Jätä se nainen. Heti.
Kyllä sinä löydät naisen, jonka isä ei pidä sinusta ja jonka suku harrastaa kädenvääntöä kommentoidessaan tosi-tv ohjelmia.
...
Koko suhteen ajan olen miettinyt, lähtisinkö menemään, vaikka kaikki on periaatteessa hyvin. Sitä mietin edelleen, kun ei vain tunnu kotoisalta. Emännästä tykkään, mutta tausta vain tökkii. Luin Miika Nousiaisen "Metsäjätin", mutta en siitäkään löytänyt apua, vaikka se oli muuten yksi parhaita koskaan lukemiani romaaneja.
Jätä se nainen. Heti.
Kyllä sinä löydät naisen, jonka appiukko ei pidä sinusta ja jonka suku harrastaa kädenvääntöä kommentoidessaan tosi-tv ohjelmia.
Sitäpä samaa.Hyvää ja rakkauden täyteistä yötä palsta!
Vakavasti: ongelma on lähinnä toverin nummenkallio sinun päässäsi.
Aasialaisissa naisissa on se etu, että tällaisia tapauksia ei tule vastaan Kaunis kesäilta vaikka muuten kulttuuri seurustelun vapauden suhteen ei ehkä olisi aivan optimi.
Suomen kaltaisessa sivistysmaassa on erittäin surullista, jos joutuu miettimään mitähän se suku nyt minusta ajattelee. Yhtä hyvin ei ole asia esimerkiksi siellä Aasiassa.
Hyvät jutut ensin. Suhde itse on hyvä, ja tärkeistä tärkein eli appiukkokin tykkää. Ongelma on se, etten tunne oloani kotoisaksi tässä jengissä, vaikka minusta pidetäänkin. Vaikka olenkin akateeminen ja hyvässä työssä, niin suvun taustaa ei pääse pakoon. Oma suku on yhtä johtajaa (isä, duunaritaustalta johtajaksi päässyt) lukuunottamatta niin tavista ja umpidemaria paperimiestä useammassa polvessa, että tuo ullanlinnalainen rahajengi tuntuu vieraalta. Ja sitä tunnetta ei pääse pakoon, vaikka yrittäisi.
Täällä on tullut raportoitua siitä, miten uusi emäntä on rikkaasta suvusta ja niin edelleen. Nyt olen valitettavasti edennyt siihen pisteeseen, että se lähinnä vituttaa. Hieman jo aiemminkin tätä pelkäsin, mutta ymmärtäjiä ei löytynyt.
Hyvät jutut ensin. Suhde itse on hyvä, ja tärkeistä tärkein eli appiukkokin tykkää. Ongelma on se, etten tunne oloani kotoisaksi tässä jengissä, vaikka minusta pidetäänkin. Vaikka olenkin akateeminen ja hyvässä työssä, niin suvun taustaa ei pääse pakoon. Oma suku on yhtä johtajaa (isä, duunaritaustalta johtajaksi päässyt) lukuunottamatta niin tavista ja umpidemaria paperimiestä useammassa polvessa, että tuo ullanlinnalainen rahajengi tuntuu vieraalta. Ja sitä tunnetta ei pääse pakoon, vaikka yrittäisi.
Sanoin joskus alussa, että jos emäntä olisi tavallinen tyttö, katselisin jo kihloja ja varaisin kirkkoa, miettisin ehkä jo lapsilukuakin. Se pitää edelleen paikkansa. Varmaan jotkut kiihkokokkarit tulevat tänne suu vaahdossa selittämään, että pitäisi vain mennä järjellä ja naida ylöspäin, kun on tilaisuus, mutta kun se ei tunnu oikealta. Kaipaan sellaista tavallista tyttöä ja sen tavallisia vanhempia ja tavallista sukua. Rahan naiminen ei ole ollut koskaan minulle tavoite, eikä ole nytkään. Itse asiassa ajatuskin ällöttää. Meillä on suvussa jonkin verran rahaa, vaikka eihän paperiduunarisuku helsinkiläisen juristisuvun varallisuuteen yllä.
Koko suhteen ajan olen miettinyt, lähtisinkö menemään, vaikka kaikki on periaatteessa hyvin. Sitä mietin edelleen, kun ei vain tunnu kotoisalta. Emännästä tykkään, mutta tausta vain tökkii. Luin Miika Nousiaisen "Metsäjätin", mutta en siitäkään löytänyt apua, vaikka se oli muuten yksi parhaita koskaan lukemiani romaaneja.
Täällä on tullut raportoitua siitä, miten uusi emäntä on rikkaasta suvusta ja niin edelleen. Nyt olen valitettavasti edennyt siihen pisteeseen, että se lähinnä vituttaa. Hieman jo aiemminkin tätä pelkäsin, mutta ymmärtäjiä ei löytynyt.
Hyvät jutut ensin. Suhde itse on hyvä, ja tärkeistä tärkein eli appiukkokin tykkää. Ongelma on se, etten tunne oloani kotoisaksi tässä jengissä, vaikka minusta pidetäänkin. Vaikka olenkin akateeminen ja hyvässä työssä, niin suvun taustaa ei pääse pakoon. Oma suku on yhtä johtajaa (isä, duunaritaustalta johtajaksi päässyt) lukuunottamatta niin tavista ja umpidemaria paperimiestä useammassa polvessa, että tuo ullanlinnalainen rahajengi tuntuu vieraalta. Ja sitä tunnetta ei pääse pakoon, vaikka yrittäisi.
Sanoin joskus alussa, että jos emäntä olisi tavallinen tyttö, katselisin jo kihloja ja varaisin kirkkoa, miettisin ehkä jo lapsilukuakin. Se pitää edelleen paikkansa. Varmaan jotkut kiihkokokkarit tulevat tänne suu vaahdossa selittämään, että pitäisi vain mennä järjellä ja naida ylöspäin, kun on tilaisuus, mutta kun se ei tunnu oikealta. Kaipaan sellaista tavallista tyttöä ja sen tavallisia vanhempia ja tavallista sukua. Rahan naiminen ei ole ollut koskaan minulle tavoite, eikä ole nytkään. Itse asiassa ajatuskin ällöttää. Meillä on suvussa jonkin verran rahaa, vaikka eihän paperiduunarisuku helsinkiläisen juristisuvun varallisuuteen yllä.
Koko suhteen ajan olen miettinyt, lähtisinkö menemään, vaikka kaikki on periaatteessa hyvin. Sitä mietin edelleen, kun ei vain tunnu kotoisalta. Emännästä tykkään, mutta tausta vain tökkii. Luin Miika Nousiaisen "Metsäjätin", mutta en siitäkään löytänyt apua, vaikka se oli muuten yksi parhaita koskaan lukemiani romaaneja.
Kerroit aiemmin olleesi aasialaisesi kanssa kaksi vuotta eli ilmeisesti elät vielä suhteen alkuhuumaa. Mahdatko ajatella samoin kymmenen vuoden päästä. Millaista tunneälykkyyttä sinä osoitat naista kohtaan?. Aasialaisten luontainen miellyttämiskyky taas on ihailtavaa. Aina. Se on jotakin itseä, yksilötasoa suurempaa. Tällainen tunneälykkyys suomalaisilta toki yleensäkin puuttuu.
Lika barn leka bäst.Ideaalilähtökohta:
.
Vakavasti: ongelma on lähinnä toverin nummenkallio sinun päässäsi.
Oletko miettinyt tai kysynyt sitä, että Häntäkin saattaa harmittaa oma sukutaustansa? Ehkä hänkin haluaisi elää tavallista elämää juuri sinun kanssa eikä miettiä suvusta tulevia paineita. Ei kaikki halua olla rantaruotsalaisia kansitakkisia purjehtijoita mitkä pakotetaan pelaamaan golfia, vaikka ei huvittaisi.
Naisesi vaikuttaa oikein hyvältä naiselta. Toivottavasti hän ymmärtää oman parhaansa ja etsii itselleen miehen, joka rakastaa häntä tästä hänen kauheasta ominaisuudestaan huolimatta, tekemättä siitä numeroa.
Kerro vielä miten tämä häiritsee käytännön tasolla teidän elämistä?
Miten tämä suvun raha vaikuttaa teidän elämään konkreettisesti? Vai ahdistaako sua se, että naisella on enemmän taatelia, ja näin ollen perinteinen mies tuo leivän pöytään ajattelu ei päde teillä?
Muista kuitenkin, että vaikka tulet kurjista oloista ja köyhästä suvusta, niin ei se tee sinusta huonoa miestä tai arvottomampaa ihmistä. Ja aivan varmasti tulet vielä löytämään ihanan naisen omasta yhteiskuntaluokastasi. Tsemppiä jatkoon!
Kerroit aiemmin olleesi aasialaisesi kanssa kaksi vuotta eli ilmeisesti elät vielä suhteen alkuhuumaa. Mahdatko ajatella samoin kymmenen vuoden päästä. Millaista tunneälykkyyttä sinä osoitat naista kohtaan?
Muuten elättekö nyt Suomessa normaalia arkea vai onko kyseessä muistojen kultaama etäsuhde?
Pakko kommentoida, että aika uskomaton maailmankuva on jollain. Ai että naisen tulee olla joustavampi? Entä jos joustavuus onkin miehen vahvuus? Tuleeko silloin hankkia joku täysin tahdoton vässykkä?
Tämä varallisuushomma on kanssa outoa. Välillä on jaksoja jolloin toinen tienaa enemmän ja välillä taas toisin päin. Samaa rahaa, yhteiset vessapaperit. Kummankaan käärinliinoissa ei ole taskuja.
Yhdessä mennään, yhdessä seistään, yhdessä kaadutaan. Tiimityötä.
Lika barn leka bäst.
Normaaleille ihmisille parhaat edellytykset hyvälle, tasa-arvoiselle ihmissuhteelle ovat suurin piirtein samanlainen tausta, ominaisuudet ja joitakin yhteisiä (pelkästään omiakin toki on hyvä olla) kiinnostuksen kohteita.
Toki silloin jos mies on hakemassa itselleen kotiorjaa, vaatimukset ovat erilaiset.
No minun päässänihän se ongelma onkin. En ole koskaan muuta väittänytkään. Olet siis ihan oikeassa. Mutta tiedän, että joku aiempikin mies on skitsonnut ihan saman asian takia, joten ei tämä ole ainutkertaista.
Kyllä hän monilta ominaisuuksiltaan hyvä nainen onkin. En minä sillä. Mutta jos joutuu käymään raksaduunareidenkin kanssa treffeillä ja saa niiltäkin vain vittuilua osakseen, niin jossain on ongelma. Ja esimerkiksi ulkonäössä se ei ole, minusta hän on kaunis. Ja sitä kansitakkista rantaruotsalaista punahousua ei ole löytynyt, vaikka ei hän ole kyllä sellaista – ainakaan enää viime vuosina - etsinytkään.
Vastaus teille molemmille, kun kysyitte aika lailla samaa. Ehkä siinä on tuo Knoxin mainitsema vanha ajattelutapakin taustalla, turha sitä on kiistää. Mutta emännän suvun varakkuus vaikuttaa esimerkiksi siten, että emäntä ei käy töissä, kuten ei siskonsakaan. Heillä ei ole taloudellista pakkoa mennä töihin, vaan he voivat ihan rauhassa puuhailla muuta, harrastella ja vihellellä. Tuosta seuraa sitten se, että kosketus tavallisen töissä käyvän ihmisen elämään alkaa olla jo aika heikko. Toisen on esimerkiksi vaikea ymmärtää sitä, etten saa töistä vapaata ihan ilmoittamalla, etten tule tänään. Toisen on myös vaikea ymmärtää pitkiä työputkia, jos on joku iso projekti ja päivät venyvät. Ja näistä sitten seuraa narinaa, kun minä en valitettavasti voi olla tekemättä töitä. Ja minua tämä vituttaa ihan infernaalisesti.
Joka tapauksessa kiitos taas kaikille kommenteista. En tiedä, tulinko nytkään yhtään viisaammaksi tämän asian kanssa, mutta asiasta puhuminenkin on tärkeää.
Kerroit aiemmin olleesi aasialaisesi kanssa kaksi vuotta eli ilmeisesti elät vielä suhteen alkuhuumaa. Mahdatko ajatella samoin kymmenen vuoden päästä. Millaista tunneälykkyyttä sinä osoitat naista kohtaan?
On edelleen ideaalia että miehellä on rahallista valtaa koska tämä vaikuttaa taas noihin muihin, olennaisempiin asioihin tai ainakin tekee niistä helpommin suotuisia. Ehkä homma voi toimia suht samanlaisilla tuloillakin mutta kyllähän siinä nainen helposti ylpistyy ja alkaa elääkin omaa elämäänsä yhteisen sijasta, eli mies ja perhe ei tulekaan ensin. Tästä on näyttöä.