Mainos

Naisasiat

  • 7 594 692
  • 26 629

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Mustalla Nuolella taas aika valideja pointteja. Kannattaa lukea ajatuksella.

Kummastuttaa välillä se lynkkausmentaliteetti mitä esim. tulee Midnight Rambleriin tai vaikkapa pettteriinkin. Jotenkin heidän kulkemansa polku tuntuu monelle olevan punainen vaate ja kaikennäköisen svidduilun ja muun kuittailun kohde. No ok, molemmat herrat tuo tietysti näkemyksiään aika vahvasti esiin, mutta ei se niin tavatonta ole Jatkoajassa. Mielestäni eivät kuitenkaan tuputa noita ratkaisujaan muille, mutta kertovat omista kokemuksistaan ja miksi näin mennään.

Kyllä minä ainakin molempia tajuan ja paikoin olen samaa mieltäkin, jos nyt itsessäni kenties asuu vielä pieni romantiikan palanen joka haluaisi uskoa parisuhteeseen ja en ole ihan täysin kyynistynyt, vaikka toisinaan sitä huomaa puheenvärissään sitä ilmenevän.
 
Suosikkijoukkue
Hiroshima Toyo Carp
Kyllä minä ainakin molempia tajuan ja paikoin olen samaa mieltäkin, jos nyt itsessäni kenties asuu vielä pieni romantiikan palanen joka haluaisi uskoa parisuhteeseen ja en ole ihan täysin kyynistynyt, vaikka toisinaan sitä huomaa puheenvärissään sitä ilmenevän.

Muistan vielä itsekin sen, että etenkin talvella tai miksei näin syksylläkin toisinaan viimeinen lämpöä tuonut ajatus oli, että jossain tuolla ulkona on minullekin "se oikea" jne. Sitten jossain vaiheessa realismi kuitenkin voitti, eli järki ja todennäköisyydet selättivät uskon. Nuorena miehenä sitä toki uskoi moneen muuhunkin älyttömään asiaan.

Mitä tulee lynkkausmielialaan, niin ymmärrän sen itse oikein hyvin. Jos olisin itse parisuhteessa kauniin naisen kanssa ja uskoisin täysillä koko kuvioon, niin enhän minäkään haluaisi kuulla, että kyseessä on pelkkä exceltaulukon tulos. Puhumattakaan siitä, että minut voisi milloin tahansa korvata maailman ihanimpana hanipöönä joku kiimainen parrupoika. Mutta kun sen kokee, niin sitten tippuu laput silmiltä.
 
Viimeksi muokattu:

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Mustalla Nuolella taas aika valideja pointteja. Kannattaa lukea ajatuksella.

Kummastuttaa välillä se lynkkausmentaliteetti mitä esim. tulee Midnight Rambleriin tai vaikkapa pettteriinkin. Jotenkin heidän kulkemansa polku tuntuu monelle olevan punainen vaate ja kaikennäköisen svidduilun ja muun kuittailun kohde. No ok, molemmat herrat tuo tietysti näkemyksiään aika vahvasti esiin, mutta ei se niin tavatonta ole Jatkoajassa. Mielestäni eivät kuitenkaan tuputa noita ratkaisujaan muille, mutta kertovat omista kokemuksistaan ja miksi näin mennään.

Minusta yksittäiset kokemukset ovat ihan ok, mutta tuntuu hieman oudolta yleistää niitä koko loppuun ihmiskuntaan. Etenkin kun tälläisen yleistyksen voi välittömästi todeta perusteettomaksi, kun ne eivät vastaa edes omia, vain yhden ihmisen, kokemuksia. Notta en sitten tiedä, mitä tyydytystä siitä saa, että näkee itsensä jonain maailmankaikkeuden keskuksena, jonka elämästä voi yleistää kaikkien elämän.
 

Bigmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata & LAK
Kummastuttaa välillä se lynkkausmentaliteetti mitä esim. tulee Midnight Rambleriin tai vaikkapa pettteriinkin. Jotenkin heidän kulkemansa polku tuntuu monelle olevan punainen vaate ja kaikennäköisen svidduilun ja muun kuittailun kohde.

Oiskohan tolla tekemistä, että herrojen viestejä lukemalla tulee hyvin nopeasti selväksi miksi yksikään normaali ja terveellä järjellä varustettu nainen ei heidän kanssaan minkäänlaiseen parisuhdetoimintaan puhtaat jauhot pussissa ryhdy? Voisiko olla?

Tuo Mustan Nuolen viesti nyt on sitä itseään. Kun kysymys on hieman erilaisesta asiasta kuin rakenteellisessa työttömyydessä. Siihen parisuhteeseen ei kannata ryhtyä, jos homma ei tunnu oikealta. Siitä suhteesta voi lähteä, jos homma ei tunnu oikealta.

Tuollainen systemaattinen syyn vierittäminen kokonaisen kansanosan niskaan asiassa joka on kahden ihmisen välinen on silkkaa yhteiskunta-dadaismia.
 

lapa78

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lexaa
Kummastuttaa välillä se lynkkausmentaliteetti mitä esim. tulee Midnight Rambleriin tai vaikkapa pettteriinkin. Jotenkin heidän kulkemansa polku tuntuu monelle olevan punainen vaate ja kaikennäköisen svidduilun ja muun kuittailun kohde. No ok, molemmat herrat tuo tietysti näkemyksiään aika vahvasti esiin, mutta ei se niin tavatonta ole Jatkoajassa. Mielestäni eivät kuitenkaan tuputa noita ratkaisujaan muille, mutta kertovat omista kokemuksistaan ja miksi näin mennään.

Niin no, no niin.

Toinen kirjoittaja vertaa huorissa käymistä naisasioihin (joo, tavallaan ovat sitä) ja vertaa sitä seurusteluun ja toinen nyt on nauriin ja perunan tasolla naisasioissa. Yksinkertaistaminen on aina hauskaa ja omat kokemukset ovat tosia, mutta vain henkilölle itselleen. Sama jos väittäisin, että kaikki turkulaiset ovat perseestä, kun olen tavannut vain yhden.
 
K

kiwipilot

Kummastuttaa välillä se lynkkausmentaliteetti mitä esim. tulee Midnight Rambleriin tai vaikkapa pettteriinkin.

Kannattaa vaikka lukea kaikki Midnight Ramblerin tähän ketjuun kirjoittamat viestit ja miettiä mikä kaverin tyylissä ihmisiä ärsyttää. Hieman sama jos itse menisin melaanoman sairastaneena parkumaan (kuvitteelliseen) Aurinko asiat -ketjuun ja kertomaan, kuinka aurinko on täysin perseestä ja siitä ei saa kuin syövän. Pettter nyt on pettter, johonkin scholliin rinnastettava karikatyyrihahmo kun taas tämä Keskiyön Sankari on todennäköisesti ihan oikea, elämäänsä katkeroitunut jamppa jonka huomion hakeminen alkaa pian olla nimim. HIFK tasoa.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Oiskohan tolla tekemistä, että herrojen viestejä lukemalla tulee hyvin nopeasti selväksi miksi yksikään normaali ja terveellä järjellä varustettu nainen ei heidän kanssaan minkäänlaiseen parisuhdetoimintaan puhtaat jauhot pussissa ryhdy? Voisiko olla?
Kyllä uskoisin, että molemmat herrat on varmasti parisuhdetoimintaa kokeilleet ja ihan "normaaliin" tapaan. Syystä tai toisesta homma ei ole toiminut ja on tullut vastaan huonoja kokemuksia. Totta kai siinä voi mieli muuttua ja alkaa tarkastella asioita ihan eri valossa. Kaikki ei koe ihmissuhteissa tapahtuneita pulmia samalla tavalla ja osalle on helpompaa unohtaa vääryydet ja olla välittämättä. Sitä ei kuitenkaan voida kaikilta olettaa ikään kuin oltaisiin jokainen veistetty samasta puusta.

Tärkeintähän on kuitenkin se, että on tyytyväinen valitsemaansa tiehen. Tietää mitä haluaa. Oli se sitten huorissa käymistä tai mitä tahansa. Kunhan nyt silti muistaa kohdella muita inhimillisesti.

Ei tämä ketju tosiaan ole varattu vain määrätynlaisille naisasioille, kuten hymistelylle ja en kyllä löydä Midnight Rumblerin viesteistä saman jankkausta mitä HIFK:lla oli. Sillä miehellä nyt oikeasti 98% viesteistä sisälsi täysin sitä yhtä ja samaa hokemaa ja samat fraasit.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Tuo Mustan Nuolen viesti nyt on sitä itseään. Kun kysymys on hieman erilaisesta asiasta kuin rakenteellisessa työttömyydessä. Siihen parisuhteeseen ei kannata ryhtyä, jos homma ei tunnu oikealta. Siitä suhteesta voi lähteä, jos homma ei tunnu oikealta.

Tuollainen systemaattinen syyn vierittäminen kokonaisen kansanosan niskaan asiassa joka on kahden ihmisen välinen on silkkaa yhteiskunta-dadaismia.

Juurihan minä kirjoitin, että yksittäisissä suhteissa voi tapahtua mitä tahansa, ja käydä tuurikin. Kirjoitin myös miesten rooleista, en vain naisten. Miten siis vieritän systemaattisesti syytä kansanosien niskaan?

Parisuhteissa ja pariutumisissa/paritteluissa ei ole lopultakaan yhtään sen kummemmasta asiasta kuin muissakaan ihmisen elämän toiminnoissa, joita kulttuuriset, yhteiskunnalliset ja evoluution mekanismit määrittelevät. Ihminen on laumaeläin, laumaeläimillä on hierarkia. Hierarkiassa joku on toista korkeammassa asemassa ja toinen matalammalla. Matalamman hierarkian edustajalla parittelu/pariutumismahdollisuudet ovat keskimäärin heikommat kuin hierarkian yläpäässä.

Yksilötasolla voi tietysti tapahtua ihan mitä tahansa, siis aivan mitä tahansa, mutta tietyt peruskuviot kuitenkin toistuvat. Jos Miss Suomi -finalistit pääsevät valintakierrokselle ensin, niin kiinnostavimpia ovat NHL-pelaajat, maajoukkuepelaajat ja muut tähtipelaajat. Sen jälkeen tulevat liigapelaajat. Jollekin voi kelvata hetken lohduksi lupaava A-junnu tai Mestis-tähtikin. Ei "missi ja urheilija"-stereotypia ole syyttä suotta stereotypia, eikä sitä ole myöskään "ruma, rikas vanha ukko ja puolta nuorempi vaimo". Voi sitä kysyä vaikka Sauli Niinistöltä, jolla on lähes lapsenlapsensa ikäinen vaimo, että olisiko nuoren uranaisen rakkaus syttynyt, jos Saukki olisi ollut eläkeikäinen porilainen hitsari?

Niinkin voi käydä ja on käynytkin, että kun NHL-tähden NHL-ura hiipuu ja edessä on paluu koti-Suomeen, niin sitten kiekkovaimo luultavasti jo pistääkin eropaperit vetämään tai toteaa, että NHL-statuksen loppuminen lopetti myös vetovoiman. Tällöin aviomiehen voikin vaihtaa puolta nuorempaan junnupelaajaan, jolta saa parrua vaikka koko ajan. Saahan avioerossa luultavasti myös puolet miljoonaomaisuudesta (jota ei siis enää kerry, pikemminkin rahoja voi valua hukkaan vaikkapa johonkin keskisuomalaiseen liigaseuraan).
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mitä tulee lynkkausmielialaan, niin ymmärrän sen itse oikein hyvin. Jos olisin itse parisuhteessa kauniin naisen kanssa ja uskoisin täysillä koko kuvioon, niin enhän minäkään haluaisi kuulla, että kyseessä on pelkkä exceltaulukon tulos. Puhumattakaan siitä, että minut voisi milloin tahansa korvata maailman ihanimpana hanipöönä joku kiimainen parrupoika. Mutta kun sen kokee, niin sitten tippuu laput silmiltä.

Mitä vittua nyt taas. Realiteetti kai parisuhteissa noin yleisesti kai on se, että niissä ollaan ja niihin hakeudutaan siksi, että elämä olisi nastempaa. Jos käykin ilmi, että elämä voisi olla nastempaa jonkun toisen kanssa, niin kyllä kai tässäkin asiassa ihmisellä on lupa vaihtaa parempaan, vaikka se rannalle jäävän saattaa vähän happamaksi vetääkin.

Olen joskus kuullut, että jopa joku mies on vaihtanut puolisoa, jos on sattunut löytämään paremman, enkä minäkään omani kanssa mistään välttämättömyyden pakosta ole, eikä hänkään ilmeisesti minun.
 

Jippo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jos käykin ilmi, että elämä voisi olla nastempaa jonkun toisen kanssa, niin kyllä kai tässäkin asiassa ihmisellä on lupa vaihtaa parempaan, vaikka se rannalle jäävän saattaa vähän happamaksi vetääkin.

Mun tulkinnan mukaan koko keskustelun pointti onkin tuon "parempaan vaihtamisen" moraalinen oikeus. Hieman oikoen tän katkeran koulukunnan väite on, että nykyään yhteiskunta opettaa ihmiset (naiset) vaatimaan kaikessa vain ja ainoastaan parasta.

Parhaan vaatiminen voi olla hyvä oppi tietyissä asioissa, mutta ihmissuhteissa, jollaiseksi kai parisuhdekin lasketaan, se aiheuttaa helposti surua ja murhetta muille ihmisille. Miksi näissä asioissa "ihan ok" ei ole riittävästi, vaan pitää laput silmillä tavoitella jotain elokuvien täydellistä rakkaustarinaa?

Ja sen saavutettuaan taas jotain vielä eeppisempää.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Niinkin voi käydä ja on käynytkin, että kun NHL-tähden NHL-ura hiipuu ja edessä on paluu koti-Suomeen, niin sitten kiekkovaimo luultavasti jo pistääkin eropaperit vetämään tai toteaa, että NHL-statuksen loppuminen lopetti myös vetovoiman. Tällöin aviomiehen voikin vaihtaa puolta nuorempaan junnupelaajaan, jolta saa parrua vaikka koko ajan. Saahan avioerossa luultavasti myös puolet miljoonaomaisuudesta (jota ei siis enää kerry, pikemminkin rahoja voi valua hukkaan vaikkapa johonkin keskisuomalaiseen liigaseuraan).

Niin, tai sitten voi käydä niin, että ihmiset eivät osaa elää yhdessä, kun ovat vuosikaudet eläneet vain kesät normaaliperheen elämää. Kauden aikana eli n. 2/3 vuodesta mies on jossain muualla, niin henkisesti kuin fyysisestikin, pelireissuilla saattaa olla monessakin kaupungissa "ystävättäriä", arki rullaa vähän kuin pienen lapsen kanssa: aamupala, aamutreenit, lounas, päiväunet, takaisin hallille, illallinen, tovi lasten kanssa ja kaikki nukkumaan ja sama seuraavana päivänä. Kesällä lähdetään kotikonnuille ja ollaan lomamoodissa, tavataan sukulaisia ja ystäviä sekä uidaan järvessä ja paistetaan makkaraa. Sama seuraavana vuonna ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana.

Ja sitten yhtenä päivänä se loppuu. Se yhteinen yritys, Oy Suomalainen Kiekkoleijona Ab on uuden edessä: vaimo ehkä kuvittelee, että nyt olisi hänen aikansa tehdä uraa, mutta mies onkin ihan ihmeissään, että mitäs sitten? Kaipuu koppiin on kova ja kokemusta jääkiekon ulkopuolelta on lopulta aika vähän. Rahaa on pankkitilillä ihan riittävästi, mutta eipä silläkään päiviä täytä. Yhtäkkiä saatetaan huomata, että se puoliso onkin lopulta aika vieras henkilö ja kaikki muutokset syövät parisuhdetta. Kasvetaan klassisesti erilleen, kun ei olla ehditty olla yhdessä Oy Suomalainen Kiekkoleijona Ab:n pyörittämisen ohessa.

Sama käy hyvin monelle tavalliselle pariskunnalle yhteiskuntaluokkaan katsomatta. Ihmiset muuttuvat. Ihmiset muuttuvat paljon nuorina aikuisina ja varmasti yhtä paljon, kun mahdolliset lapset muuttavat pois kotoa ja jäädäänkin kahdestaan. Eihän tämän yllätyksenä pitäisi tulla, mutta arki on aika hektistä elämän ruuhkavuosina ja elämä vain menee monilla ikään kuin ohitse, vaikkei tietenkään saisi. Ja yllättäähän talvikin joka vuosi autoilijat, että ihmekös tuo, jos parisuhteessa kasvetaan erilleen, kun ei oteta sitä yhteistä aikaa. Ei muka ehditä. Paskapuhettahan se.

Olen kiinnittänyt yleisesti huomiota siihen, että ajan henki on se, että ihmiset luulevat olevansa jotenkin erityisen erityistä. Kaikille. "Mutku mä haluan kaiken, tässä ja nyt"! Se heijastuu ihan kaikkeen muuhunkin elämään kuin ihmissuhteisiin, mutta myös niihin. Jokaisen pitäisi olla jollekin se erityinen ihminen. Mutta sitä ei pidä sekoittaa siihen, että kuvitellaan, että kaikki maailman ihmiset kokevat sinut niin ihmeellisen erityiseksi, ettei normaalit hyvät käytöstavat ja toisten huomioon ottaminen koske juuri sinua. Mutta annas olla, kun joku ei kohtelekaan sinua kuin kuningasta/kuningatarta, ollaan ihan ensimmäisenä valittamassa, miten kaikki on paskaa ja nyt on koettu vääryyttä.

Kun ihmiset oppisivat taas muistamaan, että teoilla on seuraukset ja kaiken ei tarvitse olla vaaleanpunaista hattaraa koko ajan, uskon, että todella suuren ihmisjoukon elämä helpottuisi joka suhteessa. Ja se taas vaikuttaisi myös ihmissuhteisiinkin. Jos et ole tyytyväinen omaan elämääsi muuten, heijastuu se väistämättä omaan käytökseen, joka heijastuu ihmissuhteisiin.

Elämä on yleensä aika rankkaa ja saman toistoa päivästä toiseen. Paskaakin toisinaan. Sen kun hyväksyy, arki ei ehkä olekaan niin raskasta enää ja pienistä asioista saa iloa. Tällöin odotukset toisia ihmisiä kohtaankin ovat realistisempia ja turhat haihattelut jäävät vähemmälle. Sille nyt ei voi mitään, että ihmisiä eroaa ja kasvetaan erilleen, mutta moni ero olisi vältettävissä ihan jo sillä, että lakkattaisi odottamasta sellaisia asioita, mitä ei ole realistista saavuttaa. Joku voi ajatella, että se on tyytymistä vähempään, mutta itse näen sen niin, että jokainen saa jossain määrin sen, mitä ansaitsee eikä mitään lopulta saa ilmaiseksi. Ihan kaikki vaatii työtä, toiset asiat enemmän kuin toiset, mutta maailman kovimmat jätkät ja tsribulat ovat yleensä tehneet helvetisti duunia saavuttaakseen sen, missä ovat. Olipa kysymys sitten materiasta tai ihmissuhteista. Tämä olisi hyvä muistaa.
 

Eikka86

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Elämä on yleensä aika rankkaa ja saman toistoa päivästä toiseen. Paskaakin toisinaan. Sen kun hyväksyy, arki ei ehkä olekaan niin raskasta enää ja pienistä asioista saa iloa. Tällöin odotukset toisia ihmisiä kohtaankin ovat realistisempia ja turhat haihattelut jäävät vähemmälle. Sille nyt ei voi mitään, että ihmisiä eroaa ja kasvetaan erilleen, mutta moni ero olisi vältettävissä ihan jo sillä, että lakkattaisi odottamasta sellaisia asioita, mitä ei ole realistista saavuttaa. Joku voi ajatella, että se on tyytymistä vähempään, mutta itse näen sen niin, että jokainen saa jossain määrin sen, mitä ansaitsee eikä mitään lopulta saa ilmaiseksi. Ihan kaikki vaatii työtä, toiset asiat enemmän kuin toiset, mutta maailman kovimmat jätkät ja tsribulat ovat yleensä tehneet helvetisti duunia saavuttaakseen sen, missä ovat. Olipa kysymys sitten materiasta tai ihmissuhteista. Tämä olisi hyvä muistaa.

Lainasin vain osan, pahoittelut.

Näinhän se juuri on, eipä voi muuta kuin ottaa lakin päästä ja kumartaa.
 

TQoFE

Jäsen
Suosikkijoukkue
En gång IFK, alltid IFK, FREE SCHOLL!
Se mikä näissä sun jutuissasi vituttaa, on tuo asenne, että jos olet kokenut työtilanteen tai coolien harrastusten puutteen parisuhteiden ongelmaksi, kuvittelet koskevan naisia kautta linjan.

Näin.

Yksikään omista vakavista suhteistani ei ole ollut sellainen, jossa miehellä olisi ollut erityisen suuret tulot, cooleja harrastuksia (mitä ne muuten ovat?), paljon varallisuutta tai huomattavan korkea sosioekonominen status. Olen kyllä tapaillut sellaisia miehiä, mutta ne tapailut ovat päättyneet ennen kuin niistä tuli mitään vakavampaa, ja pääsääntöisesti minun aloitteestani. Kiva kroppa, hauskat jutut, mukava luonne, velaton uusi omakotitalo pk-seudulla ja oma menestyvä yritys eivät ole mitään, jos "se jokin" ja kipinä puuttuu.

Harvassa ovat tietämäni naiset, joille raha olisi se juttu. Useimmille riittää, kun mies tulee toimeen omillaan. Ämmämäistä kitinää ja ruikuttamista (pun intended) sen sijaan ei kestä kukaan.
 

Bigmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata & LAK
Näin.

Yksikään omista vakavista suhteistani ei ole ollut sellainen, jossa miehellä olisi ollut erityisen suuret tulot, cooleja harrastuksia (mitä ne muuten ovat?), paljon varallisuutta tai huomattavan korkea sosioekonominen status. Olen kyllä tapaillut sellaisia miehiä, mutta ne tapailut ovat päättyneet ennen kuin niistä tuli mitään vakavampaa, ja pääsääntöisesti minun aloitteestani. Kiva kroppa, hauskat jutut, mukava luonne, velaton uusi omakotitalo pk-seudulla ja oma menestyvä yritys eivät ole mitään, jos "se jokin" ja kipinä puuttuu.

Harvassa ovat tietämäni naiset, joille raha olisi se juttu. Useimmille riittää, kun mies tulee toimeen omillaan. Ämmämäistä kitinää ja ruikuttamista (pun intended) sen sijaan ei kestä kukaan.

Aika monella miehellä ongelma on se, että persoona puuttuu. Ollaan sellaista harmaata massaa, joilta ei jää mieleen jutut koska niissä ei ole mitään mieleenpainuvaa. Erityisen vaikeaa tuntuu olevan toisen jutuista kiinnostuminen. "Naisten juttuja". Emmää sellaista. Tykkään juoda kaljaa ja kattoa lätkää. Ei kiinnosta keskustella mistään ja jos keskustellaan, niin asiassa kuin asiassa on vain yksi totuus. "Kyllä se on niin, että..."

Ja sitten kehdataan valittaa kun naiset eivät jaksa moista katella.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Minua on alkanut entistä enemmän ahdistaa tämä, kun tulevistakin parisuhteista puhutaan monikossa. Puhumattakaan kuinka paljon monikkoa käytetään menneistä.

Tosin tämäkin on asia mikä pitää vain hyväksyä. En usko ollenkaan, että tässä nyt mitään suhdetta on tulossa. Jos nyt kuitenkin niin kävisi, niin sitten silti olisi taas uuden eron käsittely edessä jopa parissa vuodessa tai alle, mutta kuitenkin kaikissa tapauksissa noin kymmenen vuoden päästä.

Olen jo JA seniori-iässä, mutta silti tässä on useita eroja edessä tai yksin eläminen. Ainoa hyvä puoli on se, että seuraava ero ei voi mitenkään enää satuttaa samalla lailla kuin edellinen.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Minua on alkanut entistä enemmän ahdistaa tämä, kun tulevistakin parisuhteista puhutaan monikossa. Puhumattakaan kuinka paljon monikkoa käytetään menneistä.

Tosin tämäkin on asia mikä pitää vain hyväksyä. En usko ollenkaan, että tässä nyt mitään suhdetta on tulossa. Jos nyt kuitenkin niin kävisi, niin sitten silti olisi taas uuden eron käsittely edessä jopa parissa vuodessa tai alle, mutta kuitenkin kaikissa tapauksissa noin kymmenen vuoden päästä.

Olen jo JA seniori-iässä, mutta silti tässä on useita eroja edessä tai yksin eläminen. Ainoa hyvä puoli on se, että seuraava ero ei voi mitenkään enää satuttaa samalla lailla kuin edellinen.

Aha...?

No, minäkin olen jo ihan muuten vain seniori-iässä, takana "luja putki rilluvuosien", yksi avioliitto, lapset, yms, mitä nyt perhe-elämään yleisesti kuuluu. Virheitä ja väärinarviointeja on takana ja edessä, mutta en ole silti koskaan elämässäni heittäytynyt parisuhteeseen asenteella, katsotaanpa, mites elämä juuri tämän tulevan ex-partnerin/-puolison sujuu - ja kuinka kauan.
Voisin helposti kuvitella, että tuollaisilla lähtökohdilla ja asenteella tuppaavat parisuhteet jäämäänkin aika lyhköisiksi ja sisältö aika ohkaiseksi, mutta kuten jo sanottua, kukin tyylillään ja tavallaan...

PS. Täällä kyynikkojen kokoontumisajoja seuratessa tulen vain yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että panemalla elämässäni kaikki peliin ja altistamalla itseni pahimmille mahdollisille epäonnistumisille teen elämästäni itselleni ja lähimmäisilleni rikkaimman vaihtoehdon - enkä puhu nyt rahasta.
 
Suosikkijoukkue
JYP, Vatanen, Blackhawks
Aika monella miehellä ongelma on se, että persoona puuttuu. Ollaan sellaista harmaata massaa, joilta ei jää mieleen jutut koska niissä ei ole mitään mieleenpainuvaa. Erityisen vaikeaa tuntuu olevan toisen jutuista kiinnostuminen. "Naisten juttuja". Emmää sellaista. Tykkään juoda kaljaa ja kattoa lätkää. Ei kiinnosta keskustella mistään ja jos keskustellaan, niin asiassa kuin asiassa on vain yksi totuus. "Kyllä se on niin, että..."

Ja sitten kehdataan valittaa kun naiset eivät jaksa moista katella.

Tässäpä tämä, jonka itsekin jo mainitsin. Väitän, että suurin naisen poistumiseen liittyvä syy löytyy nimenomaan miehen asenteesta. Ja se on asia, johon jokainen meistä voi vaikuttaa. Mutta kun eihän mies voi tehdä mitään naisten juttuja tai tulla missään asiassa vastaan. Kumppani voisi esimerkiksi arvostaa semmoista pientä juttua, että vaikka se lätkämatsi sieltä telkkarista tulisikin, niin voisi silti lähteä esimerkiksi anoppilaan syömään ja käymään ihan muuten vaan. Tämä nyt siis ihan vaan esimerkkinä, kun niitä lätkämatseja on se 60 runkosarjassa, niin välillä kun näyttää, että se lätkä ei tosiaan ole ykkösjuttu elämässä, niin saa kummasti sitä arvostusta.
 
Suosikkijoukkue
Hiroshima Toyo Carp
Mun tulkinnan mukaan koko keskustelun pointti onkin tuon "parempaan vaihtamisen" moraalinen oikeus. Hieman oikoen tän katkeran koulukunnan väite on, että nykyään yhteiskunta opettaa ihmiset (naiset) vaatimaan kaikessa vain ja ainoastaan parasta.

Parhaan vaatiminen voi olla hyvä oppi tietyissä asioissa, mutta ihmissuhteissa, jollaiseksi kai parisuhdekin lasketaan, se aiheuttaa helposti surua ja murhetta muille ihmisille. Miksi näissä asioissa "ihan ok" ei ole riittävästi, vaan pitää laput silmillä tavoitella jotain elokuvien täydellistä rakkaustarinaa?

Ja sen saavutettuaan taas jotain vielä eeppisempää.

Juuri tästä patologisesta pyrkyryydestä on omissa kirjoituksissani ollut kyse. En ole missään vaiheessa sanonut, etteikö huonosta parisuhteesta kannata ja pidäkin lähteä, jos vaikka mies vetää jatkuvasti pataan, nainen on frigidi tai kumppani hyppii vieraissa. Eihän siinä silloin ole mitään moraalin kannalta ongelmaa, jos lähtee kävelemään. Arveluttavaa on kuitenkin juuri sen "ihan OK, ei mitään varsinaista vikaa" -parisuhteen päättäminen vain siksi, että just nyt ei huvita ja naapurin Pepellä on isompi.

Jos "houkuttelevampi vaihtoehto" (Ei välttämättä edes se houkuttelevin, mutta silti) ilmaantuu horisonttiin, niin silloin naista ei pidättele mikään ja sitoumukset vanhaan alkavat ratketa sillä sekunnilla. "Minä vain rakastuin", "Täytyi kerrankin ajatella vain itseäni", "Halusin tuntea itseni naiseksi", "Because I'm worth it.."
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Jos "houkuttelevampi vaihtoehto" (Ei välttämättä edes se houkuttelevin, mutta silti) ilmaantuu horisonttiin, niin silloin naista ei pidättele mikään ja sitoumukset vanhaan alkavat ratketa sillä sekunnilla. "Minä vain rakastuin", "Täytyi kerrankin ajatella vain itseäni", "Because I'm worth it.."

Hmm, sinulla tosiaan taitaa olla pointti tuossa: minä mietin ja mietin, enkä saanut mieleeni yhtään tapausta koko ihmiskunnan historian ajalta jossa mies olisi jättänyt naisen jonkun houkuttelevamman vaihtoehdon takia. Olemme jotenkin tosi hieno sukupuoli, uskollisuudessamme täydellinen - ajattele vaikkapa vanhoja miehiä, joita jatkuvasti jätetään parikymppisten mallipoikien takia, mutta jotka itse mieluummin kuolisivat kuin tekisivät samoin. Niin vain me miehet hampaat lempeässä hymyssä siedämme marttyyreinä kaikki kohtalon iskut ja onnettomuudet, emmekä edes itke niistä katkeran itsesäälin vallassa anonyymeillä keskustelupalstoilla. Ei, hetkinen, mites se menikään....
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Juuri tästä patologisesta pyrkyryydestä on omissa kirjoituksissani ollut kyse. En ole missään vaiheessa sanonut, etteikö huonosta parisuhteesta kannata ja pidäkin lähteä, jos vaikka mies vetää jatkuvasti pataan, nainen on frigidi tai kumppani hyppii vieraissa. Eihän siinä silloin ole mitään moraalin kannalta ongelmaa, jos lähtee kävelemään. Arveluttavaa on kuitenkin juuri sen "ihan OK, ei mitään varsinaista vikaa" -parisuhteen päättäminen vain siksi, että just nyt ei huvita ja naapurin Pepellä on isompi.

Pitäisiköhän perustaa joku valtakunnallinen raati, joka aina tapauskohtaisesti arvioi, milloin on ok lähteä suhteesta ja ovatko perusteet kaikissa tapauksissa riittävän hyvät. Parisuhteesta lähtevä osapuoli voisi joutua raadin tentattavaksi ja jos perusteet eivät olisi riittäviä tai argumentointi aukotonta, niin sitten vaan mars takaisin suhteeseen. Koska sellainenhan ei tietenkään voi tulla kyseeseen, että joku lähtee suhteesta vain siksi, että se tuntuu itsestä parhaalta vaihtoehdolta.
 

Jippo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Hmm, sinulla tosiaan taitaa olla pointti tuossa: minä mietin ja mietin, enkä saanut mieleeni yhtään tapausta koko ihmiskunnan historian ajalta jossa mies olisi jättänyt naisen jonkun houkuttelevamman vaihtoehdon takia.

Ei tietenkään ole tämä sukupuolesta kiinni, miehet "kunnostautuvat" muka parempaan vaihtamisessa yhtä paljon tai enemmän kuin naiset.

Malliesimerkkinä painija Pertti Ukkolan legendaarinen sitaatti yli viisikymppisenä, kun oli vaihtanut johonkin nuoreen pimuun: "Eipä tarvitse mummon vieressä maata".

Tämä kuitenkin on Naisasiat-ketju, ja tuota mies vaihtaa nuorempaan on tapahtunut maailmansivu. On se jossain määrin "nykyajan" ilmiö, että jotkut naiset voimaannuttuaan kokevat olevansa oikeutettuja kostamaan tämän ikiaikaisen vääryyden kenelle tahansa miehelle.

Ja pakollisena disclaimerina kaikki kauniit sanat tasa-arvosta ja nykyajan vahvoista naisista. Hyviä asioita kaikki tyynni, mutta ei sitä keinulautaa parisuhdeasioissa tarvitse ympärikään keikauttaa.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
On se jossain määrin "nykyajan" ilmiö, että jotkut naiset voimaannuttuaan kokevat olevansa oikeutettuja kostamaan tämän ikiaikaisen vääryyden kenelle tahansa miehelle.

Ihanko vakavissasi väität, että joku on jossain lähtenyt suhteesta lätkimään ainoastaan siksi, että saisi aiheutettua toiselle pahaa mieltä tai kostettua? Yhtäänkö ei ole kyse siitä, että oma elämänlaatu saattaa jonkun mielestä parantua vaihtamalla puolisoa?

Noin ylipäätään kai ihan jokainen meistä on alun perinkin parisuhteessa lähinnä siksi, että se lisää omaa elämänlaatua ja onnellisuutta, eikä siksi että saisi jonkun toisen tyytyväiseksi. Parisuhteeseen ryhtyminen on näin muodoin lähtökohtaisesti itsekäs valinta ja samalla tavalla suhteen päättäminen perustuu oman hyvinvoinnin lisäämispyrkimyksiin. Ei kenelläkään ole mikään velvollisuus jäädä roikkua suhteeseen vain sen takia, ettei toiselle tule paha mieli, jos itse lähteekin jonkun houkuttelevamman tyypin matkaan.
 

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Pitäisiköhän perustaa joku valtakunnallinen raati, joka aina tapauskohtaisesti arvioi, milloin on ok lähteä suhteesta ja ovatko perusteet kaikissa tapauksissa riittävän hyvät. Parisuhteesta lähtevä osapuoli voisi joutua raadin tentattavaksi ja jos perusteet eivät olisi riittäviä tai argumentointi aukotonta, niin sitten vaan mars takaisin suhteeseen. Koska sellainenhan ei tietenkään voi tulla kyseeseen, että joku lähtee suhteesta vain siksi, että se tuntuu itsestä parhaalta vaihtoehdolta.
Minähän sain vittuilua exäni äitiltä ja pikkuveljeltä, kun laitoin 4-vuotisen suhteen poikki aikanaan.

Äitiänsä en onneksi kertaa enempää eron jälkeen nähnyt mutta oli kuulemma pitkään mussuttanut että miten minä nyt sellaista voin tehdä kaiken yhdessä koetun jälkeen, lisäksi exän pikkuveli uhkasi laittaa yökerhossa kerran turpaan, ulos olisi kuulemma pitänyt lähteä selvittelemään mutta mua se raivoaminen vaan nauratti matkalla tiskille.

Ja tämä siis siitä hyvästä, etten enää kokenut tuota parisuhdetta mielekkääksi, vaan pitkällisen harkinnan päätteeksi laitoin homman poikki ja tein itselleni ihan saatanan suuren palveluksen, suorastaan tunsin miten ainakin tonnin painolasti poistui niskasta seuraavana aamuna kun tuo eropäätös vihdoin tuli tehtyä sekä ilmoitettua ja laitettua kerrankin oma hyvä olo sen puolison hyvän mielen edelle.

Kaiken lisäksi samoihin aikoihin olin tutustunut ihan älyttömän mukavaan, kauniiseen, hauskaan ja ihan kaikilta ominaisuuksiltaan ns. minunluontoiseeni asialliseen naiseen, jonka kanssa olenkin nyt naimisissa ja joka on lapseni äiti. Siinä pääsi hyvin omassa päässään arkisessa peruselämässä vertailemaan, kokemaan sekä tuntemaan ne erot kahden mahdollisen tulevaisuuden ja vaihtoehdon välillä. Toisessa vaakakupissa ihminen kenen kanssa olo alkoi olla tukala ja kenen kanssa suhde ei minun osaltani kuitenkaan johtaisi muuhun kuin tuohon yhdessäasumiseen ja suhteen lopun odottamiseen, toisessa kupissa parisuhde jossa hieman liioitellen on jatkuvasti kivaa ja elämä maistuu ja saattoi jo kuvitella vaikka mitä kihlauksia ja perhettä jne.

Olihan se kaikesta päätellen kova paikka tuolle exälleni menettää minut, ikävästi mielestään tein ja näkihän sen omin silmin kun saman katon alla se seuraava kuukausi eron jälkeen edelleen asuttiin. Minulla ei kuitenkaan omatunto kolkuttanut, en nähnyt ratkaisussani mitään väärää enkä katunut sitä sekuntiakaan vaan päätös oli aivan tolkuttoman suuri helpotus, vaikka en yhtään tykännyt nähdä ex-puolisoani surullisena ja murheen murtamana välillä iltaisin kotona itkeskelemässä. Reaktioista päätellen kuitenkin siis niin exäni, hänen äitinsä kuin veljensäkin mielestä meidän olisi pitänyt pysyä yhdessä, ja minähän noihin juttuihin en voinut muuta kuin vastata että miten helvetissä meidän kannattaisi olla yhdessä jos minä kerran halusin suhteesta pois niin kovasti että laitoin sen poikki.

Elämäni paras ratkaisu sinänsä päättää tuo avoliitto ja yhdessäolo ja alkaa panostaa siihen orastaneeseen ja myöhemmin tähän avioliittooni ja nykyiseen perhe-elämääni johtaneeseen suhteeseen. Exäni mielestä varmaan olen tai ainakin olin silloin paska jätkä, vedin maton alta ja mainittakoon että tästä uudesta suhteesta hänellä ei silloin ollut tietoakaan eikä koskaan saanut vihiä kuinka nopeasti nykyisen kanssa aloin seurustella, eli hän otti eron ihan vain erona ilman mitään toisia tai kolmansia osapuolia.

Eli ei kai elämä nyt aina ole mitään epärealistisen ja täydellisyyden odottelua, mutta jos suhde on paskaa niin se kannattaa lopettaa. Jos se aiheuttaa ahdistusta se kannattaa lopettaa. Ja välillä, jos jotain sanoinkuvailettoman paljon parempaa on vaihtoehtona, kannattaa se silloinkin varmaan lopettaa. Nythän esim. omalta osaltani pohtiessani vaakakupit ja vaihtohdot ovat aivan toisenlaiset, avioliitossani muutenkin on asiat hyvin mutta vaikka olisi vähän vaikeampaakin, olisi eropäätös tietenkin kahta vaikeampi kun on pieni lapsi ja varmasti aika kauan pitäisi pohtia onko eron paikka vai sittenkin taistelun paikka suhteen elvyttämiseksi. Sen sijaan tuossa tilanteessa kahden aikuisen välillä kun ei kuitenkaan ole vastuussa kuin omasta itsestään, miksi helvetissä jäädä kyrvistelemään kun kytkintä nostamalla oma elämä ja mieli kirkastuu kuin kertaiskusta.

Ei parisuhdetta kannata minään elämän ja kuoleman asiana ottaa, yhdessä voi olla kunnes kuolema erottaa tai sitten siihen asti kun ei vaan enää halua olla.
 
Viimeksi muokattu:

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Tässäpä tämä, jonka itsekin jo mainitsin. Väitän, että suurin naisen poistumiseen liittyvä syy löytyy nimenomaan miehen asenteesta. Ja se on asia, johon jokainen meistä voi vaikuttaa. Mutta kun eihän mies voi tehdä mitään naisten juttuja tai tulla missään asiassa vastaan. Kumppani voisi esimerkiksi arvostaa semmoista pientä juttua, että vaikka se lätkämatsi sieltä telkkarista tulisikin, niin voisi silti lähteä esimerkiksi anoppilaan syömään ja käymään ihan muuten vaan. Tämä nyt siis ihan vaan esimerkkinä, kun niitä lätkämatseja on se 60 runkosarjassa, niin välillä kun näyttää, että se lätkä ei tosiaan ole ykkösjuttu elämässä, niin saa kummasti sitä arvostusta.

Ehkä minulla ei ole tarpeeksi miehekkäitä kavereita, mutta ei tule kumma kyllä ystäväpiiristä mieleen ainuttakaan lähes puhekyvytöntä, pelkästään television ääressä tai vain lätkämatseissa notkuvaa äijää, joka ei mitenkään naista huomioisi tai tälle pystyisi puhumaan. Voi kai niitä metsäsuomalaisia murahtelijoita ollakin, mutta ei tunteistaan puhuminen tai toisen huomioiminen nykypäivänä mitenkään harvinaista miesten kohdalla ole. Anoppilaankin taitaa aika moni mies lähteä, vaikka harva siitä välttämättä nauttii.

Ja tässäkin on kolikon toisena puolena se, että jos mies on tunteistaan puhuva, kenties lapsiaankin hoitava ja arvomaailmaltaan tasa-arvoinen "pehmomies", niin sitten naapurin macho-Pepe voikin jo kutkuttaa. Pepe kun ei lässytä tai hempeile, vaan käy Kai Suikkasen lanseeraaman ilmaisun mukaisesti kiimaisena muna pystyssä naisen päälle.

Ei siinä mitään, että ihmiset "kasvavat erilleen", näin voi joskus käydä eikä tilannetta enää saa korjattua - mutta sen erilleen kasvamisenkin voi panna täytäntöön monella tavoin. Se huonoin tapa täytäntöönpanolle on kirjaimellisesti pano, eli jonkun toisen paneminen ja sitten puolisolle ilmoittaminen aamun kahvipöydässä, että "jätän muuten sinut juuri nyt, naapurin Pepe on tulossa vartin päästä päiväkahveille, joten pidähän kiirettä sen aamupalasi kanssa". Jos seuraava kandidaatti on jo kulisseissa koeajettu, niin ei sitä ainakaan kannata päin naamaa töksäyttää.
 
Suosikkijoukkue
JYP, Vatanen, Blackhawks
Ehkä minulla ei ole tarpeeksi miehekkäitä kavereita, mutta ei tule kumma kyllä ystäväpiiristä mieleen ainuttakaan lähes puhekyvytöntä, pelkästään television ääressä tai vain lätkämatseissa notkuvaa äijää, joka ei mitenkään naista huomioisi tai tälle pystyisi puhumaan. Voi kai niitä metsäsuomalaisia murahtelijoita ollakin, mutta ei tunteistaan puhuminen tai toisen huomioiminen nykypäivänä mitenkään harvinaista miesten kohdalla ole. Anoppilaankin taitaa aika moni mies lähteä, vaikka harva siitä välttämättä nauttii.

Esimerkiksi, esimerkiksi, esimerkiksi... Annoin esimerkin, joita voisi nimetä turhan monissa tilanteissa aika paljon. Miehet vaan väittävät monesti tekevänsä myönnytyksiä ja naisen tekevän mitä tahtoo, mutta mielestäni naiset joutuvat tekemään enemmän myönnytyksiä. Ajankäyttö on sillä hyvä esimerkki, että monilla tämänkin palstan miehillä jääkiekko vie ehkä vähintään 6 tuntia viikosta vapaa-aikaa, vaikka ei kävisi edes hallilla. Sitten on vielä omat harrastukset ja työt. Jos minä käyttäisin vielä lätkän katsomiseen aikaa iltaisin, niin käytännössä se tarkoittaisi seuraavaa. Ma-pe vapaa-aika 20h - treenit 9h - lätkämatsit 6h. Jäljelle jää peräti 5h, eli tunti päivään. Se on aivan naurettavan pieni aika. Joillekin se tietysti riittää, mutta käytännössä se ei riitä mihinkään. Sitten viikonloppuja saatetaan maata krapulassa tms.

Vaikka mies ei välttämättä tee montaa ylimääräistä aikaa vievää asiaa viikossa, niin silti nainen joutuu tekemään enemmän myönnytyksiä siinä. Minä olen ratkaissut oman ongelmani niin, että katson lätkää vain yhteisen ajan ulkopuolella, jolloin yli puolet vapaa-ajasta jää parisuhteelle ja taloudenpidolle. Tämä ei toki päde aina, mutta minäkin tiedän tapauksia joissa näin on käynyt. Yhteinen aika ei ole ollut riittävää nimenomaan miehen menojen takia, jolloin naiselle on jäänyt siivoamiset, tiskaamiset yms taloudenpito töiden päälle ja sitten vielä lisäksi olisi pitänyt seksiäkin jaksaa. Käytäppä siitä jokapäiväisestä yhteisestä tunnista vielä puoli tuntia seksiin ja vartti peseytymiseen, niin saadaan kasaan ihan vitun toimiva parisuhde.

Minulle on avautunut moni pariskunta ja moni nainen ja moni mies. Pyrin aina puolueettomuuteen ja keskityn lähinnä kuuntelemaan. Tiedän kuitenkin monen parisuhteen loppumisen taustat ja niissä on osapuolilla huomattavan erilaisia näkemyseroja.

Joku voisi tietysti sanoa, että onhan sitten vielä ne viikonloput muuten. Ehtiihän sitä silloinkin. Ihmisen elämä on kuitenkin arkea ja jos arkea ei pysty pyörittämään molemmat tasaisesti, niin viikonloput menee lähinnä riidellessä. Olen kuullut niin paljon niitä perinteisiä "akka taas mököttää" kommentteja, ettei tosikaan. Toki naiset mököttää välillä ihan ilman syyttäkin, mutta kyllä niihin yleensä ihan syy on.

Tulipas sekava teksti, mutta yritän avata miehenä omia näkökulmia näihin. Joskus on ihan vitun vaikeaa muuten olla se olkapää jota vasten itketään kumppanin (joka sattuu olemaan myös minun kaverini) tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. Sitä kautta on oppinut vähän avaamaan silmiä ja osaa itsekin toimia omassa suhteessa paremmin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös