Naisasiat

[pernaveikko]

Ja ennenkin joku tarttuu noihin pieniin ongelmiin, niin ei.. Kyseessä ei käsittääkseni ole kolmatta pyörää.

Jos on syytä epäillä, että sitä kolmatta ei ole, niin tuskin sitä sitten on. Sain itse 99,9% varmuuden asiasta.

Neuvoja ei voi antaa muuta kuin aika. Sillä ei ole merkitystä onko se klise sillä se on jumalan totuus. Sitä päivää ei kukaan voi etukäteen ennustaa milloin tuntuukin taas hyvältä asua omassa kodissaan ja kaikki onkin mallillaan. Se on kuin maanjäristys, on täysin varmaa sen tulevan, mutta tarkkaa päivämäärää ei ainakaan nykytekniikalla pysty ennustamaan.

Alkoholia en suosittele, mutta en myöskään selvinpäin oloa. Mikä sitten auttaa, kun koko ajan tuntuu pahalta. Ei mikään paitsi se aika. Se ihan oikeasti auttaa. Minulla ei ole syvän rintaäänen tuomaa kokemusta, mutta ihan vain oma kokemus.

Tästä eteenpäin siten, että vähän kun pöly laskeutuu, niin rupeat selvittelemään asumisasioita. Aina jotain löytyy missä myös lapsella on hyvä olla. Ei pidä aliarvioida säätämisen määrää mitä tästä seuraa, mutta ei myöskään kuvitella kuinka asiat ei järjestyisi.

 

[MustatKortit]

Olen huomannut naiskuvani muuttuneen hyvin radikaalisti viimeisen parin viikon aikana. Syy on pari viikkoa sitten rakenneultrassa vaimoni kanssa saamamme tieto siitä, että meille syntyy pieni tyttövauva maaliskuussa, kyseessä on esikoisemme. Tilanne merkitsee siinäkin mielessä muutosta, että itselläni on kaksi veljeä, kokemuksia pienistä tytöistä on hyvin vähän.

Tavallaan tällainen tyttövauva aiheuttaa siis jopa enemmän jännitystä, kuin mitä poikavauva aiheuttaisi, pääsen tutustumaan uuteen tärkeään naiseen elämässäni.

Olen huomannut jääväni pohtimaan hyvinkin paljon sellaisia asioita, joita ennen en juuri pohtinut. Onko minusta sitten tulossa Antti Rinteen tapaan feministi, hymiö.

 

[pettter]

Alastonsuomessa ja muissakin vastaavissa paikoissa mua on jo pitkään ihmetyttänyt miten joillakin jätkillä on tapana kehuskella naisia ja kommentoida niiden kuvia, varsinkin rumempien sellaisten. Jotenkin vaikea ymmärtää sellaista touhua. Pillun perässäkään ne kaikki ei taida olla kun saattavat asua eri puolella Suomea jne. Olis kyllä kiva tietää mitä sellaisen tyypin päässä oikein pyörii. Mä en viitsisi valehdella ja luulisi että muutenkin tuollaisesta tulisi paska fiilis kun noin alas vajoaa. Kyllä mäkin voisin kerran panna vaikka millaista lehmää, mutta vähän toisella tavalla asian ilmaisisin. Luulisi että sen voi sanoa suoraan kuten yleensä kaikki muutkin asiat. Tai sanoo sitten vaikka että himoitsee toisen muotoja, eikä esimerkiksi kehuisi maailman kauneimmaksi tai varsinkaan sanoisi että joku läski ei muka olisikaan läski. Just noiden nykyajan nörttien takia moni nainen kulkee nokka pystyssä.

 

[Hyman Roth]

Olen huomannut itsestäni oudon asian, eli ettei naishommat oikein jaksa kiinnostaa. En siis tarkoita, että olisin alkamassa homostelemaan tai elämään selibaatissa, mutta ei vaan jaksa tehdä asian suhteen mitään. Nyt on aika monta viikonloppua mennyt himassa tai kavereiden luona pelaten änäriä, juoden kaljaa ja nollaten. Good times. Tuntuu jotenkin, ettei tarvi enää todistella mitään itselleenkään pokailemalla ja jos randomisti saa vaikka parin kuukauden välein, niin fine. Sen eteen ei tosiaan tarvitse edes erityisemmin nähdä mitään vaivaa. Yhdessä vaiheessa täällä kolmenkympin huonommalla puolella vitutti aivan saatanasti, kun ei enää saanut niitä preferoimiaan pikkublondeja, mutta luonnonvalinnan edessä ei auta alemman tason miehen valittaa. En mä nyt edelleenkään aio itseäni suoda jonkun yh:n, lievästi ylipainoisen tai muun surkean tapauksen nautittavaksi, silläkin uhalla että lopullinen yksinäisyys koittaa.

Alan olla leppoisa keski-ikäinen tai sitten tämä pimeä vuodenaika tekee mut tällaiseksi. Toisaalta miksi yrittää, kun on koko ajan vähemmän ja vähemmän mistä valita eikä enää saa sitä, mistä todella pitää. Eikös silloin ole sama antaa olla? Tietysti välillä pitää jotain olla, ettei ympäristö tosiaan ala luulla mua masentuneeksi tai hintiksi. Sekin on vaan perseestä, kun en oikein tykkää näyttäytyä naisen kanssa missään saati kävellä käsi kädessä. Ei ole helppoa, first world problems. Tietysti parempi tämäkin, kuin että pitäisi stressata suvun jatkamisesta, miehen kunniasta ja vaimon ostamista riittävällä määrällä kameleita.

 

[pernaveikko]

Nyt on aika monta viikonloppua mennyt himassa tai kavereiden luona pelaten änäriä, juoden kaljaa ja nollaten. Good times.

Toisaalta miksi yrittää, kun on koko ajan vähemmän ja vähemmän mistä valita eikä enää saa sitä, mistä todella pitää. Eikös silloin ole sama antaa olla?

Itse annoin olla, kun en kuitenkaan saa eli eri tilanne, mutta sama kuitenkin. Miksi kiusata itseään eli eikös silloin ole sama antaa olla? Keskity niihin asioihin mitkä tuntuvat hyviltä äläkä väkisin johonkin mikä joskus ennen ehkä oli kivaa. Ihmiset muuttuvat, kukapa sitä enää haluaisi olla parikymppinen? Tai teini tai lapsi.

 

[Hyman Roth]

Itse annoin olla, kun en kuitenkaan saa eli eri tilanne, mutta sama kuitenkin. Miksi kiusata itseään eli eikös silloin ole sama antaa olla? Keskity niihin asioihin mitkä tuntuvat hyviltä äläkä väkisin johonkin mikä joskus ennen ehkä oli kivaa. Ihmiset muuttuvat, kukapa sitä enää haluaisi olla parikymppinen? Tai teini tai lapsi.

Jea. No jaa, ehkä elämä oli enemmän elämisen arvoista silloin nuorempana. Nyt naiset ovat rumempia ja haluavat jotain muutakin, kuin pitää hauskaa hyvän tyypin kanssa. Ei riitä ja pitäisi olla vaikka mitä. Kaikki on mennyt huonommaksi, kun miettii omaa ikäluokkaa. Ne ketkä eivät ole suhteessa, ovat joko toisella kierroksella tai toisella kierroksella lapsien kanssa (luonnollisesti myös lihoneena). Nuorissa on toki voimaa ja toivoa, mutta kun tätä ikää tulee, niin ei sekään loputtomiin enää toimi. Huomaahan sen jo nyt: Vanhempi setä voi olla parikymppiselle jännä kokemus mistä voi sitten tyttöporukassa juoruta, mutta siinäpä se. Ja sitten jos joku ihme lottotuuri (tai ainakin kenotuuri) iskee, eli tapaat jonkun alle 30 v sinkkunaisen, kauniin ja jonka kanssa kommunikointi sujuu, niin homma sakkaa viimeistään siihen ettei halua lapsia sen kanssa.

En mä oikein itselleni näe mitään muuta reittiä umpikujasta, kuin tyytyä pätkäsuhteisiin tai pornoon. Vaikka ns alemman tason jätkä olenkin, niin ilman seksiä on aika hankala alkaa elää, kun siihen on nuorena tottunut. Olen vain todella huolissani siitä, että kuinka kauan saan tätä elämää pidettyä yllä tähän tapaan. Tai tiedän sen, että en saa loputtomiin, mutta helvettiä mä voin asialle tehdä? Viroonkaan ei voi ihan jatkuvasti täältä sisämaasta rampata.

 

[Hyman Roth]

Koska loppujen lopuksi asia on näin: Kun naisen saanti muuttuu enemmän tyytymiseksi, kuin saavutukseksi, niin mitä helvetin mieltä siinä enää on? Tulee tosi tyhjä ja nöyryytetty olo. Huomaa sen, että taso putoaa tasaisesti ja kumppaneiden keski-ikä nousee. Luonnollistahan se on joo, totta kai, mutta ihan perseestä. Ja joku vielä väittää, että miehet on parhaimmillaan ja halutuimpia 35-vuotiaina.. voi vittu mitä paskaa. Illuusioissa on toki hyvä elää. Muistan heinäkuussa eräänä iltana hietsussa miettineeni tätä asiaa ja silloin tuntui ekaa kertaa todella haikealta. Kaikki nuoret naiset, osa nuorine miehineen pyörimässä siellä. Tajusin ekan kerran konkreettisesti, ettei tulevaisuudella ole mitään tarjottavaa tällä elämän osa-alueella. Piti mennä erääseen Töölön pubiin vetämään känni päälle.

 

[Prof. Puck]

Olen huomannut itsestäni oudon asian, eli ettei naishommat oikein jaksa kiinnostaa. En siis tarkoita, että olisin alkamassa homostelemaan tai elämään selibaatissa, mutta ei vaan jaksa tehdä asian suhteen mitään. Nyt on aika monta viikonloppua mennyt himassa tai kavereiden luona pelaten änäriä, juoden kaljaa ja nollaten. Good times. Tuntuu... En mä nyt edelleenkään aio itseäni suoda jonkun yh:n, lievästi ylipainoisen tai muun surkean tapauksen nautittavaksi, silläkin uhalla että lopullinen yksinäisyys koittaa.

Ei mitään hätää, kaljoittelet ja pelaat kavereiden kanssa änäriä vielä muutaman kuukauden lisää, niin sitten luonnolliset tarpeet ottavat niskalenkin sisäisestä nirppanokkaisuudesta ja se naapurirapun (toivottavasti ei kuitenkaan B-rapun) aiemmin ylenkatsomasi läski-leidikin kelpaa primääritarpeiden tyydyttämiseen.. Mutta silloin (viimeistään) kannattaa opetella käyttämään kumia, ettet huomaa taloyhtiön sijasta jakavasi myös huoneistoasi muija vatsa, ei pylly, pystyssä...

Tai sitten lopetat ruikuttamisen ja teet asialle jotain, jotta pysyt kiinnostavana nuorien ja kauniiden naistenkin silmissä. Huonosti on kyllä asiat, jos jo kolmevitosena on menettänyt vetovoimansa alle kolmekymppisten leidien silmissä!

 

[Hyman Roth]

Ei mitään hätää, kaljoittelet ja pelaat kavereiden kanssa änäriä vielä muutaman kuukauden lisää, niin sitten luonnolliset tarpeet ottavat niskalenkin sisäisestä nirppanokkaisuudesta ja se naapurirapun (toivottavasti ei kuitenkaan B-rapun) aiemmin ylenkatsomasi läski-leidikin kelpaa primääritarpeiden tyydyttämiseen.. Mutta silloin (viimeistään) kannattaa opetella käyttämään kumia, ettet huomaa taloyhtiön sijasta jakavasi myös huoneistoasi muija vatsa, ei pylly, pystyssä...

Tai sitten lopetat ruikuttamisen ja teet asialle jotain, jotta pysyt kiinnostavana nuorien ja kauniiden naistenkin silmissä. Huonosti on kyllä asiat, jos jo kolmevitosena on menettänyt vetovoimansa alle kolmekymppisten leidien silmissä!

Mitähän se sitten voisi olla se "jotain"?

Muuten puhut asiaa, irtokarkissa on kyllä vaaransa pahimpana tietysti saada pallo jalkaan lapsen muodossa. Vaikka kyseessä olisi mikä unelmanainen, niin viholliseksi ja potentiaaliseksi kaiken pilaajaksi sekin muuttuisi, jahka kiristys isyydellä, elareilla sekä "osallistumisella" alkaa. Ei mulla suotta ole vakuutuksena köyttä sopiva pätkä komerossa viimeistä pakoa varten :D

 

[JypFabu]

Mitähän se sitten voisi olla se "jotain"?

Muuten puhut asiaa, irtokarkissa on kyllä vaaransa pahimpana tietysti saada pallo jalkaan lapsen muodossa. Vaikka kyseessä olisi mikä unelmanainen, :D

Tässä kohtaa lienee ainoa järkevä vaihtoehto on, että askartelet kotiisi muutaman muistuttavan taulun, makkariin sänkysi kupeeseen sopivaan paikkaan, olkkariin niin, että näet sen mahdollisimman monesta kulmasta ja tietenkin keittiöön niin, että aamukahveita ryystäessäsi et voi välttyä sen lukemiselta ja toki skannaat sen näytönsäästäjäksi koneellesi, ynnä alypuhelimellesi, aitona uskovaisena voit myös painattaa itsellesi t - paidan samalla aiheella ja näissähän lukee: kotini on linnani ja käteni on vaimoni. Vältyt ruokoilta, etkä altistu pumpattavan barbaran myötä kumiallergialle. Mutta mitä tekemistä asialla on naisasiaketjussa? Ehkä naisettomat asiat ketju tangenteeraisi osuvammin tämän kanssa.

 

[Prof. Puck]

Mitähän se sitten voisi olla se "jotain"?

Muuten puhut asiaa, irtokarkissa on kyllä vaaransa pahimpana tietysti saada pallo jalkaan lapsen muodossa. Vaikka kyseessä olisi mikä unelmanainen, niin viholliseksi ja potentiaaliseksi kaiken pilaajaksi sekin muuttuisi, jahka kiristys isyydellä, elareilla sekä "osallistumisella" alkaa. Ei mulla suotta ole vakuutuksena köyttä sopiva pätkä komerossa viimeistä pakoa varten :D

Joo lempeästi persuuksille potkin... hyvä ettet pahastunut! Eihän sitä nyt kolmevitosena vielä saa luovuttaa! Mun empiiristen kokemusten perusteella, voin toki olla väärässäkin, naiset pitävät yleensä seuraavanlaisista attribuuteista miehissä:

äly, huumorintaju, kunnianhimo, ulkonäkö, varallisuus, asema, turvallisuus ja luotettavuus, yhteiset intressin kohteet (eettiset näkökannat, harrastukset jne..), kyky ilmaista itseään ja että saa asioita tehtyä (vastakohta nahjukselle ja sohvaperunalle)... Niinkin pienet detaljit voivat ratkaista kuin yleinen siisteys ja ettei haise pahalta! Tässä nyt vaikka alkuun niitä "jotain".

Oikeastaan noihin kaikkiin voit itse vaikuttaa, joihinkin enemmän, toisiin hiukan vähemmän.. Huipulla pysyminen vaatii kovaa duunia, lajissa kuin lajissa, varsinkin iän karttuessa! Mutta toki voit ottaa hiekan rennommin ja siirtyä jäähdyttelemään korttelisarjaan... sitä varten kai ne lähiöpubit ovat olemassa? Eikä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, jos eltaantuneen sillin haju ei niin haittaa!

 

[Hyman Roth]

Vältyt ruokoilta, etkä altistu pumpattavan barbaran myötä kumiallergialle. Mutta mitä tekemistä asialla on naisasiaketjussa? Ehkä naisettomat asiat ketju tangenteeraisi osuvammin tämän kanssa.

Siis onhan mulla aina jotain naista ns kierrossa, että kai mä sikäli tänne saan kirjoittaa? :D Ilmeisesti taas sun mielestä tässä lapsiasiassa ei saisi olla "väärää mieltä", koska lainauksen perusteella tartuit siihen. Ei naiset ja lapset kulje miehen elämään mitenkään käsi kädessä tai ei ainakaan tarvitse. Voihan sitä poimia toisesta sukupuolesta ne kirsikat ja kerman päältä ja jättää epämiellyttävät asiat tekemättä, olipa nainen tai mies. Liian moni elää yhä jossain konservatiivisissa malleissa, jossa pitäisi seurustella ja luoda "yhteinen tulevaisuus", vaikka ei edes tarvitse.

Joo lempeästi persuuksille potkin... hyvä ettet pahastunut! Eihän sitä nyt kolmevitosena vielä saa luovuttaa! Mun empiiristen kokemusten perusteella, voin toki olla väärässäkin, naiset pitävät yleensä seuraavanlaisista attribuuteista miehissä:

äly, huumorintaju, kunnianhimo, ulkonäkö, varallisuus, asema, turvallisuus ja luotettavuus, yhteiset intressin kohteet (eettiset näkökannat, harrastukset jne..), kyky ilmaista itseään ja että saa asioita tehtyä (vastakohta nahjukselle ja sohvaperunalle)... Niinkin pienet detaljit voivat ratkaista kuin yleinen siisteys ja ettei haise pahalta! Tässä nyt vaikka alkuun niitä "jotain".

Oikeastaan noihin kaikkiin voit itse vaikuttaa, joihinkin enemmän, toisiin hiukan vähemmän.. Huipulla pysyminen vaatii kovaa duunia, lajissa kuin lajissa, varsinkin iän karttuessa! Mutta toki voit ottaa hiekan rennommin ja siirtyä jäähdyttelemään korttelisarjaan... sitä varten kai ne lähiöpubit ovat olemassa? Eikä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, jos eltaantuneen sillin haju ei niin haittaa!

No omissa harrastuksissani ei kyllä naisiin törmää tai ainakin pirun hankalaa on kuvitella ketään akkaa esim. futsalporukkaan mukaan. Missähän harrastuksissa muka naisiin törmää, koska ainakin urheilu on melko lailla sukupuolten suhteen jakautunutta ymmärrettävistä syistä? Kunnianhimo ja varallisuus taas kuulostaa ikävästi siltä, että kyseessä olisi joku elätettävän tai lahjottavan etsiminen. Ei käy. Siinä tulee pillulle hintaa aika paljon ja eiköhän tuo ole silloin jo sama siirtyä sponsoroimaan Eestin opiskelijatyttöjä.. saattaisi jopa olla edullisempaa.

Ulkonäölleen taas kukaan ei paljoa mitään voi. Jos syntyy ei niin viehättävän näköiseksi, niin aika hankala siinä on geenejään alkaa vaihtamaan kesken kaiken. Itse en koe olevani sen enempää ruma kuin komeakaan, mutta olen pärjännyt ihan siedettävästi osaamalla puhua ja olemalla sopivan vittumainen. Tuntuu toimivan paljon paremmin, kuin joku kiltti kynnysmattoilu ja naulakkona toimiminen. Se taas varmaan on naisille hirveä turn off, kun ei mulla ole mitään ammatillista kunnianhimoa tai halua olla mister menestyjä. Vaatimattomuus ei kaunista tänä päivänä, miestä ainakaan(?). Se on pohjimmiltaan aika epäreilua, koska eipä nuo kosmetologit, hoitsut tai laitoshuoltajat ole itsekään mitään uraohjuksia. Akateemisia nirppanokkia nyt ei kannattaisi edes mainita, koska niitä näin yliopistolla jo tarpeeksi. Kandin papereillakin varmaan pitäisi saada proffatason kyytiä ja elintaso.

Isoin ongelman ydinhän tässä on oma vanheneminen. Se on vittumaista ja sen myötä uhkaa ennen pitkää hävitä saatavilta kaikki se, mikä naisissa ja seksissä on hyvää ja oikein. Prof. Puckin ohjeilla varmaan voisi jotain asiaa parantaa, mutta ei se poista sitä faktaa, että naiset parhaassa iässään ovat yhä vain harvinaisempaa saalista. Huolestuttavaa, kun jo 22-24-vuotiaatkin pimut alkavat vaatia sitä jos tätä. Siinä iässä pitäisi vain naida huolettomasti menemään ja jättää joku perhesuunnittelu ym hevonpaska omaan arvoonsa.

 

[Ollakseni]

Voisi kyllä pysyä erossa pilluhommista hetken aikaa itsekin. Ei jaksa nähdä vaivaa, pitäisi olla supliikkimies ja juuri suihkusta tullut. Ja kuitenkaan ne naiset eivät ymmärrä Napalm Deathin hienoutta. Haluavat varmaan vielä tanssia.

 

[KiVi]

Aika surullista, että ilmeisesti jo aikamiehen ikään ehtineen mielestä ainoa merkittävä asia, jonka vastakkainen sukupuoli voi tarjota, on seksi. Sitten vielä ihmetellään, kun ei prime timessa olevia kiinnosta. Virtoja päälle!

 

[kahden suunnan sentteri]

Oikeastaan noihin kaikkiin voit itse vaikuttaa, joihinkin enemmän, toisiin hiukan vähemmän.. Huipulla pysyminen vaatii kovaa duunia, lajissa kuin lajissa, varsinkin iän karttuessa! Mutta toki voit ottaa hiekan rennommin ja siirtyä jäähdyttelemään korttelisarjaan... sitä varten kai ne lähiöpubit ovat olemassa? Eikä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, jos eltaantuneen sillin haju ei niin haittaa!

Tää on niin nerokkaasti muotoiltua inhorealismia, että liikenisikö sulta Hyman Roth hetkeksi sitä köyttä...

 

[Hyman Roth]

Tää on niin nerokkaasti muotoiltua inhorealismia, että liikenisikö sulta Hyman Roth hetkeksi sitä köyttä...

Onhan tuota melkein kuusi metriä kiepillä, että voidaan laittaa vaikka puoliksi.

Aika surullista, että ilmeisesti jo aikamiehen ikään ehtineen mielestä ainoa merkittävä asia, jonka vastakkainen sukupuoli voi tarjota, on seksi. Sitten vielä ihmetellään, kun ei prime timessa olevia kiinnosta. Virtoja päälle!

Joo, ikämiessarjaahan tässä kai pian aletaan olla, kun futsalissa ja salibandyssakin nuoremmat painavat ohi. Sä varmaan haluat nyt avata, että mitä muuta merkittävää vastakkainen sukupuoli voisi mulle tarjota? Lapset, kuten jo todettua, eivät ole toivottuja, eli mitä muuta siis? Ja "prime timessa" olevat sanovat yleensä, että oon jo heille liian vanha. Ymmärrettävää täysin, totta kai, mutta samalla myös masentavaa. Enhän mä halua kenellekään nuorelle naiselle huonojakaan viboja aiheuttaa.

 

[mikko600]

Semmonen vajaa 120 viestiä Naisasiat-ketjuun siitä, että naisasioita ei ole tahi ei niitä kaipaa. Onko tämä tämmöinen ns. käänteinen HIFK-ilmiö?

 

[Freya]

Se on pohjimmiltaan aika epäreilua, koska eipä nuo kosmetologit, hoitsut tai laitoshuoltajat ole itsekään mitään uraohjuksia.

En tiedä miten koet kunnianhimon, mutta mun mielestä noissa jokaisessa ammatissa voi olla kunnianhimoinen. Minulle kunnianhimo ei ole sitä että etenee jatkuvasti työssään ylemmäs ylemmäs, vaan yleinen asenne työtä ja tilanteita kohtaan. Itse ainakin haluan kehittyä työssäni jatkuvasti ja haastan itseäni uusiin tilanteisiin. Pyrin kouluttautumaan ja oppimaan uutta. Minulle se on kunnianhimoa.

 

[KiVi]

Sä varmaan haluat nyt avata, että mitä muuta merkittävää vastakkainen sukupuoli voisi mulle tarjota? Lapset, kuten jo todettua, eivät ole toivottuja, eli mitä muuta siis? .

Henk.koht. saan ainakin parisuhteessa sellaista ymmärrystä ja hyväksyntää, mitä ei saa mistään muualta ja mikä tekee aika hyvää ihmismielelle. Mutta nämä parisuhteen/vastakkaisen sukupuolen hyvät puolet ovat vähän sellaisia "ne tietää ketkä tietää" -juttuja.

 

[Hyman Roth]

Henk.koht. saan ainakin parisuhteessa sellaista ymmärrystä ja hyväksyntää, mitä ei saa mistään muualta ja mikä tekee aika hyvää ihmismielelle. Mutta nämä parisuhteen/vastakkaisen sukupuolen hyvät puolet ovat vähän sellaisia "ne tietää ketkä tietää" -juttuja.

Ilmeisestikin juuri näin, koska en todellakaan tiedä mitään ymmärryksestä ja hyväksynnästä, vaikka olen jossain kohtaa elämääni suht kauankin seurustellut. Mulle on tutumpaa esimerkiksi arvostelu, vittuilu ja jatkuva vaatiminen päivästä toiseen :D Kaikkea sitä säännöllisen seksin takia jaksoikin sietää. Toki jos akka ei olisi ollut juurikin niin hyvän näköinen niihin aikoihin, niin ovi olisi käynyt aika nopeesti. En mä mikään masokisti ole kuitenkaan.

 

[BaronFIN]

No omissa harrastuksissani ei kyllä naisiin törmää tai ainakin pirun hankalaa on kuvitella ketään akkaa esim. futsalporukkaan mukaan. Missähän harrastuksissa muka naisiin törmää, koska ainakin urheilu on melko lailla sukupuolten suhteen jakautunutta ymmärrettävistä syistä?

Kokeile Karaten alkeiskurssia ja ylläty. Myös Judo, Taido ja Taekwondokin käy. Toki se vaatii melkoista itsensä ylittämistä kehonhallinnallisesti, mutta loppujen lopuksi, vaikka ei natsaisi naisasioissa siltä kannalta, niin kokonaisuutena tekee vain ja ainoastaan hyvää mielelle ja keholle.

 

[adolf]

Kummastelen tuota että ihmisillä on semmoinen ajatua että itseään pitää muuttaa ihan älyttömästi jotta kelpaa jollekin toiselle. Pitää juosta jonkun omituisen suvereeniuden perässä. Siis tuo adjektiivilistaus mikä tuolla yllä oli, niin eihän yksikään ihminen pysty tuommoista toteuttamaan. Ja jos joku minulta tuollaista täydellisyyden harhakuvaa rupeaisi odottamaan, niin saa kyllä jatkaa odottamistaan jonkun toisen perässä.

Lähtökohdat mille tahansa ihmissuhteelle ovat todella kummalliset jos siinä on olennaista täyttää joku tuollainen omituinen paketti. On vain oma itsensä, miten olis? Täällä nyt kerran kuitenkin vain ollaan kääntymässä niin on tämä liian lyhyt aika siihen että rupeaa kenenkään takia olemaan jotain muuta kuin oikeasti on. Se mulla joskus tulee mieleen että ei helvetti mikään tai kukaan ole sen arvoista että rupeaisin juoksemaan tuommoisen täydellisyyden kiiltokuvan perässä jotta kelpaisin jollekin jossain kummallisessa "paremmassa kastissa" olevan muottiin.

Itsensä kun hyväksyy semmoisena kuin on niin silloin saa parempia ihmissuhteitakin, näin olen huomannut. Mutta ei itseään saa eikä voi hylätä kenenkään toisen vuoksi. Eihän siitä nyt vaan voi tulla mitään.

 

[ipaz]

Kummastelen tuota että ihmisillä on semmoinen ajatua että itseään pitää muuttaa ihan älyttömästi jotta kelpaa jollekin toiselle. Pitää juosta jonkun omituisen suvereeniuden perässä.

Tuo on minunkin mielestäni täysin käsittämätöntä. Tottakai siis on pelkästään hyvä jos ihminen pitää itsestään huolta, mutta se, että alkaa toisen hyväksynnän puutteen pelossa muuttaa itseään sellaiseksi jota ei oikeasti ole on pelkkää valehtelua. Se on valehtelua itselleen ja sille toiselle. Totuus tulee kuitenkin vastaan jossain vaiheessa ja silloin feikkikuori ropisee nopeasti alas.

Toinen mitä en ymmärrä lainkaan on suhteesta toiseen juokseminen. Liian moni kaverini on jo muutamassa viikossa löytänyt uuden "rakkaan" edellisen suhteen päätyttyä. Toki ihmisillä on erilaisia tasoa läheisyyden kaipuuseen, mutta eikö ne halua tutustua itseensä lainkaan ja esim. asua edes hetken aikaa yksin ja tehdä omalla luvalla juuri sitä mitä haluaa? Yksikin puolituttu kolmekymppinen fiksu sälli avautui hönöpäissään, että ei pysty olemaan lainkaan yksin, eikä ole koskaan asunut omillaan, vaan heti kotoa muuton jälkeen on aina ollut joku kätevä emäntä kyljessä. Kyllä me ollaan niin erilaisia ihmiset.

T: 11 vuotta sinkkuna viihtynyt 40v.

 

[Jerry100]

Kummastelen tuota että ihmisillä on semmoinen ajatua että itseään pitää muuttaa ihan älyttömästi jotta kelpaa jollekin toiselle. Pitää juosta jonkun omituisen suvereeniuden perässä. Siis tuo adjektiivilistaus mikä tuolla yllä oli, niin eihän yksikään ihminen pysty tuommoista toteuttamaan. Ja jos joku minulta tuollaista täydellisyyden harhakuvaa rupeaisi odottamaan, niin saa kyllä jatkaa odottamistaan jonkun toisen perässä.
.

Tätä samaa olen itsekin ihmetellyt. Tuntuu että tämä nykymaailma on niin sairas ja pinnallinen että ihmisen on oltava "tietynlainen" jotta kelpaa toiselle.

Jo nyt kuitenkin ajatellaan että ok, muutat itsesi sellaiseksi "unelma pakkaukseksi joka kelpaa naisille". Kun olet muuttunut oletko sitten tyytyväinen? Olet silloin jokin muu kuin oma itsesi, ja järjellä ajateltuna sinun pitäisi alkaa vituttamaan suuresti se toinen ihminen jonka vuoksi olet muuttunut, koska et kelpaa hänelle sellaisena kuin olet. Kelpaat vain tietynlaisena.

 

[sporttipappa]

Jo nyt kuitenkin ajatellaan että ok, muutat itsesi sellaiseksi "unelma pakkaukseksi joka kelpaa naisille". Kun olet muuttunut oletko sitten tyytyväinen? Olet silloin jokin muu kuin oma itsesi, ja järjellä ajateltuna sinun pitäisi alkaa vituttamaan suuresti se toinen ihminen jonka vuoksi olet muuttunut, koska et kelpaa hänelle sellaisena kuin olet.

On tässä sekin näkökulma, että ihmisellä itsellään voi olla mielekkäitä tavoitteita omassa elämässä. Liittyvätkö ne sitten ammattiin, harrastuksiin tai ihmissuhteisiin, samapa se, mutta pidän ainakin itse sitä tärkeänä, että ihmisellä on jokin tähtäin tai visio mielessä, jota kohti kulkee. Siten löytää vastauksia niihinkin isoihin kysymyksiin, kuten miksi olen olemassa ja mikä tässä elämässä on tehtäväni. Toki se, että tavoite on ihmisen itsensä haluama, eikä toisen ihmisen asettama, on aika perusjuttu.

Vähän sellainen olo on, että moni kirjoittaa sen ilmentymiä, että perustarpeet ovat jääneet täyttymättä. Näitä ovat riittävän ravinnon ja levon lisäksi halu tulla rakastetuksi, saada arvostusta, kokea turvallisuutta, tulla kuulluksi ja nähdyksi, ylläpitää ystävyyssuhteita ja kokea elämässä mielekkyyttä. Perustarpeiden täyttymättä jääminen johtaa helposti sosiaalisiin ongelmiin tai pakonomaiseen käyttäytymiseen (kuten päihteet). Ripustaudutaan liikaa toisiin ihmisiin tai sitten omaa elämää ei osata jakaa ollenkaan toisen kanssa. Jos (rakkaus-)ihmissuhteissa on kokenut epäonnistumisia, voi perus asennoituminen niitä kohtaan muodostua kyyniseksi ja oikeastaan itseään toteuttavaksi ennustukseksi.

Toisaalta tunnen lukuisia ihmisiä, joiden parisuhteettomuuteen vanhemmalla iällä ei varsinaista syytä tunnu olevan. Sosiaalisia ja korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka eivät vain tavanneet siinä aikaikkunassa kun ne tavalliset parisuhdetarinat syntyvät, kumppania jonka kanssa aloittaa se yhteinen elämä johon perinteisesti kuuluu yhdessä asuminen ja lapset.

Miksi sitten pitäisi olla "se perinteinen" kuvio, jossa edellämainitut asiat ovat mukana? Ei ainakaan heidän mielestään ole jäänyt kokematta jotain mitä he olisivat jääneet kaipaamaan. Se aika kun lapsia olisi voinut vielä hankkia, menikin esimerkiksi puolison masennuksen kanssa taistellessa. Onnellisuuden kokemisen perusteisiin kuuluu myös sen hyväksyminen, ettei saa kaikkea mitä haluaa. Mitä muutamat tutut pohtineet, on että millä he sitten vanhempana eläkeiässä täyttävät arkeaan kun jälkikasvua ei koskaan tullut hankittua, ja millainen on se perintö jonka tähän maailmaan itsestään jättää.