Naisasiat

[Hyman Roth]

On järkevää kuunnella sydäntä.

Itse suosittelen kuuntelemaan kalua. Niinhän naisetkin tekevät omalla vastinkappaleellaan, mutta kutsuvat sitä "rakastumiseksi".

 

[nummenkallio]

Itse suosittelen kuuntelemaan kalua. Niinhän naisetkin tekevät omalla vastinkappaleellaan, mutta kutsuvat sitä "rakastumiseksi".

Parasta on kuunnella molempia, siis sydäntä mutta myös alakerran mielipidettä. Sitä paitsi noita ei oikein voi erottaakaan toisistaan. Jos naisen kanssa on mukava paneskella, niin kyllähän siitä naisesta alkaa tykätä yleensä ihmisenäkin. Ja jos tykkää jostain naisesta ihmisenä, niin kyllähän sellainen nainen on yleensä omissa silmissä myös pantava.

 

[Hyman Roth]

Parasta on kuunnella molempia, siis sydäntä mutta myös alakerran mielipidettä. Sitä paitsi noita ei oikein voi erottaakaan toisistaan. Jos naisen kanssa on mukava paneskella, niin kyllähän siitä naisesta alkaa tykätä yleensä ihmisenäkin. Ja jos tykkää jostain naisesta ihmisenä, niin kyllähän sellainen nainen on yleensä omissa silmissä myös pantava.

Mä pystyn ainakin ihan hyvin, en ymmärrä mikä ongelma siinä voi mukamas olla. Toki naisille ruukaa tulemaan miehiä helpommin jotain ei toivottuja tunteita ja harhoja jostain "suuremmasta", mutta viimeistään siinä vaiheessa kannattaa heivata hoito mäkeen ja etsiä uusi. Vasta luin jostain artikkelin siitä, että "rakastuminen" lisää stressihormoneja ym ikävää kehossa huomattavia määriä ja vieläpä laskee testosteronin tuotantoa.

 

[pernaveikko]

Jotkut ne kehtaa vinkua joka asiasta: Miksen saa miehiä?

Kun ei tavallinen mies kelpaa, niin ei kelpaa.

(linkki vie Suomen suurimpaan uutispalveluun)

 

[regularflex]

Tuli pitkästä aikaa käytyä treffeillä, mutta nyt on vähän ristiriitaiset fiilikset. Netissä pari kuukautta tuli viestiteltyä ja välimatkan takia vasta nyt kyettiin tapaamaan. No Skypessa oli tullut jo juteltua useampaankin otteeseen, ettei ihan kylmiltään tarvinnut tavata. Tämä nuori nainen oli ihan hyvännäköinen, pitkä ja hyvässä kondiksessa, eli ulkoinen paketti oli vähintään ok-tasoa. Juttu myös luisti ihan hyvin eikä tämä ensitapaaminen ollut lainkaan kiusallinen. Yhteisiä kiinnostuksen kohteita on myös, eli periaatteessa kaikki olisi valmista pidemmällekin tuttavuudelle, mutta kun...

Vaikka juttu luisti hienosti, niin jotenkin tuntui että kemiat ei vaan kohdannut noin niin kuin "romanttisessa mielessä". En tiedä johtuiko se siitä, että neitiä jännitti vai mistä, mutta minulla oli oikeastaan ensimmäisen vartin jälkeen tunne, että tämä henkilö voisi olla tosi läheinen kaveri/ystävä, mutta mitään suhdetta olisi vaikea kuvitella, vaikka ulkoisesti kaikki olikin ok. Ja siis jos nämä nyt voisi ajatella ensitreffeiksi, niin kaikki meni hienosti ja viihdyin hänen seurassaan ja voisin ilomielin hengailla useamminkin, mutta se jokin jäi puuttumaan. Nyt sitten mietin, että pitäisikö tässä antaa toinen mahdollisuus ja todeta, että ensireaktio saattoi pettää esim. juuri jännityksen takia ja kun tutustutaan paremmin niin se jokin mikä jäi nyt puuttumaan löytyisi sieltä kuoren alta. Vai pitäisikö vaan kertoa suoraan omista fiiliksistä ja lätkäistä se kuuluisa kaverikortti. Tyttö vaikutti/on vaikuttanut koko ajan kyllä ihan kiinnostuneelta allekirjoittaneesta, mutta jotenkin tuntuisi epäreilulta antaa toisen elää harhaluuloissa ja yrittää, jos itse en olisi kuitenkaan neidistä oikeasti kiinnostunut.

Eli siis toisaalta olo on se, että paperilla tämä homma näyttää siltä, että se voisi toimia paremmin kuin hyvin, joten ehdottomasti jatka tutustumista. Sitten taas toisaalta tuntuu siltä, että kun ei vaan kolahda, niin ei kolahda ja olisi turha antaa vääriä signaaleja ja sopia useampia tapaamisia ja aloittaa tiiviimpää viestittelyä. En tiedä.

Ja siis pikku hiljaa olen tässä vähän jotain pysyvämpää parisuhdetta alkanut miettimään, joten en viitsisi mitään pelimiehen roolia alkaa vetämään.

 

[Klose16]

Jotkut ne kehtaa vinkua joka asiasta: Miksen saa miehiä?

Kun ei tavallinen mies kelpaa, niin ei kelpaa.

(linkki vie Suomen suurimpaan uutispalveluun)

"Hyvä nainen, sinussa ei ole mitään vikaa." En tiedä voisiko vastausta noille enää huonommin aloittaa... No, syy ja seuraus. Miksi ylipäänsä nainen antaa ohjeita kun miehet olisivat tuossa niitä asiantuntijoita. Vihjasi sentään käytöksestä. Suominaiset ei kyllä oikein ymmärrä flirttiä, kumpaankaan suuntaan.

 

[MustatKortit]

@regularflex

Minä olen sitä mieltä, että kyllå sen heti tietää, mikäli on romanttisia fiiliksiä vastapuolen suhteen. Varmaan on mahdollista "oppia rakastamaan" eli toisin sanoen sopeutua siihen vastapuoleen, mutta liekö tuollainen ajattelu enää tarpeellista nykyaikana. Sen verran helppoa uusien ihmisten tapaaminen on, että kannattaa jatkaa eteenpäin ja kokeilla sellaista, joka aiheuttaa myös romanttisia tuntemuksia.

Vaimon kanssa ollaan puhuttu tästä monesti ja hänkin oli samoilla linjoilla. Vähän sellaista itsensä kusettamista jatkaa näitä suhteita, mikäli kipinää ei ole, kyllä sen heti tuntee, että mitkä ne fiilikset ovat.

 

[regularflex]

Minä olen sitä mieltä, että kyllå sen heti tietää, mikäli on romanttisia fiiliksiä vastapuolen suhteen. Varmaan on mahdollista "oppia rakastamaan" eli toisin sanoen sopeutua siihen vastapuoleen, mutta liekö tuollainen ajattelu enää tarpeellista nykyaikana. Sen verran helppoa uusien ihmisten tapaaminen on, että kannattaa jatkaa eteenpäin ja kokeilla sellaista, joka aiheuttaa myös romanttisia tuntemuksia.

Vaimon kanssa ollaan puhuttu tästä monesti ja hänkin oli samoilla linjoilla. Vähän sellaista itsensä kusettamista jatkaa näitä suhteita, mikäli kipinää ei ole, kyllä sen heti tuntee, että mitkä ne fiilikset ovat.

Näinhän se loppupeleissä taitaa olla, vaikka itselleen valehtelu hieman houkuttelisikin. Ja helpompaa se pelin poikki viheltäminen tässä vaiheessa on verrattuna johonkin muutaman kuukauden mittaiseen tapailuun.

 

[pernaveikko]

Vähän sellaista itsensä kusettamista jatkaa näitä suhteita, mikäli kipinää ei ole, kyllä sen heti tuntee, että mitkä ne fiilikset ovat.

Mitä ihmeen itsensä kusettamista? Kyllä siinä vain ja ainoastaan sitä toista osapuolta kusetetaan. Joo, kyllä, olen joutunut uhriksi.

 

[Klose16]

Jos sen suuren fiiliksen perässä juoksee, niin saa juosta pitkän aikaa. Nämä kun ovat nimittäin muuttuvia juttuja. Järjestetty suhde on hyvä vaihtoehto, koska auttaa ymmärtämään tunteiden dynamiikan ehkä paremmin, eli sen että ne kehittyy ja niihin voi (ja kannattaa) vaikuttaa. Siinä suomalaisessa tv-sarjassakin toisilleen tuntemattomista 2/3 pareista jatkoi hyvillä mielin. En ihan käsitä, miksi pitäisi olla alussa jotain Hollywood-ruusua kun se elokuva loppuu aina joskus kuitenkin.

Tämä sanottuna, tottakai hyvä tunne pitää olla. Hyvä kemia, luonteva kanssakäynti, niinkuin paistaisi makkaraa hyvän nuotion äärellä. Mutta itse kyllä painottaisin kokonaisvaltaista kokemusta, eli muistetaan se järki näissä. Millainen nainen on: se käytös, miellyttävyys, joustavuus, silmä lepää ja mieli rentoutuu. Ennenkaikkea millainen hän olisi vaimona, tukeeko vai onko itsepäinen. Onko hauska vai jotain muuta.
Asenne kuitenkin se ylivoimaisesti tärkein juttu. Vanhempien historia.

Lopulta päätös syntyy omalla tuntumalla, mitä tahtoo eniten. Moni päättää hätäillessä väärinkin.

 

[regularflex]

En ihan käsitä, miksi pitäisi olla alussa jotain Hollywood-ruusua kun se elokuva loppuu aina joskus kuitenkin.

Tämä sanottuna, tottakai hyvä tunne pitää olla. Hyvä kemia, luonteva kanssakäynti, niinkuin paistaisi makkaraa hyvän nuotion äärellä. Mutta itse kyllä painottaisin kokonaisvaltaista kokemusta, eli muistetaan se järki näissä. Millainen nainen on: se käytös, miellyttävyys, joustavuus, silmä lepää ja mieli rentoutuu. Ennenkaikkea millainen hän olisi vaimona, tukeeko vai onko itsepäinen. Onko hauska vai jotain muuta.
Asenne kuitenkin se ylivoimaisesti tärkein juttu. Vanhempien historia.

Lopulta päätös syntyy omalla tuntumalla, mitä tahtoo eniten. Moni päättää hätäillessä väärinkin.

En todellakaan etsi mitään Hollywood-unelmaa, sillä ei sellaista ole olemassa. Olen myös argumentoinut järjestettyjen avioliittojen puolesta, sillä niissä on monia hyviä piirteitä. Ongelma on vain siinä, että mikäli nainen olisi valmis tukemaan minua joka käänteessä, mutta itse en olisi valmis sitoutumaan täysin samaan, niin kokisin itseni pahemman luokan hyväksikäyttäjäksi enkä sitä tahdo olla.

Edit @MustatKortit alla oikein ymmärretty.

 

[MustatKortit]

Jos sen suuren fiiliksen perässä juoksee, niin saa juosta pitkän aikaa. Nämä kun ovat nimittäin muuttuvia juttuja...

Tiedä sitten, mitä meinaat tällä suurella fiiliksellä, mutta kyllä mielestäni on ihan normaalia, suotavaa ja jopa olennaista, että ensitreffeillä tuntee jonkin sortin seksuaalistakin vetoa tätä kanssaihmistä kohtaan. Jos siis suhteelta haluaa jotain enemmän.

Ainakin minä ymmärsin @regularflex :n tarinasta, että tämä elementti puuttui, vastapuoli vaikutti ihan mukavalta tyypiltä, mutta kipinää ei ollut. Oma mielipiteeni tähän on selvä = ei jatkoon.

Kyllähän tässä ollaan vielä kaukana jostain ruusunpunaisista happily ever after-kuvitelmista.

 

[Klose16]

Niin tuo kipinä-termi vaan on naisten keskuudessa yleensä viljelty epämääräinen tunnehöttö. Heillä se toki tarkoittaa like a virgin, ja näin.

Nämä on niin yksilökohtaisia juttuja että pitää itse miettiä mikä on mitäkin. Tuota tunnepuolta vaan korostetaan liikaa imo. Ei varmaan väkisin kannata puskea kyllä. Se on vaan niinkin kokemuksen perusteella, että naiset salailee juttuja ihan perustelluistakin syistä, osa on kokemattomiakin, että sitä kipinääkin pitää usein vähän sytytellä.
Eivät nuo mitään automaatioita ole eikä sellaista kannata odottaakaan.

 

[regularflex]

Se on vaan niinkin kokemuksen perusteella, että naiset salailee juttuja ihan perustelluistakin syistä, osa on kokemattomiakin, että sitä kipinääkin pitää usein vähän sytytellä.

Tätä minäkin aluksi ajattelin, mutta nyt kun olen asiaa pohtinut, niin epäilen oman motivaation riittämistä asian selvittämiseen kun vain se jokin jäi puuttumaan. No laitoin viestiä asiasta ja hienosti tämä neiti asian otti. Myönsi, että ikävältä tuntuu eikä itse aavistellut tälläistä kun treffitkin meni hyvin. Toivotti kuitenkin hyvät jatkot ja kiitti rehellisyydestä.

Yllättävän paska fiilis kyllä silti itellekin tuli. Varmaan johtuu siitä kun ehtii mielessään jotain jo rakentelemaankin ja sitten siitä, kun ei toisen päivää tai viikkoa haluaisi pilata. No parempi oli ilmoittaa asiasta nyt kuin vasta pidemmän ajan päästä, jolloin pelissä olisi jo enemmän. Taisi olla ensimmäinen kerta aikuisiällä kun ite vihellän pelin poikki, aiemmin oon ollu vaan vastapuolella. Ei tämäkään mitään herkkua ole, varsinkin kun aikomukset oli vakaat.

edit. Enkä siis mitään suurta tunnetta etsi, sillä mielestäni rakkaus on enemmänkin tekoja eikä tunteita. Nyt vain fiilis on se, ettei huvita alkaa rakentelemaan mitään kaukosuhdetta, jos sen ylläpitämiseen ei motivaatiota oikeasti löydy.

 

[TQoFE]

Jos sen suuren fiiliksen perässä juoksee, niin saa juosta pitkän aikaa.

Kerrankin olen samaa mieltä Klose16:n kanssa.

Omista parisuhteista suurin osa on alkanut joko kaveruudesta tai ystävyydestä, joka on jossain vaiheessa alkanut syventyä ja muuttaa muotoaan. Samalla rinnalle on syntynyt intohimo ja jatkuva halu repiä toiselta vaatteet päältä. En tämän vuoksi osaa ajatella niin, että ensitapaamisella olisi oltava jokin valtava kipinöinti ja Suuria Tunteita heti ensisilmäyksestä.

 

[nummenkallio]

Jotkut ne kehtaa vinkua joka asiasta: Miksen saa miehiä?

Kun ei tavallinen mies kelpaa, niin ei kelpaa.

(linkki vie Suomen suurimpaan uutispalveluun)

Naisen pitää olla aivan helvetin ruma ja haista pahalle, jos kukaan mies ei koskaan lähesty häntä. Olisikohan tässä kyse siitä, että alfaurokset eivät lähesty tätä naista, vai siitä, että tämä valittaja ei edes huomaa iskuyrityksiä? Oman käsitykseni mukaan ei-toivotut iskuyritykset ovat naisille suurempi riesa kuin se, ettei kukaan mies koskaan lähestyisi. Voihan tuo toki olla tottakin, mutta harvinaista se sitten ainakin on.

Ja jos kukaan mies ei muka koskaan lähesty, niin sitten voi ottaa ohjat omiin käsiin ja lähestyä itse miehiä. Iskuyritys vain saisi olla hieman parempi kuin joku kännissä heitetty "lähetääks panee", vaikka voisi tuohonkin osa miehistä tarttua.

"Hyvä nainen, sinussa ei ole mitään vikaa." En tiedä voisiko vastausta noille enää huonommin aloittaa...

Niinpä, helpointa on löytää vika aina miehistä. On vääränlaisia miehiä, ei ole kunnon miehiä, mies ei osaa käsitellä naista jne. On tässä itsekin tullut monenlaisia naisia nähtyä, mutta ketään seurustelukumppaniani en lähtisi tuomitsemaan kelvottomaksi. Jokaisessa on ollut ainakin jonkin verran hyvää, joissain paljonkin. Peiliin katsominen on tärkeä taito. Harvoinpa sitä vikaa on vain toisessa osapuolessa.

 

[nummenkallio]

Omista parisuhteista suurin osa on alkanut joko kaveruudesta tai ystävyydestä, joka on jossain vaiheessa alkanut syventyä ja muuttaa muotoaan. Samalla rinnalle on syntynyt intohimo ja jatkuva halu repiä toiselta vaatteet päältä. En tämän vuoksi osaa ajatella niin, että ensitapaamisella olisi oltava jokin valtava kipinöinti ja Suuria Tunteita heti ensisilmäyksestä.

Mielenkiintoista, juuri päinvastoin kuin minulla. Jokainen parisuhteeni on alkanut hyvin nopeasti, sillä kuuluisalla ensisilmäyksellä tai viimeistään toisella. Ja yksikään suhteeni ei ole alkanut ystävyydestä. Jotenkin olen ajatellut, että jos sinne kaverivyöhykkeelle joutuu, niin sieltä ei pääse enää pois. Ja toisaalta tiedän kyllä hyvin nopeasti itsekin, olenko jostain naisesta kiinnostunut vai en. Käytännössä tiedän sen ensitapaamisella, hitaasti tunteeni eivät ole heränneet koskaan. Käsittääkseni tämä on naisille yleisempää, ja miehet voivat lämmetä naiselle hitaamminkin, siis esimerkiksi kaverille. Sinänsä kuitenkin ilahduttavaa kuulla, että sekin on mahdollista, että suhde alkaa ystävyydestä. Omien kokemusteni perusteella olen pitänyt sitä aika epätodennäköisenä.

 

[penaz]

Sinänsä kuitenkin ilahduttavaa kuulla, että sekin on mahdollista, että suhde alkaa ystävyydestä. Omien kokemusteni perusteella olen pitänyt sitä aika epätodennäköisenä.

Samaa mieltä. Vaikeaa ajatella, että jos suhde alkaa ystävyydestä niin se kehittyy vahvaksi seksuaaliseksi suhteeksi, mikä kestää vuosikymmeniä. Vaikka ystävyys ja romantiikkakin ovat tärkeitä niin kyllä jokainen viriili ihminen tarvitsee myös seksiä. Jos ei kotoa niin sitten jostain muualta.

 

[TQoFE]

Samaa mieltä. Vaikeaa ajatella, että jos suhde alkaa ystävyydestä niin se kehittyy vahvaksi seksuaaliseksi suhteeksi, mikä kestää vuosikymmeniä. Vaikka ystävyys ja romantiikkakin ovat tärkeitä niin kyllä jokainen viriili ihminen tarvitsee myös seksiä. Jos ei kotoa niin sitten jostain muualta.

Vuosikymmenien suhteesta ei ole kokemusta, useiden vuosien kyllä. Seksin määrä tai laatu ei ole koskaan ollut puheenaiheena negatiivisessa mielessä, saati suoranaisen riidan tai eron syynä. Joskus se on jopa ollut suhdetta kasassapitävä voima, kun moni muu asia on ollut pielessä.

Edit: Onpas ollut kerran riidan aiheena, vuosia sitten ja suhteessa jossa kaikki muukin oli pielessä ja eroa vaille valmista.

 

[BOL]

Ihmisissä on se jännittävä puoli, että he voivat käyttäytyä eri tilanteissa ja vaikka eri päivinä samassa tilanteissa eri tavalla. Lisäksi esim. keskustelunaiheet voivat olla sellaisia, että ihmiset reagoivat niihin tavoilla, joita edes läheiset ihmiset eivät välttämättä osaa odottaa. Kun sitten löytyy joku yhteinen mielenkiintoinen aihe, josta keskustella, ihmisten aisteissakin tapahtuu muutoksia. Ja se taas aikaansaa ihmisissä jonkinlaisia "ahaa"-elämyksiä ja tutunkin ihmisen voi nähdä eri tavalla. Ei ole mitenkään tavatonta, että esim. illanistujaisissa ihmiset "löytävät" toisensa, yksi asia johtaa toiseen ja loppu on historiaa.

En missään nimessä pidä mahdottomana parisuhdetta kavereiden välillä, vaikka aiemmin ei mitään sutinaa tai suurta seksuaalista kemiaa olisi ollutkaan. Toki se vaatii molempien osapuolten halua viedä asioita eteenpäin ja ehkä jonkinlaisen "momentuminkin".

Omassa nuoruudessani kaveripiirissäni oli hyvinkin yleistä, että kotibileissä pussailtiin hyvienkin frendien kanssa. Joskus toinen oli hyvinkin ihastunut toiseen jo aiemmin, joskus molemmat toisiinsa ja joskus ei kumpikaan. Joskus tuli suurta draamaa, joskus maanantaina nolotti ja naureskeltiin. Syntyi lyhyitä suhteita, syntyi monivuotisia parisuhteita ja hyviä muistoja. Kaikki oli viatonta eikä seksi tuolloin hormooneista huolimatta näytellyt minkäänlaista roolia ennen kuin seurusteltiin vakavasti. Ja koska ihmiset olivat hyviä kavereita keskenään, kukaan ei ollut lutka tai pukki. Uskon, että jälkikäteen kaikille on pääsääntöisesti jäänyt hyvä fiilis, että oli mahdollisuus tuntea ja kokea, koska monien kohdalla kaverisuhteet ovat kestäneet vuosikymmeniä. Jotkut ovat pariutuneet keskenään vasta aikuisiällä, vaikka ovat olleet samassa päiväkodissakin. Se, jos mikä on merkki siitä, että ihmiset muuttuvat, tilanteet muuttuvat, elämänkokemuksen myötä myös kumppani-ihanne muuttuu.

Älkää hyvät ihmiset kiirehtikö ja odottako jotain suurta räjähdystä heti ensitapaamisella. Usein se "suuri tunne" tulee pyytämättä ja yllättäen.

 

[Klose16]

Muistakaa pojat pitää sitten pinkka kunnossa. Anni(t) tietää:

http://www.istv.fi/viihde/vid-1438222017638.html

 

[Kanerva]

Muistakaa pojat pitää sitten pinkka kunnossa. Anni(t) tietää:

http://www.istv.fi/viihde/vid-1438222017638.html

Onneksi läskeille länkkäreille löytyy aina pyyteetön tosirakkaus esmes Thaimaasta.

Tätähän sä hait, nyt sait.

 

[Kulkija]

Kyllä Anni väläytti osaamistaan. Miehellä pitää kuulemma olla isompi tulotaso kuin itsellä. Ei siinä mitään, mutta pistää myös syyksi miehet, koska emme osaa tätä mukama sulattaa, jos nainen tienaa enemmän.

 

[Klose16]

Onneksi läskeille länkkäreille löytyy aina pyyteetön tosirakkaus esmes Thaimaasta.

Tätähän sä hait, nyt sait.

Mitä veikkaat, kumpi tulee kalliimmaksi noin pitkässäkin juoksussa?
Kaksoisrasistiseen kommenttiisi en viitsi kommentoida.

 

[Sanainen arkku]

Kyllä Anni väläytti osaamistaan. Miehellä pitää kuulemma olla isompi tulotaso kuin itsellä. Ei siinä mitään, mutta pistää myös syyksi miehet, koska emme osaa tätä mukama sulattaa, jos nainen tienaa enemmän.

Meillä on todellakin kaksoisstandardit naisväellä: Halutaan, että naisten tulot yleisellä tasolla olisivat samat kuin miehillä (mutta ei kuitenkaan olla kiinnostuneita epmukavuustekijöistä kuten provisiopalkka tai tylsä työ tietotekniikan parissa). Omassa elämässä suositaan kuitenkin itseään paremmin ansaitsevia miehiä.

Eli oletus on, että kotitalouden tulotason tulisi olla vähintään naisen tulot x 2 (tai oikeasti 2,5). Oma suu on lähempänä kuin pussin suu jne...

Oma vaimoni on tehnyt todella suuren tasa-arvoa edistävän yksittäisteon menemällä kanssani naimisiin. Meillä siis minä olen se joka tekee kivaa työtä ihmisten parissa ja hän tekee asiantuntijatyötä jakkupuvussa pikkutarkkuutta vaativissa tehtävissä tuoden noin 60-70% perheen (brutto)tuloista.