Naisasiat

[MustatKortit]

... Kysyin häneltä, josko nähtäisiin illalla. Jälleen kerran silmiin katsoen sanoi, että sopii, kunhan käy ensin kaverinsa kanssa kaupoilla töiden jälkeen.
Jos sieltä taas tulee jotain, ettei kerkeä "kissanristiäisten" yms. takia, niin antaa olla.

Päästä jo jännityksestä. Tapasitteko, vai menikö taas vituiksi?

 

[Chiesa di Totti]

Päästä jo jännityksestä. Tapasitteko, vai menikö taas vituiksi?

Vittu on varma ykkönen, siinähän on shopattu ja sitten juotu skumppaa, ja mietitty että mennään syömään. Joo, ja niin mentiinkin. Ja illalla hihitelty, että oi, unohdin sen king of the junglen ja nukkumaan.

Kingille vinkkinä, että eipä se tuosta muutu ennenkuin sen asetelman muutat. Joko lopetat tai näytät rajat - sehän vaan testaa sua onko sussa miestä pistämään aisoihin.

 

[penkinlämmittäjä]

Olen varmaan huono kommentoimaan tähän, koska itsellä on hyvin vähän kokemusta ylipäätään minkäänlaisista ihmissuhteista, mutta tämä on ehkä asia, jota niissä eniten ihmettelen näin ulkopuolisena. Siis tämä epärehellisyys ja pelaaminen, jossa tunnetaan jotain mielihyvää siitä, kun saa näpäytettyä toista, että enpäs soittanutkaan, vaikka lupasin.

Kyllä henkilökohtaisesti olen testin kannalla ja joskus sen tuloksekkaasti suorittanutkin. Tyttö pelasi ja pelasi ja sitten päätin ajaa päälle tilanteen, jossa sovimme että minä pirautan sovittuna päivänä. Jätin soittamatta ja vastaavasti tuli kyselyä seuraavana päivänä, että onko joku hullusti. Ilmoitin, että ei ole mitään pielessä, että halusin vain tietää haluatko sinä oikeasti nähdä vai jatkanko matkaa. Tyttö kertoi, että on ollut vähän kahden vaiheilla. Minä kerroin, että minäkin, olin. En enää. Jatkoin matkaa. Jälkeenpäin olen kuullut kyseisen ihmisen pyörittävän vielä nykyäänkin jopa useampaa samalla tavoin. Hetkeäkään en ole katunut sitä testiä.

 

[Jippo]

Aloin miettiä tuota "Naiset vaihtuu, mutta kaverit pysyy" -fraasia, joka täälläkin saa liikuttavan yksimielisen kannatuksen.

En tiedä, olenko outo vai onko kyse erilaisista elämäntilanteista, mutta kyllä mulla menee ennemmin toisin päin.

Mulla ei nyt ole ollut silloin nuorena mitenkään erityisen laaja kaveripiiri, eikä nyt ehkä mitenkään supertiiviskään. Mutta kyllä joidenkin kanssa pidetään yhteyttä.

Mutta pointtina oli, että kun on perhe ja kaikilla vanhoilla kavereillakin on omat perheensä pikkulapsineen, niin aika vähän sitä pidetään yhteyttä. Toisaalta avovaimo ja lasteni äiti on elämässäni mukana joka päivä, eikä "vaihtaminen" tunnu houkuttelevalta tai todennäköiseltä.

Ennemmin ne kaverit vaihtuvat, siis tyyliin töissä tulee uusia ihmisiä tiimiin ja heidän kanssaan tekee jotain yksillä käyntiä jne. Jos tulisi valintatilanne, että avovaimo vai työkaveri, niin kyllähän se kaveri siitä vaihtuisi. Ehkä mä sitten olen vain epälojaali ja huono kaveri...?

En ota tällä sinällään siis kantaa tilanteeseen, jossa puhutaan kaverien existä/säädöistä, joihin itse ihastuu. Ne ovat hankalia tilanteita, jotka pitää puida tapauskohtaisesti.

Mutta toi kaveruuden ikuisuuden vannominen vs. parisuhteen kestävyys vaan kuulostaa perhe-elämään ehtineestä vähän sellaiselta reilun parikymppisen ihmisen elämäntilanteelta ja ajatusmaailmalta.

 

[pernaveikko]

...

Sinulla ei ole oikeita ystäviä koskaan ollutkaan niin kuin heti alussa kirjoitatkin. Siitä siinä on kyse eikä joistain yhdentekevistä työkavereista.

 

[Squit]

Sinulla ei ole oikeita ystäviä koskaan ollutkaan niin kuin heti alussa kirjoitatkin. Siitä siinä on kyse eikä joistain yhdentekevistä työkavereista.

Mielestäni fraasi "naiset vaihtuu, mutta kaverit pysyy" on aika huono. Sillä minulla on muutama todella hyvä ystävä, jotka kyllä pysyvät, mutta kaverit taasen vaihtuvat elämäntilanteiden mukana. Junnuna pyöri aina jossain piireissä ja sitten kaverit vaihtuivat sitä mukaan kun piiritkin vaihtuivat. Sitten myöhemmin tuli työkaverit ja nekin vaihtuivat/unohtuivat kun vaihtoi töitä. Ystävieni exiin en koskisi ikinä, mutta jonkun kaverin tai ex-kaverin exään voisin tutustua paremmin.

 

[scholl]

Toki on paljon järkeviäkin naisia, jotka tietävät itse mitä elämästään haluavat jne. mutta yllättävän paljon on tosiaan tälläisiä tapauksia. Eli pitäkää silmällä naistenne kaveripiiriä.

missä on järkeviäkin naisia? Väitän, että kaikki on enemmän tai vähemmän epärehellisiä. Se on kromosomeissa varmaan se homma. Nainen ei osaa olla rehellinen niinkuin mies.

 

[Vanha Len]

missä on järkeviäkin naisia? Väitän, että kaikki on enemmän tai vähemmän epärehellisiä. Se on kromosomeissa varmaan se homma. Nainen ei osaa olla rehellinen niinkuin mies.

Oletko koskaan miettinyt sitä, missä äitisi on ollut epärehellinen? Onko isäsi antanut palautetta tai onko edes välttämättä hoksannut asiaa? No, ethän sä sitä voi lapsena tietää. Nämä naisten kataluudet tulevat monesti juurikin esille vasta vuosikymmenien kuluttua.

 

[V-man]

Mielestäni fraasi "naiset vaihtuu, mutta kaverit pysyy" on aika huono.

Kyllä minulla ainakin on pysynyt ne n. 5 parasta kaveria jo vuosikymmenet, mutta jokaisen naisystävät ovat kyllä vaihtuneet vuosien saatossa lukemattomia kertoja. En todellakaan lähtisi riskeeraamaan mitään näistä tärkeimmistä ystävyyssuhteistani kovinkaan helposti.

Tuolla fraasillahan tarkoitetaan nimenomaan deittailuvaihetta, eli sitä että kavereiden naisiin tai entisiin naisiin ei kosketa, ettei ystävyyssuhde tuhoutuisi (jos kyseisen ystävyyssuhteen katsoo sen arvoiseksi). Niin sanottu "Bros before Ho's" periaate. Eihän sitä nyt voi mitenkään soveltaa tuommoiseen "vaimo vs kaverit" -kuvioon. Vielä vähemmän jos kuviossa on mukana lapsia eli puhutaan perheestä.

 

[pernaveikko]

Vielä vähemmän jos kuviossa on mukana lapsia eli puhutaan perheestä.

Vähän väärä ketju, mutta on naurettavaa väittää, että perheeseen tarvitaan lapsia, koska se ei yksinkertaisesti pidä paikkansa. Kyllä kaksi aikuista voi myös aivan hyvin muodostaa perheen.

 

[scholl]

Kyllä minulla ainakin on pysynyt ne n. 5 parasta kaveria jo vuosikymmenet, mutta jokaisen naisystävät ovat kyllä vaihtuneet vuosien saatossa lukemattomia kertoja. En todellakaan lähtisi riskeeraamaan mitään näistä tärkeimmistä ystävyyssuhteistani kovinkaan helposti.

Miten naisystävät liittyvät kavereihin? Mua ei edes kiinnosta, kenen kanssa kaverini ovat, mutta vituttaa, jos jonkun seurustelu johtaa siihen, etten voi nähdä kaveria ikinä. Liikaa on sellaisia tapauksia, että saa tavata vain kerran vuodessa nopeasti tai aikaa on vain joskus 3 kuukauden päästä torstai-iltana ja se pitää päättää nyt, kun eivät mukamas uskalla sanoa kotona, että haluavat nähdä kaveria. Parhaat kaverit säilyvät, mutta opiskelu-, harrastus- tai työkuvioiden myötä tulee aina sitten uusia kavereita ja osa jää pois kuvioista. Se on sellaista luonnollista kiertokulkua, mutta heidän kanssaan ei kyllä tule niin läheisiä välejä missään vaiheessa ja yhteys voi katketa aika helpostikin. Eivät ole mitään sadepäivän kavereita sellaiset.

Vähän väärä ketju, mutta on naurettavaa väittää, että perheeseen tarvitaan lapsia, koska se ei yksinkertaisesti pidä paikkansa. Kyllä kaksi aikuista voi myös aivan hyvin muodostaa perheen.

aivan. itse en edes pidä lapsista, enkä tule sellaisia ikinä hankkimaan, mutta tuntuu, että naisten kanssa on melko vaikea olla tekemisissä, kun on riski, että kusetetaan. Sehän pitäisi olla niin että kun kerran jotain sovitaan niin se pätee sitten koko elämän ilman että toinen alkaa epärehelliseksi. Täälläkin on luettu vaikka mitä tarinoita huijauksista, minulta on kusetettu juomia baarissa ja dinnereitä. Sitten lehdissä lukee sellaisista, jotka pettävät jne. Sitten tiedän tapauksia, joissa nainen on ollut täydellinen huijari. Broidi meni naimisiinkin yhden kanssa, joka osoittautui melkoiseksi. Mitä tulee vielä tuohon perheeseen niin termi on sinänsä samantekevä, olennaista on se, että ajatus, että lasten hankkiminen on joku jokaisen velvollisuus, on joltain 1700 luvulta.

 

[PataJaska]

Kyllä minulla ainakin on pysynyt ne n. 5 parasta kaveria jo vuosikymmenet, mutta jokaisen naisystävät ovat kyllä vaihtuneet vuosien saatossa lukemattomia kertoja. En todellakaan lähtisi riskeeraamaan mitään näistä tärkeimmistä ystävyyssuhteistani kovinkaan helposti.

Tuolla fraasillahan tarkoitetaan nimenomaan deittailuvaihetta, eli sitä että kavereiden naisiin tai entisiin naisiin ei kosketa, ettei ystävyyssuhde tuhoutuisi (jos kyseisen ystävyyssuhteen katsoo sen arvoiseksi). Niin sanottu "Bros before Ho's" periaate.

Nimenomaan näin. Tuollaisella fraasilla viitataan nimenomaan siihen myyttiseen "hurjan nuoruuden" vaiheeseen, jolloin kaverien kanssa pyöriessä hengaillaan vähän kenen kanssa milloinkin hengaillaan, ja ne yhden illan jutut dumpataan lähes armotta seuraavana aamuna jne. Eli periaatetta: "muijia nyt tulee ja muijia menee, mutta rock'n roll is forever mään" :D

Mistä saammekin loistavan aasinsillan siihen, että omat naisasiat ovatkin vuosien ja vuosien tauon jälkeen hyvinkin vakaalla pohjalla: menimme sitten emännän kanssa kihloihin uutenavuotena. Häiden kanssa ei nyt aivan vielä hosuta, mutta muuten näin kolmekymppisenä tämä vakiintunut elämä tekee ainakin allekirjoittaneen jo paljon onnellisemmaksi kuin yllä kuvailtu meno enää tekisi. Aiempi yritys tähän vaiheeseen asti oli noin kahdeksan vuotta sitten, ja siihen se homma sillä kerralla kaatui, olin tuolloin liian nuori tai jotain. Että paremmalla onnella ja elämänkokemuksella tällä kertaa, asiat ovat ainakin meillä tällä haavaa erittäin hyvin ja tasapainoisesti. Ja silti myös se rock'n roll kulkee mukana elämässä tarvittavissa määrin \,,/

 

[Sphinx]

missä on järkeviäkin naisia? Väitän, että kaikki on enemmän tai vähemmän epärehellisiä. Se on kromosomeissa varmaan se homma. Nainen ei osaa olla rehellinen niinkuin mies.

Onhan se tutkittu juttu, että testosteroni lisää rehellisyyttä.

Mitä lapsiin sitten taas tulee niin on sellaisiakin naisia, jotka eivät niitä todella halua. Eihän se ole mitenkään sukupuoleen liittyvä juttu. Tämän tiedän varmaksi, kun olen tavannutkin tällaisen naisen. Hän tosin oli hieman epärehellinen noin muuten.

 

[Jippo]

Jeh, sitä "bros before hos" asetelmaa hain tuossa. Kyllä se erittäin monessa kaveriporukassa vaihtuu viimeistään kolmenkympin jälkeen tuo asenne, kun tulee perhettä ja muuta.

Kyllähän perheellisilläkin on kavereita/ystäviä ja varmasti monella todella läheisiäkin. Ja siinä vaiheessa toki on parasta on, jos sekä perhe että ne ystävät eivät joudu kenenkään toimesta vastakkain asettelluiksi keskenään.

Mutta en mä kyllä olisi niin periaatteellinen sellaisessa tilanteessa, jossa joku ison kaveriporukan liepeillä oleva tyyppi olisi säätänyt jotain pientä sellaisen ihmisen kanssa, joka tuntuu sydämen valitulta. Eri asia toki, jos se kaveri on sydänystävä.

 

[müller]

Jeh, sitä "bros before hos" asetelmaa hain tuossa. Kyllä se erittäin monessa kaveriporukassa vaihtuu viimeistään kolmenkympin jälkeen tuo asenne, kun tulee perhettä ja muuta.

Ai miksi bros before hoes?

Linkki vie YouTubeen.

 

[V-man]

Vähän väärä ketju, mutta on naurettavaa väittää, että perheeseen tarvitaan lapsia, koska se ei yksinkertaisesti pidä paikkansa. Kyllä kaksi aikuista voi myös aivan hyvin muodostaa perheen.

Miten ihmeessä kaksi aikuista voi muodostaa perheen ilman lapsia?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Perhe (Veikkaan että 99,9% ihmisistä määrittelee perheen jotenkin tuohon tyyliin lapsien kautta ja jos joku on naurettavaa, niin väittää ettei perheeseen tarvita jälkeläisiä.)

edit: On tuollakin näköjään tuo lapseton vaihtoehto mainittuna. Enpä ole kyllä koskaan moiseen törmännyt ja naurattaisi kyllä jos joku pariskunta puhuisi itsestään perheenä. Toki jossain paperilappusissa perhe voi korvata tavallaan sanaa "kotitalous", mutta jos puhutaan esim. että "Ajattelin perustaa perheen" niin ei minulla kyllä tule mieleenkään että sillä tarkoitettaisiin että "Ajattelin muuttaa avoliittoon puolisoni kanssa".

 

[V-man]

Miten naisystävät liittyvät kavereihin?

Monella mun kaverilla on sellainen. Kannattaisi sinunkin kokeilla.

 

[Palstalegenda]

Tässä pari päivää sitten mietin, että minun pitäisi saada tavata yksi äärimmäisen kaunis ja viehättävä neiti-ihminen. Me nähtiin ensimmäisen kerran lokakuussa, heti perään kerran marraskuussa ja nyt taas tammikuussa. Hän on muka kiireinen. No, kyllä hän joulukuussa taisi ollakin. Enhän minä kuitenkaan kehtaa sen kummemmin jahdata. Vähäsen eli paljon kissa- ja hiiri-leikiltä kun haiskahtaa. Annan nyt opetusmielessä tosielämän malliesimerkin miten mennään treffeille eikä kysellä, vaikka "vastus" olisi vaikeasti tavoiteltava.

Lähetin sille viestin. Minä olen vaikka Hannu ja hän Kerttu. Kirjoitin näin: "Hei Kerttu-hiiri, Hannu-kissa tässä. Käyn tänään ostamassa lumikolan. Samalla reissulla treffaan sinua, siis missä ja moneltako nähdään. Kuten huomaat, tässä ei ole yhtään kysymysmerkkiä."

Hän vastasi jotakin, että kotonaan on, opiskelee. Minä siihen, että ""Selvä, tulen siihen kämppäsi eteen kello 17.30. Tähän vastaat "Ok" tai "Roger". Myös ironinen "Ja, mein Führer" kävisi."

Hän vastasi siihen: "Jawohl, mein Führer! Telefonieren Sie mir bitte, wenn Sie darunten ist."

Niinpä sitten nähtiin. Loppui se pelleily. Näin lähtiessäni hänen silmissään orastavaa ihastumisen tynkää.

 

[Leon]

Jeh, sitä "bros before hos" asetelmaa hain tuossa. Kyllä se erittäin monessa kaveriporukassa vaihtuu viimeistään kolmenkympin jälkeen tuo asenne, kun tulee perhettä ja muuta.

Siis ymmärsinkö oikein? Kolmenkympin jälkeen parhaan ystävän vosu lakkaa kiinnostamasta, kun heillä ja sinulla on jo perhe?

 

[Jippo]

Siis ymmärsinkö oikein? Kolmenkympin jälkeen parhaan ystävän vosu lakkaa kiinnostamasta, kun heillä ja sinulla on jo perhe?

Hain enemmän sitä, että jossain vaiheessa iso kaveriporukka ei lähde enää joka viikonloppu yhdessä radalle, vaan alkaa vakiintua. Jotkut lopettavat aiemmin, jotkut myöhemmin ja eräät eivät koskaan.

Mutta kyllä perheellisen kaveriporukan "poikien illat" ovat aivan varmasti erilaisia kuin kaksikymppisten. Varsinkin mitä tulee suhtautumisessa naisiin.

 

[Leon]

Hain enemmän sitä, että jossain vaiheessa iso kaveriporukka ei lähde enää joka viikonloppu yhdessä radalle, vaan alkaa vakiintua. Jotkut lopettavat aiemmin, jotkut myöhemmin ja eräät eivät koskaan.

Mutta kyllä perheellisen kaveriporukan "poikien illat" ovat aivan varmasti erilaisia kuin kaksikymppisten. Varsinkin mitä tulee suhtautumisessa naisiin.

Olet nyt käsittänyt koko konseptin väärin, tai sitten vaihtoehtoisesti minä. Jälkimmäiseen en usko, olen aina oikeassa. Kysehän on siitä, että nyt ei puhuta siitä, mitä kavereiden kanssa tehdään tai ennen tehtiin. Nyt puhutaan siitä, mitä ei tehdä kavereiden tyttöystävien/(avo)vaimojen kanssa, vaikka kuinka tekisi mieli.

 

[penkinlämmittäjä]

Hain enemmän sitä, että jossain vaiheessa iso kaveriporukka ei lähde enää joka viikonloppu yhdessä radalle, vaan alkaa vakiintua. Jotkut lopettavat aiemmin, jotkut myöhemmin ja eräät eivät koskaan.

Mitä ihmettä? Ei kai kukaan täysijärkinen oikeasti lähde radalle joka viikonloppu? Henkilökohtaisesti käyn varmaan hieman normaalia vähemmän, kun ne kerrat on ehkä puolen tusinaa vuodessa. Tai sitten meikäläisen kaveripiirissä käydään hyvin vähän radalla. Paljon miellyttävämpää nauttia kotona pari hyvää olutta ja nukkua kunnon yöunet että jaksaa työn ohella viettää aikaa rakkaimpien kanssa.

 

[Jippo]

Nyt puhutaan siitä, mitä ei tehdä kavereiden tyttöystävien/(avo)vaimojen kanssa, vaikka kuinka tekisi mieli.

Joo, tämä lienee selvä asia kaikille täysijärkisille. Lähti vähän eri urille.

Tarkoituksena oli kuitenkin todeta, että en pitäisi kauhean tuomittavana aloitteellisuutta mielitiettyä kohtaan, vaikka tällä olisikin ollut jotain säätöä samassa isossa kaveriporukassa olleen tutun kanssa. Eri asia toki, jos on oikea ystävä.

Sanotaan nyt vaikka kymmenhenkisen kaveriporukan yhteydenpito ei varmasti tule kattamaan kaikilta kaikkiin elämän edetessä. Parisuhde sen sijaan oletusarvoisesti ja ideaalitilanteessa kestää "loppuiän".

[Kärjistys] Sen takia tuntuu erikoiselta, että joku skippaa elämänsä rakkauden
vain sen vuoksi, että kaveri menee aina edelle. Vaikka tämä kaveri olisi sellainen, ettei yhteyttä kuitenkaan pidettäisi muutaman vuoden päästä. [/kärjistys]

 

[Snakster]

Kysehän on siitä, että nyt ei puhuta siitä, mitä kavereiden kanssa tehdään tai ennen tehtiin. Nyt puhutaan siitä, mitä ei tehdä kavereiden tyttöystävien/(avo)vaimojen kanssa, vaikka kuinka tekisi mieli.

No joo joo, mutta onhan se ihan eri asia tehdä (tai olla tekemättä) "jotain" kaverin vakiintuneen kumppanin, kuten vaimon, tai sitten jonkun satunnaisen hoidon tai muun nuoruuden sekoiluihin kuuluvan on/off -säädön kanssa.

 

[Leon]

No joo joo, mutta onhan se ihan eri asia tehdä (tai olla tekemättä) "jotain" kaverin vakiintuneen kumppanin, kuten vaimon, tai sitten jonkun satunnaisen hoidon tai muun nuoruuden sekoiluihin kuuluvan on/off -säädön kanssa.

No siksihän pari viestiä sitten kysyinkin, että ymmärsinkö oikein.