Tässä 41 vuoden iässä sinkkuna ja lapsettomana on iskenyt vihdoin päin naamaa se tosiasia, että ainakin kaikki samanikäiset kaverit ovat kadonneet elämästä. Heillä on perheet ja menonsa tietysti sen mukaiset. Ei saa jätkiä lähtemään baariin enää mitenkään lauantaisin. Kaveripiiri on kutistunut huomattavasti ja nykyiset ovat tuollaisia kolmenkympin molemmin puolin olevia lapsettomia sällejä. Joku saattaa seurustella mutta menoa se ei kauheasti haittaa. Ainakaan vielä.
Minulla on kaksi vähän yli kolmekymppistä kaveripariskuntaa. Molemmat parit ovat olleet naimisissa jo sen viisi vuotta, mutta kummallakaan ei ole aikomusta hankkia lapsia. Näiden parien naiset ovat sanoneet, että ei mitään lapsia sekoittamaan elämää. Nyt saa matkustaa ja touhuta miten haluaa. Olen törmännyt mielipiteisiin näistä, että ovat helvetin itsekkäitä kun eivät ole lapsia tehneet. Mulla palaa yleensä tällaisiin kommentteihin kiinni ja olen sen myös aina kertonut. Mitä se muille kuuluu miten ihmiset elämäänsä elävät? Itselläni ei ole mitään tarvetta lisääntyä, tai edes hankkia parisuhdetta. Piparia olisi hyvä saada vähän useammin, mutta eipä ole vielä löytynyt sellaista naista jota jaksaisi katsella muutamaa tuntia pidempää.
Miksi se muuten on muille niin paljon isompi asia että nelikymppinen mies on sinkku ja lapseton. Saa meinaan kuulla ihmettelyä varsinkin naisilta baareissa. Yleinen kysymys on että "mikä sussa on vikana?" tai "oletko sä homo?" Olen kuitenkin ilmeisesti kohtuu katseen kestävä, joten kai ne muut sitten ajattelee että tuon pitäsi levittää geenejään.
Tällaistahan se on itselläkin, tosin aika vähän mihkää baariin tulee muutenkaan mentyä. Kaikki menevämmät frendit on nuorempia ja hein kanssa joskus tulee sitten mentyy uistelemaan, kattoo lätkää tms. Yksinäiseksi rupeaa käymään, mutta vielä sitäkin enemmän vituttaa se, että mua yritetään kulisseissa tarjota milloin millekin yli-ikäiselle akan raadolle, joka kipuilee perheen ja tenavan saannin haaveissaan. Ei vissiin millään mene ihmisille perille, että a: mä tykkään vain NUORISTA ja TIUKOISTA tytöistä ja sitten b: mua ei voisi VÄHEMPÄÄ kiinnostaa joku perhe, vaipat, paskanhaju, huuto ja faijan leikkiminen. Tiedän kyllä, että mun iällä saatavilla on pääsääntöisesti enää jotain min kolmekymppisiä, mutta yhtä hyvin vois nussia vaikka ruumista, kuin kolmevitosta, tärkeilevää ja ah niin tavoitteellista jakkukalkkunaa/sarisairaanhoitajaa. Kai se yhtälö on joidenkin ohjelmoinnissa niin itsestäänselvä asia, etteivät voi tajuta millään, että joku kammoaa sitä kuin ruttoa eikä mieli sen suhteen muutu. Mieluummin oikeasti saisin vaikka hiv-tartunnan Virosta, kuin oman lapsen, jos pitää valita joku tapa pilata elämä. Viimeksi taas eilen piti asiasta väitellä joidenkin kanssa, voi vittusaatana. No, siinä nyt tuli taas suodatettua enimmät tunteet :D
Ei liity varsinaisesti sinuun, mutta kommentoin silti. Ihmettelen tuota homo-korttia vielä 2000-luvulla. Siis jos ei ole naista asiallisella miehellä, niin usein epäillään homoksi. En tätä logiikkaa ymmärrä. Jos kyseinen henkilö olisi oikeasti homo, hän varmaan liikkuisi miesseurassa, tai muuten myöntäisi tai edes vihjaisi asiasta. 2000-luvulla tuskin kovin monet pelkäävät homouttaan tunnustaa, ainakaan jollekin satunnaiselle baarituttavuudelle. Mun mielestä se on vaan aika naurettavaa heittää pöytään heti homo-kortti jos ei ole naista. Vähän samaa genreä kun joku ilmottaisi ettei pidä lätkästä, ja vastaat tälle että "jaa, sä oot sitten niitä potkupallon faneja", tai jos et ole rasisti niin olet automaattisesti sitten suvakki. Mitä tulee ihmissuhteisiin, niin onhan toki heteron välillä vielä aseksuaali vaihtoehto. Ihmeellistä kyllä, aika moni tuntuu epäilevän homoa ennen aseksuaalisuutta.
Mua ei kyllä koskaan olla homoksi epäilty, korkeintaan läpällä joskus heitetty, kun kuiva kausi on venynyt pidemmäksi. Jännä juttu kyllä tuollainen. Lähinnä olisi hauskaa, jos joku joskus luulisi mua kunnon heavy leather miehimykseksi.
Minulla on tähän teoria. Se liittyy siihen myyttiseen teemaan "miksi varatut miehet aina ovat niin kiinnostavia". Syy on se, että naiset ovat täysin sokean lojaaleja toistensa arvostelukyvylle. Tarkoitan siis, että jos minä naimisissa olevana eli rengastettuna miehenä olen baarissa, niin naispuolinen katsoo että tuon on joku toinen nainen kelpuuttanut itselleen, eli tuossa kaverissa täytyy olla ainakin jotain tosi hyvää
Minä väitän, että ihan näinkin yksinkertaisesta ajattelumallista on kysymys. Eli kääntöpuolena se näyttäytyy tällä tavalla kuin mitä ipaz kirjoittaa. Jos miestä ei ole kukaan kanssasisar "kelpuuttanut", niin miehessä on siis pakko olla heti jotain "vikaa" tai vähintään sen on oltava homo. Näin se naisten keskinäinen lojaalius vain toimii, kokemusta on itselläkin joidenkin vuosien takaa..
Tämä on hyvin tuttua. Aikanaan kun vielä seurustelin ja asuinkin avovaimon kanssa, niin sain ihan rutosti hyvinkin intiimiä huomiota muilta tuttavapiirin naisilta. Ihan kosketteluun ja häpeilemättömiin tapaamispyyntöihin asti. No, niinpä ajattelin sitten eron tullessa, ettei tässä mitään hätää ole, mutta kuis kävikään: Koska muija jätti minut, niin yhtäkkiä kaikki nämä ennen niin kiinnostuneet naiset about jokainen lakkasivat näkemästä mua ollenkaan. Olin kuin joku aave, jonka läsnäolo tuntui kiusalliselta. Joku saattoi ehkä morjestaa kadulla ja sitten äkkiä katse toiseen suuntaan, vissiin etten sais vääriä signaaleja. Myöhemmin kuulin sitten, että osakkeet ja maine menivät kerralla vessasta alas, kun tuli jätetyksi yhden naisen omien syiden takia. Se vissiin riittää siihen, että pilalla on muidenkin silmissä. Sitten taas jos mä itse olisin laittanut ne astiat jakoon, niin osakkeet olis vaan vastaavasti nousseet.. vittu mitä logiikkaa. Osittain tämän takia piti sitten luoda ihme tindereillä ym täysin uudet naiskuviot nollasta, ettei olis muuttunu ihan eunukiksi. En pysty tajuamaan mikä kollektiivi siellä taustalla jyllää, koska mun avokkihan ei edes tuntenut näitä muita mimmejä juuri ollenkaan. Aika fiilispohjalla ja tuulella taidetaan naispiireissä käydä
Lisäys: Tästä on tietysti jo hiton pitkä aika, ei taida yhden käden sormet enää riittää laskemaan vuosia, mutta tuskinpa naisten keskimääräinen suhtautuminen kauheasti on siitä muuttunut.