Tervehdys palstaveljille.
Kirjoittelen hetken tauon jälkeen tänne. Omasta erosta on nyt noin kuukausi, ja alan olemaan jo hyvässä kondiksessa ja elämä on lähtenyt taas käyntiin. Kotiuduin tammikuun alussa intistä, ja aloitin duunin heti seuraavalla viikolla. Ensimmäinen viikko duunissa meni miten meni, kun ajatukset oli vieläkin kaikessa tapahtuneessa ja exässä, mutta koen olevani jo melko yli hänestä, mistä olenkin itsestäni helvetin ylpeä. Toki hän kummittelee vieläkin ajoittain mun ajatuksissa. Ajoittain tulee niitä heikkoja hetkiä, jolloin ikävä iskee toden teolla. Ne hetket on onneksi vähentyneet, ja jotkut jutut, jotka aikaisemmin muistutti kivualiaasti hänestä, eivät enää aiheuta pistoja sydämessä tai muuta vastaavaa. En ole kuullut hänestä ja hänen tekemisistään mitään. Täytyy tunnustaa, että ajoittain tulee pohdittua mitenköhän hän mahtaa pärjäillä ym. mutta aina tajuan sen, että hänelle tämä kaikki oli varmasti helpompaa, ja hän on mennyt nopeammin eteenpäin kuin allekirjoittanut.
Helvetinmoisia valaistumisen kokemuksia tässä prosessin aikana on saanut kokea, etunenässä liittyen omaan toimintaan. Mä tein itsestäni meidän viimeisinä aikoina niin heikon ja riippuvaisen hänestä, että näin jälkikäteen kummastelen, miten en nähnyt sitä silloin mihin olin itseäni ajamassa. Olin kadottamassa viimeisetkin itsekunnioituksen rippeet roikkumalla hänessä kuin takiainen ja yrittämällä kaikin keinoin muuttaa hänen mielensä. Ja juuri se mielestäni etäännytti exäni minusta entisestään. Naisethan arvostavat tunnetusti miehissä itseluottamusta. Ja osoittiko toimintani itseluottamusta ja -kunnioitusta? No, ei nyt varmaan hirveästi. Mitenköhän mulla skulaisi nyt, jos olisin vieläkin exäni kanssa? En halua ajatellakaan ajatusta, koska voisin olla aika heikossa hapessa henkisesti, enkä itse tajuaisi sitä rakkauden sokaisemana. Kaiketi muutos ja ero ahdisti minua niin paljon, etten voinut ajatella asioita järkevästi. Olen myös hiffannut paljon asioita, joista allekirjoittaneen tulisi oppia tulevia vastaavanlaisia seikkailuja ajatellen, niitä enempää erittelemättä tänne.
Ehkä se hienoin juttu tässä tilanteessa on se, että nyt olen jälleen oman elämäni herra, ja voin toteuttaa itseäni 110 lasissa. On ollut kiva tavata uusia naisia täysin ilman estoja, vaikka yksi kehno kokemus mahtuukin joukkoon. Se tulikin noissa TJ0-pippaloissa, jolloin törmäsin yhteen naispuoliseen tuttuuni baarissa, joka oli (kuten minäkin) aikalailla pelti kiinni. No, siinä juteltiin (tarkempia teemoja en oikein muista) mukafilosofista paskaa parisuhteesta ja eroamisesta ym. ja tuntui selkeästi lämpenevän mulle. Hän oli itsekin käynyt samankaltaisen eron läpi pari kuukautta aikaisemmin. Siinä sitten tanssilattialla tehtiin lähempää tuttavuutta melkoinen tovi. Lähdin sitten hakemaan juomista, ja yllätykseksi huomasin tämän vaihtaneen seuraansa mun inttikaveriin. Farssihan päättyi siten, että nainen lähti sen matkaan ja allekirjoittanut lensi pihalle koko klubilta typerän perseilyn jälkeen. Tuolloin oli liian aikaista, kun en vielä ollut yli mun exästä. Onneksi vastapainoksi on tullut myös hyviä kokemuksia. Yhden duunikaverin kanssa olen hieman koodaillut ja käynyt ruokatauolla kahvilla, ja tällä viikolla olisi tarkoitus käydä tsekkaamassa Django Unchained. Hän itsekin diggaa Tarantinon leffoista (me gusta!) ja vaikuttaa muutenkin hyvältä tyypiltä ja on muodollisestikin ihan pätevä. Mutta tällä hetkellä hän tuntuu enemmänkin kaverilta kuin potentiaaliselta... no, tiedätte miltä. Yhden gimman tapasin myös salilla viime viikolla ja tänään juteltiin hieman small talkia yhden treenin jälkeen. Ei numeroita vaihettu tai mitään, mutta katsoo nyt, jos hieman enemmän saisi kontaktia siihen. Ensivaikutelma oli kuitenkin selkeästi enemmän kiinnostusta herättävä kuin tuo duunikaverin vastaava. En nyt hae kuitenkaan mitään hirveän kestävää juttua, enemmänkin vain tuttavuuksia, kun on tuo muuttokin edessä syksyllä uudelle paikkakunnalle.
Parisuhteen loppuaikoina jumiuduin typerään ajatukseen, etten voi kokea olevani onnellinen muuten kuin hänen seurassaan, ja esim. kun vietin jätkäseurueessa iltaa, mietin vain huomista, jolloin olisin hänen kanssaan, enkä pystynyt nauttimaan illasta. Nyt on ollut enemmän aikaa viettää aikaa ystävienkin parissa ja mystisesti heidän seuransa tuntuu jälleen yhtä loistavalta kuin joskus aikaisemmin, ennen kuin parisuhteeni alkoi hajoilemaan käsiin. Yksinkertaistetusti olen onnellisempi nyt kuin kuukausiin, joka tuntuu uskomattomalta todeta tässä tilanteessa.