Naisasiat

[Hyman Roth]

Nainen jätti. Sydän haluaa vielä häntä järki ei. Pitäisiköhän ryhtyä munkiksi vai hakea joku uusi akka? Vai pitääköhän vain toivoa että kipu menee ohi? Helvetti, itkin taas. Kolme vuotta yhdessä ja sitten akka jättää yksin juuri kun tarvitsen tukea eniten. Kuolema koko maailmalle.

Paskamainen juttu, jonka suurin osa normaaleista suomalaisistakin miehestä pääsee kokemaan. Mutta jos asian osaa ottaa oikein, niin on se arvokas opetus ja mahdollinen tutkimusmatka itseensä, siis eron jälkipyykki. Minusta ei toki mallia kannata ottaa, mutta on paljon miekkosia, jotka ovat saaneet elämänsä uudelleen poikamiehenä jopa parempaan reilaan. Parisuhdehan on tavallaan myös riippuvuussuhde, eli kyllä se tuskaa teettää, kun elämään tulee tyttöystävän/vaimon kokoinen aukko ja tunteet omasta riittämättömyydestä tms. Toivottavasti nyt ei sentään mitään pettämispaskaa ehtinyt teillä olla.

Sympatiani sinulle ja ehdotan seuraavaa. Nyt viikon ajan annat surun ja ikävän tulla ja käyt sen vaiheen läpi hammasta purren. Sitten sen jälkeen omistat tulevan syksyn, talven ja kevään itsellesi. Seuraat urheilua, harrastat liikuntaa ja sivistät itseäsi. Kehitä niitä puolia itsessäsi joissa on kehittämistä. Sitten kun kesä 2016 koittaa voit uusin purjein alkaa katselemaan naaraita sillä silmällä ja poimia sieltä sopivimmat. Vaikka juuri nyt vituttaa niin muista, elämää on vielä edessä! Voimia jatkoon ja rakasta itseäsi, se on sääntö #1.

Omia lisäyksiä edeltävään: Ja jos menee kämppä jakoon, niin hankkiudu eroon kaikesta exän olemassaolosta muistuttavasta. Roudaa kirpparille tai suoraan roskiin, nopeuttaa palautumista noista fiiliksistä. Sitten toisekseen, tuo kesä 2016 vois hyvinkin olla sopiva ajankohta alkaa kattelee naisia sillä silmällä, mutta en nyt suosittele ihan jäämään redtuben, oman käden ja niveapurkin kanssa taantumaan himaan läppärin näytön aavemaisessa valossa. Kyllä irtosuolainen jonkun ajan kuluttua tuosta piristää sinuakin. Tässäkään en suosittele olemaan kuten minä, joka teki siitä elämäntavan ja vieraantui täysin siitä, että mitä naiset ja miehet yleensä toisilleen ovat.

Mutta voimia jatkoon. Jos ajatellaan ihan puhtaasti tilastojen kautta, eli avioliitoista päättyy eroon about puolet ja avoliitoista lähemmäs 90%, niin et varmasti ole mikään maailman surkein tapaus. Etenkään, kun kauniimpi sukupuoli taitaa kunnostautua jättämisessä jopa miestä aktiivisemmin nykyään. Voin muuten sanoa myös, että syksyllä on parempi erota. Lätkäkausi ja futisliigat on päässeet alkuun, on koulua/duunia ja joulukin tulossa (jos siitä tykkää). Kesä eroahdistuksessa on paljon pahempaa elämänhukkaa, kun pitää terdelle kävellessä kattoa krapuloissa onnellisia pareja joka puolella.

 

[Leon]

Kesä eroahdistuksessa on paljon pahempaa elämänhukkaa, kun pitää terdelle kävellessä kattoa krapuloissa onnellisia pareja joka puolella.

Eivät ne ole onnellisia. Suurin osa päättyy noistakin eroon. Toivottavasti tämä sutkautus ei pahoita kenenkään mieltä. Voimia Ollaksenille.

 

[king of the jungle]

Nainen jätti. Sydän haluaa vielä häntä järki ei. Pitäisiköhän ryhtyä munkiksi vai hakea joku uusi akka? Vai pitääköhän vain toivoa että kipu menee ohi? Helvetti, itkin taas. Kolme vuotta yhdessä ja sitten akka jättää yksin juuri kun tarvitsen tukea eniten. Kuolema koko maailmalle.

Kuten attendo tuossa jo kertoikin, niin nyt viikon tai pari purat kaikki surut ja murheet ja annat itsellesi luvan olla surullinen.
Sen jälkeen otat itseäsi niskasta ja menet eteenpäin. Klassinen sanonta, mutta pitää niin täysin paikkansa eli aika parantaa haavat.
Tärkeintä on nyt ettet tuon "surujaksosi" jälkeen jätä itseäsi rappiolle vaan teet juuri niitä asioita joita attendokin tuossa sanoi. Ensi vuonna sitten olet päivitetty versio itsestäsi ja huomaat, että rakastat itseäsi enemmän kuin vielä koskaan aiemmin. Eikä millään itserakkaalla tavalla vaan omaat vain paremman itseluottamuksen ja tunnet itsesi onnelliseksi.
Pääasia ettet jää sinne sohvan pohjalle nyyhkyttelemään liian pitkäksi aikaa. Äläkä lähettele missään vaiheessa mitään "Haluan sut takaisin"-viestejä hänelle. En taustojanne tiedä ja mikä tähän johti, mutta tuo ei ikinä ole parantanut asioita mutta jos hän nyt takaisin haluaisi, niin kyllä hän silloin ottaa sen yhteyden ja sinuna miettisin kovasti onko enää sen arvoista ja mistä syistä.

Kyllä se siitä!

 

[ace]

Viisi vuotta sitten tapahtunut paskamainen ero silloisesta avopuolisosta johti vuosien kyynisyteen ja yksin elämiseen, yksinäisyyteenkin. Tämän vuoden aikana olen saanut elmääni ja korvien väliä järjestykseen ja löytänyt kiinnostuksen naisasioihin ja mahdolliseen parisuhteeseen. Kuukauden ajan tapailin erittäin mukavaa ja viehättävää naisihmistä ja annoin tunteiden päästä pintaan.

Kaikki sujui pitkään hyvin, treffailtiin, juteltiin, naurettiin, hassuteltiin ja nukuttiinkin yhdessä. Seksiä ei harrastettu. Tänä aamuna, eilen alkaneiden treffien jälkeen, juuri ennenkuin olin lähdössä neitokaisen luota, hän aloitti asiansa lauseella: "Mä oon vähän miettiny..." Tiesin heti mitä on tulossa ja kenkäähän sieltä tuli.

Sinänsä neiti hoiti tilanteen erittäin hienovaraisesti ja tyylikkäästi, että mitää vihaa ja katkeruutta en tunne. Ongelma on se, että olosuhteiden johdosta olemme tekemisissä päivittäin ja luulen etten pysty häntä kohtaamaan luontevasti.

Olen tällä hetkellä todella rikki, sattuu niin saatanasti. Edes tuo viiden vuoden takainen ero pidemmästä parisuhteesta ei kaiken paskan takia tuntunut näin pahalta.

Parempi varmaan vaipua takaisin kyynisyyteen ja yksinäisyyteen. Viha ja katkeruus tuntuu tällä hetkellä paremmalta vaihtoehdolta kuin tämä tuska.

 

[Hyman Roth]

Viisi vuotta sitten tapahtunut paskamainen ero silloisesta avopuolisosta johti vuosien kyynisyteen ja yksin elämiseen, yksinäisyyteenkin. Tämän vuoden aikana olen saanut elmääni ja korvien väliä järjestykseen ja löytänyt kiinnostuksen naisasioihin ja mahdolliseen parisuhteeseen. Kuukauden ajan tapailin erittäin mukavaa ja viehättävää naisihmistä ja annoin tunteiden päästä pintaan.

Kaikki sujui pitkään hyvin, treffailtiin, juteltiin, naurettiin, hassuteltiin ja nukuttiinkin yhdessä. Seksiä ei harrastettu. Tänä aamuna, eilen alkaneiden treffien jälkeen, juuri ennenkuin olin lähdössä neitokaisen luota, hän aloitti asiansa lauseella: "Mä oon vähän miettiny..." Tiesin heti mitä on tulossa ja kenkäähän sieltä tuli.

Sinänsä neiti hoiti tilanteen erittäin hienovaraisesti ja tyylikkäästi, että mitää vihaa ja katkeruutta en tunne. Ongelma on se, että olosuhteiden johdosta olemme tekemisissä päivittäin ja luulen etten pysty häntä kohtaamaan luontevasti.

Olen tällä hetkellä todella rikki, sattuu niin saatanasti. Edes tuo viiden vuoden takainen ero pidemmästä parisuhteesta ei kaiken paskan takia tuntunut näin pahalta.

Parempi varmaan vaipua takaisin kyynisyyteen ja yksinäisyyteen. Viha ja katkeruus tuntuu tällä hetkellä paremmalta vaihtoehdolta kuin tämä tuska.

Viha voi olla ainakin hetkellisesti jopa rakentava ja puhdistava juttu, mutta selvitä ensin, että mitä vihaat(?). Kyyniseksi taas tulee jos tulee, se on luonteestakin kiinni ja kaikki ei jaksa ottaa yhtä paljoa paskaa tuulettimeen jatkaen "positiivisesti yrittäen eteenpäin" tms. En kuitenkaan suosittele, jos sen pystyt välttämään, ei se mun maailmasta parempaa paikkaa ole tehnyt, vain yksinkertaisemman(=lue yksinäisemmän).

Naisilla on mielenkiintoinen vaisto huomata miehestä se, että jos on taustalla yhtään shittiä ja katkeruutta menneissä suhteissa, eikä silloin yleensä hyvä heilu silläkään yrittämällä. Nämä jutut etenkin alkuvaiheessa tuntuu olevan monesti tosi mahdottomia, ihan hyvä, kiva tai okei ei riitä ns jatkoon. Täytyis tulla välitön sekä täydellinen deep impact melkein ekalla näkemisellä ja niiden kuuluisien taustojen oltava kunnossa. Melkein armollisempaa saada lähete friend zonelle jo heti kättelyssä, ennen kuin ehtii saada jotain joutavia mielikuvia enemmästä. Hankalaa olla sinkku tänä päivänä: Jos menee treffeille ihan frendinä, niin frendiksi tod näköisesti jää ja jos osoittaa näkyvästi kiinnostusta, niin on kuolaava, ahdistava ja seksiä kyttäävä apina. Siis miehen kannalta. Panotreffit on asia erikseen.

Mutta jos jaksaa, niin aina kannattaa yrittää. Periaatteessa yhdelläkin lottorivillä on aina mahdollisuus voittaa.

 

[ace]

@Hyman Roth

Kiitos pohdiskelustasi. Katkeruus, kyynisyys ja viha tuli kyllä tutuksi sen edellisen suhteen loputtua. Vuosiksi, niinkuin aikaisemmin kirjoitin. Tämänpäiväisten rukkasten jälkeen olo on tosiaan sellainen, että kyynisyys suojasi tältä surulta mikä tällä hetkellä on päällä. Kokemus siitä, että kyynisyyden jälkeen itsensä avaaminen ja tunteiden näyttäminen johti tähän lopputulokseen, ei todellakaan rohkaise muuhun kuin palata siihen kyynisyyteen. Parempaa se ei maailmasta todellakaan tee, ehkä hieman helpomman.

Täysin samaa mieltä treffailuanalyysistäsi!

Tsemppiä myös sinulle @Ollakseni

 

[Hyman Roth]

@Hyman Roth

Kiitos pohdiskelustasi. Katkeruus, kyynisyys ja viha tuli kyllä tutuksi sen edellisen suhteen loputtua. Vuosiksi, niinkuin aikaisemmin kirjoitin. Tämänpäiväisten rukkasten jälkeen olo on tosiaan sellainen, että kyynisyys suojasi tältä surulta mikä tällä hetkellä on päällä. Kokemus siitä, että kyynisyyden jälkeen itsensä avaaminen ja tunteiden näyttäminen johti tähän lopputulokseen, ei todellakaan rohkaise muuhun kuin palata siihen kyynisyyteen. Parempaa se ei maailmasta todellakaan tee, ehkä hieman helpomman.

Täysin samaa mieltä treffailuanalyysistäsi!

Tsemppiä myös sinulle @Ollakseni

Kyynisyydessä on se huono puoli, että ajan kanssa se voi vääristää myös kuvaa itsestä ja omista mahdollisuuksista. Toki se suojaa myös. Varmasti mullakin olis viime vuosina ollut jotain saumaa ehkä ihan kelpo suhteeseen jonkun kelpo naisen kanssa, mutta tavallaan pelasin itse itseni ulos. Ja pelaan edelleen, eli tilaisuuden tullessa panen ja sen jälkeen pistän pelin poikki. Tyydyn vähään, mutta ehkä likaisen seksinkyttääjän kannattaakin ;D Voin sanoa, että yksin oleminenkin edes jonkinlainen toivo (tai joku sellainen) takaraivossa on parempaa, kuin pätkäsuhteet ja se hetki, kun voisi ns ihastua muttei muistikortilta löydykään enää sellaista komentoa. Silloin iskee mykkä olo.

 

[koukku]

Voimia kaikille kovia kokeneille! Itse olen tullut siihen tulokseen, että aikamoisessa noidankehässä tässä tällä hetkellä elellään. Itsekin sain ns. kenkää tuossa pari viikkoa sitten parin kuukauden tapailun jälkeen, ja kyllä vitutti. Ennen kaikkea se, että elämä on minut tällaiseksi muokannut, en taaskaan edes antanut suhteelle kunnon mahdollisuutta, vaan kunnon käsijarru päällä oltiin heti alusta lähtien; ettei vaan satu liikaa sitten, jos tulee kenkää. Eihän tuolla asenteella vaan voi saada mitään toimivaa aikaan! Nytkin aloin vasta loppua kohti oikeasti kiintyä toiseen, mutta liian myöhäistähän se taas oli, perkele mistä mä kaivan sen ihmisen esiin, joka antaisi ns. palaa, eikä miettisi liikaa sitä huonointa vaihtoehtoa.

No liian kauan en vitutuksessa rypenyt, vaan tänään oli jo ensimmäiset treffit taikka päiväkahvit, ja kolme tuntia vierähti kuin siivillä, puhuttavaa siis ainakin oli. Nyt teen ainakin sen selväksi itselleni, että jos en pysty kunnolla näyttämään tunteitani heti alusta lähtien, niin homma laitetaan heti alkuunsa poikki, paljon helpompaa omalle ja vastapuolen psyykeelle. Ja klisee loppuun, kai se sitten jos sen oikean joskus kohtaa, niin ei paljon tarvitse mistään käsijarruista tälläkään palstalla puhella :)

 

[Hyman Roth]

Voimia kaikille kovia kokeneille! Itse olen tullut siihen tulokseen, että aikamoisessa noidankehässä tässä tällä hetkellä elellään. Itsekin sain ns. kenkää tuossa pari viikkoa sitten parin kuukauden tapailun jälkeen, ja kyllä vitutti. Ennen kaikkea se, että elämä on minut tällaiseksi muokannut, en taaskaan edes antanut suhteelle kunnon mahdollisuutta, vaan kunnon käsijarru päällä oltiin heti alusta lähtien; ettei vaan satu liikaa sitten, jos tulee kenkää. Eihän tuolla asenteella vaan voi saada mitään toimivaa aikaan! Nytkin aloin vasta loppua kohti oikeasti kiintyä toiseen, mutta liian myöhäistähän se taas oli, perkele mistä mä kaivan sen ihmisen esiin, joka antaisi ns. palaa, eikä miettisi liikaa sitä huonointa vaihtoehtoa.

Ja klisee loppuun, kai se sitten jos sen oikean joskus kohtaa, niin ei paljon tarvitse mistään käsijarruista tälläkään palstalla puhella :)

Bukowski (tai joku vastaava heppu) totesi, että maailmassa on varmaan ainakin 10 000 "sitä oikeaa". Ei se kyllä siitä oikean tapaamisesta sen pienempää haastetta kenellekään tee. Ja kuka tai mikä loppuunsa se on se "oikea", tämäkin varmaan muuttuu ja elää tilanteiden ja ajan myötä. Toki varmaan on niitäkin runkkareita, jotka eivät koskaan pääse yli lukioluokkansa näteimmästä tytöstä kenen kanssa stondasi nolosti vanhojen tanhuissa.

Mun mielestä ekoilla treffeillä pitää sitä käsijarrua terveellä tavalla käyttääkin. Ei siis tietenkään istua kädet puuskassa ja sulkeutuneen oloisena mahd kaukana, mutta miksi paljastaa kaikkea kerralla? Ja vieläpä ihan vieraalle ihmiselle, siinä sitä vasta moni lukkoon meneekin. Myöskään eksistä tms ei kantsi alkaa avautumaan, naiset ei ehkä halua kuulla, vaikka itse tilittävätkin estottomasti menneisyyttään.

 

[koukku]

Mun mielestä ekoilla treffeillä pitää sitä käsijarrua terveellä tavalla käyttääkin. Ei siis tietenkään istua kädet puuskassa ja sulkeutuneen oloisena mahd kaukana, mutta miksi paljastaa kaikkea kerralla? Ja vieläpä ihan vieraalle ihmiselle, siinä sitä vasta moni lukkoon meneekin. Myöskään eksistä tms ei kantsi alkaa avautumaan, naiset ei ehkä halua kuulla, vaikka itse tilittävätkin estottomasti menneisyyttään.

Tuo eksistä tilittäminen on kyllä kans yks... Toinen kyllä tilitti kaikki heti alkuunsa, ja mua ei olisi ne voineet kyllä vähempää kiinnostaa, ja sanoinkin sen hänelle. Varmaan vähän möksähti ja totesi, ettei pystytä oikeen puhumaan asioista?! Mitä helvetin puhumista se on vatvoa jotain menneitä, joihin mulla ei ole osaa eikä arpaa? No erehdyin sitten tasapuolisuuden nimissä omistakin jutuista jotain mainitsemaan, niin kunnon mustasukkaisuuskohtaus seurauksena, ja syytös "sä vaan puhut sun eksistä ja oot ollut tollainen pleijeri." Että näin tasa-arvoisia sitä näköjään ollaan...

Mutta lopulta kai se syy eroon oli vaan se, että ei vaan saatu riittävää tunnetta peliin, kaikki toimi periaatteessa hyvin, mutta toisen romanttinen minä ei saanut meikäläisen kanssa täyttymystä. Parempi siis näin, ei sitä tässä iässä enää noin vain muututa. Toivotaan vain, että tällainen käsijarrutapaus edes jollekin vielä riittää :)

 

[Ollakseni]

Kiitos tuesta. Ehkä tässä vähitellen pääsee eteenpäin.

 

[kananlento]

Katkeruus, kyynisyys ja viha tuli kyllä tutuksi sen edellisen suhteen loputtua.

Täällä sama juttu menossa tällä hetkellä. Tuntuu että tämä ero antaa jatkuvalla syötöllä uusia aiheita katkeroitumiseen vielä pitkänkin ajan jälkeen. Sitten kun luulee päässeensä taas vähän jaloilleen, niin lyödään uudestaan. Vaikea on nähdä taas sitä päivää kun taas uskaltaisi täysin rinnoin uuteen, vakavaan suhteeseen heittäytyä.

 

[pettter]

Mitä heittäytymistä suhde tarvitsee? Aikataulutusta tietenkin, mutta tuolla vissiin enemmänkin tarkoitetaan jotain tunteiden sekamelskaa. Ja miksi mitään käsijarrujuttuja miettisi? Mä oon tottunut että jos tykkää niin sanoo sen. Mulle ainakin on oletus etten suostuisi mihinkään sellaiseen teinimäiseen salaiseen ihailuun, josta voisi saada kaverikortin. Niiden saajat yleensä omalla käytöksellään hakeutuvat niihin tilanteisiin. No joo mulla ei ole hirveästi naispuolisia kavereita. Niitä on joko tullut pantua tai sitten pimppaa ei ole herunut, mikä on tietenkin yleisempää. Luonnon laki kuitenkin käskee ajattelemaan seksiä. Mä oon normaali terve mies. Naisjuttuja ei kuitenkaan kannata treffien jälkeen murehtia. Se on vähän kuin jotkut tuo töitä kotiin.

 

[Makkeli]

Reilun neljän vuoden parisuhde meni juuri poikki. Kyseessä ensimmäinen tyttöystävä, ensimmäinen asuinkumppani, ensirakkaus ja ensimmäinen nainen käytännössä kaikessa. Sydän on palasillaan, mutta silti järjellä ajateltuna kyllähän tästä varmasti selviää yli, vaikka pahaa nyt juuri tekeekin

Suurin hämmennys ja ongelma oli, että tyttöystävälle todettiin klamydia muutama viikko sitten. Molemmat kävimme testeissä ennen kumitonta touhuilua, ja molemmat oli puhtaita. Nyt sitten neljän vuoden suhteen jälkeen tyttöystävllä löytyy sukupuolitauti, itse olen 100% varma, että en mitään ole tehnyt, joten eihän tässä oikein ole kuin yksi mahdollinen syyllinen. Toki tauti olisi voinut oireettomana muhia tuon 4v ajan, mutta onhan se erittäin epätodennäköistä. Naisella on muutenkin tottumusta/taipumusta pettämiseen ja parisuhteen arvostus ei ole ennen meikäläistä ollut niin hirveän tärkeää kyseisen naisen arvomaailmassa, joten eiköhän se ole itsestään selvää mistä tuo tauti on tullut.

 

[Klose16]

Kuukauden ajan tapailin erittäin mukavaa ja viehättävää naisihmistä ja annoin tunteiden päästä pintaan.

Kuukausi on näissä asioissa kyllä aivan tolkuttoman nopea aika.
Itse käytin 10 kuukautta tulevan vaimoni tapailuun, vain Internetissä.
Puhtaasti livepohjalta antaisin aikaa varmastikin kuukausikaupalla, tosin suomalaisten kohdalla riittävää aikaa vaikea edes arvioida ja esim. aasialaisen kohdalla voisi mennä viivyttelyksikin.

Positiivista että ette vielä sinänsä harjoittaneet aviotoimintaa vaikkakin nykymaailmalle paradoksaalisesti tuo lienee ollut yksi eron pääsyistä.

Että nainen päättää täysin yksin kertoo kyllä kieroutuneista valta-asetelmista, mutta tämä on toki jo varsin yleinen paradigma-ongelma.

Itsekin sain ns. kenkää tuossa pari viikkoa sitten parin kuukauden tapailun jälkeen, ja kyllä vitutti.

Olikohan tuossa tarkoituksena saada kaveri maailmanympärimatkalle (eikö ne sellaiset kestä nykyään pari kuukautta?) vai mikäköhän oli jujuna? Noitakin pyörii, itsellekin kerran yksi nainen (hälyttävästi pikkusiskoni näköinen, joten homma meni psykoemotionaalisesti heikoille jäille jo alussa) höpisi matkaseurasta Uuteen-Seelantiin asti. Oltiin jo tuossa vaiheessa mese-kavereita joten ei ollut edes mikään aivan kahjo. Sitten kuitenkaan esim. kotimaanmatkailu ei nähtävästi onnistunut.

 

[Tadu]

Suurin hämmennys ja ongelma oli, että tyttöystävälle todettiin klamydia muutama viikko sitten. Molemmat kävimme testeissä ennen kumitonta touhuilua, ja molemmat oli puhtaita. Nyt sitten neljän vuoden suhteen jälkeen tyttöystävllä löytyy sukupuolitauti, itse olen 100% varma, että en mitään ole tehnyt, joten eihän tässä oikein ole kuin yksi mahdollinen syyllinen.

Kannattanee asennoitua niin, että ex-naisesi on pettänyt enemmän kuin kerran. Se on tässä tapauksessa jopa todennäköistä. Nyt oma pää kuntoon, eli hengailet ja chillailet, opit elämään yksin ja tämän jälkeen uutta matoa koukkuun. Tsemppiä ja jaksamista.

 

[Kulkija]

Itsellä on lähes samanlaisia kokemuksia kuin @Makkeli lla. Ennen kumitonta aikaa testeissä ja puhdasta näytti ja ei mennyt eron jälkeen edes sitä kuukautta, kun saan soiton exältä, että testeihin kannattaisi mennä. Tuo suhde oli muutenkin hyvin erikoinen, sillä itse en ollut oikeastaan kertaakaan suhteen aikana mustasukkainen, mutta tämä exäni sitten oli jokaisesta naispuolisesta kaveristani vähemmän tai enemmän mustasukkainen. Tässä kohtaa yllättyneet käsi ylös, että suhde päättyi pettämiseen tämän naisen puolelta.

Mikä siinä on, että ne pahimmat mustasukkaiset naiset tuppaavat olemaan myös niitä, jotka ovat itse hyvin helposti vieraan sängyssä pelehtimässä.

 

[Rommeli]

Mikä siinä on, että ne pahimmat mustasukkaiset naiset tuppaavat olemaan myös niitä, jotka ovat itse hyvin helposti vieraan sängyssä pelehtimässä.

Ikinä ei tietysti saisi yleistää, mutta ihan samaa sanoo meikäläisen kokemus.

 

[Ollakseni]

Ikinä ei tietysti saisi yleistää, mutta ihan samaa sanoo meikäläisen kokemus.

Varmaan kuvittelevat kaikkien olevan yhtä helposti vietäviä kuin itsensä. Miettivät mitä itse tekisivät samassa tilanteessa ja eivät ymmärrä että muut saattavat toimia toisin.

 

[ace]

Kuukausi on näissä asioissa kyllä aivan tolkuttoman nopea aika.
Itse käytin 10 kuukautta tulevan vaimoni tapailuun, vain Internetissä.
Puhtaasti livepohjalta antaisin aikaa varmastikin kuukausikaupalla, tosin suomalaisten kohdalla riittävää aikaa vaikea edes arvioida ja esim. aasialaisen kohdalla voisi mennä viivyttelyksikin.

Positiivista että ette vielä sinänsä harjoittaneet aviotoimintaa vaikkakin nykymaailmalle paradoksaalisesti tuo lienee ollut yksi eron pääsyistä.

Että nainen päättää täysin yksin kertoo kyllä kieroutuneista valta-asetelmista, mutta tämä on toki jo varsin yleinen paradigma-ongelma.

Tiedän että kuukausi on naisten kanssa todella lyhyt aika. Omalta kohdaltani tiedän kuitenkin että olen aika pian varma tykkäänkö naisesta vai en. Toki yllätyksiäkin saattaa sattua pidemmällä aikavälillä, mutta yleisesti ottaen. En todellakaan jaksa enkä halua mitään kuukausien pyörittelyä että aletaanko oleen vai ei. Tässä tapauksessa paska lävähti tuulettimeen, kun neito oli eri linjoilla.

Tarkoititko että aviotoiminta, tai sen puute, oli yksi meidän eron pääsyistä? Meni vähän ohi tuo lause.

E: Tänään siis tavattiin duunikuvioissa eilisten pakkien jälkeen. Yllättävän hyvin kuitenkin meni, vaikka tuska rinnassa oli valtava. Kai sekin ajan myötä helpottaa.

 

[moby]

Tiedän että kuukausi on naisten kanssa todella lyhyt aika. Omalta kohdaltani tiedän kuitenkin että olen aika pian varma tykkäänkö naisesta vai en. Toki yllätyksiäkin saattaa sattua pidemmällä aikavälillä, mutta yleisesti ottaen. En todellakaan jaksa enkä halua mitään kuukausien pyörittelyä että aletaanko oleen vai ei. Tässä tapauksessa paska lävähti tuulettimeen, kun neito oli eri linjoilla.

Tarkoititko että aviotoiminta, tai sen puute, oli yksi meidän eron pääsyistä? Meni vähän ohi tuo lause.

E: Tänään siis tavattiin duunikuvioissa eilisten pakkien jälkeen. Yllättävän hyvin kuitenkin meni, vaikka tuska rinnassa oli valtava. Kai sekin ajan myötä helpottaa.

En oikein tajua tuota sinun seksistä pidättäytymisestä. Naiset haluavat munaa ja jos et sitä heille anna, homma menee vituiksi. Ei tarvitse miettiä mikä meni päin persettä. Nukuit naisen kanssa useamman kerran ilman seksiä. Kirkon treffipalstat kannattaa katsoa, jos tuollaista suhdetta haluat. Henk. koht. en ole tavannut yhtään naista, joka ei olisi halunnut melaa viimeistään toisila treffeillä. Vaikka haluaisit ns. pidempi aikaista suhdetta, kuten minäkin aikoinaan, viimeistään toisilla treffeillä ollaan pistetty lihaa piiloon. Täysin passiivinen mies on totaalinen turn off naisille.

 

[Salama15]

Sehän näissä uusissa suhteissa on jännää, että uskaltaako sitä avata sen rintakehänsä ja lykätä sydämensä uuden kumppanin käsiin? Aika moni sen PRKL fumblaa ja taas sattuu niin shaatanasti! Mutta faktaa on myös se, että jos et tuohon uskaltaudu niin aika ikävää ja karua on elämä...

Raskaan eron kokeneena => kun sulkee oven edelliseen elämäänsä niin vähän aikaa sitä ollaan väkisinkin "pimeässä eteisessä", mutta kun se seuraava ovi aukeaa niin sieltä voi paljastua jotain aiempaa parempaa! Jaksamista pimeään, palstaveljet ja -siskot...

 

[Karhunkulta]

@moby maalaat nyt vähän mustavalkoista kuvaa. Ei se nyt aina ihan noinkaan mene, että muijat pitää sua ihan frigidinä runkkarina jos ei heti nahkaprinssiä tunge luolastoon.

Tai no täältä löytyy ainakin yksi kaveri, jonka pidemmät ja parhaimmat parisuhteet on nimenomaan alkaneet rauhallisesti ja saman tien ei olla seksin ihmemaahan hypätty. Riippuu tietysti kummankin arvomaailmasta. Joillekin seksi tulee heti tutustumisen jälkeen luontaisesti ja jotkut mielummin tutustuvat ensin kunnolla. Aina ei tietty halut kohtaa ja toinen on seksuaalisesti paljon aktiivisempi, tällaiset suhteet kyllä päättyy nopeasti. Väittäisin myös, että jos nukut nyt naisen kanssa, jota tapailet niin kyllä täysjärkinen nainenkin osoittaa jos sitä munaa haluaa.

En mäkään nykyisen tai sitä edellisen naikkoseni kanssa heti harrastanut seksiä. Meni ihan jokunenkin tovi ja ensimmäisenkin kanssa tuli oltua yli vuosi kimpassa. Nykyisen kanssa taisi eka parittelu tapahtua just jonkun 3-4 viikon päästä siitä kun ekaa kertaa kunnolla treffattiin. Nykyään ollaan naimisissa ja esikoinen tulossa. Ei nyt mun mielestä ihan kauheen kova epäonnistuminen, vaikka heti ei sitä lihaa piilotettu :)

 

[ace]

No niitä yhteisiä öitä ei kuitenkaan kovin montaa ehtinyt olemaan, sen verran että pidän vielä normaalin rajoissa ilman paneskelua. Kyllähän se tämän neidon päätös oli ettei sitä harrastettu. Ehkä tässä tapahtui tuo Klose16 esiin nostama skenario ja nyt kaikki oman elämänsä pettterit tulee haukkumaan nössöksi, mutta ei tämä minulle mikään ongelma ollut.

Vaihtoehtona olisi ollut lempata muija saman tien kun pihtaa saatana, mutta päätin kunnioittaa neidin toivetta ja katsoa kortit loppuun asti. Tässä tapauksessa halusinkin kunnioittaa, eri asia olisi ollut joku random baarivosu.

Mies ja himot ja blaa blaa... Tottakai, mutta kun tarpeeksi sopiva osuu kohdalle joka oikeasti kolahtaa, voi sitä hieman venyäkkin.

 

[Kaarle6]

Nyt kun tuli sukupuolitaudeista puhe...

Täälläkin siis tilastollisesti joka viides kantaa sukupuoliherpesvirusta. Mites seurustelevat, oletteko kertoneet avoimesti taudista kumppanille?