Naisasiat

[Bigmouth]

Meillä ainakin toimii. Näin olettaisin asian tilan olevan muuallakin kun kyseessä on kaksi aikuista, normaalijärjellä varustettua ihmistä.

 

[Seether]

Sanokaahan vielä asianomaiset, että toimiiko ovi riitatilanteissa tai hiiltymisissä myös toiseen suuntaan? Eli jos teiltä palaa päreet ja tulee vittuiltua emännälle rankasti, niin onko odotettavissa vastaavaa ymmärrystä & haleja vai omien ongelmien lisäksi vielä itseensä ottaneen naisen lepyttely?

Luuletko sä että nää tohveli sankarit uskaltaa vittuilla emännälle? ;)

 

[pettter]

Pata kattilaa soimaa. Kaikkein nössöimmpiä ja nynnyimpiä ovat kuitenkin semmoiset, jotka joutuvat käymään maksullisissa - eikös vaan? En kuitenkaan tuomitse ketään, kaikissa nyt vaan ei ole miestä naista hankkimaan eikä varsinkaan sellaista pitämään. Sellaisia varten tulee varmaan aina olemaan rakkauden ammattilaisia. Säälittävää toki on, jos terve joutuu tarpeensa rahalla tyydyttämään. Vaikeasti vammaisillehan homma on tietenkin ihan ok.

Onko sitten palstalla muitakin naisasioissa nynnyjä kuin maksullisessa käyviä?

Miksi väität että hupakoissa käyvät olisivat jotenkin nynnyjä? Niinpä. Väitteellesi ei ole perusteita, paitsi ehkä se virheellinen mielikuva, mikä monilla on, jotka eivät asioista tiedä. Esität kuitenkin nämä virheelliset valheet faktoina. Jäit kiinni.

Myös myöhemmässä viestissäsi syyllistyt provoiluun.

Ei tässä ole naisen saamisesta ollut puhe vaan siitä miten juttujesi perusteella on ilmiselvää miksi kukaan ei tahdo seurassassi aikaa viettää siitä rahallisesti hyötymättä.

"En ole mammanpoika". No heh. Kretiini sinä olet. Se on selvää.

Missä mä olen kertonut, ettei kukaan haluaisi viettää aikaa seurassani? Niinpä. En missään. Jäit kiinni valehtelusta ja asioiden vääristelystä. Ja syytöksesi myös on valheellinen ja virheellinen.

Mä mielummin puhun faktoista, enkä halua valehdella.

 

[penkinlämmittäjä]

Sanokaahan vielä asianomaiset, että toimiiko ovi riitatilanteissa tai hiiltymisissä myös toiseen suuntaan? Eli jos teiltä palaa päreet ja tulee vittuiltua emännälle rankasti, niin onko odotettavissa vastaavaa ymmärrystä & haleja vai omien ongelmien lisäksi vielä itseensä ottaneen naisen lepyttely?

Jos minulta palaa päreet, niin avopuolisoni tietää, että nyt on tosi kyseessä. Olen äkäinen ehkä kerran vuodessa. Kyllä meillä toimii toisinkin päin. Mielestäni kuitenkin on mielen heikkoutta käydä vittuilemaan puolisolle. Sinä sitä todennäköisesti olet harjoittanut.

 

[Midnight Rambler]

Sinä sitä todennäköisesti olet harjoittanut.

Väärin. En vittuillut, vaikka välillä aihetta olisikin ollut. Useammankin naisen suhteen. Yksi tosin otti vittuiluna sen, kun en koskaan suuttunut, korottanut ääntäni tai lähtenyt muuten mukaan johonkin hänen onnettomaan provokaatioon. Se kuulemma suuresti ärsytti, kun pystyin pitämään hermoni jäässä häntä paremmin. Olisi varmaan pitänyt itkeäkin yhdessä tai jotain muuta surkeaa.

Bigmouthilla muuten lienee kotona pakkasta, kun on tänään mennyt henkilökohtaisuuksiin tässä ketjussa useaan otteeseen. Itse olen vajaa ääliö, jonka pitäisi jäädä auton alle ja eräs toinen puolestaan kretiini. Mitähän schollille olisi tullut noista?

 

[Cemetery Gates]

Itse olen vajaa ääliö, jonka pitäisi jäädä auton alle ja eräs toinen puolestaan kretiini. Mitähän schollille olisi tullut noista?

Stondis?

Jälleen kerran tässä on se ongelma, ettei ihmisiä, parisuhteita, pariskuntia tai riitoja voida laittaa samaan nippuun ja läväyttää yhtenäistä, pätevää ohjeistusta kaikille. Tilanteita on monenlaisia. Sekopäisen exän vuoksi olen tullut hiukan yliherkäksi sille, että nainen hermostuu täysin turhasta. Jokunen vuosi sitten olin täysin viilipytty, vaikka toinen huusi päin naamaa, mutta enää ei meinaa onnistua. Varsinkin, kun vittuilurefleksikin on aika voimakas, kun "sopiva" tilanne tulee eteen. En väitä, etteikö meikäläisessä olisi tässä suhteessa paljonkin vikaa, mutta näin on näppylät tällä hetkellä.

 

[TQoFE]

Ja kun mennään sovitun mukaan, niin miksi kummankaan pitäisi erityisesti kiitellä toista siitä, että tämä hoitaa oman päänsä diilistä?

Siksi, että sanoja kiitos ja anteeksi ei voi parisuhteessa(kaan) sanoa liian usein.

Hyvä kerryttää hyvää. Parisuhteessa MOLEMPIEN OSAPUOLTEN (caps ja boldaus lukutaidoltaan rajoittuneiden avuksi) pitäisi joka päivä pyrkiä tekemään edes yksi pieni asia, jolla ilahduttaa toista. Kehu, auta / tarjoudu auttamaan / tee toisen puolesta jokin arkinen askare, on se sitten mitä tahansa siivoamisesta roskien vientiin, kauppakassin purkamiseen toisen tullessa kaupasta jne. Pitää ajatella asia niin, että toisen ilahduttamisesta saa itsekin hyvän mielen.

Arvostan sitä, että mies avaa ovet, kantaa painavimmat ostoskassit, vie roskat, kehuu pukeutumista tai ulkonäköä, avaa oliivipurkin kun kansi on tiukassa ja hoitaa kaikki työkaluja vaativat hommat, vaikka kykenen suoriutumaan noista varsin hyvin itsekin. Vastaavasti en ole ainakaan tähän päivään mennessä tavannut miestä, joka ei ilahtuisi hieronnasta, valmiiksi laitetuista eväistä / aamupalasta / lämpimästä ruoasta / iltapalasta, jääkaappiin ostetusta oluesta tai pestystä pyykistä. Eikä kyse ole siitä, että olisin tavannut miehiä, jotka eivät kykene suoriutumaan noista itsekin vaan siitä, että on mukavaa kun joku välittää niin, että tekee tuollaiset asiat valmiiksi.

Pähkinänkuoressa: tee jotain toisen hyväksi ja muista kiittää aina, kun sinun vuoksesi on tehty jotain. Saat aikaan positiivisen oravanpyörän.

Hauskaa, että sinä joka täällä katkerana kitiset ja vingut päivästä toiseen satojen viestien voimalla, et ymmärrä, että joskus on täysin normaalia tuulettaa ja kiukutella, sukupuolesta riippumatta. Ja silloin vastapuoli voi yrittää ymmärtää toisen vitutusta eikä heittää "rotsia niskaan" ja lähteä kaljalle. Ei ole ihme että parisuhteen muodostaminen on kaltaisellesi täysin mahdotonta.

Nimenomaan näin. Ja pätee molempiin suuntiin.

Sanokaahan vielä asianomaiset, että toimiiko ovi riitatilanteissa tai hiiltymisissä myös toiseen suuntaan? Eli jos teiltä palaa päreet ja tulee vittuiltua emännälle rankasti, niin onko odotettavissa vastaavaa ymmärrystä & haleja vai omien ongelmien lisäksi vielä itseensä ottaneen naisen lepyttely?

Aika moni mies (ja jokunen nainenkin, ml. minä) on nälkäisenä kiukkuinen. "Otatko voileivän, jutellaan sen jälkeen" on rauhoittanut aika monta tilannetta. Joskus KUMPI TAHANSA OSAPUOLI (caps ja boldaus jälleen lukutaidoltaan rajoittuneiden avuksi) voi myös sanoa anteeksi ja vasta tilanteen rauhoituttua tuumata, ettei toinenkaan osapuoli ihan syytön ollut tehdessään tai sanoessaan sitä, tätä ja tuota.

Helppoa? Ei tietenkään. Mutta silloin kun siihen kykenee, säästyy yleensä tilanteen eskaloitumiselta todella lihavaksi riidaksi.

 

[Mace]

Bigmouthilla muuten lienee kotona pakkasta, kun on tänään mennyt henkilökohtaisuuksiin tässä ketjussa useaan otteeseen. Itse olen vajaa ääliö, jonka pitäisi jäädä auton alle ja eräs toinen puolestaan kretiini. Mitähän schollille olisi tullut noista?

Luultavastikin pelikieltoa itsemoderoinnista...

Tässä ketjussa käytävän keskustelun ongelma on se, että tämä "tosimiesten" porukka on keksinyt jostain miesten yleiseksi toimintamalliksi sellaisen nössöilyn/mielistelyn, jota eri mieltä olevien porukka ei tunnista käytännössä lainkaan omaksi tai tuttavapiirinsä toimintamalliksi. Ilmeisestikin näillä valaistuksen kokeneilla tosimiehillä on kavereina / tuttavina lähes pelkästään nössömiehiä ja yleistys tulee sitä kautta. En tosin ymmärrä, millaisia he sitten itse ovat (tai ovat ainakin olleet), kun kaveripiiri on muodostunut tuollaiseksi, kun niin helvetin monella muulla täällä tuntuu olevan pääasiassa tuosta stereotypiasta poikkeavia kavereita. Täsmälleen samat sanat pätevät siihen naiskuvaan, jota tosimiesten posse on täällä viljellyt. Naiset ovat kuulemma julman laskelmoivia Excel-petoja, huoria tietysti myös. Läheskään kaikki eivät toki kokemuksiinsa perustuen ole tuostakaan samaa mieltä, mutta mitäpä ne valaistumattomat nössöt näistä asioista ymmärtäisivät. Puhutaan jostain esittämisestä, miellyttävän leikkimisestä, juomien tarjoamisesta, imartelusta ja itsensä kehumisesta. Omaan korvaani tuo kuulostaa täysin käsittämättömältä höpinältä, siis jopa sinkun suusta kuultuna, parisuhteessa elävästä nyt puhumattakaan. Tai ei täysin käsittämättömältä vaan juuri sellaiselta pintaliitobaarin saatanan kuvottavalta meiningiltä. Täysin käsittämättömältä kuitenkin siis siinä valossa, että minun elämässäni tuollaiselle ei vain koskaan ole ollut sijaa. Pintaliitopaikoissakin on varmasti tullut aikaa vietettyä, mutta silti en ole esittänyt, miellyttävää ei tarvitse leikkiä, koska olen perusluonteeltani ystävällinen, imarteluun tai itsekehuun ei ole myöskään tarvetta. Juoman voin tarjota kaverille, uudelle tuttavuudelle korkeintaan kohteliaisuussyistä. Minusta on aivan selvää, että jos tavoitteena on oikeasti pitkäaikainen parisuhde, se ei voi perustua millekään esittämiselle tai miellyttävän leikkimiselle, joten itse olen aina ollut alusta saakka mahdollisimman avoin. Kliseisesti sanottuna olen siis ollut oma itseni. Sillä tavalla saa kokemusteni mukaan loistavasti valikoitua seuraansa pääasiassa vain sellaisia ihmisiä, joiden seurassa haluaakin olla. Kusipäät, hullut tai muuten vain minulle sopimattomat tapaukset viettävät sitten aikaa toisten seurassa. Loistavaa ja erittäin toimivaa.

Sitten muutama sana tuosta nössöydestä. En tiedä, onko kyse tosiaankin siitä, että palstamme tosimiesten tuttavapiiri on vaan jotenkin poikkeuksellisen nössöä vai onko kyse ennemminkin jonkinlaisesta hedonistisesta ajattelumallista, jonka mukaan kaikki, joka milllään tavalla saattaa rajoittaa mitään, mitä ehkä saattaisit joskus haluta tehdä, on perseestä eikä sitä voi mitenkään korvata. Viittaan tuolla siis vaikkapa näihin legendaarisiin kavereiden kanssa kaljalla käynteihin, tms. Siis ensinnäkin hyvässä parisuhteessa oleva henkilöhän voi tietenkin käydä kavereiden kanssa kaljalla. Jos taas joskus joku yksittäinen reissu jääkin välistä, se nyt on aivan yks vitun hailee siihen verrattuna, mitä hyvä parisuhde tarjoaa "tilalle". Jos tuota ei hahmota, kannattaa tosiaankin elellä sinkkuna.

Ja loppuun asia, joka kaikkien tosielämän petttttttttttterien olisi helvetin hyvä muistaa: se, että kaverinne ei enää kauhean usein lähdekään kanssanne kaljalle, voi johtua aivan hyvin siitä, että häntä ei vaan enää nappaa kaljoittelu samaan tapaan kuin joskus aiemmin nappasi. Hän ei enää nauti siitä niin paljon. Ei nauti, vaikka vaimo/tyttöystävä ei olisikaan kaljoittelureissuja vastaan. Hän ehkä nauttii yhteisistä kaljoittelureissuistanne aivan helvetin paljon, mutta käy nykyään kavereiden kanssa ulkona huomattavasti aiempaa harvemmin, koska kokee, että hänellä on elämässään muita asioita, joihin hän haluaa käyttää aikaansa aiempaa enemmän. Hän on jo elänyt sen kaikkein aktiivisimman kaljoitteluvaiheen elämästään. Nyt on toisenlaisten asioiden aika. Aika usein sitä kutsutaan elämässä eteenpäin menemiseksi. Joskus jopa aikuistumiseksi.

Edit: TQoFE:ltä aivan älyttömän hyvä viesti tuossa edellä.

 

[MustatKortit]

...
Ja loppuun asia, joka kaikkien tosielämän petttttttttttterien olisi helvetin hyvä muistaa: se, että kaverinne ei enää kauhean usein lähdekään kanssanne kaljalle, voi johtua aivan hyvin siitä, että häntä ei vaan enää nappaa kaljoittelu samaan tapaan kuin joskus aiemmin nappasi. Hän ei enää nauti siitä niin paljon. Ei nauti, vaikka vaimo/tyttöystävä ei olisikaan kaljoittelureissuja vastaan. Hän ehkä nauttii yhteisistä kaljoittelureissuistanne aivan helvetin paljon, mutta käy nykyään kavereiden kanssa ulkona huomattavasti aiempaa harvemmin, koska kokee, että hänellä on elämässään muita asioita, joihin hän haluaa käyttää aikaansa aiempaa enemmän. Hän on jo elänyt sen kaikkein aktiivisimman kaljoitteluvaiheen elämästään. Nyt on toisenlaisten asioiden aika. Aika usein sitä kutsutaan elämässä eteenpäin menemiseksi. Joskus jopa aikuistumiseksi...

Tämä oli erittäin hyvä nosto ja aiheellinen muistutus.

Ja yleisesti ottaenhan täällä muutama nimimerkki kärjistää liikaa sitä, että on muka nössöä ja tohvelisankaria käyttäytyä kuin aikuinen ihminen.

 

[Midnight Rambler]

Tämä oli erittäin hyvä nosto ja aiheellinen muistutus.

Ja yleisesti ottaenhan täällä muutama nimimerkki kärjistää liikaa sitä, että on muka nössöä ja tohvelisankaria käyttäytyä kuin aikuinen ihminen.

Määrittelepä nyt jokin universaali kuva aikuisesta miehestä, edes Suomen viitekehyksessä? Mielestäni aikuinen mies on vapaa päättämään omista asioistaan joihin kuuluu myös aiemmin mainittu kaljan juominen. Itse hengailen lähinnä itseäni noin 5-7 vuotta vanhempien jäbien kanssa, jotka ovat heivanneet muijansa pellolle ajat sitten ja elävät itselleen tehden töitä viikot ja viikonloput kuunnellaan rokkia sekä dokaillaan. Ollaanko me kukaan "aikuisia"?

Saako aikuinen mies päättää olla lähtemättä kavereiden kanssa kaljalle, mikäli juuri sillä hetkellä tuntuu mukavammalta ajatukselta jäädä kotiin juomaan viiniä vaimon kanssa?

Saa toki, vaikka aika oudolta kuulostaakin. Kavereita nyt ei kuitenkaan joka päivä aina näe, mutta vaimoa kyllä.

 

[TQoFE]

Mielestäni aikuinen mies on vapaa päättämään omista asioistaan joihin kuuluu myös aiemmin mainittu kaljan juominen.

Saako aikuinen mies päättää olla lähtemättä kavereiden kanssa kaljalle, mikäli juuri sillä hetkellä tuntuu mukavammalta ajatukselta jäädä kotiin juomaan viiniä vaimon kanssa?

 

[MustatKortit]

Määrittelepä nyt jokin universaali kuva aikuisesta miehestä, edes Suomen viitekehyksessä? Mielestäni aikuinen mies on vapaa päättämään omista asioistaan joihin kuuluu myös aiemmin mainittu kaljan juominen..
.

Sanonta "käyttäytyä kuin aikuinen ihminen" on sinullekin varmasti tuttu. Tällä ei niinkään viitata mihinkään tiettyyn ikäryhmään, ihmistyyppiin tai viitekehykseen, vaan siihen että käyttäydytään (pyritään käyttäytymään) kypsästi tilanteessa kuin tilanteessa.

On tietysti niin, että käsitys siitä mikä on kypsää vaihtelee ihmisestä toiseen.

Itse en voisi kuvitella juoksevani pois normaalista riidasta/kinasta/erimieliyydestä kaljaa kittaamaan. Tuo TQoFE:n aikaisemmin mainitsema "voileipä-esimerkki" on aika hyvä: istutaan alas ja rauhoitutaan.

Mutta mielestäni meidän välillämme ei mitään suurta kiistaa ole, pikemminkin kyse on siitä, että näemme ja suhtaudumme naisiin täysin eri tavalla.

Itse koen naiset kauniiksi ja mystisiksi olennoiksi, jotka ovat ihanan monimutkaisia ja oikukkaita. Naisissa on toki omat huonot puolensa, mm. imurointi kesken penkkiurheilun ;), mutta niin on meissä miehissäkin paljon vikaa.

Sinun suhteesi ja suhtautumisesi kauniimpaan sukupuoleen on hyvin erilainen, jos siis analysoi kokonaisuutena kirjoittamiasi kymmeniä (satoja?) viestejä tähän ja muihin naisia sivuaviin ketjuihin.

En tiedä, millaista vääryyttä olet heidän taholtaan täsmällisesti kokenut - ehkä olet sen tässä ketjussa tarkasti kertonutkin (?) - mutta kuulostat välillä hirvittävän katkeralta. Tällä en halua loukata sinua, enemmänkin totean ääneen sen, millaisen kuvan monista viesteistäsi saa.

 

[Cemetery Gates]

Saako aikuinen mies päättää olla lähtemättä kavereiden kanssa kaljalle, mikäli juuri sillä hetkellä tuntuu mukavammalta ajatukselta jäädä kotiin juomaan viiniä vaimon kanssa?

Saa toki, vaikka aika oudolta kuulostaakin. Kavereita nyt ei kuitenkaan joka päivä aina näe, mutta vaimoa kyllä.

Heh, nyt muuten kuulosti aika lailla schollilta. Juuri tuollaisten letkautusten takia MR:n ajoittaiset "valonpilkahdukset" vaipuvat unholaan tyystin.

Sanotaan nyt vaikka näin, että vaikka kuinka sattuisi olemaan hyviä frendejä, niin ei niitä nyt saatana päivittäin jaksaisi katella. Parisuhteeseen sen sijaan ryhdytään siksi, että halutaan elää sen puolison kanssa. Jokaisen luulisi ymmärtävän, että kumppanin kanssa vietetään enemmän aikaa kuin kavereiden kanssa.

Minä olen ensimmäisenä myöntämässä, että esim. 10 vuotta sitten olin menossa kavereiden kanssa baariin aina kun mahdollista. Ja aika paljon niin teinkin. Viitisen vuotta myöhemmin ei baarit paljon houkutelleet enää. Aikansa kutakin. Ja tämä liittyy nimenomaan siihen aikuistumiseen, rauhoittumiseen. Olin parisuhteessa tai en. Tänä päivänä tulee notkuttua baarissa entistäkin vähemmän.

 

[Scissors]

Ei helvetti sentään. Nyt kun joku onneton tyrkkää naishuolensa tänne niin se jää tyystin huomaamatta näiden midnightramblereiden ja petttttereiden rageilujen alle. Aika jankutusta, ja tuntuu sille että omilla aivoilla ajattelukin on yhtäkkiä täysin ylivoimaista.

Parin päivän sisällä kolahtanee joillekin nimimerkeille banaania viime päivien efforteista, sen verran on lähtenyt taas mopo käsistä. Lienee tämäkin ketju hedelmällisemmän keskustelun alusta sen jälkeen edes jonkin aikaa.

Vielä tovin toki ehtii niistä excel-taulukoista (huutonaurua) ja because you're worth it-ideologioista vääntämään. Ihan vinkkinä.

 

[Sistis]

Tuohon kaljalla käyntiin kavereiden kanssa pätee sama avainsana kuin muuhunkin elämään: kohtuus. Jos tuntuu siltä, että se kaljan kittaaminen kaveriporukalla kiinnostaa aina selvästi enemmän kuin ajan vietto puolison kanssa, niin sitten lienee syytä tarkastella ihan itse, että onko parisuhteessa ylipäätään järkeä.

Ja nuo kavereiden kanssa kaljalla käynnit onnistuvat kyllä parisuhteen aikanakin ilman ongelmia, kunhan vaan ei itse tee niistä sitä ongelmaa. Sen verran voi aina pelisilmää käyttää, että varmistaa ensin puolisoltaan, että kaljalla käynti on OK. Jos esimerkiksi olette jo keskenänne suunnitelleet jotain yhteistä, tai vaikka puolisolla sattuu olemaan jotain murheita, tai hän sattuu tarvitsemaan apuanne jossain, niin silloin pitää käyttää sitä omaa pelisilmää ja miettiä, että onko se kaljalle lähtö soveliasta siinä tilanteessa. Lupaa ei tarvitse kysyä keneltäkään, mutta parisuhde perustuukin ihan puhtaasti kahden ihmisen väliseen keskinäiseen luottamukseen, johon pystyy myös omalla käytöksellään vaikuttamaan aika paljon. Tämä sama pätee myös siihen, että minkä verran siellä kaljalla ollessa sitten kitataan. Jos joka kerta tulee kotiin aamuyöllä seiniä hipoen ja laatat sylissä, niin ei tarvitse ihmetellä, jos puoliso ei kovinkaan paljoa tykkää sellaisesta käytöksestä.

Sillä pääsee jo hyvin pitkälle, että käyttäytyy puolisoa kohtaan sillä tavalla, mitä tietää tämän arvostavan. Ja samalla siten, miten toivoisi itseään kohtaan käyttäydyttävän.

Itseäni on kummastuttanut se, että miksi tosimiehet haluavat aina kaljotella kaveriporukalla ilman naisseuraansa. Meillä ei ole ollut mikään ongelma sekään, että menemme toisinaan pariskuntana paikalle, oli kyseessä sitten minun tai avovaimon kaveriporukka. Ja samalla myös nämä kaveriporukoiden jäsenet tuovat kumppaneitaan mukaan. Porukoihin kuuluu myös sinkkuja, mutta ei heilläkään ole ikinä tuottanut ongelmaa viettää aikaa pariskuntien kanssa. Ei minuakaan se haitannut silloin vuosia sitten kun vietin vielä poikamiesaikaa.

Ja tiedän hyvin, että joskus on ihan kiva viettää aikaa ilman kumppaneitakin. Siksi sanoinkin tuossa edellisessä kappaleessa, että pariskuntina esiinnytään toisinaan. Toisinaan taas kaljalla käydään ilman puolisoita. Nuokin menot on mahdollista ajoittaa sellaisiin ajankohtiin, että niistä ei aiheudu ongelmaa puolisolle.

 

[Carlos]

On se vaan aika jännää miten eri ihmisillä on eri prioriteetit. Eikä siinä mitään, saahan niitä olla, meitä on moneksi ja elämäntilanteita on moneksi.

Itse en ole lähtenyt "kavereiden kanssa kaljalle" moneen vuoteen, kertaakaan. Ihan vaan siksi että se loppujen lopuksi todella vähäinen vapaa-aika mitä jää jäljelle työssäkäynnin ja juoksevien asioiden hoitamisen jälkeen on todella arvokasta. Lapset kaipaavat pappaa aina kun olen poissa, joten en heti kotiin palattuani voisi kuvitella sanovani Liisa-Pettereille että "isä on nyt väsynyt, lähden vähän kavereiden kanssa tuulettumaan", sen sijaan että jäisin kotiin vaikka lukemaan kamuille iltasadun.

Ja sitten se vapaa-aika mitä jää jäljelle työssäkäynnin, juoksevien asioiden hoitamisen, ja lapsien jälkeen, on jo äärimmäisen minimaalista ja arvokasta. Sanoisinko vaimolle sitten kun on Liisa-Pettereille luettu iltasadut ja peitelty nukkumaan että "nyt on kavereiden aika, sua mä nään muutenkin joka päivä"? No ohhoh. Ensinnäksin vaimo voisi ottaa "hiukan" itseensä, ja toisekseen se olisi mielestäni ihan helvetin idioottimaista. Enkä tosissaan ole mieluummin kavereiden kanssan kaljalla kuin vaimon kanssa.

Itse asiassa meillä on vaimon kanssa toisillemme niin vähän aikaa että joka ainoa ajan murunen mitä löytyy ihan varmasti käytetään yhdessä. Usein jopa arki-iltoina saattaa venähtää pikkutuntien puolelle, kun on vaan niin mukavaa olla yhdessä, ei malttaisi mennä nukkumaan.

Elämä on.

 

[TQoFE]

Saa toki, vaikka aika oudolta kuulostaakin. Kavereita nyt ei kuitenkaan joka päivä aina näe, mutta vaimoa kyllä.

Eläkeläiset ja työttömät poislukien useimmilla on vain yksi viikonloppu viikossa. Joskus voi olla mukavaa jakaa parisuhteessa viikonloppu, eikä vain arkea.

Lupaa ei tarvitse kysyä keneltäkään, mutta parisuhde perustuukin ihan puhtaasti kahden ihmisen väliseen keskinäiseen luottamukseen, johon pystyy myös omalla käytöksellään vaikuttamaan aika paljon. Tämä sama pätee myös siihen, että minkä verran siellä kaljalla ollessa sitten kitataan. Jos joka kerta tulee kotiin aamuyöllä seiniä hipoen ja laatat sylissä, niin ei tarvitse ihmetellä, jos puoliso ei kovinkaan paljoa tykkää sellaisesta käytöksestä.

Sistikseltä loistava huomio. Eräs miespuolinen ystävä ihmetteli joskus, miten vaimo on niin pahana aina jos hän lähtee kaljalle. Pienen keskustelun jälkeen hänelle avautui, että vaimolla on ihan syytäkin olla pahana, sillä kotiinpaluukunto on usein kaikkea muuta kuin edes jotenkin asiallinen.

Itseäni on kummastuttanut se, että miksi tosimiehet haluavat aina kaljotella kaveriporukalla ilman naisseuraansa. Meillä ei ole ollut mikään ongelma sekään, että menemme toisinaan pariskuntana paikalle, oli kyseessä sitten minun tai avovaimon kaveriporukka.

Sitten on vielä sellainenkin radikaali vaihtoehto kuin lähteä kaksin vaimon kanssa kaljalle. Mikäli parisuhteessa viihtyy toisen kanssa - kuten suotavaa olisi - on oikeasti hauskaa lähteä välillä yhdessä kaljalle ja muutamalle tiukallekin, jutella, katsoa nyrkkeilymatsia, pelata jotain lautapeliä tai käydä vaikka strippibaarissa. Parisuhde menee helposti pilalle, mikäli kaikki tekeminen pariskuntana on vain arkea ja tiukkapipoisen sovinnaista sauvakävelyllä käymistä samanlaiset tuulipuvut päällä.

 

[Sistis]

Sitten on vielä sellainenkin radikaali vaihtoehto kuin lähteä kaksin vaimon kanssa kaljalle. Mikäli parisuhteessa viihtyy toisen kanssa - kuten suotavaa olisi - on oikeasti hauskaa lähteä välillä yhdessä kaljalle ja muutamalle tiukallekin, jutella, katsoa nyrkkeilymatsia, pelata jotain lautapeliä tai käydä vaikka strippibaarissa. Parisuhde menee helposti pilalle, mikäli kaikki tekeminen pariskuntana on vain arkea ja tiukkapipoisen sovinnaista sauvakävelyllä käymistä samanlaiset tuulipuvut päällä.

Jeps, tämä vaihtoehto unohtui ihan itsestäänselvyytenä. Nyrkkeilymatsissa tai strippibaarissa emme tosin ole käyneet yhdessä. Emmekä ymmärtääkseni erikseenkään, ellei tähän lasketa mukaan yhtä tapausta ulkomailla vuosia sitten, jolloin jouduin menemään strippibaariin katsomaan erittäin humalassa olleen tuttavani perään, ettei tämä töhöile ja menetä omaisuuttaan... tuo kerta riitti, eikä sellaiseen mestaan ole ollut tarvetta tai kiinnostusta mennä toiste...

Mutta aiheeseen: muuten monenlaisia pubirundejakin on avovaimon kanssa tehty kahdestaankin. Ja hauskaa on ollut joka kerta. Kerran lähdimme elokuviin ja tarkoitus oli käydä sen jälkeen yksillä vichyillä terassilla. Lopulta kiersimmekin muistaakseni neljä eri pubia maistellen erilaisia oluita. Nykyisellään nuo käynnit ovat kuitenkin varsin rauhallisia, koska ikää alkaa jo olla. Eikä sitä seuraavaa päivää halua enää pilata huonolla ololla. Mutta hauskaa voi pitää myös pienemmälläkin alkoholimäärällä, kunhan vain seura on hyvä.

 

[Red Machine]

Sitten on vielä sellainenkin radikaali vaihtoehto kuin lähteä kaksin vaimon kanssa kaljalle. Mikäli parisuhteessa viihtyy toisen kanssa - kuten suotavaa olisi - on oikeasti hauskaa lähteä välillä yhdessä kaljalle ja muutamalle tiukallekin, jutella, katsoa nyrkkeilymatsia, pelata jotain lautapeliä tai käydä vaikka strippibaarissa. Parisuhde menee helposti pilalle, mikäli kaikki tekeminen pariskuntana on vain arkea ja tiukkapipoisen sovinnaista sauvakävelyllä käymistä samanlaiset tuulipuvut päällä.

Silkkaa asiaa. Oman daamin kanssa on musamaku täysin erilainen, yleensä kummallakin on omat 'keikkansa' vaikka välillä käydään yhdessä kun tulee sopiva kohde. Lätkästä ei innostu kuin meikäläinen. Niin se vaan joskus menee. Tuolloin on kiva kun voi vaikka illallisen tai teatterin/leffan jälkeen mennä yhdessä 'kaljalle'. Joskus on jopa yhdessä hirttänyt ryyppy päällekin. Aamulla naurattaa yhteiset darrat ja sitten vaakamamboa mikä on ehdoton molemmille.

Molemmat käy myös kavereiden kanssa sekä spontaanisti että sovitusti kaljalla, tiukalla jne. Homma perustuu aika lailla luottamukseen, toisen tuntemiseen ja kunnioitukseen ja terveeseen järjenkäyttöön. Emmä lähe edes yhelle jos daami sairastaa tms.

 

[pernaveikko]

Sitten on vielä sellainenkin radikaali vaihtoehto kuin lähteä kaksin vaimon kanssa kaljalle.

No, tämä ja mitä radikaalia tässä on? En nyt jaksa kirjoittaa asiasta enempää, mutta kyllähän se niin on, että sekaporukat pilaavat sen homman molemmin puolin. Se pilaa sekä kavereiden kanssa olemisen, että vaimon kanssa olemisen.

Kaikkea ei voi saada, niin siksi mennään eri kerroilla.

 

[TQoFE]

No, tämä ja mitä radikaalia tässä on?

Täällä tiettyjen nimimerkkien toimesta yleinen konsensus tuntuu olevan, että vain kavereiden kanssa voi käydä kaljalla. Muija on sitten se ilkeä niuho, joka valittaa kaikesta kaljanjuomisesta.

En nyt jaksa kirjoittaa asiasta enempää, mutta kyllähän se niin on, että sekaporukat pilaavat sen homman molemmin puolin. Se pilaa sekä kavereiden kanssa olemisen, että vaimon kanssa olemisen.

Silloin kyllä, jos seurueessa on sellainen, joka on paikalla vain yhden ihmisen takia. Miestä ei voi ottaa tyttöjen iltaan mukaan, mutta jos paikalla on muitakin pariskuntia, joista löytyy samalla aaltopituudella olevaa juttuseuraa miehelle, niin mikä ettei samassa pöydässä voisi istua ystäviä ja puolisoita.

 

[Ted Raikas]

Täällä tiettyjen nimimerkkien toimesta yleinen konsensus tuntuu olevan, että vain kavereiden kanssa voi käydä kaljalla. Muija on sitten se ilkeä niuho, joka valittaa kaikesta kaljanjuomisesta.

Sellainenkin vaihtoehto on toki olemassa, että tyttöystävä/vaimo kyllä saa ihan vilpittömän kutsun lähteä mukaan esim. kaljoittelemaan, mutta ei halua. Sitten mökötetään ja mäkätetään jos mies haluaa käydä kavereiden kanssa vähän tuulettumassa. Ollaan marttyyreitä, koska ukon yksinomainen tehtävä olisi olla kotona naisen kanssa.

Tuolloin on toki valittu eukko ihan väärin, joten kannattaa varmistaa etukäteen, että nainen tykkää käydä oluella ja jos vieläpä tykkää viskeistä, niin entistä parempi.

 

[Sistis]

Tuolloin on toki valittu eukko ihan väärin, joten kannattaa varmistaa etukäteen, että nainen tykkää käydä oluella ja jos vieläpä tykkää viskeistä, niin entistä parempi.

Tuo on yksi vaihtoehto. On myös mahdollista kokeilla selvittää, että miksi puoliso ei halua lähteä mukaan. Taustalla voi olla vaikka se, että hän ei tunne kaljaporukkaa hyvin, ja kokee siksi itsensä ulkopuoliseksi. Tähän voi olla hyvä keino sellainen, että kokeilee tutustuttaa häntä tuohon porukkaan sopivan pienissä annoksissa. Eli vaikka siten, että hän näkee nämä porukan jäsenet alkuun yksi kerrallaan, vaikkapa juuri olutlasin ääressä. Tällöin tutustuminen hoituu paremmin, ja seurueeseen mukaan tuleminen ei vaadi enää niin isoa ponnistusta.

Jos taustalla ovat muut syyt, niin sitten toimenpiteet kohdistetaan niiden mukaisesti. Minä en oikein jaksa uskoa, että yksikään ihminen on oikeasti pohjimmiltaan sellainen elämäntapanalkuttaja, vaan taustalla on aina jotain oikeaa syytä. Esimerkiksi luottamus ihmisiin voi olla mennyt vaikkapa parisuhdetta edeltävänä aikana. Luottamuksen rakentaminen uudelleen voi vain olla pirun aikaa vievää, mutta onnistuu usein, jos vaan on riittävän kärsivällinen.

 

[Midnight Rambler]

En tiedä, millaista vääryyttä olet heidän taholtaan täsmällisesti kokenut - ehkä olet sen tässä ketjussa tarkasti kertonutkin (?) - mutta kuulostat välillä hirvittävän katkeralta. Tällä en halua loukata sinua, enemmänkin totean ääneen sen, millaisen kuvan monista viesteistäsi saa.

No joskus pentuna olin katkera, kun naista ei saanut ja vähän myöhemmin puolestaan siitä, kun sopivaa ei saanut. Kyllähän ne kaikki tyhjät arvat alkoivat vituttamaan jossain vaiheessa. Vääryyttä voin kai sanoa kokeneeni, kun kaksikin suhdetta on päättynyt naisen pettämisen myötä. Suhteita toki tulee ja menee, etenkin nuorempana, mutta nekin voisi päättää tyylikkäästi eikä hieromalla paskaa toisen naamaan, eikö? No, oppia ikä kaikki. Nykyään taas en ole enää katkera, koska ymmärrän ettei kohtalo tai joku muu kosminen voima kohtele mua sen huonommin, kuin ketään muutakaan. Saattaisin pärjätä paremmin naisten kanssa "katsomalla peiliin" tai muuttumulla joksikin toiseksi, mutta silloin joutuisin vain olemaan epärehellinen itseäni kohtaan, mikä ei sovi. Lopetin siis kaiken sukupuoli- ja parisuhdesäätämisen kerralla, nyt on paljon helpompaa olla. Nykyään mun rooli tässä kuviossa on enää antaa yhdet tai kahdet pakit vuodessa.

Sitten on vielä sellainenkin radikaali vaihtoehto kuin lähteä kaksin vaimon kanssa kaljalle.

Entäs jos nainen ei tykkää käydä baareissa? Tai paljoa missään muuallakaan, eli pitäisikö silloin miehenkin mukautua harmaaksi kotihiireksi? En mä ainakaan koskaan ole halunnut käydä naisen kanssa baarissa, vaan rohkaissut heitä menemään sinne omien kavereidensa kanssa. Jos pitäisi kodin lisäksi katsella samaa naamaa viihteelläkin, niin melko masentavaa olisi elämä. Meillä oli ja hyvin pitkälle yhä on kavereiden kanssa sellainen sopimus, ettei naisystäviä roudata mukaan pubiin tai pokeri-iltoihin huomauttelemaan liiasta juomisesta, "mauttomasta" huumorista ja siitä miten "tylsää" on. Eikö silloin ole parempi joko pysyä siellä himassa tai mennä viettämään sitä mikä se on, "girls' night out"?

 

[Karhunkulta]

Entäs jos nainen ei tykkää käydä baareissa? Tai paljoa missään muuallakaan, eli pitäisikö silloin miehenkin mukautua harmaaksi kotihiireksi? En mä ainakaan koskaan ole halunnut käydä naisen kanssa baarissa, vaan rohkaissut heitä menemään sinne omien kavereidensa kanssa.

Meillä on enemmän sellainen tilanne, että nainen käy silloin tällöinen kavereidensa kanssa viihteellä baarissa jne. Mua ei se seura kiinnosta saati niiden jutut. Olen suoraan todennut tämän ja sanonut, että ei millään pahalla. Hyvin tämä on luonannut eikä mua haittaa, jos joskus vaimoke haluaa mennä muijaporukalla tuulettumaan. Itse olen yleensä mielummin kotona ja juon oluet, kuuntelen musiikkia ja katselen leffoja / urheilua. Siinä mä rentoudun. Joskus voi tietysti kaverille mennä pelaamaan NHL:ää tai muuta ja juoda parit pelikaljat. Naikkosen veljen kanssa on joskus kosteita iltoja mökillä saunoen ja jotain omaa säveltäen.

Baareista en ole enää pariin vuoteen innostunut. Ihan kulunutta touhua ja alkaa vaan päätään aukovat ja uhoavat juniorit ottaa aivoon. Silloin kun kummallekkin on pelisäännöt selvät ja osaa olla sinut asian kanssa, niin ei tälläkään tarvitse päätään vaivata.