Nurmos_888
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, Blackhawks, Ducks
Kiitos @jake styles viestistäsi, samoin myös kiitokset niille, jotka ovat laittaneet YV.
Mainitsemasi asiat olen oppinut. Olen sanonut hänelle aiemmin, että ymmärrän häntä. Totuushan on kuitenkin se, etten mä voi ymmärtää häntä aina, siksi onkin varmaan parempi sanoa, että mä yritän ymmärtää häntä. Hän on saanut pari kertaa seurassani jonkinasteisen paniikkikohtauksen, ja silloin olen täysin voimaton. En yritä parantaa, mutta tärkeintä on se, että hän tietää ettei hän ole yksin.Itselläni on kokemusta. Onhan se välillä haastavaa kun mielialat heittelee nopeastikin laidasta laitaan, mutta on se tietty vähän helpompi ymmärtää kun tietää diagnoosin. Kannattaa vain asennoitua siten, että kun pahimmat masennuskohtaukset on päällä, siihen ei välttämättä auta yhtään mikään mitä sanot, mutta kannattaa sanoa se silti. Tärkeämpää on olla ylipäätään tukena. Oman kokemukseni mukaan pahinta mitä noissa tilanteissa voi tehdä on a) syyllistää häntä itseään, b) vähätellä pahaa oloa, c) suuttua itse, d) poistua tilanteesta ja jättää toinen yksin (toki tämäkin voi joissain tapauksissa olla parempi jos hän itse haluaa olla yksin, kunhan ei tee sitä poistumista kohtien a, b tai c säestyksellä).
Hän onkin sanonut minulle, että pelkää sitä, etten haluaisi olla hänen kanssaan masennuksensa takia. Tämä kun on käynyt hänelle aiemmin. Pelkään itse osittain sitä, että hän ei halua olla kanssani näiden pelkojen takia, mutta jos hän niin päättää niin mä olen sujut sen kanssa. Ei meidän jutusta voi tulla kuitenkaan mitään, jos hän ei voi luottaa minuun ja pelkää.Tuo sanomasi: "tuntuu että hänen parantumisensa on ottanut takapakkia sen jälkeen, kun juttumme alkoi". Voi olla että se johtuu ainoastaan siitä että hänelle on tullut ihan uusi pelko aiempien lisäksi, nimittäin pelko että kyllästyt ja jätät hänet masennuksen takia.
Asiantuntijaa en kaipaakaan, vaan ihan vaan kokemuksia. Katsotaan, mihin virta vie hänen kanssaan. Hän ei tunne täysin minua enkä minä häntä, joten ei parane keulia liikaa juttumme kanssa. Fakta on toisaalta se, etten ole hetkeen tuntenut ketään kohtaan niin voimakkaita tunteita kuin häntä kohtaan - niille fiiliksille en mahda mitään.En voi sanoa olevani mikään asiantuntija tuon sairauden suhteen, ja kommenttini perustuvat vain omiin kokemuksiini, mutta toivottavasti jotain apua on. Tsemppiä vaan, ja pidä hänestä kiinni jos oikeasti haluat hänen kanssaan olla. Masennuksesta voi parantua mutta siihen voi mennä paljonkin aikaa.