Naisasiat

[Klose16]

Sinä, kaikista tähän ketjuun kirjoittaneista, mainitset kulttuurirasismin.

Itse olen ollutkin hyvin avoimesti rasistinen tässä asiassa. Muut eivät, tähän osoitin.

En ole aivan varma, onko se rasistisuus sitten jotenkin parempaa kun se kohdistuu omaan kotikulttuuriin. Mutta sen tiedän, että olen aiheeseen perehtynyt paremmin, kuin täällä vinkuintioita ja banaanimaita heittelevät "keskustelijat".

 

[Klose16]

Joo, olen tosi synkkä rasisti. Lähinnä sain sen kuvan, että esimerkiksi avo- tai vapaita suhteita ei Aasiassa niin mielellään katsella, kuin mitä täällä. Siis meinaan tällä, että oltaisiin enemmän "tosissaan" liikkeellä keskimäärin. Enkä yhtään epäile sinkkujen olemassaoloa itäisellä pallonpuoliskolla, kun miessukupuolen suosiminen joissain maissa on aika absurdilla tasolla. Joku peruskundi Kung Ho kiinalaisesta miljoonakaupungista, minkä nimeä en ole edes kuullut, on aika heikoilla pääsyssä naisen päälle.

Mitkäs kulttuurit ne voivat hyvin tälläkin hetkellä ja omaavat hieman pitemmän historiankin? Missä päin perhearvot ovat luonnollisimmillaan? En kuitenkaan pidä itsekään tätä aivan yksinkertaisena juttuna, kuten itsekin kuvailit eroavaisuuksia on ihan paikallisinakin. Asioita voi tarkastella niin ja näin.

Enkä yhtään epäile sitäkään, ettetkö ole tehnyt myös tilastoissa oikeaa havaintoa. Valtaosa omistakin kavereista on vielä sinkkuja ja ikähaitarilla 20-40, eikä useaa heistä mikään seurustelu kiinnosta sen enempää, kuin esim lumen kolaaminen. Varmasti on paljon edelleen sellaisia "romanttisen" rakkauden ja perhe-elämän perään haikailevia, jotka nykyisessä asenneilmastossa kyllä joutuvat melko lujille. Mutta kuten sanoit, niin suomalainen on vapaa valitsemaan, se ei ole mitään roskaa. Itse olen valinnut pitää naissuhteeni sellaisina, että en joudu niistä vahingossakaan kärsimään.

En ole samaa mieltä vapaudesta valita. Itsekin synnyin (valitsematta) Suomeen ja olin käytännössä pakotettu kasvamaan siinä kulttuurissa, mikä johti erinäisiin ikävämpiin seurauksiin kuten väkinäiseen sinkkuuteen. En ole pystynyt myöskään valita kuvaamaasi hedonistista tapailukulttuuria koska sellainen ei ole kiinnostanut. Suomi muuttui omanakin aikana vielä sillä tavalla että en ole voinut valita romanttista, vakavaa parisuhdetta vaikka olisin halunnut jne. Vapaus on aina kontekstisidonnaista.

Sen sijaan Aasiassa... vapauteni on kasvanut aivan exponentiaalisesti. Paitsi että olen nyt vapaa elämään jopa unelmieni mukaisessa suhteessa, niin sellaista oikeanlaista seuraa olisi muutenkin tarjolla silmänkantamattomiin. Tämän vapaammaksi en tässä asiassa enää tule!

 

[Hyman Roth]

Mitkäs kulttuurit ne voivat hyvin tälläkin hetkellä ja omaavat hieman pitemmän historiankin? Missä päin perhearvot ovat luonnollisimmillaan? En kuitenkaan pidä itsekään tätä aivan yksinkertaisena juttuna, kuten itsekin kuvailit eroavaisuuksia on ihan paikallisinakin. Asioita voi tarkastella niin ja näin.



En ole samaa mieltä vapaudesta valita. Itsekin synnyin (valitsematta) Suomeen ja olin käytännössä pakotettu kasvamaan siinä kulttuurissa, mikä johti erinäisiin ikävämpiin seurauksiin kuten väkinäiseen sinkkuuteen. En ole pystynyt myöskään valita kuvaamaasi hedonistista tapailukulttuuria koska sellainen ei ole kiinnostanut. Suomi muuttui omanakin aikana vielä sillä tavalla että en ole voinut valita romanttista, vakavaa parisuhdetta vaikka olisin halunnut jne. Vapaus on aina kontekstisidonnaista.

Sen sijaan Aasiassa... vapauteni on kasvanut aivan exponentiaalisesti. Paitsi että olen nyt vapaa elämään jopa unelmieni mukaisessa suhteessa, niin sellaista oikeanlaista seuraa olisi muutenkin tarjolla silmänkantamattomiin. Tämän vapaammaksi en tässä asiassa enää tule!

Ok, ei se multa ole pois ja hyvä homma, jos menee hyvin. En mäkään joskus nuorena ja runoja lukevana romantikkona lämmennyt muulle, kuin ajatukselle "onnellisesta parisuhteesta" jne. Sitä sitten tuli kokeiltua ei välttämättä väärien, mutta ei ehkä oikeidenkaan ihmisten kanssa ja lopulta ymmärsin kyseessä olevan vain yksi iso valhe. Ei ole mitään sitä ainoaa oikeaa, paitsi hömppäkirjoissa mitä saa kioskilta. Eikä siinä ollut kyse mistään maagisesta onnesta/kemiasta, vaan epäterveistä riippuvuuksista, ylimääräisistä vastuista, jatkuvista kompromisseista ja seksielämän kuolemisesta. Siis ei välttämättä määrässä, mutta sisällössä ainakin. Jälkikäteen ajateltuna ihme, etten koskaan sortunut käymään vieraissa itse. Ilmeisesti olen kuitenkin pohjimmiltani yhä moraalinen olento, vaikka muuta väitetäänkin. Nykyään ei sitten olekaan stressiä, sitoumuksia, ei toivottuja tunteita tai muutakaan romanttista.

Kaukoidän kulttuurit todella omaavat pidemmän ainakin tunnetun historian, kuin mitä meikäläinen. Myös hyvin mielenkiintoisen sellaisen, josta luen aina silloin tällöin kirjoja. Etenkin Japani ja parempi Korea ovat mielenkiintoisia sekoituksia idästä ja lännestä. Perhearvoista en osaa oikein sanoa mitään sen suhteen, että mikä on tervettä ja ei. Siellä Aasiassa ehkä on luonnollista joku tiivis yhteydenpito ja taattojen elättäminen omilla palkoilla, mutta onneksi ei täällä. Toki voin jeesiä joskus, jos pystyn vähillä rahoillani jotain sukulaista tms, mutta ei nämäkään sais mitään pakkoja tai velvoitteita olla. Mä tykkään olla omassa pienessä kosmoksessani ja tehdä mitä lystään.

Loppujen lopuksi isossa mittakaavassa me saadaan valita yllättävän vähän. Kyllä mäkin vielä mieluummin olisin syntynyt vaikka Saksaan, Tanskaan tai Hollantiin ja nykyistä komeammaksi toki, mutta ei tämä Suomikaan mikään musta pekka ole. Pitää vain pelata niillä korteilla mitä käteensä saa niin hyvin kuin osaa. Realismilla pääsee pitkälle.

 

[ernestipotsi]

Jotenkin huvittaa nämä yleistykset "aasialaisnaisista". Aasiassa on naisia enemmän kuin muualla Maailmassa yhteensä. Sinne mahtuu erittäin vaihteleva joukko eri kulttuureita. Lähi-idän naiset poikkeavat rajusti esim. intialaisista tai thaimaalaisista naisista. Japanilaisia ei voi yhdistää oikeastaan mihinkään ja esim. Kiinassa on niin monta etnistä, kielellistä ja kulttuurillista ryhmää josta saa jo yksinään parin Euroopan verran erilaisia piirteitä. Jos Aasiaa halutaan yleistää, niin sitten pitäisi myös rinnastaa suomalaiset, espanjalaiset ja somalit "eur-afrikkalaisiksi" naisiksi. Minulla on kokemusta niin aasialaisista (korea, hong kong) kuin eurafrikkalaisista naisista (suomi, viro).

 

[Klose16]

Jotenkin huvittaa nämä yleistykset "aasialaisnaisista". Aasiassa on naisia enemmän kuin muualla Maailmassa yhteensä. Sinne mahtuu erittäin vaihteleva joukko eri kulttuureita.

Ei sitä naista sieltä Aasiastakaan tikalla karttapalloon -menetelmällä tarvitse lähteä hakemaan. ;-)

 

[tant gredulin]

Japanilaisia ei voi yhdistää oikeastaan mihinkään ja esim. Kiinassa on niin monta etnistä, kielellistä ja kulttuurillista ryhmää josta saa jo yksinään parin Euroopan verran erilaisia piirteitä.

Japanin tilanne taitaa todella olla omanlaisensa.
Vanhenevan Japanin ikäkriisi syvenee, koska moni nuori on menettänyt kiinnostuksensa parisuhteeseen ja seksiin.

Koko juttu: Japanin ikäkriisi syvenee – nuoria vaivaa "selibaattisyndrooma" - Japani - Ulkomaat - Helsingin Sanomat

 

[Hyman Roth]

Japanin tilanne taitaa todella olla omanlaisensa.
Vanhenevan Japanin ikäkriisi syvenee, koska moni nuori on menettänyt kiinnostuksensa parisuhteeseen ja seksiin.

Koko juttu: Japanin ikäkriisi syvenee – nuoria vaivaa "selibaattisyndrooma" - Japani - Ulkomaat - Helsingin Sanomat

Noinhan se juuri menee. Miksi alkaa äärimmäisen epävarmaan projektiin, jossa vaakalaudalla on omat tunteet ja joillain herkemmillä jopa mielenterveys? Japanissa ollaan tässäkin asiassa loppuunsa aika fiksuja ja pragmaattisia, mutta ei siinä sentään seksistä tarvitsisi luopua, vaikka melkoisessa pornon luvatussa maassa ovatkin..

 

[Prof. Puck]

Jotenkin huvittaa nämä yleistykset "aasialaisnaisista". Aasiassa on naisia enemmän kuin muualla Maailmassa yhteensä. Sinne mahtuu erittäin vaihteleva joukko eri kulttuureita....

Aasian kontekstissa melkeinpä vielä enemmän, tai vähintäänkin yhtä paljon, vaikuttaa maan ja kulttuurin lisäksi myös se, mistä sosiaali-ekonomisesta luokasta nainen tulee. Tätä voi olla hiukan vaikea ymmärtää tarpeeksi syvällisesti Suomalaisesta kontekstista asiaa tarkastellessa jossa ero yhteiskuntaluokkien välillä on varsin pieni. Pattayan baarityttö ja hyvin koulutettu, varakkaasta perheestä tuleva thaimaalainen nainen ovat monessa suhteessa miltei yhtä kaukana toisistaan kuin vaikkapa Suomalainen ja Aasialainen nainen ovat..

Olen parisuhteessa Aasialaisen naisen kanssa (en Thaimaalaisen..) ja kyllä homma menee siten, että mielellään käymme lomailemassa Suomessa kesäisin, mutta kynnys muuttaa Suomeen on korostetun korkea johtuen niistä ennakko-oletuksista ja stereotypioista, mitä suomalaisilla (ja valitettavasti on sanottava, erityisesti monilla suomalaisilla naisilla), on aasialaisia kanssasisariaan kohtaan. Mulla rouva meinasi palata ekalla lomareissulla Suomeen takaisin kotia kohti Seutulasta ulos pääsemattä, kun kohtaisi tietynlaista alaspäin katsovaa rasismia ja ennakkoasenteita ja ylipäätään äärimmäisen huonoa asiakaspalvelua ensiksi kohtaamiensa suomalaisten taholta. Toki huonoa tuuriakin oli roppakaupalla mukana, mutta kyllä sen helposti vaistoaa, mitä keskiverto suomalainen ensimmäisenä ajattelee, kun puolisoni (Aasialaisen naisen) näkee. Ei kiinnosta elää sellaisessa ilmapiirissä ja ei sen puoleen, parempi puoliskoni ei siihen kyllä suostuisikaan. Sen verran hänellä itsekunnioitusta ja näkemystö ja kokemusta elämästä yleensä ja eri kulttuureista on.

Joka tapauksessa, on aina parempi ottaa yksilöt yksilöinä. Mitä minä olen naisista tähän mennessä oppinut elämäni aikana ymmärtämään (mikä ei, tietenkään, ole paljoa..), niin ainakin se, että mahtavia naisia löytyy kulttuurin katsomatta ja yhtä vaikeita, tai vielä vaikeampia, ne ovat maasta tai kulttuurista riippumatta. Eikä kannata noiden anekdoottien, kuten vaikkapa varpaankynsien leikkaamisten tms. hämätä liiaksi. Naurattaa ajatuskin siitä, että joku asemoisi esimerkiksi puolisoni meidän parisuhteessa jotenkin heikompaan asemaan. Aasialainen työkaverini seisoi jokunen viikko sitten ulko-oven takana tunnin ja maanitteli vaimoaan päästämään hänet sisään, kotiinsa. Syy... oli 45 minuuttia myöhässä sovitusta kotiintuloajasta heh.. Sanomattakin selvää, että minä en olisi oven takana odotellut, mutta kukaan mun aasialaisista kollegoista ei nähnyt asiassa mitään kummallista. Mitä minä olen noiden aasialaisten parisuhteita katsonut yleisesti, niin ei se naisten alisteinen suhde muutenkaan ihan niin mustavalkoinen asetelma kuitenkaan ole. En kutsuisi sitä tasa-arvoksi, varsinkaan länsimaalaisesta perspektiivistä asiaa tarkastellen, mutta kyllä siinä keskimäärin ihan selkeä valtasuhteiden tasapaino on puolisoiden välillä. Joskus toimii, joskus ei... ihan niinkuin Suomessakin.

 

[Meeps]

Mitkäs kulttuurit ne voivat hyvin tälläkin hetkellä ja omaavat hieman pitemmän historiankin? Missä päin perhearvot ovat luonnollisimmillaan? En kuitenkaan pidä itsekään tätä aivan yksinkertaisena juttuna, kuten itsekin kuvailit eroavaisuuksia on ihan paikallisinakin. Asioita voi tarkastella niin ja näin.



En ole samaa mieltä vapaudesta valita. Itsekin synnyin (valitsematta) Suomeen ja olin käytännössä pakotettu kasvamaan siinä kulttuurissa, mikä johti erinäisiin ikävämpiin seurauksiin kuten väkinäiseen sinkkuuteen. En ole pystynyt myöskään valita kuvaamaasi hedonistista tapailukulttuuria koska sellainen ei ole kiinnostanut. Suomi muuttui omanakin aikana vielä sillä tavalla että en ole voinut valita romanttista, vakavaa parisuhdetta vaikka olisin halunnut jne. Vapaus on aina kontekstisidonnaista.

Sen sijaan Aasiassa... vapauteni on kasvanut aivan exponentiaalisesti. Paitsi että olen nyt vapaa elämään jopa unelmieni mukaisessa suhteessa, niin sellaista oikeanlaista seuraa olisi muutenkin tarjolla silmänkantamattomiin. Tämän vapaammaksi en tässä asiassa enää tule!

Voi tämän asian nähdä niinkin, että koska olet syntynyt Suomessa, sinulla on ollut vapaus muuttaa sinne Aasiaan, josta olet löytänyt suuremman vapauden. Jos olisit syntynyt jossain muualla, ei sitä vapautta välttämättä olisi.

 

[Klose16]

Voi tämän asian nähdä niinkin, että koska olet syntynyt Suomessa, sinulla on ollut vapaus muuttaa sinne Aasiaan, josta olet löytänyt suuremman vapauden. Jos olisit syntynyt jossain muualla, ei sitä vapautta välttämättä olisi.

Aivan totta. Kunhan en sitä ennen juonut/lääkettänyt itseäni sekaisin. Minä tähän pystyin, mutta ihan kaikki eivät.

 

[ruuhka]

Aasialaisissa naisissa on se etu, että tällaisia tapauksia ei tule vastaan Kaunis kesäilta vaikka muuten kulttuuri seurustelun vapauden suhteen ei ehkä olisi aivan optimi.

 

[nummenkallio]

Täällä on tullut raportoitua siitä, miten uusi emäntä on rikkaasta suvusta ja niin edelleen. Nyt olen valitettavasti edennyt siihen pisteeseen, että se lähinnä vituttaa. Hieman jo aiemminkin tätä pelkäsin, mutta ymmärtäjiä ei löytynyt.

Hyvät jutut ensin. Suhde itse on hyvä, ja tärkeistä tärkein eli appiukkokin tykkää. Ongelma on se, etten tunne oloani kotoisaksi tässä jengissä, vaikka minusta pidetäänkin. Vaikka olenkin akateeminen ja hyvässä työssä, niin suvun taustaa ei pääse pakoon. Oma suku on yhtä johtajaa (isä, duunaritaustalta johtajaksi päässyt) lukuunottamatta niin tavista ja umpidemaria paperimiestä useammassa polvessa, että tuo ullanlinnalainen rahajengi tuntuu vieraalta. Ja sitä tunnetta ei pääse pakoon, vaikka yrittäisi.

Sanoin joskus alussa, että jos emäntä olisi tavallinen tyttö, katselisin jo kihloja ja varaisin kirkkoa, miettisin ehkä jo lapsilukuakin. Se pitää edelleen paikkansa. Varmaan jotkut kiihkokokkarit tulevat tänne suu vaahdossa selittämään, että pitäisi vain mennä järjellä ja naida ylöspäin, kun on tilaisuus, mutta kun se ei tunnu oikealta. Kaipaan sellaista tavallista tyttöä ja sen tavallisia vanhempia ja tavallista sukua. Rahan naiminen ei ole ollut koskaan minulle tavoite, eikä ole nytkään. Itse asiassa ajatuskin ällöttää. Meillä on suvussa jonkin verran rahaa, vaikka eihän paperiduunarisuku helsinkiläisen juristisuvun varallisuuteen yllä.

Koko suhteen ajan olen miettinyt, lähtisinkö menemään, vaikka kaikki on periaatteessa hyvin. Sitä mietin edelleen, kun ei vain tunnu kotoisalta. Emännästä tykkään, mutta tausta vain tökkii. Luin Miika Nousiaisen "Metsäjätin", mutta en siitäkään löytänyt apua, vaikka se oli muuten yksi parhaita koskaan lukemiani romaaneja.

 

[arvee]

...

Koko suhteen ajan olen miettinyt, lähtisinkö menemään, vaikka kaikki on periaatteessa hyvin. Sitä mietin edelleen, kun ei vain tunnu kotoisalta. Emännästä tykkään, mutta tausta vain tökkii. Luin Miika Nousiaisen "Metsäjätin", mutta en siitäkään löytänyt apua, vaikka se oli muuten yksi parhaita koskaan lukemiani romaaneja.

Jätä se nainen. Heti.
Kyllä sinä löydät naisen, jonka isä ei pidä sinusta ja jonka suku harrastaa kädenvääntöä kommentoidessaan tosi-tv ohjelmia.

 

[Infamous]

Jätä se nainen. Heti.
Kyllä sinä löydät naisen, jonka appiukko ei pidä sinusta ja jonka suku harrastaa kädenvääntöä kommentoidessaan tosi-tv ohjelmia.

Erittäin hyvin sanottu siellä perällä.

Vakavasti: ongelma on lähinnä toverin nummenkallio sinun päässäsi. Jos tuntuu, ettet pysty hyväksymään paremman puoliskosi parempaa sukutaustaa, niin minkäs sille mahtaa. Ohjaa neitosesi vaikkapa Tampereen Hervannan suuntaan, niin allekirjoittanut voi koittaa onneansa.

Jos taas toimit niin kuin normaali järkevä ihminen, niin tarkastelet kaikkea muuta kuin mielitiettysi sukutaustaa. Jos teillä tuntuu suhteessa muuten hyvältä, niin älä nyt perkele tuhri sitä oman ylpeytesi vuoksi. Taukki, herätys!

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Hyvää ja rakkauden täyteistä yötä palsta!

Sitäpä samaa.

nummenkalliolle muuten terveisiä: littipeukku.

 

[pernaveikko]

Vakavasti: ongelma on lähinnä toverin nummenkallio sinun päässäsi.

Oletko miettinyt tai kysynyt sitä, että Häntäkin saattaa harmittaa oma sukutaustansa? Ehkä hänkin haluaisi elää tavallista elämää juuri sinun kanssa eikä miettiä suvusta tulevia paineita. Ei kaikki halua olla rantaruotsalaisia kansitakkisia purjehtijoita mitkä pakotetaan pelaamaan golfia, vaikka ei huvittaisi.

Suomen kaltaisessa sivistysmaassa on erittäin surullista, jos joutuu miettimään mitähän se suku nyt minusta ajattelee. Yhtä hyvin ei ole asia esimerkiksi siellä Aasiassa.

 

[Klose16]

Aasialaisissa naisissa on se etu, että tällaisia tapauksia ei tule vastaan Kaunis kesäilta vaikka muuten kulttuuri seurustelun vapauden suhteen ei ehkä olisi aivan optimi.

Aasialaisissa (naisissa) on tosiaan paljon vähemmän tuollaista aivan avoimesti ja äkkiä ilmenevää mielenvikaisuutta. Hekin saattavat vaikka polkea rupikonnia, tai käyttäytyä muuten erikoisen hassusti, mutta ei nyt sentään ekoilla treffeillä miehen takapihalla asustavan otuksen kimppuun käydä, tai saateta muuten miehen oloa kummalliseksi. Se on kunnioitusta.

Suomalaisilta naisilta puuttuu tuollainen ominaisuus jokseenkin täysin. Aasialaisten luontainen miellyttämiskyky taas on ihailtavaa. Aina. Se on jotakin itseä, yksilötasoa suurempaa. Tällainen tunneälykkyys suomalaisilta toki yleensäkin puuttuu.

 

[Klose16]

Suomen kaltaisessa sivistysmaassa on erittäin surullista, jos joutuu miettimään mitähän se suku nyt minusta ajattelee. Yhtä hyvin ei ole asia esimerkiksi siellä Aasiassa.

En minäkään kyllä Suomessa etenkään jaksaisi jostain suvuista ottaa harmaita hiuksia... Parempiakin harrastuksia on tiedossa.

Aasiassa on joitain kulttuureja joissa sukuun on varmaan hankalampaa päästä, kun taas toisissa suhtautuminen on huomattavasti avoimempaa ja yllättävänkin luottavaista, toki tässä ulkomaalaisuus (vaaleaihoisuus) auttaa - etenkin kun on juuri lentänyt pitkiä matkoja saapuakseen ja varsinkin jos vielä omaa vähän mahaakin. Yleisesti sanoisin kunhan morsiamella pysyy hymy kasvoilla eikä ole itse täysin pihi rahoistaan eli auttaa perhettä siinä sivussa suomalaisittain hyvinkin kohtuullisilla summilla niin arvostus ja suhtautuminen on luonnollista ja lämminhenkistä, rentoa.

Paljon enemmän rahaa menee jo pelkästään sille suomalaiselle morsiamelle puhumattakaan kaikenlaisista sivukuluista... Usein jo päästäkseen kosioasemaan suomalaisen naisen kanssa vaaditaan selvästi isompi omaisuus mitä Aasiassa ehtisi tuhlaamaan. :D

 

[TQoFE]

Hyvät jutut ensin. Suhde itse on hyvä, ja tärkeistä tärkein eli appiukkokin tykkää. Ongelma on se, etten tunne oloani kotoisaksi tässä jengissä, vaikka minusta pidetäänkin. Vaikka olenkin akateeminen ja hyvässä työssä, niin suvun taustaa ei pääse pakoon. Oma suku on yhtä johtajaa (isä, duunaritaustalta johtajaksi päässyt) lukuunottamatta niin tavista ja umpidemaria paperimiestä useammassa polvessa, että tuo ullanlinnalainen rahajengi tuntuu vieraalta. Ja sitä tunnetta ei pääse pakoon, vaikka yrittäisi.

Naisesi vaikuttaa oikein hyvältä naiselta. Toivottavasti hän ymmärtää oman parhaansa ja etsii itselleen miehen, joka rakastaa häntä tästä hänen kauheasta ominaisuudestaan huolimatta, tekemättä siitä numeroa.

Joskus hyvin kauan sitten minulla oli ulkopuolinen olo, koska huomasin, että miehen suvun sivistystaso on ihan toista, vaikka olen ihan tavallinen ihminen. Piti varoa sanomisiaan, ettei tule loukanneeksi ihmisiä, joiden mielestä oli mm. ihan ok, että jokainen häipyy joulunakin ruokapöydästä kun oma lautanen on tyhjä. Appiukkokokelas ei edes pitänyt minusta, "kun sinoot sieltä Hesaasta". En silti antanut asian haitata tai vaivata mieltä, koska eihän suvun kanssa tarvitse jakaa ruokapöytää joka ikinen päivä, vaan suhde kaatui ihan muihin asioihin.

 

[Leelian Lepotuoli]

Täällä on tullut raportoitua siitä, miten uusi emäntä on rikkaasta suvusta ja niin edelleen. Nyt olen valitettavasti edennyt siihen pisteeseen, että se lähinnä vituttaa. Hieman jo aiemminkin tätä pelkäsin, mutta ymmärtäjiä ei löytynyt.

Hyvät jutut ensin. Suhde itse on hyvä, ja tärkeistä tärkein eli appiukkokin tykkää. Ongelma on se, etten tunne oloani kotoisaksi tässä jengissä, vaikka minusta pidetäänkin. Vaikka olenkin akateeminen ja hyvässä työssä, niin suvun taustaa ei pääse pakoon. Oma suku on yhtä johtajaa (isä, duunaritaustalta johtajaksi päässyt) lukuunottamatta niin tavista ja umpidemaria paperimiestä useammassa polvessa, että tuo ullanlinnalainen rahajengi tuntuu vieraalta. Ja sitä tunnetta ei pääse pakoon, vaikka yrittäisi.

Sanoin joskus alussa, että jos emäntä olisi tavallinen tyttö, katselisin jo kihloja ja varaisin kirkkoa, miettisin ehkä jo lapsilukuakin. Se pitää edelleen paikkansa. Varmaan jotkut kiihkokokkarit tulevat tänne suu vaahdossa selittämään, että pitäisi vain mennä järjellä ja naida ylöspäin, kun on tilaisuus, mutta kun se ei tunnu oikealta. Kaipaan sellaista tavallista tyttöä ja sen tavallisia vanhempia ja tavallista sukua. Rahan naiminen ei ole ollut koskaan minulle tavoite, eikä ole nytkään. Itse asiassa ajatuskin ällöttää. Meillä on suvussa jonkin verran rahaa, vaikka eihän paperiduunarisuku helsinkiläisen juristisuvun varallisuuteen yllä.

Koko suhteen ajan olen miettinyt, lähtisinkö menemään, vaikka kaikki on periaatteessa hyvin. Sitä mietin edelleen, kun ei vain tunnu kotoisalta. Emännästä tykkään, mutta tausta vain tökkii. Luin Miika Nousiaisen "Metsäjätin", mutta en siitäkään löytänyt apua, vaikka se oli muuten yksi parhaita koskaan lukemiani romaaneja.

Kerro vielä miten tämä häiritsee käytännön tasolla teidän elämistä? Maksaako se rikas isukki tyttärensä luottokorttilaskut ja asumisen ja susta tuntuu riittämättömältä sen rinnalla? Vai onko teillä tilanteita, että sun rahat ei riitä siihen mitä nainen haluaisi tehdä/ostaa. Kahdestaanhan te sitä elämäänne rakennatte, muu perhe pysyy taustalla ja siihenkin saa halutessaan ihan mukavasti otettua etäisyyttä.

Mutta jos kerran kaipaat toisenlaista ihmistä niin eiköhän se kerro kaiken oleellisen kuitenkin..

 

[Knox]

Täällä on tullut raportoitua siitä, miten uusi emäntä on rikkaasta suvusta ja niin edelleen. Nyt olen valitettavasti edennyt siihen pisteeseen, että se lähinnä vituttaa. Hieman jo aiemminkin tätä pelkäsin, mutta ymmärtäjiä ei löytynyt.

Hyvät jutut ensin. Suhde itse on hyvä, ja tärkeistä tärkein eli appiukkokin tykkää. Ongelma on se, etten tunne oloani kotoisaksi tässä jengissä, vaikka minusta pidetäänkin. Vaikka olenkin akateeminen ja hyvässä työssä, niin suvun taustaa ei pääse pakoon. Oma suku on yhtä johtajaa (isä, duunaritaustalta johtajaksi päässyt) lukuunottamatta niin tavista ja umpidemaria paperimiestä useammassa polvessa, että tuo ullanlinnalainen rahajengi tuntuu vieraalta. Ja sitä tunnetta ei pääse pakoon, vaikka yrittäisi.

Ehkä niitä ymmärtäjiä ei löydy, koska tässä ei pitäis olla mitään ongelmaakaan. Sulla vaikuttaa olevan kaikki hyvin, mutta kehittelet itse jonkun ongelman suvusta, joka on vielä ottanut sinut hyvin vastaan. Tai oikeastaan tuntuu siltä, että olet jo päättänyt jättää eukon, mutta yrität perustella sitä itsellesi tällä "sillä on rikas suku".

Sanoin joskus alussa, että jos emäntä olisi tavallinen tyttö, katselisin jo kihloja ja varaisin kirkkoa, miettisin ehkä jo lapsilukuakin. Se pitää edelleen paikkansa. Varmaan jotkut kiihkokokkarit tulevat tänne suu vaahdossa selittämään, että pitäisi vain mennä järjellä ja naida ylöspäin, kun on tilaisuus, mutta kun se ei tunnu oikealta. Kaipaan sellaista tavallista tyttöä ja sen tavallisia vanhempia ja tavallista sukua. Rahan naiminen ei ole ollut koskaan minulle tavoite, eikä ole nytkään. Itse asiassa ajatuskin ällöttää. Meillä on suvussa jonkin verran rahaa, vaikka eihän paperiduunarisuku helsinkiläisen juristisuvun varallisuuteen yllä.

Ja tämä suvun tuoma raha tekee naisesta ei-tavallisen? Miten tämä suvun raha vaikuttaa teidän elämään konkreettisesti? Vai ahdistaako sua se, että naisella on enemmän taatelia, ja näin ollen perinteinen mies tuo leivän pöytään ajattelu ei päde teillä? Ja en kysele vittuillakseni, vaan mun on ihan oikeasti vaikea ymmärtää mikä tuossa niin paljon ahdistaa. Jos eukon suku kohtelisi sua kuin paskaa, niin ymmärtäisin edes jollain tasolla.

Koko suhteen ajan olen miettinyt, lähtisinkö menemään, vaikka kaikki on periaatteessa hyvin. Sitä mietin edelleen, kun ei vain tunnu kotoisalta. Emännästä tykkään, mutta tausta vain tökkii. Luin Miika Nousiaisen "Metsäjätin", mutta en siitäkään löytänyt apua, vaikka se oli muuten yksi parhaita koskaan lukemiani romaaneja.

No, varmaan reiluinta tätä naista kohtaa olisi se, että lähtisit menemään. Jos olet koko suhteen ajan moista miettinyt, niin se on varmaan se paras ratkaisu.

Mutta ei kannata sitten yllättyä jos vastaan tulee uusi nainen, jonka suvun kanssa ei tunne oloaan kotoisaksi. Mulla on maailman mahtavin avopuoliso, mutta hänellä on harvinaisen vittumaiset vanhemmat. Mää en tunne oloani heidän kanssaan yhtään kotoisaksi, mutta että jättäisin avopuolison sen takia? En koskaan, enhän minä niiden appivanhempien kanssa seurustele. Vaihtaisin silmänräpäyksessä appivanhemmat minusta tykkääviin ihmisiin, vaikka niillä olisikin sitten miljoonia tilillä.

 

[pernaveikko]

Lapsiketjussa kyseltiin kuinka vanhana tulit vanhemmaksi. Tätä sukusekoilua ihmetellessä kysyn kuinka monta sukulaista oli häissänne? Minulla oli kolme, vaikka vieraita oli yli viisikymmentä. Erittäin hyvä lukema, enkä jäänyt kaipaamaan ketään kuka siellä ei ollut. Tulevan ex-vaimon sukua oli alle kymmenen, hyvä lukema sekin.

 

[attendo]

@nummenkallio lle sanoisin, että eroa ennekuin sinut erotetaan. Se on kuitenkin fakta, ettei teidän suhde tule kestämään tuosta elintasoerosta johtuen. Tätä on ikävä sanoa, mutta on jopa mahdollista että olet tuolle naiselle pelkkä tutkimusmatka köyhempiin oloihin ja että hän nauraa selkäsi takana sinun perheellesi. Muista kuitenkin, että vaikka tulet kurjista oloista ja köyhästä suvusta, niin ei se tee sinusta huonoa miestä tai arvottomampaa ihmistä. Ja aivan varmasti tulet vielä löytämään ihanan naisen omasta yhteiskuntaluokastasi. Tsemppiä jatkoon!

 

[Klose16]

Ideaalilähtökohta:

Mies

-kotimaasta
-vanhempi
-varakkaampi
-älykkäämpi

Nainen

-ulkomaasta (mieluiten Aasia)
-erotettavasti nuorempi
-köyhempi
-joustavampi

Mitä naisen sukuun tulee, sen voi kiertää pitkälti laittamalla välimatkaa asuinpaikkojen välille ja/tai ns. sopivalla välirahalla.

 

[penaz]

. Aasialaisten luontainen miellyttämiskyky taas on ihailtavaa. Aina. Se on jotakin itseä, yksilötasoa suurempaa. Tällainen tunneälykkyys suomalaisilta toki yleensäkin puuttuu.

Kerroit aiemmin olleesi aasialaisesi kanssa kaksi vuotta eli ilmeisesti elät vielä suhteen alkuhuumaa. Mahdatko ajatella samoin kymmenen vuoden päästä. Millaista tunneälykkyyttä sinä osoitat naista kohtaan?

Muuten elättekö nyt Suomessa normaalia arkea vai onko kyseessä muistojen kultaama etäsuhde?