Naisasiat

[Turder]

Tyttöjen ilmiömäinen kyky olla välittämättä erosta hämmentää minuakin.

Toisaalta jos ero tulee miehen aloitteesta/halusta niin naisen reaktio voi olla ihan mitä vain puolen vuoden itkumasennuksesta perättömään raiskaussyytteeseen (nähty tälläkin palstalla).

 

[Tonny]

Eipä olisi itselleni tullut mieleenkään panna jotain toista kuukauden päästä, mutta jotkut eivät ajattele niin.

Sitähän se toisaalta on, kun se jättämispäätös on tehty jo aikaisemmin, niin siitä ei enää sitten tarvitse välittää.

Joo, täytyy kyllä sanoa että jos tuohon nyt tulisi joku viehkeä nainen pyytämään minua jörnäyttämään häntä, niin en kyllä pystyisi.
Eropäätöksenkin tämä eksäni oli tehnyt aikasemmin ja kieltämättä osasin tätä jo tovin odottaa, mutta ei kyllä helpota yhtään. Joten sinällään ymmärrän hänen tunteettomuuden eroa kohtaan. Mutta siltikään en ymmärrä. Uskomatonta.

Kyllä sen ties, silti aikailtiin ja uskoteltiin toisillemme kaikkea paskaa. No, kun virallisesti erottiin, ex-muija nussi seuraavana päivänä jotain jätkää, kännissä. Jos hänelle paras tapa päästä irti oli saada mulkkua, niin sittenhän se oli oikein järkevä teko.

Muistakaa yks asia, kun naisten kanssa vehtaatte. Ne kaverit, ne on aivan vitun tärkeitä. Ja te, jotka ne ootte unohtanu, tehkää nopeesti asialle jotain. Naisia on aivan helvetisti tässä maailmassa, mutta niitä ystäviä on törkeen vähän.

Kuten tuossa jo totesinkin, meillä oli vähän sama. Kyllähän me erosta puhuttiin pariin kertaan ja mietiskeltiin suhdetta. Silti tunteet voitti aina, ainakin omalla kohdalla. Epäilin kyllä pettämistä viimisen parin päivän aikana, kun viihtyi niin hyvin entisen panokaverin kanssa, jonka kanssa oli ollut seksisuhde ennen meidän suhdetta. No, kun ero tapahtui, sain tivattua tältä totuuden. Ei ollut kuulemma vielä paneskellut, mutta oli intohimoista suudelmointia tapahtunut parinakin päivänä meidän sängyssä meikäläisen ollessa töissä. Oli kuulemma kuitenkin lyönyt jarrut lukkoon kun tilanne oli etenemässä vaatteiden vähenemiseen. Selvisi siis ettei ollutkaan Sirpan, Jasmin, ja Kimmo-Marjukoiden kanssa missään elokuvissa. Valehteli ns. silmänsä päästä.
Tämä muija muuten totesikin hyvin suoraan, että hänen tapansa "selviytyä" erosta on saada mulkkua hyvinkin pian eron jälkeen. Myönsi silloin vielä että todennäköisesti jo tänään tämä hänen entinen panonsa tulee kyläilemään seksin merkeissä. Ja siellähän se jo alaovella odottelikin ku hain kamat. Seksiähän meidän suhteessa ei ollut pitkään aikaan kunnolla koska ei muijaa kiinnostanut, eikä ole kuulemma ikinä nauttinut kunnolla seksistä kenenkään kanssa. Tämä tekee tästä vieläkin vaikeamman ymmärtää. Minkä takia sitä hommataan niitä seksisuhteita jossei seksi maistu?
Niin ja tuohon viimiseen vielä, tein tuonkin virheen. Kaverit jäi vähemmälle huomiolle suhteen aikana ja nyt niitä kaverisuhteitakin on alettava korjailemaan.

Pahoittelen huonosti kirjoitettua tekstiä, on vaan pää niin sekaisin ettei pysty suoltamaan mitään järkevää.

 

[Bigmouth]

Totta kai osa syytä on peilissä. Koska olen kaikin tavoin vain "tavallinen tallaaja", joka käy pätkätöissä, ei rikastu, ei omaa edellä mainituista syistä mitään cooleja harrasteita/lifestylea etc, niin melko vaatimattomat kortit on lähtökohtaisesti kädessä. Tämähän on selvä asia, enkä ole koettanut kiistää missään vaiheessa.

Se mikä näissä sun jutuissasi vituttaa, on tuo asenne, että jos olet kokenut työtilanteen tai coolien harrastusten puutteen parisuhteiden ongelmaksi, kuvittelet koskevan naisia kautta linjan.

Itsekään en ole rikas, erityisen hyvän näköinen tai millään muotoa cool. Missään vaiheessa tämä ei ole parisuhteessa ongelmaa muodostanut, kuten ei sekään, että aika monessa tilanteessa puoliso on tienannut minua enemmän.

Kysymys naisten suhteen on ennen kaikkea läsnäolosta. Miehen pitää oikeasti olla parisuhteessa myös henkisesti, ei riitä, että "tekee asioita". Tämä on monelle pojalle se tekemätön paikka.

 

[SamSpade]

Sen verran uitan kauhaani sopassa että kommentoin erästä asiaa. Joku eron kokenut kommentoi että nainen on heti paneskelemassa uutta. No usein ero, jos siis naisen suunnasta tullut, on naisella ollut prosessoinnin alla jo useita kuukausia, kenties kauemminkin ja kun eroilmoitus tulee, on tunteet jo käsitelty ja niiden kanssa sinut. Miehet ehkä tekevät eropäätöksen nopeammin ja prosessointi jää sitten ero jälkeiselle ajalla. Sitten jos on eroilmoituksen saajana, on asia ehkä tullut ns puskista vaikka se sitä toiselle ei ehkä olekaan.

 

[Trenchtown]

No usein ero, jos siis naisen suunnasta tullut, on naisella ollut prosessoinnin alla jo useita kuukausia, kenties kauemminkin ja kun eroilmoitus tulee, on tunteet jo käsitelty ja niiden kanssa sinut.

Tämän voin omakohtaisen kokemuksen painolla allekirjoittaa. Ai saatana miten voimaton se fiilis oli, kun itse katselet vielä maailmaa "mitä vittua just tapahtui" -meiningillä ja toinen katsoo sen näköisenä, että lähtis tuokin nyt jo menemään. Uusi suhde oli exällä orastamassa jo silloin, kun meikäläinen vielä joutui bunkkaamaan mimmin kanssa saman (entisen yhteisen) katon alla. Taisi tuo alkaa jo meidän suhteen aikana, mutta mitäpä näistä, vanhoja juttuja.

Tuo kaikki tuntui aikanaan ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta nyt vuosien jälkeen voin todeta, että pääsinpäs kuitenkin yli! Tosin vituttaahan tuo koko homma vieläkin aika ajoin, lähinnä siksi, että silloin tuli tehtyä virheitä joita ei voi ikinä korjata. Mutta paskaakos siinä ja onhan tuo mimmi nykyään naimisissa tuon silloisen pikasuhteen toisen osapuolen kanssa, joten hyvin näyttää pyyhkivän ja meikäläisen erottaminen yhtälöstä olisi kuitenkin ollut vain ajan kysymys.

 

[Surukuku]

...
Kysymys naisten suhteen on ennen kaikkea läsnäolosta. Miehen pitää oikeasti olla parisuhteessa myös henkisesti, ei riitä, että "tekee asioita". Tämä on monelle pojalle se tekemätön paikka.

Hyvin sanottu!
Tuo läsnäolovaatimus koskee luonnollisesti molempia osapuolia parisuhteessa - siinä on vain uskallettava panna itsensä täysillä likoon sellaisena kuin on. Joo - vanha klišee, mutta niin totta ja useasti naiset ovat siihen alussa valmiimpia kuin miehet eivätkä siten aina jaksa odottaa miehen "kypsymistä".

Tonnylle sen verran, että shit happens, mutta se kuuluu elämään ja siihen prosessiin, millä lopulta löydät sen oman puoliskosi maailman kaikista naisista. Tää ei juuri nyt lohduta ollenkaan, mutta tuota kokemusta rikkaampana, nimenomaan rikkaampana, olet askeleen lähempänä sen oikean löytämistä.

 

[Tonny]

Tonnylle sen verran, että shit happens, mutta se kuuluu elämään ja siihen prosessiin, millä lopulta löydät sen oman puoliskosi maailman kaikista naisista. Tää ei juuri nyt lohduta ollenkaan, mutta tuota kokemusta rikkaampana, nimenomaan rikkaampana, olet askeleen lähempänä sen oikean löytämistä.

Tätä en ajatellutkaan. Eipä tuo tosin joo lohduta kun on vaa semmonen vittumäenhaluuketäämuuta-fiilis, mutta pisti kyllä miettimään. Eiköhän tää tästä. Pakkohan sen elämän on jossain vaiheessa voittaa.

 

[pettter]

Musta on varmaan tullut liian mukavuudenhaluinen tai jotain. Mä esimerkiksi en jaksaisi nukkua naisen kanssa samassa sängyssä, ja monesti tuntuu ettei niiden kanssa jaksaisi edes jutella.

 

[Trenchtown]

Pakkohan sen elämän on jossain vaiheessa voittaa.

Niin se tulee tekemään, mutta voi veljet, että siinä välissä välillä vituttaa. Muistan niin elävästi omat fiilikset ajoilta jolloin tuntui, että elämä ei mitenkään päin voi ikinä tulla voittamaan. Ja niitä aikoja mahtuu lyhyehköönkin elämään aika monta. Aina kuitenkin elämä on voittanut, kerta toisensa jälkeen. Se vaan ei ole mitään herkkua odotella sitä, että aurinko alkaa jälleen paistamaan. Loppujen lopuksi juuri se kasvattaa ihmisenä eniten, vaikka se kokemus ei mitenkään kiva olekaan.

Enkä edes puhu vanhemman valtiomiehen, korkeintaan kokeneemman komissaarin äänellä. Oletan, että elämä ehtii vielä muutaman kierrepallon laittamaan, mutta nyt on kaikki hyvin. Ja se on helvetin paljon ottaen huomioon, millaisissa tunnemyrskyissä on välillä tullut oltua. Ja aina naisten takia. Nää kaikki kliseet vois jättää sanomattakin, mutta paistaa se aurinko vielä sinnekin, vaikka se mahdottomalta nyt tuntuukin. Saattaapi käydä vielä niin, että naureskelet partaasi parin vuoden päästä miettiessäsi, että onneksi et jäänyt sen naisen matkaan.

 

[koukku]

Muistakaa yks asia, kun naisten kanssa vehtaatte. Ne kaverit, ne on aivan vitun tärkeitä. Ja te, jotka ne ootte unohtanu, tehkää nopeesti asialle jotain. Naisia on aivan helvetisti tässä maailmassa, mutta niitä ystäviä on törkeen vähän.

Tässähän se tärkein asia. Sattui vielä olemaan niinkin "hauskasti", että yksi kaveri oli eronnut noin puoli vuotta aikaisemmin, niin se jätkä oikeasti tiesi, kuinka paskana sitä silloin meikäläinen oli. Olen oikeasti kiitollinen siitä kaikesta tuesta, jota silloin sain, sekä perheeltä että kavereilta.

Nyt elämä jo hymyilee, vaihdoin osittain alaa, opetushommissa nykyään, ja tällaisten teinien kanssa vietettyjen päivine jälkeen ei haittaa, vaikka kotona ei vielä uutta odottamassa olekaan, saa vähän rauhoittua :)Kaikki siis aikanaan, vaikka myös minun exäni on jo heilastellut pitemmän aikaa uuden kanssa. En vain pysty moiseen vielä, kesällä oli kuukauden yritys, mutta en todellkaan ollut vielä valmis uuteen juttuun. Kai se sitten oikeasti on niin, että nuo julmurit prosessoi kaiken jo etukäteen, ja ero on lopulta vain ilmoitusluontoinen asia. Jonka jälkeen ollaan heti valmiita uuteen yritykseen. Ajattelin toisen olevan tässä suhteessa erilainen, ja katsovan itsekin kaikessa rauhassa, mutta näköjään ihan samaa käyttäytymiskoodia sekin sitten lopulta noudatti kuin kaikki muutkin naiset.

 

[Geezer]

Musta on varmaan tullut liian mukavuudenhaluinen tai jotain. Mä esimerkiksi en jaksaisi nukkua naisen kanssa samassa sängyssä, ja monesti tuntuu ettei niiden kanssa jaksaisi edes jutella.

Sama täällä. Naisasiat on kaiken kaikkiaan mukavampi ja järkevämpi pitää kodin ulkopuolella.

 

[Musta Nuoli]

Maailma on mulkkuja ja sosiopaatteja pullollaan. Näiden vältteleminen on sitten jokaisen omalla vastuulla.

Sosiopaatit ovat toki asia erikseen, ja selkeästi epätasa-arvoiset, alistukseen perustuvat suhteet. Niitä on moneen suuntaan ja sekä miehissä että naisissa on mulkkuja.

Mutta yleisten parisuhteen markkina-arvoteorioiden ja niiden mekanismien (joita esim. Henry Laasanen teoksessaan hyvin kuvaa) trivialisointi pelkästään yksilön omakohtaiseksi vastuukysymykseksi on samaa kuin vaikkapa rakenteellisen työttömyyden vierittäminen pelkästään työttömien yksilölliseksi ongelmaksi. Jos massatyöttömyys kohtaa paikkakuntaa ja firmat pistetään alas, niin ei vika silloin ole yksittäisten työntekijöiden/työttömien laiskuudesta ja työhaluttomuudesta. Samoin vaikkapa ylimpään eliittiin, esimerkiksi vanhan rahan sukujen piireihin, ei pääse jos lähtökohdat ovat liian alhaiset, vaikka kuinka takoisi fyrkkaa.

Toki yksilön omalla panoksella ja silkalla tuurilla on tekemistä sen suhteen, minkälaiseen suhteeseen pääsee. On sitä onnellisia ja tasapainoisiakin liittoja, ja ihan kohtalaisesti myös sellaisia naisia, joilla on sen verran hyvä itsetuntemus, että he ymmärtävät, ettei arki aina muuksi muutu ja että heidän oma tasonsa ei suinkaan ole mitään ikuista prinsessaa.

Mutta melkoisen monessa tapauksessa se excel-taulukko siellä pään sisällä kuitenkin pyörii, ja sitten saakin huomata, että ero on jo suunniteltu millintarkasti valmiiksi ja alaovella odottaa kiihkeä parrumies valmiina tarjoamaan palveluksiaan sillä sekunnilla, kun puolisosta exäksi muuttunut mies kolauttaa ulko-oven takanaan kiinni. Ei ole nimimerkki Tonny ensimmäinen eikä viimeinen mies, jolla ero on toteutettu siten, että joku muu mies on jo käynyt parisänkyä koekäyttämässä ja kulisseja pidetään yllä erohetkeen asti, jonka jälkeen ne voikin romahduttaa kerralla.

Tietysti miehilläkin on sen verran peiliin katsomista, että suhdemarkkinateoria toimii rajoitetusti myös toiseen suuntaan, eli jos mies saa kumppanikseen naisen riittävän matalalta tasolta (omaa tasoaan selvästi matalamman), niin tämän suhteen onnistumisprosentti lienee tavallista korkeampi, koska naisella ei ole kovin suuria rahkeita saada mitään alfauroksia, ja nainen on saattanut suunnata energiaansa muualle. Turhan moni mieskin kuolaa markkina-arvoltaan liian korkeiden naisten perään, ja tekee itsestään pellen näiden edessä. Tästä seuraa väkisinkin nöyryytys, ja yleensä myös katkeruus.

Koko oravanpyörästä pois hyppääminen on hyvä ja kunnioitettava ratkaisu sekin. Gordionin solmun voi aina ratkaista halkaisemalla sen miekalla kuten esimerkiksi pettter on tehnyt skippaamalla parisuhteiden markkina-arvon ja keskittymällä rahalliseen seksin markkina-arvoon Tallinnassa. Tai sitten voi vaikkapa avautua netin Naisasiat-ketjuissa.

 

[Ted Raikas]

Mustalla Nuolella taas aika valideja pointteja. Kannattaa lukea ajatuksella.

Kummastuttaa välillä se lynkkausmentaliteetti mitä esim. tulee Midnight Rambleriin tai vaikkapa pettteriinkin. Jotenkin heidän kulkemansa polku tuntuu monelle olevan punainen vaate ja kaikennäköisen svidduilun ja muun kuittailun kohde. No ok, molemmat herrat tuo tietysti näkemyksiään aika vahvasti esiin, mutta ei se niin tavatonta ole Jatkoajassa. Mielestäni eivät kuitenkaan tuputa noita ratkaisujaan muille, mutta kertovat omista kokemuksistaan ja miksi näin mennään.

Kyllä minä ainakin molempia tajuan ja paikoin olen samaa mieltäkin, jos nyt itsessäni kenties asuu vielä pieni romantiikan palanen joka haluaisi uskoa parisuhteeseen ja en ole ihan täysin kyynistynyt, vaikka toisinaan sitä huomaa puheenvärissään sitä ilmenevän.

 

[Midnight Rambler]

Kyllä minä ainakin molempia tajuan ja paikoin olen samaa mieltäkin, jos nyt itsessäni kenties asuu vielä pieni romantiikan palanen joka haluaisi uskoa parisuhteeseen ja en ole ihan täysin kyynistynyt, vaikka toisinaan sitä huomaa puheenvärissään sitä ilmenevän.

Muistan vielä itsekin sen, että etenkin talvella tai miksei näin syksylläkin toisinaan viimeinen lämpöä tuonut ajatus oli, että jossain tuolla ulkona on minullekin "se oikea" jne. Sitten jossain vaiheessa realismi kuitenkin voitti, eli järki ja todennäköisyydet selättivät uskon. Nuorena miehenä sitä toki uskoi moneen muuhunkin älyttömään asiaan.

Mitä tulee lynkkausmielialaan, niin ymmärrän sen itse oikein hyvin. Jos olisin itse parisuhteessa kauniin naisen kanssa ja uskoisin täysillä koko kuvioon, niin enhän minäkään haluaisi kuulla, että kyseessä on pelkkä exceltaulukon tulos. Puhumattakaan siitä, että minut voisi milloin tahansa korvata maailman ihanimpana hanipöönä joku kiimainen parrupoika. Mutta kun sen kokee, niin sitten tippuu laput silmiltä.

 

[mjr]

Mustalla Nuolella taas aika valideja pointteja. Kannattaa lukea ajatuksella.

Kummastuttaa välillä se lynkkausmentaliteetti mitä esim. tulee Midnight Rambleriin tai vaikkapa pettteriinkin. Jotenkin heidän kulkemansa polku tuntuu monelle olevan punainen vaate ja kaikennäköisen svidduilun ja muun kuittailun kohde. No ok, molemmat herrat tuo tietysti näkemyksiään aika vahvasti esiin, mutta ei se niin tavatonta ole Jatkoajassa. Mielestäni eivät kuitenkaan tuputa noita ratkaisujaan muille, mutta kertovat omista kokemuksistaan ja miksi näin mennään.

Minusta yksittäiset kokemukset ovat ihan ok, mutta tuntuu hieman oudolta yleistää niitä koko loppuun ihmiskuntaan. Etenkin kun tälläisen yleistyksen voi välittömästi todeta perusteettomaksi, kun ne eivät vastaa edes omia, vain yhden ihmisen, kokemuksia. Notta en sitten tiedä, mitä tyydytystä siitä saa, että näkee itsensä jonain maailmankaikkeuden keskuksena, jonka elämästä voi yleistää kaikkien elämän.

 

[Bigmouth]

Kummastuttaa välillä se lynkkausmentaliteetti mitä esim. tulee Midnight Rambleriin tai vaikkapa pettteriinkin. Jotenkin heidän kulkemansa polku tuntuu monelle olevan punainen vaate ja kaikennäköisen svidduilun ja muun kuittailun kohde.

Oiskohan tolla tekemistä, että herrojen viestejä lukemalla tulee hyvin nopeasti selväksi miksi yksikään normaali ja terveellä järjellä varustettu nainen ei heidän kanssaan minkäänlaiseen parisuhdetoimintaan puhtaat jauhot pussissa ryhdy? Voisiko olla?

Tuo Mustan Nuolen viesti nyt on sitä itseään. Kun kysymys on hieman erilaisesta asiasta kuin rakenteellisessa työttömyydessä. Siihen parisuhteeseen ei kannata ryhtyä, jos homma ei tunnu oikealta. Siitä suhteesta voi lähteä, jos homma ei tunnu oikealta.

Tuollainen systemaattinen syyn vierittäminen kokonaisen kansanosan niskaan asiassa joka on kahden ihmisen välinen on silkkaa yhteiskunta-dadaismia.

 

[lapa78]

Kummastuttaa välillä se lynkkausmentaliteetti mitä esim. tulee Midnight Rambleriin tai vaikkapa pettteriinkin. Jotenkin heidän kulkemansa polku tuntuu monelle olevan punainen vaate ja kaikennäköisen svidduilun ja muun kuittailun kohde. No ok, molemmat herrat tuo tietysti näkemyksiään aika vahvasti esiin, mutta ei se niin tavatonta ole Jatkoajassa. Mielestäni eivät kuitenkaan tuputa noita ratkaisujaan muille, mutta kertovat omista kokemuksistaan ja miksi näin mennään.

Niin no, no niin.

Toinen kirjoittaja vertaa huorissa käymistä naisasioihin (joo, tavallaan ovat sitä) ja vertaa sitä seurusteluun ja toinen nyt on nauriin ja perunan tasolla naisasioissa. Yksinkertaistaminen on aina hauskaa ja omat kokemukset ovat tosia, mutta vain henkilölle itselleen. Sama jos väittäisin, että kaikki turkulaiset ovat perseestä, kun olen tavannut vain yhden.

 

[kiwipilot]

Kummastuttaa välillä se lynkkausmentaliteetti mitä esim. tulee Midnight Rambleriin tai vaikkapa pettteriinkin.

Kannattaa vaikka lukea kaikki Midnight Ramblerin tähän ketjuun kirjoittamat viestit ja miettiä mikä kaverin tyylissä ihmisiä ärsyttää. Hieman sama jos itse menisin melaanoman sairastaneena parkumaan (kuvitteelliseen) Aurinko asiat -ketjuun ja kertomaan, kuinka aurinko on täysin perseestä ja siitä ei saa kuin syövän. Pettter nyt on pettter, johonkin scholliin rinnastettava karikatyyrihahmo kun taas tämä Keskiyön Sankari on todennäköisesti ihan oikea, elämäänsä katkeroitunut jamppa jonka huomion hakeminen alkaa pian olla nimim. HIFK tasoa.

 

[Ted Raikas]

Oiskohan tolla tekemistä, että herrojen viestejä lukemalla tulee hyvin nopeasti selväksi miksi yksikään normaali ja terveellä järjellä varustettu nainen ei heidän kanssaan minkäänlaiseen parisuhdetoimintaan puhtaat jauhot pussissa ryhdy? Voisiko olla?

Kyllä uskoisin, että molemmat herrat on varmasti parisuhdetoimintaa kokeilleet ja ihan "normaaliin" tapaan. Syystä tai toisesta homma ei ole toiminut ja on tullut vastaan huonoja kokemuksia. Totta kai siinä voi mieli muuttua ja alkaa tarkastella asioita ihan eri valossa. Kaikki ei koe ihmissuhteissa tapahtuneita pulmia samalla tavalla ja osalle on helpompaa unohtaa vääryydet ja olla välittämättä. Sitä ei kuitenkaan voida kaikilta olettaa ikään kuin oltaisiin jokainen veistetty samasta puusta.

Tärkeintähän on kuitenkin se, että on tyytyväinen valitsemaansa tiehen. Tietää mitä haluaa. Oli se sitten huorissa käymistä tai mitä tahansa. Kunhan nyt silti muistaa kohdella muita inhimillisesti.

Ei tämä ketju tosiaan ole varattu vain määrätynlaisille naisasioille, kuten hymistelylle ja en kyllä löydä Midnight Rumblerin viesteistä saman jankkausta mitä HIFK:lla oli. Sillä miehellä nyt oikeasti 98% viesteistä sisälsi täysin sitä yhtä ja samaa hokemaa ja samat fraasit.

 

[Musta Nuoli]

Tuo Mustan Nuolen viesti nyt on sitä itseään. Kun kysymys on hieman erilaisesta asiasta kuin rakenteellisessa työttömyydessä. Siihen parisuhteeseen ei kannata ryhtyä, jos homma ei tunnu oikealta. Siitä suhteesta voi lähteä, jos homma ei tunnu oikealta.

Tuollainen systemaattinen syyn vierittäminen kokonaisen kansanosan niskaan asiassa joka on kahden ihmisen välinen on silkkaa yhteiskunta-dadaismia.

Juurihan minä kirjoitin, että yksittäisissä suhteissa voi tapahtua mitä tahansa, ja käydä tuurikin. Kirjoitin myös miesten rooleista, en vain naisten. Miten siis vieritän systemaattisesti syytä kansanosien niskaan?

Parisuhteissa ja pariutumisissa/paritteluissa ei ole lopultakaan yhtään sen kummemmasta asiasta kuin muissakaan ihmisen elämän toiminnoissa, joita kulttuuriset, yhteiskunnalliset ja evoluution mekanismit määrittelevät. Ihminen on laumaeläin, laumaeläimillä on hierarkia. Hierarkiassa joku on toista korkeammassa asemassa ja toinen matalammalla. Matalamman hierarkian edustajalla parittelu/pariutumismahdollisuudet ovat keskimäärin heikommat kuin hierarkian yläpäässä.

Yksilötasolla voi tietysti tapahtua ihan mitä tahansa, siis aivan mitä tahansa, mutta tietyt peruskuviot kuitenkin toistuvat. Jos Miss Suomi -finalistit pääsevät valintakierrokselle ensin, niin kiinnostavimpia ovat NHL-pelaajat, maajoukkuepelaajat ja muut tähtipelaajat. Sen jälkeen tulevat liigapelaajat. Jollekin voi kelvata hetken lohduksi lupaava A-junnu tai Mestis-tähtikin. Ei "missi ja urheilija"-stereotypia ole syyttä suotta stereotypia, eikä sitä ole myöskään "ruma, rikas vanha ukko ja puolta nuorempi vaimo". Voi sitä kysyä vaikka Sauli Niinistöltä, jolla on lähes lapsenlapsensa ikäinen vaimo, että olisiko nuoren uranaisen rakkaus syttynyt, jos Saukki olisi ollut eläkeikäinen porilainen hitsari?

Niinkin voi käydä ja on käynytkin, että kun NHL-tähden NHL-ura hiipuu ja edessä on paluu koti-Suomeen, niin sitten kiekkovaimo luultavasti jo pistääkin eropaperit vetämään tai toteaa, että NHL-statuksen loppuminen lopetti myös vetovoiman. Tällöin aviomiehen voikin vaihtaa puolta nuorempaan junnupelaajaan, jolta saa parrua vaikka koko ajan. Saahan avioerossa luultavasti myös puolet miljoonaomaisuudesta (jota ei siis enää kerry, pikemminkin rahoja voi valua hukkaan vaikkapa johonkin keskisuomalaiseen liigaseuraan).

 

[Snakster]

Mitä tulee lynkkausmielialaan, niin ymmärrän sen itse oikein hyvin. Jos olisin itse parisuhteessa kauniin naisen kanssa ja uskoisin täysillä koko kuvioon, niin enhän minäkään haluaisi kuulla, että kyseessä on pelkkä exceltaulukon tulos. Puhumattakaan siitä, että minut voisi milloin tahansa korvata maailman ihanimpana hanipöönä joku kiimainen parrupoika. Mutta kun sen kokee, niin sitten tippuu laput silmiltä.

Mitä vittua nyt taas. Realiteetti kai parisuhteissa noin yleisesti kai on se, että niissä ollaan ja niihin hakeudutaan siksi, että elämä olisi nastempaa. Jos käykin ilmi, että elämä voisi olla nastempaa jonkun toisen kanssa, niin kyllä kai tässäkin asiassa ihmisellä on lupa vaihtaa parempaan, vaikka se rannalle jäävän saattaa vähän happamaksi vetääkin.

Olen joskus kuullut, että jopa joku mies on vaihtanut puolisoa, jos on sattunut löytämään paremman, enkä minäkään omani kanssa mistään välttämättömyyden pakosta ole, eikä hänkään ilmeisesti minun.

 

[Jippo]

Jos käykin ilmi, että elämä voisi olla nastempaa jonkun toisen kanssa, niin kyllä kai tässäkin asiassa ihmisellä on lupa vaihtaa parempaan, vaikka se rannalle jäävän saattaa vähän happamaksi vetääkin.

Mun tulkinnan mukaan koko keskustelun pointti onkin tuon "parempaan vaihtamisen" moraalinen oikeus. Hieman oikoen tän katkeran koulukunnan väite on, että nykyään yhteiskunta opettaa ihmiset (naiset) vaatimaan kaikessa vain ja ainoastaan parasta.

Parhaan vaatiminen voi olla hyvä oppi tietyissä asioissa, mutta ihmissuhteissa, jollaiseksi kai parisuhdekin lasketaan, se aiheuttaa helposti surua ja murhetta muille ihmisille. Miksi näissä asioissa "ihan ok" ei ole riittävästi, vaan pitää laput silmillä tavoitella jotain elokuvien täydellistä rakkaustarinaa?

Ja sen saavutettuaan taas jotain vielä eeppisempää.

 

[BOL]

Niinkin voi käydä ja on käynytkin, että kun NHL-tähden NHL-ura hiipuu ja edessä on paluu koti-Suomeen, niin sitten kiekkovaimo luultavasti jo pistääkin eropaperit vetämään tai toteaa, että NHL-statuksen loppuminen lopetti myös vetovoiman. Tällöin aviomiehen voikin vaihtaa puolta nuorempaan junnupelaajaan, jolta saa parrua vaikka koko ajan. Saahan avioerossa luultavasti myös puolet miljoonaomaisuudesta (jota ei siis enää kerry, pikemminkin rahoja voi valua hukkaan vaikkapa johonkin keskisuomalaiseen liigaseuraan).

Niin, tai sitten voi käydä niin, että ihmiset eivät osaa elää yhdessä, kun ovat vuosikaudet eläneet vain kesät normaaliperheen elämää. Kauden aikana eli n. 2/3 vuodesta mies on jossain muualla, niin henkisesti kuin fyysisestikin, pelireissuilla saattaa olla monessakin kaupungissa "ystävättäriä", arki rullaa vähän kuin pienen lapsen kanssa: aamupala, aamutreenit, lounas, päiväunet, takaisin hallille, illallinen, tovi lasten kanssa ja kaikki nukkumaan ja sama seuraavana päivänä. Kesällä lähdetään kotikonnuille ja ollaan lomamoodissa, tavataan sukulaisia ja ystäviä sekä uidaan järvessä ja paistetaan makkaraa. Sama seuraavana vuonna ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana.

Ja sitten yhtenä päivänä se loppuu. Se yhteinen yritys, Oy Suomalainen Kiekkoleijona Ab on uuden edessä: vaimo ehkä kuvittelee, että nyt olisi hänen aikansa tehdä uraa, mutta mies onkin ihan ihmeissään, että mitäs sitten? Kaipuu koppiin on kova ja kokemusta jääkiekon ulkopuolelta on lopulta aika vähän. Rahaa on pankkitilillä ihan riittävästi, mutta eipä silläkään päiviä täytä. Yhtäkkiä saatetaan huomata, että se puoliso onkin lopulta aika vieras henkilö ja kaikki muutokset syövät parisuhdetta. Kasvetaan klassisesti erilleen, kun ei olla ehditty olla yhdessä Oy Suomalainen Kiekkoleijona Ab:n pyörittämisen ohessa.

Sama käy hyvin monelle tavalliselle pariskunnalle yhteiskuntaluokkaan katsomatta. Ihmiset muuttuvat. Ihmiset muuttuvat paljon nuorina aikuisina ja varmasti yhtä paljon, kun mahdolliset lapset muuttavat pois kotoa ja jäädäänkin kahdestaan. Eihän tämän yllätyksenä pitäisi tulla, mutta arki on aika hektistä elämän ruuhkavuosina ja elämä vain menee monilla ikään kuin ohitse, vaikkei tietenkään saisi. Ja yllättäähän talvikin joka vuosi autoilijat, että ihmekös tuo, jos parisuhteessa kasvetaan erilleen, kun ei oteta sitä yhteistä aikaa. Ei muka ehditä. Paskapuhettahan se.

Olen kiinnittänyt yleisesti huomiota siihen, että ajan henki on se, että ihmiset luulevat olevansa jotenkin erityisen erityistä. Kaikille. "Mutku mä haluan kaiken, tässä ja nyt"! Se heijastuu ihan kaikkeen muuhunkin elämään kuin ihmissuhteisiin, mutta myös niihin. Jokaisen pitäisi olla jollekin se erityinen ihminen. Mutta sitä ei pidä sekoittaa siihen, että kuvitellaan, että kaikki maailman ihmiset kokevat sinut niin ihmeellisen erityiseksi, ettei normaalit hyvät käytöstavat ja toisten huomioon ottaminen koske juuri sinua. Mutta annas olla, kun joku ei kohtelekaan sinua kuin kuningasta/kuningatarta, ollaan ihan ensimmäisenä valittamassa, miten kaikki on paskaa ja nyt on koettu vääryyttä.

Kun ihmiset oppisivat taas muistamaan, että teoilla on seuraukset ja kaiken ei tarvitse olla vaaleanpunaista hattaraa koko ajan, uskon, että todella suuren ihmisjoukon elämä helpottuisi joka suhteessa. Ja se taas vaikuttaisi myös ihmissuhteisiinkin. Jos et ole tyytyväinen omaan elämääsi muuten, heijastuu se väistämättä omaan käytökseen, joka heijastuu ihmissuhteisiin.

Elämä on yleensä aika rankkaa ja saman toistoa päivästä toiseen. Paskaakin toisinaan. Sen kun hyväksyy, arki ei ehkä olekaan niin raskasta enää ja pienistä asioista saa iloa. Tällöin odotukset toisia ihmisiä kohtaankin ovat realistisempia ja turhat haihattelut jäävät vähemmälle. Sille nyt ei voi mitään, että ihmisiä eroaa ja kasvetaan erilleen, mutta moni ero olisi vältettävissä ihan jo sillä, että lakkattaisi odottamasta sellaisia asioita, mitä ei ole realistista saavuttaa. Joku voi ajatella, että se on tyytymistä vähempään, mutta itse näen sen niin, että jokainen saa jossain määrin sen, mitä ansaitsee eikä mitään lopulta saa ilmaiseksi. Ihan kaikki vaatii työtä, toiset asiat enemmän kuin toiset, mutta maailman kovimmat jätkät ja tsribulat ovat yleensä tehneet helvetisti duunia saavuttaakseen sen, missä ovat. Olipa kysymys sitten materiasta tai ihmissuhteista. Tämä olisi hyvä muistaa.

 

[Eikka86]

Elämä on yleensä aika rankkaa ja saman toistoa päivästä toiseen. Paskaakin toisinaan. Sen kun hyväksyy, arki ei ehkä olekaan niin raskasta enää ja pienistä asioista saa iloa. Tällöin odotukset toisia ihmisiä kohtaankin ovat realistisempia ja turhat haihattelut jäävät vähemmälle. Sille nyt ei voi mitään, että ihmisiä eroaa ja kasvetaan erilleen, mutta moni ero olisi vältettävissä ihan jo sillä, että lakkattaisi odottamasta sellaisia asioita, mitä ei ole realistista saavuttaa. Joku voi ajatella, että se on tyytymistä vähempään, mutta itse näen sen niin, että jokainen saa jossain määrin sen, mitä ansaitsee eikä mitään lopulta saa ilmaiseksi. Ihan kaikki vaatii työtä, toiset asiat enemmän kuin toiset, mutta maailman kovimmat jätkät ja tsribulat ovat yleensä tehneet helvetisti duunia saavuttaakseen sen, missä ovat. Olipa kysymys sitten materiasta tai ihmissuhteista. Tämä olisi hyvä muistaa.

Lainasin vain osan, pahoittelut.

Näinhän se juuri on, eipä voi muuta kuin ottaa lakin päästä ja kumartaa.

 

[TQoFE]

Se mikä näissä sun jutuissasi vituttaa, on tuo asenne, että jos olet kokenut työtilanteen tai coolien harrastusten puutteen parisuhteiden ongelmaksi, kuvittelet koskevan naisia kautta linjan.

Näin.

Yksikään omista vakavista suhteistani ei ole ollut sellainen, jossa miehellä olisi ollut erityisen suuret tulot, cooleja harrastuksia (mitä ne muuten ovat?), paljon varallisuutta tai huomattavan korkea sosioekonominen status. Olen kyllä tapaillut sellaisia miehiä, mutta ne tapailut ovat päättyneet ennen kuin niistä tuli mitään vakavampaa, ja pääsääntöisesti minun aloitteestani. Kiva kroppa, hauskat jutut, mukava luonne, velaton uusi omakotitalo pk-seudulla ja oma menestyvä yritys eivät ole mitään, jos "se jokin" ja kipinä puuttuu.

Harvassa ovat tietämäni naiset, joille raha olisi se juttu. Useimmille riittää, kun mies tulee toimeen omillaan. Ämmämäistä kitinää ja ruikuttamista (pun intended) sen sijaan ei kestä kukaan.