Naisasiat

[Klose16]

Suomi tai hyvin harva maa muodostaa sellaista yhtenäiskulttuuria, että tuon tapaisilla hatusta vedetyillä yleistyksillä olisi mitään arvoa. Siksi toisekseen aivan kuin olisi muka mahdollista puolueettomasti verrata kulttuureja ja sitten väittää jonkun kultturin olevan parempi kuin toinen - höpö höpö.

Jokaisen suomalaisen peruskouluoppimäärään tulisi ilmeisesti kuulua tietoa siitä, miten olemme sosiaalisesti jäykkää rotua. Eikä yleistys ollut hatusta vaan laajasta metadatasta. Puolueetonta en ole edes esittänyt.
Tottakai eri asioissa eri kulttuurit ovat parempia. Lätkäpalstalla tämänkään ei pitäisi tulla yllätyksenä.

Voi toki olla, että jollakin on vaikeuksia pärjätä sosiaalisesti siinä ympäristössä mihin sattuu syntymään.

Ai että oikein voi olla. Suomessakin tätä on paljon, asiasta puhutaankin nykyään erikseen yleiskäsitteellä syrjäytyneet.

Toki sen on harvinaista, mutta kuitenkin jatkuvasti ilmenevä ilmiö.

Ei ole harvinaista. Suomessa esim. yli 50 000 nuorta. Sitten kun mukaan otetaan keski-ikäiset ja vanhukset, puhutaankin jo useista sadoista tuhansista.

Silti enemmistöllä on vähäisessä määrin vaikeuksia pariutua

Tottakai, koska enemmistö mukautuu. Sen se vaatii, enemmän tai vähemmän vastentahtoisesti. Suomessa enemmän.

Toki geneettiseltä kannalta geenipankin rikastuttaminen on hyväksi muutenkin, vaikka yksilöiden on hyvä ymmärtää kulttuurien välisten liittojen muita korkeampi eroriski.

Itse kritisoit hatusta vedetystä yleistyksestä, ja nyt toistat tuota samaa josta jäit jo aiemmin kiinni? Turhaa pelottelua. Eroriski on Suomessa valtavan iso ns. normisuhteissakin, joten merkittävää eroa muihin ei ole. Puhumattakaan siitä kun ottaa homman vakavasti, tekee tarvittavan taustatyön jne. Täyttä ennakkoluuloista rasismiroskaa siis. Ihan samat periaatteet toimii kuin ihmissuhteissa muutenkin. Juurihan tämänkin takia olen mainostanut tiettyjä aasialaisia, osaavat sitoutua. Erot johtuvatkin isoilta osin länsimiehistä, mikä siis vielä alentaa esim. omalla kohdalla riskiä huomattavan merkittävästi.

Rakastuahan toki voi missä päin maailmaa tahansa lähes sattumanvaraisesti, joten hyvistä sosiaalisista taidoista voisi itseasiassa olla hyötyä.

Suomessa taitojen hyöty onkin kyseenalainen huonon aika/laatu-suhteen takia.

 

[Stonewall]

Erot johtuvatkin isoilta osin länsimiehistä, mikä siis vielä alentaa esim. omalla kohdalla riskiä huomattavan merkittävästi.

Tämä oli tuossa viestissäsi lähes lukemisen arvoista. Tämä oli vain vähän pielessä (kaikki muu oli sitä samaa tuubaa mitä ajankuluksesi tänne flametat), sillä ongelmana eivät ole länsimiehet, joskin olet oikeassa siinä, että joillakin miehillä on ongelmia vastakkaisen sukupuolen kanssa. Viesteistäsi olen saanut sellaisen käsityksen, että tunnut pitävän itseäsikin tuohon ryhmään kuuluvana? Anyway, se että kulttuurien välisissä avioliitoissa on kohonnut eroriski esim. suomalaisten keskinäisiin liittoihin verratuna ei johdu sen enempää miehistä kuin naisistakaan, vaan siitä että toisinaan kulttuurien eroja ei saada soviteltua. Esim. pohjoismaalainen ei aina käsitä, että on kulttuureja joissa avioliitto ei ole ensisijaisesti kahden yksilön liitto vaan perheiden. Skandinaaveille voi olla joidenkin yksilöiden kohdalla ahdistavaa havaita, että perheellä on suuresti sananvaltaa toisen puoliskon tekemisiin, eikä asioita voida aina sopia kahden kesken. Varmasti muitakin esimerkkejä on. Toisaalta taas ilman muuta on myös kulttuurien välisiä liittoja, jotka selvittävät karikot ja kestävät pidempään.

Muuten en viitsi alentaa sinua ottamalla todesta, että yrittäisit rankata eri kulttuureja. Seuraavaksi sitten mittaamaan kalloja ja ollaankin rotuhygienian ja Tatu Vanhasen tiellä. Otetaan tuo heittosi vitsinä, niin osa uskottavuudestasi saadaan näin kivasti pelastettua.

 

[Hyman Roth]

Olet ehdottomasti oikeassa tuossa yksinäisyys asiassa (tai samaa mieltä kanssani) ettei sinkkuus ole yksinäisyyden synonyymi. Mutta meillä on kaikissa ikäryhmissä, kaikissa sosiaaliluokissa jne valtavasti porukkaa, joilla ei ole ketään kenen kanssa jakaa asioita syvällisesti. Se on traagista ja laumaeläimelle tuhoisaa.

Parisuhde on tyypillisin ja onnistuessaan pitkäkestoisin kumppanuus. Useille se on valtavan upea, korvaamattoman arvokas foorumi oman ihmisyyden toteuttamiseen.

No jaa, itse en koe olevani mikään laumasielu enää ja hyvin näinkin pärjää. Voihan olla, että joku ei osaa olla yksin ja tilan jatkuessa sortuu vaikka masennukseen tai itsariin, mutta so what. Elämä ei ole reilua.

Parisuhde on nykyään aika triviaali asia. Kumppania ei enää varsinaisesti tarvita mihinkään ja siksi niitä vaihdetaan melkein yhtä usein, kuin hikisiä sukkia. Kun homma alkaa haista vanhalle hielle, niin uudet käyttöön. Ainakin itselle aikanaan parisuhteen ideaan uskominen aiheutti sen verran pahat psyykkiset kustannukset, että lopetin kaiken haihattelun kerralla. Ja btw ei siinä pohjimmiltaan ole kyse kyynisyydestä, vaan terveestä itsesuojelusta. Parempi jättää itse jutut, kuin tulla nöyryytetyksi enää. Toki välillä melkein tuntuu pahalta, kun joku kiva mimmi hajoaa palasiksi tajutessaan, ettei mulla niiden primitiivisten tarpeiden lisäksi muuta ollut mielessä.

 

[Ankkakaani]

No jaa, itse en koe olevani mikään laumasielu enää ja hyvin näinkin pärjää. Voihan olla, että joku ei osaa olla yksin ja tilan jatkuessa sortuu vaikka masennukseen tai itsariin, mutta so what. Elämä ei ole reilua.

Parisuhde on nykyään aika triviaali asia. Kumppania ei enää varsinaisesti tarvita mihinkään ja siksi niitä vaihdetaan melkein yhtä usein, kuin hikisiä sukkia. Kun homma alkaa haista vanhalle hielle, niin uudet käyttöön. Ainakin itselle aikanaan parisuhteen ideaan uskominen aiheutti sen verran pahat psyykkiset kustannukset, että lopetin kaiken haihattelun kerralla. Ja btw ei siinä pohjimmiltaan ole kyse kyynisyydestä, vaan terveestä itsesuojelusta. Parempi jättää itse jutut, kuin tulla nöyryytetyksi enää. Toki välillä melkein tuntuu pahalta, kun joku kiva mimmi hajoaa palasiksi tajutessaan, ettei mulla niiden primitiivisten tarpeiden lisäksi muuta ollut mielessä.

Aika samanlaista ajatusmaailmaa omaan itsekin, koska turpaan tuli kovaa joskus ja vähänhän tässä tietenkin pelottaa, että miten käy. Nimimerkkisi jäikin mieleen aiemmista kirjoituksista ja pystyn hyvin samaistumaan sanomisiisi. Mutta nyt tulikin vähän erilainen lauantai-ilta moneen vuoteen, että pakkohan tässä on katsoa kortit. Eikö sulle ikinä tule mitään ajatuksia, että olisipa mukavaa, jos olisi joku vakituinen nainen ja kenties, jopa rakastunut? (hyi)

 

[Carlos]

On sitä itsekin pudottu korkealta ja kovaa sen verran kivuliaasti, että tuskinpa enää edes siihen parileikkiin tulen uudelleen (vakavalla naamalla ainakaan) ryhtymään.

Selvästi kärsit jonkunasteisista traumoista liittyen pysyvään/vakavaan parisuhteeseen, ja ymppäät siihen samaan myttyyn sitten lapset, ja tuumaat että kukasta kukkaan on ainoa oikea tapa. Mitä naisiin tulee yleisellä tasolla, olen samaa mieltä, 99,9% heistä ajattelee pitkän päälle että mitä he saavat ns. "irti" suhteesta, ja kun tuo määrä alkaa painua lähelle tiettyä kipurajaa, tulee ikäviä tilanteita. Yllättävää kyllä monelle miehelle riittäisi ihan vaan halu olla toisen kanssa vaikka maailma ympärillä romahtaisi, mutta naiset ovat useimmiten kyynisen laskelmoivia.

Enivei, pointtini on se että se mitä niin kammoat voisi olla hyvinkin avartava kokemus, nimittäin ne lapset. Itse voin sanoa ilman epäilyksen häivää että omat lapseni ovat minun elämäni ainoat 100% aidot ihmissuhteet, ja nykyajan kyynisessä maailmassa voin sanoa että en tiedä mitään arvokkaampaa. Hei eivät oikeasti vaadi mitään muuta kuin rakkautta, se riittää tämän suhteen ylläpitoon. Ihan sama olenko persaukinen, työtön alkoholisti, töissä hiilikaivoksessa tai Tasavallan Presidentti, he rakastavat minua varauksetta. On aika mahtava tunne, ja se saa tämän kyynisen maailmankin tuntumaan elämisen arvoiselta.

Ja mitä siihen "en mä osaa olla isä" -juttuun tulee, niin ei pidä paikkaansa, jokainen osaa. Ja kun pidät huolen että olet synnytyksessä paikalla, ja ensimmäinen henkilö kenen sormenpäätä se pikkuinen puristaa, ei teitä voi enää koskaan erottaa mikään voima. Ja siitä hetkestä alkaen sinussa jyllää vaisto joka haluaa hoitaa ja suojella tuota pientä ihmistä - eikä sitä sitten muuta tarvitakaan isäksi ryhtymiseen.

 

[Hyman Roth]

Aika samanlaista ajatusmaailmaa omaan itsekin, koska turpaan tuli kovaa joskus ja vähänhän tässä tietenkin pelottaa, että miten käy. Nimimerkkisi jäikin mieleen aiemmista kirjoituksista ja pystyn hyvin samaistumaan sanomisiisi. Mutta nyt tulikin vähän erilainen lauantai-ilta moneen vuoteen, että pakkohan tässä on katsoa kortit. Eikö sulle ikinä tule mitään ajatuksia, että olisipa mukavaa, jos olisi joku vakituinen nainen ja kenties, jopa rakastunut? (hyi)

Tulee, totta kai, en mä mikään tunteille immuuni onneksi vielä ole. Mutta koska kuten tuossa osuvasti sanoit, turpaan on tullut riittävästi, niin osaan jo palauttaa itseni alas maahan hyvin nopeasti. Ei ole sen riskin arvoista enää alkaa ihastumaan syvemmin kehenkään.

Mutta jos sulla uskoa riittää vielä, niin kannustan ehdottomasti katsomaan ne "kortit". :) Minusta esim sellaiseen ei enää ole.

 

[Hyman Roth]

Selvästi kärsit jonkunasteisista traumoista liittyen pysyvään/vakavaan parisuhteeseen, ja ymppäät siihen samaan myttyyn sitten lapset, ja tuumaat että kukasta kukkaan on ainoa oikea tapa. Mitä naisiin tulee yleisellä tasolla, olen samaa mieltä, 99,9% heistä ajattelee pitkän päälle että mitä he saavat ns. "irti" suhteesta, ja kun tuo määrä alkaa painua lähelle tiettyä kipurajaa, tulee ikäviä tilanteita. Yllättävää kyllä monelle miehelle riittäisi ihan vaan halu olla toisen kanssa vaikka maailma ympärillä romahtaisi, mutta naiset ovat useimmiten kyynisen laskelmoivia.

Enivei, pointtini on se että se mitä niin kammoat voisi olla hyvinkin avartava kokemus, nimittäin ne lapset. Itse voin sanoa ilman epäilyksen häivää että omat lapseni ovat minun elämäni ainoat 100% aidot ihmissuhteet, ja nykyajan kyynisessä maailmassa voin sanoa että en tiedä mitään arvokkaampaa. Hei eivät oikeasti vaadi mitään muuta kuin rakkautta, se riittää tämän suhteen ylläpitoon. Ihan sama olenko persaukinen, työtön alkoholisti, töissä hiilikaivoksessa tai Tasavallan Presidentti, he rakastavat minua varauksetta. On aika mahtava tunne, ja se saa tämän kyynisen maailmankin tuntumaan elämisen arvoiselta.

Ja mitä siihen "en mä osaa olla isä" -juttuun tulee, niin ei pidä paikkaansa, jokainen osaa. Ja kun pidät huolen että olet synnytyksessä paikalla, ja ensimmäinen henkilö kenen sormenpäätä se pikkuinen puristaa, ei teitä voi enää koskaan erottaa mikään voima. Ja siitä hetkestä alkaen sinussa jyllää vaisto joka haluaa hoitaa ja suojella tuota pientä ihmistä - eikä sitä sitten muuta tarvitakaan isäksi ryhtymiseen.

Olen huomannut saman, että parisuhteessa miehellä pitäisi olla suhteessa enemmän jotain tarjottavaa ja elämäntasoa parantavaa annettavana naiselle, kuin naisella vastaavasti miehelle. Kai se kusinen suolenpätkä heistä sitten on niin suuri aarre, vaikka omasta mielestäni ne tuntuvat kaikki melko samalta :D Aika monesti eroamiset naisten aloitteesta tapahtuvat esimerkiksi juuri miehen jäädessä työttömäksi tai vaikka masentuessa. Jos elämänlaatu vähänkään laskee, niin etsitään uusi kumppani. En tietenkään sano tällä sitä, etteivätkö miehetkin osaa jättää sikamaisesti tai kevyesti, mutta kyllä naiset jättävät näkemäni ja kokemani mukaan paljon helpommin ns mukavuussyistä heti niiden ilmaannuttua. Jos ei ole Rooman tai Pariisin lomia enää tiedossa, niin äijä vaihtuu parempaan heti tilaisuuden tullen. Se siitä rakkaudesta sanan varsinaisessa merkityksessä.

Mitään lapsiin tulee, niin ihan liikaa vastuuta mun makuun. En sinänsä epäile etteivätkö ne "isiä" varauksetta rakastaisi, koska rakastanhan mäkin yhä omaa faijaani, mutta ei. Ei se onnistuisi pidemmän päälle. Ja yksi iso "handicappi" mussa naisten silmissä on juuri se, että en missään nimessä suostu perhe-elämään. Sen verran rehellinen kuitenkin deiteille olen, että kysyessä myönnän kyllä heti, etten ikinä kykene tai edes halua vastuulliseksi faijaksi.

 

[Klose16]

Tämä oli tuossa viestissäsi lähes lukemisen arvoista. Tämä oli vain vähän pielessä (kaikki muu oli sitä samaa tuubaa mitä ajankuluksesi tänne flametat),

No perustele sitten hyvä mies! Muuten jää täysin arvailujen varaan. Edes jotain. Miksi muuten vaivaudut edes kirjoittamaan. Tokihan mielipiteesi on arvokas.

sillä ongelmana eivät ole länsimiehet,joskin olet oikeassa siinä, että joillakin miehillä on ongelmia vastakkaisen sukupuolen kanssa. Viesteistäsi olen saanut sellaisen käsityksen, että tunnut pitävän itseäsikin tuohon ryhmään kuuluvana?

Ei minulla ole ongelmia naisten kanssa. Pidän naisista ja he minusta.

Anyway, se että kulttuurien välisissä avioliitoissa on kohonnut eroriski esim. suomalaisten keskinäisiin liittoihin verratuna

Heitäs jostain se tilasto nyt tänne. Ero on tarkalleen miten iso? Veikkaan että marginaalinen. Etenkin kun otetaan huomioon avoliitot.

ei johdu sen enempää miehistä kuin naisistakaan, vaan siitä että toisinaan kulttuurien eroja ei saada soviteltua. Esim. pohjoismaalainen ei aina käsitä, että on kulttuureja joissa avioliitto ei ole ensisijaisesti kahden yksilön liitto vaan perheiden. Skandinaaveille voi olla joidenkin yksilöiden kohdalla ahdistavaa havaita, että perheellä on suuresti sananvaltaa toisen puoliskon tekemisiin, eikä asioita voida aina sopia kahden kesken. Varmasti muitakin esimerkkejä on. Toisaalta taas ilman muuta on myös kulttuurien välisiä liittoja, jotka selvittävät karikot ja kestävät pidempään.

Ihan sama dynamiikka pätee itäsuomalaisen ja länsisuomalaisen välillä. Tai eri persoonallisuustyyppien. Tai tai. Mutta nämä kun ovat juuri sinua lähempänä, niin eivät niin häiritse. Oletko matkustellut?

Muuten en viitsi alentaa sinua ottamalla todesta, että yrittäisit rankata eri kulttuureja. Seuraavaksi sitten mittaamaan kalloja ja ollaankin rotuhygienian ja Tatu Vanhasen tiellä. Otetaan tuo heittosi vitsinä, niin osa uskottavuudestasi saadaan näin kivasti pelastettua.

Kyllä Suomella on lätkästä pari mitalia enemmän kuin Ugandalla.
Jostain syystä mielestäsi näin on ehkä vain urheilussa. Kun et perustele. Tummatkin pärjäävät juoksulajeissa... jostain syystä vaan.

 

[Jerry100]

Aika monesti eroamiset naisten aloitteesta tapahtuvat esimerkiksi juuri miehen jäädessä työttömäksi tai vaikka masentuessa. Jos elämänlaatu vähänkään laskee, niin etsitään uusi kumppani..

Onko tosiaan näin? Onko sulla paljon tuttavia joiden vaimo/tyttöystävä on jättänyt jonkun työttömyyden/masennuksen vuoksi?
Kysyn ihan sillä että itse lähinnä luulen tämän mielikuvan tulevan Amerikkalaisista leffoista. Tai sitten elän itse kuplassa kun en voi käsittää miksi toisen työttömyys voisi olla syy eroon.

 

[Hyman Roth]

Onko tosiaan näin? Onko sulla paljon tuttavia joiden vaimo/tyttöystävä on jättänyt jonkun työttömyyden/masennuksen vuoksi?
Kysyn ihan sillä että itse lähinnä luulen tämän mielikuvan tulevan Amerikkalaisista leffoista. Tai sitten elän itse kuplassa kun en voi käsittää miksi toisen työttömyys voisi olla syy eroon.

Kyllä vain, löytyy valitettavasti useampikin esimerkkitapaus. Jenkkileffoista en osaa mitään sanoa, mutta ehkä naiset sitten katselevat niitäkin enemmän. Ihmissuhdeviihde ei ole mun juttu. Isoin syy eroihin on käsittääkseni ollut se, kun tulee vaikeuksia ja elämä ei enää olekaan pelkkää nautintoa sekä reissaamista. Ilmeisesti se on nykyään melkoinen deal breaker. Masentunut kumppani, jonka seksihalut ja saliharrastus lopahtavat tai sitten työtön, jonka päivärahoilla ei lähdetä glamourlomalle, joutavat säälittä vaihtopenkille tänä päivänä. Mutta ei se mitään, pelin henki on mitä on ja pelata pitää sen mukaan.

 

[Jerry100]

Jos tuo on syy erota niiin voidaanko edes puhua "vakavasta" parisuhteesta?
Itselle tulee mieleen lähinnä teinien tai keskenkasvuisten oma lapsellisuus tai vielä selvemmin sanottuna oman onnen ehdollistaminen.

 

[godspeed]

Nykyään sentään tiedetään näistä mielialaongelmista ja jos toinen parisuhteen osapuolista ymmärtää hakeutua hoitoon, niin homma ei menne niin nopeasti poikki, mikäli kummatkin sitoutuvat tilanteeseen - helppoa se ei tule olemaan, kuten ei mikään parisuhteessa. Ei tarvitse mennä kuin 90-luvulle, jolloin näitä ongelmia ei tunnistettu, jolloin monenmoiset puolisoiden sekoilut olivat liikaa monille. Toki näistä on turha puhua, mikäli ei ole edes sivustakatsojan roolia.

 

[Sanainen arkku]

Kyllä vain, löytyy valitettavasti useampikin esimerkkitapaus. Jenkkileffoista en osaa mitään sanoa, mutta ehkä naiset sitten katselevat niitäkin enemmän. Ihmissuhdeviihde ei ole mun juttu. Isoin syy eroihin on käsittääkseni ollut se, kun tulee vaikeuksia ja elämä ei enää olekaan pelkkää nautintoa sekä reissaamista. Ilmeisesti se on nykyään melkoinen deal breaker. Masentunut kumppani, jonka seksihalut ja saliharrastus lopahtavat tai sitten työtön, jonka päivärahoilla ei lähdetä glamourlomalle, joutavat säälittä vaihtopenkille tänä päivänä. Mutta ei se mitään, pelin henki on mitä on ja pelata pitää sen mukaan.

Aika käsittämättömältä tällainen kuulostaa. Toisaalta eiköhän, näin ulkopuolelta katsottuna, voittaja sellaisessa erossa ole se osapuoli joka ei ehkä itseään kovin voittajaksi tunne.

Itse kun työskentelen naisten kanssa niin on hiukan vaikeaa kuvitella tuota. Tosin on selvää, että vaikka iso joukko naisia huutaakin yhteiskunnan tasa-arvoisuuden perään, niin yksilötasolla voimissaan on kulttuuri jossa kumppanilta odotetaan vähintään samantasoista menestymistä yhteiskunnassa kuin mihin itse pystyy.

 

[Hyman Roth]

Aika käsittämättömältä tällainen kuulostaa. Toisaalta eiköhän, näin ulkopuolelta katsottuna, voittaja sellaisessa erossa ole se osapuoli joka ei ehkä itseään kovin voittajaksi tunne.

Itse kun työskentelen naisten kanssa niin on hiukan vaikeaa kuvitella tuota. Tosin on selvää, että vaikka iso joukko naisia huutaakin yhteiskunnan tasa-arvoisuuden perään, niin yksilötasolla voimissaan on kulttuuri jossa kumppanilta odotetaan vähintään samantasoista menestymistä yhteiskunnassa kuin mihin itse pystyy.

Ei siinä mitään käsittämätöntä ole, loppuunsa ihminen ajattelee aina vain omaa onneaan. Jos on olemassa parempi vaihtoehto, niin se optio käytetään myös parisuhteissa ja etenkin, jos ei ole sormuksia tai toukkia hankittuna taakaksi. Eihän se "reilua" ole eikä tunnu kivalle, mutta pääasia on tajuta se mekanismi homman taustalla, eikä ottaa liian henkilökohtaisesti. Ei nykyaikana kukaan ole lopulta "korvaamaton" tai erityisen ainutlaatuinen, seuraava match löytyy jostain parituspalvelusta viimeistään jo ehkä puolessa tunnissa.

 

[godspeed]

^

Heh, en ole eri mieltä, ainakaan täysin. Mutta sanoppa se kaikille tähän aiheeseen kirjoittaville, että se rakkaus on korvattavissa. Kyllä sydän särkyy kun ei ollakaan purjehtimassa ikuiseen satamaan.

 

[Hyman Roth]

^

Heh, en ole eri mieltä, ainakaan täysin. Mutta sanoppa se kaikille tähän aiheeseen kirjoittaville, että se rakkaus on korvattavissa. Kyllä sydän särkyy kun ei ollakaan purjehtimassa ikuiseen satamaan.

No kyllä kai se vaatii melkein jo sen henkilökohtaisen pudotuksen, hajotuksen ja aallonpohjan, mutta en mä mitään sellaista kenelläkään toivo. Toki on sitten niitäkin, jotka saavat kuonoonsa kerta toisensa perään, mutta homman nimi ei selviä vielä silloinkaan. Ja vaikka nämä kirjoittelut onkin olleet vähän synkkäsävyisiä lähiaikoina, niin ettei jää kenellekään epäselväksi: Omalla tavallani mä rakastan naisia yli kaiken. En kumppaneina, mutta kokemuksina matkan varrella. :)

 

[godspeed]

^

Kelle sopii kumppanius ja kelle ei, se on tahdonvoimasta, oikeastaan halustakin kiinni. Sinulle, tai luonteellesi sopii tuollainen ns. realistinen lähestymistapa asiaan. Tietynlainen vanhanaikainen järkiperiaate voi kylläkin kaataa monet aidat, että vähästä ei lannistuta, vaan lasketaan yhteen hyödyt ja haitat ja katsotaan sitten mitä jäljelle jää, ja jos se on parempi kuin yksinolo, niin annetaan palaa. Vaan kuinka moni on valmis ylittämään ne aidat nykyaikaisen kertakäyttökulttuurin aikana, ja kuinka moni taas on valmis hyläämään hetkellisen nautinnon tunteet yhden pidemmän, mutta ehkä vähän epätasaisen suhteen suhteen, varsinkin jos voi korvata sellaisen pelkällä seksillä tai tapaamisilla. Onko kulttuurimme lopulta mukamas näin nihilistinen romantiikan suhteen? Luulen, että ei, vaan osa ei pääse fantasioistaan eroon vaan elää niiden voimalla kohtaamatta sitä mikä sitten voisi lopulta olla totta ja kestää. Tsorit runollisuudesta, mutta kyllä ihmiset ihan itse tuhoaa omat suhteensa olemalla yksinkertaisia eli tyhmiä, siinä missä ehkä vähän ironisestikin katsottuna kestävimmät suhteet tuntuu olevan kaikista yksinkertaisimpia - yhteiset harrastukset, yhteiset intohimot. Etsikää sellaisia kumppaneita, joiden kanssa teillä on jotain sitovaa yhteistä tekemistä.

 

[KiVi]

Jos parisuhteessa eläminen kenenkään kanssa ei luonnistu, vaikka jonkinlaista tahtoa parisuhteessa elämiseen löytyisi, vikaa kannattaa etsiä peilistä.

Toisaalta täällä ehti jo uhkaavasti tyrehtyä puheet naisten excel-taulukoista, kun Musta Nuoli löysi kumppanin, joten sinänsä ihan hyvä, että joku muistaa kertoa miten sydämettömiä hyödynkalastelijoita naiset ovat ja miehet hyväksikäytettyjä höperöitä.

 

[Hyman Roth]

^

Kelle sopii kumppanius ja kelle ei, se on tahdonvoimasta, oikeastaan halustakin kiinni. Sinulle, tai luonteellesi sopii tuollainen ns. realistinen lähestymistapa asiaan. Tietynlainen vanhanaikainen järkiperiaate voi kylläkin kaataa monet aidat, että vähästä ei lannistuta, vaan lasketaan yhteen hyödyt ja haitat ja katsotaan sitten mitä jäljelle jää, ja jos se on parempi kuin yksinolo, niin annetaan palaa. Vaan kuinka moni on valmis ylittämään ne aidat nykyaikaisen kertakäyttökulttuurin aikana, ja kuinka moni taas on valmis hyläämään hetkellisen nautinnon tunteet yhden pidemmän, mutta ehkä vähän epätasaisen suhteen suhteen, varsinkin jos voi korvata sellaisen pelkällä seksillä tai tapaamisilla. Onko kulttuurimme lopulta mukamas näin nihilistinen romantiikan suhteen? Luulen, että ei, vaan osa ei pääse fantasioistaan eroon vaan elää niiden voimalla kohtaamatta sitä mikä sitten voisi lopulta olla totta ja kestää. Tsorit runollisuudesta, mutta kyllä ihmiset ihan itse tuhoaa omat suhteensa olemalla yksinkertaisia eli tyhmiä, siinä missä ehkä vähän ironisestikin katsottuna kestävimmät suhteet tuntuu olevan kaikista yksinkertaisimpia - yhteiset harrastukset, yhteiset intohimot. Etsikää sellaisia kumppaneita, joiden kanssa teillä on jotain sitovaa yhteistä tekemistä.

Mä olen jopa joskus kerran pari antanut ns mahdollisuuden sellaiselle sanoisinko ulkoisesti "vaatimattomammalle" naiselle ja yrittänyt tapailla, mutta eihän siitä mitään tullut. Jos tykkää kauniista naisista, niin that's it, vaikka ei sellaista kumppaniksi asti saisikaan. Parempi tunnustaa tosiasiat itselleen, kuin tehdä kompromisseja kumppanin suhteen, jonka naamaa ei viitsi pannessa edes katsella. Hyi hitto. No, mutta onpahan kokeiltu. Näidenkään mimmien luonteessa ei mitään vikaa ollut, oikein kultaisia tapauksia, mutta ei joku "sisäinen kauneus" pitkälle riitä sekään. Mitä tekee naisella, jonka seurassa hävettää näyttäytyä jopa naapurikaupungissa saakka?

Jos parisuhteessa eläminen kenenkään kanssa ei luonnistu, vaikka jonkinlaista tahtoa parisuhteessa elämiseen löytyisi, vikaa kannattaa etsiä peilistä.

Toisaalta täällä ehti jo uhkaavasti tyrehtyä puheet naisten excel-taulukoista, kun Musta Nuoli löysi kumppanin, joten sinänsä ihan hyvä, että joku muistaa kertoa miten sydämettömiä hyödynkalastelijoita naiset ovat ja miehet hyväksikäytettyjä höperöitä.

Ei tässä naisia syyllistetä, kyllähön molemmat sukupuolet jallittaa kilpaa toisiaan. Naisille kyse on ehkä enemmän sosiaalisen nousun tavoittelusta ja miehillä taas paremman perseen saamisesta. Kysymys on enemmän siitä, että mihin ja missä vaiheessa "tyytyy". Ja mähän en ala tyytymään, se on luuserien meininkiä. Vähän sama, kuin saisi palkan väärin laskettuna, mutta ei olisi munaa vaatia enempää.

 

[godspeed]

^

Joo emmä sua henk koht kritisoinut, enkä tarkoittanut, että rumien tai "rumien" kanssa tarttis väkisin heilastella, jos ei natsaa. Annoit vaan kuvan, että kaikki naisten kanssa touhuaminen on vain ja ainoastaan pleijarimeininkiä, mistä sitten lähdin johtaan omaa ajatustani, että näin ei ole kaikkien kohdalla. Onneksi, sillä kyllä nk. läsäkin löytää läsän jota panna ja lisääntyä ja onneksi olkoon heille. Tämä sanottuna virne suupielessä, sillä monesti se ulkoinen habitus on peiliin katsojien ongelma tai pikemminkin tapa. Ja joo, eihän mitää suomursua kukaan jaksa katsella jos itse on edes vähääkään Fabion näköinen. Tai paremman näköinen, Fabiosta ei voi laittaa huonommaksi.

 

[Hyman Roth]

^

Joo emmä sua henk koht kritisoinut, enkä tarkoittanut, että rumien tai "rumien" kanssa tarttis väkisin heilastella, jos ei natsaa. Annoit vaan kuvan, että kaikki naisten kanssa touhuaminen on vain ja ainoastaan pleijarimeininkiä, mistä sitten lähdin johtaan omaa ajatustani, että näin ei ole kaikkien kohdalla. Onneksi, sillä kyllä nk. läsäkin löytää läsän jota panna ja lisääntyä ja onneksi olkoon heille. Tämä sanottuna virne suupielessä, sillä monesti se ulkoinen habitus on peiliin katsojien ongelma.

No ainakin toivon, ettei olisi pelkkää pleijarimeininkiä kaikilla. Onhan parisuhteen idea kaunis ja tavoittelemisen arvoinen, mutta toteutus haasteellisuudessaan samaa luokkaa, kuin "ihmiskasvoinen sosialismi". :D

 

[godspeed]

Ken osaa ja ken ei. Ken löytää ja ken ei. Löysi Barbien ainakin.

 

[MustatKortit]

Ei minulla ole ongelmia naisten kanssa. Pidän naisista ja he minusta.
...

Mielestäni tämä vastauksesti @Stonewall :lle on ristiriidassa joidenkin aiempien juttujesi kanssa. Korjaa jos olen väärässä, mutta sinä olet ymmärtääkseni kirjoittanut pidemmältikin siitä, että sinulla on ollut ongelmia (länsimaisen) naisten kanssa, kommunikaatiossa, ymmärtämisessä jne...

 

[godspeed]

^

Mitä valitat? Hän on kertonut tulevansa naisten kanssa erinomaisesti toimeen kansallisuudesta riippumatta - naistenmies henkeen ja vereen. Mene muualle pöyristyttävien väitteidesi kanssa.

 

[Leon]

^

Ei mulla mitään asiaa ole, mutta ihan vitun ärsyttävä tyyli viitata hyvällä tuurilla edelliseen viestiin. Lainaustoimintoko liian vaikea käyttää?