Vastaan vielä tähän, koska aihe on tärkeä. Ei todellakaan ole, ihan viesteistäsikin päätellen.
Hyvänen aika, joku alkaa ymmärtää. Tosin nyt se on ehkä helpompaa, kun olen tuonut vähän selvemmin esiin tiettyjä yksityiskohtia, kuten tuon, että toinen ei käy töissä. Sanottakoon, että hänellä on kyllä koulutusta, ja aiemmin hän on ollut välillä töissä, mutta ei enää pitkään aikaan.
Sanon suoraan: naisellasi on jonkinlainen selvä asennevika. Hän on hemmoteltu jne. mikä aiheuttaa sellaista. Kerran hän on kaunis ja tykkää raksaduunareista saamatta vastakaikua - vakavasti ottaen jo tuo on hälyttävä merkki.
Jonkinlaista asennevikaa minäkin olen vähän aavistellut. En vain ole ehkä halunnut nähdä sitä, koska hänessä on tietysti paljon hyviäkin puolia. Mutta tosiaan tuo työväenluokan miehiltä saatu palaute on minua mietityttänyt paljonkin. Hän treffaili ennen minua muutaman kerran yhtä raksaduunaria, jonka hän viimeisillä treffeillä kutsui kotiinsa sekä syötti ja juotti. Hän teki varmasti kaiken hyvin, sen verran häntä tunnen. Kaveri oli kuulemma silti vetänyt perskännit ja haukkunut toisen pystyyn, typeräksi kermaperseeksi ja kaikkea muuta. Ja sanottakoon, että ei hän tyhmä ole, vaan ihan fiksu. Tietenkin tuon kaverin käytös oli sikamaista ja ala-arvoista, mutta sitä ihmettelen, miksi hän herättää miehissä tuollaisia reaktioita.
Mutta tässä oli se varsinainen pähkinänydin. Rauhassa puuhailee, harrastelee ja viheltelee? Tuo on yhtä kuin käsikirjoitus ongelmille! Koska hänellä on tekemisen puutetta hän kokee tästä ahdistuvansa ja purkaa sitä lopulta sinuun kyseenalaistaen ja valittaen. Hänen kehityksensä ei ole ollut ihan terve ja tässä on siksi kyseenalainen lähtökohta suhteelle.
Niin. Hänellä on harrastus, joka on vienyt aikoinaan paljonkin hänen aikaansa. Hän on harrastanut tätä juttua ihan kilpailumielessäkin ja menestynyt siinä hyvin. Enää hän ei tosin kilpaile, mutta tärkeä harrastus se edelleen on. Eikä harrastamisessa ole lähtökohtaisesti mitään pahaa, sillä ihminen tarvitsee jotain, mikä pitää mielen virkeänä. Minustakin tämä hänen harrastuksensa on oikein kiva, se on oikeastaan yksi piirre josta pidän hänessä. Ongelma on kuitenkin se, että tämä harrastus on ottanut hänellä vaivihkaa työn paikan, vaikka muutahan siitä ei tule kuin kuluja. Eikä hän tätä harrastusta kuitenkaan samalla tavalla tee kuin työtä, ei hän herää joka aamu seitsemältä ja lähde harrastamaan. Ja vaikka tämä vie jonkin verran hänen aikaansa, niin kyllä hänellä aikaa riittää silti ihan vain yleiseen ihmettelyyn ja viheltelyyn. Omasta mielestään hän on kuitenkin tosi kiireinen, vaikka eihän työelämän ulkopuolella oleva ihminen sitä yleensä ole. Hän voi miettiä jotain juhla-ateriaakin vaikka päivän, ja jos minulla on töissä kiirettä, enkä ehdi pohtia vaikka sitä, millaista jälkiruokaa pitäisi olla, hän loukkaantuu. Mutta jos hänellä olisi enemmän tekemistä ja vaikkapa oikea työ, niin tällaiselle ihmettelylle ei jäisi niin paljon aikaa.
Hän vaikuttaakin käytöksensä perusteella nuorelta tai sitten on henkisesti epäkypsä em. syistä seuraten.
Ikänsä puolesta hän ei ole enää mikään pikkutyttö, kun olemme lähes saman ikäisiä, eli paria vuotta vaille nelikymppisiä. Ulkoisesti hän on kyllä nuoremman oloinen, oikein nätti ja hyvin säilynyt, menisi kolmekymppisestä. Mutta tuota henkistä epäkypsyyttä minäkin olen pelännyt.
Siskonsakin oleminen samassa tilanteessa vain lisää todennäköisyyttä häiriökäytöksen jatkumiselle, nuohan usein juoruavat yhdessä ja miesten selän takana voimistaen subjektiivisia käsityksiään eli hankalaa tuossa tilanteessa on kehittyäkään. Narina on parisuhteen syöpä, "infernaalinen vitutus" taas mitä selvin hälytysmerkki. Mieti kunnolla. Ansaitset naisen joka arvostaa miehuuttasi ja työteliäisyyttäsi.
Myös siskosten äiti on ollut käytännössä ikänsä kotona, joten sieltä se malli tulee. Perheen isä on tienannut niin hyvin, ettei äidin ole tarvinnut käydä töissä. Tämä malli on siirtynyt sitten tytöille, ehkä tahattomasti. Molemmat ovat kyllä hankkineet korkeakoulututkinnon, mutta minkäänlaista uraa he eivät ole luoneet. Siskosten lisäksi perheessä on myös veli, ja hän on kyllä luonut itselleen uran. Veljen perhe vaikuttaa ihan tasapainoiselta, vaimokin on töissä, mutta siskon perheessä on jotain ongelmia. Ainakin siskon mies on käyttäytynyt välillä aika huonosti tätä siskoa kohtaan, ja vaikka se on tietenkin ikävää, niin onko sekään sattumaa. Kovasti mietityttää, millainen mies tuohon kuvioon sopii. Pitäisi ehkä olla upporikas, vielä varakkaammasta suvusta, tai sitten täysin pennitön uneksija, joka jättäytyisi suosiolla vaimon suvun varaan. Tavalliselle työtä tekevälle miehelle tuo kuvio tuntuu vaikealta, vaikka tuo siskon mies ei ole ihan huonoissa hommissa, enkä ole minäkään.
Varmasti tulit viisaammaksi tämä kaikki vaan vaatii prosessointia. Eiväthän nämä automaatioita ole koskaan.
No nyt voin sanoa, että asia alkaa jo hieman hahmottua. Kiitos erittäin fiksuista kommenteista, näistähän alkaa olla jo apuakin.
Todetaan nyt vielä se, että tuon viimeisimmän nummenkallion viestin jälkeen on melko selvää, että tuo rikkaus ei ole se varsinainen syy tai seuraus, vaan näiden asioiden aiheuttaja. Onhan se tärkeää, että parisuhteessa toinen ihminen ymmärtää ja tukee toista.
Niin. Ehkä keskityin aluksi liikaa taivastelemaan tuota toisen perhetaustaa, vaikka ongelma on se, mitä se voi aiheuttaa. Ehkä siksi monikaan ei ymmärtänyt aluksi näitä pohdintojani, ennen kuin minulta alettiin sitten kysellä, mitä tuosta toisen taustasta seuraa. No, seuraahan siitä kaikenlaista, vaikka ei olisi pakko seurata.
@nummenkallio lle sanoisin, että naisesi varsinainen ongelma ei ole raha, vaan kypsymättömyys ja realismin puute. Sanoisin myös, että vanhemmille ei voi kasvatuksesta järin kaksista arvosanaa antaa. Vanhemmilta saadaan "perintönä" myös usein arvomaailma, joka kertoo asenteesta ja arvostuksesta ympäröivää maailmaa kohtaan. Harva ihminen välttyy tekemästä töitä, ainakaan Suomessa ja vaikka välttyisikin, ymmärrys työn merkityksestä ja tarpeellisuudesta (esim. palkka) muiden ihmisten elämässä, on kyllä ihan minimi.
Minustakin vanhemmat tekevät lapselle väärin, jos lasta ei totuteta työntekoon. Itsellänikin oli aineellisesti melko vauras lapsuus ja nuoruus, mutta vanhemmat korostivat koko ajan työnteon ja koulutuksen merkitystä. Vanhempani suorittivat jonkinlaisen sosiaalisen nousun, ja jos eivät nyt rikastuneet työnteolla, niin tienasivat kuitenkin aika hyvin. Silti he muistivat aina juurensa, koska olivat työväenluokkaisista suvuista molemmat, ja minullekin taottiin päähän, että töitä pitää tehdä. Minussakin oli nuorempana haahuilijan vikaa, ja olisin varmasti voinut jäädä vain ihmettelemään elämää, mutta olen kiitollinen vanhemmilleni, että he ohjasivat minua välillä aika kovallakin kädellä eteenpäin. On aivan normaalia, että ihmisellä on huoli toimeentulosta, sillä se saa hänet toimimaan. Ilman sitä yhteiskunta ei pyöri. Mutta jos perhe on hyvin varakas, lapsille ei välttämättä tule tuota huolta. Silloin vanhempien on hoidettava asia jotenkin. Muuten lapsista voi tulla hyvin kunnianhimottomia ja tavallisesta elämästä vieraantuneita.