^
Kelle sopii kumppanius ja kelle ei, se on tahdonvoimasta, oikeastaan halustakin kiinni. Sinulle, tai luonteellesi sopii tuollainen ns. realistinen lähestymistapa asiaan. Tietynlainen vanhanaikainen järkiperiaate voi kylläkin kaataa monet aidat, että vähästä ei lannistuta, vaan lasketaan yhteen hyödyt ja haitat ja katsotaan sitten mitä jäljelle jää, ja jos se on parempi kuin yksinolo, niin annetaan palaa. Vaan kuinka moni on valmis ylittämään ne aidat nykyaikaisen kertakäyttökulttuurin aikana, ja kuinka moni taas on valmis hyläämään hetkellisen nautinnon tunteet yhden pidemmän, mutta ehkä vähän epätasaisen suhteen suhteen, varsinkin jos voi korvata sellaisen pelkällä seksillä tai tapaamisilla. Onko kulttuurimme lopulta mukamas näin nihilistinen romantiikan suhteen? Luulen, että ei, vaan osa ei pääse fantasioistaan eroon vaan elää niiden voimalla kohtaamatta sitä mikä sitten voisi lopulta olla totta ja kestää. Tsorit runollisuudesta, mutta kyllä ihmiset ihan itse tuhoaa omat suhteensa olemalla yksinkertaisia eli tyhmiä, siinä missä ehkä vähän ironisestikin katsottuna kestävimmät suhteet tuntuu olevan kaikista yksinkertaisimpia - yhteiset harrastukset, yhteiset intohimot. Etsikää sellaisia kumppaneita, joiden kanssa teillä on jotain sitovaa yhteistä tekemistä.
