Naisasiat

[Kampitus]

Miten muuten ihan mielenkiinnosta. Käyttekö te joilla on kaverinaisia esim.katsomassa leffoja kahdestaan, lätkää otatteko kalsarikännejä kaksin? Siis niin, että oma puoliso odottaa himassa tyytyväisenä.

No mulla on yksi tällainen, ei ole ollut ystävä lapsuudesta asti, vaan tuolta teini-iästä. Itse en seurustele, mutta tuon naisen kanssa tuli kulutettua aikaa paljonkin. Nykyisin hänellä on mies, joka väkisinkin vähentää sitä aikaa mitä tulee yhdessä vietettyä, mutta periaatteessa tilanne ei ole muuttunut. Voin soittaa tälle että lähdetkö ulos muutemalle, saattaa vastata että juu ei tässä muutakaan kun on yksin kotona, tai sitten ilmoittaa että ottaa äijän mukaan kun on molemmilla ajankulusta pulaa.

Tästä hänen miehestä on tullut myös minun kaveri, mutta ei tietenkään vielä niin läheinen, kun ei olla kauaa tunnettu. Voin kuitenkin myös tuon miehen kassa lähteä silloin tällöin johonkin. Joskus nuorempana ehkä vähän oli tyttöön seksuaalistakin kiinnostuneisuutta, mutta ei nykyisin. Mitään henkeviä emme juuri puhu, kun en sitä harrasta kenenkään kanssa. Voisin kuitenkin väittää että tavallaan taidan tätä naista rakastaa, mutta en kuitenkaan koe mitää seksuaalista. Mielestäni suhteemme on aikalailla samanlainen kuin minulla ja siskollani, molemmista välitän, mutta mikäli kumpainenkin alkaisi pillua levittämään edessä niin kyllä mä huonetta vaihtaisin.

Mielestäni oikein hyvään ystävyyteen ei voi seksiä sotkea, toki se on ihmisestä kiinni. Joku vanha tuttu ketä näkee pari kertaa vuodessa voi toki lykkästä, vaikka kavereita olisikin, mutta jos puhutaan oikein läheisestä ystävästä, niin en ainakaan itse lähtisi. Tämä on varmasti myös moraalinen kysymys, en pidä itseäni mitenkään parempana ihmisenä, mutta olen aina vetänyt myös varattuihin selvän rajan. Seksi on mukavaa hommaa mutta senverran täytyy minusta itsekuria olla, mielestäni tällaisessa tilanteessa kaikki "en voinut tunteilleni mitään" jutut on pelkkää paskaa.

 

[BaronFIN]

Ei minua minkään oppaan lukeminen ja stereotypioiden vahvistaminen voisi oikeasti vähempää kiinnostaa, mutta halusinpa vain jotenkin saada työkaluja ymmärtää oman puolisoni vuosia kestänyttä selkäni takana vehtaamista oman "kaverinsa" kanssa.

Ikävä kyllä vain sanoa, mutta naiset ovat kaikessa stereotyypisyydessään hellyyttävän ennaltaennustettavan ennustamattomia. Ei niitä voi ymmärtää jos lähdetään liikkeelle siitä, että voidaan ruskein silmin vetää selän takana useamman vuoden salasuhdetta, esittää äitiä ja rakastavaa puolisoa ja väittää ettei kuviossa ole tippaakaan kyse siitä millainen minun olisi puolisona kuulunut olla ja mitään en olisi voinut tehdä toisin. Se oli vain "hänen juttunsa".

Uskomatonta, että tuollaisestakin voi selvitä ja nyt 20 vuotta yhteistä taivalta takana, kolme lasta ja keskinäinenkin elämä ihan mallillaan. Oli kyllä osituspaperit nimeä vaille valmiina tosin.

 

[Klassinen sentteri]

Uskomatonta, että tuollaisestakin voi selvitä ja nyt 20 vuotta yhteistä taivalta takana, kolme lasta ja keskinäinenkin elämä ihan mallillaan. Oli kyllä osituspaperit nimeä vaille valmiina tosin.

Kova kaveri olet. Harva tuollaisen petoksen jälkeen pystyisi suhdetta jatkamaan. Edes lapsien vuoksi.

Kyllähän parisuhteissa on tervettä nostaa valmiutta jos kumppanille ilmestyy "uusi kaveri" siis jos on vastakkaista sukupuolta.

 

[Jeffrey]

Uskomatonta, että tuollaisestakin voi selvitä ja nyt 20 vuotta yhteistä taivalta takana, kolme lasta ja keskinäinenkin elämä ihan mallillaan. Oli kyllä osituspaperit nimeä vaille valmiina tosin.

Ohhoh. En tiedä pitäisikö tästä hattua nostaa, vaiko piiskaa antaa. Jokaisen omia asioitahan nämä ovat, joten niihin lienee parempi olla puuttumatta.

Omassa edellisessä suhteessa naiselleni ilmestyi myös tällainen "vanha kaveri". Ihan viestittelystä se silloin alkoi, päättyen heillä yhteiseen yöhön. Eksäni mukaan homma ei mennyt seksuaaliseksi ja hän nukkuikin kaverinsa sohvalla. Jotenkin siitä ensimmäisestä kerrasta yritti päästä yli, mutta kun seuraavina vuosina tuli se toinen ja kolmaskin kerta, niin ei siinä enää voinut muuta kun kytkintä nostaa. Tuossa vaiheessa sitä ei enää edes ollut väliä sillä, uskoinko eksän kertomisen seksittömyydestä vai en, minua oli kohdeltu niin huonosti että pakko oli lähteä.

No yksi kiihkeä viikonloppu me vielä vietettiin yhdessä, tosin myöhemmin sain kuulla hänen olleen parisuhteessa tuolloin, ja poikaystävä oli reissussa Euroopassa.

Helvetin vaikea tuostakin suhteesta oli lähteä, vaikka ei se kestänyt kuin reilu neljä vuotta.

Tässä maailmaa, kavereitani ja tuttujani tutkaillessa olen vain väistämättä tullut siihen lopputulokseen, että maailmassa on olemassa kahdenlaisia ihmisiä, ne pettäjät ja ne ketkä eivät petä. Näiden ryhmien välillä liikennettä käy todella harvoin. Toki voin myös omasta puolesta sanoa sen, että vaikka minulla oli tuossa edellisessä suhteessa ihan kaikki "syyt pettää", en sitä tehnyt.

Pettäminen menee mulla samaan kategoriaan kuin mikä tahansa muukin pahoinpitely. Toiset vaan lyö, toiset ei, thats it.

Ja lopulta, vaikka itse pystyisin pettämisen antamaan anteeksi, niin ei se luottamus vaan koskaan enää palaa. Aina sitä saa miettiä ja pelätä mitä toinen touhuaa, eikä itse pysty elämään sitä normaalia elämäänsä. Luottamus nyt kuitenkin on jokaisessa ihmissuhteessa se ykkösjuttu.

 

[Klassinen sentteri]

Tässä maailmaa, kavereitani ja tuttujani tutkaillessa olen vain väistämättä tullut siihen lopputulokseen, että maailmassa on olemassa kahdenlaisia ihmisiä, ne pettäjät ja ne ketkä eivät petä. Näiden ryhmien välillä liikennettä käy todella harvoin.

Tästä tulikin hupaisa tarina omasta elämästä mieleen.

Seurustelin aikanaan naisen kanssa joka kertoi, että oli joskus pettänyt silloista poikaystävänsä. Ajattelin, että menneet on menneitä kaikki tekee virheitä.( ajattelen vieläkin jossain asioissa) Mukavaa meillä oli aikansa. Nainen vielä oikein vakuutteli ettei koskaan enää voisi pettää ketään. Varsinkaan minua koska välittää NIIN paljon. Noniin, varmaan arvaatte miten tämä suhde päättyi. No, eiköhän tuo nainen petä sitä seuraavakin miestä vielä.

On sitä ollut joskus kyllä sinisilmäinen pojan kloppi. Itsellä on kyllä onneksi puhdas omatunto. En ole ketään pettänyt.

 

[BaronFIN]

Kyllähän parisuhteissa on tervettä nostaa valmiutta jos kumppanille ilmestyy "uusi kaveri" siis jos on vastakkaista sukupuolta.

Tämä kaveri olikin meidän molempien yhteinen lukioaikainen kaveri, joka tosin minun armeija-aikanani piiritti inttileskeäni turhankin intensiivisesti. "Epäonnistuttuaan valloituksessa" (minun näkemys) hävisi vuosiksi pois kuvioista tullakseen uudestaan vuosikymmentä myöhemmin takaisin kuvioihin.

Totta kai olin helvetin epäluuloinen kun tällainen kaveri ryömi kiven alta esiin, mutta oli tahollaan naimisissa. Tarvitsi vain naisellista näkökulmaa parisuhteeseensa. Ja kukapa nyt 30 vuotiasta perheenäitiä haluaisi edes muka. Höpsö. Ja hommahan oli sellaista "kavereiden kesken kahvilla käyntiä" parin kolmen kuukauden välein kun kotikaupunkien välillä oli sellaiset 300 km väliä. Tosin kun saatiin kolmas lapsi perheeseemme, niin homma näillä kahdella viileni selkeästi pariksi vuodeksi. Sitten yllättäen yhteydenpitoa olikin taas enemmän ja reilu vuosi sitten stalkkasin puolisoni puhelimen kun vaisto kiljui 'heräämään todellisuuteen'!

Olihan se... Huh... Totta kai olisi pitänyt olla enemmän kärryillä, mutta kyseessä kuitenkin oli yhteinen tuttava joka oli alun alkujaan kaveri puolisoni taholta lähes 20 vuoden takaa. Mistään en ollut viiden vuoden aikana saanut kiinni tätä, ah niin muodikasta salaparia, ja mustasukkaisuus 24/7 ei johda mihinkään hyvään. Ja mitään syytä minulle ei annettu edes epäillä moista kunnes vasta ihan viime aikoina alkoi selkeästi meidän meidän välille tulla enemmän kipuilua ja kitkaa. Oliko siinä myös vaimoni henkistä heräämistä ja masennusta siihen ettei näin vain voi painella menemään jolloin kulissit alkoivat sortua.

Onhan tässä viimeinen vuosi ollut... Melkoista omien palasien keräilyä ja itsensä kasaamista. Ja uudenlaiseen parisuhteeseen kasvamista. On se luottamus siinä mielessä mennyt ettei mikään enää yllättäisi. Vaikka huomenna erottaisikin. Mutta kuitenkin, toimeen tullaan, seksi luistaa, lapset leikki-ikäisestä teini-ikäiseen ovat loistavia.

Pakkohan tätä kuviota on tylysti punnita plussine ja miinuksineen. Toistaiseksi plussat voittavat ja uskon ajan parantavan paljon miinuspuolella. Tosin oli jo avioeropaperit, kämppä, ositussopimus, kaikki tarvittava valmiina. Silloin se vasta kolahti lopullisesti naiseni päässä mitä tässä on vaakalaudalla. Suomeksi: piti ihan nyrkkiä lyödä pöytää ja viedä reagointi loppuun saakka. Johan heräsi psykoosistaan.

Kärjistetysti: naiset tarvitsevat miehiä eikä mitään hiljaisia hissukoita

 

[Kampitus]

Tässä maailmaa, kavereitani ja tuttujani tutkaillessa olen vain väistämättä tullut siihen lopputulokseen, että maailmassa on olemassa kahdenlaisia ihmisiä, ne pettäjät ja ne ketkä eivät petä. Näiden ryhmien välillä liikennettä käy todella harvoin. Toki voin myös omasta puolesta sanoa sen, että vaikka minulla oli tuossa edellisessä suhteessa ihan kaikki "syyt pettää", en sitä tehnyt.

Pettäminen menee mulla samaan kategoriaan kuin mikä tahansa muukin pahoinpitely. Toiset vaan lyö, toiset ei, thats it.

Ja lopulta, vaikka itse pystyisin pettämisen antamaan anteeksi, niin ei se luottamus vaan koskaan enää palaa. Aina sitä saa miettiä ja pelätä mitä toinen touhuaa, eikä itse pysty elämään sitä normaalia elämäänsä. Luottamus nyt kuitenkin on jokaisessa ihmissuhteessa se ykkösjuttu.

Tässähän se ongelma juuri on. Sitä kun alkaa jotakin naista tapailemaan, niin eihän sitä voi suorilta käsi kysyä että kumpaas ryhmää neiti edustaa? Luottamus kun pitäisi rakentaa niinkuin sanoit, ei sitä voi olla naisen tekemisiä jatkuvasti kyttäämässä, mutta ei saisi olla liian sinisilmäinenkään. Eikä sitä tarvitse tulla petetyksi edes kovin monta kertaa, kun se on aina vain vaikeampi lähtökohta jo alussa lähteä luottamaan toiseen ihmiseen, vaikka periaatteessahan uusi tuttavuus ei saisi toisen menneiden vuoksi joutua kärsimään. Omalta osaltani tämä on johtanut melkoiseen varovaisuuteen, tässä nyt tapaillut yhtä jo melko pitkään, ei sitä enää parin pettymyksen jälkeen heittäydy sillä tavalla kuin nuorempana.

 

[pettter]

Joo onhan miehissä ja naisissa paljon eroja. Mä ajattelen että jos miehellä ja naisella synkkaa kavereina niin sen naisen on oltava vähän poikamainen tai miehen vähän tyttömäinen. Eihän miehellä ole luonnostaan mitään tarvetta höpistä sellaisista asioista, mitkä naisia kiinnostaa tai mitä ne haluavat tehdä ja ehkä tarvitsevatkin, kuten tuolla aiemmin hyvin kirjoitettiin. Itse asiassahan se on tosi tylsää joutua tekemään niin. Tekis mieli jutella muista jutuista ja muutenkin sanoa asiat suoraan, kuten miehet yleensä tekee, mutta ei, joudut feikkaamaan. Vähän nyt on kärjistetysti sanottu, mutta noinhan se menee. Tyttömäiset pojat suostuvat tai siis jopa haluavat tehdä itsekin niin ja poikamaisilla tytöillä taas ei ole tarvetta kiemurrella joka jutun kanssa ja ylitunteilla. Tai eihän se naisille mitään ylitunteilua edes ole vaan niille normaalia ja luonnollista, mutta miehille heti särähtää korvaan. No naiset nyt yrittää aina kääntää ton jutun ylösalaisin. "Te ootte putkiaivoja kun ajattelette aina niin loogisesti blaa blaa." Ensin pitää tunteilla ja sitten kierrellä ja kaarrella ja sitten supista kavereiden kanssa jne.

Kyllähän jätkien kanssa baarissa tai missä tahansa huomaa että tosi monella meno muuttuu kun naisia liittyy seuraan. Silloin ne jotenkin heittäytyy siihen naismoodiin, joko luonnostaan vähän tyttömäisinä tai sitten suostuvat feikkaamaan, mikä sekin on kyllä aika tyttömäistä.

Miten muuten ihan lapsena voi olla tyttöjen kanssa. Ammuitteko te sotaukoilla niitä niiden nukkeja kun ne leikki yksin kotia vai? Myöhemmin kyllä niiden kanssa oli kiva leikkiä tai siis pelata vaikka kirkonrottaa siihen talon päätyyn, mutta jätkien kanssa kun oli kahdestaan niin olihan ne jutut ihan erilaisia. Ne oli sellaisia, millaisia niiden halusikin olla ja mitkä jutut tuli luonnostaan, esimerkiksi pillujutut sukupuolivietin takia.

Mä haluan olla ja pysyä miehenä.

 

[pettter]

Vasta pari päivää sitten näin telkkarissa jonkun Aleksi's wonderland -ohjelman, jonka juontaja on lähestulkoon ääriesimerkki tyttömäisesti ajattelevasta ja käyttäytyvästä jätkästä, lähes bb-nikon tasoa. Mentaalisavuke youtubessa kun äsken googlasin. Kuinka moni jätkä jaksais hengailla tuollaisen tyypin kanssa? Naisille ne varmaan on niitä ihannekumppaneita. Tai ei ehkä ihannekumppani, mutta niitä nössöjä, joille voi kaikkea turhaa höpötellä ja jotka jaksaa niitä kuunnella. Ne itsekin höpöttelee samoja asioita kun tunteet ailahtelee samalla tavalla jne. Mutta entä me normaalit miehet?

Jos toi juttu menee niillä tosi pitkälle niin aika monesti ne tyypit on homppeleita. Tai no tavallaan heteroita kun itse ovat sisäisesti tyttöjä. Miettikää vaikka ketä tahansa julkihomoa. Cheekkikin menee samaan sarjaan. Pikkutyttö miehen vartalossa. Se dokumentti paljasti totuuden.

 

[Kampitus]

Mä haluan olla ja pysyä miehenä.

Jos toi juttu menee niillä tosi pitkälle niin aika monesti ne tyypit on homppeleita. Tai no tavallaan heteroita kun itse ovat sisäisesti tyttöjä. Miettikää vaikka ketä tahansa julkihomoa. Cheekkikin menee samaan sarjaan. Pikkutyttö miehen vartalossa. Se dokumentti paljasti totuuden.

Tämä paljastaa myös sinun miehisyytesi, juna taisi jo mennä. Mikäli olet katsonut dokumentin Cheekistä, et voi olla kovin miehinen, vaan myös sinussa asuu tyttö miehen vartalossa.

 

[pettter]

Joo mä oon aina sanonut että tykkään vähän poikamaisista tytöistä. Sellaisista, joilta puuttuu se lähes överiksi menevä pinnallisuus ja tyhmyys. Tai en mä tyhmäksi halua ketään haukkua, mutta siis se loogisen ja järkevän vastakohta.

Koulussa/töissä yks sanoi toiselle niin ja näin ja kolmas taas ajatteli siitä niin ja noin blaa blaa. Ei pelkästään että puhuu, vaan miksi ne edes miettii noita juttuja. Eihän tuollaista jaksa kukaan kuunnella, ellei sitten itse ole samanlainen. Tai sitten se nössö, joka feikkaa ja on mukana juonessa ja myötäilee.

Ja yks ihmeellinen juttu on se kun joillakin naisilla (varsinkin nuoremmilla) on tapana soittaa jollekin jos yksin liikkuvat illalla ulkona. No ehkä se jonkinlaista turvaa sitten tuo tai jotain. Muakin on joskus yritetty noin hyväksikäyttää, mutta en suostu. Sano asias saatana ja sitten lopetetaan puhelu. Mitään skeidaa en jaksa kuunnella. Tai kerro jotain mielenkiintoista.

 

[Hyman Roth]

Tavallaan hankalia juttuja noi pettämiset. Näin monen vuoden jälkeen edellisestä "oikeasta" parisuhteesta vituttaa yhä se, ettei tullut käytyä vieraissa ja pantua nuoria misuja joka reikään mielin määrin, kun tilaisuutta oli. Nykyään vanhana moisesta saa vain haaveilla, ellei lyö rahaa tiskiin. Loppujen lopuksi rehellisyydellä ei tässä maailmassa voita yhtään mitään.

 

[pettter]

Mikäli olet katsonut dokumentin Cheekistä, et voi olla kovin miehinen, vaan myös sinussa asuu tyttö miehen vartalossa.

Oon mä nähnyt Avatarinkin ja puolet Titanicista. Ja jonkun Woody Allenin hömppäleffan. En erityisemmin tykännyt, mutta ihan ok-hyviä pätkiä olivat jos silleen miettii. Niin ja reilu viikko sitten mä katsoin sivusilmällä jonkun teinityttöjen leffan, tai no lähes aina mulla tossa joku kanava on auki.

Telkkarijutuista tuli mieleen että ärsyttää suunnattomasti kun moniin ohjelmiin jätkät käsikirjoitetaan niin nynnyksi, tai sitten toinen vaihtoehto on että ne on täysiä juntteja tai sitten jotain "pahoja poikia". Normaalimiehet ei tunnu kelpaavan. Ei se vissiin myy.

 

[Klassinen sentteri]

Tavallaan hankalia juttuja noi pettämiset. Näin monen vuoden jälkeen edellisestä "oikeasta" parisuhteesta vituttaa yhä se, ettei tullut käytyä vieraissa ja pantua nuoria misuja joka reikään mielin määrin, kun tilaisuutta oli. Nykyään vanhana moisesta saa vain haaveilla, ellei lyö rahaa tiskiin. Loppujen lopuksi rehellisyydellä ei tässä maailmassa voita yhtään mitään.

Siksi nuorena ei pidä seurustella. Silloin pannaan vapaana miehenä nuoria tyttöjä joka reikään.

Joo helppoa viisastella jälkeenpäin. Itsekin seurustelin pitkään nuorena ja monta reikää jäi kairaamatta. Onneksi on vielä pelivuosia edessä sentään.

Kyllä mulle sanottiin vanhempien miesten toimesta silloin, että älä helvetissä jumitu nuorena yhteen naiseen. Vitut sitä tahtonut uskoa. Nyt olen itse se vanhempi mies joka nuoremmille hokee samaa juttua. Toivottavasti saan edes yhden nuoren pelastettua.

 

[Hyman Roth]

Siksi nuorena ei pidä seurustella. Silloin pannaan vapaana miehenä nuoria tyttöjä joka reikään.

Joo helppoa viisastella jälkeenpäin. Itsekin seurustelin pitkään nuorena ja monta reikää jäi kairaamatta. Onneksi on vielä pelivuosia edessä sentään.

Kyllä mulle sanottiin vanhempien miesten toimesta silloin, että älä helvetissä jumitu nuorena yhteen naiseen. Vitut sitä tahtonut uskoa. Nyt olen itse se vanhempi mies joka nuoremmille hokee samaa juttua. Toivottavasti saan edes yhden nuoren pelastettua.

Jeap, sen seurusteluvirheen itsekin tein, eikä siinä hyvin käynyt. Olisi sentään ollut mukavaa tunnustaa erossa akalle, että mitä kaikkee sitä onkaan tullut tehtyä. Olis saattanut kotkalla naama venähtää. :D Mutta kaipa sitä silloin uskoi ihmisten kunnollisuuteen ja siihen, että se kannattaa. Vitut kannata. Mutta oppipahan edes sen verran, ettei yhteiselo jonkun kanssa ja oman vapauden rajoittuminen sovi mulle yhtään. Onneksi en sentään lapsia ehtinyt nussia siinä ihmissuhdehelvetissä.

Nykyään kun ikä on aika tasan 30-40 välillä, niin vituttaa kyllä välillä sairaasti, ettei sitä nuorta misukkaa enää oikein ole saatavilla. Itsensä ikäiset ja katkerat tai mielenvikaiset yh-mammat lähinnä aiheuttavat pahoinvointia.

 

[pettter]

Aina välillä kuulee jonkun miehen sanovan että ymmärtää naisia. Mun tekis niin mieli mennä aikakoneella ajassa taaksepäin ja katsoa kärpäsenä katossa miten ne leikkii ja mistä ne on saanut ne vaikutteet itseensä.

Samalla tavallahan tytöt ja pojat leikkii koko ikänsä. Tytöt leikkii ensin nukeilla kotia ja myöhemmin oikeilla lapsilla sitä samaa kotileikkiä. Niillä on jo pienestä pitäen se hoivaamisvietti. Se tulee geeneissä kun nainen synnyttääkin ja imettää jne. Joillekin pehmoleluille jo antaa hellyyttä ja tukea ja itsekin saavat niiltä jotain vastaavaa, mutta eihän miehillä ole mitään tarvetta mihinkään tuollaiseen. Miehet leikkii pienenä pikkuautoilla ja isona sitten oikeilla autoilla. Ja penskana rakentelee lego-palikoista linnoja tai aluksia ja isona sitten hirsistä tai tiilestä oikeita taloja. Mä tykkäsin lentokoneista ja vieläkin tykkään. Ja laivat kanssa oli jänniä, kuten ne on vieläkin kun kerran kuukaudessa Tallinnassa ravaan. Ylihuomenna seuraavan kerran. Ei mikään ole muuttunut. Mutta entä jos pienenä leikkiikin myös tyttöjen leikkejä tai muuten vaan hengailee paljon niiden kanssa. Mä luulen että lapsi on vielä niin kehitysvaiheessa että muuttuu hieman sellaiseksi. Toisaalta tietenkin yleisesti ottaen on hyvä asia että tulee kaikkien kanssa toimeen, mutta sitten kun katsoo sitä niiden kiukuttelua ja muutakin ajatuksenjuoksua niin miettii vaan että luojan kiitos etten mä. Tekis myös mieli selvittää mistä homppeleille on tullut ne kaikki naiselliset käyttäytymistavat ja ajatusmallit. Onko se jo geeneissä vai onko pienenä jotenkin opetettu silleen ylitunteilemaan. Siis ei välttämättä just mitkään tietyt leikit, mutta mikä tahansa muukin tapaus tai tilanne vaikka kotona, vanhempien käyttäytyminen esimerkiksi. No joo en ehkä kovinkaan jyrkästi viitsi ottaa kantaa suuntaan tai toiseen kun mulla ei ole omia lapsia. Tai mistä sitä tietää onko kun niin moneen tuli paljaalla vedettyä mällit ränniin.

 

[BaronFIN]

No itsellään on poika ja kaksi tyttöä. Poika on automaattisesti kiinnostunut aseista, autoista jne. muista stereotypioista ilman että oltaisiin kovinkaan aktiivisesti työnnetty mihinkään suuntaan. Nukkea tarjottiin, mutta se lensi kaaressa olkapään yli. Isoveljenä ollut pakollisen kiinnostunut pikkusiskoistaan, mutta mistään hoivavietistä ihan turha puhua.

Keskimmäinen tyttö ollut alusta alkaen nukeista ja kotileikeistä kiinnostunut. Autoillakin leikittiin ja He-maneilla myös, mitta tyttö aina valitsi Teelan ja Velhottaren leluikseen siinä missä poika otti Skeletorin ja He-manin. Kun perheen pienimmäinen syntyi, niin kiinnostus vauvan hoitamiseen oli aivan toista luokkaa kuin pojalla. Korostan, että olemme tehneet kasvatukselliset asiat ilman sen suurempia ennakkoasenteita ja voinen väittää, että parisuhteena näytämme lapsillemme lähes tulkoon ruotsalaiseen tasa-arvoon perustuvaa esimerkkiä. Mutta silti se ero on olemassa poikien ja tyttöjen välillä ja minusta on surullista kuinka on olemassa uskonlahkoja jotka haluavat kieltää moisen eron olemassa olon kokonaan.

Toki itse viihdyn paremmin naisten kuin miesten seurassa. Tällainen typerä käsite kuin small talk luonnostuu paremmin naisten kuin miesten kanssa ja näin palveluammatissa tulee tavattua todella paljon ihmisiä ja oppinut sitä kautta tuntemaan noin 15-20 perusluonnetta mitä suomalaisista löytyy. Ei se suomalainen mies suotta ole saanut tuppisuun mainettaan eikä siinäkään mitään vikaa ole. Kyllä minuakin on kurnuutettu puhumattomuudesta, joten opeteltavaa tässä itse kullakin olisi.

 

[penaz]

Iltasanomissa siteerattiin jotain suomalaistutkimusta, jonka mukaan 70-luvulla pariskunnat rakastelivat keskimäärin kaksi kertaa viikossa ja nykyään enää kerran viikossa. Kovin vähäisiltä nuo molemmat luvut minusta tuntuvat, jos ajattelen millainen mielestäni on seksuaalisesti tyydyttävä parisuhde.

 

[mjr]

Joo onhan miehissä ja naisissa paljon eroja.

Keskimäärin tietysti on eroja, mutta yksilöt puolestaan sijoittuvat enemmänkin liukuvalle skaalalle kuin kahteen lokeroon seitsemälle miljardille yksilölle. Ja kuka mistäkin pitää, oma tuttavapiirini ei tunnut olevan kauhean täynnä "tyypillisiä" miehiä tai naisia: erot yksilöiden välillä ovat merkittävämpiä kuin sukupuolien. Jos on kovin "äijä" tai kovin "naisellinen" niin kai siinä jotain on, ettei niin paljon kiinnosta - tavallaan jo tietää mielipiteet ja asennoitumisen näissä tapauksissa eikä ole niin paljon kiinnostavaa keskusteltavaa...

 

[mjr]

Iltasanomissa siteerattiin jotain suomalaistutkimusta, jonka mukaan 70-luvulla pariskunnat rakastelivat keskimäärin kaksi kertaa viikossa ja nykyään enää kerran viikossa. Kovin vähäisiltä nuo molemmat luvut minusta tuntuvat, jos ajattelen millainen mielestäni on seksuaalisesti tyydyttävä parisuhde.

Onko sinulla lapsia?

 

[penaz]

Onko sinulla lapsia?

On aikuinen ja 12-vuotias. Perheellämme on käytössä useampi asunto ja kesämökillekin on 10 kilometriä, mikä helpottaa kahdenkeskistä intiimiä yhdessäoloa.

 

[M@rko77]

Aina välillä kuulee jonkun miehen sanovan että ymmärtää naisia. Mun tekis niin mieli mennä aikakoneella ajassa taaksepäin ja katsoa kärpäsenä katossa miten ne leikkii ja mistä ne on saanut ne vaikutteet itseensä.

Eilen oli Miehen puolikkaissa hyvä pointti naisasioihin liittyen: Naiset määräävät, koska heillä on tissit. Toisin sanoen naiset kietovat miehet pikkurilliensä ympärille rinnoillaan ja vaginoillaan eli sillä, mitä miehet heiltä alkukantaisesti haluavat. Tämän takia homot voivat olla naisten kanssa todella hyviä ystäviä, koska heillä ei ole seksuaalisia haluja naisia kohtaan (toki platoninen suhde naiseen voi olla heteroillakin mahdollista - BTDT). Jatkan tästä myöhemmin

 

[pettter]

Eilen oli Miehen puolikkaissa hyvä pointti naisasioihin liittyen: Naiset määräävät, koska heillä on tissit. Toisin sanoen naiset kietovat miehet pikkurilliensä ympärille rinnoillaan ja vaginoillaan eli sillä, mitä miehet heiltä alkukantaisesti haluavat. Tämän takia homot voivat olla naisten kanssa todella hyviä ystäviä, koska heillä ei ole seksuaalisia haluja naisia kohtaan (toki platoninen suhde naiseen voi olla heteroillakin mahdollista - BTDT). Jatkan tästä myöhemmin

Joo totta, mutta eikö toi koske enimmäkseen vain niitä naisen tahtoon alistuvia tyyppejä, siis jotka kietoutuvat naisten ympärille silleen. Voisi kait sitä sanoa myös että miehet kietovat naiset pikkurilliensä ympärille, koska niillä on kikkeli. Ja kyllä kait noi homot myös juttelee naisten kanssa eli siinä on jotain muutakin kuin pelkkä seksuaalinen juttu. Ehkä ne homppelit ymmärtää niitä naisia kun itsekin käyttäytyvät ja ajattelevat lähes samalla tavalla, minkä huomaa niistä. Jos mä kiihottuisin seksuaalisesti vaikka autoista tai pölynimureista niin siitä on pitkä matka siihen, että mä ymmärtäisin naisia.

 

[koukku]

Tässä maailmaa, kavereitani ja tuttujani tutkaillessa olen vain väistämättä tullut siihen lopputulokseen, että maailmassa on olemassa kahdenlaisia ihmisiä, ne pettäjät ja ne ketkä eivät petä. Näiden ryhmien välillä liikennettä käy todella harvoin.

Tällä tavalla olen itsekin asian reilun 30-vuotisen elämäntaipaleeni aikana mietiskellyt. Ensimmäisen virallisen parisuhteeni eksä oli oikein luotettava tapaus, joka ei kertaakaan antanut aihetta minkäänlaiseen epäilykseen. Hän ilmoitti minullekin aluksi suoraan, mitä pettämisestä seuraa, "se on kerrasta poikki sanon suoraan sen", ja sillä ohjeella mentiin onnellisen luottavaisena semmoiset vajaa neljä vuotta. Sitten nämä muut hieman lyhyemmät jutut... Aina on ollut epäilys siitä, mitä toisella puolella touhutaan, kun on aluksi paljastettu, että edellisessä suhteessa on "ajauduttu" pettämään jopa kaksi kertaa. En vaan voi käsittää tuollaista toimintaa. Ja yksi tosi hyvä miespuolinen kaverini on mielenkiintoinen esimerkki pettäjäpuolesta, hän jotenkin aina pystyy perustelemaan ja vähättelemään omat toilailunsa mm. lauseilla "se otti vaan suihin, seksi kumin kanssa ei ole pettämistä" jne... Ja omalta puoleltaan hän on ihan hemmetin omistushaluinen ja jopa mustasukkainen kumppaniaan kohtaan. Mielenkiintoinen on ihmisluonne.

 

[MikGo]

Liian hyvältä se nyt rupesi tuntumaankin. Pari kertaa nähtiin ja kaksi kertaa luvannut tulla nainen mun luona käymään. Molemmat perunut. Tänäänkin piti tulla ja yli viikko sitten sovittiin, että näin tehdään. Tuli sitten äsken viestiä, että olikin sopinut kavereiden kanssa jotakin jo aikaisemmin ja ne suuttuu jos ei se meekkään yms. settiä. Taidan vastata, että "Ok teen noista kukista sitten salaattia mitkä sulle ostin".