkua - vedät vain kylmää linjaa toiselle, niin kohta siltä loppuu into. No, kun se on tehnyt vaikutuksen jo, ei täysin kylmä pysty olemaan. Mietin, että sopivan tilaisuuden tullen juttelisin sen kanssa ja kertoisin tunnistavani tilanteen. Haluaisin siis hänenkin kannaltaan pehmeän laskun, koska kyseessä on todella miellyttävä persoona ja mukava ihminen. Vai mitä tässä pitäisi tehdä... Auttakaa ny, saatana!

 

[Gunde S.]

Auttakaa ny, saatana!

Vaikeaa auttaa veli, kun en muista oikeaa ihastumisen tunnetta enää kovin vahvasti. Olen ollut naiseni kanssa yhdessä 17 vuotta ja rakastanut häntä joka päivä vähän enemmän. Koen viikoittain jonkinlaisia ihastumisen tunteita, mutta ne menevät viimeistään kunnon runkulla ohitse. Toki tiedän scoutanneeni vaimoni erityisen hyvin.

 

[Styge]

En olisi uskonut vielä muutama kuukausi sitten olevani keskustelunavaajan roolissa tässä ketjussa, koska mulla on onnekseni ollut parisuhdeasiat kohtalaisella/hyvällä mallilla jo pitkään. Ei ne huonosti ole nytkään, mutta pitkän suhteen arkipäiväistyminen on toki luonnollista. No, sitä saa piristettyä eri tavoin jne, eikä pointti ole nyt siinä.

Pointti on nimittäin siinä, että uuden duunipaikan myötä olen tutustunut erääseen mua nuorempaan naiseen, joka eka tapaamisella iski heti ulkonaisesti. Aika nopeasti huomasin, että jumaleissön kun on kaikin puolin täydellinen paketti, siis älyä, kauneutta, urheilullisuutta ja huumoria löytyy. Ja tämän nyt vielä kestäisi, jos vain itse ihailisi yksipuolisesti, mahtuuhan maailmaan kauniita naisia. Mutta kun en ole fiiliksieni kanssa yksin, selvästikään. Pikku flirttiä on ollut aiemminkin eri työpaikoissa ilmassa, mutta tämä ei ole heitellyt mitään sellaista, vaan tehnyt tikusta asiaa, hakeutuu seuraan ja aina kohdatessa nousee esiin reilu hymy ja morjestus. Varsinainen flirtti on poissa ja tilalla on sellainen ujohko kontaktin haku. Korostan, että olen ollut tarkoituksellisesti hiukan passiivinen, vaikka toki normaalin kohtelias ja olen mä jutellut tietysti perusjuttuja sopivan tilaisuuden tullen, koska hänen harrastuksensa ihan aidosti kiinnostaa ja juttelisin aiheesta kenen tahansa muunkin kanssa.

Vituttaa, etten ole sinkku. Tää tapaus on vain niin käsittämättömän hyvännäköinen omaan makuuni, ja kuten totesin, myös huumori ja harrastukset natsaavan, että tällainen primitiivinen ajatus pääsee nousemaan mieleen, siis että olisinpa vapaa poimimaan sen talteen. Välillä raastaa ihan tajuttoman kovaa, kun selvästi huomaa, miten se tekee itseään tykö, mutta ei selvästikään halua ottaa lopullista roolia arvattikin kun tietää minun olevan naimisissa. Ja raastamisella en tarkoita panetusta, vaan ihan vain sitä viehätystä, joka hänessä on. Pelkkä seksuaalinen vetovoima olisi kai lopulta helposti ratkaistavissa.

Huh huh... Pakko oli tämä taakka purkaa johonkin, kun viimeksi tänään ahdisti tämä tilanne niin vitusti töissä. Tai ahdisti, siis perusvire on tietenkin positiivinen ja minua mairitteleva, kun kelpaisin liki kymmenen vuotta nuoremmalle, mutta ahdistavan tästä tekee se, että en mä halua alkaa leikkiä pitkäaikaisella ja luotetulla parisuhteella sekä lasten tunteilla todellakaan.

Joku ulkopuolinen sanoo helposti, että pala kakkua - vedät vain kylmää linjaa toiselle, niin kohta siltä loppuu into. No, kun se on tehnyt vaikutuksen jo, ei täysin kylmä pysty olemaan. Mietin, että sopivan tilaisuuden tullen juttelisin sen kanssa ja kertoisin tunnistavani tilanteen. Haluaisin siis hänenkin kannaltaan pehmeän laskun, koska kyseessä on todella miellyttävä persoona ja mukava ihminen. Vai mitä tässä pitäisi tehdä... Auttakaa ny, saatana!

Juo känni krapulahakuisesti. Kapulassa runkkaat ajatukselle naisesta niin monta kertaa päivän aikana kuin onnistut tai huvittaa. Eihän se auta kuin pariksi päiväksi, mutta alku se on sekin.

 

[sampio]

Vaikeaa auttaa veli, kun en muista oikeaa ihastumisen tunnetta enää kovin vahvasti. Olen ollut naiseni kanssa yhdessä 17 vuotta ja rakastanut häntä joka päivä vähän enemmän. Koen viikoittain jonkinlaisia ihastumisen tunteita, mutta ne menevät viimeistään kunnon runkulla ohitse. Toki tiedän scoutanneeni vaimoni erityisen hyvin.

Itse taas en muista, miltä kunnon runkku tuntuu, koska saan seksiä sen verran paljon ja laadukkaasti kotona, ettei ole jäänyt enää jämiä välipäiville kovinkaan usein. Noh, tämäkin vain kertoo siitä, että homma toimii kotona, eikö tässä nyt pitäisi mitään epäselvää ollakaan. Jotain syvempää se mimmi on mussa onnistunut silti tavoittamaan, koska, kuten totesin, en olisi pari kuukautta sitten uskonut tällaista kokevani. Ja niitä flirttejä ja ihastumisia on toki ollut, niistä ei ole tarvinnut sen kummemmin ohitse edes päästä, kun fiilis ei ole mennyt pintaa syvemmälle. Tämä tapaus vaatii selvän prosessoinnin ihan jo siksi, että tulen vielä työskentelemään ainakin tämän sopparin loppuun saakka samassa paikassa ja samassa tiimissä, enkä halua paskasti hoitaa tätä senkään vuoksi. Enkä hänen vuoksikaan, koska ihan supermukava nainen se on työkaverinakin.

Enpä tiedä, miksi tästä lopulta tulin edes tänne avautumaan. Kahta jälkimmäistä viestiä en viitsinyt parin sanan jälkeen pidemmälle lukeakaan, vaikka ymmärrän mä senkin, että vitsiä on helppo heittää itselle vieraista tai pelottavista asioista. Ehkä tässä jonkinlaista vertaistukea hain, ja jos joku on vastaavanlaisessa myllerryksessä ollut, otan kyllä kokemuksia vaikka yv:nä vastaan. Miten te homman hoisitte ja miten siitä selvisitte?

Miksi tästä lähimmille ystävilleni puhu, no siksi, että sattuvat olemaan meidän yhteisiä ystäviä samalla. Ei vain tunnu oikealta huolestuttaa edes heitä tällaisella asialla. No, tuurillani tietysti joku tuttu on jo mut täällä tietämättäni tunnistanut ja kohta tää on saatana iltalehden ja seiskan kannessa sekä BBC:n pääuutislähetyksessä yhtäaikaa.

 

[MacRef]

@sampio Jos olet tyytyväinen parisuhteeseesi ja haluat jatkaa sitä, niin et tee mitään tuon ihastuksen kanssa. Ihastuksia ja ihastumisia, jopa vähän syvempiä tunteita kuin ihastumisia tulee ja useimmiten ne myös menee jossain vaiheessa ohitse. Vähennä vähän flirttiä, ettei (nuori?) nainen luule saatavilla olevan jotain mitä ei olekaan, mutta täysin kylmäksi ei kannata ryhtyä. Ellet itse koe sitä tarpeelliseksi sen takia, ettet itse muutoin kykene pitämään tuota ”oikealla tasolla”. Ehkä ei kannata lähteä tekemään tunnustuksia, joissa kertoilet tosiasioita ja suhteen mahdollisuudesta, jos et jo olisi parisuhteessa jne. Voihan jopa olla, että tulkintasi ovatkin vääriä.

Jos taas kotona homma ei toimi kunnolla ja olet valmis pistämään homman pakettiin, niin sitten all in. Älä kuitenkaan lähde mihinkään kahden suhteen loukkuun vaan päätä siinä tapauksessa ensin yksi ja aloita sitten toinen. Jos kotona homma on (oli jo ennestään) huonolla tolalla, niin vaihtamalla voi parantua.

Mutta, jos taas se nykyinen parisuhde on hyvä, niin eipä se oikeasti hirveästi taida vaihtamalla parantua. Alkuvaiheen ihastumisen tunne, siihen liittyvä huuma yms. alkuun liittyvät tunteet saavat helposti kuvittelemaan muusta, mutta kun tuo tunne menee ohi, niin aika samaa se sitten olisi.