Ei helvetti mikä tilanne tässä on päällä.
Olen tavannut yhtä n. 100km päässä asuvaa naikkosta yhden kerran, tapasimme erään kaverini kautta. Kävin siellä päin muutama viikko sitten kyläilemässä ja olihan meillä ihan hauskaa, mutta mitään enempää en tuota naista kohtaan kuitenkaan oikeastaan tunne. Sänkyhommiksihan tuo ensitapaaminen kylläkin sitten meni...
Muutaman viikon ajan olen nyt perunut seuraavia tapaamisia erinäisiin tekosyihin vedoten ja eilen lopulta sanoin, että mikä on tilanne. Nyt tuo nainen haluaisi kuitenkin, että menisin hänen luokseen puhumaan asiat selviksi kasvotusten ja tässä nyt pähkäilen, että mitä helvettiä teen.. Toisaalta en koe minkäänlaista velvollisuutta lähteä selvittämään tätä juttua sen enempää, koska mitä tässä yhden näkemisen perusteella selviteltävää voisi ollakaan. Toisaalta taas on vähän omantunnon tuskia, koska tiedän, että olen näiden muutaman viikon ajan antanut naisen olettaa vähän muuta kuin mitä olen ajatellut ja se tuntuu pahalta. Perkele. Musta tuntuisi kuitenkin vain parhaalta ilmoittaa, että on parempi että en tule, koska ei mulla ole oikeastaan mitään enää sanottavaa, enkä koe sitä millään tapaa omaksi velvollisuudeksi alkaa setvimään mitään tällaista. Vituttaa vaan, kun se leikkii kokoajan jotain marttyyria ja haluaa että mullekin tulee tästä ihan saatanan paha olo hokemalla jotain tyyliin "Mua ei oo kukaan koskaan kusettanu näin".