Mutta muuten iskit pöytään sellaista new agea meitsin käsityskyvylle, että oksat pois. Yritän silti ymmärtää ja siksi kysyn vähän tarkennusta asioihin. Mitä oikein meinaat "takertumisella johonkin menneeseen aikaan, ajattelutapaan ja maailmaan" ja "takertumisella päässään rakentamiinsa ideaaleihin ja ignooraavan todellisen elämän"?? Ihan erityisesti kiinnostaa nyt tämä ns todellinen elämä, mitä se on, jotain näkyvää, syötävää vai kenties Star Warsista tuttuun voimaan verrattava metafyysinen juttu, jonka hanskaavat vain todelliset arjen jedit? Jotain konkreettista esimerkkiä tähän, por favor. Mitä ideaaleihin taas tulee, niin useimmilla meistä on edes jotain sellaisia ja on mielestäni ihan siistiä, jos se kestää ja siitä saa jotain elämäänsä. Vai olenko ihan hakoteillä?
Mitä taas tulee "muuttumattomuuden olkiukkoon", niin en tiedä, voihan sellainen ollakin olemassa. Jopa omassa päässäni, en kiellä tätä mahdollisuutta. Mutta mikä se käytännössä sun mielestä on ja miten se toimii?
No, jos nyt jotain yrittäisi avata. Usein, tälläkin palstalla kuulee kommentteja, tai lukee, joissa haikaillaan tai todistellaan, kuinka kaikki oli hyvin ja sit muija pakkas kimpsut ja mukulat ja lähti vitomaan, ihan out of blue. Oikeesti, ei noin tapahdu, kuin pään sisäisessä dialogissa, jossa osaa ottaa sinä ja mielikuvitus (siis kuvitteellisesti), eikä naisella, tai sen ajatuksilla ole osaa eikä arpaa koko asiassa. Oikeassa elämässä pitäisi olla ja olisi pitänyt olla jo ajat sitten.
Moni myös vetoaa aikaan, jolloin kaikki oli hyvin, muija ymmärsi antaa, eikä vielä ollut menettänyt hermojaan kyseisen ylkäkokelaan itsekkyyteen ja kyvyttömyyteen vuorovaikutuksessa. No, sitä entistä ei takasin saa, mutta ei sellaiseen nykypäiväkään taivu, koska ihmisillä, niin kuin kaikella on tapana mennä eteenpäin, muuttua ja kasvaa ja jos siinä ei rajoitteineen kyydissä pysy jää lehdelle soittelemaan, kirjaimellisesti. Ajatus siis on, että yleisesti kuulee jonkun parisuhteestaan tilittävän kuin ehtonaan esittävän, että se mitä oli silloin on oikea ja sopiva tila, vaikka asiat on jo menneen talven lumia. Takertuu siis johonkin menneeseen ja useimmiten vielä niin, että aika kultaa muistot ja ollaan entistä kauempana todellisuudesta.
Todellinen elämä kai sitten on määriteltävissä parisuhteen kyseessä ollessa siten, että jos mitenkään haluaa sen kestävän edes kesästä syksyyn, molempien on oltava läsnä ja kykeneviä kommunikointiin keskenään, eikä suhde saa olla miltään osin alisteinen kummallekaan. Kuten kirjasin, kumpainenkin suhteessa kasvaa ja muuttuu niin sisältä, kuin ulkoakin, joten alttius ja halu sopeutua ja löytää ratkaisuja kaikkiin tilanteisiin, itselle ei niin mieluisiinkaan, täytyy olla jos kestävästä suhteesta haaveilee. Sen voi kai kiteyttää niin, että on ruukku ja ruukussa tuli, joka säilyy vain jos kumpikin siihen puhaltaa, muuten se kuolee pois. Elämässä ei siis ole olemassa takeita silloinkaan, vaikka itse raataisi kuin heikkopäinen, kun se ei koskaan riitä vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi.
Ihan kokemuksella se on yleensä ollut se nainen useimmiten, joka aikansa yrittää ja kun mitta täyttyy nostaa kytkintä. Mies sitten vakuuttelee, ettei mitään ollut vialla ja ihan kirkkaalta taivaalta iski salama. Ei iskenyt, ei koskaan iske. Merkkejä on annettu monessa tapauksessa yli vuodenkin, mutta mukavaan elämään tottunut omahyväinen ylhäisyys ignooraa ikävät viestit tietoisuudestaan. Ajatus menee ehkä niin, että kun minä olen tyytyväinen, niin kaikki muutkin on.
Mielenkiintoista, että otit sen rinnasteen elämälle mahdollisimman päinvastaisesta suunnasta. Normaali ihminen käsittääkseni pystyy suurempia ponnistelematta handlaamaan arjen ja todellisuuden ja sen tuomat muutokset ja niiden merkitykset, mikäli vaan haluaa, ne jedit sitten reissaa siellä päänsä sisällä debatteja käyden ja ihmettelee, miksi asiat ei ole niin kuin ajattelin. Tuo muuttumattomuuden olkiukko sisältää ajatuksen, että yleensä se on mies, jonkaa aatos lentää laulunsanoja mukaellen, että koskaan et muuttua saa. Samoin pohjin tuli esiin se ämerikan suuri viihdeskeida, jonka sisällön ydin on tuo sama idiomi, siksi otin sen yhtenä mahdollisena vaikuttajana nykymiehen maailmankuvaan, kun tuntuu menevän aika yksi yhteen, kun näitä vuodatuksia kuulee. Naisten en ole moiseen hölmöyteen juurikaan kuullut syyllistyneen, mikä ei tarkoita, etteikö heilläkin omia hölmöyksiään olisi, joskaan siis moiseen luiskaotsaisuuteen en juurikaan naisissa ole törmännyt.
Kun pyydettiin, niin yritin tätä pötköä jotenkin jaotella, toivottavasti paransi luettavuutta, marmatus siis huomioitu ja hyvä, että marmatit, vuorovaikutus parantaa asioita tässäkin kontekstissa,.
