Ihmisissä on se jännittävä puoli, että he voivat käyttäytyä eri tilanteissa ja vaikka eri päivinä samassa tilanteissa eri tavalla. Lisäksi esim. keskustelunaiheet voivat olla sellaisia, että ihmiset reagoivat niihin tavoilla, joita edes läheiset ihmiset eivät välttämättä osaa odottaa. Kun sitten löytyy joku yhteinen mielenkiintoinen aihe, josta keskustella, ihmisten aisteissakin tapahtuu muutoksia. Ja se taas aikaansaa ihmisissä jonkinlaisia "ahaa"-elämyksiä ja tutunkin ihmisen voi nähdä eri tavalla. Ei ole mitenkään tavatonta, että esim. illanistujaisissa ihmiset "löytävät" toisensa, yksi asia johtaa toiseen ja loppu on historiaa.
En missään nimessä pidä mahdottomana parisuhdetta kavereiden välillä, vaikka aiemmin ei mitään sutinaa tai suurta seksuaalista kemiaa olisi ollutkaan. Toki se vaatii molempien osapuolten halua viedä asioita eteenpäin ja ehkä jonkinlaisen "momentuminkin".
Omassa nuoruudessani kaveripiirissäni oli hyvinkin yleistä, että kotibileissä pussailtiin hyvienkin frendien kanssa. Joskus toinen oli hyvinkin ihastunut toiseen jo aiemmin, joskus molemmat toisiinsa ja joskus ei kumpikaan. Joskus tuli suurta draamaa, joskus maanantaina nolotti ja naureskeltiin. Syntyi lyhyitä suhteita, syntyi monivuotisia parisuhteita ja hyviä muistoja. Kaikki oli viatonta eikä seksi tuolloin hormooneista huolimatta näytellyt minkäänlaista roolia ennen kuin seurusteltiin vakavasti. Ja koska ihmiset olivat hyviä kavereita keskenään, kukaan ei ollut lutka tai pukki. Uskon, että jälkikäteen kaikille on pääsääntöisesti jäänyt hyvä fiilis, että oli mahdollisuus tuntea ja kokea, koska monien kohdalla kaverisuhteet ovat kestäneet vuosikymmeniä. Jotkut ovat pariutuneet keskenään vasta aikuisiällä, vaikka ovat olleet samassa päiväkodissakin. Se, jos mikä on merkki siitä, että ihmiset muuttuvat, tilanteet muuttuvat, elämänkokemuksen myötä myös kumppani-ihanne muuttuu.
Älkää hyvät ihmiset kiirehtikö ja odottako jotain suurta räjähdystä heti ensitapaamisella. Usein se "suuri tunne" tulee pyytämättä ja yllättäen.
