No kuule viimeisen päälle siistissä kunnossa, siksikään en halua sinne koiria tai lapsia sotkemaan mestoja. Kiitos kysymystä :D Ja ei haise hiki tai henkikään pahemmin, kun olen vähentänyt röökinpolttoa. Nihilismistä tulee mieleen Big Lebowskin vekkulit, joilla oli murmeli tai joku vastaava.
Kyssäri oli ihan siksi tuollainen "hoopo", että vastaus kertoo onko joku masentunut vai ei, vaikka masennus näkyy eri ihmisissä eri tavoin, eikä sitä välttämättä tuollakaan tavalla aina selvitä. Nihilismistä tulee mieleen myös jamppa, jota siteeraat allekirjoituksessasi. Oikein viimeisen päälle sellainen ja siksi mitä herkullisin hahmo viihdehistoriassa. Rustin takia pitäisi True Detective katsoa taas uudemman kerran.
Masennuksen huomaa parhaiten muutoksesta elämän eri osa-alueilla. Miten elämä on muuttunut esimerkiksi vuoden, kahden tai viiden vuoden aikana. Usein masennusoireet alkavat pikkuhiljaa ja pala kerrallaan elämän osa-alueista hohto himmenee. Muutokset esimerkiksi seuraavissa asiossa kielivät myös usein masennusoireilussa: ihmissuhteet, uusien asioiden tekeminen/kokeilu, jumiin jäämisen tunne, aikaperspektiivi (miten kokee menneisyyden ja tulevaisuuden), omanarvontunne ja oman elämän subjektiivinen tarkoitus ja merkittävyys.
Joo, on mulla asiasta kokemusta kun olen paininut mielenterveysongelmien kanssa puolet elämästäni jollen kauemminkin. Muutokset voivat myös kieliä siitä, että ajatusmaailma kehittyy kokemusten myötä. Mr. Roth on kertonut kokeilleensa ties mitä, mutta pitää ilmeisesti sekä suuria että pieniä kokemuksia samanarvoisina, jollei sitten yhtä arvottomina. Ikä tekee aina tehtävänsä, eivätkä elämykset tuota sitä samaa uutuudenpaloa kuin nuorempana, mikäli on osansa niistä saanut. Tavallaan kyse on siitä, että jos saa liikaa, liian nopeasti ja liian helposti, niin asioista katoaa hohto, ja voi kehittyä tietyllä tavalla samanlainen noidankehä kuin pilalle hemmotelluilla lapsilla, jolloin mikään ei enää tunnu miltään jo varsin nuorella iällä. EI kyse ole välttämättä masennuksesta, vaan masennuksen kaltaisesta oireilusta siksi, että yksilö ei kykene itse kehittämään itseään eikä näe siitä olevan hyötyä millään mittarilla. Pitää kuitenkin aina huomioida yksilön oma käsitys asiasta, sillä hän on (mahdollisesta sairaudentunnomuudestaankin) huolimatta itsensä paras asiantuntija, eikä kukaan häntä tuntematon nettipsykologi.
Lievä masennus ei minusta oikeastaan ole edes masennusta, vaan reaktio vain siihen että elämä itsessään on aika vähäpätöistä ja sinänsä merkityksetöntä oravanpyörää jota pyöritellään siksi kun "pitää", jos realistisesti asiaa ajattelee. Moni ns terve ihminen esimerkiksi haalii paljon tavaraa ja yrittää hankkia elämyksiä peittämällä tuon tosiasian. Minusta elämän merkityksettömyyden tunne on tietynlaista tuskaa pohtivalla, tavallista vähän älykkäämmällä ihmisellä vain seurausta siitä, että länsimaissa elämämme on suhteessa aivan liian helppoa, eikä aina tarvitse edes tehdä mitään erityistä saadakseen siitä irti haluamansa. Sitten kun ei enää saa irti mitään turruttuaan tähän kaikkeen, niin aletaan puhumaan masennuksesta, vaikka joskus tuntuu että kaikista sairaimpia tässä kulutushelvetissä ovat ne jotka hihkuvat jo saadessaan jotain näennäisesti uutta nautittavakseen, oli se tavara tai talo tai jotain mitä tahansa unelmaa, jota jahdata. Minulla ei esimerkiksi ole muita unelmia kuin mielenrauha, ja sitä ei elämästä saa.