Naisasiat

[Reverent]

Itse olen aina, ihan jostain peruskoululaisesta saakka inhonnut pieniä lapsia ja ajatusta joutua vanhemmuuden vankileirille. Ei ole 20 vuodessa ne asenteet muuttuneet.

Täällä ihan sama. Aina jollain tavalla kammoksunut ajatusta omista lapsista ja joskus kakskymppisenä, kun kaveripiiriin alko ekoja muksuja ilmaantua, ajattelin, että ehkä mullekin jossain vaiheessa tulee tarve hankkia omia muksuja. Ei tullut.

Elämä kuitenkin kuljetti siihen malliin, että kolmekymppisenä tapasin naisen, jolla oli vähän aikaa sitten päättyneestä liitosta siihen aikaan melko pienet (4 ja 6 vee) lapset. Alkushokista toivottuani olen jonkinlaista perheen miehen roolia vetänyt jo pian 18 vuotta. Kaikenlaista on matkan varrelle sattunut, mutta yhteiskuntakelpoiset ihmiset näistäkin rääpäleistä on kasvatettu. Vaimo jossain vaiheessa vähän halusi yhteistäkin ipanaa, mutta vaikka kuinka vaimoani rakastan ja hän jos joku olisi loistava äiti lapsilleni, niin en siltikään halunnut lähteä siihen leikkiin mukaan.

Nyt ollaan hyvässä tilanteessa, kun mukulat ovat jo pitkään olleet täysi-ikäisiä ja toinenkin (toivottavasti) lähiaikoina muuttanee omilleen. Ollaan vielä kuitankin suht nuoria ja ollaan voitu jo pitkään käydä ulkona ja matkustella ilman murhetta lapsenvahdeista yms.

Lapset/lapsettomuus on jokaisen pariskunnan oma valinta ja sitä pitää sukulaisten yms. lähipiirin kunnioittaa.

 

[Hyman Roth]

Täällä ihan sama. Aina jollain tavalla kammoksunut ajatusta omista lapsista ja joskus kakskymppisenä, kun kaveripiiriin alko ekoja muksuja ilmaantua, ajattelin, että ehkä mullekin jossain vaiheessa tulee tarve hankkia omia muksuja. Ei tullut.

Elämä kuitenkin kuljetti siihen malliin, että kolmekymppisenä tapasin naisen, jolla oli vähän aikaa sitten päättyneestä liitosta siihen aikaan melko pienet (4 ja 6 vee) lapset. Alkushokista toivottuani olen jonkinlaista perheen miehen roolia vetänyt jo pian 18 vuotta. Kaikenlaista on matkan varrelle sattunut, mutta yhteiskuntakelpoiset ihmiset näistäkin rääpäleistä on kasvatettu. Vaimo jossain vaiheessa vähän halusi yhteistäkin ipanaa, mutta vaikka kuinka vaimoani rakastan ja hän jos joku olisi loistava äiti lapsilleni, niin en siltikään halunnut lähteä siihen leikkiin mukaan.

Nyt ollaan hyvässä tilanteessa, kun mukulat ovat jo pitkään olleet täysi-ikäisiä ja toinenkin (toivottavasti) lähiaikoina muuttanee omilleen. Ollaan vielä kuitankin suht nuoria ja ollaan voitu jo pitkään käydä ulkona ja matkustella ilman murhetta lapsenvahdeista yms.

Lapset/lapsettomuus on jokaisen pariskunnan oma valinta ja sitä pitää sukulaisten yms. lähipiirin kunnioittaa.

Ihan kunnioitettavaa, että olet tuollei jaksanut. Itse en kyllä pystyisi edes uusiohommaankaan millään tai korkeintaan siten, että on eri asunnot ja kersoja ei koskaan tarviis nähdä. Siihenhän taas ei yh:t yleensä itse suostu, vaikka tietävät ettei ns koko paketti kelpaa välttämättä kenellekään ikinä. No, jokainen tekee omat mokansa ja maksaa sen mukaan. Mulle vaan lapset aiheuttaa fyysistä pahoinvointia joka aistilla.

Mitä tulee pariskuntien omaan valintaan, niin ainakin tuolla vähänkään agraarimmissa ympyröissä ei vissiin edelleenkään katsella lapsettomia paljoa sen enempää, kuin ei-keskustalaista äänestäjääkään. Ei sillä, että omakohtaista kokemusta erityisemmin olisi, mutta karuja tarinoita on kuultu. Jos vävy tai miniä ei olekaan perheellisen elämän perään, niin voi koko sikäläinen piiri muuttua hetkessä kylmäkiskoiseksi ja suunnilleen et saa enää edes omaa lautasta ruokapöytään. Onneksi sivistys-Suomessa tuollaiseen en itse ole ainakaan moiseen enää törmännyt, korkeintaan vaan sellaiseen ajoittaiseen maanitteluun ja yrityksiin saada mut leikittää jotai toukkaa, että syntyis joku kipinä silmiin.

Omat porukat on aina ollu sitä mieltä, että lapsien "pitäisi vain antaa tapahtua" ja kyllä se siitä. Oon vaan todennut, että ei tapahdu ja jos tapahtuu, niin kukaan eukon ja lakimiehen lisäksi ei saa tietää. :D Onneksi ihmisillä on nykyään enemmän vastuullisuutta ja suunnitelmallisuutta tässäkin asiassa, eikä asioita ainakaan entisaikojen malliin vain tapahdu.

 

[Reverent]

Ihan kunnioitettavaa, että olet tuollei jaksanut. Itse en kyllä pystyisi edes uusiohommaankaan millään tai korkeintaan siten, että on eri asunnot ja kersoja ei koskaan tarviis nähdä. Siihenhän taas ei yh:t yleensä itse suostu, vaikka tietävät ettei ns koko paketti kelpaa välttämättä kenellekään ikinä.

No, itse asiassa meillä oli omat kämpät n. 15 vuotta, vaiks naimisiin mentiin jo vuonna 2001. Siinä oli omat hyvät ja huonot puolensa. Pääsi helposti omaan rauhaan, mitä edelleenkin silloin tällöin kaipailen ja tarvittaessa saankin. Toisaalta riidatkin venyivät viikon mittaisiksi, kun ei ollut välitöntä tarvetta sopia asioita heti.

Syksyllä tulee kolme vuotta, kun ollaan asuttu yhteisessä kämpässä ja nuorempi mukula tosiaan vielä täällä meidän kanssa asustaa. Alkuun vähän arvelutti, miten yhteiselo sujuu, kun ei enää olekaan sitä pakopaikkaa, minne mennä kriisin sattuessa, mutta pääsääntöisesti on mennyt hyvin ja ollaan viihdytty yhteissä kämpässä oikeinkin hyvin.

 

[pettter]

Eikö ole aika luontevaa, että ihmisille on kehittynyt lisääntymis- ja hoivavietti ja että se on kenties yksi vahvimmista vieteistä ylivoimaisesti suurimmalla osalla ihmisistä? Ne yksilöt, jotka eivät ole lisääntyneet tai hoivanneet jälkeläisiään, eivät ole pahemmin levittäneet geenejään tai heidän jälkeläisensä eivät ole säilyneet pitkään hengissä jatkaakseen sukua edelleen. Näin ollen lisääntymis- ja hoivaviettivaistoilla varustetuilla yksilöillä on ollut ylivoimaiset mahdollisuudet levittää perimäänsä verrattuna "lisääntymättömiin hoivaamista inhoaviin".

Joo monilla miehillä on hoivaamisvietti ja tietty nussimisviettikin, millä joskus muinoin on lisäännytty ja kovasti, mutta että joku muukin lisääntymisvietti? Tai jotain suvunjatkamisjuttuja. Ei kait sellaisia enää tänä päivänä ole. Tyttöystävää voi pitää hyvänään ja joskus vaikka jonkun muksujenkin kanssa leikkiä, mutta ei kait miehillä ole mitään niiden hoivaamisviettiä. Naisilla on.

 

[lunar]

Tyttöystävää voi pitää hyvänään ja joskus vaikka jonkun muksujenkin kanssa leikkiä, mutta ei kait miehillä ole mitään niiden hoivaamisviettiä. Naisilla on.

Olen ollut tovin koti-isänä ainoan lapseni kanssa ja en kyllä itse tästä väitteestä itseäni tunnista. En usko, että omalla kohdallani tämä hoivavietti eroaa mitenkään vaimoni vastaavasta. Toki jos tätä itsessään ei tunnista (oletettavasti aika moni tunnistaa vasta jos tarvetta ilmenee) kannattaa pitää huolta ettei joudu tilanteeseen missä joutuu toimimaan vastoin omaa luonnettaan.

 

[ipaz]

Tässä 41 vuoden iässä sinkkuna ja lapsettomana on iskenyt vihdoin päin naamaa se tosiasia, että ainakin kaikki samanikäiset kaverit ovat kadonneet elämästä. Heillä on perheet ja menonsa tietysti sen mukaiset. Ei saa jätkiä lähtemään baariin enää mitenkään lauantaisin. Kaveripiiri on kutistunut huomattavasti ja nykyiset ovat tuollaisia kolmenkympin molemmin puolin olevia lapsettomia sällejä. Joku saattaa seurustella mutta menoa se ei kauheasti haittaa. Ainakaan vielä.

Minulla on kaksi vähän yli kolmekymppistä kaveripariskuntaa. Molemmat parit ovat olleet naimisissa jo sen viisi vuotta, mutta kummallakaan ei ole aikomusta hankkia lapsia. Näiden parien naiset ovat sanoneet, että ei mitään lapsia sekoittamaan elämää. Nyt saa matkustaa ja touhuta miten haluaa. Olen törmännyt mielipiteisiin näistä, että ovat helvetin itsekkäitä kun eivät ole lapsia tehneet. Mulla palaa yleensä tällaisiin kommentteihin kiinni ja olen sen myös aina kertonut. Mitä se muille kuuluu miten ihmiset elämäänsä elävät? Itselläni ei ole mitään tarvetta lisääntyä, tai edes hankkia parisuhdetta. Piparia olisi hyvä saada vähän useammin, mutta eipä ole vielä löytynyt sellaista naista jota jaksaisi katsella muutamaa tuntia pidempää.

Miksi se muuten on muille niin paljon isompi asia että nelikymppinen mies on sinkku ja lapseton. Saa meinaan kuulla ihmettelyä varsinkin naisilta baareissa. Yleinen kysymys on että "mikä sussa on vikana?" tai "oletko sä homo?" Olen kuitenkin ilmeisesti kohtuu katseen kestävä, joten kai ne muut sitten ajattelee että tuon pitäsi levittää geenejään.

 

[PataJaska]

Kyllä mulla ainakin on erittäin kovakin hoivaamisvietti omia lapsiani kohtaan, en näe tämän eroavan juurikaan vaimoni vastaavasta vietistä. Käytännön toteutuksessa toki on varmaan jotain sukupuolisidonnaisia eroja, mutta se onkin sitten ihan eri asia.

Olen ollut tovin koti-isänä ainoan lapseni kanssa ja en kyllä itse tästä väitteestä itseäni tunnista. En usko, että omalla kohdallani tämä hoivavietti eroaa mitenkään vaimoni vastaavasta. Toki jos tätä itsessään ei tunnista (oletettavasti aika moni tunnistaa vasta jos tarvetta ilmenee) kannattaa pitää huolta ettei joudu tilanteeseen missä joutuu toimimaan vastoin omaa luonnettaan.

Sama. Kun katson 8kk poikaani, niin minulla herää aivan valtaisa hoivaamisvietti. Sehän on ihan tutkittu fakta, että hoivaamisvietti on jokaisessa ihmisessä, se on osa biologista ihmisluontoa. Mutta se miten voimakkaana se esiintyy on täysin yksilöllistä, ja samahan se on kaikkien muidenkin viettien kanssa. Viettihän on ihmisen/eläimen pakonomainen tarve toimia jollakin tietyllä tavalla, se on siis ihan puhdasta biologiaa. Seksikin on vietti, joka esiintyy eri ihmisissä eri vahvuisena..

Aiheesta tuli dokumenttikin pari kuukautta sitten televisiosta, nimenomaan liittyen vauvoihin. Ihmisluontoon kuuluvan hoivaamisvietin herättävät nimittäin tietyt ulkoiset asiat, ja juuri vauvoilla on ne kaikki. Näitä ovat ihan siis tietynlaiset ulkoiset tekijät tai piirteet: suuret silmät, korkea otsa.. en nyt muista mitä kaikkia niitä oli, mutta siksi siis juuri vauvat herättävät hoivaamisvietin. Heti kun lapsi on vaikka sellainen 1,5v ja se "vauvamaisuus" on hävinnyt (eli hän on ns. taapero), niin hoivaamisviettikin näyttäytyy sen jälkeen eri valossa..

EDIT

Jatkanpa niin sanotusti asiasta moottorisahaan..

Miksi se muuten on muille niin paljon isompi asia että nelikymppinen mies on sinkku ja lapseton. Saa meinaan kuulla ihmettelyä varsinkin naisilta baareissa. Yleinen kysymys on että "mikä sussa on vikana?" tai "oletko sä homo?" Olen kuitenkin ilmeisesti kohtuu katseen kestävä, joten kai ne muut sitten ajattelee että tuon pitäsi levittää geenejään.

Minulla on tähän teoria. Se liittyy siihen myyttiseen teemaan "miksi varatut miehet aina ovat niin kiinnostavia". Syy on se, että naiset ovat täysin sokean lojaaleja toistensa arvostelukyvylle. Tarkoitan siis, että jos minä naimisissa olevana eli rengastettuna miehenä olen baarissa, niin naispuolinen katsoo että tuon on joku toinen nainen kelpuuttanut itselleen, eli tuossa kaverissa täytyy olla ainakin jotain tosi hyvää

Minä väitän, että ihan näinkin yksinkertaisesta ajattelumallista on kysymys. Eli kääntöpuolena se näyttäytyy tällä tavalla kuin mitä ipaz kirjoittaa. Jos miestä ei ole kukaan kanssasisar "kelpuuttanut", niin miehessä on siis pakko olla heti jotain "vikaa" tai vähintään sen on oltava homo. Näin se naisten keskinäinen lojaalius vain toimii, kokemusta on itselläkin joidenkin vuosien takaa..

 

[Jerry100]

Eilen illalla meni noin 15 vuoden avoliitto päätökseen. Ei oikein tiedä miten tästä nyt jatkaisi eteenpäin. Eron syitä en oikein osaa eritellä. Vaimo vain halusi että "kokee että haluaa nyt elää itsekseen" tms.

Kenties vanhemman pojan todella haastava luonne on turruttanut puolison joka on aivan hermoraunioina ja väsynyt siihen että vanhempi poika haastaa riitaa ja on väkivaltainen, näin on ollut jo vuosia ja nyt puoliso siis haluaa katsoa jos minä en ole kuvioissa niin miten lapset sitten reagoi tai tuleeko riitaa. Tämä taitaa olla se eron perimmäinen syy.(poika on älyllisesti todella edistyksellinen ja käytös on haasteellinen, olemme juosseet jo vuosia erilaisten ammattilaisten analyyseissa/psygologeilla mutta varsinaista apua ja lääkettä kukaan ei ole löytänyt)

Kaksi poikaa 4 ja 7 vuotiaat. Kun ei ole mitään riitoja tai kireää tunnelmaa (siis meidän kesken) ollut niin ajattelin tänään ilmoittaa heille asiasta, mitenköhän mahtavat sen ottaa kun enää ei ollakkaan perhe vaan pojilla on 2 kotia ja iskä ei ole enää perheessä jatkossa.

Nyt varmaan pian tulee se romahdus, kenties torjuntavoitto.

 

[JYP#44]

Saa meinaan kuulla ihmettelyä varsinkin naisilta baareissa. Yleinen kysymys on että "mikä sussa on vikana?" tai "oletko sä homo?"

Ei liity varsinaisesti sinuun, mutta kommentoin silti. Ihmettelen tuota homo-korttia vielä 2000-luvulla. Siis jos ei ole naista asiallisella miehellä, niin usein epäillään homoksi. En tätä logiikkaa ymmärrä. Jos kyseinen henkilö olisi oikeasti homo, hän varmaan liikkuisi miesseurassa, tai muuten myöntäisi tai edes vihjaisi asiasta. 2000-luvulla tuskin kovin monet pelkäävät homouttaan tunnustaa, ainakaan jollekin satunnaiselle baarituttavuudelle. Mun mielestä se on vaan aika naurettavaa heittää pöytään heti homo-kortti jos ei ole naista. Vähän samaa genreä kun joku ilmottaisi ettei pidä lätkästä, ja vastaat tälle että "jaa, sä oot sitten niitä potkupallon faneja", tai jos et ole rasisti niin olet automaattisesti sitten suvakki. Mitä tulee ihmissuhteisiin, niin onhan toki heteron välillä vielä aseksuaali vaihtoehto. Ihmeellistä kyllä, aika moni tuntuu epäilevän homoa ennen aseksuaalisuutta.

 

[moby]

Itselläni ei ole mitään tarvetta lisääntyä, tai edes hankkia parisuhdetta. Piparia olisi hyvä saada vähän useammin, mutta eipä ole vielä löytynyt sellaista naista jota jaksaisi katsella muutamaa tuntia pidempää.

Näin täsmälleen samanikäisenä ei ole ollut ongelmia piparin saamisessa. Paljon on nelikymppisiä naisia, jotka haluavat vain pitää hauskaa ilman mitään suhteita. Minulla on pari panokaveria, jotka ovat tyytyväisiä yön yli suhteisiin, eli juurikin muutaman tunnin juttuihin. Aamulla vain kotia johti ja parin viikon päästä uudelleen. Nämä myös ovat melko avoimia seksin suhteen, eli ei tarvitse olla mitenkään pidättyväinen omien tai naisen toiveiden suhteen. Eli siis melkein 10/10.

 

[godspeed]

Mitä tulee ihmissuhteisiin, niin onhan toki heteron välillä vielä aseksuaali vaihtoehto. Ihmeellistä kyllä, aika moni tuntuu epäilevän homoa ennen aseksuaalisuutta.

On niin monenlaisia syitä olemassa, joita tavikset eivät ymmärrä, että niistä ei voi keskustellakaan.

 

[BOL]

Kaksi poikaa 4 ja 7 vuotiaat. Kun ei ole mitään riitoja tai kireää tunnelmaa (siis meidän kesken) ollut niin ajattelin tänään ilmoittaa heille asiasta, mitenköhän mahtavat sen ottaa kun enää ei ollakkaan perhe vaan pojilla on 2 kotia ja iskä ei ole enää perheessä jatkossa.

Ensinnäkin, voimia ikävässä tilanteessasi. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä ja varmaankin kannattaa nyt vetää rauhassa happea ja antaa itselle, ex-puolisolle ja lapsille tilaa sopeutua uuteen tilanteeseen.

Toiseksi, kannattaa valita tarkoin, mitä ja miten sanansa lapsille asettelee. Itse pyrkisin ehdottomasti välttelemään kovin dramaattisia ilmaisuja, kuten esim. mainitsemasi "iskä ei ole enää perheessä jatkossa". Sinä tulet aina ja ikuisesti olemaan heidän perhettään, vaikka mitä tapahtuisi. Suosittelen myös, että keskustelette ex-puolisosi kanssa etukäteen ja mieluiten hyvin pian omista ajatuksistanne liittyen siihen, mikä kummankin rooli on jatkossa. Ideaalitapauksessa saatte sovittua selkeät pelisäännöt ja käytännöt lasten suhteen. Huonommassa tapauksessa mikään ei mene niin kuin kumpikaan haluaa, mutta jos molemmilla on aidosti tahtotila saada lasten asiat sujuman parhaalla mahdollisimmalla tavalla, kumpikin joustaa. Ja jos välinne ovat nyt asialliset, kannattaa mennä mahdollisimman pian esim. lastenvalvojan luokse ja pistää asiat paperille.

Lapset tottuu melkein mihin tahansa eikä eron tarvitse merkitä sitä, että suhde vanhempiin muuttuu. Tottakai sillä on vaikutusta, että toinen ei ole enää fyysisesti samalla tavalla läsnä, mutta esim. puhelimitse voi pitää yhteyttä. Toki sekin pitää huomioida, ettei lapsi välttämättä halua etävanhemman kanssa aina jutella, koska tulee ikävä ja se tunne voi lamaannuttaa lapsen ja siksi hän suojelee itseään kieltäytymällä puhumasta, mutta yrittää kannattaa silti. Ja ainahan voi lähettää vaikka postikortin tai kirjeen. Pienelle lapselle sellainen voi olla mitä suurin aarre, joka tekee lähtemättömän vaikutuksen ja sen muistaa vielä aikuisena. Eikä kirjoituksen tarvitse olla mitäön heviä, vaan vaikka pyyntö "lähdetkö kanssani jäätelölle?"

Toivottavasti saatte sovittua asiat ja pystytte tarvittaessa viettämään vielä yhdessä perheenä aikaa.

 

[Jerry100]

Ensinnäkin, voimia ikävässä tilanteessasi.
Toivottavasti saatte sovittua asiat ja pystytte tarvittaessa viettämään vielä yhdessä perheenä aikaa.

Joo kiitosta vaan! Onneksi minulla on häneen todella hyvät välit ja aidosti molemmat ajattelee lapsen etua. Kolmansia osapuolia tähän ei onneksi liity.
Päätettiin että katsotaan nyt mitä tulee ja kokeillaan ehkä jos aletaan ns.alusta.
Eilen hain vuokra-asuntoa tuosta parin kilometrin päästä ja sain sen.
Todella kalliiksi tulee kun maksaa keskusta asunnosta vuokraa ja lyhentelee lainaa omasta mutta ei mahda nyt mitään.

 

[Hyman Roth]

Tässä 41 vuoden iässä sinkkuna ja lapsettomana on iskenyt vihdoin päin naamaa se tosiasia, että ainakin kaikki samanikäiset kaverit ovat kadonneet elämästä. Heillä on perheet ja menonsa tietysti sen mukaiset. Ei saa jätkiä lähtemään baariin enää mitenkään lauantaisin. Kaveripiiri on kutistunut huomattavasti ja nykyiset ovat tuollaisia kolmenkympin molemmin puolin olevia lapsettomia sällejä. Joku saattaa seurustella mutta menoa se ei kauheasti haittaa. Ainakaan vielä.

Minulla on kaksi vähän yli kolmekymppistä kaveripariskuntaa. Molemmat parit ovat olleet naimisissa jo sen viisi vuotta, mutta kummallakaan ei ole aikomusta hankkia lapsia. Näiden parien naiset ovat sanoneet, että ei mitään lapsia sekoittamaan elämää. Nyt saa matkustaa ja touhuta miten haluaa. Olen törmännyt mielipiteisiin näistä, että ovat helvetin itsekkäitä kun eivät ole lapsia tehneet. Mulla palaa yleensä tällaisiin kommentteihin kiinni ja olen sen myös aina kertonut. Mitä se muille kuuluu miten ihmiset elämäänsä elävät? Itselläni ei ole mitään tarvetta lisääntyä, tai edes hankkia parisuhdetta. Piparia olisi hyvä saada vähän useammin, mutta eipä ole vielä löytynyt sellaista naista jota jaksaisi katsella muutamaa tuntia pidempää.

Miksi se muuten on muille niin paljon isompi asia että nelikymppinen mies on sinkku ja lapseton. Saa meinaan kuulla ihmettelyä varsinkin naisilta baareissa. Yleinen kysymys on että "mikä sussa on vikana?" tai "oletko sä homo?" Olen kuitenkin ilmeisesti kohtuu katseen kestävä, joten kai ne muut sitten ajattelee että tuon pitäsi levittää geenejään.

Tällaistahan se on itselläkin, tosin aika vähän mihkää baariin tulee muutenkaan mentyä. Kaikki menevämmät frendit on nuorempia ja hein kanssa joskus tulee sitten mentyy uistelemaan, kattoo lätkää tms. Yksinäiseksi rupeaa käymään, mutta vielä sitäkin enemmän vituttaa se, että mua yritetään kulisseissa tarjota milloin millekin yli-ikäiselle akan raadolle, joka kipuilee perheen ja tenavan saannin haaveissaan. Ei vissiin millään mene ihmisille perille, että a: mä tykkään vain NUORISTA ja TIUKOISTA tytöistä ja sitten b: mua ei voisi VÄHEMPÄÄ kiinnostaa joku perhe, vaipat, paskanhaju, huuto ja faijan leikkiminen. Tiedän kyllä, että mun iällä saatavilla on pääsääntöisesti enää jotain min kolmekymppisiä, mutta yhtä hyvin vois nussia vaikka ruumista, kuin kolmevitosta, tärkeilevää ja ah niin tavoitteellista jakkukalkkunaa/sarisairaanhoitajaa. Kai se yhtälö on joidenkin ohjelmoinnissa niin itsestäänselvä asia, etteivät voi tajuta millään, että joku kammoaa sitä kuin ruttoa eikä mieli sen suhteen muutu. Mieluummin oikeasti saisin vaikka hiv-tartunnan Virosta, kuin oman lapsen, jos pitää valita joku tapa pilata elämä. Viimeksi taas eilen piti asiasta väitellä joidenkin kanssa, voi vittusaatana. No, siinä nyt tuli taas suodatettua enimmät tunteet :D

Ei liity varsinaisesti sinuun, mutta kommentoin silti. Ihmettelen tuota homo-korttia vielä 2000-luvulla. Siis jos ei ole naista asiallisella miehellä, niin usein epäillään homoksi. En tätä logiikkaa ymmärrä. Jos kyseinen henkilö olisi oikeasti homo, hän varmaan liikkuisi miesseurassa, tai muuten myöntäisi tai edes vihjaisi asiasta. 2000-luvulla tuskin kovin monet pelkäävät homouttaan tunnustaa, ainakaan jollekin satunnaiselle baarituttavuudelle. Mun mielestä se on vaan aika naurettavaa heittää pöytään heti homo-kortti jos ei ole naista. Vähän samaa genreä kun joku ilmottaisi ettei pidä lätkästä, ja vastaat tälle että "jaa, sä oot sitten niitä potkupallon faneja", tai jos et ole rasisti niin olet automaattisesti sitten suvakki. Mitä tulee ihmissuhteisiin, niin onhan toki heteron välillä vielä aseksuaali vaihtoehto. Ihmeellistä kyllä, aika moni tuntuu epäilevän homoa ennen aseksuaalisuutta.

Mua ei kyllä koskaan olla homoksi epäilty, korkeintaan läpällä joskus heitetty, kun kuiva kausi on venynyt pidemmäksi. Jännä juttu kyllä tuollainen. Lähinnä olisi hauskaa, jos joku joskus luulisi mua kunnon heavy leather miehimykseksi.

Minulla on tähän teoria. Se liittyy siihen myyttiseen teemaan "miksi varatut miehet aina ovat niin kiinnostavia". Syy on se, että naiset ovat täysin sokean lojaaleja toistensa arvostelukyvylle. Tarkoitan siis, että jos minä naimisissa olevana eli rengastettuna miehenä olen baarissa, niin naispuolinen katsoo että tuon on joku toinen nainen kelpuuttanut itselleen, eli tuossa kaverissa täytyy olla ainakin jotain tosi hyvää

Minä väitän, että ihan näinkin yksinkertaisesta ajattelumallista on kysymys. Eli kääntöpuolena se näyttäytyy tällä tavalla kuin mitä ipaz kirjoittaa. Jos miestä ei ole kukaan kanssasisar "kelpuuttanut", niin miehessä on siis pakko olla heti jotain "vikaa" tai vähintään sen on oltava homo. Näin se naisten keskinäinen lojaalius vain toimii, kokemusta on itselläkin joidenkin vuosien takaa..

Tämä on hyvin tuttua. Aikanaan kun vielä seurustelin ja asuinkin avovaimon kanssa, niin sain ihan rutosti hyvinkin intiimiä huomiota muilta tuttavapiirin naisilta. Ihan kosketteluun ja häpeilemättömiin tapaamispyyntöihin asti. No, niinpä ajattelin sitten eron tullessa, ettei tässä mitään hätää ole, mutta kuis kävikään: Koska muija jätti minut, niin yhtäkkiä kaikki nämä ennen niin kiinnostuneet naiset about jokainen lakkasivat näkemästä mua ollenkaan. Olin kuin joku aave, jonka läsnäolo tuntui kiusalliselta. Joku saattoi ehkä morjestaa kadulla ja sitten äkkiä katse toiseen suuntaan, vissiin etten sais vääriä signaaleja. Myöhemmin kuulin sitten, että osakkeet ja maine menivät kerralla vessasta alas, kun tuli jätetyksi yhden naisen omien syiden takia. Se vissiin riittää siihen, että pilalla on muidenkin silmissä. Sitten taas jos mä itse olisin laittanut ne astiat jakoon, niin osakkeet olis vaan vastaavasti nousseet.. vittu mitä logiikkaa. Osittain tämän takia piti sitten luoda ihme tindereillä ym täysin uudet naiskuviot nollasta, ettei olis muuttunu ihan eunukiksi. En pysty tajuamaan mikä kollektiivi siellä taustalla jyllää, koska mun avokkihan ei edes tuntenut näitä muita mimmejä juuri ollenkaan. Aika fiilispohjalla ja tuulella taidetaan naispiireissä käydä

Lisäys: Tästä on tietysti jo hiton pitkä aika, ei taida yhden käden sormet enää riittää laskemaan vuosia, mutta tuskinpa naisten keskimääräinen suhtautuminen kauheasti on siitä muuttunut.

 

[Hyman Roth]

Juutuin tuossa junamatkalla ravintolavaunussa juttusille nuorehkon mamujäbän kanssa, joka tuli pöytään hörppäämään kahvinsa. Ei siis ollut mitään näitä viime aikojen irakin invaadereita, vaan vissiin Tunisiasta tai Algeriasta ja ollut jo kauemmin täällä, kun suomikin sujui ymmärrettävästi. Mukava kundi, mutta huvitti ko jopa hän kysyi, että et vissiin ole naimisissa tuossa iässä ja meni vallan hämilleen, kun sanoin etten ja en aiokaan. "Miksi, Suomihan on täynnä niin mukavia naisia?" :D Onneksi kyseessä oli huumorimiehiä, kun repesin puolihervottomaan nauruun tuon kommentin jälkeen. Totesin sitten vaan, että ilmeisesti teillä päin on todella tympeitä naisia, jos täkäläiset ovat hänen mielestään "niin mukavia". No ei siinä, erottiin Lahden kohdalla ja toivotin hyvää kesää ja menestystä naisrintamalla myös jatkossa. En tiedä olisiko ollut enemmän jonkun maahanmuuttoketjun kamaa, mutta jäi kuitenkin mieleen lähinnä tuon naiskommentin pohjalta. Hyvähän se vain on, että edes jollain on kivaa sujuu hyvin Suomen nykyisessä pariutumismeiningeissä.

 

[Hangon keksi]

Miksi se muuten on muille niin paljon isompi asia että nelikymppinen mies on sinkku ja lapseton. Saa meinaan kuulla ihmettelyä varsinkin naisilta baareissa. Yleinen kysymys on että "mikä sussa on vikana?" tai "oletko sä homo?" Olen kuitenkin ilmeisesti kohtuu katseen kestävä, joten kai ne muut sitten ajattelee että tuon pitäsi levittää geenejään.

Nelikymppisiksi lapsettomiksi sinkuiksi yleensä "ajautuvat" ne miehet ja naiset jotka pystyvät parhaiten elämään itsenäisesti. Melko pitkälti tuo on heiltä oma valinta, mutta ei kokonaan. Moni ihminen, vähintäänkin alitajuisesti, haluaa taktikoida parisuhdevalinnassaan ja varmistaa tietyn valta-asemansa sillä että kumppani on jollakin tavalla riipuvainen suhteesta, vaikka taloudellisesti tai koska ei itse osaa tehdä ruokaa.
Voit jatkossa vastata noihin "Mikä sussa on vikana?" -kyselyihin ihan vaan lyhyesti ettet tarvitse naista. Se on nimenomaan se "vika" mikä haittaa suhdetta etsiviä naisia. Ja ihan samalla tavalla myös toisinpäin koskee naisia jotka eivät tarvitse miestä.

 

[godspeed]

Nelikymppisiksi lapsettomiksi sinkuiksi yleensä "ajautuvat" ne miehet ja naiset jotka pystyvät parhaiten elämään itsenäisesti.

Olisi itseasiassa kiinnostavaa kuulla tarinoita, joissa suhteen molemmat puolet ovat ns itsenäisiä.

 

[adolf]

Miksi se muuten on muille niin paljon isompi asia että nelikymppinen mies on sinkku ja lapseton. Saa meinaan kuulla ihmettelyä varsinkin naisilta baareissa. Yleinen kysymys on että "mikä sussa on vikana?" tai "oletko sä homo?" Olen kuitenkin ilmeisesti kohtuu katseen kestävä, joten kai ne muut sitten ajattelee että tuon pitäsi levittää geenejään.

Kyllähän nämä tämän tasoiset kommentit kertovat enemmän kommentoijasta itsestään.

 

[ipaz]

Voit jatkossa vastata noihin "Mikä sussa on vikana?" -kyselyihin ihan vaan lyhyesti ettet tarvitse naista. Se on nimenomaan se "vika" mikä haittaa suhdetta etsiviä naisia. Ja ihan samalla tavalla myös toisinpäin koskee naisia jotka eivät tarvitse miestä.

Siis näinhän minä toiminkin ja kerron juurikin, että osaan kyllä tehdä itse ruokani ja täyttää pyykki- ja astianpesukoneen. Tämän jälkeen seuraava kysymys onkin usein että "etkö sä halua jakaa arkeasi ja elämääsi jonkun kanssa". En mä oikeastaan halua. Ei minua kiinnosta paljoakaan että mitä muiden päivään kuuluu ja yksi ärsyttävimmistä kysymyksistä onkin "Mitä sulle kuuluu? Kerro kaikki". Ei mulle mitään erikoista kuulu ja jos kuuluukin, niin sitä varsinkaan jollekin tuntemattomalle baarimirkulle ala kertomaan. Tuttujen elämää voi seurata ihan riittävästi vaikka Facebookista.

Yksi asia vielä jota saa kuulla kanssa aika paljon on että "menee hyvä mies hukkaan". Mä ajattelen aivan päinvastaisesti kun saan tehdä ja mennä juuri miten haluan, eikä tarvitse olla vastuussa kenellekään. Ei kysellä lupaa tai neuvotella viikonloppuvapaita.

 

[godspeed]

Kyllähän nämä tämän tasoiset kommentit kertovat enemmän kommentoijasta itsestään.

En nyt ole @ipaz mutta ihmettelen että mitä tämä kertoo hänestä?

 

[adolf]

En nyt ole @ipaz mutta ihmettelen että mitä tämä kertoo hänestä?

Luehan ystävä hyvä viesti uudelleen :)

 

[ipaz]

En nyt ole @ipaz mutta ihmettelen että mitä tämä kertoo hänestä?

Niin siis näissä mun viesteissäni on kyse siitä, että ihmiset on erilaisia ja heillä on erilaisia tapoja elää elämäänsä. Jotkut eivät pysty elämään päivääkään yksin ja toinen taas on tyytyväinen että saa olla itsekseen. Syy miksi sitten näistä täällä naisasiat-ketjussa kirjoittelen on se, että tämä meikäläisen sinkkuus tulee nykyään esille joka ikinen päivä. Töissä ja kaveripiirissä (varsinkin naispuoliset kaverit) tivaavat jatkuvasti että olenko tavannut ketään tai käynyt treffeillä ja jos en, niin miksi ihmeessä ei. Sen ei luulisi enää olevan mikään erikoinen asia vuonna 2016, mutta joillekin vaan tuntuu olevan liian vaikeaa ymmärtää.

 

[godspeed]

@ipaz @adolf

Joo ymmärsin väärin, kun käsitin että adolf olisi kommentoinut negatiivisesti ipazia. Mutta tuohon törmään vain itsekin, että homoksi luullaan tai ihmetellään kun en jaksa jokaisen pillun perään huudella, kun sellaisen näkee. Olen vielä tehnyt tai opiskellut ikäni aloilla, joilla pyörivillä ei ole kuin pillu mielessä - saavat he sitä tai eivät. Ärsyttää niin saatanasti kun eivät muuta osaa ajatella siinä vitun pienessä mielessään, joskin onhan sekin sanonta toisinaan pitänyt paikkansa, että ne jotka ovat suunapäänä, eivät todellisuudessa edes pääse panemaan. Tätä miettii väkisinkin kuin joitakin kuuntelee tai katsoo.

 

[Prof. Puck]

... Kaikki menevämmät frendit on nuorempia ja hein kanssa joskus tulee sitten mentyy uistelemaan, kattoo lätkää tms. Yksinäiseksi rupeaa käymään, mutta vielä sitäkin enemmän vituttaa se, että mua yritetään kulisseissa tarjota milloin millekin yli-ikäiselle akan raadolle, joka kipuilee perheen ja tenavan saannin haaveissaan. Ei vissiin millään mene ihmisille perille, että a: mä tykkään vain NUORISTA ja TIUKOISTA tytöistä ja sitten b: mua ei voisi VÄHEMPÄÄ kiinnostaa joku perhe, vaipat, paskanhaju, huuto ja faijan leikkiminen. Tiedän kyllä, että mun iällä saatavilla on pääsääntöisesti enää jotain min kolmekymppisiä, mutta yhtä hyvin vois nussia vaikka ruumista, kuin kolmevitosta, tärkeilevää ja ah niin tavoitteellista jakkukalkkunaa/sarisairaanhoitajaa. Kai se yhtälö on joidenkin ohjelmoinnissa niin itsestäänselvä asia, etteivät voi tajuta millään, että joku kammoaa sitä kuin ruttoa eikä mieli sen suhteen muutu...

EI muuta kuin kaappinkellonteko-kurssille!

 

[Hyman Roth]

EI muuta kuin kaappinkellonteko-kurssille!

On muuten klassikkoleffa, löytyy multa VHS-tallenteena.

Mutta mieluumin sitä vaikka kyhäis kelloja lopun elämäänsä, kuin joutuis olemaan isänä päivääkään.