Naisasiat

[Hyman Roth]

Mikäli itse todellakin on lasten suhteen aivan ehdoton niin sellaisen naisen löytäminen joka ei halua lapsia ja on luonteeltaan, ulkonäöltään ja muilta ominaisuuksiltaan bueno ja "se oikea", lähes yhtä todennäköistä, kuin voittaa Casino arvalla päävoitto. Ei toki siis kuitenkaan mahdotonta.

Ei kai mahdotonta, mutta noin se pitkälti menee. Yleensä se, että tapaa jonkun oikeasti kiinnostavan, on tapaus, joka toistuu ehkä kerran 3-5 vuodessa. Siis hyvässä lykyssä ja kun ikää tulee enemmän, niin sykli tuskin ainakaan tihenee. Pitäisikö tässä alkaa harkita jotain kompromissia? Toisaalta se vain tarkoittaisi sitä, että olisin itse onneton ja totaalisen haluton isä, joka päätyisi jahtaamaan nuoria naisia "työmatkoilla" yrittäen unohtaa umpisurkean elämänsä. Lopuksi sitten joutuisi yksin taas ja maksamaan elareita. Vittu jea.

Ilman muuta jokainen elää omaa elämäänsä kuten haluaa. Toki lapsettomuus ei aina ole vapaaehtoista syystä tai toisesta. Toisaalta taas jos parisuhteessa olevat eivät saa tai eivät hanki lapsia, niin eihän se toki juuri kenellekkään sinällään kuulu. Mutta jos lähipiiri (kuten vanhemmat, sisarukset ja parhaat kaverit) ei koskaan asiaa ääneen ihmettele, niin sekin on kyllä surullista. Kuten ketjussa oli jo puhetta, niin elämän perusasioitahan lasten hankkiminen on, joten tottakai asia kiinnostaa sellaisia jotka henkilöstä välittävät. Siinä olen samaa mieltä, että jatkuva tenttaaminen voi kyllä olla raskasta, eikä moisessa ole mitään mieltä. Jos ihmisen mieli muuttuu, niin varmasti se muuttuu itsekseen - tai on muuttumatta. Lapsettomuus on sitä paitsi monelle niin kipeä asia, ettei siihen littyen ulkopuolisena kannattaisi kauheasti asiaa edes kysellä.
Parisuhteen kannalta on tietenkin tärkeää, että kumppani on näin tärkeässä asiassa samaa mieltä. Muuten on luvassa pahaa mieltä.

Mä olen huomannut sen, että ehkä tahtomattaankin esim mut kategorisoidaan jollain tavoin joksikin b-luokan kansalaiseksi perheellisten toimesta. Ei tule enää puheluita, kysellä kuulumisia muutenkaan tai kutsuta mihinkään kylään. Ilmeisesti pitäisi olla perhe ja sen kautta hankittu sosiaalinen status. Ja se sinänsä on ihan fine, kyllä kai se lapsiunelman kanssa eläminen vaatii aikaa ja energiaa. Vituttaa kuitenkin sellainen hieman säälivä asenne, että "Hyman on jo yli kolmenkymmenen eikä sillä ole vaimoa ja perhettä". Tai sitten jos kertoo, ettei perhe-elämä mua kiinnosta, niin se saatetaan ottaa jonain pyhänhäpäisynä, ikään kuin se olisi pois näiltä hyökkäysvaunujen työntäjiltä. Mutta kukin tavallaan, toisille nämä asiat on luonnollisia, mutta toisille eivät. Enhän mä kelpaa kenellekään edes parisuhteeseen, joten ihmetyttää miksi pitää jostain minusta ja perhe-elämästä edes spekuloida.

Toinen asia mitä joskus mietin on tämä perheen pitäminen jonain elämän "kivijalkana". Voi se sitä joillekin ja jossain olosuhteissa tarkoittaa, mutta faktisesti aika saakelin moni liitto ja perhe hajoavat ja ihan alkumetreillä. Tunnen melkoisen määrän eronneita viikonloppufaijoja, jotka vaihtelevalla innokkuudella kersojaan joutuvat tapaamaan ja elättämään. Ei kovin herkullinen kuvio päätyä maksumieheksi. En tiedä mitä hullua rohkeutta se ihmiseltä vaatii, että ensinnäkin uskaltaa alkaa tosissaan seurustella ja sitten vielä perustamaan perhettä. Ainakaan multa sitä luottamusta kehenkään ei löydy. Koska nykyään tuntuu riittävän naiselle ja lapselle syyksi lähteä omille teilleen jo se, että isukille tuleekin yt duunipaikalla ja koittaa työttömän arki. Jopa mun mielestä kestävissä suhteissa ja vaikeuksien voittamisessa yhdessä on paljon ihailtavaa, mutta nykyään mikään ei periaatteessa enää estä vain hyppäämästä ulos kuviosta aidan vihreämmälle puolelle. Miksi sitoutua hengellä ja verellä johonkin, joka voidaan vetää jalkojen alta, kuin pesuun lähtevä matto? Tajuton riski, jossa on kaikki todennäköisyydet pientä miestä vastaan.

Ainoa asia mikä joskus harmittaa on se, että omat porukat eivät ikänä tule lapsenlapsia näkemään. Ovat kuitenkin joskus epäsuorasti sen ilmaisseet ja mikä sinänsä on paljon, koska eivät yleensäkään uskalla juuri puuttua mun elämään millään tavoin. Mutta no, mitäs tekivät vain sen yhden lapsen. Meikäläisen vallassa on käytännössä se, että miten yhden pienen sukuhaaran jatkumisen käy.

 

[MustatKortit]

Ei kai mahdotonta, mutta noin se pitkälti menee. Yleensä se, että tapaa jonkun oikeasti kiinnostavan on tapaus, joka toistuu ehkä kerran 3-5 vuodessa. Siis hyvässä lykyssä ja kun ikää tulee enemmän, niin sykli tuskin ainakaan tihenee. Pitäisikö tässä alkaa harkita jotain kompromissia? Toisaalta se vain tarkoittaisi sitä, että olisin itse onneton ja totaalisen haluton isä, joka päätyisi jahtaamaan nuoria naisia "työmatkoilla" yrittäen unohtaa umpisurkean elämänsä. Lopuksi sitten joutuisi yksin taas ja maksamaan elareita. Vittu jea..

(boldaus oma)

Päädyit sitten mihin lopputulemaan tahansa, niin sitä tuskin voidaan laskea kovin suureksi ihmeeksi, että valtaosa mukavista, nuorehkoista naisihmisistä haaveilee myös perheen perustamisesta. Ihmisiä on monenlaisia, mutta on täysin luonnollista - oikeastaan "luonnonlaki" - että aika moni sitä perheenlisäystä havittelee. Tätä asiaa ei voi ajatella niin päin, että tässä perhettä haluava nainen olisi jotenkin "syypää" asiaintilaan, kuten mä kirjoituksiasi vähän rivien välistä tulkitsen. Voi toki olla, että tulkitsen väärin, mutta kovasti sinä ainakin asiaa päivittelet.

Kompromisseja jos mietitään, niin yksi vaihtoehto on yksinkertaisesti etsiä vähän vanhempia naisia, joilla syystä tai toisesta perhettä ei ole, heidän joukossaan varmasti nousee niiden prosenttiosuus, jotka sellaista eivät enää haluakaan.

Boldattuun: näistä hajatelmista mieleen tulee eräs toinen nimimerkki, joka oli aikamoinen aktiivi tässä ketjussa. Naisiin ja parisuhteeseen suhtautuminen oli aika pessimististä, mutta kirjoittelu loppui kuin seinään sen sopivan puolison sittenkin löydettyä. Ymmärtääkseni kyseinen nimimerkki on tätä nykyä ukkomies.

 

[Hyman Roth]

(boldaus oma)

Päädyit sitten mihin lopputulemaan tahansa, niin sitä tuskin voidaan laskea kovin suureksi ihmeeksi, että valtaosa mukavista, nuorehkoista naisihmisistä haaveilee myös perheen perustamisesta. Ihmisiä on monenlaisia, mutta on täysin luonnollista - oikeastaan "luonnonlaki" - että aika moni sitä perheenlisäystä havittelee. Tätä asiaa ei voi ajatella niin päin, että tässä perhettä haluava nainen olisi jotenkin "syypää" asiaintilaan, kuten mä kirjoituksiasi vähän rivien välistä tulkitsen. Voi toki olla, että tulkitsen väärin, mutta kovasti sinä ainakin asiaa päivittelet.

Kompromisseja jos mietitään, niin yksi vaihtoehto on yksinkertaisesti etsiä vähän vanhempia naisia, joilla syystä tai toisesta perhettä ei ole, heidän joukossaan varmasti nousee niiden prosenttiosuus, jotka sellaista eivät enää haluakaan.

Boldattuun: näistä hajatelmista mieleen tulee eräs toinen nimimerkki, joka oli aikamoinen aktiivi tässä ketjussa. Naisiin ja parisuhteeseen suhtautuminen oli aika pessimististä, mutta kirjoittelu loppui kuin seinään sen sopivan puolison sittenkin löydettyä. Ymmärtääkseni kyseinen nimimerkki on tätä nykyä ukkomies.

Heh, kyseinen nimimerkki lienee ollut vähän nuorempi sälli. Nuorempana tulee helposti sorruttua aiheettomaankin pessimismiin, jos opiskeluajan ihastus ei anna pesää tai eka suhdeyritelmä kaatuu. Sitten kun on jo lähempänä 35 ikävuotta ihan pian, niin voi jo alkaa olemaan rauhassa "game over" -fiiliksissä. Edellisen kerran olen seurustelua kokeillut joskus reilusti alle kolmekymppisenä, eli tuskinpa edes osaisin enää. Tai en oikeastaan enää hahmota ollenkaan, että mitä kaikkea se vaatii. Mutta jos palataan tähän nimimerkkiin, niin hieno homma, toivottavasti löydetty suhde kanssa kestää.

Kyllähän se lapsien saanti "luonnollista" on, en sitä kiistä tai syytä siitä ketään. Sama luonnonvalintahan toimii kai parinmuodostuksessakin, että rikkaat ja vahvat pärjäävät muiden tyytyessä pornoon tai kivuliaisiin myöntymisiin olemisessa jonkun selluliitti-seijan kanssa. Kai mä sitten olen jotenkin "luonnoton",kun en vastaa evoluution huutoon ja osallistu talkoisiin. En vain näe pointtia, pelkästään ison määrän riskejä potentiaalista pettymystä ilman mitään palkintoa.

 

[MustatKortit]

Heh, kyseinen nimimerkki lienee ollut vähän nuorempi sälli. Nuorempana tulee helposti sorruttua aiheettomaankin pessimismiin, jos opiskeluajan ihastus ei anna pesää tai eka suhdeyritelmä kaatuu...

Ymmärtääkseni kyseessä oli kyllä ihan aikamies, eli nimimerkki @Musta Nuoli ...hän voi toki itse asiaa kommentoida, mikäli niikseen tulee ja jaksaa tänne vielä kirjoittaa. Avio-onnen saavuttua hän on mielestäni vähän rajoittanut kirjoittelua tänne, terveisiä vaan Nuoli sinulle, jos viestiä luet!

...
Kyllähän se lapsien saanti "luonnollista" on, en sitä kiistä tai syytä siitä ketään. Sama luonnonvalintahan toimii kai parinmuodostuksessakin, että rikkaat ja vahvat pärjäävät muiden tyytyessä pornoon tai kivuliaisiin myöntymisiin olemisessa jonkun selluliitti-seijan kanssa. Kai mä sitten olen jotenkin "luonnoton",kun en vastaa evoluution huutoon ja osallistu talkoisiin. En vain näe pointtia, pelkästään ison määrän riskejä potentiaalista pettymystä ilman mitään palkintoa.

Niin tosiaan, tehdään se ihan selväksi, että mielestäni sinua on asiasta turha syyttää, meitä on niin monen sortin ihmisiä tällä pallolla, voi tosiaan hyvin olla, että sinua ei lapsentekoon ole luotu. En kuitenkaan ihmettelisi sitäkään, jos lopulta löytäisit jonkun sellaisen, jonka kanssa tämä tuntuukin täysin luonnolliselta asialta...

 

[Iker]

Tunnen melkoisen määrän eronneita viikonloppufaijoja, jotka vaihtelevalla innokkuudella kersojaan joutuvat tapaamaan ja elättämään. Ei kovin herkullinen kuvio päätyä maksumieheksi.
En tiedä mitä hullua rohkeutta se ihmiseltä vaatii, että ensinnäkin uskaltaa alkaa tosissaan seurustella ja sitten vielä perustamaan perhettä. Ainakaan multa sitä luottamusta kehenkään ei löydy. Koska nykyään tuntuu riittävän naiselle ja lapselle syyksi lähteä omille teilleen jo se, että isukille tuleekin yt duunipaikalla ja koittaa työttömän arki. Jopa mun mielestä kestävissä suhteissa ja vaikeuksien voittamisessa yhdessä on paljon ihailtavaa, mutta nykyään mikään ei periaatteessa enää estä vain hyppäämästä ulos kuviosta aidan vihreämmälle puolelle. Miksi sitoutua hengellä ja verellä johonkin, joka voidaan vetää jalkojen alta, kuin pesuun lähtevä matto? Tajuton riski, jossa on kaikki todennäköisyydet pientä miestä vastaan.

No mitäs ihmeen isiä ne sellaiset on, jotka eron jälkeen "vaihtelevalla innokkuudella kersojaan joutuvat tapaamaan ja elättämään," eli vastoin tahtoaanko siellä on lasten hankintaan lähdetty jos suhtautuminen omaan jälkikasvuun on lopulta tuollainen?

Vaikka tässä ero joskus tulisikin vaimoni ja kahden lapsemme äidin kanssa, niin en minä nyt pelkkänä maksumiehenä ja uhrina itseäni varmaan osaisi pitää vaan ihan samanlaisena isänä kuin nytkin, isänä joka ei siis varsinaisesti joudu niitä lapsiaan tapaamaan vaan ihan omasta halustaan kuten isänä varmaan aika usein on tapana.

Siitä sitten samaa mieltä mitä loppukirjoituksessasi väläyttelit, että perseestähän se on jos vaimo lähtee miehensä yt-neuvottelujen vuoksi lätkimään ja vie muksut mukanaan heti kun ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen. Ei sitä kieltämättä tuollaisten tapausten kanssa uskaltaisikaan sitoutua, mutta onneksi naisetkaan eivät kaikki ole samanlaisia ja omalle kohdalle on löytynyt vähän erilainen ja luotettavampi elämänkumppani kenen kanssa se perhe-elämä tuntuu mitä luonnollisimmalta ja hienoimmalta asialta.

 

[Klose16]

Niin, tuo lapsijuttu. Onhan sitä itselläkin ollut tässä naimisiinmenon jälkeen pientä paineentuntua, vaimo on tehnyt tuntemuksensa toki selviksi ennen ja jälkeen ja täällä päin se suku odottaa vahvasti sitä lisäystä, jotta pääsevät hoitamaan ja ihastelemaan. Tähän sitten vielä päälle jokaikinen naapuri, tuttu ja tutuntuttu, serkut, koulukaverit yms. kuviteltavissa olevat. Keskustelut siis jotakuinkin alkavat kysymyksellä oletko jo raskaana... Ei sentään minulle.

Oma mielipiteeni on että parisuhdetta kannattaa vankistaa ja lapsia voi saada myöhemminkin, tämä oletuksella että nainen ei ihan vielä neljääkymppiä ole lähestymässä.
Suomessahan, sekä epäilemättä muualla, rynnätään heti minne sattuu tässäkin ja sitten uhriudutaan yms. kivaa. On omakin nainen kertonut vastaavista tapauksista paikallisestikin. Tottahan se nuorempana kannattaa periaatteessa mutta esim. Suomessa tuo käytännön mahdotonta joten siinä on sellainen käänteinen lapsiongelma kun naiset eivät ole sopivia.

Minusta parisuhde on sikälikin kiva juttu ettei tarvitse mennä mihinkään kun se on siinä jo.
Elämässä noin yleensä kannattaa totutella muutosvalmiuteen kun muuta pysyvää ei ole.
Naiset etenkin ovat niin vikuripäisiä otuksia etten itse pystyisi laskemaan heidän varaansa, veikkaan että itse kyllästyisinkin pitemmän päälle irtonumeroihin mutta tämä taitaa olla näitä perustavia eroja, vähän kuin jalkapallossa joku tykkää Ronaldosta ja joku Saksasta.

 

[Musta Nuoli]

Ymmärtääkseni kyseessä oli kyllä ihan aikamies, eli nimimerkki @Musta Nuoli ...hän voi toki itse asiaa kommentoida, mikäli niikseen tulee ja jaksaa tänne vielä kirjoittaa. Avio-onnen saavuttua hän on mielestäni vähän rajoittanut kirjoittelua tänne, terveisiä vaan Nuoli sinulle, jos viestiä luet!

Terveisiä vain takaisin! En jaksa erityisemmin kommentoida vanhoja kirjoituksiani naisasioista, aika aikaansa kutakin ja nykyinen elämäntilanteeni on muuttanut myös miestä, tai ennemminkin elvyttänyt niitä persoonallisuuden osia jotka olivat hieman hautautuneet vuosien myötä. Saatoin olla jopa väärässä aiempina vuosina, tai ainakin turhan syvällä sellaisessa pessimistisen sävyisessä jupinassa jota syntyy kun on vuosia yksinään ja yksinäinen ja pohtii samantapaisia asioita kuin mitä @Hyman Roth on nyt pohtinut. Luultavasti olisin pitkälti samaa mieltä nytkin jos tilanne olisi sama. Onneksi ei ole.

Näin ns. vanhemmallakin iällä eli varhaiskeski-ikäisenä on vielä hyvinkin mahdollista muuttaa elämänsä ja jakaa sen jonkun toisen kanssa vaikka olisi viettänyt vuosia ja taas vuosia sinkkuna, joten koskaan ei kannata sanoa ei koskaan. Toisaalta myöskin kannattaa suhtautua elämäntilanteeseensa realistisesti eikä turhaan odotella asioita jotka eivät ehkä tapahdu.

Avio-onni ei sinänsä tänne kirjoitteluani rajoita, se vain on saanut priorisoimaan asioita ja vähentämään kirjoittelua. Lisäksi syvä pettymys suomalaiseen jääkiekkotoimintaan kuten SM-liigan nostojoukkuepolitiikka ja Mestiksen sulkeminen ovat vähentäneet intoa jääkiekkoon, ja jääkiekkopalsta tämä ensisijaisesti on, vaikka minäkin olen Vapaan puolelle huomattavan paljon kirjoittanut.

 

[Hyman Roth]

Terveisiä vain takaisin! En jaksa erityisemmin kommentoida vanhoja kirjoituksiani naisasioista, aika aikaansa kutakin ja nykyinen elämäntilanteeni on muuttanut myös miestä, tai ennemminkin elvyttänyt niitä persoonallisuuden osia jotka olivat hieman hautautuneet vuosien myötä. Saatoin olla jopa väärässä aiempina vuosina, tai ainakin turhan syvällä sellaisessa pessimistisen sävyisessä jupinassa jota syntyy kun on vuosia yksinään ja yksinäinen ja pohtii samantapaisia asioita kuin mitä @Hyman Roth on nyt pohtinut. Luultavasti olisin pitkälti samaa mieltä nytkin jos tilanne olisi sama. Onneksi ei ole.

Näin ns. vanhemmallakin iällä eli varhaiskeski-ikäisenä on vielä hyvinkin mahdollista muuttaa elämänsä ja jakaa sen jonkun toisen kanssa vaikka olisi viettänyt vuosia ja taas vuosia sinkkuna, joten koskaan ei kannata sanoa ei koskaan. Toisaalta myöskin kannattaa suhtautua elämäntilanteeseensa realistisesti eikä turhaan odotella asioita jotka eivät ehkä tapahdu.

Avio-onni ei sinänsä tänne kirjoitteluani rajoita, se vain on saanut priorisoimaan asioita ja vähentämään kirjoittelua. Lisäksi syvä pettymys suomalaiseen jääkiekkotoimintaan kuten SM-liigan nostojoukkuepolitiikka ja Mestiksen sulkeminen ovat vähentäneet intoa jääkiekkoon, ja jääkiekkopalsta tämä ensisijaisesti on, vaikka minäkin olen Vapaan puolelle huomattavan paljon kirjoittanut.

Kas, jo lähes myyttinen Musta Nuoli. No mutta onnitteluni pääsemisestä ylös "kuopasta", minne yksinäiset kolmekymppiset ja vanhemmat uhkaavat hautautua. Vai pitäisikö sanoa juoksuhiekasta, mitä enemmän sätkit, niin sitä nopeammin vajoat..? ;D Missä tapasit vaimosi, jos saa kysyä? En nyt tarkoita jotain koordinaattia tms, vaan lähinnä asiayhteyttä. Last Hope pubia ei tartte tietenkään tunnustaa.

 

[Prof. Puck]

Niin, tuo lapsijuttu. Onhan sitä itselläkin ollut tässä naimisiinmenon jälkeen pientä paineentuntua, vaimo on tehnyt tuntemuksensa toki selviksi ennen ja jälkeen ja täällä päin se suku odottaa vahvasti sitä lisäystä, jotta pääsevät hoitamaan ja ihastelemaan.

Näistä lapsellisista jutuista muistui mieleen aikanaan ex-vaimon tekemä emämunaus, Hänellä biologinen kello alkoi tikittämään ja jonkinmoisen (muutaman vuoden) uuvutustaistelun jälkeen allekirjoittanutkin alkoi hiljalleen lämmetä ajatukselle lapsista... kunnes hän vei minut viikonloppuvierailulle ystävättärensä luo, jolla oli hoidettavanaan (miehen lisäksi) kaksi pientä muksua. Voi jumalauta sitä tuskaa, kun joutui "lapsiperheen arkea" seuraamaan yli viikonlopun. Sen vierailun jälkeen meidän taloudessa ei puhuttu sanaakaan perheenperustamisesta kahteen vuoteen, heh.

Että sikäli ymmärrän kyllä enemmänkin kuin mainiosti heidän tuntemuksia, jotka lasta/lapsia eivät halua. Kyllä se usein niin menee, että omat lapset ja muiden kakarat. Meille niitä (lapsia) sitten kuitenkin ilmaantui myöhemmin kaksin kappalein ja hyvä niin.

 

[Prof. Puck]

...Mä olen huomannut sen, että ehkä tahtomattaankin esim mut kategorisoidaan jollain tavoin joksikin b-luokan kansalaiseksi perheellisten toimesta. Ei tule enää puheluita, kysellä kuulumisia muutenkaan tai kutsuta mihinkään kylään. Ilmeisesti pitäisi olla perhe ja sen kautta hankittu sosiaalinen status.

... Meikäläisen vallassa on käytännössä se, että miten yhden pienen sukuhaaran jatkumisen käy.

Tee mitä teet, kunhan et tule sukuun...

No joo, ei se välttämättä sitä ole, että sinut on luokiteltu b-luokan kansalaiseksi, olet vain ns. huonoa seuraa... Mitä minä olen matkan varrella havainnoinut, niin osa naisista voi tosiaankin suhtautua hiukan epäilevästi miehensä kaveriin, joka on päättänyt elellä ilman naismurheita, siis vapaana ja viriilinä. Minun pitkäaikainen ystävä eleli sinkkuna 38 vuotiaaksi asti ja huomaisin kyllä silloisesta vaimostani, ettei hän aina esteettömän onnellinen ollut, kun lähdimme kaverin kanssa reissuun (yhteiset aikaa vievät harrastukset..). Varmaan huolena oli, että kaveri naisia jahdatessaan houkutteli allekirjoittaneenkin ns. mieron tielle.

Nyt tällä uusintayrityksellä on hiukan samanlainen tilanne. Yksi läheisimmistä ystävistämme (ei sama heppu) on niinikään vannoutunut poikamies, jolla naiset vaihtuvat välillä nopeammin kuin allekirjoittaneella sukat jalassa, joten nykyinen siippa on sitten katsonut tehtäväkseen suojella allekirjoittanutta houkutuksilta lähtemällä huomattavan usein meidän mukaan iltaa viettämään. Koska eihän sitä koskaan tiedä, millaisia kevytkenkäisiä ripsi-pirkkoja tuolla yön pimeydessä vaanii pahaa-aavistamatonta ukkomiestä. Mutta onhan se hyvä, että joku pitää huolta ja suojelee maailman pahuudelta!

 

[MustatKortit]

...
No joo, ei se välttämättä sitä ole, että sinut on luokiteltu b-luokan kansalaiseksi, olet vain ns. huonoa seuraa...

Minun mielestäni tuossa @Hyman Roth :n kuvaamassa tilanteessa ei ole mitään outoa. Jos ihmiset ovat varhaiskeski-ikäisiä, lasten kanssa ruuhkavuosia viettävää porukkaa, niin ei tuossa lapsettoman sukulaisen "hylkimisessä" ole mitään tahallista. Kyse on vain siitä, että intressit eivät välttämättä kohtaa, esimerkiksi lomille ja muihin menoihin mennään lasten ehdoilla ja hyvin monesti muut lapsiperheet ovat sitä samaistuttavaa seuraa.

 

[Hyman Roth]

No joo, ei se välttämättä sitä ole, että sinut on luokiteltu b-luokan kansalaiseksi, olet vain ns. huonoa seuraa... Mitä minä olen matkan varrella havainnoinut, niin osa naisista voi tosiaankin suhtautua hiukan epäilevästi miehensä kaveriin, joka on päättänyt elellä ilman naismurheita, siis vapaana ja viriilinä. Minun pitkäaikainen ystävä eleli sinkkuna 38 vuotiaaksi asti ja huomaisin kyllä silloisesta vaimostani, ettei hän aina esteettömän onnellinen ollut, kun lähdimme kaverin kanssa reissuun (yhteiset aikaa vievät harrastukset..). Varmaan huolena oli, että kaveri naisia jahdatessaan houkutteli allekirjoittaneenkin ns. mieron tielle.

Tuo on siinä mielessä ihan perseestä, ettei anneta omaa tilaa ja aikaa. Sillä ajalla on jokaisella vapaus valita oma seuransa. Eikös naistenkin pidä päästä viettämään silloin tällöin "tyttöjen iltaa" minne miehillä ei ole asiaa? Muistan joskus kun soitin jostain kalenterijutusta edelliselle avokille kesken tällaisen iltaman, niin kuulin olevani joku kyttääjä. Itse jos jätin vastaamatta frendien kanssa dokaillessa, niin automaattinen johtopäätös pian saapuneessa tekstarissa oli se, että mulla on jo kieli jonkun vieraan kurkussa. Naisilla taitaa itsetunto olla melko heikoissa kantimissa.

No mitäs ihmeen isiä ne sellaiset on, jotka eron jälkeen "vaihtelevalla innokkuudella kersojaan joutuvat tapaamaan ja elättämään," eli vastoin tahtoaanko siellä on lasten hankintaan lähdetty jos suhtautuminen omaan jälkikasvuun on lopulta tuollainen?

...

Siitä sitten samaa mieltä mitä loppukirjoituksessasi väläyttelit, että perseestähän se on jos vaimo lähtee miehensä yt-neuvottelujen vuoksi lätkimään ja vie muksut mukanaan heti kun ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen. Ei sitä kieltämättä tuollaisten tapausten kanssa uskaltaisikaan sitoutua, mutta onneksi naisetkaan eivät kaikki ole samanlaisia..

No ainakin yhdelle kävi oma henkilökohtainen helvettiskenaarioni, että pani randomin akan paksuksi, akka ei suostunut loogiseen ratkaisuun tehdä abortti ja lopulta napsahti pallo jalkaan. Ei ole käsittääkseni ikinä välittänyt koko toukkaa tai nykyään kai jo eskari-ikäistä nähdäkään. Riittää vitutukseksi, että nainen ryövää tililtä rahaa joka kuukausi. Toinen tapaus taas on sellainen, että lähti enemmänkin naisen erouhkailujen "inspiroimana" mukaan hankkimaan lasta. Kun lapsi sitten oli saatu ja hektisin vauvavaihe ohitettu, niin nainen muutti toiselle puolelle Suomea ja pisti yksipuolisen eron vireille. Ei ollut enää romantiikkaa tms. Jäbä näkee lastaan ehkä pari kertaa vuodessa velvollisuudesta, vaikka ei oikein huvittaisi senkään vertaa.

Ja sitten, mistäpä tunnistat sellaisen tapauksen, jonka kanssa kannattaa sitoutua? Yhtä hyvin voisi kehottaa menemään kauppaan ostamaan sitä voittavaa ässäarpaa.

 

[Rommeli]

"Melko" tunnevammaisen oloisia tyyppejä nuo mainitsemasi miehet @Hyman Roth.

Edit. Siis jollei se oma lapsi aiheuta isompaa kiinnostusta noissa. Itsehän en koskaan ole ollut mikään lapsirakas ihminen ja kaksi omaa mukulaa on silti sattunut tupsahtamaan. Enpä voisi kuvitellakaan tilannetta, jossa näkisin muksuja vain pari kertaa vuodessa.

 

[Jerry100]

No ainakin yhdelle kävi oma henkilökohtainen helvettiskenaarioni, että pani randomin akan paksuksi, akka ei suostunut loogiseen ratkaisuun tehdä abortti ja lopulta napsahti pallo jalkaan. Ei ole käsittääkseni ikinä välittänyt koko toukkaa tai nykyään kai jo eskari-ikäistä nähdäkään. Riittää vitutukseksi, että nainen ryövää tililtä rahaa joka kuukausi. Toinen tapaus taas on sellainen, että lähti enemmänkin naisen erouhkailujen "inspiroimana" mukaan hankkimaan lasta. Kun lapsi sitten oli saatu ja hektisin vauvavaihe ohitettu, niin nainen muutti toiselle puolelle Suomea ja pisti yksipuolisen eron vireille. Ei ollut enää romantiikkaa tms. Jäbä näkee lastaan ehkä pari kertaa vuodessa velvollisuudesta, vaikka ei oikein huvittaisi senkään vertaa.
.

Se yksi taisikin olla melkoinen mies. Suorastaan Supersonni joka käy panemassa mutta vastuuta ei haluta kantaa.
Hän on kenties vielä teini-ikäisen karjalalippis ammattikoululaisen tasolla.
Nyt tämä lapsi maksaa tämän vitun luuseri rassukan vastuunpakoilusta kun joutuu kasvamaan perheessä jossa ei ole isää.

Ja tämä toinen tapaus..mitä tähän nyt sanoisi. Säälittävä rassukka? Sulla taitaa olla anteeksi, aikamoista elämäm koululaista kaveripiirissäsi. Se ei tietenkään tarkoita sitä että itse olet sellainen.

 

[Iker]

Ja sitten, mistäpä tunnistat sellaisen tapauksen, jonka kanssa kannattaa sitoutua? Yhtä hyvin voisi kehottaa menemään kauppaan ostamaan sitä voittavaa ässäarpaa.

No mulla ainakin on ollut tapana hieman tutustua naiseen ennen mahdollista sitoutumista. Sellainen peli ei tietenkään ole ässäarvan kanssa mahdollista, ja asiayhteys onkin sen vuoksi vähän hämärän peitossa.

En ole sormusta riskipelillä ensitreffeillä antanut ja toivonut parasta lopputulosta pikaiselle sitoutumiselle, vaan sitoutuminen on tapahtunut sitä myötä että yhdessä vietetty aika ja suhde on toiminut niin helvetin hyvin, että yhteen on ajan myötä ja loppujen lopuksi ollut kova halu päätyä.

Häviävä ässäarpa tulee yleensä hävitettyä aika nopeasti, samalla tavallahan se toimii sen häviävän kumppaniarvan kohdalla. Jos heti huomaa että voittoa ei nyt tullut, ei muuta kuin vanha pois ja uutta lappua hakemaan sitten kun huvittaa, jos nyt tuohon ehkä hieman ontuvaan arpavertaukseen haluaa lähteä.

Joskus tulee myös sitouduttua, mutta silti erottua esim. vasta vuosien kuluessa, mutta sitä se elämä on ja tässä arpapelissä se voittaja ei yleensä selviä heti siinä kioskin kassalla pintaa raaputellessa.

 

[JypFabu]

No ainakin yhdelle kävi oma henkilökohtainen helvettiskenaarioni, että pani randomin akan paksuksi, akka ei suostunut loogiseen ratkaisuun tehdä abortti ja lopulta napsahti pallo jalkaan. Ei ole käsittääkseni ikinä välittänyt koko toukkaa tai nykyään kai jo eskari-ikäistä nähdäkään. Riittää vitutukseksi, että nainen ryövää tililtä rahaa joka kuukausi. Toinen tapaus taas on sellainen, että lähti enemmänkin naisen erouhkailujen "inspiroimana" mukaan hankkimaan lasta. Kun lapsi sitten oli saatu ja hektisin vauvavaihe ohitettu, niin nainen muutti toiselle puolelle Suomea ja pisti yksipuolisen eron vireille. Ei ollut enää romantiikkaa tms. Jäbä näkee lastaan ehkä pari kertaa vuodessa velvollisuudesta, vaikka ei oikein huvittaisi senkään vertaa.

Ja sitten, mistäpä tunnistat sellaisen tapauksen, jonka kanssa kannattaa sitoutua? Yhtä hyvin voisi kehottaa menemään kauppaan ostamaan sitä voittavaa ässäarpaa.

Muuten en keskusteluihinne puutu, eikä tämä oikeastaan edes naisasioitakaan kosketa, mutta kovin on surullista lukea moisista "isistä". Missään skenariossa tuo saatu lapsi ei ole syypää millään tavoin aikuisten urpouteen. Sille lapselle se oma isä tai äiskä on koko lapsuuden ja pitkälle aikuisuuteen maailman tärkein ja vaikuttavin ihminen. Tuossa vaakakupissa jos pihiys tai rahanahneus estää olemasta lapselleen vanhempi, olisi kyllä syytä viipyä peilin edessä hyvin pitkään. Vaikka se mahdollisuus tapaamiseen olisi vain harvoin ja kestäisi liian vähän aikaa, kannattaa käyttää joka sekunti, jonka saa. Mistään (naisista, miehistä tai säästöpossusta) et voi aidompaa ja ehdottomampaa rakkautta maailmassa kuitenkaan saada, kuin omalta lapseltasi, et rahalla, etkä tuurilla. Sen ymmärrän, ettei joku niitä lapsia hanki, eikä halua (edelleen, pane johtimet poikki, niin ei tarvitse surkutella), mutta jos sen lapsen saa, saa mahdollisuuden kokea sen oikean pyyteettömän rakkauden omalla kohdallaan, tyhmä on se joka sille selkänsä kääntää.

Tuo lopun kysymys on ikävä kyllä järjetön, ihan sama kun kysyisit onko olemassa liikennöityä tietä, jolla ei voi jäädä auton alle. Se ässäarpakin on vain henkisesti laiskan ja tyhmän valinta, sen eteen ei tarvitse tehdä mitään, eikä sen säilymiseen vaadita mitään. Parisuhteeseen jos lähdet, homma alkaa vasta siitä ja ilman molempien kasvamista se yleensä päättyykin siihen.

 

[Hyman Roth]

"Melko" tunnevammaisen oloisia tyyppejä nuo mainitsemasi miehet @Hyman Roth.

Edit. Siis jollei se oma lapsi aiheuta isompaa kiinnostusta noissa. Itsehän en koskaan ole ollut mikään lapsirakas ihminen ja kaksi omaa mukulaa on silti sattunut tupsahtamaan. Enpä voisi kuvitellakaan tilannetta, jossa näkisin muksuja vain pari kertaa vuodessa.

Eivät oikeastaan, ihan tavallisia töissäkäyviä. Molempia on kuitenkin tavallaan kusetettu tuossa lapsi-casessa, eli toisen sana ei painanut mitään aborttihommassa ja toinen pidettiin kuvioissa vain sen aikaa, että eukko sai haluamansa kersan. Kyllähän se ajoittain vetää yhä mielen matalaksi, vaikka kuvioon ovatkin vuosien saatossa sopeutuneet.

Muuten en keskusteluihinne puutu, eikä tämä oikeastaan edes naisasioitakaan kosketa, mutta kovin on surullista lukea moisista "isistä". Missään skenariossa tuo saatu lapsi ei ole syypää millään tavoin aikuisten urpouteen. Sille lapselle se oma isä tai äiskä on koko lapsuuden ja pitkälle aikuisuuteen maailman tärkein ja vaikuttavin ihminen. Tuossa vaakakupissa jos pihiys tai rahanahneus estää olemasta lapselleen vanhempi, olisi kyllä syytä viipyä peilin edessä hyvin pitkään. Vaikka se mahdollisuus tapaamiseen olisi vain harvoin ja kestäisi liian vähän aikaa, kannattaa käyttää joka sekunti, jonka saa. Mistään (naisista, miehistä tai säästöpossusta) et voi aidompaa ja ehdottomampaa rakkautta maailmassa kuitenkaan saada, kuin omalta lapseltasi, et rahalla, etkä tuurilla. Sen ymmärrän, ettei joku niitä lapsia hanki, eikä halua (edelleen, pane johtimet poikki, niin ei tarvitse surkutella), mutta jos sen lapsen saa, saa mahdollisuuden kokea sen oikean pyyteettömän rakkauden omalla kohdallaan, tyhmä on se joka sille selkänsä kääntää.

No viimeksi tänään Citymarketissa lapsia nähdessäni sanat "pyyteetön rakkaus" ovat kyllä viimeisen päälle sentimentaalista ulostetta. Ei millään pahalla. Leluihin tai pelikonsoleihin hukkuvan epätoivolla ja pienen narsistin raivolla tarrautuvia hobitteja huutamassa naama punaisena.. ei saakeli. Varmaan sitä "pyyteetöntä rakkautta" on tiedossa sitten, kun visa vinkuu ja kotona palvellaan vielä päälle. Voihan se olla, että lapsilla on joku toinenkin puoli näytettävänä, mutta enemmän rasitetta niistä näyttää olevan, kuin mitään iloa. Ja lopuksi, ei tietenkään kukaan täällä omaan syntymäänsä ole syypää. Viime kädessä syypää on yleensä nainen, joka vastoin miehen tahtoa vahingon kuitenkin haluaa synnyttää ja pilata mahdollisesti kolmen ihmisen elämän sen enempää ajattelematta.

 

[JypFabu]

No viimeksi tänään Citymarketissa lapsia nähdessäni sanat "pyyteetön rakkaus" ovat kyllä viimeisen päälle sentimentaalista ulostetta..

Tota, olisko fiksua jättää johtopäätösten teko, jos asiasta ei käsitä edes vähää alusta? No, sulla selvästikään ei ole eväitä kokea mitään noin syviä tunteita, sivustakatsojaa se säälittää, mutta sulle luonnollisestikaan sillä ei ole väliä. Siksi kyllä vähän kummastuttaa, että miksi yleensä vatvot mitään naisasioita, kun eihän sulla ole työkaluja koko asiaa mitenkään käsitellä. Luulisi järjissään olevan puuhaavan jotain muuta sen sijaan. Eihän uimataidottomatkaan veteen hypi, jos niillä mikään yläpäässä raksuttaa. Edelleen, katko ne siemenjohtimes, niin et ole enää koskaan minkään pubiruusun armoilla, vaikka joltain säälipillua saisitkin.

 

[Hyman Roth]

No mulla ainakin on ollut tapana hieman tutustua naiseen ennen mahdollista sitoutumista. Sellainen peli ei tietenkään ole ässäarvan kanssa mahdollista, ja asiayhteys onkin sen vuoksi vähän hämärän peitossa.

En ole sormusta riskipelillä ensitreffeillä antanut ja toivonut parasta lopputulosta pikaiselle sitoutumiselle, vaan sitoutuminen on tapahtunut sitä myötä että yhdessä vietetty aika ja suhde on toiminut niin helvetin hyvin, että yhteen on ajan myötä ja loppujen lopuksi ollut kova halu päätyä.

Häviävä ässäarpa tulee yleensä hävitettyä aika nopeasti, samalla tavallahan se toimii sen häviävän kumppaniarvan kohdalla. Jos heti huomaa että voittoa ei nyt tullut, ei muuta kuin vanha pois ja uutta lappua hakemaan sitten kun huvittaa, jos nyt tuohon ehkä hieman ontuvaan arpavertaukseen haluaa lähteä.

Joskus tulee myös sitouduttua, mutta silti erottua esim. vasta vuosien kuluessa, mutta sitä se elämä on ja tässä arpapelissä se voittaja ei yleensä selviä heti siinä kioskin kassalla pintaa raaputellessa.

No myönnän, että ei se arpa ollut paras mahdollinen vertauskuva tässä asiassa. Tuli vain ekana ideana ajatuksiin. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että ns tyhjät arvat lentävät hiuksista vittuun todella nopeasti :D

 

[Hyman Roth]

Tota, olisko fiksua jättää johtopäätösten teko, jos asiasta ei käsitä edes vähää alusta? No, sulla selvästikään ei ole eväitä kokea mitään noin syviä tunteita, sivustakatsojaa se säälittää, mutta sulle luonnollisestikaan sillä ei ole väliä. Siksi kyllä vähän kummastuttaa, että miksi yleensä vatvot mitään naisasioita, kun eihän sulla ole työkaluja koko asiaa mitenkään käsitellä. Luulisi järjissään olevan puuhaavan jotain muuta sen sijaan. Eihän uimataidottomatkaan veteen hypi, jos niillä mikään yläpäässä raksuttaa. Edelleen, katko ne siemenjohtimes, niin et ole enää koskaan minkään pubiruusun armoilla, vaikka joltain säälipillua saisitkin.

Kyllä mä aika paljon muutakin elämässä puuhaan, älä huoli. Kyllä mulla työkalut ("normaali" tunne-elämä tarkoitit ilmeisesti?) kai joskus on ollut, mutta naisten kanssa eläminen on opettanut lähinnä hylkäämään ne hommaamaan tilalle uudet. Niillä saa irti sen oleellisimman, mutta ei altista itseään kovin pahasti epäterveille jutuille, kuten hyväksikäytölle. Mutta siis mulla ei sun mielestä ole varaa sanoa lapsista mitään, koska en ole mennyt niitä pyhiä mukeloita tekemään itse? Ennen sitä ei saa ottaa kantaa, etenkään negatiivisessa mielessä?

 

[Läskisalo]

Mutta siis mulla ei sun mielestä ole varaa sanoa lapsista mitään, koska en ole mennyt niitä pyhiä mukeloita tekemään itse? Ennen sitä ei saa ottaa kantaa, etenkään negatiivisessa mielessä?

Multa ei kysytty, mutta vastaan kuitenkin. Jos sulla ei ole muksuja, et tiedä mihin otat kantaa, kun puhe on lapsen rakkaudesta. Tavallan turhaa kannan ottamista, vähän kun miehenä ottais kantaa menkkakipujen henkilökohtaiseen vittumaisuuteen. Ei muuta, jatkakaa.

 

[Hyman Roth]

Multa ei kysytty, mutta vastaan kuitenkin. Jos sulla ei ole muksuja, et tiedä mihin otat kantaa, kun puhe on lapsen rakkaudesta. Tavallan turhaa kannan ottamista, vähän kun miehenä ottais kantaa menkkakipujen henkilökohtaiseen vittumaisuuteen. Ei muuta, jatkakaa.

No selvä, uskotaan, enkä puutu enää lapsijuttuihin. Kaikesta huolimatta toivon mitä hartaimmin, että jään elämässäni vaille tämän ainutlaatuisen rakkauden ja kiintymyksen yms kokemista. Silläkin uhalla siis, että sanomissanne jutuissa olisi jotain perää. "Rakkaus" kun noin yleensä on sananhelinää ja oikea tekosyiden kuningatar, jonka nimissä tapahtuu ihmisten välillä pahuutta ja petoksia vaikka millä mitalla. Kun kuulee jonkun "rakastavan" itseään, niin alkaa kyllä hälytyskellot soida todella lujaa päässä.

 

[Musta Nuoli]

Kas, jo lähes myyttinen Musta Nuoli. No mutta onnitteluni pääsemisestä ylös "kuopasta", minne yksinäiset kolmekymppiset ja vanhemmat uhkaavat hautautua. Vai pitäisikö sanoa juoksuhiekasta, mitä enemmän sätkit, niin sitä nopeammin vajoat..? ;D Missä tapasit vaimosi, jos saa kysyä? En nyt tarkoita jotain koordinaattia tms, vaan lähinnä asiayhteyttä. Last Hope pubia ei tartte tietenkään tunnustaa.

En lähde tätä hirveän yksityiskohtaisesti ruotimaan, mutta sanotaan näin, että alun perin tutustuimme työni puitteissa ilman, että tuleva puolisoni olisi ollut kollega. Asuinalueemmekin sattui olemaan sama. Lisäksi asiaan liittyi eräs lautapelin ohje jonka sain vähän myöhemmin lainaksi siltä varalta, että minua kiinnostaisi sitä joskus pelata. Peliohjeeseen tutustuminen johti sitten osaltaan tarkempaan tutustumiseen puolin ja toisin. Tuli sitä lautapeliäkin sitten pelattua myöhemmin, hyvä peli onkin.

Keywords: työ, naapurusto, vapaa-ajan harrastekytkös, yhteiset mieltymykset ja asiat, vetovoima.

 

[MustatKortit]

... Lisäksi asiaan liittyi eräs lautapelin ohje ...

Mene suoraan vankilaan, kulkematta lähtöruudun kautta ?

 

[Jerry100]

"Rakkaus" kun noin yleensä on sananhelinää ja oikea tekosyiden kuningatar, jonka nimissä tapahtuu ihmisten välillä pahuutta ja petoksia vaikka millä mitalla. Kun kuulee jonkun "rakastavan" itseään, niin alkaa kyllä hälytyskellot soida todella lujaa päässä.

Ihan pakko kysyä että mitä sulle on tapahtunut elämäsi aikana naisrintamalla? Kenties sinut on jätetty rumasti? Jos näin on voin sanoa että lähes jokainen mies joutuu jätetyksi elämänsä aikana rumasti tai vähemmän rumasti.
Eikä se "kun noin yleensä" ole mitään sanahelinää. Mielestäni ainakaan. Ei nyt ainakaan omassa parisuhteessa (nyt yhdessä oltu jotain 14vuotta)
Nyt jo havaittavissa pienen katkeroitumisen esiaste kenties? Ja luulenpa että kun ikää tulee lisää katkeroituminen vaan lisääntyy.