No eikös tuo jonkunmoinen yhteinen tausta lapsuudesta, töistä, harrastuksesta tms. päde lähes kaikkiin ystävyyssuhteisiin. Harva miestenkään välinen ystävyys alkaa ihan random-tyyppien välillä vaikkapa kadulla kohtaamisen jälkeen vaan toiseen tutustutaan usein jonkin harrastuksen, työpaikan jne. kautta. Ja sitten kun tyyppi todetaan hyväksi, niin homma syvenee. Vai kuinka paljon tiedät miesten välisten ystävyyksien alkaneen epäonnistuneesta iskuyrityksestä?
Hyvä kirjoitus ja asioista samaa mieltä, joskaan viimeiseen kysymykseen en osaa vastata. Mutta boldasin tuon yhden virkkeen ja otan siitä kiinni. Ei ole lainkaan harvinaista, että työ- tai opiskelutoverin kanssa ollaan oltu samassa firmassa/laitoksessa vuosikaudet, muttei välttämättä tiedetä edes toistensa perheenjäseniä, saati jotain syvempää elämänkatsomusta. Treffeillä sen sijaan aika tyypillisesti esitellään laajahkosti oma ajatusmaailmansa ja kysellään sitä myös toiselta osapuolelta. Jos silloin - intohimon puhkeamattomuudesta huolimatta - kaveri todetaan hyväksi tyypiksi, niin miksi homma ei voisi syventyä? Se on se asia, jota tässä koitan hakea takaa.
Tilanne tuntuu nyt huutavan allekirjoittaneelta esimerkkejä elävästä elämästä, joten heitän nyt pari:
Tapaus yksi: Ehdin treffailla ja viestitellä parikin viikkoa erään naisen kanssa, jonka kanssa oli äärimmäisen helppo jutella asiasta kuin asiasta. Hänellä tuntui olevan hyvin samankaltainen maailmankuva itseni kanssa, eikä vähiten siksi, että kummallakin meillä oli eräs läheiseen ihmiseen liittyvä isohko asia. En yksityisyyden vuoksi viitsi kertoa mikä, eikä tässä tapauksessa yksityiskohdilla ole väliäkään, mutta aiheesta olisi varmasti saanut erittäinkin hyödyllistä keskustelua aikaiseksi. Tämä nainen ei kuitenkaan missään nimessä halunnut hankkia lapsia, siinä missä itse vielä jyrkemmin haluan. Kyseinen nainen ei kuitenkaan tästä suurta meteliä pitänyt ja tuntui toisinaan jopa hieman häpeilevän asennettaan, eikä todellakaan tuominnut meikäläisen ajatusmaailmaa. Aiemmin mainitusta aiheesta olisi kuitenkin voinut silloin tällöin pitää keskusteluja, jos ei muuten, niin vaikka viestitse. Mutta ei, jossain vaiheessa ei siltä suunnalta kuulunut enää minkäänlaisia vastauksia tavoitteluyrityksiini.
Tapaus kaksi: Sovittuun paikkaan saapuessani luulin toisen osapuolen tehneen jo oharit, kun en kahvilasta meinannut löytää henkilöä, joka olisi täsmännyt hänen lähettämänsä kuvassa esiintyvän neidon kasvoihin. Juuri kun kännykkäni piippasi ja vastapuoli kyseli sijaintijani, eräs nainen pöydässä nosti katseensa puhelimestaan ja heilautti kättänsä minulle. Taisin vähän niin sanotusti mennä vanhanaikaiseen, kun alunperin kiinnostukseni heräsi hyvältä näyttävästä mustavalkoisesta kasvokuvasta, mutta todellisuussa tämä nainen oli ulkoisesti hyvin epäviehättävä (en missään nimessä halua olla pinnallinen, mutta jokin raja on oltava, naismakuni on huomattavasti lähempänä urheilullista mitä ylipainoista). Kuitenkin, tämä nainen oli mm. käynyt armeijan, joten toista tuntia röhöttelimme inttijutuille ja erilaiselle äijähuumorille. Totesin, että tässä olisi lähes parasta mahdollista ryyppyseuraa ja jotenkin tuntui, että vastapuolikin ajatteli samaa, mutta tarina päättyi samalla tavalla kuin edellisessä tapauksessa.
Tapaus kolme: Unirytmini ehti mennä sekaisin, kun erään naisen kanssa tuli viestiteltyä arki-iltoinakin pikkutunneille asti. Oli asia mikä tahansa, oli siitä enemmän kuin helppo keskustella ja kaikin puolin homma tuntui menevän hyvään suuntaan. Sitten ensimmäisten treffien jälkeen alkoikin hiljaisuus, seuraavia kysellessä ontuvin tekoselityksen varustettu vastaus tuli aikaisintaan seuraavana päivänä. Tällä kertaa löin itse homman poikki, mutta jonkin aikaa myöhemmin, itseni jo seurustellessa, otin uudestaan tähän kyseiseen neitiin yhteyttä ja ehdotin kaveruutta. Tällä kertaa nähtiin pieni ihme, kun toisesta päästä myönnettiin säikähtäminen sitoutumisesta, neiti kertoi avoimesti valinneensa pelkurin tien ja tuntui olevan aluksi jopa innoissaan tulevasta kaverisuhteesta. Mutta nii-in, huomasitte varmaan edellisessä virkkeessä sanan "aluksi", sillä mainiosti alkaneen (tai pikemminkin jatkuneen) hyvähenkisen yhteydenpidon jälkeen tämän neitokaisen puheenaiheet rajoittuivat pelkästään kertomuksiin hänen omista harrastuksistaan ja täydelliseen vastaamattomuuteenhan se sitten jäi. Aikanaan kyrppi kovastikin, kun mielestäni tein ainakin jossain määrin ison päätöksen ottamalla häneen uudelleen yhteyttä, mutta hukkareissuhan siitä tuli.
Huhhuijakkaa, tulipahan vuodatettua. Mutta lopputulemana kuitenkin, että kaikki kolme edellämainittua henkilöä ovat mielestäni hyviä tyyppejä ja olisin halunnut pitää heidät kavereinani. Mutta kaikki kieltäytyivät ilman sen suurempaa perustetta. Ihan kun tässä liikaa kavereita olisikin.