Mainos

Naisasiat

  • 7 593 582
  • 26 624

ElmerMoody

Jäsen
Suosikkijoukkue
✦ IFK ✦
Ostat hänelle pesukoneen. Eihän tuolla tavalla voi elää.

Tuo on aivan puhdasta hyväksikäyttöä.

Hyväksikäyttö on ehkä vähän epäreilu sana, kun ilmeisesti kyseessä on kuitenkin entinen yhteinen pesukone. Toki luulisi että hän silti itse pyykkäisi omat pyykkinsä, mutta varmasti tuossakin on joku syy taustalla.

Silti, pernaveikko on oikeassa. Ei tuolla tavalla voi elää. Jos vanha pesukone on ollut yhteinen niin reilua olisi kai tässä kohtaa ostaa naiselle yhdessä uusi kone.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Ostat hänelle pesukoneen. Eihän tuolla tavalla voi elää.

Tuo on aivan puhdasta hyväksikäyttöä.

Ei minullakaan sen kummemmin ylimääräistä ole ostella hänelle pyykkikoneita. Ostin kuitenkin jo hänelle uuden sängyn (hän löysi hyvän käytetyn, joten se ei mahdottoman kallis ollut), koska meidän yhteinen vanha jäi minulle, ja lisäksi ostin pojalle uuden sängyn hänen luokseen. Mutta kuinka ollakaan juuri tänä aamuna tuli tieto, että hän on saanut ostettua itselleen pyykkikoneen (toivottavasti vain kykenee maksamaan sen, koska hän on niin pahoissaa rahaongelmissa ja vieläpä työttömänä tällä hetkellä) joka tuodaan viikon sisällä. Eli tämä ongelma poistuu sen jälkeen

En ole myöskään kokenut tätä pyykinpesukuviota itse varsinaisesti minään hyväksikäyttönä, koska kuten sanoin haluan omasta puolestani yrittää kuitenkin pysyä väleissä. Ja olen samalla pessyt toki myös pojan pyykkiä, ja koska pojan pyykin peseminen palvelee kuitenkin yhteistä etua, niin siinähän se on samassa mennyt sitten kaikki muukin. Tyytyväinen toki olen, että tämä ralli loppuu eikä jatkunut tämän kauempaa.. ihan vain, että saadaan tätä eroprosessia nyt jotenkin eteenpäin, koska tämä on ollut jotenkin jumissa
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Hyväksikäyttö on ehkä vähän epäreilu sana.

No joo, mutta tarkoitin enemmän sitä, että siinä tullee äkkiä sellainen olo miksi tässä nyt rahaa tuhlaisi omaan koneeseen, kun tämä toimii näinkin. Häntä varmaankin kuvio ahdisti vähemmän, jos ollenkaan.
 
Suosikkijoukkue
Jokerit, Detroit Red Wings
Mikähän siinä on...

Eli siis siinä, että jos emäntä on joskus pahalla päällä (esim. töissä joku ärsyttävä juttu tai vaikka vaan väsynyt ja nälissään), niin itse joutuu olemaan todella sovitteleva, ettei tilanne äidy kunnon riidaksi. Todellista varpaillaan seisomista, vaikka ei itse olisi tehnytkään mitään väärää.

Jos sitten itse olen pahalla päällä (äärimmäisen harvoin), niin emäntä alkaa vaan tiuskia. Tai kuten tässä vastikään, emäntä luulee että olen pahalla päällä (koska joku äänenpaino oli ilmeisesti väärä; ei mitään hajua?).

Kun itse lähden mielestäni rakentavasti selvittelemään mikä toisella on pielessä tai mikä häntä harmittaa ja yritän korjata tahi sovitella tilannetta, niin vastaavassa tilanteessa päinvastoin toinen on defenssit päällä ja alkaa tiuskimaan ja pitämään mykkäkoulua tms. Vaikka senhän piti olla minä kuka oli pahalla päällä?!?

(Siis pahalla päällä tyyliin: väsynyt, kipeä, ärsyyntynyt jostain ulkopuolisesta kolmannesta osapuolesta tms.)
 

Mauri-Antero

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Mikähän siinä on...

Eli siis siinä, että jos emäntä on joskus pahalla päällä (esim. töissä joku ärsyttävä juttu tai vaikka vaan väsynyt ja nälissään), niin itse joutuu olemaan todella sovitteleva, ettei tilanne äidy kunnon riidaksi. Todellista varpaillaan seisomista, vaikka ei itse olisi tehnytkään mitään väärää.

Jos sitten itse olen pahalla päällä (äärimmäisen harvoin), niin emäntä alkaa vaan tiuskia. Tai kuten tässä vastikään, emäntä luulee että olen pahalla päällä (koska joku äänenpaino oli ilmeisesti väärä; ei mitään hajua?).

Kun itse lähden mielestäni rakentavasti selvittelemään mikä toisella on pielessä tai mikä häntä harmittaa ja yritän korjata tahi sovitella tilannetta, niin vastaavassa tilanteessa päinvastoin toinen on defenssit päällä ja alkaa tiuskimaan ja pitämään mykkäkoulua tms. Vaikka senhän piti olla minä kuka oli pahalla päällä?!?

(Siis pahalla päällä tyyliin: väsynyt, kipeä, ärsyyntynyt jostain ulkopuolisesta kolmannesta osapuolesta tms.)

Tämä on kuin minun elämästä, ja luultavasti aika monen miljoonan muunkin miehen elämästä. Kun nainen on pahalla päällä, kannattaa oikeastaan olla näkymätön. Ja juuri tuo "defence" tila on pahin ominaisuus naisissa. Juuri tästä syystä oikeastaan olen luopunut sovittelevasta vuoropuheluluista. Martti Ahtisaarikin jäisi toiseksi.

Varpaillaan seisomista parisuhde välillä on, kuten hyvin sanoit. Mutta älä sano sitä viimeistä ikävää sanaa, vaikka miten vituttaisi. Myötäile ja huopaile kuin poliitikko. Naiset pyytävät vähän ajan päästä anteeksi, että olinpa tyhmä. Ja jälleen olet hänen ritarinsa.
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Veljet täällä puhuvat asiaa, jonka voin todentaa entisen elämäni perusteella. Kaverikin kysyi, että mistä tommosia akkoja tulee, jotka on rauhallisia eivätkä hyökkää hullun lailla ja ovat muutenkin ihan vitun rasittavia. Vastasin, etten tiedä ja ettei niitä vissiin ole kovin paljon. Sama kaveri muuten esitti hypoteesin, että nainen muistaa asian kuukauden verran. Väittäisin vanhan juopon puhuneen ainakin osittain totuutta. Nooh, on noissa rauhallisemmissakin akoissa ongelmansa mutta ne ovat aivan erilaisia ongelmia. Mutta kun ei tartte pelätä niitä ihmeellisiä irrationaalisuuksia niin hyvin menee. Tai onhan niitä, muttei paljon.

Tässä on sekin, kun asutaan Hipsterivillessä, niin koko yhteisö on naisittunut, miehetkin käyttäytyvät kuin naiset ja kun lähdetään ulkomaille niin otetaan seisomapaikka lentokoneessa. Tuommoinen keskiverto jätkä on ihan oikein laskelmoinut, että naisellisella käytöksellä menestyy ja hyvällä tuurilla saa pesääkin silloin tällöin. Tosin on vielä sellainenkin miestyyppi, joka pitää panemista jotenkin röyhkeänä toimintana ja on mieluummin "kaveri" naisen kanssa. Tätä miestyyppiä on erityisen hauska katsella, yleensä se ottaa akoilta turpaan ja rientää sitten johonkin tasa-arvotapahtumaan kertomaan, miten naisen asema on huono. Näin todella sattuu. Ja tottuu. Heh.

Teen täällä sosiologis-psykologista erittelyä ihmisistä, joita ihmiskunnassa aika harvoin on ollut. Nämähän katoavat sillä sekunnilla, kun tulee vaikeuksia (puhun siis jonkinlaisesta poikkeustilasta, tosin katoavat ne muutenkin, juoksevat karkuun kun tulee vaikeaa), joten nyt on oikea hetki ottaa heidät tarkasteluun.
 

teppana

Jäsen
Veljet täällä puhuvat asiaa, jonka voin todentaa entisen elämäni perusteella. Kaverikin kysyi, että mistä tommosia akkoja tulee, jotka on rauhallisia eivätkä hyökkää hullun lailla ja ovat muutenkin ihan vitun rasittavia. Vastasin, etten tiedä ja ettei niitä vissiin ole kovin paljon. Sama kaveri muuten esitti hypoteesin, että nainen muistaa asian kuukauden verran. Väittäisin vanhan juopon puhuneen ainakin osittain totuutta. Nooh, on noissa rauhallisemmissakin akoissa ongelmansa mutta ne ovat aivan erilaisia ongelmia. Mutta kun ei tartte pelätä niitä ihmeellisiä irrationaalisuuksia niin hyvin menee. Tai onhan niitä, muttei paljon.

Tässä on sekin, kun asutaan Hipsterivillessä, niin koko yhteisö on naisittunut, miehetkin käyttäytyvät kuin naiset ja kun lähdetään ulkomaille niin otetaan seisomapaikka lentokoneessa. Tuommoinen keskiverto jätkä on ihan oikein laskelmoinut, että naisellisella käytöksellä menestyy ja hyvällä tuurilla saa pesääkin silloin tällöin. Tosin on vielä sellainenkin miestyyppi, joka pitää panemista jotenkin röyhkeänä toimintana ja on mieluummin "kaveri" naisen kanssa. Tätä miestyyppiä on erityisen hauska katsella, yleensä se ottaa akoilta turpaan ja rientää sitten johonkin tasa-arvotapahtumaan kertomaan, miten naisen asema on huono. Näin todella sattuu. Ja tottuu. Heh.

Teen täällä sosiologis-psykologista erittelyä ihmisistä, joita ihmiskunnassa aika harvoin on ollut. Nämähän katoavat sillä sekunnilla, kun tulee vaikeuksia (puhun siis jonkinlaisesta poikkeustilasta, tosin katoavat ne muutenkin, juoksevat karkuun kun tulee vaikeaa), joten nyt on oikea hetki ottaa heidät tarkasteluun.

Missä tämmöinen paikka on?

Olen toki ollut jo pitkään varattu, mutta omakohtaiset kokemukset kyllä kertoo että kohtelias mutta miehekäs käytös on vieläkin se pillumagneetti. Ainakin jos jotain tasoa naisten suhteen haluaa pitää.
 

Jerry100

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vihdoin Oranssi
Tosin on vielä sellainenkin miestyyppi, joka pitää panemista jotenkin röyhkeänä toimintana ja on mieluummin "kaveri" naisen kanssa. Tätä miestyyppiä on erityisen hauska katsella, yleensä se ottaa akoilta turpaan ja rientää sitten johonkin tasa-arvotapahtumaan kertomaan, miten naisen asema on huono. .

Mitä hittoa.
Missä tuollaisiin Tofujopoihin törmää? Eihän tuollaista uroslajiketta edes taida olla olemassakaan...
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Missä tämmöinen paikka on?

Olen toki ollut jo pitkään varattu, mutta omakohtaiset kokemukset kyllä kertoo että kohtelias mutta miehekäs käytös on vieläkin se pillumagneetti. Ainakin jos jotain tasoa naisten suhteen haluaa pitää.

Mitä hittoa.
Missä tuollaisiin Tofujopoihin törmää? Eihän tuollaista uroslajiketta edes taida olla olemassakaan...

Pojat pojat... olette onnellisia kun ette tiedä: Kallio (Helsinki) – Wikipedia

Ja kyllä, kohtelias mutta miehekäs käytös on yhä se, millä ns. saa.

Uskokaa miehen sanaa, minä en puhu paskaa.
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Tuli muuten asuttua muutama kuukausi Kalliossa tuossa 5-6 vuotta sitten. Toki se oli työkeikka ja nykyinen avovaimo oli mukana joten ei tullut käytyä majavametsällä.

Vapaalle miehelle tämä olisi tuottoisa paikka, kun täällä miehiä on aika vähän, enemmän näitä lässyttäjiä ja muita hölmöjä. Koska ollaan lätkäpalstalla, monille saattaa tulla yllätyksenä, että yllä kuvaamani kaltaisia "miehiä" todella on. Onneksi ne eivät juuri lisäänny ja muutenkin kuolevat sukupuuttoon sukupuoltaan häpäisemästä, vaikkeivät miehiksi itseään edes laske, mikä onkin ainoa tosiasia, minkä he ovat käsittäneet, tosin senkin väärästä tulokulmasta.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Helsinkiläinen Emilia, 32, ei haikaile parisuhteen perään - ”Vanhemmat ihmiset saattavat kysyä, miksi olen sinkku, vaikka olen niin nätti”

Täytyypä oikein jakaa tällainen juttu, koska tämä on kuitenkin niin iso aikamme ilmiö. Aiemmin mediassa oli juuri juttua siitä, että melkein jokaisessa kunnassa Suomessa on ikäryhmässä 20-35v (eli siinä perheellistymisiässä olevia) enemmän miehiä kuin naisia. Eli laskennallisestikaan naisia ei kerta kaikkiaan vain riitä kaikille miehille, ihan jo koska kautta vuosikymmenten poikavauvoja syntyy aina vuosittain hieman enemmän kuin tyttövauvoja. Syntyvyyshän on pudonnut Suomessa niin pieneksi, että edes 1800-luvun katovuosina ei syntynyt näin vähän vauvoja mitä muutamana viime vuonna Suomessa on syntynyt.

Tämä asia taas linkittyy tuohon juttuun sikäli, että juuri tällaisia tuon Emilian kaltaisia naisia (valitettavasti on pakko yleistää että nimenomaan naisia) on aina vain enemmän ja enemmän, etenkin pk-seudulla ja isoissa kaupungeissa, eli juuri niissä paikoissa missä naisia on muutenkin eniten. Siis juuri näitä, että kukaan ei vain yksinkertaisesti kelpaa, ei sitten kukaan. Tuossa jutussa vieläpä ääneenkin sanotaan, että "monet Suoraniemen ystävätkään eivät usko perinteiseen avioliittokäsitykseen ja viihtyvät sinkkuna". Ja sitten nämä juuri tällä tavalla 30+ iässä vain kohauttelevat olkapäitään kuten tämä Emilia tässä, että "jos ei kymmeneen vuoteen ketään kunnollista löydy, niin sitten olen ilman lapsia". Tässäkään tapauksessa neitokaisen realiteetit eivät edes ole mitenkään kohdillaan, koska hänen on jo 3-4 vuoden päästä paljon vaikeampi edes saada lasta, mitä vielä nyt on.. kymmenen vuoden varaan ei siis edes kannata laskea

Huh, nyt näyttää siltä että suorastaan syyllistäisin naisia. Sitä en toki halua tehdä, koska yksilön vapaus on meillä kaikilla, ja saamme elää elämämme tasan niinkuin haluamme. Mutta siis syntyvyyden täydellisen romahtamisen syitä ei tosiaan tarvitse ihmetellä, ajan kuva on vain kääntynyt niin totaalisen päälaelleen sieltä agraariyhteiskunnan ajoista. Eikä tätä asiaa todellakaan edesauta kaiken maailman anttirinteiden puheet "synnytystalkoista" sun muista tällaisista, jotka nykypäivänä ammutaan ilman muuta alas sovinistisina ja patriarkaalista yhteiskuntaa ihannoivana puheena..
 

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC
Mitähän vittua mä just luin?

Lisäys: luin nyt uudestaan tuon Patajaskan tekstin ja... mä en nyt ollenkaan saa kiinni tuosta ideasta. Mitä vikaa siinä on että asenteet muuttuu? Näetkö sä jotenkin että naisten velvollisuus olisi mennä naimisiin ja tehdä lapsia? Onneksi nykyaikana on vapaampi ilmapiiri ja ihmiset voivat elää kuten haluavat.

@PataJaska
 
Viimeksi muokattu:

Grafix

Jäsen
Tämä asia taas linkittyy tuohon juttuun sikäli, että juuri tällaisia tuon Emilian kaltaisia naisia (valitettavasti on pakko yleistää että nimenomaan naisia) on aina vain enemmän ja enemmän, etenkin pk-seudulla ja isoissa kaupungeissa, eli juuri niissä paikoissa missä naisia on muutenkin eniten. Siis juuri näitä, että kukaan ei vain yksinkertaisesti kelpaa, ei sitten kukaan. Tuossa jutussa vieläpä ääneenkin sanotaan, että "monet Suoraniemen ystävätkään eivät usko perinteiseen avioliittokäsitykseen ja viihtyvät sinkkuna". Ja sitten nämä juuri tällä tavalla 30+ iässä vain kohauttelevat olkapäitään kuten tämä Emilia tässä, että "jos ei kymmeneen vuoteen ketään kunnollista löydy, niin sitten olen ilman lapsia". Tässäkään tapauksessa neitokaisen realiteetit eivät edes ole mitenkään kohdillaan, koska hänen on jo 3-4 vuoden päästä paljon vaikeampi edes saada lasta, mitä vielä nyt on.. kymmenen vuoden varaan ei siis edes kannata laskea

En kyllä saanut tuosta justusta samanlaista kärkeä. Kyseinen henkilöhän ei vain pidä parisuhdetta mitenkään prio 1 asiana, vaan nykyinen elämä sinkkuna tuntuu hänestä hyvältä. Eihän jutussa ollut mitään siitä, että olisi nirso tai kukaan ei kelpaisi. Minäkään en ymmärrä miksi parisuhde ja perhe olisi jotenkin ainoa tavoiteltava tapa elää ja vanheta.
 

rinne

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Helsinkiläinen Emilia, 32, ei haikaile parisuhteen perään - ”Vanhemmat ihmiset saattavat kysyä, miksi olen sinkku, vaikka olen niin nätti”

Täytyypä oikein jakaa tällainen juttu, koska tämä on kuitenkin niin iso aikamme ilmiö. Aiemmin mediassa oli juuri juttua siitä, että melkein jokaisessa kunnassa Suomessa on ikäryhmässä 20-35v (eli siinä perheellistymisiässä olevia) enemmän miehiä kuin naisia. Eli laskennallisestikaan naisia ei kerta kaikkiaan vain riitä kaikille miehille, ihan jo koska kautta vuosikymmenten poikavauvoja syntyy aina vuosittain hieman enemmän kuin tyttövauvoja. Syntyvyyshän on pudonnut Suomessa niin pieneksi, että edes 1800-luvun katovuosina ei syntynyt näin vähän vauvoja mitä muutamana viime vuonna Suomessa on syntynyt.

Tämä asia taas linkittyy tuohon juttuun sikäli, että juuri tällaisia tuon Emilian kaltaisia naisia (valitettavasti on pakko yleistää että nimenomaan naisia) on aina vain enemmän ja enemmän, etenkin pk-seudulla ja isoissa kaupungeissa, eli juuri niissä paikoissa missä naisia on muutenkin eniten. Siis juuri näitä, että kukaan ei vain yksinkertaisesti kelpaa, ei sitten kukaan. Tuossa jutussa vieläpä ääneenkin sanotaan, että "monet Suoraniemen ystävätkään eivät usko perinteiseen avioliittokäsitykseen ja viihtyvät sinkkuna". Ja sitten nämä juuri tällä tavalla 30+ iässä vain kohauttelevat olkapäitään kuten tämä Emilia tässä, että "jos ei kymmeneen vuoteen ketään kunnollista löydy, niin sitten olen ilman lapsia". Tässäkään tapauksessa neitokaisen realiteetit eivät edes ole mitenkään kohdillaan, koska hänen on jo 3-4 vuoden päästä paljon vaikeampi edes saada lasta, mitä vielä nyt on.. kymmenen vuoden varaan ei siis edes kannata laskea

Huh, nyt näyttää siltä että suorastaan syyllistäisin naisia. Sitä en toki halua tehdä, koska yksilön vapaus on meillä kaikilla, ja saamme elää elämämme tasan niinkuin haluamme. Mutta siis syntyvyyden täydellisen romahtamisen syitä ei tosiaan tarvitse ihmetellä, ajan kuva on vain kääntynyt niin totaalisen päälaelleen sieltä agraariyhteiskunnan ajoista. Eikä tätä asiaa todellakaan edesauta kaiken maailman anttirinteiden puheet "synnytystalkoista" sun muista tällaisista, jotka nykypäivänä ammutaan ilman muuta alas sovinistisina ja patriarkaalista yhteiskuntaa ihannoivana puheena..
Komppaan paria edellistä. Loit olkiukon ja hakkaat sitä. Ei tuossa ole kyse siitä, että "mikään ei kelpaa". Kyse on arvomaailman muutoksesta. Ihmiset kokevat, että sinkkuna on ihan ok olla. Ei "pidä" olla parisuhteessa jo itsearvoisesti. Tuossa jutussa esimerkkinä oli nainen, mutta ei tämä mikään naisten ilmiö ole. Koskee ihmisiä laajemminkin. Sitä en tosin tiedä, onko tämä yksin viihtyminen tyypillisempää jollekin sukupuolelle. Pätevää tutkimusaineistoa ei taida olla tarjolla.

Ihmisen on ihan ok olla vaikka ikisinkku. Ei tarvitse perustaa perhettä. Mielestäni positiivista, vaikka syntyvyys yhteiskunnassa toki laskee.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Mitähän vittua mä just luin?

Lisäys: luin nyt uudestaan tuon Patajaskan tekstin ja... mä en nyt ollenkaan saa kiinni tuosta ideasta. Mitä vikaa siinä on että asenteet muuttuu? Näetkö sä jotenkin että naisten velvollisuus olisi mennä naimisiin ja tehdä lapsia? Onneksi nykyaikana on vapaampi ilmapiiri ja ihmiset voivat elää kuten haluavat.

@PataJaska

En kyllä saanut tuosta justusta samanlaista kärkeä. Kyseinen henkilöhän ei vain pidä parisuhdetta mitenkään prio 1 asiana, vaan nykyinen elämä sinkkuna tuntuu hänestä hyvältä. Eihän jutussa ollut mitään siitä, että olisi nirso tai kukaan ei kelpaisi. Minäkään en ymmärrä miksi parisuhde ja perhe olisi jotenkin ainoa tavoiteltava tapa elää ja vanheta.

No nimenomaan tätä en tarkoittanut, sanoinhan että en syyllistä naisia mistään. Lähinnä kirjoitukseni oli kannanotto siihen, että koska nykyään ihmisten yksilölliset valinnat ovat yhä enemmän tällaisia, niin esimerkiksi sitä syntyvyyden laskua on turha ihmetellä, josta mediassa on huudettu todella paljon viime vuosina. Nimenomaan jokainen saa valita oman yksilöllisen tapansa elää, yksilön vapaus on täysin ehdoton. Mutta lähinnä sitten se, että jos he kuitenkin joskus lapsia vielä kuitenkin haluavat, niin pitkälle sitä lykätään jos kuvitellaan että joskus lähemmäs nelikymppisenä se homma sujuu ihan noin vain

Enkä siis myöskään jeesustele sen takia, että heikko syntyvyys olisi minulle miehenä tai ihmisenä jokin sydämenasia. Ei minulla ole edes liikoja varaa sanoa, yksi lapsi tässä vain minullakin on, ja tällä hetkellä näyttäisi että siihen se myös saattaa hyvinkin jäädä. Eli ei tässä itsekään kansakunnan jatkuvuuteen sen kummempaa panosta ole tullut annettua :D

Silti sen osalta nostan käden virheen merkiksi, että tylytin ehkä turhaan tämän henkilön sellaiseksi "jolle kukaan ei kelpaa"
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Kyllä kai se aika yleistä on ollut pitkin historiaa, että suurehko osa ei ole päässyt sukua jatkamaan. Tuossa edellä mainitussakin olisi valmiuksia parisuhteeseen ja lapsien hankintaan, mutta kaiken pitäisi olla lähes täydellistä jotta siihen alettaisiin.
Nykytilanne eroaa aikaisemmasta myös siten, että ne jotka saavat geeninsä jatkumaan luottavat pienempään jälkeläismäärään.

Noin yleisesti ihmiset ovat kaiken uuden tiedon keskellä kohtuullisen totaalisesti kadottaneet ymmärryksen siitä missä elämässä on kyse. Elämä pyrkii jatkumaan ja kehittymään. Yksilön elämällä ei ole maailmankaikkeudessa juuri mitään muuta merkitystä kuin toimia elämän muuntelualustana, jotta elämän jatkuminen ja kehittyminen etenisivät. Kaikenlainen muu elämän merkityksen rakentelu on harhaa. Tässä kontekstissa ihmisten tunne elämän kipuilut ovat lähinnä rasite. Urbaani elämä tarjoaa monenlaista elämäntäytettä, mutta aika harva tajuaa elämän perusasioitakaan. Koulutuksessa toki keskitytään kummallisiin asioihin. Vaikkapa biologian yhteyteen pitäisi yhdistää sen verran filosofiaa, että kaikki olisivat paremmin kartalla. Ehkä suurempi osa jengistä olisi vähemmän minäkeskeisiä ja ymmärtäisi vähän alusta ettei mikään ole erityisen tärkeää ja voisivat ottaa lunkimmin. Kun tajuaa, että ns. ura tai omaisuuden hankkiminen, tai matkustelu, tai ylipäätään elämän täyttäminen ovat lopulta aika yhdentekeviä, niin ehkä ihmissuhteisiin jäisi aikaa.
 

Draco

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Yksilön elämällä ei ole maailmankaikkeudessa juuri mitään muuta merkitystä kuin toimia elämän muuntelualustana, jotta elämän jatkuminen ja kehittyminen etenisivät. Kaikenlainen muu elämän merkityksen rakentelu on harhaa. Tässä kontekstissa ihmisten tunne elämän kipuilut ovat lähinnä rasite. Urbaani elämä tarjoaa monenlaista elämäntäytettä, mutta aika harva tajuaa elämän perusasioitakaan. Koulutuksessa toki keskitytään kummallisiin asioihin. Vaikkapa biologian yhteyteen pitäisi yhdistää sen verran filosofiaa, että kaikki olisivat paremmin kartalla. Ehkä suurempi osa jengistä olisi vähemmän minäkeskeisiä ja ymmärtäisi vähän alusta ettei mikään ole erityisen tärkeää ja voisivat ottaa lunkimmin. Kun tajuaa, että ns. ura tai omaisuuden hankkiminen, tai matkustelu, tai ylipäätään elämän täyttäminen ovat lopulta aika yhdentekeviä, niin ehkä ihmissuhteisiin jäisi aikaa.

Itselläni on tästä kyllä melkoisesti eriävä näkemys. Se, että meillä on tietoisuus ja äly, johtaa siihen, että pystymme tekemään valintoja, toisin kuin jotkut ameebat, jotka eivät sinänsä ajattele, lisääntyvät vain. Vaikka ajatus olisikin, että tehtävämme on jatkaa ihmiskunnan olmassaoloa, niin itse emme ole tätä maailman kehittymistä kuin hetken ajan näkemässä, emmekä myös näe miten meidän jälkikasvullemme täällä käy sen jälkeen, kun kuolo meidät korjaa. Voisi melkein sanoa, että meillehän se on sitten ihan sama, vaikka koko maapallo tuhoituisi, kun meistä on aika jättänyt. Siinä mielessä en koe sen olevan kovin itsekästä, jos ajattelee siinä ratkaisussa, hankkiiko lapsia, myös itseään.

Mitä tuohon artikkelin juttuun tulee, niin ehkä suurin, mitä siitä voi ajatella on, että tuo Emiliakin on vielä 32-vuotiaanakin siinä iässä, että hän ei ole vielä joutunut tekemään lopullista ratkaisua sen suhteen hankkiiko lapsia vai ei. Tuossa vielä kerkiää monenlaista tapahtua, jos on tapahtuakseen ja kaikesta kertomastaan tuo käy ihan ilmiselvästi esiin. Tulevien vuosien aikana hänen on se itsetutkiskelu kuitenkin käytävä, haluaako vai ei. Mutta sinänsä juuri hänen jutuistaan on vähän väärin rueta vetämään päätelmiä populaation vähenemisen suhteen. Enemmän sellaisten, jolla se juna meni jo ja päätös piti, ettei hommannut lapsia.
 

rinne

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Kyllä kai se aika yleistä on ollut pitkin historiaa, että suurehko osa ei ole päässyt sukua jatkamaan. Tuossa edellä mainitussakin olisi valmiuksia parisuhteeseen ja lapsien hankintaan, mutta kaiken pitäisi olla lähes täydellistä jotta siihen alettaisiin.
Nykytilanne eroaa aikaisemmasta myös siten, että ne jotka saavat geeninsä jatkumaan luottavat pienempään jälkeläismäärään.

Noin yleisesti ihmiset ovat kaiken uuden tiedon keskellä kohtuullisen totaalisesti kadottaneet ymmärryksen siitä missä elämässä on kyse. Elämä pyrkii jatkumaan ja kehittymään. Yksilön elämällä ei ole maailmankaikkeudessa juuri mitään muuta merkitystä kuin toimia elämän muuntelualustana, jotta elämän jatkuminen ja kehittyminen etenisivät. Kaikenlainen muu elämän merkityksen rakentelu on harhaa. Tässä kontekstissa ihmisten tunne elämän kipuilut ovat lähinnä rasite. Urbaani elämä tarjoaa monenlaista elämäntäytettä, mutta aika harva tajuaa elämän perusasioitakaan. Koulutuksessa toki keskitytään kummallisiin asioihin. Vaikkapa biologian yhteyteen pitäisi yhdistää sen verran filosofiaa, että kaikki olisivat paremmin kartalla. Ehkä suurempi osa jengistä olisi vähemmän minäkeskeisiä ja ymmärtäisi vähän alusta ettei mikään ole erityisen tärkeää ja voisivat ottaa lunkimmin. Kun tajuaa, että ns. ura tai omaisuuden hankkiminen, tai matkustelu, tai ylipäätään elämän täyttäminen ovat lopulta aika yhdentekeviä, niin ehkä ihmissuhteisiin jäisi aikaa.
Sinulla on tuossa pointti, mutta nähdäkseni samalla ristiriita. Kyllä, ihminen on biologian näkökulmasta eläin, jonka tarkoitus on jatkaa sukua. Samalla ihminen on kuitenkin riittävän älykäs tietääkseen, että liikakansoitus on koko ajan laajeneva ongelma, joka tuhoaa jo nyt maapalloa ja sen elämää. Toki on totta, että liikakansoitus on enemmän "kolmannen maailman" ongelma, joka ei ratkea sillä, että suomalaiset kaupunkilaiset jättävät muksut hankkimatta. Mutta tieteen kautta ajatellen lapsien hankkimatta jättämisen voi nähdä juurikin ihmiskunnan tulevaisuuden parantamisena, sillä jokainen tekemättä jätetty lapsi on pois liikakansoituksesta. Näin hyvin härskisti karrikoidusti muotoiltuna. Lapsen hankkiminen ei välttämättä ole paras keino yrittää varmistaa ihmiskunnan tulevaisuutta.

Jos vielä huomioidaan hiukan psykologiaakin, niin saadaan lisää muuttujia. Ihmiset ovat erilaisia. Karkea jako introvertteihin ja ekstrovertteihin lienee yleisin tapa kuvata ihmisyksilöiden erilaista sosiaalisuutta. Osa on enemmän ulospäin suuntauneita ja viihtyy siten ihmisten parissa paremmin. Osa ihmisistä viihtyy paremmin yksinään.

...itsekeskeisyyskin on tässä suhteessa monitulkintaista. Aikanaan lapsia hankittiin paljon takaamaan oma hyvinvointi vanhuksena. Tarvittiin lapsia hoitamaan itseä sitten vanhempana. Koska suhteellisen paljon lapsia kuoli nuorena, niin luonnollisesti niitä lapsiakin sitten tehtiin enemmän. Nykyisin tälläkään näkökulmalla ei ole enää väliä. Laitoksiin vanhukset päätyvät yhteiskunnan järjestämien palveluiden pariin. Tiettävästi on vanhuksia, joilla lapsia olisi, mutta jotka silti joutuvat yksin ilman vieraita elämään...
***
Mitä tästä opimme? Ei yhtään mitään. Lopulta kyse on vain ja ainoastaan arvovalinnasta. Jollekulle ihmissuhteet ovat tärkein arvo. Jollekulle oma hyvinvointi/viihtyminen. Jollekulle ehkä se ura ja muut saavutukset. Eikä siinä. Ei siinä mitään väärää ole. Kukin tehköön, miten parhaaksi näkee. Tekstisi, arvon @Stonewall, kuvaa varsin hyvin sitä, minkä itse koen ahdistavaksi piirteeksi monissa ihmisissä. Ollaan niin lukittauduttu yhteen, siihen omaan näkemykseen, että nähdään vain "yksi oikea tapa" elää. Vain "yksi oikea tapa" tehdä asioita. Ihmisten arvomaailmat ovat erilaisia. Semmoista se on.

Perustakoot perheen ne, jotka tahtovat. Tehköön lapsen tai useita. Parempi lienee lapsellekin, että vanhempi/vanhemmat kokevat itsensä kykeneväksi ja halukkaaksi vanhemmuuteen.
 
Viimeksi muokattu:

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Sinulla on tuossa pointti, mutta nähdäkseni samalla ristiriita. Kyllä, ihminen on biologian näkökulmasta eläin, jonka tarkoitus on jatkaa sukua. Samalla ihminen on kuitenkin riittävän älykäs tietääkseen, että liikakansoitus on koko ajan laajeneva ongelma, joka tuhoaa jo nyt maapalloa ja sen elämää. Toki on totta, että liikakansoitus on enemmän "kolmannen maailman" ongelma, joka ei ratkea sillä, että suomalaiset kaupunkilaiset jättävät muksut hankkimatta.

...itsekeskeisyyskin on tässä suhteessa monitulkintaista. Aikanaan lapsia hankittiin paljon takaamaan oma hyvinvointi vanhuksena. Tarvittiin lapsia hoitamaan itseä sitten vanhempana. Koska suhteellisen paljon lapsia kuoli nuorena, niin luonnollisesti niitä lapsiakin sitten tehtiin enemmän. Nykyisin tälläkään näkökulmalla ei ole enää väliä. Laitoksiin vanhukset päätyvät yhteiskunnan järjestämien palveluiden väliin. Tiettävästi on vanhuksia, joilla lapsia olisi, mutta jotka silti joutuvat yksin ilman vieraita elämään...

Nykypäivänä tosiaan tällainen äärimmäisen pitkälle mennyt yksilöllisyys on syrjäyttänyt tuon biologisen näkökulman lisääntymiseen. Pelkän biologian takia kenelläkään ei tietenkään ole velvollisuutta lisääntyä. Saati sitten, että se olisi jokin velvollisuus esimerkiksi oman yhteiskunnan ja kansan jatkuvuuden nimissä, ei tietenkään ole. Ja mielenkiintoinen on myös tuo itsekkyyden määritelmän muutos tässä lapsi asiassa: perinteisesti on pidetty itsekkäänä, jos ihminen ei itse omasta halustaan vain halua lapsia. Mutta taas etenkin nykyään näkee paljon myös sitä, että ihmiset pitävät nimenomaa lasten hankkimista itsekkäänä (liittyen siis heidän ajatusmaailmassaan kait juuri tuohon liikakansoitukseen jne.)

Jos nyt mennään historiallisesti kauemmas agraariyhteiskuntaan, niin tuolloin lapsia tosiaan tehtiin ihan jo turvaksi itselle. Ja lisäksi kun minkäänlaista ehkäisyä ei käytännössä ollut tavallisen kansan saatavilla, saati että siitä olisi asiana sen kummemmin ollut tietojakaan, niin kyllähän heitä sitten helposti vain siunaantui. Vaikea on kuvitella, että tänä päivänä kukaan oikeasti haikailisi takaisin tuollaiseen naiset-synnytyskoneina aikaan. Ainoa poikkeus lienevät jotkin poliittiset ääriajattelijat, mutta heilläkin on tietysti oikeus mielipiteeseensä..

Tuo linkittämäni juttu vain kuvastaa tätä aivan valtaisaa muutosta joka on tullut, mutta nykyäänkin se päätös on tietysti etenkin naisten kohdalla tehtävä väkisinkin jossain vaiheessa, että haluanko lapsia vai en. Mutta jos haluaa vastapainoksi nykypäivään perehtyä millaista oli perhe-elämä siellä palttiarallaa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun agraariyhteiskunnassa, niin voin suositella esimerkiksi Ilmari Kiannon kirjallisuutta :)
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Mitä tästä opimme? Ei yhtään mitään. Lopulta kyse on vain ja ainoastaan arvovalinnasta. Jollekulle ihmissuhteet ovat tärkein arvo. Jollekulle oma hyvinvointi/viihtyminen. Jollekulle ehkä se ura ja muut saavutukset. Eikä siinä. Ei siinä mitään väärää ole. Kukin tehköön, miten parhaaksi näkee. Tekstisi, arvon @Stonewall, kuvaa varsin hyvin sitä, minkä itse koen ahdistavaksi piirteeksi monissa ihmisissä. Ollaan niin lukittauduttu yhteen, siihen omaan näkemykseen, että nähdään vain "yksi oikea tapa" elää. Vain "yksi oikea tapa" tehdä asioita. Ihmisten arvomaailmat ovat erilaisia. Semmoista se on.

Tosiaan itsekin tulee puhuttua ihmissuhteiden arvosta, vaikka tosiasissa olen varsin skeptinen sen suhteen, että perinteinen yksiavioisuus sopisi kovinkaan monelle. Se kun on myös biologiaamme vastaan. Eli allekirjoitan kyllä alleviivaten sen, että on monia erilaisia tapoja elää. Osittain jo tälläkin hetkellä joku osa viihtyy parisuhteessa yhden kumppanin kanssa, sitten iso osa sarjassa parisuhteita, ja sitten on vielä muitakin ratkaisuja, joita tosin laki ei vielä tunne. Eli toteutamme jo käytännössä erinalaisia tapoja elää ihan omassa kulttuuripiirissämme.

Toisaalta ymmärrän kyllä senkin, että vapaus elää juuri niin kuin itse haluaa ahdistaa monia. Lisäksi kun asioihin perehtyy, niin yhden ihmisen elämän pienuus ja väistämätön lyhyys työntää kohti nihilismiä. Mutta tämän ajatusketjun kävivät läpi jo sekularisaation seurauksia pohtineet filosofit 1800-luvulla.

Omasta kulmastani en pohdi asioita niinkään ihmiskunnan rajoitetusta näkökulmasta. Katson, että alkumeressä kauan sitten syntynyt elämä pyrkii yhä edelleen jatkumaan ja kehittymään. Yksi elämän ilmenemismuodoista nyt on sitten tämä nanotehdaiden joukko, jota ihmiseksi kutsumme. Yksittäisellä yksilöllä ei toki ole velvollisuutta tehdä tai olla tekemättä lapsia. Kosmoksen näkökulmasta yksittäisen ihmisen ja muurahaisen elämän vaikutus on likipitäen samalla hyvin matalalla tasolla. Toki on mahdollista, että ihmiskunta oppii säätämään omia geenejään jne jne. ja vaikutuksemme tosiaan yltää johonkin tämän pikkuriikkisen maailmankaikkeuden nurkan ulkopuollekin. Mutta tätä tuskin tapahtuu lähiaikoina. Näkisin, että tällä hetkellä harvat jos mitkään asiat ovat tärkeitä, mutta toisaalta harva asia on ihan täysin turhaakaan.

Summassummarum. Itse näkisin, että reproduktion onnistuminen on jokatapauksessa pääsääntöisesti myös yksilölle hyvin tyydyttävää tunnetasolla. Se on lisäksi yksilölle lähes ainoa tapa toistaiseksi saavuttaa oikeastaan minkäänlaista elämänkaarensa ylittävää ajallista vaikuttavuutta - jos sellaista sattuu kaipaamaan. Harva tosin ehtii arjessaan tällä tasolla asioita pyörittämään, enkä tiedä tarvitseeko edes. Kvarttaalitaloudessa kirkkaimmat mielet eivät välttämättä keskity pohtimaan lyhyiden elämiemme järkevintä ja tehokkainta käyttöä, kun tämäkin lyhyt aika on liian pitkä. Tuntuu, että olemme vain askeleen verran nousseet tasosta, jossa kaikki aika meni elannon saamiseen ja seuraavan sukupolven kasvattamiseen. Näin huolimatta kaikesta sadan vuoden sisällä tapahtuneesta kehityksestä. Näkisin kuitenkin, että alamme olemaan sillä kynnyksellä, että voisimme saada jotakin muutakin aikaan. Mutta pääsemmekö tästä tasosta eteenpäin on vain osittan tämän ketjun aihe, joten jätän tämän tähän.
 

arvee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi Fineland, North Atlantic Hawks, EU, Jokerit
Olisi ollut tarjolla Tasa-arvo ja poliittinen korrektius- sekä Feminismiin viittaava säkeistö, mutta nykyään pitää olla huisin varovainen, mitä missäkin sanoo tai kirjailee, niinpä vedän naisasiaa Naisasiat-ketjuu. Ja se asia löytyy tietysti Nainen.com lehdykän sivulta
Nainen on naiselle susi? Tutkimus: Kaksi kolmesta naisesta kokee naispuolisten työkavereidensa kiusaavan heitä töissä

Tuo on muutenkin mainio sivusto, siellä on myös horoskooppivinkkejä parisuhdetta pähkäileville. Mutta linkkaanpa oxfordia osaaville suoraan myös jutun juuren The Independentiin: More than two-thirds of women feel ‘bullied’ by their female colleagues, study finds

Miksi koin tämän merkittäväksi, viestin arvoiseksi? Noh, koska olen läheisesti tuntenut muutamia (hoitoalalla työskenteleviä) naisoletettuja ja myös kuunnellut heidät työjuttujaan, arvee on yrittänyt leikkiä miesoletettusemiterapeuttia eli läheisymmärtäjää. Eli kokemuskuvauksia olen kuullut, että esitetyllä mielipiteellä voi hyvinkin olla totuuspohjaa, jotain sellaista mikä on olemassa, mutta josta oikeastaan mediassa vaietaan.
Koska naiset nyt vain ovat aina niin oikeamielisiä, vanhurskaita sukupuolen ylivoimassaan, parempilaatuisia ihmisiä.

Äh ai niin se lisäys: tekeekö YLE tästä juttua, numeroa? Luultavasti ei, ei ylitä uutiskynnystä, ei ole vakava juttu lainkaan.
 
Viimeksi muokattu:

Trenchtown

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Ja mä oon luullut, että mulla on ollut huono naisonni, sitten luin @FutureHockey n ja @Trenchtown in viestit.

Siirrän vastauksen tänne tuolta nauruketjusta, vaikka kyllähän asialle voi ja pitää nauraakin.

Tuosta meikäläisen suhteesta on nyt kulunut jotain seitsemän vuotta. Ei näin varmaan pitäisi edes sanoa, mutta kyllä se näin jälkikäteen mietittynä oli opettavaista aikaa loppuelämää ajatellen. Vaikka nykyään (onnellisesti) naimisissa olenkin niin onhan se mahdollista, että tuo vaimo jossain kohtaa saa meikäläisestä tarpeekseen ja käskee keräämään lusikat. Jos sen kuvitteellisen eron jälkeen joskus joutuisi jotain muijahommia vielä kattelemaan ja kyllähän sitä melkein joutuisi, minkä koira karvoilleen voi, niin tiedän ainakin helvetin tarkasti minkälaisiin suloisiinkin myrkynkeittäjiin ei tule sekaantua ja väitän, että vaikka se kuvitteellinen mimmi miten yrittäisi peittää psykopaattisia piirteitään, niin onnistuisin ne bongaamaan silti. Fool me once jne.

En edes kehtaa räikeimpiä (ja toisaalta myös naurettavimpia) juttuja tänne kirjoittaa, mutta sanotaan vaikka niin, että näissä parisuhdeväkivaltahommissa mieskin voi olla se, joka nyrkkiä silmäkulmiin ja leukaperiin herkästi ottaa ja näissä tapauksissa virkavallan suhtautuminen asiaan on oman kokemukseni mukaan hyvin vähättelevää ja epäuskoista. Toki myönnän, että en yleisesti itsekään asiasta hirveästi huudellut ja mieleni sitä vähätteli, koska hävetti niin vitusti ottaa muijalta osumaa. Takaisin en kuitenkaan lyönyt kertaakaan, joten näin jälkikäteen siinäkin on asia josta voi häpeilemättömästi olla ylpeä.

No joo, se nyt oli muutenkin huonoa aikaa elämässäni, erilaiset päihteet maistuivat ja pikkurötökset onnistuivat. Toki (taas näin jälkikäteen) on helppo sanoa, että vaikka en mikään mallikansalainen ollut ennen tuota suhdettakaan, niin se suhdehan mua niihin touhuihin koko ajan syvemmälle repi. Ei sitä vain silloin tullut tajunneeksi, tulikohan edes ajatelluksi mistä mikäkin johtuu, tuskinpa.

Ei mulle tuostakaan mitään katkeruutta jäänyt, vaikka en kyseiselle exälle mitään hyvää toivokaan ja joskus jopa hiljaa itsekseni mietin, että toivottavasti tuo on jo kuollut. En tiedä onko, koska katkaisin eron yhteydessä välit kaikkiin yhteisiin tuttuihin ja muihin sen suunnan porukoihin. Saattoi siinä pesuveden mukana mennä pari lastakin, mutta päivääkään en ole katunut ja miksi pitäisikään. Käänsin uuden (puhtaan) sivun elämässäni ja olen siitä vilpittömän iloinen ja onnellinen. [kärjistys] Kuolkaa sinne katuojiinne ja toistenne viereen kaikki saatanan paskaiset nistit ja muut elämäntapahörhöt, ei ole eikä tule ikävä.[/kärjistys]
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös