Toki benzinin tarina on koskeva, mutta ei varmasti mitenkään poikkeuksellinen. Haluan, että kukaan ei loukkaannu, mutta se itsesäälin ja tekosyiden määrä on valtava silloin kun ei itse onnistu.
Puhumattakaan katkeruudesta ja itsetunnon täydellisestä puutteesta. Ja varsinkin jälkimmäinen saa puristamaan mailaa aina tilaisuuden tullen niin pahasti, että nainen juoksee karkuun jo ennenkuin mies saa edes suuta auki.
Nimimerkki benzin jätti mainitsematta tarkempia yksityiskohtia itsestään, kuten vaikkapa iän. Mutta jotenkin veikkaisin että hän on jossain kolmenkympin paikkeilla. Ja jos näin on (tai vaikka ei olisikaan) niin mitään ei ole todellakaan menetetty. Jo siksikin että kolmenkympin paikkeilla naisilla alkaa kello tikittää, hekin saattavat muuttaa riman korkeutta. ;-) Ja vastakkaisen sukupuolen kanssa kanssakäymiseen ei tarvita mitään kouluja eikä oikeastaan kokemustakaan, kyllä se suht. luonnostaan tulee.
Ja sitten siihen mitä itse voi asialle tehdä. Ulkonäkö - niin kurjaa kuin se onkin - on olennainen osa sitä minkälaisen vaikutuksen tekee / edes pystyy tekemään vastakkaiseen sukupuoleen. Ei tarvitse olla mikään Justin Biipittäjä, ihan vaan edes jotenkuten normaalin näköinen riittää. Kaikista isoin kammotuksen aihe naisille yleensä on se lihavuus, joten siitä kannattaa aloittaa.
Jos tämä on edelleen ongelma kuten uskon (jutun perusteella) että on, niin ihan aluksi istu itsesi kanssa keittiön pöydän ääreen. Käyt itsesi kanssa keskustelun jossa sovit että tämä hetki on nyt sitten jäljellä olevan elämäsi huonoin ja itsesääleisin (onko tuo edes sana).
Laihduttamisessa mikään big bang ei yleensä toimi, mutta aloita vaikka seuraavasti. Jätä kaikki ns. ylimääräinen sokeri pois. Pysyvästi. Tämä on se avainsana, pysyvä elämänmuutos. Ei sokeria kahviin / teehen / yms, älä juo mitään sokeri-limuja muuten kuin ihan poikkeustapauksissa (esim. krapulassa kannattaa sallia itselleen), kaikki suklaat, leivonnaiset, kakut, keksit, jätskit (varsinkin!) pois. Ilman niitä kaikkia tulee toimeen oikein mainiosti, eikä se vaadi itseltä edes paljon. Kokeile niin yllätyt.
Tällä tempuilla jo yksinään väitän että painosta lähtee ainakin 10 kiloa pois puolessa vuodessa, ilman että teet mitään muuta.
Toinen juttu, kun syöt, älä vedä mahaa yli-täyteen. Varsinkin kun yksin asuu sen tekee aina lähes vahingossa, mutta mieluummin heität vaikka ylimääräisen ruoan pois kuin tunget sen väkisin mahaasi. Täyteen mahaan tunkeminen on myös ruoan haaskausta + se aiheuttaa lisäksi vielä lihavuutta. Eli aina vaan sen verran että maha tulee about täyteen, mutta ei enempää. Tämäkin on aluksi vaikeaa, mutta siihen tottuu nopeasti. Sillä mitä syöt, ei ole mielestäni niin valtavasti merkitystä, ja ainakaan mihinkään rehuruokiin ei kannata mennä, ei niillä mies elä.
Sitten aloita pikkuhiljaa liikunta. Ei siksi että se laihduttaa, vaan siksi että mielesi paranee, olemuksesi paranee, ja olosi paranee. Ihan vaan vaikka kerran päivässä pieni kävelylenkki, niin reipasta tahtia kuin hyvältä tuntuu. Sitten vähitellen pidennä matkaa, aina vaan lisää ja lisää, kovempaa ja kovempaa. Juokseminen ei ole pakollista, reipas kävely kohentaa kuntoa ja polttaa myös rasvaa vähintään yhtä hyvin (jopa paremmin).
Ja miten olisi sitten vaikka jonkun joukkueurheilun aloittaminen? Jääkiekkoon pääsee ainakin sisään aika helposti aikuisiälläkin, jos et osaa etkä kehtaa luistella niin voit aluksi vaikka odottaa että lähikaukalosta sammutetaan valot ja menet sitten sinne pimeän turvin vetämään kahdeksikkoa maalien ympäri. Siinäkin alkuun hitaasti, sitten kovempaa, ja muista ottaa alusta asti mukaan esim. sirklaus. Ja kun luistelu alkaa sujua niin maila ja kiekko mukaan treeneihin ja verkko tötterölle.
Sitten kun jonkunlaiset perusteet on hallussa, niin ilmoittaudut mukaan johonkin puulaakijengiin, tasolle sopivia räpellysporukoita varmasti löytyy joka paikasta, eikä niissä myöskään ole pipo kireällä. Opit siinä olemaan jätkäporukassa, saat ehkä niitä kavereitakin muutaman lisää, ja opit fyysistä vuorovaikutusta (tämä ei ole vitsi). Toisekseen kiekko on hemmetin hyvä mielenparantaja, kaikki arkimurheet unohtuvat kuin taikaiskusta jäällä ollessa.
Myöskin pääkoppaa kannattaa huoltaa. Tottakai kaikenlainen passiivinen tekeminen kuten musiikki, leffat, tietokonepelit jne on mukavaa ja miellyttävää, mutta kannattaa välillä vaikka lukea joku kirja. Se kehittää aivojen vireystilaa. Itse luen ainakin mielelläni jotain teoksia mistä oppii jotain mutta ovat silti mielenkiintoisia, tieto on valtaa. Ainakin Trivial Pursuitissa. Ja mielikuvitustakin on hyvä käyttää jos tykkää lukea mieluummin vaan jotain fiktiivisiä kirjoja.
Ja mitä naisiin tulee, niin ota siinäkin ihan vaan pikkuaskelia. Olet kohtelias, hymyilet ystävällisesti mutta korrektisti vastaantuleville naisille, huikkaat ohimennen jotain huoletonta tyyliin "miten menee" ja saatuasi nopean vastauksen jatkat matkaa, jne. Kun huomaat että joku nainen on käynyt kampaajalla (riippumatta siitä onko kyseessä "kohde"), voit huomauttaa siitä että "ai sä oot käynyt kampaajalla, näyttää hyvältä", jne. Tuntuu tyhmältä mutta naiset arvostavat tämmöisiä pieniä, huolettomia huomioita. Ainakin suurin osa. Nimimerkkejä mainitsematta. :-) Mutta siis ihan pikkuhiljaa otat varovasti kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen, ja vaikka vaikeaa onkin niin tee se mahdollisimman huolettomasti ettei mene "yrittämisen" puolelle.
Siinä samalla kun kunto pikkuhiljaa kohenee ja paino pikkuhiljaa laskee, niin itsetuntosi kohenee myös ja sekin tekee smalltalkin helpommaksi. Ja kuka tietää, ehkä yllättäen joku toimiston tyttö eräänä päivänä pyytääkin sinua vaatimattomasti kahville, joku jota et ole tajunnut edes huomioida mitenkään! Ehkä vaan kaverina, tai ehkä jotain muutakin mielessä. Tärkeää vaan että sitten kun se ensimmäinen kala näykkii koukkua, niin älä nykäise vapaa liian innokkaasti, äläkä sen jälkeen jahtaa irtipäässyttä kalaa haavin kanssa ympäri järveä. Stay cool. Se on tyhmää, epäreilua ja vaikeaa, mutta näin se vaan toimii. Sekin vaihe sitten vielä tulee että saat heittäytyä täysin suhteen vietäväksi, ja huomionosoituksia ei voi antaa liikaa.
Ja sitten toinen juttu on ihan vaan tarjonnan määrä. En tiedä missäpäin asut, mutta yleensä varsinkin pienemmillä paikkakunnilla markkinat tuppaavat olemaan aika kuivat. Maailmassa on 3 miljardia naista, on aika kurjaa jos joudut epätoivoisesti etsimään sitä omaasi jostain 10 000 joukosta. Tiukkaa meinaan on (tiedän itse). Oikeasti mahdollisia kandidaatteja on noin pienessä porukassa ehkä 50, joista 45 on jo varattuja, joten sinulle jää ne 5 joista yksi on kehitysvammainen, toinen on frigidi-lesbo-aerobicohjaaja (copyright JHag), kolmas on nunna, ja ne kaksi muuta eivät vaan tykkää sinusta. Sanon vaan että mitä pienempi lampi, sitä vähemmän kaloja. Ja jos on paljon kalastajia vielä, niin ne pro-kalastajat vievät kaiken.
Mitä jos koittaisit vaikka saada töitä jostain ihan toiselta puolen Suomea? Tai vielä parempaa, jostain toisesta maasta? Täysin uudet kuviot ja ihmiset joissa kukaan ei tunne sinua eikä taustaasi, voit aloittaa täysin puhtaalta pöydältä? Toiseen maahan muuttaessa saisit samalla kielitaitoa, itseluottamusta edelleen, ja sen jälkeen kukaan ei ainakaan voisi väittää että olet tylsä. Ja kuka tietää, ehkä siellä jossain Berliinin, Marseillen tai vaikka Shanghain reunamilla asustelee juuri tällä hetkellä semmoinen tyttölapsi joka haluaa juuri kaltaisesi miehen. Tässä mielessä esim. joku Kiina olisi loistava kohdemaa, sikäläiset naiset eivät pane pahakseen vaikka länsimainen mies olisi kuin ladon seinästä reväisty, he ovat helliä ja huolehtivaisia.
Ja vielä aiheeseen nimim. benzinille, niin ainakin sinulla on työpaikka! Eli selvästi kelpaat ainakin jollekin / johonkin, joten ihan varmasti toivoa on. Kyllä sitäkin joku jossain vaiheessa osaa arvostaa.
Vielä viimeisenä vihjeenä antaisin, että voisit myös yrittää hakeutua johonkin työpaikkaan jossa tehdään paljon projektiluontoisia reissuhommia. Näissä voisit useinkin joutua työmatkalle vaikka jonkun naispuolisen kollegan kanssa, jolloin ko. naisilla olisi oikeasti aikaa olla kanssasi ja tutustua sinuun täysin neutraaleissa tunnelmissa. Kuka tietää mitä näistä voi kehittyä? Itselle ainakin voin kokemuksesta sanoa että syvimmät ystävyyssuhteet naisiin ovat syntyneet juuri tällä tavalla. Mitään syvempää ei koska olen naimisissa ja pidän siitä kiinni, muuten ehkä olisikin.
Ja itse kuulun myös siihen luokkaan miehiä joka on älyttömän huonoa treffiseuraa ensikertalaiselle. Eli jos pyydän jonkun puolivieraan naisen treffeille ja hän jotenkin sattuisi suostumaan, niin ihan varmasti ei halua treffeille toista kertaa. Mutta jos ko. nainen on jo oppinut oikeasti tuntemaan minut, saattaa treffit olla jopa täydellinen menestys.
Ei muuta kuin toivotan oikein hyvää joulua ja uutta vuotta benzinille, otat vaan rohkeasti maailmaa niskasta kiinni niin siitä se lähtee. Ne naiset tulee sitten vähän kuin bonuksena jossain vaiheessa. :-) Vuosi vaihtuu juuri sopivasti, kerää motivaatiota vaikka 1.1.2014 klo 07 saakka, ja sitten siitä aloita uusi sivu elämässä.
All the best.