Niin tai näin, niin turha jäädä paikalleen pohtimaan, vaan menee etiäpäin ja unohtaa koko asian..
Tämä on minunkin mielestä hyvä ohje.
Mutta, kannattaa muistaa samalla kun naureskellaan niille yhoille, että myös me miehet vanhennutaan. Ja yhtäkkiä meillä ei ole mitään muuta kuin lounaat upseerikerholla sikarit jälkiruokana. Ja se siitä. Mitä muuta me halutaan? Ei me voida lopun ikää unelmoida tiukoista tytöistä realistisesti. Tai voidaan me, mutta sitten tosielämä tuskin kohtaa niitä kuvitelmia. Näin se vaan menee.
Itseasiassa arvon Hyman Roth toi yh-kuvio voisi kuitenkin sopia sinulle ihan hyvin. Yleensä lähemmäs kolmekymppisten naisten mielessä on kuitenkin lisääntyminen. Eli jokatapauksessa jotenkin joudut lisääntymiskuvioihin mukaan vedetyksi, haluat tai et. Yh-mutsin lisääntymisvietti saattaa olla jo tyydytetty ja jonkun 5+ vuotiaan muksun kanssa oleilu on jo reilusti helpompaa verrattuna ihan kapaloikäiseen. Vielä jos yh-mutsilla ja isällä on toimivat suhteet ja lapsi/lapset viettävät säännöllisesti aikaa isän luona, saat myös omaa aikaa itse naaraan kanssa enemmän, kuin klassisessa parisuhteessa. Isärooliakaan sinun ei tarvitse ottaa niin tosissaan.
Yleensä vielä naiset/miehet viisastuvat iän karttuessa särmien hioutuessa. Itse en ainakaan enää about 35 vuotiaana jaksaisi yhtään parikympistä, paikkaansa maailmassa vielä etsiviä naista. Enkä todellakaan voisi kuvitella mitään parisuhdetta parikymppisen naaraan kanssa. Omilla frendeillä, jotka ovat löytäneet yh-mammansa, tuntuu olevan ne tasapainoisimmat ja fiksuimmat muijat, joiden kanssa tavallinen arki tuntuu ainakin juttujen perusteella sujuvan. Vakavassa parisuhteessa epäonnistuminen yleensä kasvattaa luonnetta, ja hyvää kumppania osataan sen jälkeen arvostaa.
(Ja joo jäitä hattuun, ei vielä höntyillä ja rakennella pilvilinnoja)
Valitettavan monesti realismi kohtelee näissäkin asioissa pilvilinnoja samoin, kuin Wehrmacht puolaista ratsuväkeä.
Hyvistä fiiliksistä tosiaan kannattaa nauttia niin kauan, kuin niitä riittää. Valitettavan monesti realismi kohtelee näissäkin asioissa pilvilinnoja samoin, kuin Wehrmacht puolaista ratsuväkeä.
Sinulla on varmasti hyvä syy kyynisyyteesi, mutta usko pois, elämä kyynisyyden tällä puolen on parempaa.
Jos yhtä huonoa asiaa vastaan saa kaksi hyvää ja seitsemän neutraalia, niin eikö sellainen jo kuulosta hyvältä diililtä?
Toki jos itse olet elämääsi tyytyväinen niin go go man, mutta ei se siltä vaikuta kun päivystät täällä naisasiat-ketjussa pahan ilman lintuna.
Yksinäisyys on (voit käsittää tämän yleisellä, ei juuri sinua koskevalla tasolla) yhteiskunnan suurin ongelma. Suurempi kuin alkoholi, huoltosuhde, rakennemuutos tai jääkiekkotappelut. Suurempi kuin valtion velka. Suurempi kuin kaamosaika, koska sehän katkeaa kesäksi.
Suo nyt elämän hienot hetket niille joita onni on kohdannut. Surra kerkiää sitten kun on surun aika.
No siis hei, enkös mä nyt sanonut, että niistä hyvistä fiiliksistä pitää nauttia? Olipa ne todellisella pohjalla tai ei. Itsekin joskus sorrun lämpimään nostalgiaan kokemuksista jonkun kanssa, vaikka tarkemmin ajatellen koko homma oli lähes täysin fuulaa. Jos olisin ollut jo silloin 100% kyyninen, niin olisin sitäkin kokemusta köyhempi.
Mitä yksinäisyyteen tulee, niin pitää erottaa yksin oleminen ja yksinäisyys. Yksinäisyys on heikkojen ihmisten sairaus ja yksin oleminen vahvojen ihmisten ymmärystä viimein tulla omillaan toimeen. En silti ymmärrä, että miten kummastakaan asiasta saadaan yhteiskunnan tasolla ongelma. Faktisesti kaikille meistä ei käy "hyvin" ja that's vittu it.
Suomi tai hyvin harva maa muodostaa sellaista yhtenäiskulttuuria, että tuon tapaisilla hatusta vedetyillä yleistyksillä olisi mitään arvoa. Siksi toisekseen aivan kuin olisi muka mahdollista puolueettomasti verrata kulttuureja ja sitten väittää jonkun kultturin olevan parempi kuin toinen - höpö höpö.Yksinäisyys on seuraus surkeasta sosiaalisesta kulttuurista, jonka seurausta taas on surkea pariutumiskulttuuri. Näin siis kylmissä ja umpimielisissä yhteisöissä helposti, Suomi malliesimerkkinä.
Suomi tai hyvin harva maa muodostaa sellaista yhtenäiskulttuuria, että tuon tapaisilla hatusta vedetyillä yleistyksillä olisi mitään arvoa. Siksi toisekseen aivan kuin olisi muka mahdollista puolueettomasti verrata kulttuureja ja sitten väittää jonkun kultturin olevan parempi kuin toinen - höpö höpö.
Voi toki olla, että jollakin on vaikeuksia pärjätä sosiaalisesti siinä ympäristössä mihin sattuu syntymään.
Toki sen on harvinaista, mutta kuitenkin jatkuvasti ilmenevä ilmiö.
Silti enemmistöllä on vähäisessä määrin vaikeuksia pariutua
Toki geneettiseltä kannalta geenipankin rikastuttaminen on hyväksi muutenkin, vaikka yksilöiden on hyvä ymmärtää kulttuurien välisten liittojen muita korkeampi eroriski.
Rakastuahan toki voi missä päin maailmaa tahansa lähes sattumanvaraisesti, joten hyvistä sosiaalisista taidoista voisi itseasiassa olla hyötyä.
Erot johtuvatkin isoilta osin länsimiehistä, mikä siis vielä alentaa esim. omalla kohdalla riskiä huomattavan merkittävästi.
Olet ehdottomasti oikeassa tuossa yksinäisyys asiassa (tai samaa mieltä kanssani) ettei sinkkuus ole yksinäisyyden synonyymi. Mutta meillä on kaikissa ikäryhmissä, kaikissa sosiaaliluokissa jne valtavasti porukkaa, joilla ei ole ketään kenen kanssa jakaa asioita syvällisesti. Se on traagista ja laumaeläimelle tuhoisaa.
Parisuhde on tyypillisin ja onnistuessaan pitkäkestoisin kumppanuus. Useille se on valtavan upea, korvaamattoman arvokas foorumi oman ihmisyyden toteuttamiseen.
No jaa, itse en koe olevani mikään laumasielu enää ja hyvin näinkin pärjää. Voihan olla, että joku ei osaa olla yksin ja tilan jatkuessa sortuu vaikka masennukseen tai itsariin, mutta so what. Elämä ei ole reilua.
Parisuhde on nykyään aika triviaali asia. Kumppania ei enää varsinaisesti tarvita mihinkään ja siksi niitä vaihdetaan melkein yhtä usein, kuin hikisiä sukkia. Kun homma alkaa haista vanhalle hielle, niin uudet käyttöön. Ainakin itselle aikanaan parisuhteen ideaan uskominen aiheutti sen verran pahat psyykkiset kustannukset, että lopetin kaiken haihattelun kerralla. Ja btw ei siinä pohjimmiltaan ole kyse kyynisyydestä, vaan terveestä itsesuojelusta. Parempi jättää itse jutut, kuin tulla nöyryytetyksi enää. Toki välillä melkein tuntuu pahalta, kun joku kiva mimmi hajoaa palasiksi tajutessaan, ettei mulla niiden primitiivisten tarpeiden lisäksi muuta ollut mielessä.
On sitä itsekin pudottu korkealta ja kovaa sen verran kivuliaasti, että tuskinpa enää edes siihen parileikkiin tulen uudelleen (vakavalla naamalla ainakaan) ryhtymään.
Aika samanlaista ajatusmaailmaa omaan itsekin, koska turpaan tuli kovaa joskus ja vähänhän tässä tietenkin pelottaa, että miten käy. Nimimerkkisi jäikin mieleen aiemmista kirjoituksista ja pystyn hyvin samaistumaan sanomisiisi. Mutta nyt tulikin vähän erilainen lauantai-ilta moneen vuoteen, että pakkohan tässä on katsoa kortit. Eikö sulle ikinä tule mitään ajatuksia, että olisipa mukavaa, jos olisi joku vakituinen nainen ja kenties, jopa rakastunut? (hyi)
Selvästi kärsit jonkunasteisista traumoista liittyen pysyvään/vakavaan parisuhteeseen, ja ymppäät siihen samaan myttyyn sitten lapset, ja tuumaat että kukasta kukkaan on ainoa oikea tapa. Mitä naisiin tulee yleisellä tasolla, olen samaa mieltä, 99,9% heistä ajattelee pitkän päälle että mitä he saavat ns. "irti" suhteesta, ja kun tuo määrä alkaa painua lähelle tiettyä kipurajaa, tulee ikäviä tilanteita. Yllättävää kyllä monelle miehelle riittäisi ihan vaan halu olla toisen kanssa vaikka maailma ympärillä romahtaisi, mutta naiset ovat useimmiten kyynisen laskelmoivia.
Enivei, pointtini on se että se mitä niin kammoat voisi olla hyvinkin avartava kokemus, nimittäin ne lapset. Itse voin sanoa ilman epäilyksen häivää että omat lapseni ovat minun elämäni ainoat 100% aidot ihmissuhteet, ja nykyajan kyynisessä maailmassa voin sanoa että en tiedä mitään arvokkaampaa. Hei eivät oikeasti vaadi mitään muuta kuin rakkautta, se riittää tämän suhteen ylläpitoon. Ihan sama olenko persaukinen, työtön alkoholisti, töissä hiilikaivoksessa tai Tasavallan Presidentti, he rakastavat minua varauksetta. On aika mahtava tunne, ja se saa tämän kyynisen maailmankin tuntumaan elämisen arvoiselta.
Ja mitä siihen "en mä osaa olla isä" -juttuun tulee, niin ei pidä paikkaansa, jokainen osaa. Ja kun pidät huolen että olet synnytyksessä paikalla, ja ensimmäinen henkilö kenen sormenpäätä se pikkuinen puristaa, ei teitä voi enää koskaan erottaa mikään voima. Ja siitä hetkestä alkaen sinussa jyllää vaisto joka haluaa hoitaa ja suojella tuota pientä ihmistä - eikä sitä sitten muuta tarvitakaan isäksi ryhtymiseen.
Tämä oli tuossa viestissäsi lähes lukemisen arvoista. Tämä oli vain vähän pielessä (kaikki muu oli sitä samaa tuubaa mitä ajankuluksesi tänne flametat),
sillä ongelmana eivät ole länsimiehet,joskin olet oikeassa siinä, että joillakin miehillä on ongelmia vastakkaisen sukupuolen kanssa. Viesteistäsi olen saanut sellaisen käsityksen, että tunnut pitävän itseäsikin tuohon ryhmään kuuluvana?
Anyway, se että kulttuurien välisissä avioliitoissa on kohonnut eroriski esim. suomalaisten keskinäisiin liittoihin verratuna
ei johdu sen enempää miehistä kuin naisistakaan, vaan siitä että toisinaan kulttuurien eroja ei saada soviteltua. Esim. pohjoismaalainen ei aina käsitä, että on kulttuureja joissa avioliitto ei ole ensisijaisesti kahden yksilön liitto vaan perheiden. Skandinaaveille voi olla joidenkin yksilöiden kohdalla ahdistavaa havaita, että perheellä on suuresti sananvaltaa toisen puoliskon tekemisiin, eikä asioita voida aina sopia kahden kesken. Varmasti muitakin esimerkkejä on. Toisaalta taas ilman muuta on myös kulttuurien välisiä liittoja, jotka selvittävät karikot ja kestävät pidempään.
Muuten en viitsi alentaa sinua ottamalla todesta, että yrittäisit rankata eri kulttuureja. Seuraavaksi sitten mittaamaan kalloja ja ollaankin rotuhygienian ja Tatu Vanhasen tiellä. Otetaan tuo heittosi vitsinä, niin osa uskottavuudestasi saadaan näin kivasti pelastettua.
Aika monesti eroamiset naisten aloitteesta tapahtuvat esimerkiksi juuri miehen jäädessä työttömäksi tai vaikka masentuessa. Jos elämänlaatu vähänkään laskee, niin etsitään uusi kumppani..
Onko tosiaan näin? Onko sulla paljon tuttavia joiden vaimo/tyttöystävä on jättänyt jonkun työttömyyden/masennuksen vuoksi?
Kysyn ihan sillä että itse lähinnä luulen tämän mielikuvan tulevan Amerikkalaisista leffoista. Tai sitten elän itse kuplassa kun en voi käsittää miksi toisen työttömyys voisi olla syy eroon.