Naisasiat

[BaronFIN]

Ainakin nyt on sen verran tyytyväisen oloinen oloonsa, että lähinnä miettii miksi odotti niin monta vuotta (vastaus: lääkäri on liian ylpeä ollakseen heikko)? Ei ole aiemmin suonut itselleen hetkenkään hengähdystä, vaan on painanut menemään täyden kympin tyttönä päätyen elämässään sellaisiin tilanteisiin mihin ei ole kuitenkaan lähtökohtaisesti kokenut rahkeidensa riittävän -> ahdistus/paniikki. Siinä vaiheessa kun joudut lääkärinä kertomaan "ikäviä uutisia", niin eihän siihen koskaan "totu". Sitten yöllä kun asiat alkavat pyöriä pientä piiriä ja potilaslistat juoksemaan silmissä, niin avot. Siinähän sitä ollaan.

Sitten kun ahdistusta on purettu (väärin) kolmannen pyörän kanssa, niin eihän se ole mitään helpottanut vaan myllynkivi kaulassa on vain suurentunut ja suurentunut ja lopputulos on ollut se, että onko elämässä mitään järkeä (itsetuhoiset ajatukset)? Ja kyllähän lääkäri tietää miten henki lähtee ilman, että siinä olisi mitään jossiteltavaa myöhemmin.

Eli kaiken kaikkiaan: jos lääkityksellä pienin sivuoirein saadaan elämä edes jotenkin takaisin raiteilleen, niin minun ongelmani ovat aika pieniä.

 

[Carlos]

Ymmärrän erittäin hyvin miksi lasten hankintaa pidetään kauheata asiana. Ei tästä parisuhteesta ole enää mitään jäljellä mistä se alkoi.

Se on vähän semmoinen kukka&mehiläinen -juttu. Biologisesti mies ja nainen päätyvät yhteen lisääntyäkseen. Sitten kun se lisääntyminen on tapahtunut, ei ole enää niin tarvettä sille hyrräämiselle, ja tilanne muuttuu. Se on varmasti selvää kaikille että sillä hetkellä kun perheeseen liittyy uusi ihminen, niin se kahden ihmisen parisuhde ei tule enää ikinä palaamaan ennalleen. Se on itse asiassa tuhoon tuomittu. Jotain muuta siitä voi toki kehittyä ajan mittaan.

Mutta ihan noin yleisellä tasolla olen kyllä samaa mieltä, naiset ovat kokolailla kuvottavia ja laskelmoivia otuksia. Ei naiset edes rakastu toisiin ihmisiin (esim. miehiinsä) vaan statukseen, elämäntilanteeseen, siihen mitä se toinen voi hänelle antaa. Mies voisi olla ihan onnellinen naisen kanssa jossain katuojassa ilman kertakaikkiaan mitään maallista omaisuutta, "onhan meillä toisemme". Sama toisinpäin ei toimi, naisen pitää aina tavoitella maksimaalista elämäntilannetta mihin se oma pärstä antaa myöden +50% päälle.

 

[Trenchtown]

Mutta lähteekö sun avopuolisosi olo tästä kohenemaan kun ekan kk (eli heti kun lääkkeet alkoi vaikuttamaan) jälkeen tuli tuollainen kasa sivuoireita.

Ottamatta kantaa tähän nimenomaiseen tapaukseen, niin kuten jo mainitsin, tulee tuollaisten arvioiden tekeminen jättää lääkkeen aloituksesta ainakin kahden, ehkä mieluummin kolmen kuukauden päähän. Tässäkään tapauksessa kyseessä ei ole mikään burana, vaan lääke jonka vaikutus perustuu hyvinkin vahvasti sen lääkkeen vaikuttavan aineen kokonaispitoisuuteen kehossa. Se pitoisuus saattaa muodostua liian pieneksi tai liian suureksi, tai sitten juuri sopivaksi. Todennäköistä kuitenkin on, että annostus ei ihan kerrasta ole osunut optimiin. Sivuoireetkin ovat yksilöllisiä ja saattaa tässäkin tapauksessa olla, että lääkkeen mukanaan tuomat haittavaikutukset häviävät kuukaudessa tai kahdessa, tai jos eivät häviä, niin ainakin mahdollisesti lievenevät sellaisiksi, että kokonaisvaikutus lääkkeen osalta kääntyy positiivisen puolelle.

Tämä nyt on paska vertaus, kun ei liity naisasioihin sen enempää kuin psyykkisiin sairauksiinkaan, mutta kerrottakoon kun tuli mieleen. Jouduin taannoin vaihtamaan toimivasta immunomodulaatiolääkityksestä uuteen. Kärsin useita kuukausia, ehkä jopa puolisen vuotta uuden lääkkeen kamalista haittavaikutuksista. Ruokahaluttomuutta, unihäiriöitä, kuvotusta, pahoinvointia, päänsärkyä jne. Ja tämä tosiaan toistui joka ikinen ilta. Olin jo luovuttaa tuon lääkkeen suhteen, mutta neurologin maanittelun ansiosta suostuin kuitenkin jatkamaan, lääkkeen aloituksesta taisi tuolloin olla aikaa nelisen kuukautta.

Loppujen lopuksi sivuoireet ja haittavaikutukset jäivät taakse ja perussairauteni on nyt (olettaakseni) tuon lääkityksen ansiosta onnellisesti remissiossa. Todella tyytyväinen olen, että jaksoin sitä uuden lääkkeen aiheuttamaa yökkäilyä ja oksentelua, koska kokonaisvaikutus kääntyi reilusti plussan puolelle.

Lääkkeen kokonaisvaikutusta elämään ei yleensä pysty arvioimaan päivissä tai viikoissa, usein ei vielä kuukausissakaan. Totta kai se on sairaan lisäksi helvetin raskasta myös sairaan läheisille, mutta siinä pitää kaiken turhautumisen keskelläkin yrittää muistaa, että tässäkään tapauksessa lääkehoito ei ole mikään laastari, vaan yleensä pitkän tähtäimen suunnitelma elämänlaadun parantamiseksi. Ja kun tähtäin on jossain hamassa tulevaisuudessa, on pikavoittoa turha odottaa.

 

[Prof. Puck]

...Mutta ihan noin yleisellä tasolla olen kyllä samaa mieltä, naiset ovat kokolailla kuvottavia ja laskelmoivia otuksia. Ei naiset edes rakastu toisiin ihmisiin (esim. miehiinsä) vaan statukseen, elämäntilanteeseen, siihen mitä se toinen voi hänelle antaa...

Mitäs veli Carlokselle on nais(t)en kanssa tapahtunut, kun on viestin sävy on noin tummanpuhuva? Vai oliko tämä nyt sitä kuuluisaa sarkasmia, jota en vaan ymmärtänyt?

En oikein tiedä... jos olisi tullut sillä tavalla jätetyksi, että puoliso olisi kylmän viileästi hypännyt klassisen tikapuuteorian mukaisesti ylemmälle askelmalle jättäen allekirjoittaneen nielemään alaspäin laskeutuvaa asfalttipölyä, niin ehkä voisin olla valmis jollain tapaa tunnustamaan tuo lainauksen. Mutta ainakaan oma ero, tai lähipiirin sisällä tapahtuneet parisuhteen haaksirikot eivät kyllä yleisesti (tai pikemminkin ollenkaan) tuota kaavaa ole noudattaneet.

Omalla kohdallani me ex-vaimon kanssa yksinkertaisesti kasvoimme eri suuntiin ilman mitään dramatiikkaa suuntaan tai toiseen, kun parisuhteesta huolehtiminen jäi retuperälle. Ja kyllä se taitaa useimmissa tapauksissa noudattaa samaa kaavaa?. Ensin loppui (tai no ei loppunut, mutta oleellisesti väheni) keskustelu ja sitten pikku hiljaa yhteiset mielenkiinnon kohteet, joka yhdistettynä kiireiseen elämäntilanteeseen oli lopun alku. Runoilevampi sielu voisi kauniisti sanoa, että elämä vei eri suuntiin..

Samaa virhettä en uudessa suhteessa halua enää toistaa.. Aina ei jaksaisi tsempata, varsinkin rankan duunipäivän jälkeen, mutta kyllä se puhuminen ja yhdessä tekeminen vaan kannattaa. Stereotypia: Mies helposti kokee, että nämä samat lätinät on käyty jo lukemattomia kertoja läpi, joten miksi taas. Naiselle kyse ei ole siitä kuinka monta kertaa ne on käyty, vaan siitä, miten ja millä sävyllä ne käydään... ja siksi kyse ei ole toistosta! Vähän kuin juoksussa.. jumalauta, että on tylsää, jos laskee metrejä milloin treeni on ohi. Silloin juoksu vasta muuttuu mukavaksi, kun sitä ei edes ajattele :-)

Tai toisin sanoen; Niin kauan, kun parisuhteessa on jotain yhteisesti tavoiteltavaa, suhde voi hyvin. Jos yhteiset haaveet ja unelmat syystä tai toisesta katoavat, niin se on Game Over. Voin kyllä kuvitella, että jos jollekin naiselle koko elämän perusta on ollut prinsessa-häät, oma torppa ja kaksi mukulaa ja kun tämä on saavutettu ja uusia (yhteisiä) haaveita ei ole muodostunut tilalle, niin kyllä siinä jonkin sortin eksistentti-kriisiä varmaan käydään läpi... tässäkö tämä nyt oli ja mitä seuraavaksi?

Ja jos naiset ovatkin hiukan laskelmoivampia suhteessa, niin en oikein tiedä onko se toinen ääripää sen parempi. Monet (tuntemani) heput ovat jättäneet toimivan parisuhteen pelkästään siksi, että ovat (vieraan) pillun riivaamia, vaikka sokea reettakin näkee, ettei odotettavissa ole mikään vuosisadan rakkaustarina! Ei sekään nyt ihan täysjärkisen touhulta kuulosta, vaikka toki biologialla (tuo riivaus..) onkin selitettävissä.

En todellakaan halua esiintyä minään naisasiamiehenä tässä ketjussa (olen varmaankin moderniin suomalaismieheen verrattuna piirun, tai kahdenkin, verran kauempana feministisistä ajattelusta... joidenkin herkempien sielujen mielestä varmaan jopa jonkin sortin sovinisti), mutta pakko ne tosiasiat on kuitenkin tunnistaa ja tunnustaa; kyllä sitä osataan olla sekä laskelmoivia pelureita, kuin myös tunteiden kuohuissa ajelehtivia ajopuita ihan sukuvärkkeihin katsomatta.

Tv. Laskelmoiva P/T-ukki

 

[Dynamo]

... Monet (tuntemani) heput ovat jättäneet toimivan parisuhteen pelkästään siksi, että ovat (vieraan) pillun riivaamia, vaikka sokea reettakin näkee, ettei odotettavissa ole mikään vuosisadan rakkaustarina! Ei sekään nyt ihan täysjärkisen touhulta kuulosta, vaikka toki biologialla (tuo riivaus..) onkin selitettävissä.

Alla olevassa linkissä on Tiede -lehdessä ollut artikkeli evoluutiosta, parisuhteesta ja seksistä. Tämä kannattaa lukea, siitä saattaa avautua muutama asia. (Vaikka lainasinkin Prof. Puckia, niin viesti on yleisesti koko ketjun seuraajille, ei vain hänelle, eikä ainakaan nimenomaisesti hänelle). Muusta en osaa sanoa mitään kovin varmaa, mutta ainakin tämä lause näyttäisi olevan tuttua yhdelle jos toisellekin: "Joustavuuden hintana on, että nainen ei aina itsekään tiedä, miltä hänestä tuntuu." :)

Parisuhdeseksi syntyi myöhään | Tiede

 

[Klose16]

Minulle ei edelleenkään pahaa sanaa sanottavana länsimaisesta lääketieteestä ja en hetkeäkään usko, että psykiatri olisi mitään provikkaa saanut lääkeyhtiöiden maailmanlaajuiselta salaliitolta (tähän perään hymiö).

Otetaan Occamilla tuo salaliitto pois niin aletaan olla jäljillä.

 

[Carlos]

Mitäs veli Carlokselle on nais(t)en kanssa tapahtunut, kun on viestin sävy on noin tummanpuhuva? Vai oliko tämä nyt sitä kuuluisaa sarkasmia, jota en vaan ymmärtänyt?

Ei ole sarkasmia, ihan vaan realismia kun totuus lyö yli laidan. Siis mitään dramaattista sinänsä ei ole tapahtunut, edelleen olen naimisissa saman naisen kanssa, mutta ihan yleensä ottaen vaan olen alkanut kyllästymään tähän naisten kullan kimalluksen perässä juoksemiseen. Itselle kun alkaa vuosi vuodelta tulla selvemmäksi että elämykset&kokemukset on ainoa asia miksi täällä kannattaa ylipäätänsä olla, niin taas naisilla keskimäärin on tavoitteena olla muiden naisten silmissä mahdollisimman kadehdittavassa tilanteessa kuollessaan. Ja sitten jokainen toive joka tähtää tähän tavoitteeseen ja uhkaa olla toteutumatta, on sen miehen syy, koska tämä on laiska ja tyhmä ja köyhä ja kehtaa vieläpä käyttää pienen hetken päivästään johonkin muuhun kuin naisen toiveiden aktiiviseen toteuttamiseen. Tämä täysin riippumatta siitä miten älytön ko. toive oli, ja myös riippumatta siitä että nainen itsekin toteaa jossain vaiheessa että tämän toiveen toteutuminen olisi ollut erittäin harkitsematon juttu.

Tottakai tavoitteita ja haaveita saa ja pitää olla, myös niitä taloudellisia, mutta on ihan älytöntä miten niistä tulee varsinkin naisille yleensä uskonto, ja kaikenlainen vääräuskoinen toiminta pitää sitten rangaista kovimman mukaan.

 

[Rod Weary]

En ymmärrä monikon käyttöä tuossa Carloksen tilanteessa, kun yksikkö riittäisi mainiosti.

 

[Hyman Roth]

En ymmärrä monikon käyttöä tuossa Carloksen tilanteessa, kun yksikkö riittäisi mainiosti.

Kyllä kyseessä on sen verran yleinen luonnehäiriö, että monikkoa on täysin aiheellista käyttää. Jos kuitenkin omasta näkökulmastasi yksikkö riittää, niin ole onnellinen ja pidä siitä kiinni.

 

[Rod Weary]

Kyllä kyseessä on sen verran yleinen luonnehäiriö, että monikkoa on täysin aiheellista käyttää. Jos kuitenkin omasta näkökulmastasi yksikkö riittää, niin ole onnellinen ja pidä siitä kiinni.

Missä tollaisia luonnehäiriöisiä naisia näkee? En tunne ainuttakaan omasta tuttavapiiristäni. Vai onko tää taas näitä rinnakkaisuniversumi-juttuja?

 

[Hyman Roth]

Missä tollaisia luonnehäiriöisiä naisia näkee? En tunne ainuttakaan omasta tuttavapiiristäni. Vai onko tää taas näitä rinnakkaisuniversumi-juttuja?

Olen seurustellut aikanaan kahdenkin eri Carlosin kuvaileman luonnetyypin omanneen naisen kanssa. Toivon kyllä joka päivä, että kyseessä olisi jokin rinnakkaistodellisuuden luoma häiriö.

 

[Jerry100]

Olen seurustellut aikanaan kahdenkin eri Carlosin kuvaileman luonnetyypin omanneen naisen kanssa. Toivon kyllä joka päivä, että kyseessä olisi jokin rinnakkaistodellisuuden luoma häiriö.

Kai sen tajuat että nämä naiset kenen kanssa seurustelit ei olleet sinusta kiinnostuneita todellisuudessa lainkaan mutta et vain halunnut huomata sitä?

En kyllä itsekään tunnista yleisellä tasolla tätä naisista

 

[Hyman Roth]

Kai sen tajuat että nämä naiset kenen kanssa seurustelit ei olleet sinusta kiinnostuneita todellisuudessa lainkaan mutta et vain halunnut huomata sitä?

En kyllä itsekään tunnista yleisellä tasolla tätä naisista

Niin, jälkikäteen tämäkin on helppo huomata. Mutta millä huomata se tarpeeksi aikaisin? Sen jos tietäisi ja oppisi, niin ehkä joskus vielä voisi seurustelukumppania harkita etsivänsä. Tällä hetkellä ei oikein ylimääräist luottoa ole kenenkään vilpittömiin tarkoitusperiin. Tai no, ei ole ollut 5+ vuoteen.

 

[Jeffrey]

Kovasti tässä tulee sellainen fiilis, että he ketkä kyseenalaistavat luonnehäiriöisten naisten olemassaolon, eivät ole kovin montaa naista edes nähnyt.

Naiset on erittäin helppo lokeroida noin viiteen eri lokeroon. Toki joissain tapauksissa nämä lokerot menee hieman sekaisin, ja nais yksilö saattaa omata piirteitä useammasta eri lokerosta. Naisen kanssa keskustellessa on´aika hauska huomata jo ensimmäisistä lauseista ja eleistä, ketä aikaisempaa tuttavuutta hän muistuttaa, ja mihin lokeroon hän uppoaa. Esimerkiksi veli @Carlos in tekemät havainnot osuu ja uppoaa valitettavan moneen naiseen. Olen jo viimeiset kymmenenvuotta puhunut siitä, kuinka liiallinen tasa-arvo ei sovi varsinkaan naisille. Nyt viimeisen viiden vuoden aikana taas sosiaalinen media on tullut tuohon sotkuun mukaan, ja kyllä! Sosiaalinen media ei sovi suurelle osalle naisista!

Carlosin esiintuoma naisten välinen kilpailu kaikessa kimaltelevassa näkyy ihan kaikessa mitä he tekevät. Niin monen naisen kaikki elintoiminnot tähtäävät siihen, että saavat instagramiin ja facebookiin mahdollisimman hyvän kuvan, mahdollisimman paljon tykkäyksiä ja somekaverit kateellisiksi. Sitä yritetään hehkuttaa ja ylistää omaa onnellisuutta ja hyvyyttä, siihen aletaan uskomaan, ja sitten kun huomataan että se ei ollutkaan totta, niin vika ei suinkaan ole itsessä vaan usein muissa. Sitten ne lähtee kaverit tai puolisot vaihtoon.

Sattumoisin ne kaksi naista, jotka nyt ovat tutustumisprosessissa kanssani ovat osaksi samasta suunnasta peräisin, toinen Turkista toinen Kreikasta. Molemmat aivan käsittämättömän hyvännäköisiä naisia, mutta varsin vaatimattomia asian suhteen. Saman tason suomitytöillä on instat jne. täynnä kaikenlaisia herutuskuvia, tuhansia seuraajia jnejne. Tuon tason suomitytölle ei enää tänäpäivänä riitä, että mies on hyvä, käyttäytyy kunnolla, tekee sen ruuan, tiskaa ja kertoo rakastavansa.

Eikä mulla ole mitään suomalaisiatyttöjä vastaan noin varsinaisesti. Sieltä 7-8 luokista löytyy ihan kaikinpuolin hyviä naisia. Toki niistä ylemmistä ryhmistä löytyy myös, mutta ne ovat jo harvinaisempia.

 

[Rod Weary]

En minä kiellä tuollaisten naisien olemassaoloa. Mutta pakkoko niitä on vongata ja mennä niiden kanssa parisuhteeseen? Eikö teillä toimi aivo samaan aikaan hepin kanssa? Pieni hitunenkin ihmistuntemusta auttaa välttämään pahimmat karikot.

Muuten olen sitä mieltä, että tuo kategorisointi on yhtä hyödyllistä kuin se naisten (kuulemma) harrastama excel-taulukointi.

 

[iibor]

Jumalauta, mulla on käynyt näköjään aika saatanan kova tuuri tuon oman naisen kanssa. On kaunis, seksikäs, vientiä olisi riittänyt vähän joka puolelle, ei heruttele Facessa eikä Instassa (lisäilee päivityksen noin kerran vuodessa, jos silloinkaan), rakastaa meikäläistä vaikka ulosottovelat nuoruuden tyhmyyksistä oli tiedossa jo silloin suhteen alkutaipaleella. Ei siis tosiaan minkään statuksen takia ole meikäläistä valinnut.

Näitä viimeisiä tekstejä kun kattoo, niin näköjään lottovoitto osunut kohdalle.

Tai sitten näillä parilla tyypillä on käynyt, sanotaanko, hiukan huono tuuri.

 

[MustatKortit]

Jere Karalahti osoittaa olevansa oikea 2010-luvun moderni mies, mahtaa (nykyinen ja uusi) vaimo olla ylpeä näistä kommenteista.*

Näin Jere siis kommentoi suhdettaan venäläisnaiseen, pelatessaan Minskissä:

Fakta on, että oli hänen asiansa hoitaa ehkäisy ja minä vaadin aborttia, mutta hän ei suostunut siihen, Jere tykittää.

Varmaan tännekin nyt joku ryntää sanomaan, että Jerehän on oikeassa ja nainen oli golddigger tms. Tämä ei muuta mielipidettäni siitä, että nyt ollaan aika nolon jutun äärellä, kuka tuollaista menee julkisesti möläyttämään.

* edit. itse asiassa nykyinen vaimo taitaa allekirjoittaa Jeren "sanoman". Noh, katsotaan sitten kun osuu hänen omalle kohdalleen...

 

[Hyman Roth]

En minä kiellä tuollaisten naisien olemassaoloa. Mutta pakkoko niitä on vongata ja mennä niiden kanssa parisuhteeseen? Eikö teillä toimi aivo samaan aikaan hepin kanssa? Pieni hitunenkin ihmistuntemusta auttaa välttämään pahimmat karikot.

Muuten olen sitä mieltä, että tuo kategorisointi on yhtä hyödyllistä kuin se naisten (kuulemma) harrastama excel-taulukointi.

Monesta tavattaessa mukavasta naisesta on myös tullut armoton pyrkyri ajan kanssa, ota huomioon se. Somessa pyöriminen muuttaa ihmistä, kun kaverit pommittavat matkakuvia, kersakuvia, korukuvia ja salilla muokattuja pakaroita 24/7 nähtäväksi, niin vissiin kohta se on pakko saada vastaavat "hyvän elämän" elementit itsellekin. Yolo ja jos mies ei tätä tajua naiselle tarjota, niin ukko vaihtoon ja blingblingin metsästys jatkukoon. Ei riitä, että on hyvä olla, vaan myös muiden pitää nähdä se ja vieläpä olla kade. Itsehän kun en tykkää matkustella, hankkia kakaroita, en ostele lahjoja, en tule vammasiin pusukaveriselfiekuviin tai jaksa edes päivittää facea, niin kysyntä on aika heikkoa :D

Varmaan tännekin nyt joku ryntää sanomaan, että Jerehän on oikeassa ja nainen oli golddigger tms. Tämä ei muuta mielipidettäni siitä, että nyt ollaan aika nolon jutun äärellä, kuka tuollaista menee julkisesti möläyttämään.

* edit. itse asiassa nykyinen vaimo taitaa allekirjoittaa Jeren "sanoman". Noh, katsotaan sitten kun osuu hänen omalle kohdalleen...

Karalahti on osittain oikeassa. Ei se väärin ole miehenkään ehkäisystä huolehtia, mutta kyllähän tuosss kuviossa paistaa Suomeen saakka rybyakan näkemä tilaisuus päästä rahaan kiinni. Saisi pärjäillä ihan Lukashenkon sosiaaliavustuksilla tuollaiset.

 

[Rod Weary]

Somessa pyöriminen muuttaa ihmistä, kun kaverit pommittavat matkakuvia, kersakuvia, korukuvia ja salilla muokattuja pakaroita 24/7 nähtäväksi, niin vissiin kohta se on pakko saada vastaavat "hyvän elämän" elementit itsellekin.

En ole erityisesti huomannut mitään tarvetta hankkia hyvät pakarat (hyväthän nää on, pitäisi vissiin sanoa "paremmat"), kersoista puhumattakaan. Ja minähän niitä matkakuvia pommitan.

Se on totta, että ihmiset muuttuvat. Toiset muuttuvat paremmiksi, toiset huonommiksi. Harva kuitenkaan muuttuu todella radikaalisti vuosien varrella. Hauskaa siinä on se, että paremmuus ja huonommuus on ihan tarkkailijan itsensä päätettävissä. Joku toinen voi tehdä samasta tarkastelukohteesta päinvastaisen arvion, ja molemmat ovat edelleen oikeassa. Lasten tekeminen on jokaisen oma asia ja siitä on puhuttu täällä tarpeeksi jo muutenkin, eli ei siitä sen enempää. Miksei saa haluta matkoja? Matkustelu on kivaa. Jos ei huvita, ei ole pakko. Jos on varaa, suosittelen joka tapauksessa. Ei tarvitse keskittää koko elämäänsä kotisohvalle. Miksei saa harrastaa kuntoilua? Kuntoilen, koska en halua olla raakki kuusikymppisenä. Naiset tykkäävät keskimäärin aika paljon koruista (yleistin, olen pahoillani). Eikös se ole ihan normaalia? Minäkin tykkään sähköllä toimivista vimpaimista. Pitäisikö olla ilman, koska tavaran haaliminen kuuluu "hyvän elämän elementteihin"?

Parisuhteen toimivuus vaatii joskus kompromisseja. Nuo kompromissitkin voi tehdä niin, ettei kummankaan tarvitse kokea kärsineensä vääryyttä. Keskustelu auttaa ihan pirun usein tuohon asiaan. Siinä keskustellessa oppii lisää siitä ihmisestä, johon on tutustumassa, tai kenen kanssa elää jo samassa taloudessa. Jos sen keskustelun jättää hamaan tulevaisuuteen, voi tulla noita katkeria yllätyksiä ja "erilleen kasvamisia". Voi niitä toki tulla muutenkin. Tuhannen taalan kysymys on, että kummalle se katkera yllätys tulee? Peiliin katsomisen paikka?

 

[Trenchtown]

Näitä viimeisiä tekstejä kun kattoo, niin näköjään lottovoitto osunut kohdalle.

Sama. Toki koen oikeastikin saaneeni jackpotin vaimoksi. Kaunis, älykäs ja seksikäs olento, joka ei tosiaan heruttele missään sosiaalisessa mediassa eikä kyllä muuallakaan. Ei hae hyväksyntää keneltäkään, eikä mene palasiksi, vaikka kaverinsa tuuttaisivat somen täyteen vauva- ja matkakuvia, koska ei automaationa vertaile itseään kavereihinsa. Rakastaa meikäläistä, vaikka melkein heti tapaamisemme jälkeen tein selväksi, että mielestäni hänen pitäisi kalastaa joku vähän suurempi kala. Pelkäsin ihan oikeasti, etten köyhänä eläkeläisenä tule millään onnistumaan naisen onnellisena pitämisessä.

Moneen kertaan olen jo kuullut sen, että raha, omaisuus ja menneisyyden virheet eivät merkitse mitään, koska hän aidosti rakastaa mua ja on mun kanssa onnellinen. En minä sitä kiistä, etteikö kullankaivajamuijia olisi olemassa. Ihan varmasti on, kuten on kullankaivajamiehiäkin. Mutta yleistämään ei pidä alkaa, koska niitä "jalat maassa ja järki päässä" -tyyppejäkin on olemassa.

 

[moby]

Ero on totisinta totta 5 vuoden suhteen jälkeen. Kaikista pahimmalta tuntuu meidän n.3 vuotiaan tyttäremme kannalta vaikka itse tässä tulikin jätetyksi aika töykeällä tavalla ja aivan puskista. Ensi viikolla sitten katsomaan kämppää jne. asioita kuntoon. Eiköhän se elämä tästä jatku, ainakin toivottavasti? Itse olisin halunnut yrittää kaikin keinoin pitää suhdetta pystyssä mutta toista osapuolta ei ilmeisesti voisi vähempää kiinnostaa, kolmatta pyörää ei ole mukana ja siitä olen täysin varma.

Tässä tilanteessa tuli nyt sitten sorruttua myös tupakkaa polttamaan muutaman vuoden tauon jälkeen...mutta se kyllä loppuu aikanaan kun pääsen taas jaloilleen.

Miksi halusit pitää suhdetta pystyssä kaikin keinoin? Meinasitko ettei lapsi huomaa asiaa ja olisi onnellisempi jos olette yhdessä paskassa suhteessa? Itse en ole katunut koskaan eroa, joka tapahtui kun lapset olivat 5- ja 3-vuotiaat. Olen ihan 100% varma, että kaikki osapuolet ovat olleet tyytyväisempiä kuin väkisin pitkitetyssä suhteessa.

 

[Fordél]

Miksi halusit pitää suhdetta pystyssä kaikin keinoin?

Mites olisi vaikka rakkaus? No tämä vain veikkauksena. Voihan se syy olla noissa lapsissakin, varmasti saamme asiaan selvennyksen. Asia on tottakai varmasti noinkin kuten toteat, että vanhempien ero voi olla lasten kannalta kuitenkin selvästi parempi ratkaisu kuin huonossa parisuhteessa elävät vanhemmat. Joka tapauksessa lykkyä @Jaleht tulevaisuuteen ja lopeta saman tien se röökin poltto.

 

[Nick Neim]

Kuinka moni täällä on seurustellut työkaverinsa kanssa? Enkä tarkoita nyt mitään paria panoa, vaan ihan vakavaa seurustelua.

Mä olen aina ollut tuota ajatusta vastaan, ja juuri tästä alkusyksystä työkaveri jopa irtisanoi itsensä, kun työpaikan ihastuksen kanssa meni sukset kunnolla ristiin. Eivät olleet enää missään väleissä, ja tuo tässä nykyisessä tapauksessa epäilyttää, jos/kun se ero koittaa jos tästä jotain tulee. Mä en muutenkaan ole mikään seurustelijatyyppi, mutta nyt on kolahtanut aika kovaa. En oikein tiedä, pitäisikö tässä korottaa panoksia vai ei. Pidemmän aikaa ollut kiinnostusta ja pientä sutinaa, mutta ei mitään sen vakavampaa.

 

[Vuokralainen]

En ole koskaan seurustellut työkaverini kanssa, mutta hyvin yleistähän tuo on. Ihan luonnollinen tapa tutustua johonkin, kun ollaan päivittäin tekemisissä. Omissa vanhoissa työkavereissa on paljon pareja ja hyvin heillä menee. Eron tullessa voi olla hiukan hankalaa olla samalla työpaikalla hetken aikaa, mutta kaikesta pääsee yli.
Jos tunteita on, niin mielestäni pitäisi antaa mennä vaan. Jos asioista etsii niitä mahdollisia tulevia huonoja puolia, niin eihän silloin uskalla tehdä mitään.

 

[Sanainen arkku]

Suhteen mahdollisesti vakiintuessa saattaa olla viisasta että toinen alkaa katsella uutta työpaikkaa. Mikään pakkotilanne se ei ole, mutta ei mikään optimikaan. Parisuhde on kuitenkin tärkeämpi asia kuin työsuhde.