Naisasiat

[Jussizip]

Mikäli itse todellakin on lasten suhteen aivan ehdoton niin sellaisen naisen löytäminen joka ei halua lapsia ja on luonteeltaan, ulkonäöltään ja muilta ominaisuuksiltaan bueno ja "se oikea", lähes yhtä todennäköistä, kuin voittaa Casino arvalla päävoitto. Ei toki siis kuitenkaan mahdotonta.

Tulipa tässä mieleeni myös kirjoittaa, kun itse tunnen muutaman pariskunnan, jotka ovat sitä mieltä, että kakarat ovat kamalia ja pilaavat aikuisen ihmisen elämän eikä sellaisia tehdä koskaan. Hieman huvittuneena olen havainnut, että jokaisessa pariskunnassa esiintyy muutamat samat yhtäläisyydet: Ei oikeastaan harrasteta mitään, ei matkustella, painetaan hulluna vain töitä ja selitetään todella usein, että "ei kaikkien tarvitse tehdä lapsia" ja "minä en tykkää lapsista olen paljon onnellisempi ilman lapsia". Ollaan aivan kuin vaan jumiuduttu johonkin elämän vaiheeseen.

Joo okei eihän siinä mitään hyvä jos todellakin on onnellinen näin ja varmasti moni onkin. Noista selittelyistä ja uskotteluista vaan tulee helposti itselleni sellainen olo, että kyllä niitä muksuja toisaalta haluttaisiinkin mutta kuitenkin sitten ollaan vähän jämähdetty paikoilleen, eikä päästä eteenpäin tai sitten ei vain haluta lisääntyä juuri kyseisen kumppanin kanssa.

Kyllähän se lisääntyminen vaan on ihmiselle kovin luontaista, joten monella saattaa mieli muuttua ennemmin tai myöhemmin, viimeistään "sen oikean" löytyessä, vaikka pitkään oltaisiin muksuja vastaan.

Jokainen elää tietysti omalla tavallaan, eikä mikään tapa ole toista huonompi jos vain todella on sinut itsensä kanssa ja onnellinen elämäänsä.

 

[Stonewall]

Joo okei eihän siinä mitään hyvä jos todellakin on onnellinen näin ja varmasti moni onkin. Noista selittelyistä ja uskotteluista vaan tulee helposti itselleni sellainen olo, että kyllä niitä muksuja toisaalta haluttaisiinkin mutta kuitenkin sitten ollaan vähän jämähdetty paikoilleen, eikä päästä eteenpäin tai sitten ei vain haluta lisääntyä juuri kyseisen kumppanin kanssa.

Tutkimusten mukaan kaikkein onnellisimmat ihmiset ovat onnistuneesti siirtyneet opiskelusta työelämään, muodostaneet hyvän parisuhteen ja hankkineet lapsia. Jos jossakin näistä kolmesta elämän isosta palikasta on puutteita, niin yleensä ko. henkilöllä on onnellisuusvajetta verrattuna niihin, joilla kaikki kolme palikkaa ovat pudonneet kohdalleen. Toki onnellisuus on pitkälle kiinni myös omasta asenteesta, asenne vaikuttaa kuinka onnellinen kussakin tilanteessa ja olosuhteissa on. Budhalaiselle munkille tunnetusti riittää vähempikin, materialistiselle hedonistelle taas ei oikein mikään riitä. Toisaalta taas monet lapsettomathan vakuuttavat olevansa tilanteeseensa tyytyväisiä. Yksinäisten kohdalla näin varmasti useimmiten melko pitkälle onkin. Sen sijaan minäkin epäilen sellaista parisuhdetta, jossa vain toinen ei ehdottamasti halua lapsia, ja toinen vain peesailee. Todennäköisimmältä tuntuu, että silloin ollaan väärän kumppanin kanssa. Jonkun toisen, paremmin sopivan kanssa lisääntyminen tuntuisi todennäköisesti oikeammalta ja luonnolliselta.

 

[PataJaska]

Mikäli itse todellakin on lasten suhteen aivan ehdoton niin sellaisen naisen löytäminen joka ei halua lapsia ja on luonteeltaan, ulkonäöltään ja muilta ominaisuuksiltaan bueno ja "se oikea", lähes yhtä todennäköistä, kuin voittaa Casino arvalla päävoitto. Ei toki siis kuitenkaan mahdotonta.

Tulipa tässä mieleeni myös kirjoittaa, kun itse tunnen muutaman pariskunnan, jotka ovat sitä mieltä, että kakarat ovat kamalia ja pilaavat aikuisen ihmisen elämän eikä sellaisia tehdä koskaan. Hieman huvittuneena olen havainnut, että jokaisessa pariskunnassa esiintyy muutamat samat yhtäläisyydet: Ei oikeastaan harrasteta mitään, ei matkustella, painetaan hulluna vain töitä ja selitetään todella usein, että "ei kaikkien tarvitse tehdä lapsia" ja "minä en tykkää lapsista olen paljon onnellisempi ilman lapsia". Ollaan aivan kuin vaan jumiuduttu johonkin elämän vaiheeseen.

Kyllähän se lisääntyminen vaan on ihmiselle kovin luontaista, joten monella saattaa mieli muuttua ennemmin tai myöhemmin, viimeistään "sen oikean" löytyessä, vaikka pitkään oltaisiin muksuja vastaan.

Niin.. tämä vapaaehtoinen lapsettomuus on jossain määrin sukupuolistunut juttu toki. Naispuolisissa saattaa parikymppisinä olla paljonkin sellaisia, että "ei kait sen niin väliä vaikkei lapsia koskaan tulisikaan". Mutta näin ajattelevista naisista suuri enemmistö on muuttanut mielensä sitten kolmenkympin korvilla. Ihmisistähän tietoisesti ja vapaaehtoisesti lapsettomia on vain noin 5% (jos nyt muistan oikein), ja tässä ryhmässä miehillä lienee melkoinen yliedustus naisiin verrattuna, osin juuri tuosta syystä että nainen joka ei ensin pidä lapsettomuutta ongelmana muuttaakin mielensä todennäköisemmin kuin vastaava mies..

Itse tuoreena isänä (ja lapsi oli todellakin enemmän kuin toivottu) sanon, että isyydessä parasta on se pysyvä onnen tunne, jonka poikani on minulle tuonut. Vaikka muuten olisi mitä huolta ja murhetta, niin nyt elämässäni on kuitenkin yksi kivijalka joka tekee minusta jatkuvasti onnellisen: olen isä. En usko että tämä tunne tulee koskaan muuttumaan, ja siksi uskallankin sanoa sen ääneen vaikka lapsemme on vielä vauva..

Mutta jos joku muu saa saman pysyvän onnellisuuden siitä että hänellä ei ole lapsia, niin mikäpä minä olen häntä tuomitsemaan, päinvastoin voin olla iloinen hänen puolestaan., toivottavasti vain nyt esimerkiksi Hyman Roth löytää itselleen samanhenkisen kumppanin, koska tasainen parisuhde on kyllä yksi onnellisuuden kivijalka sekin

 

[Leon]

Noista selittelyistä ja uskotteluista vaan tulee helposti itselleni sellainen olo, että kyllä niitä muksuja toisaalta haluttaisiinkin mutta kuitenkin sitten ollaan vähän jämähdetty paikoilleen, eikä päästä eteenpäin tai sitten ei vain haluta lisääntyä juuri kyseisen kumppanin kanssa.

Tähän on pakko puuttua, jälleen kerran. Minkä takia sinä kuvittelet, että kyseessä on selittely? Mikä sinä olet arvioimaan kenenkään toisen valintoja?

Lapsi-ketjun aktivoitumista odotellessa.

t. Casino-arvan päävoitto

 

[Reverent]

Tutkimusten mukaan kaikkein onnellisimmat ihmiset ovat onnistuneesti siirtyneet opiskelusta työelämään, muodostaneet hyvän parisuhteen ja hankkineet lapsia. Jos jossakin näistä kolmesta elämän isosta palikasta on puutteita, niin yleensä ko. henkilöllä on onnellisuusvajetta verrattuna niihin, joilla kaikki kolme palikkaa ovat pudonneet kohdalleen.

Mitkäköhän tutkimukset näin väittävät? En tiedä mistään onnellisuusvajeista, mutta väittäisin viettäväni suhteellisen onnellista elämää pitkässä parisuhteessa ja vakituisessa työsuhteessa ilman omia lapsia.

Onhan lisääntyminen hyvin luonnollinen asia, mutta myös toisenlaiseen ratkaisuun päätyneillä pitäisi olla oikeus elämään ilman toistuvia tenttaamisia, miksi niitä lapsia ei ole.

 

[Jussizip]

Tähän on pakko puuttua, jälleen kerran. Minkä takia sinä kuvittelet, että kyseessä on selittely?

Turha tästä nyt mitään lapsi-ketjua alkaa tekemään mutta vastataan nyt, kun kysyttiin.

Perustan tuon näkemykseni ainoastaan omiin kokemuksiini. En koe omaavani mitään yliluonnollisia kykyjä mutta joistakin ihmisistä vaan näkee melko selvästi milloin ikään kuin todistellaan enemmän itselleen jotakin, kuin muille.

Tottakai voi olla rehellisesti sitä mieltä, ettei lapsia halua mutta muutamaan kertaan, kun kuunnellut henkilöiden paasausta siitä miten kamalia lapset ovat niin sanavalinnoista ja kehonkielestä tullut olo, että kenelleköhän tässä nyt todellisuudessa uskotellaan, että lapset ovat kamalia. Olen tietysti myös voinut tulkita tilanteet totaalisen väärinkin enkä todellakaan väitä, että tietäisin totuuden.

Mikä sinä olet arvioimaan kenenkään toisen valintoja?

Tämä ei nyt tässä oikein avautunut minulle? Kirjoitin aikaisemmin viimeisessä lauseessa: "Jokainen elää tietysti omalla tavallaan, eikä mikään tapa ole toista huonompi jos vain todella on sinut itsensä kanssa ja onnellinen elämäänsä". En siis mielestäni arvioi tai arvostele mitenkään kenenkään toisen ihmisen valintoja.

 

[Leon]

Tämä ei nyt tässä oikein avautunut minulle? Kirjoitin aikaisemmin viimeisessä lauseessa: "Jokainen elää tietysti omalla tavallaan, eikä mikään tapa ole toista huonompi jos vain todella on sinut itsensä kanssa ja onnellinen elämäänsä".

Joo-joo. Jokainen saa elää omaa elämäänsä, mutta jos ei halua lapsia, haluaa kuitenkin lapsia ja kaikki perustelut ovat selittelyitä. Tää kaikki on käyty jo läpi moneen kertaan tuolla vanhassa lapsi-ketjussa, jonka ei soisi enää aktivoituvan.

 

[Stonewall]

Onhan lisääntyminen hyvin luonnollinen asia, mutta myös toisenlaiseen ratkaisuun päätyneillä pitäisi olla oikeus elämään ilman toistuvia tenttaamisia, miksi niitä lapsia ei ole.

Ilman muuta jokainen elää omaa elämäänsä kuten haluaa. Toki lapsettomuus ei aina ole vapaaehtoista syystä tai toisesta. Toisaalta taas jos parisuhteessa olevat eivät saa tai eivät hanki lapsia, niin eihän se toki juuri kenellekkään sinällään kuulu. Mutta jos lähipiiri (kuten vanhemmat, sisarukset ja parhaat kaverit) ei koskaan asiaa ääneen ihmettele, niin sekin on kyllä surullista. Kuten ketjussa oli jo puhetta, niin elämän perusasioitahan lasten hankkiminen on, joten tottakai asia kiinnostaa sellaisia jotka henkilöstä välittävät. Siinä olen samaa mieltä, että jatkuva tenttaaminen voi kyllä olla raskasta, eikä moisessa ole mitään mieltä. Jos ihmisen mieli muuttuu, niin varmasti se muuttuu itsekseen - tai on muuttumatta. Lapsettomuus on sitä paitsi monelle niin kipeä asia, ettei siihen littyen ulkopuolisena kannattaisi kauheasti asiaa edes kysellä.
Parisuhteen kannalta on tietenkin tärkeää, että kumppani on näin tärkeässä asiassa samaa mieltä. Muuten on luvassa pahaa mieltä.

 

[cottonmouth]

Toisaalta taas jos parisuhteessa olevat eivät saa tai eivät hanki lapsia, niin eihän se toki juuri kenellekkään sinällään kuulu. Mutta jos lähipiiri (kuten vanhemmat, sisarukset ja parhaat kaverit) ei koskaan asiaa ääneen ihmettele, niin sekin on kyllä surullista. Kuten ketjussa oli jo puhetta, niin elämän perusasioitahan lasten hankkiminen on, joten tottakai asia kiinnostaa sellaisia jotka henkilöstä välittävät.

Olin jo tulossa kirjoittamaan samaa kuin @Leon, mutta tännehän on ehditty kirjoittaa jo ihan uuttakin jöötiä.

 

[FASlapsi]

Useat tieteelliset tutkimukset ovat todistaneet, että parisuhteessa olevat ihmiset, joilla on lapsia, ovat elämäänsä tyytymättömämpiä ja taipuvaisempia katkeruuteen ja perheväkivaltaan kuin ihmiset, jotka elävät parisuhteessa ilman lapsia. Lapselliset parisuhteelliset myös ovat kuuluisien Nobel-palkittujen tiedemiesten viimeisempien tutkimusten mukaan taipuvaisia valehtelemaan omasta onnellisuudestaan, jopa 85% näistä väittää ulkopuoliselle maailmalle olevansa onnellisia ja lasten hankkimisen olleen maailman paras asia, vaikka fakta on että kaikkien heidän elämä meni pilalle sillä sekunnilla kuin ensimmäinen lapsi maailmaan putkahti. Loppu 15% testiryhmästä oli liian masentunut vastaamaan kysymykseen mitään.

Omat kokemukseni tukevat myös näitä lukuisia tieteellisiä tutkimuksia, tunnen monia lapsia tehneitä pariskuntia, jotka ovat sittemmin riitaisasti eronneet, alkoholisoituneet ja/tai joutuneet laitoshoitoon. Vastaavasti kaikki tuntemani pariskunnat joilla ei ole lapsia ovat menestyneitä, sekä työ- että siviilielämässä korkeasti arvostettuja moniosaajia ja todella sosiaalisia ja mukavia persoonia, vieläpä ulkonäöltäänkin huomattavasti komeampia ja kauniimpia kuin lapsia tehneet rassukat.

Albert Einsteinhan totesi aikoinaan "Olen samaa mieltä Platonin ja Kungfutsen kanssa siitä, että lapsia hankkivat ihmiset ovat ääliöitä. Pariskunnat, jotka eivät hanki lapsia, sen sijaan ovat maailman toivo ja ihailen kaikkia heitä syvästi, aivan kuten Nietzsche ja Äiti Teresakin." Olen samaa mieltä Albertin kanssa tässä asiassa.

 

[Stonewall]

Olin jo tulossa kirjoittamaan samaa kuin @Leon, mutta tännehän on ehditty kirjoittaa jo ihan uuttakin jöötiä.

Oliko sulla jotain pointtia? Meinaatko, että maailmasta pitäisi kaikki yhteisöllisyys kadota, eikä toisten ihmisten elämä tai hyvinvointi saisi kiinnostaa edes omia vanhempia tai parhaita kavereita? Jokaisen pitää saada elää yksin ja tehdä itse ihan yksinään mitä ikinä haluaa, eikä mikään asia kuulu yhtään kenellekkään muulle? Jos noin on, niin onhan tuo surullista. Ja lähenee melkoista itsekkyyttä. Tenttaaminen ja jankaaminen on sitten taas asia erikseen.

Parisuhteessa tietenkin oleelisinta olisi, että molemmat ovat näinkin tärkeästä asiasta samaa mieltä. Muuten suhde voi kariutua.

 

[Jussizip]

Joo-joo. Jokainen saa elää omaa elämäänsä, mutta jos ei halua lapsia, haluaa kuitenkin lapsia ja kaikki perustelut ovat selittelyitä. Tää kaikki on käyty jo läpi moneen kertaan tuolla vanhassa lapsi-ketjussa, jonka ei soisi enää aktivoituvan.

Hyvänen aika sentään ihan rauhassa nyt vaan. Sinä kysyit ja minä vastasin mitä omalle kohdalle on muutaman kerran tapahtunut. Eikai tästä nyt näin kovasti tarvitse riehaantua?

Ilmeisesti haluat kuitenkin lukea ja tulkita kirjoittamaani sillä tavalla, kuin itse haluat? Kirjoitin: "Tottakai voi olla rehellisesti sitä mieltä, ettei lapsia halua", joten en ymmärrä mikä tässä nyt sinua niin paljon hiertää, kun väität, että KAIKKI perustelut ovat selittelyitä. Tuossa sitaatissa tarkoitan siis sitä, että aivan takuuvarmasti on ihmisiä, jotka todella ovat sitä mieltä, että ilman lapsia elämä on parempaa ja tämä ei muutu missään vaiheessa elämää. En ole siis mielestäni missään vaiheessa sanonut, että kaikki perustelut ovat aina selittelyitä?

 

[Leon]

Parisuhteessa tietenkin oleelisinta olisi, että molemmat ovat näinkin tärkeästä asiasta samaa mieltä. Muuten suhde voi kariutua.

Näin on. Ja se on kunkin pariskunnan oma asia hankkia tai olla hankkimatta lapsia. Kenenkään kysymys (paitsi varauksella lähiomaisten) ei pitäisi kuulua "miksei?". Ainoa sivullisen hyväksyttävä kommentti on "aha, ok". En minäkään tenttaa keneltäkään sukulaiseltani tai kaveriltani, miksi ovat hankkineet lapsia.

 

[Leon]

Ilmeisesti haluat kuitenkin lukea ja tulkita kirjoittamaani sillä tavalla, kuin itse haluat? Kirjoitin: "Tottakai voi olla rehellisesti sitä mieltä, ettei lapsia halua", joten en ymmärrä mikä tässä nyt sinua niin paljon hiertää,

Se, että sinä olet tehnyt päätöksen siitä, mikä on rehellisyyttä.

 

[cottonmouth]

Jokaisen pitää saada elää yksin ja tehdä itse ihan yksinään mitä ikinä haluaa, eikä mikään asia kuulu yhtään kenellekkään muulle? Jos noin on, niin onhan tuo surullista. Ja lähenee melkoista itsekkyyttä.

No kyllä lähtökohtaisesti jokaisen pitää esim. tässä lapsiasiassa saada tehdä juuri niin kuin haluaa ilman, että on jotenkin surullista, jos asiaa ei ääneen ihmetellä ja vedetään tämän perusteella olettamuksia henkilön lähipiiristä ja suhteista. Tyyliin esim:

Ihmisen lapsuudessa, kasvatuksessa tai kehityksessä jokin on mennyt pieleen, mikäli ihminen ei lapsia halua.

Tenttaaminen ja jankaaminen on sitten taas asia erikseen.

Näinpä toki, mutta en vain oikein osaa nähdä "ääneen ihmettelyssä" ja jankkaamisessa mitään kovin ratkaisevaa eroa. Koska vaikea uskoa, että se koskaan kertaan jää.

Parisuhteessa tietenkin oleelisinta olisi, että molemmat ovat näinkin tärkeästä asiasta samaa mieltä. Muuten suhde voi kariutua.

Tästä luonnollisesti samaa mieltä. Sama ikiliikkujan tässä näyttää taas käynnistyvän...

 

[Jussizip]

Se, että sinä olet tehnyt päätöksen siitä, mikä on rehellisyyttä.

Et voi olla tosissasi? No tämä oli osaltani tässä.. jatketaan muissa ketjuissa.

 

[Stonewall]

Useat tieteelliset tutkimukset ovat todistaneet, että parisuhteessa olevat ihmiset, joilla on lapsia, ovat elämäänsä tyytymättömämpiä ja taipuvaisempia katkeruuteen ja perheväkivaltaan kuin ihmiset, jotka elävät parisuhteessa ilman lapsia.

Mielenkiintoista. Eipä ole moisia tutkimuksia tullutkaan vastaan. Tehty ehkä jossain "arvostetussa" tutkimuslaitoksessa. Sen sijaan useammat tutkimukset elämän hallinnasta ja onnellisuudesta osoittavat, että suurin onnellisuus vaatii elämän suurissa siirtymissä onnistumisen (tutkimuksesta riippuen 3-4 siirtymää: lapsuudesta opiskeluun, opiskelusta töihin, hyvään parisuhteeseen ja perheen perustamiseen). Ihminen voi olla suhteellisen onnellinen jos elämä on mennyt hyvin esim kolmen siirtymän kohdalla. Mutta esim hyvä ura ei korvaa hyvää parisuhdetta. Tai toisaalta hyväkään parisuhde ja perhe-elämä ei kokonaan korvaa sitä, ettei pääse tekemään mielekästä työtä. Kaikkein onnellisimmilla ihmisillä on kaikki siirtymät onnistuneet. Kertomasi kaltaiset tutkimukset (mikäli niitä siis on olemassa) yksinkertaistavat monimutkaista asiaa. Ei onnellisuus ole kiinni lapsien tekemisestä. Perheen perustaminen on vain yksi komponetti elämänhallintaa - toki melkoisen tärkeä.

Itse kyllä sanoisin, että arkielämä vahvistaa tämän. Toki yksinäinen uraohjus, jolla on aikaa harrastaa on suhteellisen onnellinen. Samaten saattaa olla suurehkon perheen kotiäiti. Eikä ole mitään syytä miksei näillä tavoilla pärjää mukavasti ja voi olla elämäänsä tyytyväinen. Parhaiten menee kuitenkin niillä, jotka pystyvät yhdistelemään asioita. Esimerkiksi äitiys/isyyslomalla väitöskirjaa viimeistelevä saatta hyvinkin olla vielä tyydyttävämmässä tilanteessa kuin "vain" kasvatuksen riemuista nauttiva (väheksymättä sitä vaivaa mikä tuohon voi liittyä). Ilman lapsia elämiseen positiivisesti suhtautuminen tuntuu edellyttävän joko samoin ajattelevaa kumppania tai sitten melkoista harrastusmäärää elämän täyttämiseksi. Tälläiset ihmiset vakuttavat olevansa sinuja lapsettomuuden kanssa, ja mikäpä minä olen heidän sanojaan epäilemään. Yksinäisten kohdalla toki tilanne tapaa muuttua, kun oikeasti sopiva kumppani vain kohdalle sattuu. Näin siis arkikokemuksen mukaan.

Parisuhteen kannalta toki tärkeintä on löytää samoin ajatteleva ihminen, muuten suhteelle ei voi povata pitkää ikää.

 

[Stonewall]

No kyllä lähtökohtaisesti jokaisen pitää esim. tässä lapsiasiassa saada tehdä juuri niin kuin haluaa ilman, että on jotenkin surullista, jos asiaa ei ääneen ihmetellä ja vedetään tämän perusteella olettamuksia henkilön lähipiiristä ja suhteista. .

Onhan siinä eroa, että annetaan ihmisen tehdä itse ratkaisunsa tai että annetaan tehdä ratkaisunsa, mutta ollaan hänestä ja hänen ratkaisuistaan kiinnostuneita. Toki kaikki eivät osaa toisen ratkaisuja kunnioittaa, mutta toisaalta en olisi niin herkkänahkainen ja sanoisinko yli-itsenäinen, etten sallisi henkilön lähipiirin olevan kiinnostunut hänen ratkaisuistaan. Ikävä maailma olisi sellainenkin missä ei saisi läheisten ihmisten asioista olla kiinnostunut - ja jos jonkun elämän ratkaisuista ei ole kukaan kiinnostunut niin minusta se on surullista. Ikävää on tietysti sekin, jos yritetään toistuvasti tuputtaa omaa näkemystään siitä miten toisen pitäisi elämänsä elää.

 

[adolf]

Ihmiset jotka kuvittelevat tietävänsä ja jäävät jänkkäämään miten toisten ihmisten kuuluu elää ollakseen onnellisia ja ovat sitä mieltä että elämässä olisi joku tietty käsikirjoitus jota kaikkien kuuluu seurata, ovat aina yhtä hassuja.

 

[Freya]

Eipä tuostakaan olisi uskonut, mutta niin vain luonto löytää keinot.

Tavatessani oman mieheni ( ikää miehellä silloin 36 ) ilmoitti minulle heti seurustelun alussa ettei tiedä haluaako koskaan lapsia. Oli aika kova paikka, kun itsellä ne lapset ovat aina kuuluneet tulevaisuuden haaveisiin. Pähkäilin silloin aikani että mitä hittoa tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Esitin kysymyksen hetken päästä ja muista kun mies vastasi, että jos nyt saisi päättää ei hän haluaisi lapsia. Aika monta unetonta yötä tuli vietettyä kun pohdin että jättääkö unelmien mies, vai antaakko elämän viedä. Päädyin elämän vietäväksi ja vuosi noista kielteisistä vastauksista mies pamautti kerran illlalla et " Jokos me ruvettaisiin tekemään niitä muksuja?". Meinasi siinä lentää juotavat sohvalle, mies kuittasi sen että ei vaan ikinä ollut tavannut ihmistä jonka kanssa voisi edes kuvitella tekevänsä lapsia. Siinä on kuitenkin aina jollain tavalla sidoksissa siihen toiseen, kun yhteinen lapsi saadaan, vaikka joskus ero tulisikin.

Niin sitä tosiaan ihmiset muuttuu ja mielipiteet muuttuu. Enpä olisi tuosta miehestä silloin alussa uskonut että meistä kahdesta hän on se, joka sen muksun haluaisi jo nyt, kun minä taas voisin hyvin odotella vielä muutaman vuodenkin.

 

[Palstalegenda]

Tutkimusten mukaan kaikkein onnellisimmat ihmiset ovat onnistuneesti siirtyneet opiskelusta työelämään, muodostaneet hyvän parisuhteen ja hankkineet lapsia. Jos jossakin näistä kolmesta elämän isosta palikasta on puutteita, niin yleensä ko. henkilöllä on onnellisuusvajetta verrattuna niihin, joilla kaikki kolme palikkaa ovat pudonneet kohdalleen.

Sinähän kirjoitat paskoo.

Luepa tästä muutama linkki. Tässä hyvä kooste: Ilonpilaaja | Ylioppilaslehti

Harvard-professori: Avioliitto ja raha auttavat onnellisuuteen, lapset eivät | Terve24 | Kaleva.fi

Alkuperäinen juttu: Money, marriage, kids | Harvard Gazette

 

[Stonewall]

Sinähän kirjoitat paskoo.

Näissä uskomuksissa on se ongelma, että ne yksinkertaistavat monimutkaisen asian. Tosiasiassa vaikkapa puheena ollut perheen perustaminen tai hyvä parisuhde tai lapset eivät selitä ihmisen onnellisuutta tai onnettomuutta kuten noissakin luulotellaan. En nyt jaksa asiasta enempää vääntää, mutta yksittäinen asia ei selitä ns normaalioloissa elävän ihmisen onnellisuutta tai onnellisuuden puutetta. Tämän vuoden aikana julkaistut tutkimukset elämänhallinnasta ovat tämän suhteen varsin kiistattomia.

Anyway, alunperin pointtina oli vain todeta lapsien hankinnan koettavan luonnollisimmaksi vaihtoehdoksi. Kummastelen sitä miksi jonkun mielestä tähän törmääminen koetaan yllätyksellisenä.

 

[Reverent]

Anyway, alunperin pointtina oli vain todeta lapsien hankinnan koettavan luonnollisimmaksi vaihtoehdoksi. Kummastelen sitä miksi jonkun mielestä tähän törmääminen koetaan yllätyksellisenä.

Ai jaa? Just viime viikolla luin oikein sanomalehdestä jutun, jonka mukaan perhekoot ovat pienenemässä, eikä lapsien tekeminen ole enää nuorille pareille mikään itsestäänselvyys.

 

[pettter]

Anyway, alunperin pointtina oli vain todeta lapsien hankinnan koettavan luonnollisimmaksi vaihtoehdoksi. Kummastelen sitä miksi jonkun mielestä tähän törmääminen koetaan yllätyksellisenä.

Ei miehet tuollaisia juttuja hirveästi puhu eikä missään lehdissäkään oikein ole siitä juttua, paitsi jos on jo lapsia, minkä mä olen jotenkin aina ajatellut jonkinlaisena puolusteluna. Joku toinen taas näköjään ajattelee meidän muiden sanomiset puolusteluna. Ok. Tietenkin onhan lapsissa varmaan omat hienoudet ja mahtavat jutut, en mä sitä kiistä. Lapsien tekemisen sijasta lähes kaikki miehet puhuu usein panemisen halusta. Tai no riippuu tietenkin varmaan millaisessa porukassa pyörii. Joillakinhan on jopa niin ettei joistakin asioista kehtaa tai saa puhua, vaikka kait niilläkin jonkinlainen sukupuolivietti on.

Oikeastaan mä en ole koskaan edes miettinyt lapsien hankkimista. Mä oon vaan antanut virran viedä ja oon tehnyt niin kuin on luonnollisimmalta tuntunut. Ei meillä kotona koskaan opetettu että aikuisena pitäisi tehdä niin kuin suurin osa muistakin tekee. Ei meille opetettu mitään valmista mallia että aikuisena sitten lisäännytte. Sisko leikki pienenä nukeilla kun naisilla on se niiden oma vietti, mutta eikö yleensä aina puhuta ettei miehillä ole sitä? Mä leikin pienenä pikkuautoilla ja lego-palikoilla.

 

[Palstalegenda]

Näissä uskomuksissa on se ongelma, että ne yksinkertaistavat monimutkaisen asian. Tosiasiassa vaikkapa puheena ollut perheen perustaminen tai hyvä parisuhde tai lapset eivät selitä ihmisen onnellisuutta tai onnettomuutta kuten noissakin luulotellaan.

Uskomuksissa? Äsken vetosit tieteellisiin tutkimuksiin oman asiasi puolesta ja nyt kun linkitin tieteellisiä tutkimuksia (mm. Harvard yliopistosta) niin ne ovat uskomuksia. Tiede on tiedettä ja uskomukset ovat omia mutuiluja esim. internet-palstoilla. Uskomusten painoarvo on nolla.