Naisasiat

  • 7 587 929
  • 26 609

Hippi Hiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Nanna Karalahti
@Kari Runk

jos toinen on eri osastolla tai muuten ette ole missään tekemisissä työn merkeissä, voisin antaa varovaisen ehkän. Samoin jos tuon työn on tarkoitus olla vain lyhytaikainen etappi toiselle tai molemmille.

Muussa tapauksessa älä lähre shinne.

En kyllä ymmärrä mitään työkavereiden satunnaisia hässimisiäkään. On niitä naisia muuallakin ja tuollaisessa toiminnassa on ihan napakka riski isompaan tai pienempään katastrofiin. Tämä tietysti voi olla alakohtaista. Eikö ravintola-alalla ole ihan normi, että ne baarimikot ja tarjoilijat jyystävät toisensa läpi?
 

Pate

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Kuinka moni täällä on seurustellut työkaverinsa kanssa? Enkä tarkoita nyt mitään paria panoa, vaan ihan vakavaa seurustelua.
Täältä käsi ylös. Työpaikallamme menee sukupuolijakauma aika lailla tasan ja olemme noin viides pariskunta joka toisensa on löytänyt. Kahdessa tapauksessa pariskunnan toinen osapuoli on siirtynyt jo toiseen työpaikkaan, ja näin tapahtui myös meidän kohdalla. Avovaimoni sai paremman ja koulutustaan vastaavan duunin, ja kumpainenkin oli sitä mieltä että parempi niin. Vaikka samassa työpaikassa olikin mukava olla ja työmatkat taittuivat samalla kyydillä, niin onhan siitä etua ettei toisen naama kulu liikaa, ole yötä päivää hollilla.
Työpaikallamme on myös yksi jo eronnut pari, ja kyllähän siitä pieniä draamoja on syntynyt. Ovat aika nuoria vielä ja mies varsinkin on täysin vittuuntunut exäänsä, joutuvat kuitenkin toisiaan katselemaan ties kuinka pitkään.
Töissä on oiva tilaisuus, ainakin meidän työpaikalla, tutustua toiseen vähän tarkemmin, ja huomaan omasta parisuhteestani että saatiin mitä "tilattiin" kun oltiin jo tunnettu ennen varsinaista seurustelua. Nyt suhde onkin edistynyt nopeammalla aikataululla mitä aiemmat suhteeni.
 

Fordél

Jäsen
Kuinka moni täällä on seurustellut työkaverinsa kanssa? Enkä tarkoita nyt mitään paria panoa, vaan ihan vakavaa seurustelua.

Kokemusta on ja hyvin on mennyt parisuhteen kannalta. Töissä sen sijaan siinä menee vähän pasmat sekaisin. Kenties joillekin toimii olla yhdessä niin töissä kuin vapaa-ajalla, mutta itse hakisin tossa tapauksessa uutta työtä. Selkiinnyttää tilannetta ja tuo tilaa myös parisuhteelle. Sinänsä kuitenkin työpaikkaromansseissa ei ole mitään vikaa, koska kuten täälläkin on tuotu esiin, tunnette toisenne jo aika hyvin. Tiedätte jopa millainen toinen on töissä ja miten reagoi eri asioihin, mikä varmasti kertoo jo paljon ihmisestä. Tällaisen tieto- ja kokemuspankin varaan on ihan hyvä lähteä rakentamaan hyvää parisuhdetta.
 

Nick Neim

Jäsen
Kiitokset @KiVi @Pate ja @Fordél vastauksista. Täytyy nyt selvitellä omia ajatuksia ensiksi. Aika vittumainen tilanne kun ollaan siis ihan samoissa hommissa, mutta mulla ainakaan ei ole tarkoitus loppuelämääni tuolla duunipaikalla viettää. En tiedä. Saa nyt nähdä mitä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Kuinka moni täällä on seurustellut työkaverinsa kanssa? Enkä tarkoita nyt mitään paria panoa, vaan ihan vakavaa seurustelua.

Olen seurustellut useampaankin kertaan. Joskus seurustelukumppani on ollut myös alaiseni.

Tuota työkaverin kanssa seurustelemista pidetään aika turhaan pahana juttuna. Siinä on paljon hyvääkin. Toiseen tutustuu luontevasti, kun tehdään yhdessä töitä ja ollaan ehkä tekemisissä työpaikan ulkopuolellakin, ja jos siinä sitten rakkaus roihahtaa, niin mitäs sille voi - tai pitäisikään voida. Yhteistä aikaa on myös melko hyvin, ja toisen työasioitakin ymmärtää hyvin. Ja jos työkaverin kanssa seurustelee, niin se toinen voi olla hyvä vertaistuki ja sparraaja. Ja aika usein työkaverit ovat samanhenkisiä ihmisiä, ainakin omalla alallani, joten mahdollisuudet onnelliseen parisuhteeseen ovat oikein hyvät.

Ja niitä huonoja puolia. Esimies-alainen -asetelman vaikeudet tietävät varmaan kaikki. Siinä täytyy olla todella varovainen, pahoille puheille ei saa antaa aihetta. Ja vaikka työkavereina oltaisiinkin tasavertaisia, niin silloinkin se suhde täytyy pitää työpaikalla taka-alalla. Itse en ole tässä aina onnistunut. Ja jos ero tulee, niin tilanne on tietenkin vaikea. Usein eronneen parin toinen osapuoli vaihtaa jossain vaiheessa työpaikkaa, mutta tiedän kyllä sellaisiakin eronneita pareja, jotka työskentelevät edelleen samassa firmassa ja toistensa kanssa.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Yksinpuheluksi menee näköjään.

Tässä on nyt kuitenkin tullut pyörittyä naisen kanssa, jolla on lapsia ja joka asuu vähän kauempana eri paikkakunnalla. Moni asia on hyvin. Nainen on tosi hyvä tyyppi, hän harrastaa intohimoisesti musiikkia ja hänellä on hyvä musiikkimaku, ja hän ajattelee muutenkin monista asioista samalla tavalla kuin minä. Hän on jotenkin niin hengenheimolaisen oloinen, on tullut sellainen tunne että "missä sinä olet ollut kaikki nämä vuodet" (no, naimisissa). Lisäksi hän on minusta aivan älyttömän kaunis, juuri sellainen kuin olen aina halunnut. Jalat melkein lähtivät alta, kun hänet ensimmäisen kerran näin. Ja ei tämä yksipuolista ole: on hänkin sanonut, että hänellä on tunteita minua kohtaan, ja kyllä minä sen uskonkin. Tunteehan sen.

Ongelma on se, etten pääse ainakaan vielä mitenkään osalliseksi hänen elämästään siellä hänen kotipaikkakunnallaan. Nainen on ottanut eron lastensa isästä ukon pettämisten ja muiden sikailujen takia, ja tämä ex-mies on heittäytynyt todella hankalaksi, on uhannut tuhota tämän naisen. Kyseessä on aika pieni paikkakunta, joten siellä ollessa täytyy olla todella varovainen. Käsi kädessä ei voi kävellä, ja muutenkin pitää piilotella, kotonakin täytyy suunnilleen vetää verhot kiinni. Jutut eivät saa lähteä kulkemaan, etteivät ne kantaudu lasten tai ex-miehen korviin. Ja ne lapset: kun lapset ovat äidillään, minua ei tavallaan ole edes olemassa. Tiedän, ettei lapsia voi vetää suhteeseen mukaan ihan heti, ja aivan erityisen varovainen kannattaa olla hankalan ex-miehen takia, mutta kyllähän tämä tilanne vituttaa, enkä voi siitä edes naiselle valittaa, koska ei hän asialle mitään voi.

Kaikki sujuu hyvin, kun nainen tulee luokseni Helsinkiin. Ja hän tulee mielellään, koska täällä voi olla vapaasti. Täällä ei tarvitse olla äiti, eikä ex-vaimo, täällä voi olla se sama rokkimimmi kuin nuorempana. Ja ihan hiton hauskaahan meillä on ollut. Mutta kun hänellä on sitten se toinen elämä, joka vie kuitenkin ajasta suurimman osan. Ja siinä elämässä minulla ei ole mitään roolia. Minusta tuntuukin siltä, että olen jonkinlainen viihdyttäjä, jonka tehtävänä on järjestää toiselle kaikkea kivaa ja mukava loma, kun toinen tänne tulee. Ja kun minä arvostaisin parisuhteessa sitä arkeakin, ja ihan tavallisia asioita. Juhlaa olen nähnyt liikaakin.

Joo, tiedän ettei tilanne jatku tällaisena ehkä loputtomiin, mutta kun naisella on lapsiviikko, niin en tunne olevani minkäänlaisessa suhteessa. Olen sanonut, että voin ajaa näillä viikoilla käymään naisen luona vaikka vain tunnin tapaamisen takia, mutta kovin hankalaa tuntuu aina olevan. Hyvä jos voi edes soitella, se onnistuu korkeintaan silloin kun nainen lähtee illalla kusettamaan koiraa. Mietin sitten, kumpi tapahtuu ensin: tuleeko suhteesta normaali suhde, jossa on myös sitä yhteistä arkea, vai hajoaako minulta pää.

En kuitenkaan haluaisi tätä naista jättää, koska hänessä on todella jotain. Uskon, että kun tilanne normalisoituisi, voisimme olla hyvinkin onnellisia. Sitä vain mietin, miten kauan tuota jaksaa odottaa.
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
En kuitenkaan haluaisi tätä naista jättää, koska hänessä on todella jotain. Uskon, että kun tilanne normalisoituisi, voisimme olla hyvinkin onnellisia. Sitä vain mietin, miten kauan tuota jaksaa odottaa.

Voi helvetti mihin kaikkeen ihminen alentuu pillun vuoksi. Miten uskot tilanteen normalisoituvan? No jaa aika helppoa. Käyt kuristamassa sen exän ja kaikki hyvin?
 
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Yksinpuheluksi menee näköjään.

Tässä on nyt kuitenkin tullut pyörittyä naisen kanssa, jolla on lapsia ja joka asuu vähän kauempana eri paikkakunnalla. Moni asia on hyvin. Nainen on tosi hyvä tyyppi, hän harrastaa intohimoisesti musiikkia ja hänellä on hyvä musiikkimaku, ja hän ajattelee muutenkin monista asioista samalla tavalla kuin minä. Hän on jotenkin niin hengenheimolaisen oloinen, on tullut sellainen tunne että "missä sinä olet ollut kaikki nämä vuodet" (no, naimisissa). Lisäksi hän on minusta aivan älyttömän kaunis, juuri sellainen kuin olen aina halunnut. Jalat melkein lähtivät alta, kun hänet ensimmäisen kerran näin. Ja ei tämä yksipuolista ole: on hänkin sanonut, että hänellä on tunteita minua kohtaan, ja kyllä minä sen uskonkin. Tunteehan sen.

Ongelma on se, etten pääse ainakaan vielä mitenkään osalliseksi hänen elämästään siellä hänen kotipaikkakunnallaan. Nainen on ottanut eron lastensa isästä ukon pettämisten ja muiden sikailujen takia, ja tämä ex-mies on heittäytynyt todella hankalaksi, on uhannut tuhota tämän naisen. Kyseessä on aika pieni paikkakunta, joten siellä ollessa täytyy olla todella varovainen. Käsi kädessä ei voi kävellä, ja muutenkin pitää piilotella, kotonakin täytyy suunnilleen vetää verhot kiinni. Jutut eivät saa lähteä kulkemaan, etteivät ne kantaudu lasten tai ex-miehen korviin. Ja ne lapset: kun lapset ovat äidillään, minua ei tavallaan ole edes olemassa. Tiedän, ettei lapsia voi vetää suhteeseen mukaan ihan heti, ja aivan erityisen varovainen kannattaa olla hankalan ex-miehen takia, mutta kyllähän tämä tilanne vituttaa, enkä voi siitä edes naiselle valittaa, koska ei hän asialle mitään voi.

Kaikki sujuu hyvin, kun nainen tulee luokseni Helsinkiin. Ja hän tulee mielellään, koska täällä voi olla vapaasti. Täällä ei tarvitse olla äiti, eikä ex-vaimo, täällä voi olla se sama rokkimimmi kuin nuorempana. Ja ihan hiton hauskaahan meillä on ollut. Mutta kun hänellä on sitten se toinen elämä, joka vie kuitenkin ajasta suurimman osan. Ja siinä elämässä minulla ei ole mitään roolia. Minusta tuntuukin siltä, että olen jonkinlainen viihdyttäjä, jonka tehtävänä on järjestää toiselle kaikkea kivaa ja mukava loma, kun toinen tänne tulee. Ja kun minä arvostaisin parisuhteessa sitä arkeakin, ja ihan tavallisia asioita. Juhlaa olen nähnyt liikaakin.

Joo, tiedän ettei tilanne jatku tällaisena ehkä loputtomiin, mutta kun naisella on lapsiviikko, niin en tunne olevani minkäänlaisessa suhteessa. Olen sanonut, että voin ajaa näillä viikoilla käymään naisen luona vaikka vain tunnin tapaamisen takia, mutta kovin hankalaa tuntuu aina olevan. Hyvä jos voi edes soitella, se onnistuu korkeintaan silloin kun nainen lähtee illalla kusettamaan koiraa. Mietin sitten, kumpi tapahtuu ensin: tuleeko suhteesta normaali suhde, jossa on myös sitä yhteistä arkea, vai hajoaako minulta pää.

En kuitenkaan haluaisi tätä naista jättää, koska hänessä on todella jotain. Uskon, että kun tilanne normalisoituisi, voisimme olla hyvinkin onnellisia. Sitä vain mietin, miten kauan tuota jaksaa odottaa.

Yritä nyt olla kärsivällinen jos suhde on mielestäsi sen kaiken arvoinen ja näet sillä tulevaisuutta. Hankalan ja mustasukkaisen ex-miehen metkut hyvin tuntien, luulen että nainen vain haluaa suojella sinua siltä kaikelta. Häntä varmasti repii ja raastaa tilanne yhtä lailla. Varsinkin jos taustalla on väkivallan pelkoa. Tiedät itsekin, että kyllä se joskus loppuu ja ex:n liekasta pääsette, mutta aikaa se vie. Muutenkin uuden miesystävän esitteleminen lapsille on iso juttu, ilman kahelia ex-miestäkin. Jos todella olet löytänyt sen mahdollisen suuren rakkauden niin kannattaa nähdä vähän vaivaa. Edellisiä viestejä ketjussa lukeneena huomaan, ettei "se oikea" ihan hevillä nykypäivänä tunnu löytyvän..
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Uskon, että kun tilanne normalisoituisi, voisimme olla hyvinkin onnellisia. Sitä vain mietin, miten kauan tuota jaksaa odottaa.

Parisuhteiden grand old illusion. Voisiko se normaali tässä ollakin yllättävän lähellä nykyistä.

Minusta on aivan hassua, miten Suomessa parisuhteita ajatellaan itsestä, siis yksilö(i)stä käsin. En myöskään usko ollenkaan siihen, etteikö sillä hullulla ex-miehellä olisi jotain tekemistä sen ex-vaimonkin kanssa. Ellei sitten aivan väkisin halua uskoa totaalisen sattuman voimaan. Vanha sanonta vakka kantensa valitsee on yhä käyttökelpoinen.
 
Viimeksi muokattu:

BaronFIN

Jäsen
Tuossa missä naisen lapset ovat vuoroviikot miehellä ja vuoroviikot naisella, niin siinä nainen elää tasan tarkkaan kahta elämää jotka eivät risteä toisiaan vahingossakaan. Lapsettomat viikot ovat niitä ns. "lomaviikkoja", jolloin pääsee irti arjesta ja nainen on saanut vieläpä viihdyttäjän ja kyntäjän niille viikoille. Kaiken kaikkiaan win-win-win -tilanne eronneelle sinkkuäidille. En usko, että tuo tilanne on ihan heti muuttumassa, koska naarasleijona kyllä suojelee pentujaan kaikilta mahdollisilta muutoksilta.

Elämä voi olla huikea kivaa tämän naisen kanssa, koska tämä vetää aivan toisenlaisella asenteella "vapaaviikoillaan" eikä sitä arkea koskaan näy. Mutta se, että onko siitä tulossa mitään pysyvämpää riippuu ihan muista tekijöistä kuin miehen "markkina-arvosta". Suhteeseen voi investoida vaikka neljä vuotta, mutta silti siitä ei tule mitään pysyvämpää. Se voi olla hyvä neljä vuotta joista tulee iloita, muttei kannata liiaksi sydäntään särkeä jos käteen jääkin tyhjä arpa.

Miehen on lähtökohtaisesti helpompi lähteä uuteen suhteeseen ja esitellä uusi kumppaninsa lapsilleen. Nainen kokee olevansa enemmän itsestään vastuussa lapsilleen, jolloin asiat monimutkaistuvat helpommin. Tämä yksinhuoltaja äidin lapsena huomattua kun oma äitini uskaltautui uuteen parisuhteeseen vasta sen jälkeen kun olin muuttanut maailmalla oltuaan 20 vuotta yksinhuoltajana syntymäni jälkeen. Toki poikkeuksia on, mutta näin tämä menisi omassa perheessäni mahdollisen avioeron jälkeen (sillä erotuksella etten minä olisi uutta vakavaa parisuhdetta edes kaipaamassakaan kaiken mahdollisen paskan jälkeen)
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Voi helvetti mihin kaikkeen ihminen alentuu pillun vuoksi.

Tämä on nyt varmaan provohassuttelua, mutta vastataan silti. Tässä naisessa on aika paljon muutakin mielenkiintoista kuin se yksi ruumiinosa, vaikka toki hän on siltäkin osin hyvin miellyttävä. Pelkän pillun takia tällaiseen suhteeseen ei nimenomaan kannattaisikaan ryhtyä. Jos pelkkä pillu riittäisi, niin sitä saisi helpommin ja lähempääkin. Ainakin minun korvaani särähtää aina ikävästi, kun parisuhteista puhuttaessa alkaa tulla näitä karkeita ajatuksia, joissa nainen on sama asia kuin pillu. Elämä olisi paljon yksinkertaisempaa, jos naisesta ei muuta kaipaisikaan. Satunnainen baaripano silloin tällöin, ja asia olisi hoidettu.

Yritä nyt olla kärsivällinen jos suhde on mielestäsi sen kaiken arvoinen ja näet sillä tulevaisuutta. Hankalan ja mustasukkaisen ex-miehen metkut hyvin tuntien, luulen että nainen vain haluaa suojella sinua siltä kaikelta. Häntä varmasti repii ja raastaa tilanne yhtä lailla. Varsinkin jos taustalla on väkivallan pelkoa. Tiedät itsekin, että kyllä se joskus loppuu ja ex:n liekasta pääsette, mutta aikaa se vie. Muutenkin uuden miesystävän esitteleminen lapsille on iso juttu, ilman kahelia ex-miestäkin. Jos todella olet löytänyt sen mahdollisen suuren rakkauden niin kannattaa nähdä vähän vaivaa. Edellisiä viestejä ketjussa lukeneena huomaan, ettei "se oikea" ihan hevillä nykypäivänä tunnu löytyvän..

Kiitos kannustavista sanoista. Jotenkin ei yllätä, että tässä asiassa täyspäisimmät kommentit tulevat naiselta. On varmaan totta, että nainen haluaa suojella minua entisen elämänsä ongelmilta. Tarkoitus on siis hyvä. Silti minua häiritsee, että hän haluaa kärsiä yksin. Haluaisin jotenkin auttaa häntä ja tukea häntä nykyistä enemmän. Voi olla, että tuen häntä jo sillä, että hän voi tulla luokseni ja unohtaa entisen elämänsä edes hetkeksi, ja voi olla, että hänen on helpompi käydä itse nuo taistelunsa ilman minun väliintuloani, mutta kun olen niin huolestunut hänestä. Jos olemme hänen kotipaikkakunnallaan, hän on aivan eri ihminen. Häntä pelottaa lähes kaikki, hän on hirmu pessimistinen, itkuinen jne. Lisäksi häntä tuntuu hieman häiritsevän läsnäoloni. Helsingissä kaikki on sitten toisin, eli hyvin. Tälle asialle haluaisin tehdä jotain. Naisella on kyllä puhelimessaan kymmeniä, ellei satoja vihamielisiä viestejä ex-äijältä, ja olen sanonut, että poliisinkin kannattaisi antaa lukea ne. Mutta nainen ei ainakaan vielä ole halunnut tuota tehdä, koska haluaa pitää tilanteen siedettävänä lasten kannalta.

Parisuhteiden grand old illusion. Voisiko se normaali tässä ollakin yllättävän lähellä nykyistä.

Minusta on aivan hassua, miten Suomessa parisuhteita ajatellaan itsestä, siis yksilö(i)stä käsin. En myöskään usko ollenkaan siihen, etteikö sillä hullulla ex-miehellä olisi jotain tekemistä sen ex-vaimonkin kanssa. Ellei sitten aivan väkisin halua uskoa totaalisen sattuman voimaan. Vanha sanonta vakka kantensa valitsee on yhä käyttökelpoinen.

Joo, tiedän kyllä että parisuhteiden ongelmat ovat harvoin vain toisen osapuolen aiheuttamia. Mutta jos ukko pettää ja valehtelee vuosia, ja heittää välillä naista seinään, ja nainen pysyy liitossa lasten takia ja uskaltaa lähteä vasta vuosien harkinnan jälkeen, niin en naista tässä hirveästi syyllistäisi. Lisäksi nainen tuntuu olevan luonteeltaan aika pehmeä ja kiltti, joten kyllä tässä syyttävä sormi osoittaa enemmän ex-miehen suuntaan.

Olen tätä mieltä tietenkin vain sen perusteella, mitä nainen on itse minulle kertonut ja mitä olen hänestä aistinut. Toisen osapuolen versiota tarinasta en tiedä. Ex-miehen sikailut alkoivat ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, joten voihan tässä olla takana myös jotain sellaista, että mies ei ole mielestään saanut tarpeeksi huomiota – noin esimerkiksi. Mutta turha sitä on kelailla, kun ei tiedä. Ja jos nainen on sietänyt tilannetta kymmenen vuotta, niin se on todella pitkä aika. Lisäksi ex-ukko tuntuu kynivän naisen erossa oikein huolella, eikä nainen jaksa tapella, koska haluaa vain pois ja haluaa etteivät lapset kärsi enempää. Mistä tämä kertoo? Minusta lähinnä uhrautumisesta ja epäitsekkyydestä. Kenties jopa liiallisesta pehmeydestä.

Miten uskot tilanteen normalisoituvan? No jaa aika helppoa. Käyt kuristamassa sen exän ja kaikki hyvin?

Jos luet tuosta edeltä, mitä exä on tehnyt ja millaisen olon hän naiselle aiheuttaa, niin kuristaminen ei enää tunnukaan huonolta idealta. Vaikka en minä sitä lähde tekemään, koska en halua linnaa siitä, että laitan jonkun ihmissaastan kylmäksi.

Tuossa missä naisen lapset ovat vuoroviikot miehellä ja vuoroviikot naisella, niin siinä nainen elää tasan tarkkaan kahta elämää jotka eivät risteä toisiaan vahingossakaan. Lapsettomat viikot ovat niitä ns. "lomaviikkoja", jolloin pääsee irti arjesta ja nainen on saanut vieläpä viihdyttäjän ja kyntäjän niille viikoille. Kaiken kaikkiaan win-win-win -tilanne eronneelle sinkkuäidille. En usko, että tuo tilanne on ihan heti muuttumassa, koska naarasleijona kyllä suojelee pentujaan kaikilta mahdollisilta muutoksilta.

Elämä voi olla huikea kivaa tämän naisen kanssa, koska tämä vetää aivan toisenlaisella asenteella "vapaaviikoillaan" eikä sitä arkea koskaan näy. Mutta se, että onko siitä tulossa mitään pysyvämpää riippuu ihan muista tekijöistä kuin miehen "markkina-arvosta".

Hieman kyyninen asenne, mutta kaikkeen pitää toisaalta varautua. Nainen on kuitenkin itse sanonut haluavansa oikean parisuhteen, ja olen siihen halunnut myös uskoa. Tytärkin kuulemma toivoo, että äiti löytäisi miehen, jotta äiti olisi onnellisempi. Tietenkin nämä ovat pelkkiä puheita, eikä niille löydy vielä hirveästi katetta, mutta jotenkin haluan vain uskoa tämän naisen vilpittömyyteen.

Ja tuo, että onko suhteesta tulossa mitään pysyvämpää. Mistä se sitten riippuu, jos ei miehen markkina-arvosta naisen silmissä? Kysyn tätä ihan mielenkiinnosta. Se varmasti ainakin vaikuttaa, miten lasten kanssa tulee toimeen, jos siis siihen vaiheeseen aikanaan päästään. Tuosta en jaksa olla edes mitenkään huolissani, sillä jos lasten äiti oikeasti kiinnostaa, niin kyllä lasten kanssa yrittää varmaan kaikin keinoin tulla toimeen. Tietenkin kaikki olisi helpompaa ilman lapsia, mutta tilanne on nyt tämä.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
On varmaan totta, että nainen haluaa suojella minua entisen elämänsä ongelmilta. Tarkoitus on siis hyvä. Silti minua häiritsee, että hän haluaa kärsiä yksin. Haluaisin jotenkin auttaa häntä ja tukea häntä nykyistä enemmän.

Otappa ihan rauhallisesti. Itseasiassa tuo tilanne antaa teille mahdollisuuden simuloida sitä perinteistä seukkaamista, jota paitsi jää helposti aikuisten uusissa parisuhdekoukeroissa. Ihan arvokas asia tuo on. Ihan samoin sitä nuorena mentiin ja bailattiin sen parin kanssa, ennen kuin perhe ja "aikuiselämä" suhteet sitten muokkaa omanlaisikseen. Yksi vinkki on siis, että älä ole turhaan kärsimätön. Ymmärrän, että tuossa toisessa lauseessa koet juuri niin kuin kirjoitat, mutta joskus elämässä tulee tilanteita, joissa pitää käydä ne ns. omat "taistelut" eikä nille mitään voi tehdä ulkopuoliset, vaikka kuinka on lähipiirissä. Tähän myös, otappa rauhallisesti, parhaiten sotket ja vaikeutat asioita tulemalla kolmantena osapuolena kahakkaan mukaan, sillä ei voi muuta kuin pahentua, parhaiten autat, kun annat kumppanisi ymmärtää, että olet valmiina, jos hän pyytää, mutta et sotkeennu, etkä ala valmentaa häntä oman elämänsä ongelmien kohtaamisessa. Saat varmasti pointsit, jos osaat oikeassa paikassa antaa sen tilan mitä toinen tarvitsee.

Muutoinkin, mainitset tekstissäsi hänen erilaisuudestaan hänen kotiseutuvillaan, epäilen, että hänellä on siihen ihan erinomaiset syyt. Mikäli kyseessä on pieni paikka juoruelämä on aivan oma lukunsa tuollaisissa paikoissa. Mikäli vielä hänen eksällään on sosiaalista statusta tuossa pikkupaikassa, voi pelissä olla panoksena lapsen huoltajuusriidat, jotka, vaikka onnellisesti hänen kannaltaan päättyisivätkin, ovat todella raskaita ja uuvuttavia, jos toinen osapuoli sattuu olemaan ns. tyypillinen suomalainen jääräpää, joka välitä tuon taivaallista, vaika lapset olisi rikki ja palasina ja tanner ympärillä tuhkana, kunhan saa kuviitteellisen "voiton" lopulta itselleen. Näitä tyyppejä on ikävä kyllä suomenniemi täynnänsä, niin kuin täälläkin olet saanut näitä ecxel -, markkina arvo-, ynnä muita seurustelusopimus pellejä saanut lukea viestistä toiseen. Häiriintynyt, tai olematon tunne - elämä narsistisine piirteineen tuntuu joskus suomalaisten kansantaudilta ja juuri nämäiset sankarit sukupuolesta riippumatta saa aikaan valtaosan näistä ns. perhehelveteistä, vielä sen perheen hajoamisenkin jälkeen.

Tuet häntä parhaiten olemalla se, jota hän elämäänsä kaipaa, samalla autat omaakin asiaasi suhteen tulevaisuuden suhteen. Voit tietenkin tunnustella olisiko mahdoton ajatus, että sopivalla hetkellä, he muuttaisivat sinun luoksesi, tai että perustaisitte perheenne johonkin muualle, kuin tuolle ahdistavan kuuloiselle juorukylälle. Tästä vielä neuvo: älä koskaan kärtä ja hingu lasten tapaamista, Hän kyllä tietää koska se hetki on, ole vain valmiina silloin. Ennenkaikkea, luota, luota ja luota, sellaista rakkaus on ja sen päälle parisuhde rakentuu.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Tähän myös, otappa rauhallisesti, parhaiten sotket ja vaikeutat asioita tulemalla kolmantena osapuolena kahakkaan mukaan, sillä ei voi muuta kuin pahentua, parhaiten autat, kun annat kumppanisi ymmärtää, että olet valmiina, jos hän pyytää, mutta et sotkeennu, etkä ala valmentaa häntä oman elämänsä ongelmien kohtaamisessa. Saat varmasti pointsit, jos osaat oikeassa paikassa antaa sen tilan mitä toinen tarvitsee.

Kiitos, tämä on varmaankin ihan fiksu neuvo. Olen sanonut naiselle, että mitä tahansa apua hän tarvitseekin, niin autan häntä tai ainakin yritän auttaa. Se lienee totta, että jos lähtisin kolmantena pyöränä kovin aktiivisesti riitoihin mukaan, niin se ei ainakaan naista hyödyttäisi. Siitä voisi pikemminkin tulla lyömäase ex-ukolle, joka voisi vaikka alkaa pelata lapsia omalle puolelleen tämän avulla. Joten kai tätä täytyy vain jaksaa katsella sivusta, vaikka pahaa tekee toisen puolesta.

Muutoinkin, mainitset tekstissäsi hänen erilaisuudestaan hänen kotiseutuvillaan, epäilen, että hänellä on siihen ihan erinomaiset syyt. Mikäli kyseessä on pieni paikka juoruelämä on aivan oma lukunsa tuollaisissa paikoissa. Mikäli vielä hänen eksällään on sosiaalista statusta tuossa pikkupaikassa, voi pelissä olla panoksena lapsen huoltajuusriidat…

Hyvin tarkkanäköisesti huomasit asiat rivien välistä. Kyllä, ex-mies on johtajatason ihmisiä, joten hänellä on ainakin jonkin verran sosiaalista statusta paikkakunnalla. Tosin nainenkin tunnetaan, koska tekee työtä omalla persoonallaan. Ex-miehen taloutta ero ei horjuta tippaakaan, sen sijaan naisen elintaso suunnilleen romahti eron myötä, kun joutuu omalla (pienellä) palkallaan tulemaan toimeen. Kaiken lisäksi ex-ukko ostaa lapsille uudenkarheita iPhoneja sun muita kalliita lahjoja ja yrittää kupata naiselta aina puolet rahoista ihan vittuillakseen, koska tietää, ettei naisella ole varaa.

Ja kuten aiemmin sanoin, erossa ex-mies aikoo viedä tuhkatkin pesästä, eikä nainen jaksa tapella, koska haluaa vain ukosta eroon ja lasten kärsivän mahdollisimman vähän. Huoltajuusriitoihin en kuitenkaan usko, sillä nainen on säilyttänyt ex-ukon vihaviestit juuri sen varalta. Äijä on ollut onneksi sen verran torspo, että on antanut naiselle tämän aseen kuin hopealautasella. Mutta toisaalta miehen aseman takia nainen ei myöskään uskalla viedä viestejä poliisin lueskeltavaksi. Ja pienellä paikkakunnalla olisi varmaan kammottavaa, jos tuttu poliisimies lueskelisi tuollaisia viestejä.

Voit tietenkin tunnustella olisiko mahdoton ajatus, että sopivalla hetkellä, he muuttaisivat sinun luoksesi, tai että perustaisitte perheenne johonkin muualle, kuin tuolle ahdistavan kuuloiselle juorukylälle.

Tämä olisi tietenkin hyvä ratkaisu, sitten kun asiat olisivat tarpeeksi pitkällä, mutta ex-miehelläkin on valitettavasti sanansa sanottavana siihen, missä lapset asuvat. Nainen inhoaa koko paikkakuntaa ja on sanonut, että ilman lapsia hän muuttaisi heti Helsinkiin, mutta toisaalta lapsillakin on paikkakunnalla kaverit. Nainenkaan ei siis halua lasten elämään liikaa muutoksia ainakaan tässä vaiheessa, ero on jo tarpeeksi iso muutos.

Tästä vielä neuvo: älä koskaan kärtä ja hingu lasten tapaamista, Hän kyllä tietää koska se hetki on, ole vain valmiina silloin.

Joo, en ole ajatellutkaan häntä tässä asiassa painostaa. Sehän on täysin hänen päätöksensä, koska hän haluaa esitellä minut lapsilleen. Lapset kuulemma epäilevät jotain, mutta eipä tuossa voi hoputtaa. Siitäkin huolimatta, että joku voisi pitää tätä asiaa myös suhteen vakavuuden mittarina. Mutta ehkä näin vaikeassa tilanteessa sitä ei kannata ajatella.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Eikö teillä runkkareilla ja muilla homoilla ole muka joulun tienoilla naisasioita? Olette vissiin toivoneet joulupukilta pumpattavaa kuminaista, ettei sitten enää ole tähän ketjuun asiaa.

Joo, hyvää joulua vaan kaikille, en minä sillä.

No sen verran juonipaljastan, että tämä orastava kohteeni ei pidä yhtään koirista. Silleen puoliarasti jossain kohtaa kysyi, että mitäpä mieltä olen koirista. Ja sitten selvisi, että senkin vanhemmat olivat hankkineet vanhoilla päivillään koiran - vieläpä ihan samanlaisen kuin minun äitini hankki. Sanoin, että nyt hän kysyi koiratykkäämisasiaa harvinaisen oikealta ihmiseltä. Ei nyt tartte koirafanien suuttua, ei me teidän fifiä tulla potkimaan. Mutta aika vapauttavaa, että tässä asiassa on sama linjaus. Ja sitten on muitakin hämmentäviä samanlaisia arvoja. Tässä onkin nyt vähän vaikeampi miettiä, että mihin saatanaan se tämä suhde sitten kaatuu, kun tämä tuntuu nyt siltä, että ottelumade taivaassa.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Lapsiin. Next.
Tuon jätin syötiksi, mutta en usko. Hän on minua vuoden nuorempi eli lastentekoa ajatellen jo meleko vanaha akka. Ja varsinkin kun ei ole yhtään mikään lapsifani. Ei tartte sanoa, että on se kohta. Ei ole. Siskonsa lapsille kutoi sukat, että siinä saa olla lahjansa. Sitten kun lapset oppivat lukemaan, niin saavat vuosittain jonkun kirjan. "olen se täti, jolta saa aina paskan lahjan, haha". Kaunista. Minähän menin eilen kauppaan ostamaan veljeni 2- ja 3-vuotiaille lapsille joululahjoja. Kiertelin lentsussani tuskaisena aikani marketia ja keksin parhaan lahjan, jonka he voivat saada: en osta heille mitään. Viime vuonna ne saivat säkkitolkulla lahjoja. Katsoin jo, että onpa tolkuton läjä lahjoja, niin sen jälkeen vielä tuotiin kaksi säkkiä lisää lahjoja. Arviolta 40-50 lahjaa per lapsi. Paras lahja siis on, etteivät saa enää yhtään enempiä lahjoja ja olen heille joulupukkina. Vielä parempi lahja olisi, jos veisin esim. 2/3 niiden lahjoista Pelastusarmeijan Joulupataan ja olisin Joulupukkina. No, pääsinpä nokittamaan naiselle, että minun lahjani on ikään kuin vielä paskempi.

Joo, ei meille lapsia. Muutenkin kuollaan kohta kaikki, tai lähes kaikki.
 

Jeffrey

Jäsen
Vielä parempi lahja olisi, jos veisin esim. 2/3 niiden lahjoista Pelastusarmeijan Joulupataan ja olisin Joulupukkina.

Millonkas susta on tullut tollanen hinttari takatuuppari homppeli? Sähän olit takavuosina jatkoajan suurin panomies, nykyään tollanen heinähattu hissukka hiippari?

Häpeäisit noita sun laitteita lässytyksiäsi. Mutta hyvää joulua nyt kuitenkin.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Häpeäisit noita sun laitteita lässytyksiäsi. Mutta hyvää joulua nyt kuitenkin.
Ehkä olen jo liian lässy, etten edes älyä hävetä. Toivo on mennyttä.

Mitä nyt tuohon varsinaiseen asian tulee, niin tämä vuosi on ollut liian raisu ikään kuin raportoitavaksi. Kahdeksat festarit kesällä, Tinder syksyllä käyttöön ja muut peruskuviot päälle, niin ihmeen paljon sitä ehtii harrastaa. Ikähaarukkana 21-52. Tuo 52 oli kyllä paljon parempi kuin 21. Sitten nuo mun toiset treffit kestää 12 päivää tuon yhden antikoiratyypin kanssa. Enempää en tohdi sanoa, ettei polteta roviolla.
 

Carlos

Jäsen
Tässä onkin nyt vähän vaikeampi miettiä, että mihin saatanaan se tämä suhde sitten kaatuu, kun tämä tuntuu nyt siltä, että ottelumade taivaassa.

Älä huoli, meille kaikille on käsikirjoitettu kasakaupalla sitä itseään tähän elämään, kyllä sitä riittää ilman että yrittää edes arvuutella. Jos ei sen naisen taholta, niin sitten kaikki muu ympärillä. Eli jos elämääsi sattuu joku mukava päivä jonkun naisen kanssa, niin nauti siitä. Shit will hit the fan ihan pian sen jälkeen joka tapauksessa.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Älä huoli, meille kaikille on käsikirjoitettu kasakaupalla sitä itseään tähän elämään, kyllä sitä riittää ilman että yrittää edes arvuutella. Jos ei sen naisen taholta, niin sitten kaikki muu ympärillä. Eli jos elämääsi sattuu joku mukava päivä jonkun naisen kanssa, niin nauti siitä. Shit will hit the fan ihan pian sen jälkeen joka tapauksessa.
No ei minulla kyllä ole hirveänä ollut ongelmia varsinkaan viimeisimpien naisten kanssa. Edellisen kanssa olin kuitenkin lähes 2,5 vuotta. No, ok, ei se ole mikään 20 vuotta, mutta silti. Olen siis sitä mieltä, että muistinikin mukaan (mitä olen palstalta lukenut) Carloksen nainen on hankalahko nainen, eivätkä kaikki naiset ole läheskään niin hankalia. Mutta myös sitä mieltä, että hyvähän teillä voi olla ja voitte sopia toisillenne. Mutta ei me kaikki olla niin paljon ongelmien parissa. No eipä silläkään, etteikö jotain aina tule. Sillä loppujen lopuksihan mikään ei tunnu olevan naisilla pysyvästi riittävän hyvin. Jos on käynytkin niin, että asiat ovat miehen ja naisen välillä sattumoisin sattuneet olemaan hyvin, liian pitkään, niin naiset pitkästyvät ja tekevät jonkun tempauksen, jolloinka asiat eivät enää olekaan hyvin. Kun asiat ovat välillä päin helvettiä, vasta silloin asiat ovat oikeasti hyvin. Jään nyt sitten seuraamaan, että millä tavalla tämän naisen kanssa asiat menevät päin helvettiä. Kerron sitten joskus täällä, ettei tartte jäädä epätietoisuuteen.
 

Masculine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tämän kirjoituksen idea ei ole varsinaisesti kuulla neuvoja tai kenenkään mielipidettä asiasta, mutta välillä on ihan terapeuttista vaan kirjoittaa asioista. Olen tähän ketjuun joskus avautunut pidempiäkin pätkiä tilanteesta lapseni äidin kanssa, joka nyt on tässä viimeiset pari vuotta (sen verran taitaa edellisestä kerrasta jo lähes olla aikaa) elänyt ja liikkunut edes takas pysähtymättä kuitenkaan ikinä mihinkään. On ollut ylä- ja alamäkiä, mutta koskaan emme ole asioita saaneet kunnolla sovittua, vaan olemme olleet semmoisessa oudossa välitilassa. Tähän tuli tänään nyt sitten muutos, kun sain viimeinkin rohkeutta sanoa asian mitä olen ajatellut jo pitkään, mutta pelännyt sen aiheuttamaa kipua ja näin ollen jättänyt sen aina sanomatta. Huomenna kun päivä valkenee näemme paremmin mitä on tapahtunut, mutta juuri nyt olen henkisesti jo ulkona ovesta. Tuleva viikko lienee henkisesti aivan kauhea, mutta tämä päätös oli pakko tehdä jossain välissä, vaikka se pahalta tuntuukin, sillä tätä nykyistä kuviota ei kestä kenenkään psyyke pitkään.

Emme siis ole yhdessä, mutta autan paljon lapsen kanssa ja vietämme näin ollen aikaa yhdessä useita päiviä viikossa. Seksi ei ole osana samalla tavalla, kun yhdessäolo aikana, mutta sitäkin on ollut. Nainen on käynyt joillain treffeillä, mutta ei ole mitään sen enempää tehnyt. Itselläni on ollut jo pidemmän aikaa tapailukumppani, josta myös nainen on tietoinen. Tämä kuvio vaan on ihan helvetin raskas henkisesti molemmille ja ainakin omalta osaltani voin sanoa, että se estää täysin elämässä eteenpäin menon. En vaan pysty tuntemaan mitään ketään muita kohtaan, koska olen henkisesti vielä kiinni tässä kyseisessä naisessa. Tiedostaen omat rajani näissä asioissa, tiedän etten pääse tästä henkisestä "riippuvuudesta" eroon ilman ihan konkreettistsa pidempää pätkää jolloin emme näe lainkaan. Tämä taas ei ole mahdollista lapsen takia, koska en tahdo häntä hylätä ja muutamasta muusta tekijästä johtuen hän tarvitsee apua lasten (lapsellani on myös sisko) kanssa.

Kimmoke tämän kirjoitukseen tuli, kun tajusin ettei tämä todennäköisesti tule ratkaisemaan yhtään mitään, vaan pelkästään lisää tämän hetken suhteen paskoja puolia vieden kaikki hyvät kokonaan pois. Ahdistus on melkoinen ja tämä tuleva yö tulee menemään hyvin varmasti aika nolla unilla.
 

Masculine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
En myöskään usko ollenkaan siihen, etteikö sillä hullulla ex-miehellä olisi jotain tekemistä sen ex-vaimonkin kanssa.

Jos minä jotain olen tässä elämäni aikana oppinut parisuhteista, niin sen ettei kannata KOSKAAN uskoa sokeasti mitä ihmiset kertovat existään. Siitä entisestä hyvin helposti maalataan kuva jonain hulluna, mutta jätetään ne omat virheet ja sekoilut kertomatta, jotka ovat olleet häntä ajamassa siihen tilaan, että tekee jotain "hullua". On hyvin luonnollista, että ihminen koittaa uuden ihastuksen edessä korostaa puolia, jotka toista viehättävät ja samalla peitellä mahdollisia huonoja. Tämän takia ei tietenkään myöskään kerrota välttämättä asioista, kun se oma puoli, koska kertomalla kaikki paljastettaisiin samalla itsestään asioita mitkä tahdotaan pitää salassa.

Olen seurannut sen uuden miehen asemassa miten satutettu nainen on kohdellut exäänsä ja kuunnellut ne lukuisat tarinat tämän huonoistsa puolistaan. Vasta jälkikäteen olen alkanut miettimään noita juttuja ja hänen reagointiaan jokaiseen exän viestiin, kun olen nähnyt ns. koko kuvan ja tunnistan nämä naisen omat tavat. On olemassa henkisesti sairaita ihmisiä, mutta useimmiten se toisen "hulluksi" tuleminen johtuu myös vastapuolen tekosista. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
 

Jeffrey

Jäsen
Olen seurannut sen uuden miehen asemassa miten satutettu nainen on kohdellut exäänsä ja kuunnellut ne lukuisat tarinat tämän huonoistsa puolistaan. Vasta jälkikäteen olen alkanut miettimään noita juttuja ja hänen reagointiaan jokaiseen exän viestiin, kun olen nähnyt ns. koko kuvan ja tunnistan nämä naisen omat tavat. On olemassa henkisesti sairaita ihmisiä, mutta useimmiten se toisen "hulluksi" tuleminen johtuu myös vastapuolen tekosista. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.

Tähän aika vahva komppaan. Jokainen meistä jotka ovat joskus tehneet hölmöjä asioita, pelkäävät niiden asioiden nousua pinnalle myöhemmissä elämänvaiheissa. Helposti näillä eksillä voi olla tapana suolata se toinen osapuoli, jotta sen toisen osapuolen kertomaa ei enää uskottaisiin. Lapset käyttäytyy ihan samalla tavalla vaikka rikkoessaan lautasen kotonaan, juoksevat äidille kertomaan, että veli sen teki.

Oma eksäni esimerkiksi valehteli hänen eksänsä pettäneen häntä. Samaan aikaan kuulin varoituksia tästä naisesta minun ja tämän eksän yhteisiltä tutuilta, mutta enhän minä niitä uskonut. Sangen yllättävää sitten kuitenkin oli jälkikäteen saada tietää se, että se olikin juuri minun eksäni, joka oli omaansa pettänyt. Eksäni samat toimintamallit olivat kuuleman mukaan toistuneet myös hänen edellisessä suhteessaan, sekä sitten omien kokemuksien mukaan omassa suhteessaamme ja hänen seuraavassaan.

Oma eksäni oli ihan läpimätä. Sillä asteella, että edes parhaat kaverini eivät uskoneet minua hänestä avautuessani, ennenkuin kuulivat samoja juttuja myös muualta. Nyt olen ottanut ihan tietoisesti sen linjan, että en enää näistä asioista puhu uusille naistuttavuuksille. Niistä puhuminen tuskin nostaisi minun pisteitä, eivätkä he välttämättä edes minua uskoisi, enkä minä voi heitä siitä syyttää koska enhän minäkään uskonut näitä useammasta suunnasta tulleita vihjailuja hänestä meidän tapailuvaiseessa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös