Kun nyt kukaan ei tällä kertaa tätä neuvoa antanut, niin minun täytyy. Tietenkin otat sen kännykän joskus ja katsot, että onko siellä jotakin epämääräistä vilunkia. Tuollainen puhelimen kyttääminen aina vähän haiskahtaa. Muistan, kun vuonna 1999 kyttäsin omaa puhelintani ihan samasta syystä.
Muista, että nainen on voinut tallentaa kännykkäänsä miesten nimiä naisten nimillä, ihan vaan hämäyksen vuoksi.
Jos ei voi luottaa naiseensa ja joutuu tsekkailemaan sen viestejä, niin eipä oo suhde kovin vakaalla pohjalla ja musta toi on jo säälittävää ja huhhuh ja puhhuh ja uhhuh...
No ei. Käyttäjänimetön ehti jo mainita tästä asiasta, mikä tuli itsellänikin mieleen. Jos vahtaa kännykkäänsä koko ajan, saattaa hyvinkin pelätä sitä, että sieltä tulee juuri joku tietty viesti, jota sinä et saisi missään tapauksessa nähdä. Enhän minä tiedä, onko asia näin, mutta mieleen vain tuli tuo sama juttu. Itse tosin pidän myös kännykkääni nykyisin lähistöllä yllättävänkin paljon, mutta sinne ei ole kyllä tullut mitään tässä mielessä kutkuttavaa viimeiseen 5 vuoteen. Minä kun vain tykkään pelata sitä kuumottavan jännittävää Sanajahtia, jos on hetkenkään tylsää, se on hauska ja hemmetin addiktoiva peli.
Fernandon viestiin noin muuten: on kyllä välillä jopa käsittämätöntä, kuinka naiset reagoivat siihen, että itseään ei kiinnosta. Lahkeessa heti kiinni. Minua ei kiinnosta siksi, koska seurustelen, enkä asialle voi/halua tehdä tällä hetkellä mitään, niin siitäkös sitä riemastutaan. Sitten silloin kun olisi kiinnostanut, kun ei seurustellut, niin kappas vaan paljon vaikeampaa. Mutta tämä on jo vähän eri aihetta (mutta kun omista kokemuksista niin kiva kirjoittaa).
Otetaanpa siis hetkeksi parisuhdeneuvojan rooli, ja esitän sellaisia neuvoja, joita kuka tahansa Iltiksen rakkauspalstaa ja tätä Jatkoajan palstaa lukenut voisi helposti esittää. TQoFE asian jo selvittikin naisen puolelta, ja näinhän se on tuntunut menevän. Välinpitämättömän esittäminen toimii paljon paremmin, koska silloin annetaan sille toiselle enemmän tarvetta tehdä jotakin parisuhteen eteen. Tosin tämähän nyt ei aina toimi, jos toista ei kiinnosta pätkääkään, mutta silloinkin se on loppujen lopuksi vain hyvä juttu. Eipähän tule käytettyä aikaansa johonkin turhaan, joka ei kuitenkaan olisi toiminut.
Mutta välinpitämättömän esittämiselläkin tulee olla rajansa, koska se voi joskus turhauttaa toisen totaalisesti, ja saada muuten mahdollisesti hyvin toimivan parisuhteen kriisitilaan. Mitenkä tämä "kultainen keskitie" sitten saavutetaan?
No, se ei lopulta ole kovin vaikeaa. Teet niitä aivan samoja juttuja, mitä tekisit silloin, kun et ole parisuhteessa, mutta vähennät niistä omista jutuista parisuhteen tuoreudesta/intensiteetistä riippuen aluksi noin viidesosan. Jatkossa mennään vähän fiiliksen mukaan, yleensä joutunee käyttämään enemmän aikaa toiseen, mutta sekin riippuu parisuhteesta ja kumppanista. Itse olen vetänyt omaa linjaani aika vahvasti. Teen käytännössä melkein kaiken sen mitä tekisin muutenkin, mutta raivaan välillä tilaa sellaisille jutuille, jotka todella haluan tehdä itse (toisesta välittämättä ja toisen pyynnöstä huolimattakin), mutta toisaalta taas teen joitakin juttuja, mitä juuri tyttöystävä haluaa minun tekevän hänen kanssaan. Riippuen vähän, mistä tuulee.
Jatkossa toivoisin kysymykset ohjattavan suoraan iltiksen Sofian sohva-palstalle.