Naisasiat

[sinikettu]

Itse pidän sairaana sitä että ihmisiä valitaan pelkän ulkonäön perusteella. Miksi? Siksi että oma ego muiden silmissä kasvaisi. Sama se miten kusipäinen narsisti toinen on kunhan sillä voi leveillä muille.

Mulla ei ole kokemusta lainkaan tuosta ulkonäkö hommasta mutta todellakin kyseenalaistan tämän että "perussiistin itsestään huolehtivan" miehen saavan pillua tai naista.
Eikö näissä kinkereissä mies ole työnhakija ja nainen työnantaja?

Voit toki olla mitä mieltä tahansa. Kuitenkin on fakta, että kaikissa tunnetuissa kulttuureissa tai kulttuurialueilla on todettu, että parinvalinnan yksi keskeisin tekijä on ulkonäkö, fyysinen olemus, käyttäytyminen ynnä muu vastaava, erityisesti naisten kohdalla. Sama pätee myös muihin lajeihin ihmisen ohella.

Ihmisillä nyt on muitakin tekijöitä tähån liittyen, esimerkiksi kulttuuri ja sosiaaliset vaikutteet. Ne eivät kuitenkaan poista vuosimiljoonien aikana huippuunsa viilattuja vaistoja, vaan ainoastaan ohjaavat ja muokkaavat hiukan noita vaistoja. Eri kulttuureissa ulkonäköihanteet vaihtelevat, mutta pohjaprosessi niiden arvostelemiseen on aina sama.

Toki "pinnallisuuden" voi viedä aivan äärimmilleen, mikä lienee tietyn pisteen jälkeen enemmänkin haitallista kuin hyödyllistä. Se ei silti poista faktaa, että kaikki näkökykyiset ihmiset havainnoivat ja arvottavat ihmisiä hyvin vahvasti visuaalisesti. Sama pätee sataprosenttisesti myös sinuun. Et välttämättä jaa länsimaisen populaarikulttuurin ulkonäköhanteita, mutta ellei sinulla ole aivovammaa, tuomitset ja arvostelet näkökykysi avulla muita ihmisiä jatkuvasti. Se on vaisto, jota et voi tietoisesti sulkea pois. Toki ensivaikutelmia ynnä muita nopeita arvioita voi tietoisesti muunnella ja muokata, mutta pohjimmiltaan ne ovat aina läsnä.

Viimeisellä väitteelläsi ei ole hirveästi pohjaa. Katsele vaikka keskimääräistä avioparia tai seurustelevaa paria, niin näet ettei siellä hollywood-kaunottaria nyt niin niin paljoa ole.

 

[Klassinen sentteri]

Tulipahan tavattua yks kiva tyttönen, jonka kanssa on vietetty pari yötä kahdestaan ja ynnä muuta. Kivaa on viettää kahdestaan aikaa ja sillain, mutta neiti ei tahdo mitään parisuhdetta ja oon näyttävästi kaveri jonka kanssa voi pitää hauskaa. Oonko ihan hullu kun tahdon päättää homman jo näin aikasessa vaiheessa, koska on tunne että tässä tulee vielä satuttamaan itsensä. Muita saisin deittailla, mutta pelko on siitä, että tahdon jossain vaiheessa kyseistä neitiä enemmän ja enemmän, mutta mikään ei tule hänen mielestään etenemään koskaan.

Edit: Niin kyseessähän on kaverukset with benefits, että ei normaalia kaveria tarkoitus olla.

Pidä hauskaa! Tuohan on miehelle hyvä tilanne, saa pesää kivalta tytöltä ilman pelkoa jostain parisuhteesta.

Tai jos siis haluat enemmän niin sitten en suosittele. Kyllä se varmaan vituttaa sitten, kun nainen löytää mielestään suhteeseen hänen kanssaan kelpaavan miehen ja sä jäät lehdelle soittelemaan.

 

[heavy]

Kuitenkin on fakta, että kaikissa tunnetuissa kulttuureissa tai kulttuurialueilla on todettu, että parinvalinnan yksi keskeisin tekijä on ulkonäkö, fyysinen olemus, käyttäytyminen ynnä muu vastaava, erityisesti naisten kohdalla.

No ainakin Intialaisessa kulttuurissa on erittäin tavanomaista järjestetyt avioliitot, joissa ei välttämättä avioparilta kysellä että miellyttääkö tulevan puolison ulkonäkö. Ja varmasti on muitakin vastaavia kulttuureita.

 

[ipaz]

No ainakin Intialaisessa kulttuurissa on erittäin tavanomaista järjestetyt avioliitot, joissa ei välttämättä avioparilta kysellä että miellyttääkö tulevan puolison ulkonäkö. Ja varmasti on muitakin vastaavia kulttuureita.

Miten tämä liittyy siihen kenestä ihminen viehättyy? Järjestetyt avioliitot eivät ole enää 2000-lukua jossa jokaisen ihmisen pitäisi pystyä itse päättämään omasta elämästään, eikä tehdä niin kuin isä tai veli sanoo.

Itse viehätyn todella paljon kauniista sopusuhtaisista / treenatuista naisista. Sitten kun siihen kauniiseen ulkokuoreen sisältyy vielä miellyttävä ja fiksu persoona, niin paketti on kasassa. Ja jos se kaunis nainen on vielä sellainen jolla on oma elämä ja antaa toiselle tarvitsemansa tilan, niin siinähän voisi olla se mikä kelpaisi ipazille.

 

[sinikettu]

No ainakin Intialaisessa kulttuurissa on erittäin tavanomaista järjestetyt avioliitot, joissa ei välttämättä avioparilta kysellä että miellyttääkö tulevan puolison ulkonäkö. Ja varmasti on muitakin vastaavia kulttuureita.

Järjestetyistä avioliitoista puuttuu se nimenomainen valinta-kohta, joten kyseistä traditiota ei millään voi kutsua parinvalinnaksi. Myös raiskauksissa on vähän samaa juonenlankaa, mutta en sitäkään ihan äkkiä kutsuisi parinvalinnaksi. Ei jatkoon.

 

[heavy]

Miten tämä liittyy siihen kenestä ihminen viehättyy?

Tunnen aika monta intialaista pariskuntaa. Hyvin ne vaikuttavat toisistaan viehättyvän vaikkeivat ole itse toisiaan valinneet.

 

[heavy]

Järjestetyistä avioliitoista puuttuu se nimenomainen valinta-kohta

Ei ne kuitenkaan mitään pakkoavioliittoja Intiassa välttämättä ole.

 

[penaz]

Kaverillani oli 70-luvulla ajattelu, että kaikkia mahdollisia naisia pitää panna, mutta sen kanssa mennään naimisiin, joka sattuu ensimmäisenä tulemaan raskaaksi.Näin tapahtuikin ja nyt hän ollut 40 vuotta avioliitossa.

 

[Andi]

Kaverillani oli 70-luvulla ajattelu, että kaikkia mahdollisia naisia pitää panna, mutta sen kanssa mennään naimisiin, joka sattuu ensimmäisenä tulemaan raskaaksi.Näin tapahtuikin ja nyt hän ollut 40 vuotta avioliitossa.

Ihan mielenkiinnosta kysyisin että onko hän noudattanut samaa ohjenuoraa noiden 40 vuoden ajan myös?

 

[moby]

Pidä hauskaa! Tuohan on miehelle hyvä tilanne, saa pesää kivalta tytöltä ilman pelkoa jostain parisuhteesta.

Juu siis tämähän on unelmatilanne. Ekaa kertaa kuulen, että mies ei halua panosuhdetta, vaan jotain enemmän. Yleensä ne on naiset, jotka yrittävät kääntää panosuhteen rakkaussuhteeksi.

Tuosta ulkonäkökeskeisyydestä. Tällä hetkellä mä olen enemmän keskittynyt vartalokeskeisyyteen, eli muijalla on oltava hyvä kroppa. Tietty ei kiinnosta mikään susiruma hyvällä kropalla. Nykyinen on ihan peruseukko naamaltaan, mutta kroppa on timanttia.

 

[penaz]

Ihan mielenkiinnosta kysyisin että onko hän noudattanut samaa ohjenuoraa noiden 40 vuoden ajan myös?

Parhaan kykynsä mukaan on noudattanut periaatettaan panna mutta vaimostaan hän ei ole halunnut erota. Vaimonkin kanssa kai on kohtalaisesti mennyt ja ennen kaikkia poikien kanssa, joita hän vuosien ajan valmensi keskimatkojen juoksuissa.

 

[Palstalegenda]

Miten tämä liittyy siihen kenestä ihminen viehättyy? Järjestetyt avioliitot eivät ole enää 2000-lukua jossa jokaisen ihmisen pitäisi pystyä itse päättämään omasta elämästään, eikä tehdä niin kuin isä tai veli sanoo.

Järjestetyt avioliitot ovat 2000-lukua: "Suurin osa maailmassa solmittavista liitoista on kuitenkin yhä järjestettyjä."

Lähde: Sovittu avioliitto – Wikipedia

 

[pettter]

Miksi puhutaan sosiaalisista taidoista naisten kanssa? Miksi ei puhuta suostumuksesta. Kuka nöyrtyy juttelemaan turhanpäiväistä skeidaa ja miellyttämään sillä naisia. Julkisissa kulkuvälineissä näkee sitä jengiä. Onko ne tyypit niitä, jotka täällä kehuu saavansa naisia? No vittu haluisin mäkin.

 

[Silkkeri]

Tulipahan tavattua yks kiva tyttönen...

Vähän kaksipiippuinen juttu tämä. Kun kerran tunteet ovat selkeästi yksipuolisia eikä muutosta ole näkyvissä, voisi olla ihan suositeltavaa viheltää homma poikki. Toisaalta voin omasta kokemuksesta sanoa, että myös tietynlainen "väsytystaktiikka" voi toimia ja naisella tulevat tunteet mukaan suhteen pitkittyessä. Älä nyt helvetissä kuitenkaan laita mitään tämän varaan. Jos nainen on tehnyt selväksi ettei kiinnosta kuin tuo "friends with benefits"-homma niin aika epätodennäköistä on se, että teistä tulee koskaan mitään sen enempää. Todennäköisin skenaario on juuri tuo edellä mainittu, että nainen ennen pitkää löytää jonkun "sopivamman" ja jäät hajoamaan vitutukseesi.

Toki tuossa on myös se, että hyvän panosuhteen löytäminen on valtaosalle miehistä aika harvinaista. En kuitenkaan lähtisi väkisin sitä jatkamaan, jos vahvin tunne on se, että hakkaa vaan päätään seinään. Pillu on kiva juttu, mutta onneksi sitä on paljon tärkeämpiäkin asioita.

 

[Da-Capo]

Ei prkl nyt on hyvät neuvot kalliit. Tuli käytyä heittämässä kunnon baarireissu ja muistikuvat erittäin hatarat. Se kyllä on varmaa, että mitään pettämistä seksuaalisen kanssakäymisen merkeissä ei ole tapahtunut vaimoani kohtaan, mutta ilmeisesti jollekin mirkulle on tullut annettua liikaa olettamuksia. Tai sitten hän on epätoivoinen ja tehnyt niitä itse. Ei voi muistaa. No nyt tämä päivänsäde yrittää tavoittaa jatkuvalla syötöllä. Eikä kiinnosta pätkääkään. Toivottavasti ei nyt saa päähänsä mitään älyvapaata. Muita kohtalotoverita? Onko vaikeneminen parasta vai pitäisikö yrittää hiljentää vastaamalla jotain?

 

[kahden suunnan sentteri]

Onko vaikeneminen parasta vai pitäisikö yrittää hiljentää vastaamalla jotain?

Olen havainnut että "älä soita / tekstaa enää, kiitos" toimii. Aika aasi saa olla jos sen jälkeen vielä pommittaa :)

 

[godspeed]

Ei prkl nyt on hyvät neuvot kalliit.

Mitä jos jättäisi jatkossa antamatta numeroaan?

 

[sinikettu]

Mitäs jos ilmoittaisit asiasta vaimolle, ennen kuin hän saa kolmannen osapuolen lähteistä asiasta kuulla? En tiedä, lupaileeko se avioliitolle kovinkaan rapeaa tulevaisuutta, jos tällaisia asioita kulisseissa tapahtuu. Jos avioliitossa on kaikki ok ja suhde aidosti perustuu molemminpuoliseen luottamukseen, ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Toki kannattaa vähän suunnitella miten asian esittää ja saada juttu kuulostamaan esimerkiksi hupaisalta väärinkäsitykseltä, josta voi myöhemmin tarinoida ja naureskella.

Varmaan myös kannattaa tosiaan tälle mirkulle sanoa niin suoraan kuin mahdollista, että mitään ei ole tapahtumassa ja katse kohti uusia haasteita. Luulen, että puhelu on parempi kommunikaatiomuoto kuin tekstari. Jos sekään ei tehoa, niin tyttösellä saattaa olla ongelmanpoikasta mentaalipuolella, mikä puolestaan lisää todennäköisyyttä, että narahdat asiasta vaimolle.

Mielestäni ei kannata aliarvioida asian seurauksia, jos jutun hoidat huonosti loppuun, vaikka katastrofin todennäköisyys ei välttämättä mikään suuri ole, jos kerran mitään ei ole käynyt. Ei taitaisi kuitenkan olla ihan ensimmäiset vastaavista jutuista johtuneet avioeropaperit, jotka ovat tulleet täytetyiksi.

 

[SeitsemäsPakki]

Reilu kolme vuotta ja nyt näyttää tulevan parisuhteelle pääte. Tyttöystävä ilmoitti, että ei ole varma haluaako sitoutua vielä minuun loppuelämäksi. Sovittiin, että viikko pari asustelen muualla että saa ajatella rauhassa. Tämän jälkeen on kyllä tehtävä lopullinen ratkaisu, eli etsiä uutta kämppää ja jatkaa elämää eteenpäin. Vitun paskaltahan tämä nyt tuntuu. Ensimmäistä kertaa meikäläinen dumpataan. Parempi varmaa etten laita mitään viestiä etten sekoita naisen ajatuksia enempää. Vaikeatahan tuo arki naiselle tulee olemaan kun on työt, paljon aikaa vievä harrastus ja koira. Periaatteessa hän ei selviä viikkoakaan ilman, että joku auttaisi koiran kanssa.

 

[Ruoppaaja]

Mitäs jos ilmoittaisit asiasta vaimolle, ennen kuin hän saa kolmannen osapuolen lähteistä asiasta kuulla? En tiedä, lupaileeko se avioliitolle kovinkaan rapeaa tulevaisuutta, jos tällaisia asioita kulisseissa tapahtuu. Jos avioliitossa on kaikki ok ja suhde aidosti perustuu molemminpuoliseen luottamukseen, ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Toki kannattaa vähän suunnitella miten asian esittää ja saada juttu kuulostamaan esimerkiksi hupaisalta väärinkäsitykseltä, josta voi myöhemmin tarinoida ja naureskella.

Paskin neuvo ikinä tai sitten ihan mahdoton trollaus / miinoitus. Sääntö numero 1:

Jos on pokkaa pelata teeren peliä tai pettää, on myös pokkaa pitää se omana tietonaan. Mitään omantunnon liennytyksiä tai muita jeesusteluita ei tosimies tee. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.

 

[sinikettu]

Paskin neuvo ikinä tai sitten ihan mahdoton trollaus / miinoitus. Sääntö numero 1:

Jos on pokkaa pelata teeren peliä tai pettää, on myös pokkaa pitää se omana tietonaan. Mitään omantunnon liennytyksiä tai muita jeesusteluita ei tosimies tee. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Terveisin elämäm_koulun itseoppinut parisuhdeterapeutti Kalle 20v?

 

[Ruoppaaja]

Terveisin elämäm_koulun itseoppinut parisuhdeterapeutti Kalle 20v?

Terveisin korkeakoulutettu, ei parisuhdeterapeutti, joka on kyllästynyt, etteivät ihmiset osaa kantaa vastuuta omista teoistaan. Ei puolisolle mennä tunnustamaan humalassa tehtyjä töppäyksiä, kuin katolinen rippituolissa ja odoteta pyhää anteeksiantoa. Pitää myös ajatella toisen tunteita eikä vain itseään. Tosin tekstistäsi välittyi hieman tuollainen lapsenomainen usko tunnustuksen voimaan vai onko siellä aito parisuhdepappi?

 

[sinikettu]

Terveisin korkeakoulutettu, ei parisuhdeterapeutti, joka on kyllästynyt, etteivät ihmiset osaa kantaa vastuuta omista teoistaan. Ei puolisolle mennä tunnustamaan humalassa tehtyjä töppäyksiä, kuin katolinen rippituolissa ja odoteta pyhää anteeksiantoa. Pitää myös ajatella toisen tunteita eikä vain itseään. Tosin tekstistäsi välittyi hieman tuollainen lapsenomainen usko tunnustuksen voimaan vai onko siellä aito parisuhdepappi?

Heh, vai että pappismiehiä. En tiedä sinusta, mutta mielestäni parisuhde on henkilökohtaisella tasolla yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin tekijöistä, joten lyhyen elämäni aikana olen yrittänyt kehittää itseäni aiheen tiimoilta ja saada informaatiota, joka ei perustu 20-ja-jotain-vuotiaan baarifilosofin elämänopetuksille. Esimerkiksi parisuhdetutkija John Gottmanilla on aiheesta suht hyviä kirjoituksia/kirjoja. Sama jamppa muistaakseni todistettavasti pystyi tunnin tai parin parikeskustelun perusteella arvioimaan yhdeksänkymmentäviisiprosenttisesti ketkä parit hakisivat avioeroa seuraavan vuosikymmenen aikana.

Salaisuuksien pitäminen pitkissä parisuhteissa lienee aika yksiselitteisesti varsin typerää toimintaa. Erityisesti sellaisten, jotka todennäköisesti tulevat myöhemmin puremaan jotakuta ilkeästi perseelle. Tässä kohtaa ei mitään pettämisiä ilmeisesti edes tapahtunut, mutta asian salailu toden totta saatta sellaisia ajatuksia kenen tahansa päähän iskostaa. Vaikka pettämistä olisikin tapahtunut, sen salailu ja elämän jatkaminen ihan kuin mitään olisi tapahtunut olis todells huono vaihtoehto.

Se, että yksi henkilö kokee hyvin liitäviä ja väliaikaisia tunnetiloja toisen tunnustuksesta johtuen, ei merkitse juuri mitään isossa kuvassa. Ne menevät ohi lähestulkoon sadassa prosentissa tapauksista, yleensä vieläpä hyvin nopeasti. Vähän ilkeämpiä seuraamuksia tulee varmasti ilmenemään tällä petä & unohda -taktiikallasi molemmille osapuolille.

Pää pois perseestä ja hollywood-skenaarioiden sijaan suosittelen tutkiskelemaan asioita ihka oikean elämän realiteettien valossa.

 

[Hyman Roth]

Ei prkl nyt on hyvät neuvot kalliit. Tuli käytyä heittämässä kunnon baarireissu ja muistikuvat erittäin hatarat. Se kyllä on varmaa, että mitään pettämistä seksuaalisen kanssakäymisen merkeissä ei ole tapahtunut vaimoani kohtaan, mutta ilmeisesti jollekin mirkulle on tullut annettua liikaa olettamuksia. Tai sitten hän on epätoivoinen ja tehnyt niitä itse. Ei voi muistaa. No nyt tämä päivänsäde yrittää tavoittaa jatkuvalla syötöllä. Eikä kiinnosta pätkääkään. Toivottavasti ei nyt saa päähänsä mitään älyvapaata. Muita kohtalotoverita? Onko vaikeneminen parasta vai pitäisikö yrittää hiljentää vastaamalla jotain?

Mä en näe mitään pointtia mennä tunnustamaan yhtään mitään, jos se mimosa ei ole edes mikään yhteinen tuttu tms. Ja jos ei ole edes tullut pantua tai kourittua rintoja kiimaisesti, niin so what. Toki krapulamorkkiksissa tulee joku hirveä tarve sielun puhdistamiseen ja kyynelsilmin kaiken tunnustaminen tuntuu hyvältä ajatukselta, mutta kannattaa oikeasti vain ootella seuraavaan päivään. Jos ahdistaa liikaa, niin sitten vaikka pimeään suihkuun itkemään sikiöasennossa. Ainoa moka minkä mä nään tapahtuneen on se, että on menty vaihtamaan numeroita. Paatunut tekijämies olisi käynyt luikauttamassa, antanut väärän nimen ja kysynyt muijan numeron sanoen soittavansa, mutta jättänyt koko homman siihen.

 

[Ruoppaaja]

Heh, vai että pappismiehiä. En tiedä sinusta, mutta mielestäni parisuhde on henkilökohtaisella tasolla yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin tekijöistä, joten lyhyen elämäni aikana olen yrittänyt kehittää itseäni aiheen tiimoilta ja saada informaatiota, joka ei perustu 20-ja-jotain-vuotiaan baarifilosofin elämänopetuksille. Esimerkiksi parisuhdetutkija John Gottmanilla on aiheesta suht hyviä kirjoituksia/kirjoja.

Salaisuuksien pitäminen pitkissä parisuhteissa lienee aika yksiselitteisesti varsin typerää toimintaa. Erityisesti sellaisten, jotka todennäköisesti tulevat myöhemmin puremaan jotakuta ilkeästi perseelle. Tässä kohtaa ei mitään pettämisiä ilmeisesti edes tapahtunut, mutta asian salailu toden totta saatta sellaisia ajatuksia kenen tahansa päähän iskostaa. Vaikka pettämistä olisikin tapahtunut, sen salailu ja elämän jatkaminen ihan kuin mitään olisi tapahtunut olis todells huono vaihtoehto.

Se, että yksi henkilö kokee hyvin liitäviä ja väliaikaisia tunnetiloja toisen tunnustuksesta johtuen, ei merkitse juuri mitään isossa kuvassa. Ne menevät ohi lähestulkoon sadassa prosentissa tapauksista, yleensä vieläpä hyvin nopeasti. Vähän ilkeämpiä seuraamuksia tulee varmasti ilmenemään tällä petä & unohda -taktiikallasi molemmille osapuolille.

Pää pois perseestä ja hollywood-skenaarioiden sijaan suosittelen tutkiskelemaan asioita ihka oikean elämän realiteettien valossa.

Jos nyt otat ihan itse sen pään pois perseestä ja jätät tuon Dr. Philmaisen jeesustelun vähemmälle.

Useampikin parisuhdeterapeutti on sitä mieltä, että työpaikka flirtti ja siinä mahdollisesti heräävät tunteet ovat luonnollisia. Kun se jää tälle tasolle, on niitä turha jakaa puolison kanssa. Päinvastoin, kertominen on tarpeetonta ja julmaa. Rinnastan humalassa tapahtuneen säädön, jossa ei ole tekijän puolelta tunteita ilmeisesti erityisesti liikkunut, vastaavaksi tapaukseksi.

Elämän realiteetteja positiivisesti sinnekin - sokeakin kana voi joskus löytää jyvän.