Naisasiat

[Hyman Roth]

Tuollaisen hmm, no kirjoituksen jälkeen en ihmettelisi vaikka kolahtaisi lähestymiskielto postissa.

 

[kaizu]

tulevaton, sun tyyliset miehet aiheuttavat meille tavallisille kavereille ongelmia:

Nyt kun Minna fiksuna tyttönä vastasi että ei kiitos, asensi oveensa turvalukon ja ovisilmän ja vaihtoi numeroaan niin hänelle jäi kuitenkin mieleen pyörimään kaikki noi sinun kauniit (ja vähän häiriintyneet) sanat. Viiden vuoden päästä kun Matti haluaa katsoa sen kolmannen erän loppuun ennenkuin katsoo Minnan kanssa Hullujen Päivien kuvastoa niin Minnnaa vituttaa. Minnaa vituttaa, koska Matti ei ole sellainen mies, joka huomioisi häntä tarpeeksi, laittaisi hänet aina ykköseksi, niinkuin T oli luvannut tehdä.

Eihän Minna koskaan saa tietää, että ei se olisi ollut sinunkaan kanssa sen kummempaa. Sen sijaan Minna tietää, että Matti on huono kumppani joka laittaa typerän jääkiekon seuraamisen hänen tarpeidensa edelle. Se on T sun vikas että Matti nukkuu nyt sohvalla.

 

[Carlos]

Kiitti jäbät! Tai siis pojat! Joo, tää "kosinta" päätty siten, et nainen sano, ettei haluu nähä mua.

Voi v-u.... olen kyllä tosi yllättynyt. Siis kaveri joka on noin kokenut naistenkaataja jolla on vielä metrinen melakin, ja kyntänyt kaikki maailman maat ja meret, saa pakit joltain?? Ei voi olla totta. Olet selvästi ymmärtänyt täysin oikein mitä naiset haluavat, mikä tässä voi mennä vikaan? Kirjekin oli niin sydämellinen ja vilpitön, eihän tuohon vai sanoa muuta kuin "kyllä". On outoja nuo naiset.

 

[Prof. Puck]

Voi v-u.... olen kyllä tosi yllättynyt. Siis kaveri joka on noin kokenut naistenkaataja jolla on vielä metrinen melakin, ja kyntänyt kaikki maailman maat ja meret, saa pakit joltain?? Ei voi olla totta. Olet selvästi ymmärtänyt täysin oikein mitä naiset haluavat, mikä tässä voi mennä vikaan? Kirjekin oli niin sydämellinen ja vilpitön, eihän tuohon vai sanoa muuta kuin "kyllä". On outoja nuo naiset.

Mun veikkaus on, että Minna on vielä ihan pelkkä poikanen ymmärtämään tosimiehen rakkautta!

 

[JJT]

Kun täällä on ollut hetken hiljaisempaa, niin uskaltaa kysyä seuraavaa asiaa: onko porukalla kokemusta siitä, että ns. tosimielessä pidettyjen treffien jälkeen oltaisiin oikeasti jääty kavereiksi? Itselle kun aikanaan sattui useampaankin otteeseen tapaus, jossa treffeillä varsinainen lempi ei roihahtanut, mutta silti monet jutut, kuten huumorintaju ja kiinnostuksen kohteet tuntuivat osuvan yksi yhteen. Siitä huolimatta vastapuoli (nainen) katkaisi kaikki välit, joko tylysti täydellisellä vastaamattomuudella, tai vähintäänkin viestillä, jossa hymiöiden ja pahoitteluiden ohessa annettiin kuitenkin ymmärtää, ettei minkäänlainen yhteydenpito kiinnosta enää tipan vertaa.

Mitäs helvettiä, ajattelin jo silloin. Sen ymmärtää, että eronneet parit eivät mielellään muistele menneitä, mutta jos yhdet treffit ovat menneet samoille asioille naureskellessa, niin eikö se voisi uuden kaverisuhteen alku, vaikkei parisuhde nyt ottanutkaan tuulta alleen? Jotenkin tuntuu, että yleinen ajatus on se, että miehen ja naisen ystävyys vaatii jotain ns. pakollista tutustumista, mutta jos taas on tavattu ensimmäisen kerran treffeillä, niin touhu menisi kuitenkin johonkin kiusalliseen "seurustellaanko me nyt vai ei" -tilanteeseen. Vielä kerran, mitä helvettiä?

Hauskintahan tässä tilanteessa on se, että yksi parhaimmista kaverereistani on juurikin nainen, jonka kanssa tuli aikanaan nuorempana pidettyä pientä sutinaa melkeinpä useamman vuoden ajan (aah, kultaiset msn messenger -muistot). Vähän aikaa sitten kävin tämän luona ja sykyttelin hänen vauvaansa isännän vain virnuillessa taustalla. Ei mitään ongelmaa mihinkään suuntaan, koska kaikki tiesivät, että minä ja kyseinen nainen yksinkertaisesti vain olemme hyviä kavereita.

Mielellään toivoisin jonkin palstan naisen kertovan kokemuksia aiheesta, onko joku joskus tavannut treffimielessä miehen, joka on lopulta päätynyt kaveriksi? Tai edes jotain lähes vastaavaa?

 

[BaronFIN]

Kun täällä on ollut hetken hiljaisempaa, niin uskaltaa kysyä seuraavaa asiaa: onko porukalla kokemusta siitä, että ns. tosimielessä pidettyjen treffien jälkeen oltaisiin oikeasti jääty kavereiksi? Itselle kun aikanaan sattui useampaankin otteeseen tapaus, jossa treffeillä varsinainen lempi ei roihahtanut, mutta silti monet jutut, kuten huumorintaju ja kiinnostuksen kohteet tuntuivat osuvan yksi yhteen. Siitä huolimatta vastapuoli (nainen) katkaisi kaikki välit, joko tylysti täydellisellä vastaamattomuudella, tai vähintäänkin viestillä, jossa hymiöiden ja pahoitteluiden ohessa annettiin kuitenkin ymmärtää, ettei minkäänlainen yhteydenpito kiinnosta enää tipan vertaa.

Mitäs helvettiä, ajattelin jo silloin. Sen ymmärtää, että eronneet parit eivät mielellään muistele menneitä, mutta jos yhdet treffit ovat menneet samoille asioille naureskellessa, niin eikö se voisi uuden kaverisuhteen alku, vaikkei parisuhde nyt ottanutkaan tuulta alleen? Jotenkin tuntuu, että yleinen ajatus on se, että miehen ja naisen ystävyys vaatii jotain ns. pakollista tutustumista, mutta jos taas on tavattu ensimmäisen kerran treffeillä, niin touhu menisi kuitenkin johonkin kiusalliseen "seurustellaanko me nyt vai ei" -tilanteeseen. Vielä kerran, mitä helvettiä?

Hauskintahan tässä tilanteessa on se, että yksi parhaimmista kaverereistani on juurikin nainen, jonka kanssa tuli aikanaan nuorempana pidettyä pientä sutinaa melkeinpä useamman vuoden ajan (aah, kultaiset msn messenger -muistot). Vähän aikaa sitten kävin tämän luona ja sykyttelin hänen vauvaansa isännän vain virnuillessa taustalla. Ei mitään ongelmaa mihinkään suuntaan, koska kaikki tiesivät, että minä ja kyseinen nainen yksinkertaisesti vain olemme hyviä kavereita.

Mielellään toivoisin jonkin palstan naisen kertovan kokemuksia aiheesta, onko joku joskus tavannut treffimielessä miehen, joka on lopulta päätynyt kaveriksi? Tai edes jotain lähes vastaavaa?

Omalla vaimollani oli kanssa tällainen kaveri, jonka kanssa oli ollut silmäpeliä, mutta siitä ei ollut tullut sitten mitään ja kaveriksi oli jääty 15 vuoden ajaksi. Itse olin ollut niin tyhmä, että olin jopa uskonut tämän ja yritin opetella elämään ajatuksen kanssa, että miesten ja naisten välinen ystävyys ilman mitään kipinää olisi mahdollista.

Et arvaakaan miten yllättynyt olin kun vaimon puhelimeen alkoi tuossa viitisen vuotta sitten putoilla txt-viestejä "menetetystä elämän rakkaudesta ja siitä että saisi uuden mahdollisuuden ja kuinka panisi aivot pellolle jos vaan voisi". Kaveri oli muuten itse naimisissa samaan aikaan. No vaimoni esitti tyhmää ja sanoi kaverin haaveilevan jostain sellaisesta jota ei ole koskaan ollut olemassakaan. Tietysti olin epäluuloinen. Mutta kun oma parisuhde on mallillaan ja lapsia tulee lisää ja haluaa luottaa, niin mitä sitä voisi tehdä? Ihan oikeasti? Antaa turhan mustasukkaisuuden myrkyttää koko parisuhde?

No lopputulema oli se, että näillä kahdella vanhalla ystävällä kohtasi kuitenkin kemiat sänkykamarin puolella kun ei vaan riittänyt oma parisuhde vaan piti saada kokea kaikki. Toki jälkikäteen vaimoani kadutti se, että oli heikkona hetkenä mennyt bylsimään, koska se kaveriuus olikin vaihtunut navanalus flirtiksi ja vanhaan kaverisuhteeseen ei ollut enää paluuta. Ei tullut sitä vaihtoehtoa, jossa juodaan lapsilauman kanssa mehua terassilla ja ollaan toistemme lasten kummeja. Se juna meni.

Eli kaikkinensa: on vaikea uskoa naisten ja miesten väliseen ystävyyteen ilman mitään muuta. Jos siellä on taka-ajatuksena koskaan ollut mitään muuta, niin naiset tietävät sen ja varmaan lyövät yhteydenpidon seis, koska eivät halua sotkea elämäänsä tulevaisuudessa turhilla mustasukkaisuus jännitteillä ja ristiriidoilla omien tunteidensa kanssa. Pitkässä parisuhteessa mahan sekaisin laittava rakkaus vaihtuu hyväksi kaverisuhteeksi ja silloin on vaikea tehdä tunnetasolla eroa parisuhdekaveriuuden ja pelkän kaveriuuden välillä. Toivon, että vaimoni olisi ollut tyttö tuollainen, joka lyö liinat kiinni ja katkaisee yhteydenpidon. Mutta hän olikin kaiken haluavaa sorttia.

 

[pettter]

BaronFIN kirjoitti asiaa. Mä oon samaa mieltä. Toisaalta tietenkin kaikki jutut on sellaisia, millaiseksi me itse ne tehdään. Kaverijutut ja seurustelujutut. Jos molemmat asennoituu hyvin niin homma toimii. Mutta ihmisiähän me kaikki ollaan ja inhimillisiä sellaisia. Meillä on omat tarpeemme ja viettimme. Ja lisäksi vielä nainen on niin kummallinen laitos, ettei niitä aina ymmärrä. Niillä on omat juonikkaat keinonsa, mitkä tulee esiin kun tarve vaatii.

Ensimmäistä kertaa ikinä muuten koitan olla naisen kanssa ihan vaan kaveri. Tai no kyllähän mä sen pillua himoitsen.

 

[Klassinen sentteri]

Naisen ja miehen välinen pelkkä kaveruus on myytti. Usein juuri naiset on tässä asiassa sinisilmäisiä ja luulevat, että kyse on vain kaveruudesta. Mieshän odottaa vain tilaisuutta pukille pääsyyn.

 

[Milles Mortenson]

Eli kaikkinensa: on vaikea uskoa naisten ja miesten väliseen ystävyyteen ilman mitään muuta.

Onhan tuo varmaan aika harvinaista, mutta itse olen ollut erittäin hyvä ystävä naisen kanssa yli 15 vuotta. Tämä nainen on nykyään erittäin hyvä ystävä myös vaimoni kanssa ja ovat paljon keskenään tekemisissä.

Loppujen lopuksi eron kyllä huomaa, että onko siinä jotain muuta takana vai ei. Esimerkiksi tässä tapauksessa ystäväni entiset poikaystävät hyväksyivät erittäin hyvin meidän kaveruutemme, mutta eivät todellakaan ympärillä pyöriviä muita "kavereita". Olen myös hänen nykyisen avopuolisonsa kanssa oikein hyvää pataa ja tältä asetelmalta onkin todella hauskaa viettää aikaa pariskunnittain.

Jostain syystä meillä ei vain ole koskaan ollut sellaista kemiaa, että mitään muuhun viittaavaa olisi koskaan tapahtunut. Ei vaikka olemme yhdessä vetäneet kymmeniä teinikännejä ja viettäneet paljon aikaa kahdestaan.

 

[Makkeli]

Yksi tälläinen pitkäaikainen naispuolinen kaveri itseltäkin löytyy ja juuri samanlaisella tyylillä kuin aiemmin mainituilla, eli aluksi ollut jotain ihastusta/säätöä ilmassa joskus teininä, siitä ei koskaan mitään tullut, mutta muuten ollut aina kivaa toisen seurassa niin pysyttiin sitten vain kavereina. Toki tässäkin tilanteessa todennäköisesti jos mahdollisuuden saisin, niin ainakin kerran kokeilisin kaikkea muutakin kuin kaverisuhdetta, mutta toisen ollessa varattuna ei tuota mitään ongelmaa olla vain hyvä kaveri ilman mitään taka-ajatuksia.

Eli siis käytännössä tottakai mies ja nainen voivat olla vain kavereita, mutta kyllähän siellä taustalla helposti/usein pyörii ainakin jommankumman osalta myös jotain seksuaalisia/muita haluja.

 

[Loorz15]

Itse en pysty ymmärtämään miksi mies ja nainen ei voisi olla pelkkiä kavereita ilman mitään taka-ajatuksia? Jos on esimerkiksi tuntenut jonkun ihan syntymästä saakka, niin vaikea kuvitella että aikuisena alkaisi yht'äkkiä himoitsemaan parasta lapsuudenkaveria. Ja kyllä minulla on muutama todella hyvä naispuolinen ystävä kenen kanssa en voisi kuvitella seurustelevani. Enkä välttämättä koe minkäänlaista vetovoimaa heitä kohtaan. Meitä on kaveripiirissä monia tyyppejä, jotka ovat todella hyviä kavereita keskenään sukupuolesta riippumatta, ja ilman mitään sutinaa tms. Outo ajattelutapa.

 

[JJT]

Onko porukalla kokemusta siitä, että ns. tosimielessä pidettyjen treffien jälkeen oltaisiin oikeasti jääty kavereiksi?
...
Jotenkin tuntuu, että yleinen ajatus on se, että miehen ja naisen ystävyys vaatii jotain ns. pakollista tutustumista...

Itse en pysty ymmärtämään miksi mies ja nainen ei voisi olla pelkkiä kavereita ilman mitään taka-ajatuksia? Jos on esimerkiksi tuntenut jonkun ihan syntymästä saakka, niin vaikea kuvitella että aikuisena alkaisi yht'äkkiä himoitsemaan parasta lapsuudenkaveria.

Ihan pätevä kirjoitus Loorzilta, mutta vähän meni kuitenkin ohi alkuperäisen kysymykseni. Ennemminkin tuo vain vahvisti "teoriaani", että naisen ja miehen ystävyys vaatii juuri jotain lapsuudenystävyyttä tai työtoveriutta. Kun jotkut seurustelusuhteessa olleet, mutta eronneet tyypit ovat joskus jääneet toisilleen kavereiksi (myös ilman @BaronFIN'n kaltaista yhteenpaluuta), niin miksei se onnistuisi myös pelkän treffailun jälkeen? Edelleen toivoisin kovasti naisnäkökulmaa tähän aiheeseen.

 

[MacRef]

Ennemminkin tuo vain vahvisti "teoriaani", että naisen ja miehen ystävyys vaatii juuri jotain lapsuudenystävyyttä tai työtoveriutta.

No eikös tuo jonkunmoinen yhteinen tausta lapsuudesta, töistä, harrastuksesta tms. päde lähes kaikkiin ystävyyssuhteisiin. Harva miestenkään välinen ystävyys alkaa ihan random-tyyppien välillä vaikkapa kadulla kohtaamisen jälkeen vaan toiseen tutustutaan usein jonkin harrastuksen, työpaikan jne. kautta. Ja sitten kun tyyppi todetaan hyväksi, niin homma syvenee. Vai kuinka paljon tiedät miesten välisten ystävyyksien alkaneen epäonnistuneesta iskuyrityksestä?

 

[Leelian Lepotuoli]

..Edelleen toivoisin kovasti naisnäkökulmaa tähän aiheeseen.

No hmm.. uudet ihmissuhteet vaatii aika paljon aikaa ja energiaa. Oli se sit ystävyys- tai seurustelusuhde. Jos nainen etsii kumppania tositarkoituksella, ehkä häntä ei vaan kiinnosta alkaa rakentaa kaverisuhdetta romattisia tunteita herättämättömän treffikumppanin kanssa. Voi olla myös jonkinlainen pelko että mies onkin vähän ihastunut ja nainen ei halua antaa mitään toiveita tulevasta (vaikka näin ei edes olisi). Ei voi vain päättää että ollaan kavereita, mutta sit ei tehdä työtä sen suhteen eteen.

Itse löysin uuden ystävän, naispuolisen, syksyllä uuden työn merkeissä ja kyllähän se aikaa vie että opit toisen tuntemaan. Iltaiset maratonpuhelut, ostosreissut, kyläilyt ja kahvittelut... Ja pitää vielä olla tarkkana ettei ne vanhat ystävyyssuhteet kärsi uudesta, se ei ole reilua ketään kohtaan.

Olen seurannut vierestä mieheni avioerosta toipuvan ystävän Tinderpyörittelyä ja aika raakaa menoa näyttää olevan.. Treffit, aamulla oot kiva mut ei kiitos-tekstari ja uutta koukkuun. Ei siinä näytä paljon sijaa ja sen puoleen kiinnostustakaan olevan tutustumiseen muutenkuin romanttisessa mielessä.

 

[JJT]

No eikös tuo jonkunmoinen yhteinen tausta lapsuudesta, töistä, harrastuksesta tms. päde lähes kaikkiin ystävyyssuhteisiin. Harva miestenkään välinen ystävyys alkaa ihan random-tyyppien välillä vaikkapa kadulla kohtaamisen jälkeen vaan toiseen tutustutaan usein jonkin harrastuksen, työpaikan jne. kautta. Ja sitten kun tyyppi todetaan hyväksi, niin homma syvenee. Vai kuinka paljon tiedät miesten välisten ystävyyksien alkaneen epäonnistuneesta iskuyrityksestä?

Hyvä kirjoitus ja asioista samaa mieltä, joskaan viimeiseen kysymykseen en osaa vastata. Mutta boldasin tuon yhden virkkeen ja otan siitä kiinni. Ei ole lainkaan harvinaista, että työ- tai opiskelutoverin kanssa ollaan oltu samassa firmassa/laitoksessa vuosikaudet, muttei välttämättä tiedetä edes toistensa perheenjäseniä, saati jotain syvempää elämänkatsomusta. Treffeillä sen sijaan aika tyypillisesti esitellään laajahkosti oma ajatusmaailmansa ja kysellään sitä myös toiselta osapuolelta. Jos silloin - intohimon puhkeamattomuudesta huolimatta - kaveri todetaan hyväksi tyypiksi, niin miksi homma ei voisi syventyä? Se on se asia, jota tässä koitan hakea takaa.

Tilanne tuntuu nyt huutavan allekirjoittaneelta esimerkkejä elävästä elämästä, joten heitän nyt pari:

Tapaus yksi: Ehdin treffailla ja viestitellä parikin viikkoa erään naisen kanssa, jonka kanssa oli äärimmäisen helppo jutella asiasta kuin asiasta. Hänellä tuntui olevan hyvin samankaltainen maailmankuva itseni kanssa, eikä vähiten siksi, että kummallakin meillä oli eräs läheiseen ihmiseen liittyvä isohko asia. En yksityisyyden vuoksi viitsi kertoa mikä, eikä tässä tapauksessa yksityiskohdilla ole väliäkään, mutta aiheesta olisi varmasti saanut erittäinkin hyödyllistä keskustelua aikaiseksi. Tämä nainen ei kuitenkaan missään nimessä halunnut hankkia lapsia, siinä missä itse vielä jyrkemmin haluan. Kyseinen nainen ei kuitenkaan tästä suurta meteliä pitänyt ja tuntui toisinaan jopa hieman häpeilevän asennettaan, eikä todellakaan tuominnut meikäläisen ajatusmaailmaa. Aiemmin mainitusta aiheesta olisi kuitenkin voinut silloin tällöin pitää keskusteluja, jos ei muuten, niin vaikka viestitse. Mutta ei, jossain vaiheessa ei siltä suunnalta kuulunut enää minkäänlaisia vastauksia tavoitteluyrityksiini.

Tapaus kaksi: Sovittuun paikkaan saapuessani luulin toisen osapuolen tehneen jo oharit, kun en kahvilasta meinannut löytää henkilöä, joka olisi täsmännyt hänen lähettämänsä kuvassa esiintyvän neidon kasvoihin. Juuri kun kännykkäni piippasi ja vastapuoli kyseli sijaintijani, eräs nainen pöydässä nosti katseensa puhelimestaan ja heilautti kättänsä minulle. Taisin vähän niin sanotusti mennä vanhanaikaiseen, kun alunperin kiinnostukseni heräsi hyvältä näyttävästä mustavalkoisesta kasvokuvasta, mutta todellisuussa tämä nainen oli ulkoisesti hyvin epäviehättävä (en missään nimessä halua olla pinnallinen, mutta jokin raja on oltava, naismakuni on huomattavasti lähempänä urheilullista mitä ylipainoista). Kuitenkin, tämä nainen oli mm. käynyt armeijan, joten toista tuntia röhöttelimme inttijutuille ja erilaiselle äijähuumorille. Totesin, että tässä olisi lähes parasta mahdollista ryyppyseuraa ja jotenkin tuntui, että vastapuolikin ajatteli samaa, mutta tarina päättyi samalla tavalla kuin edellisessä tapauksessa.

Tapaus kolme: Unirytmini ehti mennä sekaisin, kun erään naisen kanssa tuli viestiteltyä arki-iltoinakin pikkutunneille asti. Oli asia mikä tahansa, oli siitä enemmän kuin helppo keskustella ja kaikin puolin homma tuntui menevän hyvään suuntaan. Sitten ensimmäisten treffien jälkeen alkoikin hiljaisuus, seuraavia kysellessä ontuvin tekoselityksen varustettu vastaus tuli aikaisintaan seuraavana päivänä. Tällä kertaa löin itse homman poikki, mutta jonkin aikaa myöhemmin, itseni jo seurustellessa, otin uudestaan tähän kyseiseen neitiin yhteyttä ja ehdotin kaveruutta. Tällä kertaa nähtiin pieni ihme, kun toisesta päästä myönnettiin säikähtäminen sitoutumisesta, neiti kertoi avoimesti valinneensa pelkurin tien ja tuntui olevan aluksi jopa innoissaan tulevasta kaverisuhteesta. Mutta nii-in, huomasitte varmaan edellisessä virkkeessä sanan "aluksi", sillä mainiosti alkaneen (tai pikemminkin jatkuneen) hyvähenkisen yhteydenpidon jälkeen tämän neitokaisen puheenaiheet rajoittuivat pelkästään kertomuksiin hänen omista harrastuksistaan ja täydelliseen vastaamattomuuteenhan se sitten jäi. Aikanaan kyrppi kovastikin, kun mielestäni tein ainakin jossain määrin ison päätöksen ottamalla häneen uudelleen yhteyttä, mutta hukkareissuhan siitä tuli.

Huhhuijakkaa, tulipahan vuodatettua. Mutta lopputulemana kuitenkin, että kaikki kolme edellämainittua henkilöä ovat mielestäni hyviä tyyppejä ja olisin halunnut pitää heidät kavereinani. Mutta kaikki kieltäytyivät ilman sen suurempaa perustetta. Ihan kun tässä liikaa kavereita olisikin.

 

[Klose16]

Ehkä tulevien sukupolvien kohdalla tuo voi olla todellisuutta. Androgyyneillä toki aika sama.

Siellä, missä naiset ovat naisia ja käyttäytyvät myös sitä myöten naisellisesti, eli esim. täällä Aasiassa tuollaiselle kuviolle kyllä naureskellaan. Kaikki tietää, miksi mies lähestyy naista ja toisinpäin, erilaisuus toimii magneettina. Jo aikaisin käsitetään miten tärkeää naisen on miellyttää miestä monellakin tapaa vastapainona miehen uhrauksille naisen ja perheen hyväksi, ja kun näin on olisi aika pöhköä kuvitella että miehet lähestyisivät kaverimielessä... paitsi toki homot yms. mikä on tietty yleistä.

Paras esimerkki lienee oman vaimoni siskot, ovat naisellisia ja käyttäytyvät myös niin. Ovat siis naiseni kautta minulle kavereita, mutta naiselliset eleet ja puheensävyt ovat ilmeisiä, se moodi ei mihinkään katoa ja tämä on kovin miellyttävää. Ei ole turhaa kylmäkiskoisuutta.

Äskettäin kävelyllä moikkasin pitempiaikaista tyttö-kaveriani täällä, ja siitä sitten alkoi juttelu jossa oli muitakin nuoria naisia paikalla, eikä siinä kauaa ehtinyt mennä kun muut naiset jo tirskuivat tytön avatessa kanssani kaveruushistoriaamme, että ystäviä ollaan oltu... Tyttö on toki viehättävä yms. mikä on luonnollisesti edesauttanut kuviota.

 

[Logan]

N

Naisen ja miehen välinen pelkkä kaveruus on myytti. Usein juuri naiset on tässä asiassa sinisilmäisiä ja luulevat, että kyse on vain kaveruudesta. Mieshän odottaa vain tilaisuutta pukille pääsyyn.

No en nyt ihan noin jyrkkä olisi. Tietysti mulla on paljon naiskavereita joita nussisin ihan mielellää jos itseään tarjoisivat, mutta on kyllä niitäki joihin en koskis ehkä kun vasta ase ohimolla.

En ainakaa itse dumppaa jotai naista kaverina sen takia ettei sen ulkonäkö miellytä.

 

[BaronFIN]

On minulla toisenlainenkin kokemus siitä, että voiko nainen ja mies olla kavereita. Kyllä se tietyltä pohjalta voi olla mahdollista, mutta siinä pitää olla joku intressi ensin takana. Joku joka yhdistää muutenkin kuin että kyseessä on hyvä tyyppi.

Esim. vaimoni vanha opiskelu/nykyinen työkaveri on nykyisin yhteinen tuttu ja meikäläinenkin on hänen lapsensa kummi. Koskaan ei ole edes mielessä käynyt että siinä voisi heillä olla mitään muutakaan takana. Mutta tässäkin tapauksessa yhdistäviä tekijöitä oli ammatillinen suuntautuminen ja yhteinen arvomaailma noin muuten.

Hankala aihe, mutta pääsääntöisesti olen Klosen kanssa samaa mieltä, että magneetit vetävät toisiaan puoleen. Esim. meillä on töissä vastavalmistunut sinkku naishammaslääkäri ja on aivan helmi tyyppi. Aivan varmasti olisi kaverinakin huippuseuraa työpaikan ulkopuolella, mutta en pysty mitenkään perustelemaan kenellekään, että miksi juuri tämä lähtisi esim. vaikka lätkäpeliin minun kanssani iltaa viettämään vaikka törmäämme muuten kyllä hallillakin. Sinne mentäisiin vain yhdessä eikä erikseen. Siinä ihmisessä kohtaavat yhteinen työpaikka, yhteiset kiinnostuksen kohteet, sama huumorintaju ja minulla ei edes olisi mitään tarvetta pariutumiselle kun olen tukevasti sidoksissa omaan perheeseeni. Kaikkien taka-ajutuksena kuitenkin olisi minun kohdalla, että nyt se on vaihtamassa nuorempaan. Ja tästä syystä en voi olla kuin etuoikeutettu että saanpahan edes töissä pitää häntä työkaverina. Ja juu, jos olisin sinkku niin olisin enemmänkin kuin kiinnostunut tästä naisyksilöstä. Klosen sanoin: magneetit.

Eli voiko mies ja nainen olla vain ystäviä ilman mitään muuta ajatusta? Äärimmäisen harvinaisessa tapauksessa juu, mutta useimmiten ei. Siinä on liikaa ulottuvuuksia j mahdollisuuksia.

 

[Logan]

Eli voiko mies ja nainen olla vain ystäviä ilman mitään muuta ajatusta? Äärimmäisen harvinaisessa tapauksessa juu, mutta useimmiten ei. Siinä on liikaa ulottuvuuksia j mahdollisuuksia.

Ihan perusteltu mielipide ja noin se varmaa valtaosalla menee. Silti uskon että tuossakin on kyse näistä normeista ja tottumuksista. Ei perheelliselle sovi lähteä vastakkaisen sukupuolen kaverin kanssa vaikkapa juuri peliin.

Kaikki aina toitottavat ettei rakastumiselle voi mitään. Miten ihmeessä sitä ollaan vaikka 15v naimisissa ja ei koko aikana rakastuta kehenkään. Ero tulee ja toinen voi ollakkin yhtäkkiä vaikka 4kk päästä rakastunut jo johonkin. Tarkoitan tilannetta ettei edes vielä etsi uutta kumppania?

Ja eikö kukaan kaveeraa naisen kanssa, jolta ei halua seksiä? Että se on vaan mukava henkilö...

 

[Ted Raikas]

Minulla ainakin on melko iso liuta naispuoleisia tuttavuuksia jotka on kavereita ja osa on ihan kyllä ystäviäkin joille uskoudunkin monessa asiassa. Eli kyllä se on täysin mahdollista ja kyse on vaan asennoitumisesta. Ihmissuhteet on muutakin kuin seksiä hyvänen aika.

Toki kaverina oleviin naisiin on tullut välillä ihastuttuakin ja joidenkin kanssa on sänkyynkin hypätty ilman sen suurempia sitoumuksia, mutta ihastuksiakin tulee ja ihastuksia menee. Ei se ole sen vakavempaa. Ei siihen kannata myöskään hirttäytyä, jos siitä ei seuraa mitään elämää suurempaa koskaan.

 

[Klassinen sentteri]

N

No en nyt ihan noin jyrkkä olisi. Tietysti mulla on paljon naiskavereita joita nussisin ihan mielellää jos itseään tarjoisivat.

Tässä se juttu on. Homma ei ole aitoa koska siihen sisältyy seksuaalista jännitettä. Mieshän ajattelee just noin normaalisti, että toki voidaan panna vaikka ollaan kavereita. Ei se muuta mitään. Naiset taas ajattelee enemmän kaverivyöhyke periaatteella. Jos olet siellä vyöhykkeellä niin et vain ole tarpeeksi haluttava eikä se miksikään muutu. Tämä ajattelu ero luo mun mielestä sen ongelman kaverina olemiseen.

Toki on sitten niitä marginaalisia juttuja, että ollaan oltu kavereita kurahousu iästä asti. Ne ei kuulu tähän keskusteluun.

 

[julle-jr]

Tässä se juttu on. Homma ei ole aitoa koska siihen sisältyy seksuaalista jännitettä. Mieshän ajattelee just noin normaalisti, että toki voidaan panna vaikka ollaan kavereita. Ei se muuta mitään. Naiset taas ajattelee enemmän kaverivyöhyke periaatteella. Jos olet siellä vyöhykkeellä niin et vain ole tarpeeksi haluttava eikä se miksikään muutu. Tämä ajattelu ero luo mun mielestä sen ongelman kaverina olemiseen.

No mutta ei kai kukaan normaali mies läheskään jokaisen naisen kanssa harrastaisi seksiä, eli miksi heidän kanssaan sitten ei voisi olla kaveri? Mä olen naimisissa, mutta musta tuntuu, että mitä enemmän ikää tulee, sitä ronkelimmaksi tulee sen suhteen ketä panisi, siis ajatuksen tasolla. Eli periaatteessa koko ajan on enemmän ja enemmän naisia joiden kanssa voisi olla kaveri, jos nyt edes on niin, että seksuaalinen haluttavuus olisi este kaverina olemiselle.

 

[BaronFIN]

Joskus lukenut näitä parisuhdeoppaita, joita on minua fiksumpi ihminen tutkinut ja kirjoittanut, niin kyllä siellä on mielenkiintoisia näkökulmia tähän ystävyys asiaan.

Miehillä ystävyys ja kaveruus on yhdessä tekemistä ja siinä voi olla useampia kavereita yhtä aikaa tekemässä samoja asioita. Pelataan palloa, mennään porukalla peliin/baariin jne... Tekeminen on miesten kaveruutta yhdistävä tekijä ja miehiseen kaveruuteen harvoin kuuluu "henkevien" keskustelu ihan kahden kesken. Se ei toimi niin. Naisilla kavereiden kanssa "kaakattaminen" on vastaavasti todella harvoin monen henkilön keskeistä. Naiset hoitavat ystävyyssuhteitaan yksi kerrallaan ja siinä ei tarvita tekemistä yhdistäväksi tekijäksi.

Kun nämä kaksi maailmaa kohtaavat, niin mahdollisuus virhetulkinnoille etenkin miesten puolelta on suurempi. Nainen haluaa hoitaa sosiaalisia suhteitaan keskittyen yhteen kerrallaan ja miehelle tämä "yksinoikeus" peilattuna "normaaliin miehiseen" kaverikäyttäytymiseen saattaa antaa miehelle täysin vääränlaisen kuvan naisen pyrkimyksistä. Tässä on isommassa kuvassa selkeä ero ja aiheuttaa usein ristiriitoja. Sen takia monelle miehelle "ystävän paneminen ei olisi mikään ongelma". Anteeksi yleistys, poikkeuksia toki on, itsellänikin.

Tästä kuviosta liittäen aiempaan keskusteluun: jos nainen on lähtenyt tsekkaamaan miestä 'tositarkoituksella' niin uuden ystävyyssuhteen muodostaminen ja ylläpitäminen on resurssien haaskaamista. Tämän takia uskon satunnaistreffikumppaneiden ystävyyteen aniharvoin.

 

[Klassinen sentteri]

Baronilta hyvä viesti. Jotenkin noin olen itsekin asiaa ajatellut.

Valitettavan moni nuorimies lähtee pillun himoissaan esittämään naiselle just tuota "kaakattavaa" kaveria. Siinä kuunnellaan huolet ja murheet naisen seikkailuista miesten kanssa. Ja vain siksi, voisi saada pesää tältä naiselta. Jotkut miehet luulee, että tämä olisi toimiva taktiikka esittää mukavaa kuuntelijaa. Todellisuudessa nainen pitää tälläistä toimintaa heikkona ja miestä no...vässykkänä. Ja kyllä olen nuorempana kerran sortunut tähän. Hävettää vieläkin. Tein kyllä sitten naiselle selväksi mitä ajattelen oikeasti. Kaveruus loppui.

Miten muuten ihan mielenkiinnosta. Käyttekö te joilla on kaverinaisia esim.katsomassa leffoja kahdestaan, lätkää otatteko kalsarikännejä kaksin? Siis niin, että oma puoliso odottaa himassa tyytyväisenä.

 

[Rod Weary]

Joskus lukenut näitä parisuhdeoppaita, joita on minua fiksumpi ihminen tutkinut ja kirjoittanut, niin kyllä siellä on mielenkiintoisia näkökulmia tähän ystävyys asiaan.

Mihin tarvitaan parisuhdeoppaita, kun on Jatkoajan Naisasiaketju?

Muuten olen sitä mieltä, että jos haluaa vahvistaa stereotypioita, niin jatkakaa vain noiden oppaiden lukemista. Tai sitten unohdatte stereotypiat ja vain tutkitte, onko omassa ajatusmaailmassa viilaamista suuntaan tai toiseen. Siihenkin noita oppaita voi toki käyttää.