Kun täällä on ollut hetken hiljaisempaa, niin uskaltaa kysyä seuraavaa asiaa: onko porukalla kokemusta siitä, että ns. tosimielessä pidettyjen treffien jälkeen oltaisiin oikeasti jääty kavereiksi?
Näköjään kuumin keskustelu tästä on jo käyty, mutta annetaan omat pari riviä tästä aiheesta. Mulla on teini-iästä asti ollu aika montakin kaverisuhdetta naisten kanssa. Tässä nopeasti laskin että vieläkin olen oikeasti kaveri kolmen naisen kanssa, ja neljän kanssa taas on välit laitettu joko poikki tai vähintään jäähylle.
Nämä kolme naista keiden kanssa vielä jaksan pyöriä ovat oikeasti hyviä tyyppejä. Kaikkien kanssa löytyy aika paljon keskusteltavaa, eikä hiljaisia hetkiä ole oikeastaan ikinä. Näistä kaksi tunnen jo lukiosta, eli viitisen vuotta ollaan pidetty yhteyttä. Kolmas on työkaverini jonka kanssa ollaan kohta pari vuotta naureskeltu samoille läpille. En tiedä onko se sitten sattumaa vai ei, mutta nämä kaikki kolme mukavaa naista ovat ulkonäöltään kaikki maksimissaan perusnättejä, ehkä jopa sen alle. Ainakin omien havaintojeni mukaan nuo ulkonäöltään "keskitason alapuolella" olevat naiset ovat huomattavasti mukavampia ja enemmän jalat maassa kuin kauniit siskonsa.
Nuo neljä muuta naista, joiden kanssa välitkin ovat viilenneet vuosien varrella ovat kaikki näitä nättejä. Tai noh, yksi on ehkä tasoa "perusnätti", mutta kolme ovat ainakin ihan silmälle iloa. Näiden neljän kanssa meillä on oikeastaan mennyt niin, että ensin ollaan ihastuttu (nainen vaikuttunut kiinnostuneelta minusta), sitten kuitenkin lopulta olen saanut näiltä pakit, mutta nainen on silti pakeista halunnut vielä kaveerata kanssani. Eli siis tullut se kuuluisa kaverikortti. Oma vinkkinä
@JJT :lle on, että ei kannata tuohon lähteä. Jos naisen kanssa on ollut jotain kiinnostusta, niin ei se kaveruus sen jälkeen vain toimi. Tai se vituttaa vähintään toista osapuolta, ellei molempia. Syy minkä takia itse en ole noihin naisiin pitänyt enää yhteyttä, on juuri tuo friendzonella oleminen. Okei, valtaosa ajasta on ollut ihan kivaa, mutta aina se on jossain vaiheessa ajautunut siihen, että nainen avautuu minulle kaikkea omasta seksielämästään tai parisuhderintamasta. Yleensä vielä silleen ärsyttävän ylimielisesti. Tarkoitan sitä että noiden naisten suusta oli aika normaalia kuulla tarinaa siitä miten herra A on selvästi ihastunut tähän, miten herra B vie neidin kahville tänään, miten herra C harrasti seksiä tämän naisen kanssa ja miten herra D koittaa jatkuvasti iskeä. Ei mitenkään hääviä kuunnella tuollaista, kun itse olet ollut vain hetkeä aiemmin kiinnostunut tästä naisesta. Sekin ärsytti, kun noiden loputtomista muista miehistä tarinoimisen jälkeen heti perään alettiin itkemään sitä että "yhyy kun en kelpaa kenellekään". En oikein vieläkään tiedä miten tulisi suhtautua kun nainen itkee miten ei kelpaa kenellekään sellaiselle miehelle, kenelle on itse antanut juuri pakit.
Tuo friendzonella oleminen voisi ehkä toimia vielä, jos molemmat osapuolet pystyisivät unohtamaan "yhteisen menneisyyden", eli kaverisuhde voitaisiin aloittaa puhtaalta pöydältä. Omalla kohdallani se viimeinen niitti alkoi olla siinä, kun itse erehdyin mainitsemaan jostain muusta naisesta, tyyliin että olen kiinnostunut tai meillä on ollut vähän juttua jonkun naisen kanssa. Kaverikortista huolimatta nämä naiset ovat vetäneet kilarit tai vähintään sitten vähätelleet tätä kilpailevaa siskoa. En ymmärrä miksi, itsehän minulle kertovat jatkuvasti omista miesseikkailuistaan, mutta jos minä sanon olleeni jossain jonkun naisen kanssa, niin sitten tällä kaverikortin antajalla menee heti päivä pilalle. Ja korostan että tässä ei olla kun käyty korkeintaan yksillä treffeillä, ei oltu menty sen pidemmälle. Olen kuullut kommentteja näiltä naisilta miten "kai sä tiiät että se Tiina on aika helppo, siltä saa tyyliin kuka vaan", "eihän se oo ees yhtään hyvännäkönen" tai "joo voin sanoo ettei teidän jutusta tuu yhtään mitään". Paras oli kun yksi näistä neidoista oli mennyt joskus haukkumaan minua eräälle naiselle, kenestä sanoin olevani kiinnostunut. Tässä vaiheessa olen yleensä vetänyt pelin poikki ja lopettanut kaveeraamisen joko täysin seinään tai hiljentänyt sitä pikkuhiljaa kohti nollaa. Vähän sellainen olo noista kaverikorteista on jäänyt, että olen ikäänkuin jonkin sortin "hätävara-aviomies". Eli jos ketään parempaakaan ei satu löytymään, niin sitten ehkä kelpaan, mutta silti kukaan muukaan ei saa koskea tähän hätävaraan.
Korostan vielä sitä, että en ole itse mikään pelimies, vaan enemmänkin melko kömpelö naisten kanssa. Siksi ihmetyttää entistä enemmän tuo naisten käytös minua kohtaan.
Eli täältä ei kaverikorteille. Muuten kyllä minä uskon miehen ja naisen väliseen kaverisuhteeseen. Nuo kolme kaveria ovat oikeasti aika hyviä ystäviäni. Sillä on tosin varmaan melko suuri merkitys miten tuon naisen tapaa ensimmäistä kertaa. Törmäättekö koulussa/töissä, vai vasta jossain tinder-treffeillä.