Naisasiat

[Näkkäri]

Olin sitten ottamassa juomaa radan varressa niin hän meni siitä ohitse ja katseli minua....

...Sitten lähdin vetämään vielä 2km sellaista hidasta VR:ää siihen päälle, mutta se nainen ei mennyt enää kertaakaan minusta ohitse eli hän oli kadonnut.

Tuli mieleen, että voisiko näillä asioilla olla jonkunlainen yhteys? Hän katosi kuitenkin ilmeisesti samantien sinut nähtyään.

 

[Snakster]

Omasta puolestani tuntuisi oudolta ellei kumppanini seuraisi urheilua. Onhan se nyt mukava ettei toinen puolisko ala valittaa kun televisiosta katsellaan MM - kisoja tai aikaa vietellään hallilla.

Nyt vähän valoja päälle sielläkin. Eihän se nyt nimittäin niinkään mene, että jos nainen ei itse seuraa urheilua, niin hän automaattisesti valittaa, jos mies niin tekee. Omaa vaimoani ei lätkä voisi vähempää kiinnostaa ja futiskin hyvin marginaalisesti, mutta totta helvetissä hän ymmärtää noiden asioiden merkityksen minulle eikä todellakaan ala urputtaa, jos katson jotain matsia tai lähden hallille. Päin vastoin.

Samalla tavalla tietysti itsekin tuen siippaani hänelle tärkeissä jutuissa, vaikka ne ovat joko täysin yhdentekeviä minulle tai jopa snadisti typerän tuntuisia.

Ja sitten on tietysti vastapainoksi myös yhteisiä kiinnostuksen kohteita sopivissa määrin. Oleellista on kuitenkin osata arvostaa sitä, mikä on toiselle tärkeää ja mahdollisesti tukea murheen hetkellä, kun oma joukkua vaeltaa varjojen mailla.

 

[Freya]

Nyt vähän valoja päälle sielläkin. Eihän se nyt nimittäin niinkään mene, että jos nainen ei itse seuraa urheilua, niin hän automaattisesti valittaa, jos mies niin tekee.

Valot ovat päällä, kiitos vain ;) Urheilun seuraaminen on monella naiselle se punainen vaate johon ei vaan osata suhtautua mitenkään. Tietenkään kaikki maailman naiset eivät varmasti valita, tai kaikki maailman miehet eivät valita jos tuijotellaan urheilua- mikä on itsestäänselvyys.
Tiedän kuitenkin näitä tapauksia jotka dramaattisesti alkavat puhisemaan ja vihjailemaan jos televisiosta valitaan urheilu, vaikkapa leffan sijaan.

 

[Uleåborgir]

Varmaan huoriin menen joku päivä. On nää jutut niin nähty. Onnea ja menestystä kaikille saman asian kanssa painijoille.

Miksi luin tämän ensin näin: Onnea ja menestystä kaikille saman naisen kanssa panijoille?

Harvemmin tulee kiiteltyä sitä, että on poikamies. Mutta kun eräänä päivänä olin tulossa kämpille, oli muuvvannen rappukäytävän edessä ämmä hakkaamassa mattoja. Nokka oli niin solmussa kuin olla ja voi. Rappukäytävästä kuului miesääntä, johon akka vastasi hampaiden välistä että "siivoaisit sinäkin säätänä". Voi niitä pakollisia siivouspäiviä, kun mikään ei miellytä. En arvosta.

 

[Wod]

Hehe. Niin nopeasti voi kaikki muuttua. Kirjottelin tänne työkaveristani. Kyllä alkaa olemaan itse tässä täynnä soutamista ja huopaamista. Eka ollaan, että joo tehdään niin ja näin mutta seuraavana päivänä ääni on muuttunut kellossa ja ei varmasti kiinnosta tehdä niinkuin sovittiin. Ja hienointa oli se, kun soitin yksi ilta että miten tuletkos sinne niinkuin sovittiin. Alkoi kauhea huuto, että hänen asiansa ei minulle kuulu eikä hänen tarvitse tilitää minulle mitään. Ja siis kysyin vain, että tehdäänkö niinkuin sovittiin päivällä. Ja joo tämä kaikki tapahtui alkoholin vaikutuksen alaisena. Oikeastaan itsellä semmoinen fiilis, että ei jaksa enään. Aluksi olin ihastunut hyvinkin paljon ja viikko sitten olisin edelleen saman sanonut. Mutta nyt voin sanoa, että en ajattele enään niin positiivisesti kuin ennen. Tai muuttunut on ihminen niin omissa silmissä. Paremmalta se tuntuu varmaan, että jatkaa kohti uusia tuulia ja, että pysyy sitten lopulta työkaverin kanssa ihan kaverina, kun joutuu joka päivä kummiskin näkemään.

Toki ja onkin vaikutusta sillä, että ihan hetkittäin samassa bussissa tuli erittäin mielenkiintoinen nainen vastaan. Lopulta hän antoi numeronsa. Ja joo siis ei tämäkään nyt ihan selvinpäin tapahtunut, mutta kun oli sama kotimatka niin ehti bussissa hetken jutella ja liukastella kotiin. Viestiä pistin heti vielä yöllä ja aamulla oli tullut myös häneltä jotain. Ainut vaan, että hän on käsittääkseni eroamassa miehestään ja asunnonhaku päällä. Tiedä sitten kannattaako pahemmin sekaantua vaikka kovasti kutkuttaisi jotain viestiä pistellä. Eipä siinä mitään häviäkkään, mutta ei tiedä sitten. Tämmöstä tänään.

 

[pettter]

Varmaan huoriin menen joku päivä. On nää jutut niin nähty. Onnea ja menestystä kaikille saman asian kanssa painijoille.

Lähde Jomppa_k pettterin kanssa poikkeen Tallinnassa.

Joo hyppäät vaan junaan ja Helsingissä vaihdat laivaan. Ensin reissun päälle, sitten akkojen päälle ja lopuksi känni päälle. Niin se menee.

Se on mällit ränniin ja menox - ei sanonut Annie Lennox.

Suosittelen kaikille, mutta mä varoitan! Jos annat pirulle pikkusormen, se saattaa viedä koko käden. Ja mikään ei enää tunnu miltään. Tohon hommaan jää koukkuun.

 

[king of the jungle]

Mitäköhän sitä tekisi.

Työkaverin kanssa ollut kunnon on/offia muutama kuukausi. Molemmat ollaan jo kerran sanottu vuorollaan, että ollaan vain kavereita ja katsotaan joskus uudestaan, jos on fiiliksiä. Silti menee aina viikko ja ollaan taas samassa tilanteessa.
Reilu viikko ennen joulua sanoin, että oltaisiin vain kavereita ja hänelle se oli ok. Jouluaattona sitten lähetti viestin, että on ajatellut koko päivän minua. Parit viestit vaihdettiin ja hyvät fiilikset molemmilla. Jälleen kerran uudenvuoden aattona hän lähetti viestejä joihin sisältyi sydämiä ja selvästi huomasi, että oikeasti tarkoitti niitä mitä sanoi.
Sitten tullaankin siihen mikä itseäni risoo aivan helvetisti.
Ei nähdä juuri ollenkaan vapaa-ajalla. Töissä kysyn häneltä usein, jos nähtäisiin töiden ulkopuolella ja vaikka juteltaisiin asioista. Joka kerta sanoo aina samat asiat ja oikeasti antaa kuvan, että se olisi hienoa.
Silti joka kerta hän jollain syyllä peruu sen ennen tapaamista. Ymmärrän kyllä hänellä on paljon kavereita, lemmikeitä ja harrastaa paljon, mutta eikö muka minulle riitä aikaa. Etenkään kun olen kuulemma se ihminen, joka vie häneltä jalat alta aina kun nähdään. Kerran ollaan nähty sillä tavalla, että olen kysynyt häntä ja sekin vielä siirtyi seuraavalle päivälle. Sitten istuttiinkin alas tunniksi ja juteltiin avoimesti.
Nyt taas varmaan yli kuukauteen eilen kysyin häntä, josko nähtäisiin ennen töitä tänään ja innokkaasti taas suostui. Olin illalla epäileväinen ja oikeassahan sitä olin. Äskön tuli viesti, ettei millään kerkeä kun pitää kaupassakin käydä jne. Alan vain tuntemaan häntä sen verran hyvin, että tiedän milloin hän on oikeasti pahoillaan asiasta ja milloin häntä vain ei kiinnosta. Lähetin vielä kysymyksen perään, että josko sitten nähtäisiin viikonloppuna ja tähän nyt ei ole yli tuntiin tullut vastausta...
Hienoa taas mennä töihin, kun tietää että muija on ihan normaalisti ja flirttailee kanssani. Ei haluaisi antaa itsestään tyhmää kuvaa, kun vinkuu sellaisen asian perään kuin tekstiviesti, mutta jos lähetän selvän kysymyksen, niin miksei siihen voi vastata. Etenkään kun tämä ei ole ensimmäinen kerta.

Ehkä mulla vain pelataan.

 

[Carlos]

Ehkä mulla vain pelataan.

Se on juuri näin. Jotkut naiset on vaan tuommoisia, pyörittävät miehiä sormensa ympärillä mutta siihen se jääkin. Vissiin nostaa tiettyjen tätien itsetuntoa kun samaan aikaan 10 äijää läähättää perässä ja viuhuu kaikkien nenän ohitse vähän "kiireisenä".

Nyt äkkiä itsekunnioitus takaisin, et pyydä kertaakaan mihinkään tätä tätiä. Siellä töissä voit kertoa että nyt on vähän kiire, turha siinä lirkutella. Odotat että hän kutsuu jonnekin, ja jos ei kutsu, kertoo se jo kaiken olennaisen.

Jos kutsuu ja sitten peruu, tai ehdottaa uutta aikaa, niin voit kertoa että ehkä on parempi jos hän nyt hoitaa elämänsä kiireet ensin pois alta, sitten voi olla yhteydessä joskos sinua vielä kiinnostaa.

Älä perkule suostu kynnysmatoksi, siinä tulee hulluksi ja nöyryytetyksi. Etkä edes halua tietää, enkä minäkään halua tietää mitä ko. täti puhuu sinusta kavereilleen. Veikkaan ettei pelkästään positiivisia juttuja.

 

[iibor]

Oliskohan täällä palstatovereissa sellasia, joilla olisi kokemusta vastaavanlaisista tilanteista.

En ole kateellinen ihminen, en todellakaan. Osaan iloita avoimesti muiden menestyksestä, onnesta, ihan mistä hienosta asiasta vaan, mitä läheisen ihmisen elämässä tapahtuu. Nyt on vaan käynyt niin, että olen huomannut olevani hiukan kateellinen hyvän ystäväni on/off-naisesta. Ollaan samassa työpaikassa tämän naisen kanssa ja kun nähdään, läppä lentää ja juttu luistaa. Olen ruvennut oikein odottamaan tämän kyseisen naisen näkemistä. Tuntuu että tämä nainen olisi juuri sellainen, mitä tämän miehen elämään tarvittaisiin.

Tässä nyt hiertää tosiaan tämä kaverini. Olen aina ollut "kaverin-naisiin-tai-exiin-ei-kosketa" -mies ja olen sitä toitottanut suureenkin ääneen. Nyt on vaan kiinnostus herännyt tätä kyseistä naista kohtaan. Tällä hetkellä kaverillani ja tällä naisella on menossa jälleen ns. off-vaihe. Tiedän että ko. nainen pitää myös musta, mutta se millä tasolla pitää, onkin ihan eri juttu. Enkä tiedä, kannattaisiko ruveta puhumaan edes tästä asiasta hänelle, sillä se saattaisi pilata monta asiaa. Vaikeita nää tälläset, olisko kenelläkään vinkkiä?

 

[Red Machine]

iibor: Älä helvetissä lähe tollaseen. Se on kuitenkin ollut ns. kaverin aluetta eikä sellasiin mennä leikkimään ilman lupaa. Jos mimmi heittää flirttiä ei homma muutu siitä miksikään. Kaverin juttusilla ensin ja sitten, jos irtoaa lupa, daamin puheille.

Mutta en lähtisi koko touhuun itse. Kerroit olevasi periaatteen jäbä näissä jutuissa. Yksi hyvä sellainen on ettei kaverin kuokkimaa maata kannata mennä kaivelee vaikka irtoaisi lupakin. Hyvin harvoin noissa natsaa mikään pidempi juttu. Tietysti aivan eri juttu jos haluat päästä vain nylkemään kyseistä minkkiä.

 

[Heimopäällikkö]

Vaikeita nää tälläset, olisko kenelläkään vinkkiä?

Vaikeitahan ne on, mutta mieti nyt oikeesti asiaa. Myytkö periaatteet ja nakkaat kaverisuhteen mäkeen jonku naisen takia? Naisia tulee ja naisia menee, mutta kyllä ne kaverit aina pysyy, kuulostaa se miten kliseeltä tahansa. Ja se voi olla niin, ettet menetä vain yhtä frendiä, vaan helvetin monta. Sit se vasta vituttaaki, kun oot käyny muutaman kerran sitä lahnaa perkaamassa ja huomaat, että sinne ne tunteet sitte katos ku rojut ränniin, was it worth it?

Mutta kaikki tavallaan, ite oon vaan saman periaatteen mies ja en kyllä sitä periaatetta myy, vaikka minkälainen mahdollisuus olis. Ei olis enää pokkaa näyttää naamaa siinä kaveriporukassa, tollasen tempun jälkeen.

 

[Leon]

iibor: kannattaa tutustua ensin kaveri-korttiin. Sen tulet kuitenkin saamaan, jos jostain ihmeen syystä menet tekemään aloitteen.

 

[kahden suunnan sentteri]

Jep, ei kannata kaverisuhdetta (sen miehen kanssa) pilata naisjuttujen takia.
Mutta eipä myöskään potentiaalista naiskorttia kannata jättää katsomatta vaan siksi, että samalla naisella on joskus ollut jotain jonkun tuttusi kanssa! Joten itse jututtaisin ensin kaveria aiheesta, ja sitten alkaisin pelaamaan sen naisen kanssa.

 

[Magenta]

Kannattaa olla hyvin tarkkana näissä. Kaverin katiskaa ei salaa tarkisteta, vaikka tietäisi sen olevan sillä hetkellä tyhjänä.

 

[Isle of Man]

Huoh

Mikähän helvetti noissa naisissa taas on? Ei tuota ajatuksen kulkua pysty ihminen vaan käsittämään.

Tässä nyt on tullut tapailtua erinäisiä tapauksia. Olen jokaiselle tehnyt varsin selväksi mikä oma tilanteeni on ja ollut varsin rehellinen fiiliksistäni ja kaikesta muustakin. Eli homman pitäisi olla varsin selvää. Kaikkihan nuo ovat luonnollisesti olleet puheidensa mukaan samalla sivulla, samoilla fiiliksillä jne. blaablaablaa.

Ja jumalauta. Eiköhän nyt sitten pari näistä ole maailman eniten loukkaantuneita, kun ei saada halihalipusipusi-viestejä päivittäin, ei olla saatana valitsemassa yhdessä uusia tyynynpäälisiä MUN kämppään, ei saa tarpeeksi huomiota, kehuja, ylistystä kun ollaan yhdessä, eikä saa yksinoikeutta muhun tai mun elämääni ja tekemisiini. Lista voisi jatkua loputtomiin.

Onneksi edes yksi noista on tajunnut homman jujun ja on oikeasti samalla sivulla meikäläisen kanssa. Nuo pari tapausta saavat nyt sitten puhtaan kaverikortin. Toinen on tosin duunikaveri eli vittumaisia hetkiä saattanee olla tiedossa, mutta minkäs teet. Kotileikit ja 24h kylkikyljessä kyhnyttäminen tai kokoaikainen yhteydenpito eivät nyt vaan ole tällä hetkellä mua varten ja jos sitä ei ymmärrä vaikka kuinka selvästi asia on kerrottu taustoja myöten, niin eipä ole mun ongelmani se. Harmi, kivoja tapauksia, mutta jos ei tajua niin ei sitten tajua. Ja nyt ei siis puhuta edes mistään nuorison edustajista vaan kolmekymppisistä.

 

[korkki]

Mitä lisäarvoa se oikeasti sulle toisi, jos nainen tykkää seurata jääkiekkoa? Tuskin naisetkaan etsivät sellaista miestä, joka tykkää lukea Cosmoa ja MeNaisia ja katsella intohimoisesti sisustusohjelmia ja Sinkkuelämää. Tai shoppailukaveriksi sellainen varmaan kelpaa, mutta tuskin parisuhteeseen.

Tässä oli sen verran kiirettä etten ehtinyt edes vilkaista tätä ketjua aiemmin, joten vastaus on hiukan myöhässä ;)

Mun mielestäni vaan olisi vuoro sellaisellekin suhteelle jossa meillä olisi yhteisiä harrastuksia, kun ex:n kanssa ei paljoakaan muuta yhteistä ollut kuin lapset. Jos se osoittautuisikin virheliikkeeksi niin ei voi sitten mitään. Joskus pirun kauan sitten olin yhdessä flikan kanssa joka pelasi futista (ja meillä oli sama suosikkiseura Valioliigassa), kävimme yhdessä Ässien peleissä ja kuuntelimme yhdessä musiikkia. Tälläinen voisi olla ihan kivaa taas välillä.

 

[iibor]

Itsehän olen siis samaa mieltä tuosta "vittu-näpit-irti-kaverin-hoidosta" -periaatteesta. Senpä takia tämä myös hiertää niin pahasti, kun nainen on uskomattoman ihana, mutta koko ajan on kaverin takia vaan hillittävä itseään. Tämä kyseinen kaveri on sen verran vaikea ihminen, että ei kuuntelisi hetkeäkään jos edes yrittäisin ehdottaa kyseistä asiaa. Ei vaikka tuossa puolisen vuotta sitten suuteli meikäläisen exää... Sen tosin pistin enemmän exän syyksi.

Vituttaa eniten tässä se, että kaverit tuntuvat löytävän ne itselle sopivat naiset aina ennen mua ja näinollen ko. naisista tulee mulle ns. forbidden catch. Itelle taas sattuu osumaan ne enemmän tai vähemmän häiriintyneet yksilöt...

Noita teidän viestejänne kun luki, tulin vielä enemmän siihen tulokseen, että annan olla ja kunnolla. Liian pitkä kaverisuhde (n. 20 vuotta) olisi katkolla vaan jonkun pillun takia. Not worth it, I say.

 

[Snakster]

Itsehän olen siis samaa mieltä tuosta "vittu-näpit-irti-kaverin-hoidosta" -periaatteesta. Senpä takia tämä myös hiertää niin pahasti, kun nainen on uskomattoman ihana, mutta koko ajan on kaverin takia vaan hillittävä itseään. Tämä kyseinen kaveri on sen verran vaikea ihminen, että ei kuuntelisi hetkeäkään jos edes yrittäisin ehdottaa kyseistä asiaa. Ei vaikka tuossa puolisen vuotta sitten suuteli meikäläisen exää... Sen tosin pistin enemmän exän syyksi.

Vituttaa eniten tässä se, että kaverit tuntuvat löytävän ne itselle sopivat naiset aina ennen mua ja näinollen ko. naisista tulee mulle ns. forbidden catch. Itelle taas sattuu osumaan ne enemmän tai vähemmän häiriintyneet yksilöt...

Noita teidän viestejänne kun luki, tulin vielä enemmän siihen tulokseen, että annan olla ja kunnolla. Liian pitkä kaverisuhde (n. 20 vuotta) olisi katkolla vaan jonkun pillun takia. Not worth it, I say.

En tietenkään asiasta mitään tiedä, mutta aika erikoiselta kuulostaa, jos kaverina on joku tyyppi, jota itse kuvailet vaikeaksi ihmiseksi. Eikös kavereiksi kannattaisi valita nastoja easy-going -jannuja, joiden kanssa voisi puhella myös hankalista asioista ilman nikottelua?

Tarkkana tietysti pitää olla sen suhteen, että kannattaako jonkun panemisen takia kavereita suututtaa, mutta kyllähän täydellinen nainen kannattaa tsekata silläkin uhalla. Elämässä ei kannattaisi paljoa jättää jossiteltavaa ja jos olet ihan vilpittömän tosissasi sen naisen kanssa, niin kyllä minä antaisin mennä. Sodassa ja rakkaudessa jne.

Edit: Ja lisätään nyt vielä selvyyden vuoksi se, että kavereiden puolisoita tai kumppaneita ei tietenkään vokotella, mutta eihän se nyt niin voi mennä, että jos jollain kaverilla on joskus ollut jotain säätöä jonkun kanssa, niin ko. mimmi on sitten lopullisesti poissa mahdollisuuksien kirjoista.

 

[tant gredulin]

Nyt en aivan ymmärtänyt. Miksi on monta daamia, jos vain yksi ymmärtää missä mennään? Vai pitikö postata 'humble brag'- ketjuun :)?

Mikähän helvetti noissa naisissa taas on? Ei tuota ajatuksen kulkua pysty ihminen vaan käsittämään.

Naiset ovat eläimiä?

 

[koukku]

Pakko kai se on minunkin hieman avautua viimeaikaisista tapahtumista. Nyt ollaan noin kuukausi vietetty virallista poikamieselämää, ilmoitus erosta tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vielä kahta viikkoa ennen eroilmoitusta suunniteltiin yhteistä tulevaisuutta; kihloihin oli tarkoitus mennä lähiaikoina, ja lapsiakin oli alettu yrittämään noin pari kuukautta aikaisemmin. Ja sitten eräs synkkä marraskuinen sunnuntaiaamu, viikonloppuna jolloin oli vielä vieraitakin yökylässä, tuli ihan tavallinen ilmoitusluontoinen asia: en ehkä sittenkään halua olla sinun kanssasi koko loppuelämää, kaipaan nimittäin jotain syvempää tunnetta parisuhteessa. Ja koska muutos on nyt vielä mahdollista toteuttaa kohtuullisen kivuttomasti, niin…

Kyseinen ilmoitus vei tämän miehen epätasapainoon pitkäksi aikaa, pudotus oli turhan korkealta, ja aiempaa kokemusta pitkästä suhteesta eroamisesta ei ollut. Uni ei tullut yöllä silmään, ja oireilin muutenkin fyysisesti kuumeen muodossa parin viikon ajan. Huomasin nimittäin vasta tällöin, liian myöhään siis, kuinka paljon kyseistä henkilöä rakastankaan. Harmi vaan että nämä ahaa-elämykset tuppaa aina tulemaan pikkaisen myöhässä. Sillä jälkeenpäin kun suhdettamme miettii, olin melkoisen itsekäs paskiainen, joka turhan monesti asetti oman kivan yhteisen tekemisen ja yhdessäolon edelle. Jotenkin sitä vain rupesi pitämään suhdetta ja kumppania itsestäänselvyytenä, joka kyllä odottaa kotona huolimatta pitkiksi venyneistä työpäivistä, tai jostain muusta hemmetin tärkeästä asiasta. Asiasta kyllä puhuttiin ihan tarpeeksi, eli en voi sanoa, ettei minua olisi varoitettu aiemmin. Tässä pisteessä vakuuttelu omasta muuttumisesta ei siis enää auttanut, vaikka nyt tietenkin olisin asian ensi kertaa ottanut tosissaan - vaikka sitten työpaikkaa vaihtamalla, jolloin yhteistä aikaa olisi pakosta järjestynyt enemmän, ja tällöin olisin kotonakin ollut hieman energisempi ja osallistuvampi.

Jos jotain positiivista suhteen loppumisesta yrittää kaivaa, niin ainakin se, että yrittää nyt laittaa omankin elämän parempaan kuntoon. Tässä matkan varrella on tullut kerättyä erinäisiä sairauksia, jotka seuraavat mukana loppuelämän ajan ja jotka osaltaan saattoivat vaikuttaa jopa suhteen päättymiseen; välillä kun tuntui, että voimat riittävät juuri ja juuri oman elämän kasassa pitoon, mutta ei sitten mihinkään muuhun kuten kumppanin kunnolliseen huomioimiseen. Nyt kun sitä ollaan taas omillaan ja yksikseen, pitää ottaa asiasta ”ilo” irti. Kun tässä ei enää nuoremmiksi ja komeammiksi muututa, pitää asiaan silti yrittää vaikuttaa jotenkin, ja saada sitä kautta taas hieman lisää itseluottamusta. Saliharrastuksen aloittaminen tuntuu nyt parhaalta idealta, ja jo pitempään mukana olleet lenkkeily ja hiihto eivät myöskään jää pois ohjelmasta.

Sen haluan kuitenkin sanoa, että naisten kaverit ne vasta osaa olla vittumaisia otuksia. Nimittäin kun suhteen päättymisen syistä keskusteltiin, tuli ilmi, että tämän noin 180 asteen käännöksen ex-kumppanini mielipiteessä aikaansai osittain hänen limanuljaska kaverinsa, joka itse pelaa parisuhteessa ollessaankin muiden miesten kanssa. Silti kyseinen eukko kehtaa antaa neuvoja, kuinka toisten tulisi toimia omissa suhteissaan. En tietenkään syytä häntä suhteemme loppumisesta, surettaa vain, että heidän välinen keskustelunsa antoi alkusysäyksen ajatukselle, jonka lopputuloksena tähänastisen elämäni paras ajanjakso tuli sitten päätökseensä.

Mutta kai tämä tästä vähitellen helpottaa. Tänään kävin hiihtämässä ja huomenna menen sählyyn, terve sielu terveessä ruumiissa!

 

[pettter]

Joo mä oon aina välillä itsekseni pohdiskellut ja kavereiltakin kysellyt, että kumman valitsisi mielummin, suostuisi naimisiin vaiko menisi vuodeksi vankilaan, jonka jälkeen olisi loppuelämän ajan vapaa kuin taivaan lintu.

Ei toi vuosi kuitenkaan niin kovin pitkä aika ole, ja voisihan sen ajan käyttää hyödyksikin vaikka treenaamalla, lukemalla tms. Kyllä mä sen mielummin valitsisin.

En mä oikein usko että meillä miehillä olisi ainakaan luonnostaan mitään erityisen suurta tarvetta sitoutua ja jumittautua yhteen reikään. Tietenkin ympäristön paine voi olla suurta ja lisäksi monilla on kova tarve miellyttää tyttöystäväänsä, mutta mun mielestä miesten kannattaisi pysyä kovina.

 

[Isle of Man]

Nyt en aivan ymmärtänyt. Miksi on monta daamia, jos vain yksi ymmärtää missä mennään? Vai pitikö postata 'humble brag'- ketjuun :)?

Hah, nyt kun sanoit niin se olisi kyllä ollut oikea ketju. Mutta nyt on jo yhdelle kohteliaasti sanottu ei kiitos.

Mutta eläimiä naiset ovat, se on varma.

 

[king of the jungle]

Älä perkule suostu kynnysmatoksi, siinä tulee hulluksi ja nöyryytetyksi.

Päiviteenpä tilannetta.

En töissä vinkunut sen tekstiviestin perään. Normaaliin tapaan moikattiin ja oltiin ihan normaalisti. Jossain kohtaa tehtiin yhtä projektia kahdestaan ja juttu lensi normaalisti. Hiukan vihjailevasti sitten kysyin suunnitelmia viikonlopulle ja hetken siinä selitti niitä, kunnes tokaisi "-ainiin sulta tuli se viesti, sori en kerennyt vastaamaan." Eihän siinä mitään sattuuhan noita, mutta kun tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus tämän neidon kohdalla.
Hän sanoi että lauantai-iltana ehkä voitaisiin nähdä, niin päätettiin että soitan hänelle sitten ja kysyn tilannetta.
Töistä kotiin päästyäni aloin oikeasti miettimään tätä kuviota ja eihän tämä normaalia käytöstä ole hänen osaltaan. Päätin etten ole missään yhteyksissä oma-aloitteisesti eli hän saa luvan olla yhteyksissä, jos oikeasti kiinnostaa.

Lauantai tuli ja meni, ei yhteydenottoja kummaltakaan. Sunnuntaina sitten häneltä tuli viesti, jossa kyseli miksen soittanut ja että onko meillä kaikki kunnossa.
Tuosta sitten tuli itselle aika monenlaisia fiiliksiä. Ensinnänkin jonkinlaista mielihyvää, koska niin monet kerrat hän on meidän tapaamiset peruuttanut, joten saipa kerrankin itse kokea sen. Toisaalta mietin, että ehkä hänellä on niitä tunteita olemassa. Pessimistinä ja pari kertaa asian kokeneena luultavasti hän ei tuona lauantai-iltana olisi "kerennyt", jos olisin ollut yhteyksissä. Nyt vain hämmästyi ja alkoi pelottamaan, jos on menettämässä flirttiseuran töistä.

Hän on tämän meidän jutun aikanaan aloittanut. On hyvä fiilis ja ärsyttää yhtä aikaa, kun tämän pitää olla näin vaikeaa. Samalla on suuria tunteita toista kohtaan ja yllä jatkuva epätietoisuus, joka taas lisää omaa epävarmuuttani. Epävarmuus tulee juuri siitä kun ei tiedä onko neidillä oikeasti tunteita vai onko tämä vain jotain leikkiä, jotta saa unen paremmin illalla kun tietää että joku läähättää perään.

Töissä en todellakaan näistä asioista jaksaisi tai edes halua puhua. Siellä on kuitenkin työt tehtävänä ja ei pystyisi kunnolla asioita käymään läpi.
Tänään sitten päätin ottaa asian haltuun. Kysyin häneltä, josko nähtäisiin illalla. Jälleen kerran silmiin katsoen sanoi, että sopii, kunhan käy ensin kaverinsa kanssa kaupoilla töiden jälkeen.
Jos sieltä taas tulee jotain, ettei kerkeä "kissanristiäisten" yms. takia, niin antaa olla.

 

[Squit]

Sen haluan kuitenkin sanoa, että naisten kaverit ne vasta osaa olla vittumaisia otuksia. Nimittäin kun suhteen päättymisen syistä keskusteltiin, tuli ilmi, että tämän noin 180 asteen käännöksen ex-kumppanini mielipiteessä aikaansai osittain hänen limanuljaska kaverinsa, joka itse pelaa parisuhteessa ollessaankin muiden miesten kanssa. Silti kyseinen eukko kehtaa antaa neuvoja, kuinka toisten tulisi toimia omissa suhteissaan.

Exälläni oli juuri samanlainen kaveri. Kotona oli 3 lasta ja mies, mutta samalla tällä 35-vuotiaalla kaverilla useita seksikumppaneita, mukana kaikenmoisia orgioitakin. Sitten exä sanoi, että kun hän on niin ihana ihminen, viettää "bändäri" elämää ja että on sellainen vapaa sielu jota ei voi vangita. Kauheasti exä hänen elämäänsä ihasteli ja sitten haukkasikin palan sitä elämää ja se oli suhteen loppu. Mielestäni aika säälittävä tapaus mutta kuitenkin. Muistan kun pikkupoikana oli "pahis" kaveri joka poltti tupakkaa sun muuta ja itse tuli tehtyä perässä, niin tuntuu että tuollainen samanlainen "pahis" kaveri juttu toimii vielä aikuisiin naisiinkin. Kavereiden mielipiteet merkkaa eniten ja härreguud jos joku kavereista harrastaa syrjähyppyjä ja sattuu vie tälle naiselle sitä kehumaan, niin varmasti siellä pääkopassa rupeaa kutkuttamaan tämä ajatus. Siis ihan oikeasti puhun aikuisista ihmisistä. Toki on paljon järkeviäkin naisia, jotka tietävät itse mitä elämästään haluavat jne. mutta yllättävän paljon on tosiaan tälläisiä tapauksia. Eli pitäkää silmällä naistenne kaveripiiriä.

 

[Sphinx]

Hän sanoi että lauantai-iltana ehkä voitaisiin nähdä, niin päätettiin että soitan hänelle sitten ja kysyn tilannetta.
Töistä kotiin päästyäni aloin oikeasti miettimään tätä kuviota ja eihän tämä normaalia käytöstä ole hänen osaltaan. Päätin etten ole missään yhteyksissä oma-aloitteisesti eli hän saa luvan olla yhteyksissä, jos oikeasti kiinnostaa.

Lauantai tuli ja meni, ei yhteydenottoja kummaltakaan. Sunnuntaina sitten häneltä tuli viesti, jossa kyseli miksen soittanut ja että onko meillä kaikki kunnossa.
Tuosta sitten tuli itselle aika monenlaisia fiiliksiä. Ensinnänkin jonkinlaista mielihyvää, koska niin monet kerrat hän on meidän tapaamiset peruuttanut, joten saipa kerrankin itse kokea sen.

Olen varmaan huono kommentoimaan tähän, koska itsellä on hyvin vähän kokemusta ylipäätään minkäänlaisista ihmissuhteista, mutta tämä on ehkä asia, jota niissä eniten ihmettelen näin ulkopuolisena. Siis tämä epärehellisyys ja pelaaminen, jossa tunnetaan jotain mielihyvää siitä, kun saa näpäytettyä toista, että enpäs soittanutkaan, vaikka lupasin. Itselle kun on itsestäänselvää, että jos jotain lupaa niin sitten se lupaus saatana pidetään. Harmi kun en lapsena ollut ihmisistä kovin kiinnostunut niin en ehkä siksi hallitse näitä pelejä. Sitten ihmiset vielä usein sanovat arvostavansa rehellisyyttä ‒ ainakin useammin kuin epärehellisyyttä ‒ vaikka epärehellisyys nimenomaan tuntuu olevan se ominaisuus, jota ihmissuhteissa tarvittaisiin. En kyllä käsitä millaista tyydytystä sellaisesta epärehellisyyteen perustuvasta suhteesta edes voi saada, muuta kuin jotain lyhytaikaista hyväksikäyttöä.

Ehkä itse alan käymään huorissa, se olisi ainakin rehellistä.

No joo, tämä koko kirjoitus oli vaan tällainen asiaanliittymätön välihuuto. Jatkakaa.