Ensinnäkin, ne varatut naiset ovat monesti itse niitä, jotka hoitavat sen iskemispuolen. Ja vaikka olisi toisinkin päin, niin minä ainakin ajattelin sinkkuna ollessani, että kyllä se varattu nainen itse parhaiten tietää mikä on hyväksi hänelle ja hänen suhteelleen ja mitä hän itse haluaa tai ei halua. Minä ulkopuolisena en voi sitä tietää, enkä baarituttavuuden perusteella kokonaistilannetta kykene riittävän syvällisesti analysoimaan, joten päätös on sen varatun naisen. Lähtökohtani ja perusoletukseni toki oli, että kyse on aikuisesta ihmisestä, joka ei ole esimerkiksi holhouksenalainen, mieleltään vajavainen tai muuten ei kykene analysoimaan toimintansa seurauksia.
Sanoin, että he hoitavat iskemisen usein.Millä perusteella naiset hoitvat sen pettämispuolen muka? Itse ajattelisin että huonossa suhteessa olevat enemmänkin "roikkuvat" siinä, ja kun sopiva ihmine lähestyy, he antavat mennä ja siirtää mahdollisen morkkiksen seuraavaan aamuun.
Niin, ihan samalla tavalla, että jos vaikka myyn lenkkareita ja joku haluaa ne ostaa, niin tuskin tarkemmin analysoin, että onko tämä hankinta varmasti sinulle optimaalinen 30 v tähtäimellä, vai olisiko parempi käyttää tämä raha johonkin muuhun. Olisiko minulla edes mahdollisuutta analysoida asiaa riittävän syvällisesti? Korostan siis, että puhun nyt normaaleista, terveistä aikuisista ihmisistä, jotka tietävät mitä tekevät. Uskon, että he tietävät sen vähintään 700 miljoonaa kertaa paremmin kuin minä, joten tuskin kaipaavat minun analyysiäni asiasta.Eli ajattelit että nainen tietää mikä on parasta ja mikä ei ja näin ollen snulla ei ole mitään, edes moralista vastuuta? Eli siis toisinsanoen myit itsellesi ajatuksen että "ei haittaa vaikka panen varattua, kyllähän nainen sen tietää" ?
MIelenkiintoinen ajatelma. Ehdottomasti näemme eri tavalla asiaa.
Tarkoitan vastuulla moraalista vastuuta. Se nainen tuskin on päättänyt pettää miestään vaikka ei ole tunnetta enää. Se tilanne nyt vain menee siihen kun suhteesta tietoinen (ja siitä piittaamaton) vieras mies haluaa filettä.
Niin näen kyllä eri tavalla, minä näen että naisella on joku tahto tai käsitys mitä haluaa ja toimii pääsääntöisesti sen mukaan. Miten se tilanne vain menee siihen että mies haluaa ilman että naisellakin on joku halu asiaan?
Tätä on joskus selvitelty ja muistan kuulleeni jopa neljä prosenttia, toivottavasti ei voi pitää paikkansa. Niitä lienee enemmän missä tyttö tietää aivan hyvin, että muksu on jomman kumman, mutta ei välitä kumman.
Siis tottakai, molemmilla on halu ja tahto mutta pettäminen tapahtuu vain kun molemmat sallii sen.
Naiset ehkä ovat näyttäneet siltä mutta eivät ole koskaan olleet. Vaikka maailma onkin muuttunut kovasti viimeisen sadan vuoden aikana niin naisten elämään on aina kuulunut se realiteetti ettei aviomiestä voi valita vaan sillä perusteella keneen sattuu olemaan kiintynyt vaan muutkin seikat, kuten miehen status ja varallisuus, vaikuttavat. Ja mitä vähäisempi on kiintymys niin sitä suurempi on halu pettää. Naisten harrastama pettäminen oli menneinä aikoina harvinaisempaa vain siksi koska siihen ei annettu fyysisiä mahdollisuuksia. Naisia ei esim. päästetty yksin ravintolaan sisään eikä hotelliin voinut kirjautua kuin aviomiehen kanssa.Joka tapauksessa kauas on tultu niistä ajoista, jollojn naiset näyttäytyivät allekirjoittaneen silmiin miehiä moraalisesti ylevämmältä sukupuolelta. Kyllä ne naiset pettävät ihan yhtälailla. Muistelen myös joskus lukeneeni, että yllättävän suuri prosenttiosuus parisuhteen jälkikasvusta ei olekaan parisuhteen miehen "aikaansaannos".
Kyllähän pettäminen on aina henkilön oma päätös. Toki itselleen voi rakentaa omaa hyväksyntää tai itse valheita näistä kaikista "tunne yhteyden menettämisistä" ja muusta paskasta. Silti se pettäminen on aina ja vain sen yksilön omaa heikkoutta. Fyysinen ja henkinen väkivalta ei eroa niin paljoa toisistaan. Pettämisen oikeuttaminen näillä fraaseilla tunne yhteydestä, on ihan yhtä naurettavaa kuin selittää vetäneensä nakkikiskalla Jounia turpaan, "koska se katsoi mua hassusti". Okei, toki suhteessa kannattaa yrittää pitää sitä tunnetta yllä, eikä nakkikiskallakaan kannata Jounia katsella hassusti.
Eikö Suomessa ainakin tehdä isyystestit nykyään jo lähes poikkeuksetta?
Eikö Suomessa ainakin tehdä isyystestit nykyään jo lähes poikkeuksetta? Vai pitääkö sitä edelleen vaatia? Ei kyllä tulis mieleenkään olla tekemättä, jos sellaseen tilanteeseen joutuis, että lapsi ois tulossa maailmaan. No toivottavasti ei sellaista vahinkoa tapahdu vielä, jos koskaan. Joskus sellainen vahinko oli kyllä turhan lähellä. Oli kyllä niin hirvee akka, että asuisin varmasti jo jossain tarpeeksi kaukana, kuten Uudessa-Seelannissa, jos se ois maailmaan pullahtanut.
Lapsen isä on automaattisesti lapsen äidin puoliso. Isyydelliset testit on sitten asia erikseen. Tämän mulle opetti yksi kavala narttu, joka oli tehnyt käenpojan miehelleen (huora ylpeili "saavutuksellaan").
Olkaa perkele varovaisia ettette maksa tyhjästä! Yksi kaveri kiikutti lapsen isyystestiin joskus vuoden ikäisenä huomatakseen, että oli arvellut oikein. Siinä oli taas mukavaa ja lauhkeaa suomalaista miestä huijattu. Nykyään hän on vähän kyyninen.
Kysytääs nyt vielä, kun näköjään on kaikki oleelliset vaaratiedotteet saatu nollattua päästä. Miten toi menee avopuolisoiden kohdalla? Pitääkö se tästä lähtien aina vaan roiskia naamalle, rinnoille tai perseeseen, jotta vahingon todennäköisyyden saa minimoitua.
Se pitää käydä tunnustamassa omaksi lapsekseen että saat suoraan isän oikeudet. Itse kävin muistaakseni jonkun sosiaalitantan juttusilla aiheesta. Eli suoraan ja automaattisesti se ei vielä käsittääkseni mene mutta siihenkin on tulossa lakimuutos jossain vaiheessa. Sen jälkeen isyys voidaan antaa/määrätä(mikä lie oikea sanamuoto) avopuolisolle kuten avioliitossakin.Kysytääs nyt vielä, kun näköjään on kaikki oleelliset vaaratiedotteet saatu nollattua päästä. Miten toi menee avopuolisoiden kohdalla? Pitääkö se tästä lähtien aina vaan roiskia naamalle, rinnoille tai perseeseen, jotta vahingon todennäköisyyden saa minimoitua.
Avopuolison täytyy tunnustaa olevansa lapsen isä, tämä siis riittää ihan kirjallisesti, eikä mitään testejä tarvita. Aviopuolisoiden kohdalla tunnustusta ei tarvitse suorittaa, vaan oletuksena on, että aviopuoliso on lapsen isä. Kummassakaan tapauksessa isyyttä ei testata lähtökohtaisesti, vaan testaus suoritetaan vasta kun asiasta ollaan eri mieltä. Nainen joutuu vakuuttamaan jo raskauden aikana, että isällä ei ole muita isäehdokkaita. Jos siis testi tehdään, on tuloksesta riippuen sen maksaja nainen tai mies.Kysytääs nyt vielä, kun näköjään on kaikki oleelliset vaaratiedotteet saatu nollattua päästä. Miten toi menee avopuolisoiden kohdalla? Pitääkö se tästä lähtien aina vaan roiskia naamalle, rinnoille tai perseeseen, jotta vahingon todennäköisyyden saa minimoitua.
Se mahdollisuus taitaa kylläkin olla että jos lastenvalvoja katsoo että on lapsen tärkeän edun mukaista selvittää hänen oikean isänsä henkilöllisyys niin hän voi hakea maistraattia tai käräjäoikeutta määräämään lapselle edunvalvoja ajamaan asiaa hänen puolestaan. Tuo on sitten makuasia vaatiiko silloin isyyden selvittämistä joku perheen ulkopuolinen koska lapsi sitä sinällään itse vaatii mutta ulkopuolisen edunvalvojan välityksellä.edit. Jaahas näköjään vuonna 2016 uudistuneessa isyyslaissa äidin oikeudesta vastustaa lapsen isän selvittämissä on luovuttu. Pääsääntö on kuitenkin jatkossakin, että perheen ulkopuoliset eivät voi vaatia aviomiehen isyyden kumoamista.
Sellainen lakimuutos voitaisiin tehdä, että se DNA testin tekeminen olisi oletus vastasyntyneelle. Aika isoilla panoksilla pelataan vain sen takia, että olettaa sen olevan oma. Lisäksi toki naisen pitäisi olla korvausvelvollinen jos on keplotellut asiat niin, että mies tukee henkisesti, fyysisesti ja rahallisesti raskausaikana ja lapsen synnyttyä. Ja sitten selviäisikin ettei lapsi edes ole miehen.
Koko teksti
Myös se on lapsellista, että etsii syyllisiä pettämiseen, yleensä siihen on kaksi syyllistä ja ne on siinä parisuhteessa.