Makuja on monia. Minulle kelpaisi oikein hyvin sellainen nainen, joka ei kävisi koskaan baareissa, joka viihtyisi perusarjessaan hyvin kotona ja jolle kohtuukäyttö olisi arkielämää eikä vain itsepetoksesta kumpuava ontto sana, jolla yritetään peitellä jatkuva viinin ja sidukan lipittely kotona tai ulkona.
Kohtuukäyttö on siitä mielenkiintoinen sana, että se merkitsee eri ihmisille eri asioita. Mutta ainakin minä olen sitä mieltä, että meidän pariskunnalla kohtuukäyttö on oikeasti sitä kohtuukäyttöä. Baarissa käymme keskimäärin ehkä kerran tai kaksi kuussa, ja silloin tulee yleensä otettua 2-3 olutta. Hyvin harvassa ovat kerrat, joilla mennään viiteen tai yli. Tämän lisäksi käymme ehkä kaksi tai kolme kertaa kuussa ulkona syömässä, jolloin juomme käytännössä aina yhdet juomat. Kotona tulee juotua äärettömän harvoin. Yhdet saunakaljat tulee otettua joskus saunan jälkeen, mutta tämäkin on varsin harvinaista.
Edellisen kerran kävimme baarissa marraskuun puolivälissä. Tällöin juhlimme avovaimoni veljen 35-vuotispäiviä. Taisin juoda silloin neljä olutta. Seuraavan kerran taidamme mennä baariin ensi viikonloppuna, jolloin käymme ennen joulua sukuloimassa. Veikkaisin, että lauantai-iltana istumme toisen pariskunnan seurassa mukavassa pubissa maistellen parit jouluoluet. Ajoissa nukkumaan, ja seuraavana päivänä ongelmaton olo. Ei siis ongelmaa.
Jatkuvasta viinin, siiderin tai oluen lipityksestä olen samaa mieltä. Se ärsyttäisi minua ihan jo siksi, että ne päivät, jolloin ottaa yhdenkin, menevät enemmän tai vähemmän lepopäiviksi. Esimerkiksi mitään urheilullista aktiviteettia ei silloin kannata ajatella harrastavansa.
Ei tarvitsisi oikeastaan käyttää kuin nimeksi alkoholia, eli arjessa ei oikeastaan ollenkaan ja juhlatilaisuuksissa ja erikoistapahtumissa sopivasti. Absolutistikin menisi muuten, mutta absolutisteilla on taipumusta fanaattisuuteen ja riitelyyn jostain yhdestä tervetuliaismaljasta häissä.
En usko, että olet mitenkään poikkeus tässä. Ja veikkaisin, että samalla tavalla ajattelevia henkilöitä on paljonkin. Mielestäni tuollaisen harrastamani baarikäyttäytymisen sekä sinun toiveissa olevan alkoholinkäytön välinen raja ei kuitenkaan ole mitenkään jyrkkä.
Tähän liittyen voisin mainita, että tunnen naisia ja miehiä, jotka käyttävät alkoholia juurikin vain hyvin satunnaisesti, tai ovat jopa täysin absolutisteja. Ei heillä ole siltikään ollut ainakaan näkyvää tarvetta saarnata, vaikka puolisonsa ottaisikin jossain erikoistilaisuudessa pari maljaa, tai käyttäisi alkoholia muulloin, pitäen sen kuitenkin oikeasti kohtuuden rajoissa. Ja ovatpa nämä henkilöt joskus olleet baareissakin mukana, luonnollisesti selvinpäin. Sekin onnistuu.
Humalaiset naiset ovat muutenkin enemmän tai vähemmän vastenmielisiä (yleensä sitä enemmän, mitä enemmän on promilleja), ja monella nykynaisella tuntuu alkoholin käyttö karanneen käsistä, minkä voi erilaisista käyttötilastoista.
Tästä olen vahvasti samaa mieltä. Liika kännääminen ei sovi kenelläkään. Itsekin joskus nuorena ja hölmönä opiskelijana olen omat örvellysreissuni tehnyt, mutta niistä on tullut opittua, ja nykyään juon äärimmäisen harvoin itseni tuntuvaan humalaan. Pieni hiprakka ei haittaa minusta ketään, eikä myöskään sellaisen seuraaminen, jos kyse on oikeasti vain satunnaisesta kerrasta, eikä satunnaisuuden nimiin lausutusta säännöllisyydestä.
On se kyllä karannut miehiltäkin, ja aika monella tuntuu parisuhde määrittyvän tässäkin ketjussa sen mukaan, miten ja missä juodaan viinaa ja onko jompikumpi baarissa vai ei. Toivottavasti nämä murheet koskisivat ensisijaisesti sinkkupareja, sillä lapsiperheissähän on surkea tilanne jos jompikumpi tai kummatkin vanhemmista vain riekkuvat baareissa tai vetävät kotona känniä arjet ja pyhät, erityisesti lähestyvät joulupyhät.
Tässä kärjistät minusta asiaa osittain liikaa. Baarissa käynnit ovat - ainakin, mitä tulee omaan kirjoitukseeni - koskeneet vain näitä silloin tällöin tapahtuvia käyntejä (1-2 kertaa kuussa), joissa ei vedetä kaksin käsin viinaa tai tulla yrjöt sylissä ja paskat housussa poliisiauton kyydissä kotiin samaan aikaan kuin aamun lehdet... me olemme lapseton pariskunta, ja todennäköisesti sellaiseksi jäämmekin, koska olemme jo hyvän matkaa yli kolmenkymmenen, eikä meillä ole vieläkään herännyt erityistä hinkua lapsen hankinnan yrittämiseen. Mutta totta on, että jos lapsia olisi, pitää toki baarikäyttäytymistä ja alkoholin käyttöä miettiä tuplasti tarkemmin. Omien havaintojeni mukaan luonto hoitaa asian itsestään, ja satunnaisetkin baarissa käynnit jäävät silloin kun jälkikasvua tulee. Hyvä näin.
Toki puolisoilla olisi hyvä olla oma ystäväpiiri ja harrastuksia, mutta pakkoko niidenkään on aina olla mitään dokaussessioita? Lätkäpeleissäkin on kaiketi mahdollista käydä selvin päin tai korkeintaan yhden tai kahden annoksen voimin, eivätkä kai naistenkaan ainoat optiot ole joko kotona murjottaminen virkkuukoukut kädessä tai villi tyttöjen ilta sammumiseen ja/tai aviorikokseen päättyvässä pissis-hengessä?
Samaa mieltä. Kuten itse tuolla mainitsin, puolisoilla ei pitäisi olla mitään syytä pahastua baarireissuista, tai muista kaveriporukalla tehdyistä keikoista, jos se alkoholin käyttö pysyy niissä kohtuudessa. Sen sijaan jos reissut menevät edes silloin tällöin (mutta kuitenkin liian säännöllissti) siihen, että mopo karkaa käsistä, on mielen pahoittaminen ihan oikeutettua. Ja silloin pitää oikeasti katsoa peiliin siitä, miksi toinen ei noista reissuista pidä.