Ostat hänelle pesukoneen. Eihän tuolla tavalla voi elää.
Tuo on aivan puhdasta hyväksikäyttöä.
Ostat hänelle pesukoneen. Eihän tuolla tavalla voi elää.
Tuo on aivan puhdasta hyväksikäyttöä.
Hyväksikäyttö on ehkä vähän epäreilu sana.
No joo, mutta tarkoitin enemmän sitä, että siinä tullee äkkiä sellainen olo miksi tässä nyt rahaa tuhlaisi omaan koneeseen, kun tämä toimii näinkin. Häntä varmaankin kuvio ahdisti vähemmän, jos ollenkaan.
Mikähän siinä on...
Eli siis siinä, että jos emäntä on joskus pahalla päällä (esim. töissä joku ärsyttävä juttu tai vaikka vaan väsynyt ja nälissään), niin itse joutuu olemaan todella sovitteleva, ettei tilanne äidy kunnon riidaksi. Todellista varpaillaan seisomista, vaikka ei itse olisi tehnytkään mitään väärää.
Jos sitten itse olen pahalla päällä (äärimmäisen harvoin), niin emäntä alkaa vaan tiuskia. Tai kuten tässä vastikään, emäntä luulee että olen pahalla päällä (koska joku äänenpaino oli ilmeisesti väärä; ei mitään hajua?).
Kun itse lähden mielestäni rakentavasti selvittelemään mikä toisella on pielessä tai mikä häntä harmittaa ja yritän korjata tahi sovitella tilannetta, niin vastaavassa tilanteessa päinvastoin toinen on defenssit päällä ja alkaa tiuskimaan ja pitämään mykkäkoulua tms. Vaikka senhän piti olla minä kuka oli pahalla päällä?!?
(Siis pahalla päällä tyyliin: väsynyt, kipeä, ärsyyntynyt jostain ulkopuolisesta kolmannesta osapuolesta tms.)
Samaan lopputulokseen olen tullut, ehdottomasti helpoin tapa päästä asiasta yli. Toistuu kuukausittain.Kun nainen on pahalla päällä, kannattaa oikeastaan olla näkymätön.
Veljet täällä puhuvat asiaa, jonka voin todentaa entisen elämäni perusteella. Kaverikin kysyi, että mistä tommosia akkoja tulee, jotka on rauhallisia eivätkä hyökkää hullun lailla ja ovat muutenkin ihan vitun rasittavia. Vastasin, etten tiedä ja ettei niitä vissiin ole kovin paljon. Sama kaveri muuten esitti hypoteesin, että nainen muistaa asian kuukauden verran. Väittäisin vanhan juopon puhuneen ainakin osittain totuutta. Nooh, on noissa rauhallisemmissakin akoissa ongelmansa mutta ne ovat aivan erilaisia ongelmia. Mutta kun ei tartte pelätä niitä ihmeellisiä irrationaalisuuksia niin hyvin menee. Tai onhan niitä, muttei paljon.
Tässä on sekin, kun asutaan Hipsterivillessä, niin koko yhteisö on naisittunut, miehetkin käyttäytyvät kuin naiset ja kun lähdetään ulkomaille niin otetaan seisomapaikka lentokoneessa. Tuommoinen keskiverto jätkä on ihan oikein laskelmoinut, että naisellisella käytöksellä menestyy ja hyvällä tuurilla saa pesääkin silloin tällöin. Tosin on vielä sellainenkin miestyyppi, joka pitää panemista jotenkin röyhkeänä toimintana ja on mieluummin "kaveri" naisen kanssa. Tätä miestyyppiä on erityisen hauska katsella, yleensä se ottaa akoilta turpaan ja rientää sitten johonkin tasa-arvotapahtumaan kertomaan, miten naisen asema on huono. Näin todella sattuu. Ja tottuu. Heh.
Teen täällä sosiologis-psykologista erittelyä ihmisistä, joita ihmiskunnassa aika harvoin on ollut. Nämähän katoavat sillä sekunnilla, kun tulee vaikeuksia (puhun siis jonkinlaisesta poikkeustilasta, tosin katoavat ne muutenkin, juoksevat karkuun kun tulee vaikeaa), joten nyt on oikea hetki ottaa heidät tarkasteluun.
Tosin on vielä sellainenkin miestyyppi, joka pitää panemista jotenkin röyhkeänä toimintana ja on mieluummin "kaveri" naisen kanssa. Tätä miestyyppiä on erityisen hauska katsella, yleensä se ottaa akoilta turpaan ja rientää sitten johonkin tasa-arvotapahtumaan kertomaan, miten naisen asema on huono. .
Missä tämmöinen paikka on?
Olen toki ollut jo pitkään varattu, mutta omakohtaiset kokemukset kyllä kertoo että kohtelias mutta miehekäs käytös on vieläkin se pillumagneetti. Ainakin jos jotain tasoa naisten suhteen haluaa pitää.
Mitä hittoa.
Missä tuollaisiin Tofujopoihin törmää? Eihän tuollaista uroslajiketta edes taida olla olemassakaan...
Pojat pojat... olette onnellisia kun ette tiedä: Kallio (Helsinki) – Wikipedia
Ja kyllä, kohtelias mutta miehekäs käytös on yhä se, millä ns. saa.
Uskokaa miehen sanaa, minä en puhu paskaa.
Tuli muuten asuttua muutama kuukausi Kalliossa tuossa 5-6 vuotta sitten. Toki se oli työkeikka ja nykyinen avovaimo oli mukana joten ei tullut käytyä majavametsällä.
Tämä asia taas linkittyy tuohon juttuun sikäli, että juuri tällaisia tuon Emilian kaltaisia naisia (valitettavasti on pakko yleistää että nimenomaan naisia) on aina vain enemmän ja enemmän, etenkin pk-seudulla ja isoissa kaupungeissa, eli juuri niissä paikoissa missä naisia on muutenkin eniten. Siis juuri näitä, että kukaan ei vain yksinkertaisesti kelpaa, ei sitten kukaan. Tuossa jutussa vieläpä ääneenkin sanotaan, että "monet Suoraniemen ystävätkään eivät usko perinteiseen avioliittokäsitykseen ja viihtyvät sinkkuna". Ja sitten nämä juuri tällä tavalla 30+ iässä vain kohauttelevat olkapäitään kuten tämä Emilia tässä, että "jos ei kymmeneen vuoteen ketään kunnollista löydy, niin sitten olen ilman lapsia". Tässäkään tapauksessa neitokaisen realiteetit eivät edes ole mitenkään kohdillaan, koska hänen on jo 3-4 vuoden päästä paljon vaikeampi edes saada lasta, mitä vielä nyt on.. kymmenen vuoden varaan ei siis edes kannata laskea
Komppaan paria edellistä. Loit olkiukon ja hakkaat sitä. Ei tuossa ole kyse siitä, että "mikään ei kelpaa". Kyse on arvomaailman muutoksesta. Ihmiset kokevat, että sinkkuna on ihan ok olla. Ei "pidä" olla parisuhteessa jo itsearvoisesti. Tuossa jutussa esimerkkinä oli nainen, mutta ei tämä mikään naisten ilmiö ole. Koskee ihmisiä laajemminkin. Sitä en tosin tiedä, onko tämä yksin viihtyminen tyypillisempää jollekin sukupuolelle. Pätevää tutkimusaineistoa ei taida olla tarjolla.Helsinkiläinen Emilia, 32, ei haikaile parisuhteen perään - ”Vanhemmat ihmiset saattavat kysyä, miksi olen sinkku, vaikka olen niin nätti”
Täytyypä oikein jakaa tällainen juttu, koska tämä on kuitenkin niin iso aikamme ilmiö. Aiemmin mediassa oli juuri juttua siitä, että melkein jokaisessa kunnassa Suomessa on ikäryhmässä 20-35v (eli siinä perheellistymisiässä olevia) enemmän miehiä kuin naisia. Eli laskennallisestikaan naisia ei kerta kaikkiaan vain riitä kaikille miehille, ihan jo koska kautta vuosikymmenten poikavauvoja syntyy aina vuosittain hieman enemmän kuin tyttövauvoja. Syntyvyyshän on pudonnut Suomessa niin pieneksi, että edes 1800-luvun katovuosina ei syntynyt näin vähän vauvoja mitä muutamana viime vuonna Suomessa on syntynyt.
Tämä asia taas linkittyy tuohon juttuun sikäli, että juuri tällaisia tuon Emilian kaltaisia naisia (valitettavasti on pakko yleistää että nimenomaan naisia) on aina vain enemmän ja enemmän, etenkin pk-seudulla ja isoissa kaupungeissa, eli juuri niissä paikoissa missä naisia on muutenkin eniten. Siis juuri näitä, että kukaan ei vain yksinkertaisesti kelpaa, ei sitten kukaan. Tuossa jutussa vieläpä ääneenkin sanotaan, että "monet Suoraniemen ystävätkään eivät usko perinteiseen avioliittokäsitykseen ja viihtyvät sinkkuna". Ja sitten nämä juuri tällä tavalla 30+ iässä vain kohauttelevat olkapäitään kuten tämä Emilia tässä, että "jos ei kymmeneen vuoteen ketään kunnollista löydy, niin sitten olen ilman lapsia". Tässäkään tapauksessa neitokaisen realiteetit eivät edes ole mitenkään kohdillaan, koska hänen on jo 3-4 vuoden päästä paljon vaikeampi edes saada lasta, mitä vielä nyt on.. kymmenen vuoden varaan ei siis edes kannata laskea
Huh, nyt näyttää siltä että suorastaan syyllistäisin naisia. Sitä en toki halua tehdä, koska yksilön vapaus on meillä kaikilla, ja saamme elää elämämme tasan niinkuin haluamme. Mutta siis syntyvyyden täydellisen romahtamisen syitä ei tosiaan tarvitse ihmetellä, ajan kuva on vain kääntynyt niin totaalisen päälaelleen sieltä agraariyhteiskunnan ajoista. Eikä tätä asiaa todellakaan edesauta kaiken maailman anttirinteiden puheet "synnytystalkoista" sun muista tällaisista, jotka nykypäivänä ammutaan ilman muuta alas sovinistisina ja patriarkaalista yhteiskuntaa ihannoivana puheena..
Mitähän vittua mä just luin?
Lisäys: luin nyt uudestaan tuon Patajaskan tekstin ja... mä en nyt ollenkaan saa kiinni tuosta ideasta. Mitä vikaa siinä on että asenteet muuttuu? Näetkö sä jotenkin että naisten velvollisuus olisi mennä naimisiin ja tehdä lapsia? Onneksi nykyaikana on vapaampi ilmapiiri ja ihmiset voivat elää kuten haluavat.
@PataJaska
En kyllä saanut tuosta justusta samanlaista kärkeä. Kyseinen henkilöhän ei vain pidä parisuhdetta mitenkään prio 1 asiana, vaan nykyinen elämä sinkkuna tuntuu hänestä hyvältä. Eihän jutussa ollut mitään siitä, että olisi nirso tai kukaan ei kelpaisi. Minäkään en ymmärrä miksi parisuhde ja perhe olisi jotenkin ainoa tavoiteltava tapa elää ja vanheta.
Yksilön elämällä ei ole maailmankaikkeudessa juuri mitään muuta merkitystä kuin toimia elämän muuntelualustana, jotta elämän jatkuminen ja kehittyminen etenisivät. Kaikenlainen muu elämän merkityksen rakentelu on harhaa. Tässä kontekstissa ihmisten tunne elämän kipuilut ovat lähinnä rasite. Urbaani elämä tarjoaa monenlaista elämäntäytettä, mutta aika harva tajuaa elämän perusasioitakaan. Koulutuksessa toki keskitytään kummallisiin asioihin. Vaikkapa biologian yhteyteen pitäisi yhdistää sen verran filosofiaa, että kaikki olisivat paremmin kartalla. Ehkä suurempi osa jengistä olisi vähemmän minäkeskeisiä ja ymmärtäisi vähän alusta ettei mikään ole erityisen tärkeää ja voisivat ottaa lunkimmin. Kun tajuaa, että ns. ura tai omaisuuden hankkiminen, tai matkustelu, tai ylipäätään elämän täyttäminen ovat lopulta aika yhdentekeviä, niin ehkä ihmissuhteisiin jäisi aikaa.
Sinulla on tuossa pointti, mutta nähdäkseni samalla ristiriita. Kyllä, ihminen on biologian näkökulmasta eläin, jonka tarkoitus on jatkaa sukua. Samalla ihminen on kuitenkin riittävän älykäs tietääkseen, että liikakansoitus on koko ajan laajeneva ongelma, joka tuhoaa jo nyt maapalloa ja sen elämää. Toki on totta, että liikakansoitus on enemmän "kolmannen maailman" ongelma, joka ei ratkea sillä, että suomalaiset kaupunkilaiset jättävät muksut hankkimatta. Mutta tieteen kautta ajatellen lapsien hankkimatta jättämisen voi nähdä juurikin ihmiskunnan tulevaisuuden parantamisena, sillä jokainen tekemättä jätetty lapsi on pois liikakansoituksesta. Näin hyvin härskisti karrikoidusti muotoiltuna. Lapsen hankkiminen ei välttämättä ole paras keino yrittää varmistaa ihmiskunnan tulevaisuutta.Kyllä kai se aika yleistä on ollut pitkin historiaa, että suurehko osa ei ole päässyt sukua jatkamaan. Tuossa edellä mainitussakin olisi valmiuksia parisuhteeseen ja lapsien hankintaan, mutta kaiken pitäisi olla lähes täydellistä jotta siihen alettaisiin.
Nykytilanne eroaa aikaisemmasta myös siten, että ne jotka saavat geeninsä jatkumaan luottavat pienempään jälkeläismäärään.
Noin yleisesti ihmiset ovat kaiken uuden tiedon keskellä kohtuullisen totaalisesti kadottaneet ymmärryksen siitä missä elämässä on kyse. Elämä pyrkii jatkumaan ja kehittymään. Yksilön elämällä ei ole maailmankaikkeudessa juuri mitään muuta merkitystä kuin toimia elämän muuntelualustana, jotta elämän jatkuminen ja kehittyminen etenisivät. Kaikenlainen muu elämän merkityksen rakentelu on harhaa. Tässä kontekstissa ihmisten tunne elämän kipuilut ovat lähinnä rasite. Urbaani elämä tarjoaa monenlaista elämäntäytettä, mutta aika harva tajuaa elämän perusasioitakaan. Koulutuksessa toki keskitytään kummallisiin asioihin. Vaikkapa biologian yhteyteen pitäisi yhdistää sen verran filosofiaa, että kaikki olisivat paremmin kartalla. Ehkä suurempi osa jengistä olisi vähemmän minäkeskeisiä ja ymmärtäisi vähän alusta ettei mikään ole erityisen tärkeää ja voisivat ottaa lunkimmin. Kun tajuaa, että ns. ura tai omaisuuden hankkiminen, tai matkustelu, tai ylipäätään elämän täyttäminen ovat lopulta aika yhdentekeviä, niin ehkä ihmissuhteisiin jäisi aikaa.
Sinulla on tuossa pointti, mutta nähdäkseni samalla ristiriita. Kyllä, ihminen on biologian näkökulmasta eläin, jonka tarkoitus on jatkaa sukua. Samalla ihminen on kuitenkin riittävän älykäs tietääkseen, että liikakansoitus on koko ajan laajeneva ongelma, joka tuhoaa jo nyt maapalloa ja sen elämää. Toki on totta, että liikakansoitus on enemmän "kolmannen maailman" ongelma, joka ei ratkea sillä, että suomalaiset kaupunkilaiset jättävät muksut hankkimatta.
...itsekeskeisyyskin on tässä suhteessa monitulkintaista. Aikanaan lapsia hankittiin paljon takaamaan oma hyvinvointi vanhuksena. Tarvittiin lapsia hoitamaan itseä sitten vanhempana. Koska suhteellisen paljon lapsia kuoli nuorena, niin luonnollisesti niitä lapsiakin sitten tehtiin enemmän. Nykyisin tälläkään näkökulmalla ei ole enää väliä. Laitoksiin vanhukset päätyvät yhteiskunnan järjestämien palveluiden väliin. Tiettävästi on vanhuksia, joilla lapsia olisi, mutta jotka silti joutuvat yksin ilman vieraita elämään...
Mitä tästä opimme? Ei yhtään mitään. Lopulta kyse on vain ja ainoastaan arvovalinnasta. Jollekulle ihmissuhteet ovat tärkein arvo. Jollekulle oma hyvinvointi/viihtyminen. Jollekulle ehkä se ura ja muut saavutukset. Eikä siinä. Ei siinä mitään väärää ole. Kukin tehköön, miten parhaaksi näkee. Tekstisi, arvon @Stonewall, kuvaa varsin hyvin sitä, minkä itse koen ahdistavaksi piirteeksi monissa ihmisissä. Ollaan niin lukittauduttu yhteen, siihen omaan näkemykseen, että nähdään vain "yksi oikea tapa" elää. Vain "yksi oikea tapa" tehdä asioita. Ihmisten arvomaailmat ovat erilaisia. Semmoista se on.
Ja mä oon luullut, että mulla on ollut huono naisonni, sitten luin @FutureHockey n ja @Trenchtown in viestit.