Nyt on sellainen fiilis että on pakko kirjoittaa tänne. Tekstistä tulee mitä suurimalla todennäköisyydellä helvetin sekava mutta antaa olla.
Eli siis tapasin yhden tytön vuosi sitten keväällä yhden kouluprojektin kautta. Hän on minua yhden vuoden vanhempi. Ihastuin tähän tyttöön oikeastaan heti kun pääsin vähän tutustumaan. Alettiin sitten tuon kouluprojektin myötä pyörimään paljon samoissa piireissä ja meillä on helvetisti yhteisiä kavereita juuri koulun kautta. Silloin pidin kuitenkin tunteeni sisällä ensimmäiset kolme kuukautta kunnes sitten kännissä (pahin mahdollinen ratkaisu) yhden yhteisen kaverin juhlissa menin kertomaan hänelle tunteistani. Ei tullut vastakaikua, vaikka hän toki käsitteli asian todella hyvin jne. Olin totaalisen poissa tolaltani ja musertunut siitä eteenpäin jotakuinkin 2 kuukautta, kunnes kesäloma tuli, emme nähneet paljon ja nän pois päin joten sen aikana aloin pääsemään tästä yli, ja syksyllä kun koulut alko niin pystyin jo olemaan ihan normaalisti hänen seurassaan ja tuntui että olin päässyt hänestä kokonaan yli.
Noh, tuli talvi, ja päätin sitten kutsua tämän tytön omiin syntymäpäiväjuhliini, koska olinhan kutsunut sinne melkein kaikki yhteiset tuttumme. Näiden juhlien jälkeen alettiin sitten taas hengamaan samassa porukassa aiempaa enemmän, ja kas, huomasin että samassa helvetin tunnevankilassa sitä ollaan kun viime vuonna samoihin aikoihin. Tällä kertaa tosin tuntu, että tunne voisi olla molemminpuolinen, esim monet yhteisistä kavereistamme tulivat kyselemään että mikä on homman nimi tuon tytön kanssa. En osannut vastata, koska en itsekkään tiennyt. Näitä kysymyksi tuli monelta eri taholta useaan kertaan, joka tietenkin sai omat toiveeni tämän tytön suhteen nousemaan korkealle, vaikka yritinkin estää sitä tapahtumasta, jottei pudotus pettymyksen koittaessa olisi niin korkealta.
Viikot kului ja sama homma jatkui, tunteet kasvoi ja tunsin että nyt minun olisi aika ottaa tytön tunteista selvää, mutta koska olin tehnyt sen edellisenä vuonna huonolla tavalla ja huonoin seurauksin, niin en tietenkään uskaltanut kun olen muutenkin aika huono näissä asioissa. Ja tämä oli eka kerta kun tunsin noin vahvasti ketään kohtaan. Jotenkin oletin että pallo olisi hänellä, koska minä tein "aloitteen" viime vuonna. Odotin ja odotin, tuntui että lähennyttiin viikko viikolta enemmän ja samat kyselyt kavereilta jatkuivat. En vaan jostain syystä vieläkään uskaltanut tehdä mitään.
Sitten oli jo liian myöhästä. Tämä tyttö alkoi tapailemaan toista jätkää, joka kaiken lisäksi asuu toisella puolella suomea. Aivan helvetin hölmistynyt tunne, päästin toista vuotta peräkkäin täydellisen naisen käsistäni. No, ei auttanut kuin niellä tappio ja totutella asiaan. Kuulin myöhemmin yhdeltä meidän yhteiseltä kaverilta että tyttö oli sanonut meidän olevan liian hyviä ystäviä, jotta mitään voisi tapahtua. Vastaus hämmensi minua, koska omasta mielestä näin ei todellakaan ollut. Ehkä toi on sitten vaan nätimpi tapa sanoa 'ei kiitos'.
Olin tietenkin pettynyt, mutta käsittelin asian paljon kypsemmin kuin vuotta aiemmin. Ajattelin että kesällä homma taas helpottaa kun ei kuitenkaan nähdä paljon. Alussa näin olikin, tai ainakin uskottelin itselleni näin. Mutta nyt viimepäivinä olen huomannut kuinka valtava kaipaus mulla on. Haluisin vain aloittaa homman alusta ja tehdä asiat eri tavalla. Asiassa on vain pieni este, se jätkä toiselta puolelta suomea jonka luona tyttö on viettänyt suunnilleen koko kesän. En tiedä, pitäisikö yrittää vielä kolmannen kerran, koska en näköjään osaa päästää irti hänestä, vai pitäisikö vaan yrittää unohtaa, joka tosin on melkein mahdotonta koska ollaan samassa koulussa ja samoissa piireissä muutenkin. Mutta jotenkin vaan on sellainen tunne, että tää on katsottava loppuun, ja en halua uskoa että loppu on tullut jo.
Summasummarum olen siis ollut lähes 2vuotta rakastumaisillaan yhteen tyttöön joka tätä nykyä on varattu, koska en tehnyt asian eteen mitään.
Mielipiteitä, omia kokemuksia, neuvoja? Edes jotain. Kaikki auttaa. Kiitos etukäteen ja anteeksi helvetin sekavasta tekstistä.
