Naisasiat

[kahden suunnan sentteri]

Jep, ei kannata kaverisuhdetta (sen miehen kanssa) pilata naisjuttujen takia.
Mutta eipä myöskään potentiaalista naiskorttia kannata jättää katsomatta vaan siksi, että samalla naisella on joskus ollut jotain jonkun tuttusi kanssa! Joten itse jututtaisin ensin kaveria aiheesta, ja sitten alkaisin pelaamaan sen naisen kanssa.

 

[Magenta]

Kannattaa olla hyvin tarkkana näissä. Kaverin katiskaa ei salaa tarkisteta, vaikka tietäisi sen olevan sillä hetkellä tyhjänä.

 

[Isle of Man]

Huoh

Mikähän helvetti noissa naisissa taas on? Ei tuota ajatuksen kulkua pysty ihminen vaan käsittämään.

Tässä nyt on tullut tapailtua erinäisiä tapauksia. Olen jokaiselle tehnyt varsin selväksi mikä oma tilanteeni on ja ollut varsin rehellinen fiiliksistäni ja kaikesta muustakin. Eli homman pitäisi olla varsin selvää. Kaikkihan nuo ovat luonnollisesti olleet puheidensa mukaan samalla sivulla, samoilla fiiliksillä jne. blaablaablaa.

Ja jumalauta. Eiköhän nyt sitten pari näistä ole maailman eniten loukkaantuneita, kun ei saada halihalipusipusi-viestejä päivittäin, ei olla saatana valitsemassa yhdessä uusia tyynynpäälisiä MUN kämppään, ei saa tarpeeksi huomiota, kehuja, ylistystä kun ollaan yhdessä, eikä saa yksinoikeutta muhun tai mun elämääni ja tekemisiini. Lista voisi jatkua loputtomiin.

Onneksi edes yksi noista on tajunnut homman jujun ja on oikeasti samalla sivulla meikäläisen kanssa. Nuo pari tapausta saavat nyt sitten puhtaan kaverikortin. Toinen on tosin duunikaveri eli vittumaisia hetkiä saattanee olla tiedossa, mutta minkäs teet. Kotileikit ja 24h kylkikyljessä kyhnyttäminen tai kokoaikainen yhteydenpito eivät nyt vaan ole tällä hetkellä mua varten ja jos sitä ei ymmärrä vaikka kuinka selvästi asia on kerrottu taustoja myöten, niin eipä ole mun ongelmani se. Harmi, kivoja tapauksia, mutta jos ei tajua niin ei sitten tajua. Ja nyt ei siis puhuta edes mistään nuorison edustajista vaan kolmekymppisistä.

 

[korkki]

Mitä lisäarvoa se oikeasti sulle toisi, jos nainen tykkää seurata jääkiekkoa? Tuskin naisetkaan etsivät sellaista miestä, joka tykkää lukea Cosmoa ja MeNaisia ja katsella intohimoisesti sisustusohjelmia ja Sinkkuelämää. Tai shoppailukaveriksi sellainen varmaan kelpaa, mutta tuskin parisuhteeseen.

Tässä oli sen verran kiirettä etten ehtinyt edes vilkaista tätä ketjua aiemmin, joten vastaus on hiukan myöhässä ;)

Mun mielestäni vaan olisi vuoro sellaisellekin suhteelle jossa meillä olisi yhteisiä harrastuksia, kun ex:n kanssa ei paljoakaan muuta yhteistä ollut kuin lapset. Jos se osoittautuisikin virheliikkeeksi niin ei voi sitten mitään. Joskus pirun kauan sitten olin yhdessä flikan kanssa joka pelasi futista (ja meillä oli sama suosikkiseura Valioliigassa), kävimme yhdessä Ässien peleissä ja kuuntelimme yhdessä musiikkia. Tälläinen voisi olla ihan kivaa taas välillä.

 

[iibor]

Itsehän olen siis samaa mieltä tuosta "vittu-näpit-irti-kaverin-hoidosta" -periaatteesta. Senpä takia tämä myös hiertää niin pahasti, kun nainen on uskomattoman ihana, mutta koko ajan on kaverin takia vaan hillittävä itseään. Tämä kyseinen kaveri on sen verran vaikea ihminen, että ei kuuntelisi hetkeäkään jos edes yrittäisin ehdottaa kyseistä asiaa. Ei vaikka tuossa puolisen vuotta sitten suuteli meikäläisen exää... Sen tosin pistin enemmän exän syyksi.

Vituttaa eniten tässä se, että kaverit tuntuvat löytävän ne itselle sopivat naiset aina ennen mua ja näinollen ko. naisista tulee mulle ns. forbidden catch. Itelle taas sattuu osumaan ne enemmän tai vähemmän häiriintyneet yksilöt...

Noita teidän viestejänne kun luki, tulin vielä enemmän siihen tulokseen, että annan olla ja kunnolla. Liian pitkä kaverisuhde (n. 20 vuotta) olisi katkolla vaan jonkun pillun takia. Not worth it, I say.

 

[Snakster]

Itsehän olen siis samaa mieltä tuosta "vittu-näpit-irti-kaverin-hoidosta" -periaatteesta. Senpä takia tämä myös hiertää niin pahasti, kun nainen on uskomattoman ihana, mutta koko ajan on kaverin takia vaan hillittävä itseään. Tämä kyseinen kaveri on sen verran vaikea ihminen, että ei kuuntelisi hetkeäkään jos edes yrittäisin ehdottaa kyseistä asiaa. Ei vaikka tuossa puolisen vuotta sitten suuteli meikäläisen exää... Sen tosin pistin enemmän exän syyksi.

Vituttaa eniten tässä se, että kaverit tuntuvat löytävän ne itselle sopivat naiset aina ennen mua ja näinollen ko. naisista tulee mulle ns. forbidden catch. Itelle taas sattuu osumaan ne enemmän tai vähemmän häiriintyneet yksilöt...

Noita teidän viestejänne kun luki, tulin vielä enemmän siihen tulokseen, että annan olla ja kunnolla. Liian pitkä kaverisuhde (n. 20 vuotta) olisi katkolla vaan jonkun pillun takia. Not worth it, I say.

En tietenkään asiasta mitään tiedä, mutta aika erikoiselta kuulostaa, jos kaverina on joku tyyppi, jota itse kuvailet vaikeaksi ihmiseksi. Eikös kavereiksi kannattaisi valita nastoja easy-going -jannuja, joiden kanssa voisi puhella myös hankalista asioista ilman nikottelua?

Tarkkana tietysti pitää olla sen suhteen, että kannattaako jonkun panemisen takia kavereita suututtaa, mutta kyllähän täydellinen nainen kannattaa tsekata silläkin uhalla. Elämässä ei kannattaisi paljoa jättää jossiteltavaa ja jos olet ihan vilpittömän tosissasi sen naisen kanssa, niin kyllä minä antaisin mennä. Sodassa ja rakkaudessa jne.

Edit: Ja lisätään nyt vielä selvyyden vuoksi se, että kavereiden puolisoita tai kumppaneita ei tietenkään vokotella, mutta eihän se nyt niin voi mennä, että jos jollain kaverilla on joskus ollut jotain säätöä jonkun kanssa, niin ko. mimmi on sitten lopullisesti poissa mahdollisuuksien kirjoista.

 

[tant gredulin]

Nyt en aivan ymmärtänyt. Miksi on monta daamia, jos vain yksi ymmärtää missä mennään? Vai pitikö postata 'humble brag'- ketjuun :)?

Mikähän helvetti noissa naisissa taas on? Ei tuota ajatuksen kulkua pysty ihminen vaan käsittämään.

Naiset ovat eläimiä?

 

[koukku]

Pakko kai se on minunkin hieman avautua viimeaikaisista tapahtumista. Nyt ollaan noin kuukausi vietetty virallista poikamieselämää, ilmoitus erosta tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vielä kahta viikkoa ennen eroilmoitusta suunniteltiin yhteistä tulevaisuutta; kihloihin oli tarkoitus mennä lähiaikoina, ja lapsiakin oli alettu yrittämään noin pari kuukautta aikaisemmin. Ja sitten eräs synkkä marraskuinen sunnuntaiaamu, viikonloppuna jolloin oli vielä vieraitakin yökylässä, tuli ihan tavallinen ilmoitusluontoinen asia: en ehkä sittenkään halua olla sinun kanssasi koko loppuelämää, kaipaan nimittäin jotain syvempää tunnetta parisuhteessa. Ja koska muutos on nyt vielä mahdollista toteuttaa kohtuullisen kivuttomasti, niin…

Kyseinen ilmoitus vei tämän miehen epätasapainoon pitkäksi aikaa, pudotus oli turhan korkealta, ja aiempaa kokemusta pitkästä suhteesta eroamisesta ei ollut. Uni ei tullut yöllä silmään, ja oireilin muutenkin fyysisesti kuumeen muodossa parin viikon ajan. Huomasin nimittäin vasta tällöin, liian myöhään siis, kuinka paljon kyseistä henkilöä rakastankaan. Harmi vaan että nämä ahaa-elämykset tuppaa aina tulemaan pikkaisen myöhässä. Sillä jälkeenpäin kun suhdettamme miettii, olin melkoisen itsekäs paskiainen, joka turhan monesti asetti oman kivan yhteisen tekemisen ja yhdessäolon edelle. Jotenkin sitä vain rupesi pitämään suhdetta ja kumppania itsestäänselvyytenä, joka kyllä odottaa kotona huolimatta pitkiksi venyneistä työpäivistä, tai jostain muusta hemmetin tärkeästä asiasta. Asiasta kyllä puhuttiin ihan tarpeeksi, eli en voi sanoa, ettei minua olisi varoitettu aiemmin. Tässä pisteessä vakuuttelu omasta muuttumisesta ei siis enää auttanut, vaikka nyt tietenkin olisin asian ensi kertaa ottanut tosissaan - vaikka sitten työpaikkaa vaihtamalla, jolloin yhteistä aikaa olisi pakosta järjestynyt enemmän, ja tällöin olisin kotonakin ollut hieman energisempi ja osallistuvampi.

Jos jotain positiivista suhteen loppumisesta yrittää kaivaa, niin ainakin se, että yrittää nyt laittaa omankin elämän parempaan kuntoon. Tässä matkan varrella on tullut kerättyä erinäisiä sairauksia, jotka seuraavat mukana loppuelämän ajan ja jotka osaltaan saattoivat vaikuttaa jopa suhteen päättymiseen; välillä kun tuntui, että voimat riittävät juuri ja juuri oman elämän kasassa pitoon, mutta ei sitten mihinkään muuhun kuten kumppanin kunnolliseen huomioimiseen. Nyt kun sitä ollaan taas omillaan ja yksikseen, pitää ottaa asiasta ”ilo” irti. Kun tässä ei enää nuoremmiksi ja komeammiksi muututa, pitää asiaan silti yrittää vaikuttaa jotenkin, ja saada sitä kautta taas hieman lisää itseluottamusta. Saliharrastuksen aloittaminen tuntuu nyt parhaalta idealta, ja jo pitempään mukana olleet lenkkeily ja hiihto eivät myöskään jää pois ohjelmasta.

Sen haluan kuitenkin sanoa, että naisten kaverit ne vasta osaa olla vittumaisia otuksia. Nimittäin kun suhteen päättymisen syistä keskusteltiin, tuli ilmi, että tämän noin 180 asteen käännöksen ex-kumppanini mielipiteessä aikaansai osittain hänen limanuljaska kaverinsa, joka itse pelaa parisuhteessa ollessaankin muiden miesten kanssa. Silti kyseinen eukko kehtaa antaa neuvoja, kuinka toisten tulisi toimia omissa suhteissaan. En tietenkään syytä häntä suhteemme loppumisesta, surettaa vain, että heidän välinen keskustelunsa antoi alkusysäyksen ajatukselle, jonka lopputuloksena tähänastisen elämäni paras ajanjakso tuli sitten päätökseensä.

Mutta kai tämä tästä vähitellen helpottaa. Tänään kävin hiihtämässä ja huomenna menen sählyyn, terve sielu terveessä ruumiissa!

 

[pettter]

Joo mä oon aina välillä itsekseni pohdiskellut ja kavereiltakin kysellyt, että kumman valitsisi mielummin, suostuisi naimisiin vaiko menisi vuodeksi vankilaan, jonka jälkeen olisi loppuelämän ajan vapaa kuin taivaan lintu.

Ei toi vuosi kuitenkaan niin kovin pitkä aika ole, ja voisihan sen ajan käyttää hyödyksikin vaikka treenaamalla, lukemalla tms. Kyllä mä sen mielummin valitsisin.

En mä oikein usko että meillä miehillä olisi ainakaan luonnostaan mitään erityisen suurta tarvetta sitoutua ja jumittautua yhteen reikään. Tietenkin ympäristön paine voi olla suurta ja lisäksi monilla on kova tarve miellyttää tyttöystäväänsä, mutta mun mielestä miesten kannattaisi pysyä kovina.

 

[Isle of Man]

Nyt en aivan ymmärtänyt. Miksi on monta daamia, jos vain yksi ymmärtää missä mennään? Vai pitikö postata 'humble brag'- ketjuun :)?

Hah, nyt kun sanoit niin se olisi kyllä ollut oikea ketju. Mutta nyt on jo yhdelle kohteliaasti sanottu ei kiitos.

Mutta eläimiä naiset ovat, se on varma.

 

[king of the jungle]

Älä perkule suostu kynnysmatoksi, siinä tulee hulluksi ja nöyryytetyksi.

Päiviteenpä tilannetta.

En töissä vinkunut sen tekstiviestin perään. Normaaliin tapaan moikattiin ja oltiin ihan normaalisti. Jossain kohtaa tehtiin yhtä projektia kahdestaan ja juttu lensi normaalisti. Hiukan vihjailevasti sitten kysyin suunnitelmia viikonlopulle ja hetken siinä selitti niitä, kunnes tokaisi "-ainiin sulta tuli se viesti, sori en kerennyt vastaamaan." Eihän siinä mitään sattuuhan noita, mutta kun tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus tämän neidon kohdalla.
Hän sanoi että lauantai-iltana ehkä voitaisiin nähdä, niin päätettiin että soitan hänelle sitten ja kysyn tilannetta.
Töistä kotiin päästyäni aloin oikeasti miettimään tätä kuviota ja eihän tämä normaalia käytöstä ole hänen osaltaan. Päätin etten ole missään yhteyksissä oma-aloitteisesti eli hän saa luvan olla yhteyksissä, jos oikeasti kiinnostaa.

Lauantai tuli ja meni, ei yhteydenottoja kummaltakaan. Sunnuntaina sitten häneltä tuli viesti, jossa kyseli miksen soittanut ja että onko meillä kaikki kunnossa.
Tuosta sitten tuli itselle aika monenlaisia fiiliksiä. Ensinnänkin jonkinlaista mielihyvää, koska niin monet kerrat hän on meidän tapaamiset peruuttanut, joten saipa kerrankin itse kokea sen. Toisaalta mietin, että ehkä hänellä on niitä tunteita olemassa. Pessimistinä ja pari kertaa asian kokeneena luultavasti hän ei tuona lauantai-iltana olisi "kerennyt", jos olisin ollut yhteyksissä. Nyt vain hämmästyi ja alkoi pelottamaan, jos on menettämässä flirttiseuran töistä.

Hän on tämän meidän jutun aikanaan aloittanut. On hyvä fiilis ja ärsyttää yhtä aikaa, kun tämän pitää olla näin vaikeaa. Samalla on suuria tunteita toista kohtaan ja yllä jatkuva epätietoisuus, joka taas lisää omaa epävarmuuttani. Epävarmuus tulee juuri siitä kun ei tiedä onko neidillä oikeasti tunteita vai onko tämä vain jotain leikkiä, jotta saa unen paremmin illalla kun tietää että joku läähättää perään.

Töissä en todellakaan näistä asioista jaksaisi tai edes halua puhua. Siellä on kuitenkin työt tehtävänä ja ei pystyisi kunnolla asioita käymään läpi.
Tänään sitten päätin ottaa asian haltuun. Kysyin häneltä, josko nähtäisiin illalla. Jälleen kerran silmiin katsoen sanoi, että sopii, kunhan käy ensin kaverinsa kanssa kaupoilla töiden jälkeen.
Jos sieltä taas tulee jotain, ettei kerkeä "kissanristiäisten" yms. takia, niin antaa olla.

 

[Squit]

Sen haluan kuitenkin sanoa, että naisten kaverit ne vasta osaa olla vittumaisia otuksia. Nimittäin kun suhteen päättymisen syistä keskusteltiin, tuli ilmi, että tämän noin 180 asteen käännöksen ex-kumppanini mielipiteessä aikaansai osittain hänen limanuljaska kaverinsa, joka itse pelaa parisuhteessa ollessaankin muiden miesten kanssa. Silti kyseinen eukko kehtaa antaa neuvoja, kuinka toisten tulisi toimia omissa suhteissaan.

Exälläni oli juuri samanlainen kaveri. Kotona oli 3 lasta ja mies, mutta samalla tällä 35-vuotiaalla kaverilla useita seksikumppaneita, mukana kaikenmoisia orgioitakin. Sitten exä sanoi, että kun hän on niin ihana ihminen, viettää "bändäri" elämää ja että on sellainen vapaa sielu jota ei voi vangita. Kauheasti exä hänen elämäänsä ihasteli ja sitten haukkasikin palan sitä elämää ja se oli suhteen loppu. Mielestäni aika säälittävä tapaus mutta kuitenkin. Muistan kun pikkupoikana oli "pahis" kaveri joka poltti tupakkaa sun muuta ja itse tuli tehtyä perässä, niin tuntuu että tuollainen samanlainen "pahis" kaveri juttu toimii vielä aikuisiin naisiinkin. Kavereiden mielipiteet merkkaa eniten ja härreguud jos joku kavereista harrastaa syrjähyppyjä ja sattuu vie tälle naiselle sitä kehumaan, niin varmasti siellä pääkopassa rupeaa kutkuttamaan tämä ajatus. Siis ihan oikeasti puhun aikuisista ihmisistä. Toki on paljon järkeviäkin naisia, jotka tietävät itse mitä elämästään haluavat jne. mutta yllättävän paljon on tosiaan tälläisiä tapauksia. Eli pitäkää silmällä naistenne kaveripiiriä.

 

[Sphinx]

Hän sanoi että lauantai-iltana ehkä voitaisiin nähdä, niin päätettiin että soitan hänelle sitten ja kysyn tilannetta.
Töistä kotiin päästyäni aloin oikeasti miettimään tätä kuviota ja eihän tämä normaalia käytöstä ole hänen osaltaan. Päätin etten ole missään yhteyksissä oma-aloitteisesti eli hän saa luvan olla yhteyksissä, jos oikeasti kiinnostaa.

Lauantai tuli ja meni, ei yhteydenottoja kummaltakaan. Sunnuntaina sitten häneltä tuli viesti, jossa kyseli miksen soittanut ja että onko meillä kaikki kunnossa.
Tuosta sitten tuli itselle aika monenlaisia fiiliksiä. Ensinnänkin jonkinlaista mielihyvää, koska niin monet kerrat hän on meidän tapaamiset peruuttanut, joten saipa kerrankin itse kokea sen.

Olen varmaan huono kommentoimaan tähän, koska itsellä on hyvin vähän kokemusta ylipäätään minkäänlaisista ihmissuhteista, mutta tämä on ehkä asia, jota niissä eniten ihmettelen näin ulkopuolisena. Siis tämä epärehellisyys ja pelaaminen, jossa tunnetaan jotain mielihyvää siitä, kun saa näpäytettyä toista, että enpäs soittanutkaan, vaikka lupasin. Itselle kun on itsestäänselvää, että jos jotain lupaa niin sitten se lupaus saatana pidetään. Harmi kun en lapsena ollut ihmisistä kovin kiinnostunut niin en ehkä siksi hallitse näitä pelejä. Sitten ihmiset vielä usein sanovat arvostavansa rehellisyyttä ‒ ainakin useammin kuin epärehellisyyttä ‒ vaikka epärehellisyys nimenomaan tuntuu olevan se ominaisuus, jota ihmissuhteissa tarvittaisiin. En kyllä käsitä millaista tyydytystä sellaisesta epärehellisyyteen perustuvasta suhteesta edes voi saada, muuta kuin jotain lyhytaikaista hyväksikäyttöä.

Ehkä itse alan käymään huorissa, se olisi ainakin rehellistä.

No joo, tämä koko kirjoitus oli vaan tällainen asiaanliittymätön välihuuto. Jatkakaa.

 

[MustatKortit]

... Kysyin häneltä, josko nähtäisiin illalla. Jälleen kerran silmiin katsoen sanoi, että sopii, kunhan käy ensin kaverinsa kanssa kaupoilla töiden jälkeen.
Jos sieltä taas tulee jotain, ettei kerkeä "kissanristiäisten" yms. takia, niin antaa olla.

Päästä jo jännityksestä. Tapasitteko, vai menikö taas vituiksi?

 

[Chiesa di Totti]

Päästä jo jännityksestä. Tapasitteko, vai menikö taas vituiksi?

Vittu on varma ykkönen, siinähän on shopattu ja sitten juotu skumppaa, ja mietitty että mennään syömään. Joo, ja niin mentiinkin. Ja illalla hihitelty, että oi, unohdin sen king of the junglen ja nukkumaan.

Kingille vinkkinä, että eipä se tuosta muutu ennenkuin sen asetelman muutat. Joko lopetat tai näytät rajat - sehän vaan testaa sua onko sussa miestä pistämään aisoihin.

 

[penkinlämmittäjä]

Olen varmaan huono kommentoimaan tähän, koska itsellä on hyvin vähän kokemusta ylipäätään minkäänlaisista ihmissuhteista, mutta tämä on ehkä asia, jota niissä eniten ihmettelen näin ulkopuolisena. Siis tämä epärehellisyys ja pelaaminen, jossa tunnetaan jotain mielihyvää siitä, kun saa näpäytettyä toista, että enpäs soittanutkaan, vaikka lupasin.

Kyllä henkilökohtaisesti olen testin kannalla ja joskus sen tuloksekkaasti suorittanutkin. Tyttö pelasi ja pelasi ja sitten päätin ajaa päälle tilanteen, jossa sovimme että minä pirautan sovittuna päivänä. Jätin soittamatta ja vastaavasti tuli kyselyä seuraavana päivänä, että onko joku hullusti. Ilmoitin, että ei ole mitään pielessä, että halusin vain tietää haluatko sinä oikeasti nähdä vai jatkanko matkaa. Tyttö kertoi, että on ollut vähän kahden vaiheilla. Minä kerroin, että minäkin, olin. En enää. Jatkoin matkaa. Jälkeenpäin olen kuullut kyseisen ihmisen pyörittävän vielä nykyäänkin jopa useampaa samalla tavoin. Hetkeäkään en ole katunut sitä testiä.

 

[Jippo]

Aloin miettiä tuota "Naiset vaihtuu, mutta kaverit pysyy" -fraasia, joka täälläkin saa liikuttavan yksimielisen kannatuksen.

En tiedä, olenko outo vai onko kyse erilaisista elämäntilanteista, mutta kyllä mulla menee ennemmin toisin päin.

Mulla ei nyt ole ollut silloin nuorena mitenkään erityisen laaja kaveripiiri, eikä nyt ehkä mitenkään supertiiviskään. Mutta kyllä joidenkin kanssa pidetään yhteyttä.

Mutta pointtina oli, että kun on perhe ja kaikilla vanhoilla kavereillakin on omat perheensä pikkulapsineen, niin aika vähän sitä pidetään yhteyttä. Toisaalta avovaimo ja lasteni äiti on elämässäni mukana joka päivä, eikä "vaihtaminen" tunnu houkuttelevalta tai todennäköiseltä.

Ennemmin ne kaverit vaihtuvat, siis tyyliin töissä tulee uusia ihmisiä tiimiin ja heidän kanssaan tekee jotain yksillä käyntiä jne. Jos tulisi valintatilanne, että avovaimo vai työkaveri, niin kyllähän se kaveri siitä vaihtuisi. Ehkä mä sitten olen vain epälojaali ja huono kaveri...?

En ota tällä sinällään siis kantaa tilanteeseen, jossa puhutaan kaverien existä/säädöistä, joihin itse ihastuu. Ne ovat hankalia tilanteita, jotka pitää puida tapauskohtaisesti.

Mutta toi kaveruuden ikuisuuden vannominen vs. parisuhteen kestävyys vaan kuulostaa perhe-elämään ehtineestä vähän sellaiselta reilun parikymppisen ihmisen elämäntilanteelta ja ajatusmaailmalta.

 

[pernaveikko]

...

Sinulla ei ole oikeita ystäviä koskaan ollutkaan niin kuin heti alussa kirjoitatkin. Siitä siinä on kyse eikä joistain yhdentekevistä työkavereista.

 

[Squit]

Sinulla ei ole oikeita ystäviä koskaan ollutkaan niin kuin heti alussa kirjoitatkin. Siitä siinä on kyse eikä joistain yhdentekevistä työkavereista.

Mielestäni fraasi "naiset vaihtuu, mutta kaverit pysyy" on aika huono. Sillä minulla on muutama todella hyvä ystävä, jotka kyllä pysyvät, mutta kaverit taasen vaihtuvat elämäntilanteiden mukana. Junnuna pyöri aina jossain piireissä ja sitten kaverit vaihtuivat sitä mukaan kun piiritkin vaihtuivat. Sitten myöhemmin tuli työkaverit ja nekin vaihtuivat/unohtuivat kun vaihtoi töitä. Ystävieni exiin en koskisi ikinä, mutta jonkun kaverin tai ex-kaverin exään voisin tutustua paremmin.

 

[scholl]

Toki on paljon järkeviäkin naisia, jotka tietävät itse mitä elämästään haluavat jne. mutta yllättävän paljon on tosiaan tälläisiä tapauksia. Eli pitäkää silmällä naistenne kaveripiiriä.

missä on järkeviäkin naisia? Väitän, että kaikki on enemmän tai vähemmän epärehellisiä. Se on kromosomeissa varmaan se homma. Nainen ei osaa olla rehellinen niinkuin mies.

 

[Vanha Len]

missä on järkeviäkin naisia? Väitän, että kaikki on enemmän tai vähemmän epärehellisiä. Se on kromosomeissa varmaan se homma. Nainen ei osaa olla rehellinen niinkuin mies.

Oletko koskaan miettinyt sitä, missä äitisi on ollut epärehellinen? Onko isäsi antanut palautetta tai onko edes välttämättä hoksannut asiaa? No, ethän sä sitä voi lapsena tietää. Nämä naisten kataluudet tulevat monesti juurikin esille vasta vuosikymmenien kuluttua.

 

[V-man]

Mielestäni fraasi "naiset vaihtuu, mutta kaverit pysyy" on aika huono.

Kyllä minulla ainakin on pysynyt ne n. 5 parasta kaveria jo vuosikymmenet, mutta jokaisen naisystävät ovat kyllä vaihtuneet vuosien saatossa lukemattomia kertoja. En todellakaan lähtisi riskeeraamaan mitään näistä tärkeimmistä ystävyyssuhteistani kovinkaan helposti.

Tuolla fraasillahan tarkoitetaan nimenomaan deittailuvaihetta, eli sitä että kavereiden naisiin tai entisiin naisiin ei kosketa, ettei ystävyyssuhde tuhoutuisi (jos kyseisen ystävyyssuhteen katsoo sen arvoiseksi). Niin sanottu "Bros before Ho's" periaate. Eihän sitä nyt voi mitenkään soveltaa tuommoiseen "vaimo vs kaverit" -kuvioon. Vielä vähemmän jos kuviossa on mukana lapsia eli puhutaan perheestä.

 

[pernaveikko]

Vielä vähemmän jos kuviossa on mukana lapsia eli puhutaan perheestä.

Vähän väärä ketju, mutta on naurettavaa väittää, että perheeseen tarvitaan lapsia, koska se ei yksinkertaisesti pidä paikkansa. Kyllä kaksi aikuista voi myös aivan hyvin muodostaa perheen.

 

[scholl]

Kyllä minulla ainakin on pysynyt ne n. 5 parasta kaveria jo vuosikymmenet, mutta jokaisen naisystävät ovat kyllä vaihtuneet vuosien saatossa lukemattomia kertoja. En todellakaan lähtisi riskeeraamaan mitään näistä tärkeimmistä ystävyyssuhteistani kovinkaan helposti.

Miten naisystävät liittyvät kavereihin? Mua ei edes kiinnosta, kenen kanssa kaverini ovat, mutta vituttaa, jos jonkun seurustelu johtaa siihen, etten voi nähdä kaveria ikinä. Liikaa on sellaisia tapauksia, että saa tavata vain kerran vuodessa nopeasti tai aikaa on vain joskus 3 kuukauden päästä torstai-iltana ja se pitää päättää nyt, kun eivät mukamas uskalla sanoa kotona, että haluavat nähdä kaveria. Parhaat kaverit säilyvät, mutta opiskelu-, harrastus- tai työkuvioiden myötä tulee aina sitten uusia kavereita ja osa jää pois kuvioista. Se on sellaista luonnollista kiertokulkua, mutta heidän kanssaan ei kyllä tule niin läheisiä välejä missään vaiheessa ja yhteys voi katketa aika helpostikin. Eivät ole mitään sadepäivän kavereita sellaiset.

Vähän väärä ketju, mutta on naurettavaa väittää, että perheeseen tarvitaan lapsia, koska se ei yksinkertaisesti pidä paikkansa. Kyllä kaksi aikuista voi myös aivan hyvin muodostaa perheen.

aivan. itse en edes pidä lapsista, enkä tule sellaisia ikinä hankkimaan, mutta tuntuu, että naisten kanssa on melko vaikea olla tekemisissä, kun on riski, että kusetetaan. Sehän pitäisi olla niin että kun kerran jotain sovitaan niin se pätee sitten koko elämän ilman että toinen alkaa epärehelliseksi. Täälläkin on luettu vaikka mitä tarinoita huijauksista, minulta on kusetettu juomia baarissa ja dinnereitä. Sitten lehdissä lukee sellaisista, jotka pettävät jne. Sitten tiedän tapauksia, joissa nainen on ollut täydellinen huijari. Broidi meni naimisiinkin yhden kanssa, joka osoittautui melkoiseksi. Mitä tulee vielä tuohon perheeseen niin termi on sinänsä samantekevä, olennaista on se, että ajatus, että lasten hankkiminen on joku jokaisen velvollisuus, on joltain 1700 luvulta.

 

[PataJaska]

Kyllä minulla ainakin on pysynyt ne n. 5 parasta kaveria jo vuosikymmenet, mutta jokaisen naisystävät ovat kyllä vaihtuneet vuosien saatossa lukemattomia kertoja. En todellakaan lähtisi riskeeraamaan mitään näistä tärkeimmistä ystävyyssuhteistani kovinkaan helposti.

Tuolla fraasillahan tarkoitetaan nimenomaan deittailuvaihetta, eli sitä että kavereiden naisiin tai entisiin naisiin ei kosketa, ettei ystävyyssuhde tuhoutuisi (jos kyseisen ystävyyssuhteen katsoo sen arvoiseksi). Niin sanottu "Bros before Ho's" periaate.

Nimenomaan näin. Tuollaisella fraasilla viitataan nimenomaan siihen myyttiseen "hurjan nuoruuden" vaiheeseen, jolloin kaverien kanssa pyöriessä hengaillaan vähän kenen kanssa milloinkin hengaillaan, ja ne yhden illan jutut dumpataan lähes armotta seuraavana aamuna jne. Eli periaatetta: "muijia nyt tulee ja muijia menee, mutta rock'n roll is forever mään" :D

Mistä saammekin loistavan aasinsillan siihen, että omat naisasiat ovatkin vuosien ja vuosien tauon jälkeen hyvinkin vakaalla pohjalla: menimme sitten emännän kanssa kihloihin uutenavuotena. Häiden kanssa ei nyt aivan vielä hosuta, mutta muuten näin kolmekymppisenä tämä vakiintunut elämä tekee ainakin allekirjoittaneen jo paljon onnellisemmaksi kuin yllä kuvailtu meno enää tekisi. Aiempi yritys tähän vaiheeseen asti oli noin kahdeksan vuotta sitten, ja siihen se homma sillä kerralla kaatui, olin tuolloin liian nuori tai jotain. Että paremmalla onnella ja elämänkokemuksella tällä kertaa, asiat ovat ainakin meillä tällä haavaa erittäin hyvin ja tasapainoisesti. Ja silti myös se rock'n roll kulkee mukana elämässä tarvittavissa määrin \,,/