Naisasiat

[Klose16]

Ihmissuhteet ovat täysin sattuman kauppaa: tietyllä hetkellä, tietyssä paikassa, kaksi ihmistä kohtaa ja kemiat kolahtaa. Ja aina ei heti edes tapahdu mitään, vaan voi mennä vuosikausia ennen kuin on molemmille otollinen hetki aloittaa ihmis- tai parisuhde.

Minä ainakin sanoin "Tahdon" aivan tarkoituksella.
Omituista ettei parisuhteita pitäisi/voisi suunnitella jos kerran veroja ja kuolemaakin.

Sitäpaitsi jos se kolahtaminen on sattumaa niin sitten pitäisi myös ei-kolahtamisen olla, itse olen kohdannut aivan liian monta asennevammaista jotta ihan tuohon uskoisin. Toki oma kärsimysnäytelmä tältä osin täytyy olla suunniteltua ja Tapaamiseni siten kohtaloa, mitenkään muuten en sitä pysty selittämään.

Ylipäänsä on kyllä tosi surullista luettavaa, miten maallistuminen eli suomeksi ateismi aiheuttaa ihmisille mittaamatonta kärsimystä tälläkin osa-alueella. Onhan se niin että jos omaksutaan jo valmiiksi toivoton lähtökohta ei ole mitään järkeä pyrkiä mihinkään, joku nainen esim. on aivan mitätön yksityiskohta kokonaisuudessa. Tämänkin takia itse suosin uskonnollista naista, ateistinen nainen olisi oikeastaan minimissään todella iso riskivalinta. Kyyninen nainen - ei kiitos. Onhan niitä uskonnollisissakin, eräs uskova nainen esim. totesi kuvani nähtyään että emme ole samaa tyyppiä tms. ! Hänellä oli joku farkkutakki. lol

 

[godspeed]

Ylipäänsä on kyllä tosi surullista luettavaa, miten maallistuminen eli suomeksi ateismi aiheuttaa ihmisille mittaamatonta kärsimystä tälläkin osa-alueella. Onhan se niin että jos omaksutaan jo valmiiksi toivoton lähtökohta ei ole mitään järkeä pyrkiä mihinkään, joku nainen esim. on aivan mitätön yksityiskohta kokonaisuudessa.

Sinä olet nyt jotenkin jumittunut ajattelemaan muiden näkökulmia siten että pakotat ne toimimaan omilla näkökulmillasi. Ei kaikessa ole kyse toivottomuudesta vain päinvastoin vapaudesta ajatella ja valita - se vapaus on sinullakin. Ei kaikki naisetkaan ajattele sen puoleen ateismia tai uskonnollisuuttakaan paria valitessaan tai deittiä hakiessaan. He saattavat olla aivan tavallisia ihmisiä, jotka kaiken uskonnollisen ajattelun ulkopuolella hakevat vain puoliskoa, joka heitä kiinnostaa. Ei kyse ole aina uskonnollisuudesta, niin kuin se sinulla taitaa olevan. Mitä tässä nyt on ketjua lukenut, niin en ole havainnut sellaista kaiken romantiikan tuhoavaa toivottomuutta kenenkään kohdalla, vaan ihan samanlaista karsinaan asettamista kuin sinäkin harrastat - haetaan omiin tarpeisiin sopivaa puolisoa, joskaan ei olla valmiita joustamaan omista tarkoitusperistä.

 

[Klose16]

Sinä olet nyt jotenkin jumittunut ajattelemaan muiden näkökulmia siten että pakotat ne toimimaan omilla näkökulmillasi. Ei kaikessa ole kyse toivottomuudesta vain päinvastoin vapaudesta ajatella ja valita - se vapaus on sinullakin. Ei kaikki naisetkaan ajattele sen puoleen ateismia tai uskonnollisuuttakaan paria valitessaan tai deittiä hakiessaan. He saattavat olla aivan tavallisia ihmisiä, jotka kaiken uskonnollisen ajattelun ulkopuolella hakevat vain puoliskoa, joka heitä kiinnostaa. Ei kyse ole aina uskonnollisuudesta, niin kuin se sinulla taitaa olevan. Mitä tässä nyt on ketjua lukenut, niin en ole havainnut sellaista kaiken romantiikan tuhoavaa toivottomuutta kenenkään kohdalla, vaan ihan samanlaista karsinaan asettamista kuin sinäkin harrastat - haetaan omiin tarpeisiin sopivaa puolisoa, joskaan ei olla valmiita joustamaan omista tarkoitusperistä.

Jaa, nihilismistä olette aivan avoimesti ja oma-aloitteisesti tässä samaisessa ketjussa puhuneet. Se ei sitten liity ateismiin mitenkään? Minä totesin että toivottomuus on lähtökohtana, mikä sitten vaikuttaa kaikkeen toimintaan ilman että sitä tarvitsisi noudattaa täydellisesti. Yhdellä on vielä selvästi ateistinen lainaus allekirjoituksena josta itse totesit näin:

Nihilismistä tulee mieleen myös jamppa, jota siteeraat allekirjoituksessasi. Oikein viimeisen päälle sellainen ja siksi mitä herkullisin hahmo viihdehistoriassa. Rustin takia pitäisi True Detective katsoa taas uudemman kerran.

Jatkoit vielä näin:

Minulla ei esimerkiksi ole muita unelmia kuin mielenrauha, ja sitä ei elämästä saa.

Ei kai uskovaiset tuolla tavoin kirjoita?

Miten se on vapautta ajatella niin jos kerran ateistisessa maailmankuvassasi mitään muuta ei vain ole?

 

[BaronFIN]

@#_6 Tuosta linkkaamastani yleisönkirjoituksesta haluan vain nostaa esille sen pienen seikan, että vaikka kirjoituksen sävy oli todella realistinen ja jalat maassa, niin silti kirjoittajalle ei löydy puolisoksi kelpaavaa miestä. Kyllä jossain silloin mennään vikaan, koska ei tämänkaltaiset miehet nyt mitään keräilyharvinaisuuksia ole.

Onhan siinä se ongelma toki on, että näillä naisilla ei vientiä parisuhdemarkkinoilla ole samalla tavoin kuin nuorina. Nuorina kyllä nyrpisteltiin ja vaihdettiin parempaa. Lopulta jäikin Musta Pekka käteen (eikä edes sitä). Siinä on ristiriita.

Edit: omassa lähipiirissäni on juuri tällainen 35vuotias korkeakoulutettu opettajatar, jolla on ollut kymmeneen vuoteen 6 sulhasehdokasta, joista viimeisen kanssa ehdittiin kirkkohäihin saakka ja kaksi lasta kolmeen vuoteen. Sitten taas tylsistyttiin ja "kasvettiin erilleen" ja nyt on taas uutta hakusessa. Kysynpä vain, että mitä ihmettä osa naisista oikein odottaa parisuhteelta?

 

[godspeed]

Jaa, nihilismistä olette aivan avoimesti ja oma-aloitteisesti tässä samaisessa ketjussa puhuneet. Se ei sitten liity ateismiin mitenkään? Minä totesin että toivottomuus on lähtökohtana, mikä sitten vaikuttaa kaikkeen toimintaan ilman että sitä tarvitsisi noudattaa täydellisesti. Yhdellä on vielä selvästi ateistinen lainaus allekirjoituksena josta itse totesit näin:

@Hyman Roth ei myöntänyt olleensa nihilisti, vaan suhtautui väitteeseeni humoristisesti. Hän ei siis joko tarkoita olevansa sellainen tai ei pidä sellaista näkökulmaa millään muotoa sopivana omaan maailmankatsomukseensa, eikä hän koe olevansa toivoton kuin naisasioissa. Ei se tarkoita ateismia, koska kaikki eivät ole joko tai uskovaisia vaan osa ihmisistä pitävät kaikkea uskonnollista uskoa vähän "hoopona". Voi uskoa johonkin, mutta sen ei tarvitse olla uskonnollista. Lisäksi voi olla uskonnoton, mutta ei ateisti. Sinä nojaat muiden ihmisten keksimiin määritelmiin ja yrität tuota näkemystäsi taas tähänkin ketjuun tuputtaa, siinä missä muut yrittävät määritellä itsensä ja rakkauselämänsä itse. Ihmisen oma määritelmä voi liittyä ateismiin vain, jos joku itse sanoo olevansa ateisti - kukaan muu ei määrittele ketään tai kenenkään haluja naisrintamalla.

Miten se on vapautta ajatella niin jos kerran ateistisessa maailmankuvassasi mitään muuta ei vain ole?

Ei minua edelleenkään kiinnosta sinun muiden ateistisia näkemyksiä maalaileva määritelmäsi. Minulla on elämäni tarkoituksena tällä hetkellä vain mielenrauhani tavoittelu ja sitä en saa ainakaan kristinuskosta tai oikeastaan mistään uskonnosta. Siihen on ihan muut älylliset ja ennen kaikkea tieteelliset keinot. Mitä tulee naisasioihin, niin olen löytänyt aikojen saatossa tavallisten järkevien ihmisten joukosta paljonkin kiinnostuneita ehdokkaita, mutta erinäiset henkilökohtaiset syyt ovat estäneet minua toimimasta mahdollisimman parhaalla tavalla. En ole itse esimerkiksi toivoton, eikä toivottavasti moni muukaan vaikeuksia kohdannut, mutta en todennäköisesti ole kovinkaan kyvykäs seurustelemaan "oikein". Ja sillä ei ole Jumalan kanssa mitään tekemistä kenenkään kohdalla, ymmärrä se.

 

[#_6]

Onhan siinä se ongelma toki on, että näillä naisilla ei vientiä parisuhdemarkkinoilla ole samalla tavoin kuin nuorina. Nuorina kyllä nyrpisteltiin ja vaihdettiin parempaa. Lopulta jäikin Musta Pekka käteen (eikä edes sitä). Siinä on ristiriita.

Näinhän se on, ja asiaa kirjoitat. Pihalla ovat monet nuoret naiset tänä päivänä, se on todistettavissa täysin lähipiiristäkin. Itse asiassa noiden HS:n kirjoitusten jälkeen tuli vähän sellainen fiilis, että pitääkö naisen olla nykyään viiskymppinen, ennen kuin se tajuaa, miten parisuhde voi toimia. Onneksi omassani ei moisia ongelmia ole ilmennyt (kopkop). Yksi tämän hetken suosikkejani tällä "olen hieman kuutamolla parinhaussa" -saralla on Ensitreffit alttarilla -persoona Miia, joka blogissaan (esimerkkikirjoitus tässä) ihmettelee, mikä pekka on jäämässä käteen.

Olin tosiaan vain hieman pohjustuksen perusteella pettynyt, kun linkeistä ei löytynytkään mehukasta seiskapäivää-journalismia. Hyvät jutut olivat silti, kiitos linkkauksista.

 

[Klose16]

@Hyman Roth ei myöntänyt olleensa nihilisti, vaan suhtautui väitteeseeni humoristisesti. Hän ei siis joko tarkoita olevansa sellainen tai ei pidä sellaista näkökulmaa millään muotoa sopivana omaan maailmankatsomukseensa, eikä hän koe olevansa toivoton kuin naisasioissa.

Ahaa, no joo ei hän välttämättä nihilisti ole per se, mutta se lainattu lainaus ja puheet yleensä ovat kyllä sellaisia että sieltä on hyvinkin voitu napata juttuja. Läheltä liippaa.
Voihan se olla että tunnet hänet sitten paremminkin.

Ei se tarkoita ateismia, koska kaikki eivät ole joko tai uskovaisia vaan osa ihmisistä pitävät kaikkea uskonnollista uskoa vähän "hoopona". Voi uskoa johonkin, mutta sen ei tarvitse olla uskonnollista. Lisäksi voi olla uskonnoton, mutta ei ateisti.

Hetkonen nyt. Minä puhuin ateismista, ja sen (etenkin tässä asiayhteydessä olennainen) määritelmä on ettei usko jumaliin. Jos uskoo "johonkin" se ei tuota muuta. Uskonnottomat ovat siis tuossa myös ateisteja. Pointti oli se että joko uskoo Jumalaan tai sitten ei. Siitä jaottelu. Jos on epävarma niin sitten ei usko niin että se vaikuttaisi.

Sinä nojaat muiden ihmisten keksimiin määritelmiin ja yrität tuota näkemystäsi taas tähänkin ketjuun tuputtaa, siinä missä muut yrittävät määritellä itsensä ja rakkauselämänsä itse. Ihmisen oma määritelmä voi liittyä ateismiin vain, jos joku itse sanoo olevansa ateisti - kukaan muu ei määrittele ketään tai kenenkään haluja naisrintamalla.

Ei vaan kuten sanoin, puhe oli ateismista sinänsä, sinä se tässä menit määrittelyihin, ironista kyllä. Minä herätin kysymyksen siitä miksei puhuta itse perussyystä, mikä voi vaikuttaa naisasioihin ja vaikka siihen masennukseenkin, tutkitustihan uskovat ihmiset ovat muita onnellisempia jne. Koska itsehän te siihen perussyyhyn kuitenkin viittasitte.
Mutta mikäli ette ole ateisteja tai se ei vaikuta elämäänne naisasioissakaan mitenkään niin ok. Epäilen vahvasti.
Kyllä perususkomukset määrittävät myös naisrintamaa. Määritelmät eivät määritä mitään, minkä varmaan käsität. :-)

Ei minua edelleenkään kiinnosta sinun muiden ateistisia näkemyksiä maalaileva määritelmäsi. Minulla on elämäni tarkoituksena tällä hetkellä vain mielenrauhani tavoittelu ja sitä en saa ainakaan kristinuskosta tai oikeastaan mistään uskonnosta. Siihen on ihan muut älylliset ja ennen kaikkea tieteelliset keinot.

Lääkityksen ohella muita älyllisiä tai tieteellisiä keinoja ei tuossa ole, ja sekin on falskia mutta toimivaa. Tai jos ateismi/nihilismi ei ole tuossakaan sitten se lähtökohta, niin ehkä onkin.

Mitä tulee naisasioihin, niin olen löytänyt aikojen saatossa tavallisten järkevien ihmisten joukosta paljonkin kiinnostuneita ehdokkaita, mutta erinäiset henkilökohtaiset syyt ovat estäneet minua toimimasta mahdollisimman parhaalla tavalla. En ole itse esimerkiksi toivoton, eikä toivottavasti moni muukaan vaikeuksia kohdannut, mutta en todennäköisesti ole kovinkaan kyvykäs seurustelemaan "oikein".

Selvä, et siis ollut ihan tosissasi siinä että mielenrauhaa et tästä elämästä saa. Toivot siis, että voit saada.

Ja sillä ei ole Jumalan kanssa mitään tekemistä kenenkään kohdalla, ymmärrä se.

No mulla esim. on, ja ihan salettiin myös monilla uskonnollisilla niin on. Miksei ateisteilla sitten olisi? :D
Olet kai tietoinen, että esim. Raamatussa on todella paljon ohjeita myös seurusteluun - niitä ohjeita ei luonnollisesti ole esim. ateisteilla tai uskonnottomilla.

On tietysti aika kiintoisaa pohtia, jos itse olisi ateisti ja sitä kautta nihilisti, miten näkisi vaikka naisasiat. Luultavasti näin: jahtaisin mahdollisimman nuoria naisia, ehkäpä minimissään 16v. ihan jo lakiteknisistä syistä, ja käyttäisin niitä hyväkseni omaan nautintooni, toki ajoittain antaen ymmärtää kaikenlaista jotta nautintoni olisi suurinta mahdollista ja pitkäkestoista. Paras tapa olisi luultavasti käyttää naista kerran ja suorittaa aina katoamistemppu, esiintyisin siis varmaan feikatuilla tiedoilla. Suomessa tuo olisi ikävän hankalaa joten matkustaisin ulkomaille (maasta riippuen vaihtelisi tuo minimi-ikä) juhlimaan 24/7 ja niin kauan kuin homma toimisi voisi unohtaa elämänsä tyhjyyden. Eihän se tyhjää olisi vaan nautinnontäyteistä.
Jos tapahtuisi vahinkoja niin niistäkin voisi iloita - salaa.
No onneksi ei ole vähään aikaan syytä kääntyä ateismiin.

Hetkinen, noistahan saa lukea välillä uutisista. Nihilistejä taitaa olla liikkeellä yllättävän paljon vaikka toista kuulee. ;-)

 

[Klose16]

@#_6 Tuosta linkkaamastani yleisönkirjoituksesta haluan vain nostaa esille sen pienen seikan, että vaikka kirjoituksen sävy oli todella realistinen ja jalat maassa, niin silti kirjoittajalle ei löydy puolisoksi kelpaavaa miestä. Kyllä jossain silloin mennään vikaan, koska ei tämänkaltaiset miehet nyt mitään keräilyharvinaisuuksia ole.

Onhan siinä se ongelma toki on, että näillä naisilla ei vientiä parisuhdemarkkinoilla ole samalla tavoin kuin nuorina. Nuorina kyllä nyrpisteltiin ja vaihdettiin parempaa. Lopulta jäikin Musta Pekka käteen (eikä edes sitä). Siinä on ristiriita.

Edit: omassa lähipiirissäni on juuri tällainen 35vuotias korkeakoulutettu opettajatar, jolla on ollut kymmeneen vuoteen 6 sulhasehdokasta, joista viimeisen kanssa ehdittiin kirkkohäihin saakka ja kaksi lasta kolmeen vuoteen. Sitten taas tylsistyttiin ja "kasvettiin erilleen" ja nyt on taas uutta hakusessa. Kysynpä vain, että mitä ihmettä osa naisista oikein odottaa parisuhteelta?

Ei noissa ole mitään kummallista, aivan normaalia tasa-arvon mukaista valinnanvapauden toteuttamista. Eikö jokainen saa toteuttaa itseään kuten parhaaksi näkee?
Ei naisten tarvitse tyytyä, miehet saa jos haluavat.

 

[godspeed]

Ahaa, no joo ei hän välttämättä nihilisti ole per se, mutta se lainattu lainaus ja puheet yleensä ovat kyllä sellaisia että sieltä on hyvinkin voitu napata juttuja. Läheltä liippaa.
Voihan se olla että tunnet hänet sitten paremminkin.

En tunne, mutta en usko että hän on lukenut nihilismistä riviäkään, ellei näiden keskustelujen kautta.

Hetkonen nyt. Minä puhuin ateismista, ja sen (etenkin tässä asiayhteydessä olennainen) määritelmä on ettei usko jumaliin. Jos uskoo "johonkin" se ei tuota muuta. Uskonnottomat ovat siis tuossa myös ateisteja. Pointti oli se että joko uskoo Jumalaan tai sitten ei. Siitä jaottelu. Jos on epävarma niin sitten ei usko niin että se vaikuttaisi.

Jotkut länsimaalaiset ihmiset eivät vain ajattele uskontoa elämässään. Toisin sanoen he eivät pidä sitä missään arvossa. Joko ajattelet että uskontoja on olemassa tai et. Minä olen tavannut ihan helvetisti ihmisiä, jotka eivät ajattele että uskontoa tarvitsisi ajatellakaan.

Ei vaan kuten sanoin, puhe oli ateismista sinänsä, sinä se tässä menit määrittelyihin, ironista kyllä. Minä herätin kysymyksen siitä miksei puhuta itse perussyystä, mikä voi vaikuttaa naisasioihin ja vaikka siihen masennukseenkin, tutkitustihan uskovat ihmiset ovat muita onnellisempia jne. Koska itsehän te siihen perussyyhyn kuitenkin viittasitte.
Mutta mikäli ette ole ateisteja tai se ei vaikuta elämäänne naisasioissakaan mitenkään niin ok. Epäilen vahvasti.
Kyllä perususkomukset määrittävät myös naisrintamaa. Määritelmät eivät määritä mitään, minkä varmaan käsität. :-)

Perususkomukset ovat jokaisella länsimaalaisella perusliberaalilla ihmisellä, koska yleensä kulttuuri määrittää mikä on "oikein". Jokainen saa silti toimia naisasioissa ihan niin kuin lystää, kunhan lakia ei rikota.

Lääkityksen ohella muita älyllisiä tai tieteellisiä keinoja ei tuossa ole, ja sekin on falskia mutta toimivaa. Tai jos ateismi/nihilismi ei ole tuossakaan sitten se lähtökohta, niin ehkä onkin.

Miksi lääkitys olisi falskia, kun se voi toimia paremmin kuin uskonnollisuus. Lääketiede parantaa ihmisiä yhtälailla kuin uskonnollisuus, mutta uskonnollisuus on enemmänkin illuusiota. Sikäli mikäli jos miettii, että kaikki aivoihin kohdistuva toiminta on aina illuusiota, vaikka se olisi lääkityksestä johtuvaa.

Selvä, et siis ollut ihan tosissasi siinä että mielenrauhaa et tästä elämästä saa. Toivot siis, että voit saada.

Miten niin en ollut tosissani. Se vain ei ole mahdollista siksi, että muut ihmiset asettavat minuun paineita, joihin ei ole mahdollista vastata.

No mulla esim. on, ja ihan salettiin myös monilla uskonnollisilla niin on. Miksei ateisteilla sitten olisi? :D
Olet kai tietoinen, että esim. Raamatussa on todella paljon ohjeita myös seurusteluun - niitä ohjeita ei luonnollisesti ole esim. ateisteilla tai uskonnottomilla.

No ei ketään ei-uskovaista kiinnosta yhtään mitä on raamatussa.

On tietysti aika kiintoisaa pohtia, jos itse olisi ateisti ja sitä kautta nihilisti, miten näkisi vaikka naisasiat. Luultavasti näin: jahtaisin mahdollisimman nuoria naisia, ehkäpä minimissään 16v. ihan jo lakiteknisistä syistä, ja käyttäisin niitä hyväkseni omaan nautintooni, toki ajoittain antaen ymmärtää kaikenlaista jotta nautintoni olisi suurinta mahdollista ja pitkäkestoista. Paras tapa olisi luultavasti käyttää naista kerran ja suorittaa aina katoamistemppu, esiintyisin siis varmaan feikatuilla tiedoilla. Suomessa tuo olisi ikävän hankalaa joten matkustaisin ulkomaille (maasta riippuen vaihtelisi tuo minimi-ikä) juhlimaan 24/7 ja niin kauan kuin homma toimisi voisi unohtaa elämänsä tyhjyyden. Eihän se tyhjää olisi vaan nautinnontäyteistä.
Jos tapahtuisi vahinkoja niin niistäkin voisi iloita - salaa.
No onneksi ei ole vähään aikaan syytä kääntyä ateismiin.

Hetkinen, noistahan saa lukea välillä uutisista. Nihilistejä taitaa olla liikkeellä yllättävän paljon vaikka toista kuulee. ;-)

Aika harva ajattelee noin, että jos ei olisi uskovainen, niin kulkisi ympäriinsä panemassa alaikäisiä rikollisin tavoin. Tämä on sinun mielikuvitustasi, ja se kertoo enemmän sinun ajatusmaailmastasi kuin kenenkään muun - herräisä sentään tuota sinun mielikuvitustasi, kukaan muu kuin ei halua ajatella edes panevan alaikäisiä. Sinä tunnut jotenkin ajattelevan, että jos ei ole uskovainen, niin on heti rikollinen opportunisti ja mulkvisti, joka rikkoo lakeja jatkuvasti mielensä mukaan.

 

[Klose16]

En tunne, mutta en usko että hän on lukenut nihilismistä riviäkään, ellei näiden keskustelujen kautta.

Ainakin yhden sitaatin verran... Miksi tuota haluat vähätellä, yksi näkemys muiden joukossa.

Jotkut länsimaalaiset ihmiset eivät vain ajattele uskontoa elämässään. Toisin sanoen he eivät pidä sitä missään arvossa. Joko ajattelet että uskontoja on olemassa tai et. Minä olen tavannut ihan helvetisti ihmisiä, jotka eivät ajattele että uskontoa tarvitsisi ajatellakaan.

Ateismia! Silloin Jumalalla ei ole merkitystä. MOT.

Miksi lääkitys olisi falskia, kun se voi toimia paremmin kuin uskonnollisuus. Lääketiede parantaa ihmisiä yhtälailla kuin uskonnollisuus, mutta uskonnollisuus on enemmänkin illuusiota. Sikäli mikäli jos miettii, että kaikki aivoihin kohdistuva toiminta on aina illuusiota, vaikka se olisi lääkityksestä johtuvaa.

Lääkitys poistaa oireen, muttei vastaa syyhyn eli vaikka elämän tai parisuhteen tarkoitukseen. Huom. sivuvaikutukset. Uskonnollisuus on illuusiota vain mikäli Jumalaa ei ole, sosiaalinen ja kulttuurinen aspekti jne.

Miten niin en ollut tosissani. Se vain ei ole mahdollista siksi, että muut ihmiset asettavat minuun paineita, joihin ei ole mahdollista vastata.

Itse suljen tuollaiset ihmiset pois tai rajoitan tuon vaikutuksen minimiin. Suosittelen ainakin yrittämään. Yhteiskuntaa ympäriltä ei toki voi poistaa mutta eihän täällä kukaan yksinkään elä.

No ei ketään ei-uskovaista kiinnosta yhtään mitä on raamatussa.

Se oli omakin pointti.

Aika harva ajattelee noin, että jos ei olisi uskovainen, niin kulkisi ympäriinsä panemassa alaikäisiä rikollisin tavoin. Tämä on sinun mielikuvitustasi, ja se kertoo enemmän sinun ajatusmaailmastasi kuin kenenkään muun - herräisä sentään tuota sinun mielikuvitustasi, kukaan muu kuin ei halua ajatella edes panevan alaikäisiä. Sinä tunnut jotenkin ajattelevan, että jos ei ole uskovainen, niin on heti rikollinen opportunisti ja mulkvisti, joka rikkoo lakeja jatkuvasti mielensä mukaan.

Niin, no itse ajattelen. Samaistun täällä näkyvään nihilistiseen juttuun sikäli että kokisin - ja olen oikeastaan ajoittain kokenutkin - vastaavasti jos olisin eri asemassa. Jos asuisin yksin vailla mitään uskoa itseäni suurempaan todellisuuteen tai sen merkitykseen, oli se sitten ihan vaikka jo parisuhde/perhe, kokisin ainakin parhaaksi kuvaamani valinnan eli maksimaalisen nautinnon, eri asia sitten miten pystyisin sitä toteuttamaan mutta luultavasti jotenkin. On toki mahdollista että vain eristäytyisin omiin tapoihini. On tuota tullut jollain tasolla kokeiltuakin.

Alaikäisyyshän on itsessään jo suhteellista, kuten totesin. Suomessakin alaikäraja oli vielä 90-luvulla 15v. jne. Luultavimmin keskittyisin jossain ns. kehitysmaassa alle/päälle parikymppisten tyttöjen kanssa pyörimiseen, eli valkoisen miehen standardikäytökseen vaikka jossain Thaimaassa. Parisuhde olisi vain turha taakka. Mikä yhdistää noin ajattelevia/toimivia miehiä? Se ettei uskonasiat ole merkittävä juttu eikä sitä oikeastaan edes ajatella... jos ajatellaan syvällisemmin ylipäänsä mitään.
Itse kyllä kaipaan syvempää kokemusta -> siksi vaimo.

 

[moby]

Voisit kyllä perustella tuota hiukan, tai oikeastaan aika paljon. Mikä tekee matkustamisesta muoti-ilmiön? Ihmiset ovat matkustaneet niin kauan kuin heillä on ollut siihen varaa ja aikaa. Sillä ei minusta ole mitään tekemistä muoti-ilmiön kanssa. Vai meinaatko, että matkustelu loppuu ensi vuosikymmenellä, kun se on niin ysäriä?

No loppuu varmasti jos ei tippaa kalijalaatikon verran raflassa. Jaa niin naisasiat. Puhuin tänään exän kanssa malkein 3 tuntia puhelimessa. Yllätyin miten samat mielipiteet meillä oli. Toki 10 vuotta erosta, joten ymmärtäähän sen toisaalta. Joo minulla on tällä hetkellä kierrossa nainen ,joka on kaikeilla tavoilla hieno ihminen. No juu onhan sillä mieletön perse ja kaikkea ja onhan sillä kaikki mielipiteetkin toistaiseksi menossa samaan suuntaan mun kanssa. Toivotaan parasta edelleen.

 

[godspeed]

Ainakin yhden sitaatin verran... Miksi tuota haluat vähätellä, yksi näkemys muiden joukossa.

Tai yhden kauden verran. En suinkaan vähättele, koska True Detective oli huisin hyvä sarja ainakin ensimmäisen kauden. Toinen ei enää ollutkaan mistään kotoisin.

Ateismia! Silloin Jumalalla ei ole merkitystä. MOT.

No ei Jumalalla ole mitään merkitystä koskaan, koska ei Jumalalle ole mitään muuta syytä kuin se että ihminen yrittää kaikin keinoin ruumiillistaa mielikuvitustaan.

Lääkitys poistaa oireen, muttei vastaa syyhyn eli vaikka elämän tai parisuhteen tarkoitukseen. Huom. sivuvaikutukset. Uskonnollisuus on illuusiota vain mikäli Jumalaa ei ole jne.

Lääkitys ei poista oireita, se vain tekee niistä siedettävämpiä. Mikään ei vastaa syyhyn riippumatta mitä haetaan humanistisin tavoin. Ihminen vain haluaa hakea syytä, vaikka sitä ei ole olemassakaan kuin fysiikan keinoin. En halua teloittaa kenenkään uskomuksia, mutta ne ovat usein aika pitkälle ymmärtämättömyydestä kumpuavia.

Itse suljen tuollaiset ihmiset pois tai rajoitan tuon vaikutuksen minimiin. Suosittelen ainakin yrittämään. Yhteiskuntaa ympäriltä ei toki voi poistaa mutta eihän täällä kukaan yksinkään elä.

Ei voi yrittää, koska muut sanelevat taloudellisesti paljolti missä menet ellet ole yrittäjä. Ja yrittäjäkin on paljolti asiakkaidensa varassa. Jos sulla ei ole rahaa, niin sulla ei ole varaa ajatellakaan. Yhteiskuntaa ei voi poistaa ympäriltään, ellei ole täysi munkki.

Niin, no itse ajattelen. Samaistun täällä näkyvään nihilistiseen juttuun sikäli että kokisin - ja olen oikeastaan ajoittain kokenutkin - vastaavasti jos olisin eri asemassa. Jos asuisin yksin vailla mitään uskoa itseäni suurempaan todellisuuteen tai sen merkitykseen, oli se sitten ihan vaikka jo parisuhde/perhe, kokisin ainakin parhaaksi kuvaamani valinnan eli maksimaalisen nautinnon, eri asia sitten miten pystyisin sitä toteuttamaan mutta luultavasti jotenkin. On toki mahdollista että vain eristäytyisin omiin tapoihini. On tuota tullut jollain tasolla kokeiltuakin.

Eli ilmeisesti suurempi todellisuus on yhtä kuin toimiva parisuhde, eikä välttämättä edes mikään uskonnollinen tapa, vaan henkilökohtainen tarve muodostaa henkinen yhteys naiseen?

Alaikäisyyshän on itsessään jo suhteellista, kuten totesin. Suomessakin alaikäraja oli vielä 90-luvulla 15v. jne. Luultavimmin keskittyisin jossain ns. kehitysmaassa alle/päälle parikymppisten tyttöjen kanssa pyörimiseen, eli valkoisen miehen standardikäytökseen vaikka jossain Thaimaassa. Parisuhde olisi vain turha taakka. Mikä yhdistää noin ajattelevia/toimivia miehiä? Se ettei uskonasiat ole merkittävä juttu eikä sitä oikeastaan edes ajatella... jos ajatellaan syvällisemmin ylipäänsä mitään.
Itse kyllä kaipaan syvempää kokemusta -> siksi vaimo.

Onhan se suhteellista siinä mielessä, että teini-ikäinen on sukukypsä mutta laki määrittelee sellaisen lapseksi, johon ei sovi koskea, vaikka todellisuudessa hekin ovat aikanaan lisääntyneet ihan luonnonmukaisesti. On kuitenkin kyllä melkoinen yleistys, että seksiturismi olisi vain johdanne siitä, että joku ei ole uskovainen. Uskonnon nimissä on tehty niin kauheita ja pakotettuja hirveyksiä läpi vuosisatojen, että vapaaehtoinen seksiturismi myös ilotyttöjen osalta on vielä ihan lepsua touhua.

 

[BOL]

Minä ainakin sanoin "Tahdon" aivan tarkoituksella.
Omituista ettei parisuhteita pitäisi/voisi suunnitella jos kerran veroja ja kuolemaakin.

Sitäpaitsi jos se kolahtaminen on sattumaa niin sitten pitäisi myös ei-kolahtamisen olla, itse olen kohdannut aivan liian monta asennevammaista jotta ihan tuohon uskoisin. Toki oma kärsimysnäytelmä tältä osin täytyy olla suunniteltua ja Tapaamiseni siten kohtaloa, mitenkään muuten en sitä pysty selittämään.

Tässä nyt menee lahjakkaasti puurot ja vellit sekaisin, paitsi, jos olet jostain kataloogista katsonut itsellesi puolison ja päättänyt, että tuon sivun 6 tytön kanssa menen naimisiin ja sillä hyvä. Oikeassa elämässä ei ole mitään ennakkokuvastoja, joita selata perjantai-illan baari-iltaa varten. Olen oman puolisoni tavannut sattumalta. Sovittua se tavallaan oli, kun tapasin hänen ystävänsä ja hän tuli ikään kuin kaupan päälle. En usko, että välttämättä olisimme muuten tavanneet. Tai en tiedä, ehkä olisimmekin, mutta parisuhdestatus olisi voinut molemmilla olla eri tai toisella olisi voinut olla niin paskat läpät tai liikaa viinaa mittarissa, ettei kiinnostus olisi noussut.

Parisuhteiden ennakkosuunnittelu kuulostaa kyllä ihan amerikkalaisen hääneurootikon jutulta. Kaikki on omassa päässä mietitty, viis toisesta. Ei kuulosta normaalilta.

Kohtalon mahdollisuuteen uskon kyllä, vaikka muuten en itseäni mihinkään "mystiikkaan" uskovana pidäkään. Elämässäni vain on tapahtunut monta asiaa pyytämättä ja yllättäen, jotka on lopulta paljastuneet hyviksi ja oikeiksi asioiksi enkä ehkä olisi valinnut asioita tapahtuvaksi, jos olisi voinut funtsailla asioiden järkevyyttä tai vaikka ajoitusta.

 

[vetti]

Lainaan tässä nyt useampia, mutta yrittäkää kestää…

Olisiko sitten parempi vain todeta, että kenellekään ei ole ketään eikä mitään missään, joten alistu kohtaloosi? Uskoisin, että jokainen normaalilla älyllä valjastettu ihminen ymmärtää, ettei meille ole missään ketään nimettyä ihmistä, joka odottaa just sua. Ihmissuhteet ovat täysin sattuman kauppaa: tietyllä hetkellä, tietyssä paikassa, kaksi ihmistä kohtaa ja kemiat kolahtaa. Ja aina ei heti edes tapahdu mitään, vaan voi mennä vuosikausia ennen kuin on molemmille otollinen hetki aloittaa ihmis- tai parisuhde.

@BOL Näinhän se menee, ei kenellekään taida olla yhtä oikeaa, varsinkaan nimettyä, ihmistä vaan on todellakin sattuman kauppaa kehen satttuu törmäämään ja varsinkin sillä oikealla hetkellä. Ja tuohon viimeiseen lauseeseen lisään tuolla viestin lopuksi.

Neuvoisin itse alistumaan siihen kohtaloon, ettei kannata odottaa paljoa mitään. Kirvestä ei tarvi kenenkään heittää kaivoon, mutta säilyttää kylmä realismi siitä mitä on annettavaa ja mitä odotettavaa.
Mutta tämä tästä. Jos liikaa miettii näitä naisasioita, niin sitä saattaa jopa hölmöyksissään harkita jonkun pyytämistä ulos jollain "vielä kerran" harhailulla. Vähän kuin lähtisi kulkukauppiaaksi, jolla ei olekaan ovikellon soiton jälkeen mitään myytävää :D

Odotuksia pitää toki aina olla, on ne sitten kellä mitäkin, sinulla @Hyman Roth jotain muuta kuin jollain muulla – mutta ei kirvestä kannata tosiaan kaivoon heittää. Kukaan ei sua tule himasta hakemaan ja ilmeisesti et sitä todellakaan edes odota. Realismikin pitää olla messissä, ei näillä vuosilla kukaan parikymppinen adonis mua ottaisi… mutta tuskin minäkään häntä, mukavia katsella mutta siihen se saa jäädä.

Minä ainakin sanoin "Tahdon" aivan tarkoituksella. Omituista ettei parisuhteita pitäisi/voisi suunnitella jos kerran veroja ja kuolemaakin.
Sitäpaitsi jos se kolahtaminen on sattumaa niin sitten pitäisi myös ei-kolahtamisen olla, itse olen kohdannut aivan liian monta asennevammaista jotta ihan tuohon uskoisin. Toki oma kärsimysnäytelmä tältä osin täytyy olla suunniteltua ja Tapaamiseni siten kohtaloa, mitenkään muuten en sitä pysty selittämään.

Ylipäänsä on kyllä tosi surullista luettavaa, miten maallistuminen eli suomeksi ateismi aiheuttaa ihmisille mittaamatonta kärsimystä tälläkin osa-alueella. Onhan se niin että jos omaksutaan jo valmiiksi toivoton lähtökohta ei ole mitään järkeä pyrkiä mihinkään, joku nainen esim. on aivan mitätön yksityiskohta kokonaisuudessa. Tämänkin takia itse suosin uskonnollista naista, ateistinen nainen olisi oikeastaan minimissään todella iso riskivalinta. Kyyninen nainen - ei kiitos. Onhan niitä uskonnollisissakin, eräs uskova nainen esim. totesi kuvani nähtyään että emme ole samaa tyyppiä tms. ! Hänellä oli joku farkkutakki. lol

@Klose16 Niin minäkin sanoin ”tahdon” ihan tarkoituksella. Parisuhdetta voi toki suunnitella, mutta ikävä kyllä ei aina mene niin kuin on suunnitellut, näin kävi itsellenikin. Asennevammaisia meistä varmasti ovat useimmat tavanneet, mutta kohtaloon tuossa tapaamisjutussa en usko – pikemminkin kyse on sattumuksesta. Mutta aika monessa muussakin asiassa olemme kohtalosta/sattumuksesta/älykkäästä suunnittelusta/evoluutiosta yms eri mieltä, niin niistä ei kannata tässä ketjussa jauhaa.
Sitten: myönnän olevani tavallaan väärässä ketjussa, omat parisuhteeni kun käsittävät näin aikuisiällä vain miesasioita, mutta eiköhän parisuhteet ole pääosin samantyyppisiä ongelmineen ja onnellisuuksineen.

Avioliittoni meni ns persiilleen ja olen ensimmäisenä myöntämässä että suurin syy siihen olin minä itse. Toki näissä on aina kaksi osapuolta, mutta kuitenkin. Alkoholiongelmani oli pääsyy, eikä toinen osapuoli ottanut asiaa puheeksi ennen kuin oli jo hänen kannaltaan liian myöhäistä. Näin jälkikäteen ajatellen olen toisaalta erittäin tyytyväinen että erosimme, loppupeleissä ero todennäköisesti olisi tullut joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.

Eron jälkeen parisen vuotta sitten olen ollut enemmän ja vähemmän hajalla, onneksi alkoholiongelma on selätetty (never say never), mutta parisuhde ei ole ollut todellakaan mikään kiinnostuksen kohde. Baareissa kun en pahemmin enää käy niin tällaisen reilun nelikymppisen homon on aika vaikea keneenkään törmätä satunnaisesti. Pariin toki olen törmännyt, mutta kun näissä piireissä on useimmiten tapana antaa ekana iltana (sitä en pariinkymmeneen vuoteen ole tehnyt paria poikkeusta lukuun ottamatta) ja sitten siihen lisää päälle sen että ovat menneet hyvinkin hankalasti ihastumaan meikäläiseen vaikka kuinka on yrittänyt toppuutella etten mihinkään parisuhteeseen ole todellakaan valmis, eihän siitä kaunista tule. Saattaa mennä Humble Brag –ketjuun, mutta olen kuitenkin aika ”hyvä saalis”.

Paljonkin tässä tulisi muutakin, mutta onneksi tässä nyt vähitellen on saanut itseään kasaan ja alan olla valmis parisuhteeseenkin. Ja @BOL – kun puhuit niistä sattumista, niin taisin viime pe Queenin keikan jälkeen törmätä hyvinkin potentiaaliseen tapaukseen, yhtä hankala tausta (ellei hankalampikin) kuin minulla….

 

[Sanainen arkku]

Keikoilla käyminen on nykyään muoti-ilmiö, kun nuoret ottavat siellä selfieitä isestään. Samoin ravintoloissa käyminen. Samoin urheilutapahtumissa. Samoin ihan missä vaan käyminen, kun ihmiset ottavat selfieitä itsestään. Vai onko se muoti-ilmiö sittenkin se selfien ottaminen, ja nuo aktiviteetit ovat ihan yhtä suosittuja kuin aina ennenkin?

Kävin 1,5 vuotta sitten Real Madridin stadionilla sellaisella kiertokävelyllä, ja siinähän menee väkisinkin "yhtä matkaa" jonkun / joidenkin kanssa. Eräällä pariskunnalla fokus oli aivan täysin selfietouhussa koko kierroksen, ja voin vakuuttaa että he olivat ENEMMÄN somessa kuin siellä minne olivat lipun ostaneet. Ei tämä nyt ihan ainutlaatuinen ilmiö ole. Toki lätkämatsissa näkee ihmisiä jotka ovat ENEMMÄN ryyppäämässä kuin katsomassa lätkää.

Jos itsesääli olisi puoleensa vetävää niin monen tämän ketjun kirjoittajan oven takana olisi pitkä jono. En oikein tajua tätä asennetta, että naiset ovat niin syvältä, kun eivät tajua minun raukan hienouttani, jota huolellisesti piilottelen täällä nurkassa kaunaisesti mutisten. (Poislukien tietysti aitoa masennusta potevat, joiden kyky realistiseen tilanteenarviointiin on sairauden takia heikentynyt.)

Itseasiassa oman pystyvyytensä ja viehätysvoimansa arvio eniten samoin kuin "joukkoäly" eli satunnainen ihmisjoukko juuri lievästi masentuneet ihmiset.

 

[pettter]

Muutokset esimerkiksi seuraavissa asiossa kielivät myös usein masennusoireilussa: ihmissuhteet, uusien asioiden tekeminen/kokeilu, jumiin jäämisen tunne, aikaperspektiivi (miten kokee menneisyyden ja tulevaisuuden), omanarvontunne ja oman elämän subjektiivinen tarkoitus ja merkittävyys.

Ei seikkailla kohta enää naisasioissa, vaan vieläkin syvemmällä altaassa, mutta eihän elämällä ole mitään merkitystä. Se vain on ja tapahtuu, koska henkilöt x ja y ovat mokanneet joskus. Voihan sille halutessaan itse kukin keksiä tarkoituksia tai vaikka hurahtaan Jeesukseen, mutta ei se poista sen pohjimmaista turhuutta ja tyhjyyttä. Ja se on se, mitä uskoakseni useimmat meistä juoksevat pakoon tai koettavat vaihtelevalla menestyksellä olla ajattelematta.

Onko elämällä merkitystä vai ei. Miksi edes miettisi jotain tuollaista. Ja elämän tarkoitus kait on olla vaan täällä ja koittaa nauttia kun täällä kerta ollaan. Vituttaahan se usein ja varsinkin krapulassa, mutta mitä sitten. Mutta että turhuutta ja tyhjyyttä? Öööö no joo ei aina ole tekemistä, paitsi olla Jatkoajassa. Mutta mikä saa ihmisen miettimään jotain tuollaisia juttuja ja varsinkin että miten ne liittyy mihinkään? Keksii harrastuksen jos kaipaa sellaista ja etsii kaverin jos kaipaa sellaista jne. Joo ei kaikki ole aina helppoa.

Ei kait ihmisellä ole elämässä mitään tavoitteita tai määränpäätä. Tietty kaikkien pitää syödä ja nukkua ja sitten lisäksi on lukuisia vähemmän tärkeitä tarpeita ja haluja. Jollain alexstubbeilla nyt on ne omat kilpailunsa ja niille varmaan syynsä.

 

[Hyman Roth]

Sitä mä vain ihmettelen, että miksi se, ettei mies diggaa lapsia on naisille niin iso ja täydellinen turn off? Tunnen suuren määrän meitä miehiä, joita kersat ei kiinnosta pätkääkään vielä edes nelikymppisenä, mutta en käytännössä ketään vastaavaa naista. Nuoremmat kimulit on sitten erikseen, mutta viimeistään 25 vuotiaana tuntuu niilläkin jo itävän äitiys aivoissa. Ne varttuneemmat, jotka vaille pentuja ovat jääneet kipuilevat asian kanssa sitten harva se viikko jossain illanistujaisissa tai somessa. Vaikka kaikki muu suunnilleen osuisi kohdilleen, olisi kivaa ja voisi nähdä uudelleen, niin ei käy, jos paljastuukin ettei mies ole yhtään lastenystävä.. Taas vähän raaka yleistys, mutta melkomoisessa vähemmistössä omiensa keskellä ovat ne naiset, joita ei kiinnosta jakautuminen kahtia. Sääli.

Liekö tässäkin taas kyse siitä kuuluisasta kehittymisestä tms?

 

[julle-jr]

Taas vähän raaka yleistys, mutta melkomoisessa vähemmistössä omiensa keskellä ovat ne naiset, joita ei kiinnosta jakautuminen kahtia. Sääli.

Liekö tässäkin taas kyse siitä kuuluisasta kehittymisestä tms?

Eikö ole aika luontevaa, että ihmisille on kehittynyt lisääntymis- ja hoivavietti ja että se on kenties yksi vahvimmista vieteistä ylivoimaisesti suurimmalla osalla ihmisistä? Ne yksilöt, jotka eivät ole lisääntyneet tai hoivanneet jälkeläisiään, eivät ole pahemmin levittäneet geenejään tai heidän jälkeläisensä eivät ole säilyneet pitkään hengissä jatkaakseen sukua edelleen. Näin ollen lisääntymis- ja hoivaviettivaistoilla varustetuilla yksilöillä on ollut ylivoimaiset mahdollisuudet levittää perimäänsä verrattuna "lisääntymättömiin hoivaamista inhoaviin"

Mielestäni olisi kummallista jos asia olisi jotenkin toisin. Toki nyt kun maailma muuttuu, voi myös ihmisten suhtautuminen asioihin muuttua ja hyvinkin 500 000 vuoden päästä tilanne on kääntynyt jotenkin toisin, jonka jälkeen ihmissuku sammuu muutaman miljoonan vuoden kuluessa.

 

[Hyman Roth]

Eikö ole aika luontevaa, että ihmisille on kehittynyt lisääntymis- ja hoivavietti ja että se on kenties yksi vahvimmista vieteistä ylivoimaisesti suurimmalla osalla ihmisistä? Ne yksilöt, jotka eivät ole lisääntyneet tai hoivanneet jälkeläisiään, eivät ole pahemmin levittäneet geenejään tai heidän jälkeläisensä eivät ole säilyneet pitkään hengissä jatkaakseen sukua edelleen. Näin ollen lisääntymis- ja hoivaviettivaistoilla varustetuilla yksilöillä on ollut ylivoimaiset mahdollisuudet levittää perimäänsä verrattuna "lisääntymättömiin hoivaamista inhoaviin"

Mielestäni olisi kummallista jos asia olisi jotenkin toisin. Toki nyt kun maailma muuttuu, voi myös ihmisten suhtautuminen asioihin muuttua ja hyvinkin 500 000 vuoden päästä tilanne on kääntynyt jotenkin toisin, jonka jälkeen ihmissuku sammuu muutaman miljoonan vuoden kuluessa.

Tietysti noin, jos biologian kautta vain asiaa lähestyy. Mutta eihän me hei olla enää mitään matalaotsaisia neandertaaleja luolissaan eikä edes kirkasotsaisia 1930-lukulaisia, joille oli tärkeää suvun säilyminen hengissä tai uuden tykinruoan synnyttäminen isänmaalle. Nykyään voi valita terveesti toisinkin, kun asiaa ajattelee, mutta ehkä moni sitten menee vain alitajuisesti tällä "lapsi ja perha saatava" -ohjelmoinnillaan eteenpäin huolimatta kaikesta paskasta mitä se mukanaan tuo. Mutta evoluution rattaat kääntyvät tunnetusti aika hitaasti, toivottavasti siihen ei kuitenkaan ihan tuota 500 000 vuotta menisi.

Itse olen aina, ihan jostain peruskoululaisesta saakka inhonnut pieniä lapsia ja ajatusta joutua vanhemmuuden vankileirille. Ei ole 20 vuodessa ne asenteet muuttuneet. Toinen mikä on kestänyt on rakkaus bluesiin. Siis musiikkiin, ei espoolaiseen kiekkojengiin.

 

[julle-jr]

Tietysti noin, jos biologian kautta vain asiaa lähestyy. Mutta eihän me hei olla enää mitään matalaotsaisia neandertaaleja luolissaan eikä edes kirkasotsaisia 1930-lukulaisia, joille oli tärkeää suvun säilyminen hengissä tai uuden tykinruoan synnyttäminen isänmaalle. Nykyään voi valita terveesti toisinkin, kun asiaa ajattelee, mutta ehkä moni sitten menee vain alitajuisesti tällä "lapsi ja perha saatava" -ohjelmoinnillaan eteenpäin huolimatta kaikesta paskasta mitä se mukanaan tuo. Mutta evoluution rattaat kääntyvät tunnetusti aika hitaasti, toivottavasti siihen ei kuitenkaan ihan tuota 500 000 vuotta menisi.

Itse olen aina, ihan jostain peruskoululaisesta saakka inhonnut pieniä lapsia ja ajatusta joutua vanhemmuuden vankileirille. Ei ole 20 vuodessa ne asenteet muuttuneet. Toinen mikä on kestänyt on rakkaus bluesiin. Siis musiikkiin, ei espoolaiseen kiekkojengiin.

Niin siis nykyäänhän juuri korostetaan, että pitää pyrkiä olemaan onnellinen yms. Veikkaisin ilman mitään tietoa, että ihminen on onnellinen, jos hän saa tyydyttää vahvimpia viettejään. Toki on myös mainittava, että esimerkiksi lisääntyminen nykyisessä hektisessä maailmassa aiheuttaa kaikenlaista ristiriitaa niin lisääntyjälle kuin jälkeläisillekin. Evoluutio ei kuitenkaan tietenkään pysy mukana näin nopeissa maailman muutoksissa. Kuluu rutkasti sukupolvia, ennen kuin DNA:han koodatut tekijät suurella massalla muuttuvat.

Sinulla lisääntymisvietit lienevät poikkeuksellisen laimeat, mutta isossa kuvassa en näe perhe- ja lisääntymiskeskeisyyttä ihmeellisenä asiana. Mutta siis toki aina löytyy yksilöitä, joiden joku ominaisuus poikkeaa suuresta massasta ja sitä kautta laji muuttuu johonkin suuntaan.

 

[Hyman Roth]

Niin siis nykyäänhän juuri korostetaan, että pitää pyrkiä olemaan onnellinen yms. Veikkaisin ilman mitään tietoa, että ihminen on onnellinen, jos hän saa tyydyttää vahvimpia viettejään. Toki on myös mainittava, että esimerkiksi lisääntyminen nykyisessä hektisessä maailmassa aiheuttaa kaikenlaista ristiriitaa niin lisääntyjälle kuin jälkeläisillekin. Evoluutio ei kuitenkaan tietenkään pysy mukana näin nopeissa maailman muutoksissa. Kuluu rutkasti sukupolvia, ennen kuin DNA:han koodatut tekijät suurella massalla muuttuvat.

Sinulla lisääntymisvietit lienevät poikkeuksellisen laimeat, mutta isossa kuvassa en näe perhe- ja lisääntymiskeskeisyyttä ihmeellisenä asiana. Mutta siis toki aina löytyy yksilöitä, joiden joku ominaisuus poikkeaa suuresta massasta ja sitä kautta laji muuttuu johonkin suuntaan.

Hyvä näin, että ainoan elämän päämääränä onnellisuutta on alettu korostaa enemmän, kuin menneen maailman ja yhteiskunnan velvollisuuksia tai ydinperhettä. Edes siinä rinnalla. Itselläni ei lisääntymisviettiä ole käytännössä ollenkaan, mikä joitakin muita ihmetyttää ja toisia jopa harmittaa. Välillä vituttaa, kun joku tuttu yrittää tunkea kuolasuista vauvaansa mulle pideltäväksi, että josko ne HR:llakin isänvaistot löytyisi. Kyllä siinä olisi elämä pilalla.

Mutta se mitä ihmettelen on, että missä on vastaavalla taajuudella olevat naiset? Ei nimittäin löytynyt aikanaan edes seuranhakuympyröistä, kun niitä käytti. Parhaat ja harvinaiset toki viedään aina ensimmäisenä, sehän on selvää, mutta silti.

 

[BaronFIN]

Tunnen erään naisihmisen joka oli syvästi päättänyt ettei halua lapsia. Koskaan. Oli ura-orjentoitunut, piti siististä kodistaan, harrasti jos vaikka mitä ja hyvin palkattu työ mahdollisti taloudellisen riippumattomuuden mennä miten huvittaa ja tehdä sitä milloin mieli teki. Oli sitä 25 vuotiaana opiskelijana, oli sitä 30 vuotiaana ammattiin valmistujana, oli sitä edelleen 35 vuotiaana uraohjuksena, mutta 40 vuotiaana biologinen kello sanoi legendaarisesti PING! Toki siihen vaikutti oikeanlaisen (tasapainoittavan) kumppanin löytäminen, joka pääsikin sitten hartiavoimin painamaan töitä kun nelikymppistä naista ei enää ihan noin vain enää paksuksi panna.

Joka tapauksessa nyt 41-vuotiaana koti on kuin kaaoksen jäljiltä ja desing sisustus on kaunis muisto vain. Töitä kyllä tehdään edelleen mutta vain pakollinen paha joka riittää ammttitaidon ylläpitämiseen. Ja naamakirjan päivitykset ovat muuttuneet pehmopäiseksi vauva-söpöyden/kaaoksen ylistämiseksi <3 (hyi hitto).

On ollut hauska matkan päästä seurata miten niin ehdottomasta lapsettomasta ja lapsettomuuteen uskovasta naisihmisestä lopulta kuitenkin vain kuoriutui normaali kotiäiti. Hymanin kauhistus.

 

[Hyman Roth]

Tunnen erään naisihmisen joka oli syvästi päättänyt ettei halua lapsia. Koskaan. Oli ura-orjentoitunut, piti siististä kodistaan, harrasti jos vaikka mitä ja hyvin palkattu työ mahdollisti taloudellisen riippumattomuuden mennä miten huvittaa ja tehdä sitä milloin mieli teki. Oli sitä 25 vuotiaana opiskelijana, oli sitä 30 vuotiaana ammattiin valmistujana, oli sitä edelleen 35 vuotiaana uraohjuksena, mutta 40 vuotiaana biologinen kello sanoi legendaarisesti PING! Toki siihen vaikutti oikeanlaisen (tasapainoittavan) kumppanin löytäminen, joka pääsikin sitten hartiavoimin painamaan töitä kun nelikymppistä naista ei enää ihan noin vain enää paksuksi panna.

Joka tapauksessa nyt 41-vuotiaana koti on kuin kaaoksen jäljiltä ja desing sisustus on kaunis muisto vain. Töitä kyllä tehdään edelleen mutta vain pakollinen paha joka riittää ammttitaidon ylläpitämiseen. Ja naamakirjan päivitykset ovat muuttuneet pehmopäiseksi vauva-söpöyden/kaaoksen ylistämiseksi <3 (hyi hitto).

On ollut hauska matkan päästä seurata miten niin ehdottomasta lapsettomasta ja lapsettomuuteen uskovasta naisihmisestä lopulta kuitenkin vain kuoriutui normaali kotiäiti. Hymanin kauhistus.

Toihan siinä on juuri riskinä, että jostain syystä se mieli muuttuu ja tapahtuu miesparan kannalta negatiivista kehitystä kaiken luisuessa päin helvettiä. Meinaan, että joku vaikka bauttiarallaa nelikymppiseksi asti rennosti chillaillut mies on kuvitellut kaiken olevan hyvin, mutta sitten kuuuluu tuo "ping" ja täydellinen puoliso haluaakin pilata kaiken. Syynä voi olla tuo kello tai sitten joku sosiaalinen paine tms saada "oikea" perhe. Siinä mies tippuu aika tyhjän päälle, eli joko sinkkumarkkinoille mahdollisimman heikkoon aikaan tai sitten taipuu eukon perhehaaveilujen edessä ja masentuu. Pahin vaihtoehto on toki se, että ping-elämyksen kokenut puoliso alkaa tökkiä reikiä kortsuihin, lopettaa pillerit omin lupineen tai jotenkin muuten hankkiutuu jäbälle raskaaksi ja tulee sitten intopinkeänä yksi päivä kertomaan kaiken romahduttaen miehen elämän. Sitäkin on nähty.

 

[sinikettu]

Quoraa selaillessa on tullut pari hyvää vastausta tuosta lapsi-asiasta. Ei niinkään niiltä, jotka lapsia haluavat, vaan niiltä, jotka lapsia eivät halua tai katuvat niiden hankkimista. Miksi jotkut eivät halua hankkia lapsia ja millaista on katua lasten hankkimista. Hyviä vastauksia on noissa monia, mutta erityisesti pari ensimmäistä on lukemisen arvoisia.

Kuten edellisten ketjujen ensimmäisistä vastauksista voi lukea, lapsien hommaaminen voi olla oikeasti aivan helvetin huono valinta joillekin ihmisille. Se saattaa aivan hyvin olla elämän huonoin valinta, josta täytyy kärsiä kymmeniä vuosia. Valitettavasti asia on edelleen varsin suuri tabu, eivätkä nämä ihmiset uskalla tuoda kantaansa ilmi lainkaan.

edit: siinä on vielä kolmas lukemisen arvoinen ketju.

 

[godspeed]

Kuten edellisten ketjujen ensimmäisistä vastauksista voi lukea, lapsien hommaaminen voi olla oikeasti aivan helvetin huono valinta joillekin ihmisille. Se saattaa aivan hyvin olla elämän huonoin valinta, josta täytyy kärsiä kymmeniä vuosia. Valitettavasti asia on edelleen varsin suuri tabu, eivätkä nämä ihmiset uskalla tuoda kantaansa ilmi lainkaan.

Ihmiset tosiaan joskus hankkivat lapsia erityisen itsekkäistä syistä tai jonkin pakon sanelemana, eivätkä aina ajattele pidemmälle.

Kuulun siihen joukkoon, joka voisi ehkä haluta lapsen joskus, mutta se ei objektiivisesti katsoen olisi järkevää. Joko geenit on huonot (perinnölliset sairaudet mm.) tai sitten muuten oma elämäntilanne on jatkuvassa kaaoksessa tai jumitilanteessa, jolloin ei oikein osaa sanoa että riittäisikö voimat kasvatukseen. En sano ei koskaan, mutta kun lapselta ei voi kysyä etukäteen haluaako se sietää tätä paskaa, niin tuntuisi hieman kohtuuttomalta vaatia häneltä olemassaoloa jostain omituisesta syystä. Toki paljon vaikuttaa myös ympäristökin millainen skidistä tulisi, mutta veikkaan että geeneissä on sellasia vikoja, että tarvisi hieman jeesiä niiden suhteen äidiltään.