Naisasiat

[godspeed]

En osaa rakastaa, se aika pitkälle terminoi kaiken tällaisen parisuhdetoiminnan, mutta en haluaisi tehdä siitä riippakiveä siksi että muut eivät ymmärrä miten ajattelen. Kykenen ihastumaan jolloin se tuottaa sekä yllättävän positiivisia että ahdistavia tunnetiloja, mutta kumpaakin samanaikaisesti. Lienen kammoinen, koska viihdyn yksin paremmin kuin hyvin, sillä aivoni tuottavat silloin pääasiassa mielihyvää omasta toiminnastani eikä ahdistusta tai stressiä siitä miten käyttäydyn. Parisuhteen kuvitteleminenkin aiheuttaa ahdistusta ja saa pohtimaan käytökseni sopivuutta parisuhteeseen, joten silloin kaikki suhdetoiminta on ainakin toistaiseksi pois laskuista.

Tämän kun toteaa itselleen, niin rauha laskeutuu maan päälle, joskaan muille mielenrauhani ei välttämättä kelpaa kun yrittävät sovittaa minua heidän aivoituksiinsa. Slloin päästäänkin varsinaiseen ongelmaan, sillä sukulaisteni lisäksi jokainen uusi ihminen jonka tapaan, kysyy, että asutko vaimosi kanssa tai onko sinulla muijaa. Minkä vitun takia kaikilla pitäisi olla parisuhde? Kirjaimellisesti: minkä vitun takia? Vai pitäisikö sellainen olla vain siksi, että sellainen pitää olla, koska niin on taivaassa opetettu? Tai ettei olisi jokin vammainen? Vai onko taustalla joku ihme perkeleen käsitys, että näin vain pitää olla siksi että on homo jos ei ole? Tätä kysyy sellaisetkin ihmiset joilla ei saatana ole enää vuosikymmeniin seisonut tai römpsä kostunut kun tyyppi on seksittömyydenkin takia kuivempi kuin kamelinvittu.

Osa meistä osaa ajatella omilla aivoilla, ei munalla tai pillullaan, eikä varsinkaan minkään kulttuurillisen tai biologisen "tarpeen" kautta. Vetää niin vihaksi kun sinkkua katsotaan jonain epäonnistuneena yksilönä, varsinkin kun ei todennäköisesti koskaan tule tilannetta eteen että edes lisääntyisin. En ole keksinyt mihin tarvitsisin "parempaa" puoliskoa, vaikka satunnaisesti ajatus siitä herää, mutta silloinkaan en pyrkisi muodostamaan suhdetta sen takia, että "niin pitää tehdä" vaan siksi että elämäntavat kohtaa toisiaan täydentävinä. Taitaa olla unelmaa loppupeleissä tämmöisen suhteen löytyminen.

Järki käteen ja jos on itsensä kanssa sinut, niin sitten vasta häiritsee ongelmillaan jotain naispuoleista, sikäli mikäli kykenen koskaan olemaan itseni kanssa sinut. On parikin syytä, miksen sitä tule koskaan olemaan ja aika harva hyväksyykään sen takia.

 

[JypFabu]

Mutta muuten iskit pöytään sellaista new agea meitsin käsityskyvylle, että oksat pois. Yritän silti ymmärtää ja siksi kysyn vähän tarkennusta asioihin. Mitä oikein meinaat "takertumisella johonkin menneeseen aikaan, ajattelutapaan ja maailmaan" ja "takertumisella päässään rakentamiinsa ideaaleihin ja ignooraavan todellisen elämän"?? Ihan erityisesti kiinnostaa nyt tämä ns todellinen elämä, mitä se on, jotain näkyvää, syötävää vai kenties Star Warsista tuttuun voimaan verrattava metafyysinen juttu, jonka hanskaavat vain todelliset arjen jedit? Jotain konkreettista esimerkkiä tähän, por favor. Mitä ideaaleihin taas tulee, niin useimmilla meistä on edes jotain sellaisia ja on mielestäni ihan siistiä, jos se kestää ja siitä saa jotain elämäänsä. Vai olenko ihan hakoteillä?

Mitä taas tulee "muuttumattomuuden olkiukkoon", niin en tiedä, voihan sellainen ollakin olemassa. Jopa omassa päässäni, en kiellä tätä mahdollisuutta. Mutta mikä se käytännössä sun mielestä on ja miten se toimii?

No, jos nyt jotain yrittäisi avata. Usein, tälläkin palstalla kuulee kommentteja, tai lukee, joissa haikaillaan tai todistellaan, kuinka kaikki oli hyvin ja sit muija pakkas kimpsut ja mukulat ja lähti vitomaan, ihan out of blue. Oikeesti, ei noin tapahdu, kuin pään sisäisessä dialogissa, jossa osaa ottaa sinä ja mielikuvitus (siis kuvitteellisesti), eikä naisella, tai sen ajatuksilla ole osaa eikä arpaa koko asiassa. Oikeassa elämässä pitäisi olla ja olisi pitänyt olla jo ajat sitten.

Moni myös vetoaa aikaan, jolloin kaikki oli hyvin, muija ymmärsi antaa, eikä vielä ollut menettänyt hermojaan kyseisen ylkäkokelaan itsekkyyteen ja kyvyttömyyteen vuorovaikutuksessa. No, sitä entistä ei takasin saa, mutta ei sellaiseen nykypäiväkään taivu, koska ihmisillä, niin kuin kaikella on tapana mennä eteenpäin, muuttua ja kasvaa ja jos siinä ei rajoitteineen kyydissä pysy jää lehdelle soittelemaan, kirjaimellisesti. Ajatus siis on, että yleisesti kuulee jonkun parisuhteestaan tilittävän kuin ehtonaan esittävän, että se mitä oli silloin on oikea ja sopiva tila, vaikka asiat on jo menneen talven lumia. Takertuu siis johonkin menneeseen ja useimmiten vielä niin, että aika kultaa muistot ja ollaan entistä kauempana todellisuudesta.

Todellinen elämä kai sitten on määriteltävissä parisuhteen kyseessä ollessa siten, että jos mitenkään haluaa sen kestävän edes kesästä syksyyn, molempien on oltava läsnä ja kykeneviä kommunikointiin keskenään, eikä suhde saa olla miltään osin alisteinen kummallekaan. Kuten kirjasin, kumpainenkin suhteessa kasvaa ja muuttuu niin sisältä, kuin ulkoakin, joten alttius ja halu sopeutua ja löytää ratkaisuja kaikkiin tilanteisiin, itselle ei niin mieluisiinkaan, täytyy olla jos kestävästä suhteesta haaveilee. Sen voi kai kiteyttää niin, että on ruukku ja ruukussa tuli, joka säilyy vain jos kumpikin siihen puhaltaa, muuten se kuolee pois. Elämässä ei siis ole olemassa takeita silloinkaan, vaikka itse raataisi kuin heikkopäinen, kun se ei koskaan riitä vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi.

Ihan kokemuksella se on yleensä ollut se nainen useimmiten, joka aikansa yrittää ja kun mitta täyttyy nostaa kytkintä. Mies sitten vakuuttelee, ettei mitään ollut vialla ja ihan kirkkaalta taivaalta iski salama. Ei iskenyt, ei koskaan iske. Merkkejä on annettu monessa tapauksessa yli vuodenkin, mutta mukavaan elämään tottunut omahyväinen ylhäisyys ignooraa ikävät viestit tietoisuudestaan. Ajatus menee ehkä niin, että kun minä olen tyytyväinen, niin kaikki muutkin on.

Mielenkiintoista, että otit sen rinnasteen elämälle mahdollisimman päinvastaisesta suunnasta. Normaali ihminen käsittääkseni pystyy suurempia ponnistelematta handlaamaan arjen ja todellisuuden ja sen tuomat muutokset ja niiden merkitykset, mikäli vaan haluaa, ne jedit sitten reissaa siellä päänsä sisällä debatteja käyden ja ihmettelee, miksi asiat ei ole niin kuin ajattelin. Tuo muuttumattomuuden olkiukko sisältää ajatuksen, että yleensä se on mies, jonkaa aatos lentää laulunsanoja mukaellen, että koskaan et muuttua saa. Samoin pohjin tuli esiin se ämerikan suuri viihdeskeida, jonka sisällön ydin on tuo sama idiomi, siksi otin sen yhtenä mahdollisena vaikuttajana nykymiehen maailmankuvaan, kun tuntuu menevän aika yksi yhteen, kun näitä vuodatuksia kuulee. Naisten en ole moiseen hölmöyteen juurikaan kuullut syyllistyneen, mikä ei tarkoita, etteikö heilläkin omia hölmöyksiään olisi, joskaan siis moiseen luiskaotsaisuuteen en juurikaan naisissa ole törmännyt.

Kun pyydettiin, niin yritin tätä pötköä jotenkin jaotella, toivottavasti paransi luettavuutta, marmatus siis huomioitu ja hyvä, että marmatit, vuorovaikutus parantaa asioita tässäkin kontekstissa,.

 

[BOL]

Kai siinä oli monta tekijää mukana mutta mulle syyksi annettiin se että ajattelemme arkea eri tavalla. Hän haluaa rutiinia. Kellon tarkasti ruokailut, lasten leikkiajat ulkona, päikkärit sekä selkeän siivouspäivän. Minä olen rennompi eli en ole minuutti aikataululla menevä ja siivoan silloin kun näyttää siltä että pitää siivota. Minä ajattelin että on hyvä että toinen vanhemmista on hieman erilainen jolloin lapsilla olisi mahdollisuus oppia molempien paremmat puolet. Hän ei näköjään ajattele samalla tavalla.

Otan tästä nyt kiinni ja kommentoin tilannetta tuntematta ehkä jopa vähän mustavalkoisesti, joten pahoittelut jo etukäteen siitä.

Ensinnäkin, teillä vaikuttaa tapahtuneen asioita hyvin nopealla tahdilla. Neljässä vuodessa tutustuminen, pari lasta ja ero. Ei ihme, jos päätää huimaa. Molemmilla.

Mutta sitten lainaamasni kohtaan: on ehdottoman hyvä, että lapsilla on erilaisia ihmisiä ja oppivat monenlaisia asioita. Mutta: lapsille rutiinit ovat tärkeitä ja ne helpottavat ennen kaikkea lasten elämää. Ja tietenkin myös vanhempien, koska tällöin jää myös sitä omaa aikaa. Jos toinen ei ole halukas näistä rutiineista pitämään kiinni, voi se toiselle olla oikeasti henkisesti todella uuvuttavaa. Ja tuoda myös tunteen, ettei toinen välitä. Ja tämä taas aiheuttaa suurempia ongelmia, koska toinen on jatkuvasti tyytymätön. Se taas syö molempien henkisiä voimavaroja. Sinänsä olen kanssasi samaa mieltä, että lapsiperheessä esim. siivoaminen on loputon savotta ja jos ei kestä sekasortoa, sekin on kuluttavaa. Rätti kädessä ei mun mielestä tarvitse olla koko ajan, vaan siivota voi, kun "on ihan pakko". Mutta tämäkin on luonnekysymys ja jokainen määrittää omat siisteysvastimuksensa tietenkin itse. Mutta omasta mielestäni mainitsemasi lapsiin liittyvä parisuhdeongelma on suurempi kuin mitä olet ymmärtänyt. Tai tällaisen vaikutelman kirjoituksestasi minä sain. Toivotan kuitenkin tsemppiä vaikeassa tilanteessa ja muistutan, että asioilla on yleensä tapana järjestyä.

Mitä tulee ihmisten muuttumiseen tai "muuttamiseen", on selvää, että ihmiset muuttuvat. Toiset ihmiset muuttuvat itse asiassa hyvinkin paljon, kun esim. työelämän ja perheen haasteet ja niiden yhdistäminen lyövät paineita. Toisiin taas esim. läheisten ongelmat ja vaikka omien vanhempien poismeno vaikuttavat niin syvästi, että moni asia myös omassa elämässä muuttuu, vain nyt muutamia syitä mainitakseni. Ihmisten pitäisi vain puhua avoimesti omista asioistaan läheistensä kanssa, koska muilta ihmisiltä saa aina eri näkökulmia ja samalla oma sielu puhdistuu eikä huomaamattaan sulje muita ulos elämästään.

Jos mietin itseäni vaikkapa 15 vuotta sitten, niin moni asia on muuttunut. Perusasiat ovat omasta mielestäni aika samanlaisia, mutta moni asia ja mielipide on muuttunut täysin. Tavallaan toivoisin, että voisin olla kuin "silloin ennen", mutta toisaalta tiedostan, että muutokset ovat tapahtuneet jostakin syystä. Sellaista se on. Elämä muokkaa ja opettaa.

 

[JypFabu]

En osaa rakastaa, se aika pitkälle terminoi kaiken tällaisen parisuhdetoiminnan, mutta en haluaisi tehdä siitä riippakiveä siksi että muut eivät ymmärrä miten ajattelen. Kykenen ihastumaan jolloin se tuottaa sekä yllättävän positiivisia että ahdistavia tunnetiloja, mutta kumpaakin samanaikaisesti. Lienen kammoinen, koska viihdyn yksin paremmin kuin hyvin, sillä aivoni tuottavat silloin pääasiassa mielihyvää omasta toiminnastani eikä ahdistusta tai stressiä siitä miten käyttäydyn. Parisuhteen kuvitteleminenkin aiheuttaa ahdistusta ja saa pohtimaan käytökseni sopivuutta parisuhteeseen, joten silloin kaikki suhdetoiminta on ainakin toistaiseksi pois laskuista.

Mikä saa sinut asiasta noin ahdistumaan? Jos et kykene ottamaan muiden ihmisten kommentteja toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ilmoita heti asian tullessa esiin olevasi aseksuaali, piste. Sillähän asian murehtimisesta pääset. Kirjoittamastasi kuitenkin nousee esiin, että mahdatko itse olla jonkun tällaisen näin ihmisen pitää elää ja olla ajattelun vanki? Se kirjoittamaasi kommentoiden tekee mieli tuoda esille kuitenkin, että mitä enemmän tulee ikää, sitä pienempää osaa seksi määrittää siitä parisuhteesta, nuorena se on tietenkin yksi parisuhteen fundamentti. Kumppanuutta kaipaa ne kuivat kamelin vitutkin, joskaan nylkytys ei ole enää pop. Mikäli kuitenkin jossain sopukoissasi asuu pieni parisuhteilija, niin kokeile, elä kuvittele, niin selviää sekin puoli asiassa lopullisesti. Tähän kuvittelun tuomaan rimakauhuun törmää usein, kun on kyse isyydestä ja vanhemmuudesta, mielikuvitus rakentelee siitä niin ison ja kauhean mörön monelle, ettei sen vuoksi uskalla edes ajatella perheellistyvänsä, vaikka sitten kun se on todellisuutta, ei se sen kummempaa ole kuin mikään muukaan tuntemattoman asian kohtaaminen. Ei elämää kummempaa.

 

[godspeed]

Mikä saa sinut asiasta noin ahdistumaan?

Diagnosoitu mielisairaus, jota kukaan tuskin katsoo hyvällä. Eivätkä ihmiset ymmärrä miten muut voivat käyttäytyä, ellei sitä niille selitä, ja en ole velvollinen enkä kiinnostunut selittämään kenellekään miksi käyttäydyn niin kuin käyttäydyn. Koitan kuitenkin olla ihmisiksi, vaikka joudun valehtelemaan jatkuvasti millainen olen.

 

[JypFabu]

Diagnosoitu mielisairaus, jota kukaan tuskin katsoo hyvällä. Eivätkä ihmiset ymmärrä miten muut voivat käyttäytyä, ellei sitä niille selitä, ja en ole velvollinen enkä kiinnostunut selittämään kenellekään miksi käyttäydyn niin kuin käyttäydyn. Koitan kuitenkin olla ihmisiksi, vaikka joudun valehtelemaan jatkuvasti millainen olen.

Sori, myöhäinen kommentti. Siksi juuri ehdotin sanomaan utelijoille olevasi aseksuaali. Enempää ei ole tarvis selitellä. Niille,jotka ei sanaa ymmärrä, sano, että katsoo netistä. Tärkeintä kai on, että tulet juttuun itsesi kanssa.

 

[godspeed]

Sori, myöhäinen kommentti. Siksi juuri ehdotin sanomaan utelijoille olevasi aseksuaali. Enempää ei ole tarvis selitellä. Niille,jotka ei sanaa ymmärrä, sano, että katsoo netistä. Tärkeintä kai on, että tulet juttuun itsesi kanssa.

Utelijoille en ole enää jaksanut edes selittää mitään, sikäli mikäli ovat ymmärtäneet ettei se kuulu heille vitun vertaa. Tai jos ymmärtävät muutenkin missä mennään.

Tässä on kuitenkin se ongelma, että noin suhtautuessani joihinkin uteluihin tapan viimeistäkin pisaraa myöten muihin ihmisiin liittyvän seksuaalisuuteni, jota jokainen tunteva ihmisolento kaipaa jollain tasolla. Aseksuaali olen osaltani todellisuudessakin, mutta lähinnä siksi, että en koe tarvitsevani parisuhdetta, joskaan en myöskään irtosuhteita. Mielialastani riippuen osoitan kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen, mutta en aina ole valmis seksuaalisiin tekoihin, koska ne eivät aina tunnu yhtään miltään. Edes penetraatio. Kaipaan joskus jotain (nais)ihmisten tarjoamaa seuraa, ja hykertelen ja tunnen jotain ainutlaatuista välillä jos sitä saan, mutta en välttämättä tarvitse sitäkään pidemmän päälle. Kiihotun naisista tai naisellisista piirteistä, mutta minulle riittää usein mielikuvat, joiden vanki olen. Seksuaalisuus kun on mielestäni vain mielikuvista koostuva näkemys siitä mitä kukin voi tehdä itsensä kanssa. Tärkeimmät sukupuolielimet ovat aivot, eikä muna tai pillu. Munassa tai pillussa kun ei ole aivoja.

 

[moby]

No juu olen melkein rakastunut, mutta en ihan, kun nainenkin on tuollainen sinkun perkele. Kroppa on kuin venuksella ja sekstailut toimii niin ettei mitään järkeä. Vituiksihan se varmaan menee. Kohta se haluaa parisuhteen, vaikka toistaiseksi väittää muuta.

 

[Klose16]

Vain sairaat on terveitä sairaassa ympäristössä.

Miksiköhän muuten seksin alalla luullaan ettei juttu kehity? Kun muuten aina toitotetaan jotta ihmiset muuttuu ja se kantsii hyväksyä, mutta seksi pitäis olla heti täydellistä.
No täytynee viitata tuohon ensimmäiseen lauseeseeni.

Eihän noita kyllä kannata alkaa selitellä, seksihän on tosiaan itsen jatke ja itselle selittely on vähän kuin peiliin tuijottaisi.

 

[Hyman Roth]

Kävinpä tuossa vkl pitkästä aikaa ihan deiteillä, kun yksi puolituttu nainen pyysi. No, siinä sitten puistossa juotiin noutokahvit ja syötiin jäätelötkin, mikä oli ihan kivaa. Seuraavaksi sitten mentiinkin kontrollikysymysten puolelle ja feilasin vissiin ainakin kolme, kun tunnustin etten pidä lapsista, koirista ja etten jaksa matkailla Tallinnaa kauemmas. Siinäpä se sitten, periaatteessa ihan kiva tapaaminen, mutta nämä lopputulokset arvaa aina jo kotona päälleen pukiessa, mikä on vähän tylsää. Eipä siis nähdä uudelleen, kun ei ole riittävästi yhteisiä tavoitteita ja toiveita. Olis kuulemma kaivannut mahdollista matkaseuraa johonkin mihin lie Sloveniaan myöhemmin kesällä. Ei kuulemma Yyteri tai Hietsu ole riittäviä rantoja, ihan miten vaan.

Potentiaalista tapailtavaa, joka ei pidä kersoista, lentokoneessa istumisesta ja karvaavista otuksista on kyllä melkoinen pula. Tai saa sitä Airbusissa jumittaa, mutta kunhan ei odota mun lähtevän sinne. Liekö kokonaan kadonnut ihmistyyppi tässä globalisoituneessa maailmassa?

 

[Leon]

Potentiaalista tapailtavaa, joka ei pidä kersoista, lentokoneessa istumisesta ja karvaavista otuksista on kyllä melkoinen pula. Tai saa sitä Airbusissa jumittaa, mutta kunhan ei odota mun lähtevän sinne. Liekö kokonaan kadonnut ihmistyyppi tässä globalisoituneessa maailmassa?

Eiköhän tuollaisia ihmisiä ole isompien kaupunkien räkälät vähintään puolillaan.

 

[Hyman Roth]

Eiköhän tuollaisia ihmisiä ole isompien kaupunkien räkälät vähintään puolillaan.

En yhtään epäile, mutta ei kai noi aiemmat kolme kriteeriä ole automaattisesti, hmm sanoisinko räkälätason alaluokkaisuuden merkki?

 

[BOL]

En yhtään epäile, mutta ei kai noi aiemmat kolme kriteeriä ole automaattisesti, hmm sanoisinko räkälätason alaluokkaisuuden merkki?

Ehkä eivät, mutta kertovat jossakin määrin ihmisen suppeakatseisuudesta. Varmaan jossain on kaltaisiasi ihmisiä, mutta voi olla, ettei nykyaikana kaikki kolme kriteeriä löydy kovin helposti samasta paketista. Jossain tuppukylässä voi joku juuri sinua odottaakin. Mutta hän saattaakin olla joku körttiläinen Jeesuksen nainen, joten sekään ei sitten käy.

Kannattaa jo ihan itsensäkin ja ennen kaikkea oman elämänlaatunsa vuoksi avartaa omaa maailmankatsomustaan. Tai sitten oikeasti tyytyä olemaan yksin ja lakata valittamasta.

 

[Hyman Roth]

Ehkä eivät, mutta kertovat jossakin määrin ihmisen suppeakatseisuudesta. Varmaan jossain on kaltaisiasi ihmisiä, mutta voi olla, ettei nykyaikana kaikki kolme kriteeriä löydy kovin helposti samasta paketista. Jossain tuppukylässä voi joku juuri sinua odottaakin. Mutta hän saattaakin olla joku körttiläinen Jeesuksen nainen, joten sekään ei sitten käy.

Kannattaa jo ihan itsensäkin ja ennen kaikkea oman elämänlaatunsa vuoksi avartaa omaa maailmankatsomustaan. Tai sitten oikeasti tyytyä olemaan yksin ja lakata valittamasta.

Periaatteessa jopa ihan sama, jos ulkonäkö kestää ja jesse pidetään vain omassa sekä seurakunnan tiloissa. Toki sitten joku Ylivieska tai Isojoki saattaisi olla muuten mielenterveydelle liian hc.

Siis nyt ei pidä ymmärtää väärin, mähän olen matkustellut nuorempana aika paljonkin. En ala mitään listaa tähän väsäämään, mutta esimerkiksi meidän maanosassa on vähemmän sellaisia maita ja niiden pääkaupunkeja missä en ole käynyt, kuin päinvastoin. Fakta vaan on, että eipä siitä sellai mitään erityistä elämään tarttunut tai löytynyt jotain wow-efektin aiheuttanutta shangrilata. Siitä syystä mua ei juurikaan huvita tuhlata rahoja lentokoneen kerosiiniin ja överihintaiseen espressoon Roomassa. Olenko siis lopulta kuitenkaan niin suppeakatseinen? Pennut ja elukat tuskin enää tähän liittyvätkään.

Mutta tuskinpa tätä koko yhtälöäni kun kelaa on lopulta muuta vaihtoehtoa, kuin luovuttaa. Herää vain kysymys, että miksi sitä ei osaa suosiolla luovuttaa, vaan kuitenkin lähtee ainakin pyydettäessä ulos.

 

[heavy]

överihintaiseen espressoon Roomassa.

Taitaa siinä tiskillä napattuna maksaa jotain 90 senttiä... No onhan se melkein euro älytön hinta varmasti joo. :-D

 

[BaronFIN]

Buahahaa... Pullotettu vesi Milanon pahimmassa turistirysässä: 2€. Pullotettu vesi Lahden satamassa: 2,80€ Kahvi Milanossa: 1,20€, kahvi Lahden satamassa, 2,50€

Kyllä minun täytyy ihmetellä mikä vittu tätä maata vaivaa.

Mutta itse asiaan: itse olen ollut elämässäni kolme kertaa lentokoneessa matkalla ulkomaille ja ikää on 35v. Ei niitä maailmanmatkaaja fröökynöitä nyt ihan joka sormelle kasva. Se on yksi ihmistyyppi joka haluaa ulkomaille joka ikisellä lomallaan, mutta nuo ovat aika harvassa, kuitenkin. Hyman voisi muokata tuota lapsivastaustaan siihen suuntaan ettet ole koskaan vielä tavannut naista jonka saisi haluamaan lapsia, koska tottahan sekin on. Se, että onko lopulta sellaista naista olemassakaan, niin sitähän siinä ei kysytä.

 

[Hyman Roth]

Taitaa siinä tiskillä napattuna maksaa jotain 90 senttiä... No onhan se melkein euro älytön hinta varmasti joo. :-D

Voi olla, mutta tarttumalla siihen kaffeen missasit ehkä pointin. Yhtä hyvin siinä olis voinu olla jotain paellaa Barcelonassa tai blinejä Moskovassa

 

[Hyman Roth]

Buahahaa... Pullotettu vesi Milanon pahimmassa turistirysässä: 2€. Pullotettu vesi Lahden satamassa: 2,80€ Kahvi Milanossa: 1,20€, kahvi Lahden satamassa, 2,50€

Kyllä minun täytyy ihmetellä mikä vittu tätä maata vaivaa.

Mutta itse asiaan: itse olen ollut elämässäni kolme kertaa lentokoneessa matkalla ulkomaille ja ikää on 35v. Ei niitä maailmanmatkaaja fröökynöitä nyt ihan joka sormelle kasva. Se on yksi ihmistyyppi joka haluaa ulkomaille joka ikisellä lomallaan, mutta nuo ovat aika harvassa, kuitenkin. Hyman voisi muokata tuota lapsivastaustaan siihen suuntaan ettet ole koskaan vielä tavannut naista jonka saisi haluamaan lapsia, koska tottahan sekin on. Se, että onko lopulta sellaista naista olemassakaan, niin sitähän siinä ei kysytä.

Onhan tämä yleensä ottaen kallis maa ja sitä suuremmalla syyllä: Miksi kantaa pennosiaan johonkin Milanoon?

Eli tarkoitat käytännössä sitä, että en ole tavannut sellaista naista, jonka kanssa kaikesta vastenmielisyydestäni kakaroita kohtaan huolimatta voisin taipua niitä tekemään etten joutuisi dumpatuksi? Kyllä, olet oikeassa, sillä en ole. Faktisesti jos joutuisi lapsiarkea pyörittämään, niin olisi oma elämä niin pilalla, ettei sitä jumalaiset kyydit tarjoava naisystäväkään saisi paljoa parannettua. Vähän sama, kuin yrittäisi hoitaa kuoliota tai avomurtumaa harsolla.

 

[BaronFIN]

Juu, tämä on tullut kyllä selväksi, enkä ole missään nimessä painostamssa sinua lasten hankintaan (sillä kolmen lapsen isänä tämä on aika mielipuolista touhua aina välillä), vaan käytännössä tarkoitan sitä ettei sitä tarvitse naiselle niin suoraan sanoa. Arvostan toki rehellisyyttäsi ja ylimääräisen säätämisen ja draaman välttämistä, mutta kyllä nyt jossain välissä pitäisi pelata pelikortteja siihen suuntaan, että pimperollekin aina välillä pääsisi vaikka siinä sitten tulisikin sitten perässä se kortti "ettet sitten lapsia halunnutkaan".

Toki Hyman pääsee kohta lähenevää keski-ikää kohden siihen haluttuun kerhoon jolla ei ole a) lapsia b) traumaattista eroa, mutta siinä sitten pitäisi olla se kohta c) halua harrastaa kaikkea paskaa, mitä naisväki arvostaisi (kts. viime päivien Hesarin kirjoittelut).

 

[Prof. Puck]

... mähän olen matkustellut nuorempana aika paljonkin. En ala mitään listaa tähän väsäämään, mutta esimerkiksi meidän maanosassa on vähemmän sellaisia maita ja niiden pääkaupunkeja missä en ole käynyt, kuin päinvastoin. Fakta vaan on, että eipä siitä sellai mitään erityistä elämään tarttunut tai löytynyt jotain wow-efektin aiheuttanutta shangrilata..

Ei nyt varsinaisesti kuulu naisasiaketjuun, mutta kun kerrankin löytyi jotain, josta olen samoilla linjoilla Hyman Rothin kanssa, niin pakko kommentoida. Allekirjoittanut on varmasti tämän palstan 1% joukossa eniten matkustaneista henkilöistä, eikä ole kerskailua, ei edes nöyrää sellaista, ihan vaan toteamus. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, minua olisi hyvin vaikea saada lähtemään lomalle, siten miten se normaalisti ymmärretään.. nähtävyyksiä, hotelleja, rentoutumista.... ei kiitos! Kyllä minä edelleen matkustan paljon, myös vapaa-ajalla ja omalla rahalla, mutta siihen on olemassa jokin toinen syy kuin varsinaisesti matkakohde: ystävät, harrastukset tai jokin muu vastaava aktiviteetti, itse loman ollessa ns. sivutuote, mauste muun hyvän päälle. Mutta jos Hyman Rothilla ei löydy kerrassaan mitään mielenkiinnon kohteita elämässä, niin vaikeahan se on löytää perusteluja matkustamisellekaan.

Mutta kyllä minä muutoin avarakatseisuuden puolesta liputan, myös parisuhteessa. Mulle parisuhde koostuu sopivasta paketista yhdessäoloa ja tekemistä, itsenäisyyttä toisesta sekä yhteisiä arvoja ja niiden erilaisten (arvojen) sietämistä. Elämä kuihtuu kovin pieneksi, jos itse kokee omaavansa ainoan totuuden. Minä tervehdin ilolla sitä, että olen joka päivä väärässä jossain asiassa. Se antaa mahdollisuuden uusien asioiden oppimisille ja muutokselle.. kehittymiselle! Toimii niin työssä kuin parisuhteessakin

 

[julle-jr]

Onhan tämä yleensä ottaen kallis maa ja sitä suuremmalla syyllä: Miksi kantaa pennosiaan johonkin Milanoon?

Pääasiassa matkustaminen on vain yksi monista muoti-ilmiöistä, joihin suuret massat aina hullaantuvat. Tietenkin sitten karsastetaan niitä, jotka eivät lähde mukaan massakulttuurijuttuihin. Moni matkustaa, koska niin nyt nykyaikana pitää muka tehdä, vaikka useimmat paikat ja kulttuurit ovat huonompia kuin meidän.

 

[Hyman Roth]

Juu, tämä on tullut kyllä selväksi, enkä ole missään nimessä painostamssa sinua lasten hankintaan (sillä kolmen lapsen isänä tämä on aika mielipuolista touhua aina välillä), vaan käytännössä tarkoitan sitä ettei sitä tarvitse naiselle niin suoraan sanoa. Arvostan toki rehellisyyttäsi ja ylimääräisen säätämisen ja draaman välttämistä, mutta kyllä nyt jossain välissä pitäisi pelata pelikortteja siihen suuntaan, että pimperollekin aina välillä pääsisi vaikka siinä sitten tulisikin sitten perässä se kortti "ettet sitten lapsia halunnutkaan".

Toki Hyman pääsee kohta lähenevää keski-ikää kohden siihen haluttuun kerhoon jolla ei ole a) lapsia b) traumaattista eroa, mutta siinä sitten pitäisi olla se kohta c) halua harrastaa kaikkea paskaa, mitä naisväki arvostaisi (kts. viime päivien Hesarin kirjoittelut).

Mähän en sitä asiaa itse tod ota esille, mutta hankala siihen on alkaa mitään valehtelemaankaan, jos joku kysyy mielipidettä lapsukaisten ja tulevaisuuden suhteen. Onhan mun kanssa ollut elämäni aikana peräti kaksi naista halukkaita perhehommiin, mutta molemmat lähtivät hyvin liukkaasti menemään, kun pidin pääni ja sanoin ei useamman kerran. Ja huom, olin tämän kantani molemmilla sanonut jo alussa, mutta syystä jota en tiedä kai he luulivat, että mies on mielipiteissään jotenkin tuulella käyvä. No, en ole.

C) Kaikki paska kuulostaa mielenkiintoiselle, koska olenhan kuulemma jo valmiiksi paska tyyppi, hehee. Pitääpä huvikseen vilkaista hessua, kun se tänne duunipaikalle kuitenkin tulee.

 

[#_6]

c) halua harrastaa kaikkea paskaa, mitä naisväki arvostaisi (kts. viime päivien Hesarin kirjoittelut).

Nyt linkkejä, kiitos, olen missannut tällaiset.

 

[Leon]

Pääasiassa matkustaminen on vain yksi monista muoti-ilmiöistä, joihin suuret massat aina hullaantuvat.

Voisit kyllä perustella tuota hiukan, tai oikeastaan aika paljon. Mikä tekee matkustamisesta muoti-ilmiön? Ihmiset ovat matkustaneet niin kauan kuin heillä on ollut siihen varaa ja aikaa. Sillä ei minusta ole mitään tekemistä muoti-ilmiön kanssa. Vai meinaatko, että matkustelu loppuu ensi vuosikymmenellä, kun se on niin ysäriä?

 

[Hyman Roth]

Pääasiassa matkustaminen on vain yksi monista muoti-ilmiöistä, joihin suuret massat aina hullaantuvat. Tietenkin sitten karsastetaan niitä, jotka eivät lähde mukaan massakulttuurijuttuihin. Moni matkustaa, koska niin nyt nykyaikana pitää muka tehdä, vaikka useimmat paikat ja kulttuurit ovat huonompia kuin meidän.

Silloin, kun minä vielä matkustelin se olikin ennen tätä selfiekeppi-aikaa. Silloin se ei ollut sellai imago- tai statushommaa, vaan rentoutumista ja muistojen hommaamista, mitä sitten jossain joululomilla kateltiin dioilta. Nykyään nuoret naiset tuntuu haluavan itseään monumenttien ja trendiruoka-annosten äärelle kuvattavaksi lähinnä siksi, että se näyttää hyvältä muille. Siinä ei nusuhuulinen hipsteripoikaystävä välttämättä kuvaan edes kohta mahdu.