Nurmos_888
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, Blackhawks, Ducks
Täällä kun tuosta kaverikortista puhutaan, niin itse otin sellaisen vastaan pari päivää sitten opiskelututultani, josta olen ollut kiinnostunut noin vuoden.
Kumpikaan meistä ei ollut tehnyt kunnollista aloitetta ennen viime viikkoa, kunnes (hivenen humaltuneena) päädyin hänen luokseen. Me ei tunneta toisiamme hirveän hyvin. Olemme lähinnä tutustuneet tiedekuntamme sekafutisjoukkueessa. Humalassa hän kertoi, että on ollut pidempään musta kiinnostunut, mutta venannut aloitettani, jota ei omaan tyypilliseen tapaani ole kuitenkaan suunnaltani tullut. Kerroin, että fiilis on ollut molemminpuoleista, mutta en vain ole kyennyt tekemään kunnon aloitetta aikaisemmin. Aamulla olin melko valmis leimaamaan koko jutun ja kaiken puheen vain kännijutuksi, mutta myös krapulassa juttelimme tuntikaupalla ja olimme lähekkäin. Lähtiessäni himaan ilmassa oli, ainakin omasta mielestäni, melko selkeät signaalit, mikä homman nimi oikein oli. Sovittiin, että nähdään tänä viikonloppuna, mutta jouduin perumaan tapaamisen, kun mun piti lähteä käymään ulkopaikkakunnalla. Pistin viestiä ja tiedustelin, miten ensi viikko sopisi. Hän ilmoitti, että voidaan nähdä myöhemminkin, mutta hänestä tuntuu ikävältä sanoa, ettei hän näe meitä muuna kuin kavereina. Just. Kuitenkin hän haluaisi kovasti nähdä, mutta mä totesin, että mun tarvitsee hieman sulatella tätä juttua.
Nyt on aika höynäytetty olo ja olen yrittänyt järkeillä tuota kuviota jotenkin itselleni. Näen häntä varmaan ensi viikolla, ihan vaan kaveripohjalla sitten. Vähän oudolta vaan tuntuu, että miksi hän haluaa silti kovasti nähdä mua, jos olen hänelle "vain" kaveri? Turhaa analysointia, varmaankin? Vähän ottaa vain pannuun se, että itse näkisin meidän jutussa paljon enemmän potentiaalia, mutta kuten lontooksi sanotaan "it takes two to tango".
Kumpikaan meistä ei ollut tehnyt kunnollista aloitetta ennen viime viikkoa, kunnes (hivenen humaltuneena) päädyin hänen luokseen. Me ei tunneta toisiamme hirveän hyvin. Olemme lähinnä tutustuneet tiedekuntamme sekafutisjoukkueessa. Humalassa hän kertoi, että on ollut pidempään musta kiinnostunut, mutta venannut aloitettani, jota ei omaan tyypilliseen tapaani ole kuitenkaan suunnaltani tullut. Kerroin, että fiilis on ollut molemminpuoleista, mutta en vain ole kyennyt tekemään kunnon aloitetta aikaisemmin. Aamulla olin melko valmis leimaamaan koko jutun ja kaiken puheen vain kännijutuksi, mutta myös krapulassa juttelimme tuntikaupalla ja olimme lähekkäin. Lähtiessäni himaan ilmassa oli, ainakin omasta mielestäni, melko selkeät signaalit, mikä homman nimi oikein oli. Sovittiin, että nähdään tänä viikonloppuna, mutta jouduin perumaan tapaamisen, kun mun piti lähteä käymään ulkopaikkakunnalla. Pistin viestiä ja tiedustelin, miten ensi viikko sopisi. Hän ilmoitti, että voidaan nähdä myöhemminkin, mutta hänestä tuntuu ikävältä sanoa, ettei hän näe meitä muuna kuin kavereina. Just. Kuitenkin hän haluaisi kovasti nähdä, mutta mä totesin, että mun tarvitsee hieman sulatella tätä juttua.
Nyt on aika höynäytetty olo ja olen yrittänyt järkeillä tuota kuviota jotenkin itselleni. Näen häntä varmaan ensi viikolla, ihan vaan kaveripohjalla sitten. Vähän oudolta vaan tuntuu, että miksi hän haluaa silti kovasti nähdä mua, jos olen hänelle "vain" kaveri? Turhaa analysointia, varmaankin? Vähän ottaa vain pannuun se, että itse näkisin meidän jutussa paljon enemmän potentiaalia, mutta kuten lontooksi sanotaan "it takes two to tango".