Naisasiat

[Nurmos_888]

Ja nyt salaman nopeudella jäitä hattuun. Myös parisuhteessa olevilla on lupa fantasioida. Sallittua on myös jakaa sekä fantasiansa että parisuhteessa lähes poikkeuksetta toisinaan iskevän satunnaisen ahdistuksen jonkun läheisen ystävän kanssa.

Totta. Ja emme kuitenkaan olleet nähneet kuukauteen toisiamme, niin se selittänee vielä lisää, miksi hän on kirjoittanut noin. Itse olisin täysi pelle, jos sanoisin, etten ole koskaan fantasioinnut kenestäkään tämän 3,5 vuoden aikana. Silti se tuntuu pahalta kuulla, että oma rakas haluaisi jotakuta muuta. Mielestäni sekin täysin inhimillistä.

 

[Musta Nuoli]

Ja kuten Alamummo totesikin, toisen henkilökohtaisia viestejä ei lueta missään olosuhteissa.

Ei, vaan toisen henkilökohtaisten viestien lukemista ei kerrota toiselle missään olosuhteissa, jos näin pääsee tapahtumaan.

Sitä paitsi FB-viestit eivät ole henkilökohtaisia siinä mielessä mitä esim. kirjeet, tekstarit tai muut. Varmaan olisi Saul Schubak toivonut, että hänen jorinansa heikommista aineksista olisi laitettu henkilökohtaisena viestinä kaveripiirille, mutta jos jotain postaa miljardin ihmisen Facebookiin, niin kuinka henkilökohtaista se sitten on?

Minulle tuli tuosta mieleen, että ehkä tämä FB jätettiin tarkoituksella auki ja päälle kauppareissun ajaksi? Monestihan ihmiset haluavat tietoisesti tai tiedostamattaan paljastua ja puhdistaa pöydän jos heillä on jotain salattavaa tai jos heistä tuntuu, että jostain asiasta pitäisi keskustella.

Kirjoitella ja pohtia tietysti saa mitä mielii, loppujen lopuksi vain teot ratkaisevat, eli jos ei mitään ole tapahtunut ja naisen elekieli ja käytös ovat normaaleja, niin silloin ei kannata asiaa liikaa murehtia. Siihen ei sinänsä kannata yksinomaan luottaa mitä toinen sanoo, sillä valehtelevathan monet poliitikotkin vakuuttavasti. Käytös tai sen muuttuminen ovat selvempiä merkkejä siitä, että jokin on vialla. Jos käytös ei olennaisesti muutu, niin luultavasti mikään ei ole vialla (tai sitten kumppaniksi on sattunut ehta sosiopaatti).

Kuvitteellinen esimerkki:
-nainen A kertoo miehelleen rakastavansa tätä. Nainen A käyttäytyy normaalisti ja elää normaalisti. Myös seksielämä on normaalia.
-Nainen B kertoo miehelleen rakastavansa tätä. Nainen B käyttäytyy omituisesti, viipyy työmatkoilla tai "naisporukassa" pitkään, hankkii uusia vaatteita, trimmaa ns. karvakolmionsa ja ottaa uuden kampauksen mutta ei paranna viehätysvoimaansa omaa miestään varten, vaan päin vastoin tiuskii tälle, seksin määrä vähenee.

Johtopäätös: nainen A tarkoittaa mitä sanoo, uutta äijää ei ole ajettu sisään ja nainen A tosiaan rakastaa miestään, vaikka joskus olisikin paha päivä.

Nainen B taas on edennyt jo pitkälle miehensä pettämisessä ja tarvittaessa tämän lemppaamisessa äkkiarvaamatta pihalle, ja etsii vain tekosyitä riitoihin ja eroprosessin käynnistämiseen. Nainen B kokee kuitenkin sisimmässään huonoa omatuntoa miehensä pettämisestä ja ihmisille niin tyypilliseen tapaan kääntää syyllisyydentunnon vihaksi miestään kohtaan: mies muistuttaa olemassaolollaan petetyistä lupauksista, joten oma syyllisyys on miehen vika, koska tämä ei ole ollut tarpeeksi hyvä ja oikeastaan onkin miehen syytä, että nainen B on ajautunut toisen miehen syliin jne jne jne. Ja mies on lisäksi vieläpä tyhmä, koska ei tajua naisen antamia selkeitä vihjeitä, joten tälle voi syystäkin tiuskia.

 

[JHag]

Mun mielestäni toisen ihmisen henkilökohtaisten kirjeiden/tekstareiden/emailien/some-päivitysten lukeminen toisen tietämättä, ilman lupaa on yksi alhaisimmista asioista, joita voi tehdä. Oksettava ja halveksuttava teko, johon en voisi kuvitella missään tilanteessa alentuvani.

Samaa mieltä. Meikäläisessä on paljon vikoja, mutta tässä asiassa mulla on ihan selkärangassa se, että toisten viestejä ei tsekkailla. En tykkää edes siitä, kun vaimo sanoo, että mee katsomaan mun meilistä, kun kysyn esimerkiksi jonkun yhteisen tutun numeroa. Viimeksi kun näin tapahtui, vein läppärin rouvalle saunaan ja sanoin, että katso itse tuolta ja luettele mulle se numero. Tästä ei ole sen kummemmin tarvetta retostella, koska muita vikoja löytyy, mutta tässä asiassa olen hysteerisen ehdoton ja oletan saavani samanlaista kohtelua.

 

[Ted Raikas]

Sitä paitsi FB-viestit eivät ole henkilökohtaisia siinä mielessä mitä esim. kirjeet, tekstarit tai muut.

No, kyllä ne ovat, jos on kyse yksityisviesteistä, joita myös Facebookissa voi lähetellä. Niiden tutkiminen on ihan yhtä hävytöntä puuhaa kuin sähköpostin, tekstiviestien tai vaikka päiväkirjan tonkiminen.

Julkisesti pulistut jutut FB:ssa toki asia erikseen.

 

[Musta Nuoli]

No, kyllä ne ovat, jos on kyse yksityisviesteistä, joita myös Facebookissa voi lähetellä. Niiden tutkiminen on ihan yhtä hävytöntä puuhaa kuin sähköpostin, tekstiviestien tai vaikka päiväkirjan tonkiminen.

Julkisesti pulistut jutut FB:ssa toki asia erikseen.

Tämä asia jäi vähän epäselväksi nimimerkin Nurmos_888 viestissä, eli oliko kyse julkisista vai yksityisistä viesteistä. Ainakin tämä "Jätkä" päätyi avoimesti FB-kaverilistalle ja FB jätettiin auki ja toisen löydettäväksi.

Nämä ovat vähän kaksipiippuisia juttuja ja monesti toisen osapuolen kohdalla eriasteisia testejä. Eli sama jos jättää päiväkirjan auki oikeasta kohdasta keittiön pöydälle ja lähtee kauppareissulle. Ei sitä saisi teoriassa kukaan muu lukea, mutta jos pöydälle on joku teksti jätetty, niin sen lukemisen aloittaa ennen kuin tajuaa mikä se edes on.

Samaten jos ruudulla on avoinna tekstiä ja viestien vaihtoa, niin nehän rekisteröityvät tajuntaan saman tien. Sitten tekstin onkin jo pitkälti lukenut ja hahmottanut ennen kuin ehtii katsettaan kääntää. Ainakin minä hahmotan isompia tekstikokonaisuuksia kerralla enkä voi lopettaa lukemista. Luen automaattisesti tekstejä vaikka mehupurkin kyljestä tai vastaan tulevan ihmisen t-paidasta.

Siitä olen samaa mieltä, että erikseen ei pidä lähteä kenenkään yksityisviestejä etsimään, availemaan ja tirkistelemään, se on tietoista ja harkittua toimintaa. Mutta jos viestit on tarkoituksella jätetty esille ja avoimeksi eteen, niin sekin voi olla itsessään jo viesti.

 

[Carlos]

Täytyy antaa vastakkainen näkökulma. Minä kävin intin viisi vuotta sitten, ja silloin meidän tuvan kesken ihmeteltiin näitä "nainen armeijassa"-legendoja. Emme nimittäin havainneet mitään em. kuvatun kaltaista.

Kun minä kävin armeijassa, niin naiset oli ihan tuore juttu, ehkä silloin sitten enemmän munahaukkoja hakeutui niihin hommiin. Mielelläni haluaisin sanoa että naiset olivat siellä "tosi asialla", mutta valitettavasti tuo 90% oli siellä mynän perässä. Pidin ihan tilastoa mielessäni, ja vain tuo 2 kpl naisia jäi mieleen joista tuumasin että "wau, oli muuten kovia jätkiä".

Tai en tietty voi olla varma mikä näillä naisilla oli motiivi tulla armeijaan, mutta ainakin tetsatessa usein itkettiin ryhmänjohtajalle että "sä et voi pakottaa mua ryömimään", ja sitten hiljaisuuden tullen hiipi poikia tupaan. Ja oli sitten joku tapauskin jolla oli kihlattu siviilissä ja julisti että "ei ole huvikseen mennyt kihloihin". No reserviin siirtyessä ei ollut enää kihloissa. Voi olla että oli sattumaakin.

Mutta ei näistä sen enempää. Eräs sukulaistyttö on tällä hetkellä armeijassa ja meni sinne siksi että haluaa kadettikouluun ja sitten upseeriksi töihin. Enkä usko että on siellä muuta tekemässä kuin sitä uraa. Varmaan on ajat jo siis muuttuneet.

 

[Nurmos_888]

Chat-keskustelu oli kyseessä. Avasin läppärin, syötin salasanan kun näyttö oli lukossa ja siinä se keskustelu oli. Hän käytti siis mun läppäriä. Olisihan sen keskustelun voinut sulkea heti. Jos saisin valita, itse olisin mieluusti täysin epätietoinen koko keskustelusta.

Kuinka monesti se on sanottava: se oli elämäni yksi tyhmimmistä teoista. Opin kantapään kautta.

 

[JHag]

Tämähän on mainio ketju. Toista kertaa naimisissa olevana heebona ja neljän lapsen faijana meno on nykyään seesteistä, mutta varhaisemmista vuosista muistuu mieleen montakin tarinaa. Mun mielestäni yksi suurimpia eroja miesten ja naisten välillä on huumorintaju. On pirun vaikea löytää naista, jolla on yhtä roisi huumorintaju kuin itselläni on. Tästä pari esimerkkiä:

80-luvulla tutustuin yhteen tosi makoisaan norjalaiseen mimmiin. Tämä tapahtui Lontoossa. Kesän jälkeen palasin Tukholmaan, missä silloin asuin ja tyttö Osloon. Silloin ei, uskokaa pois teinit, ollut nettejä, kännyköitä ynnä muita juttuja, joten kävin tämän tytön kanssa ihan klassista kirjeenvaihtoa. Mun mielestäni hän oli jo aika mukavan hullu ihminen ja niinpä sain loisteliaan hetken mielijohde -idean kirjoittaessani hänelle kirjettä eräänä perjantaina. Söin samalla makkaravoileipää ja otin siitä sen kummemmin ajattelematta siivun lauantaimakkaraa, tungin sen kirjeen väliin ja vein postiin. Arvelin, että siellä hän ihmettelee että mitä vittua ja kenties lähettää mulle jotain seuraavassa kirjeessään. Ehkä jopa pikkuhousut. Mutta - häneltä ei enää koskaan tullut kirjettä.

Toinen hieno oivallus tapahtui kerran, kun istuin tyttöystäväni kanssa Cafe Ursulassa. Meillä oli pirtelöt ja pillit. Oli vappu ja jengi oli aika hyvässä tuiskeessa ja teki kaikenlaisia kepposia. Jälleen mulle tuli aivan selkärangasta mieleen vähän yllättää. Mimmi katseli merelle ja huudahdin hänelle: "Hei kato mua!". Sitten puhalsin pillin kautta kunnon pläjäyksen jäätelö/kermavaahtomössöä suoraan hänen päälleen. Ei ollut kuulemma hauskaa. No, onneksi se episodi ei johtanut eroon. Onko muilla havaintoa tai stooreja vastaavista tilanteista? Ihan kumminpäin vaan. On mullekin tehty pari pikku källiä ex-vaimon toimesta, mutta ne ovat olleet aika siistejä, tyyliin kengännauhat yhteen, kun olen nukkunut...sammunut...nukkunut...ikivanha temppu, mutta toimii aina satavarmasti.

 

[tomageeni]

Chat-keskustelu oli kyseessä. Avasin läppärin, syötin salasanan kun näyttö oli lukossa ja siinä se keskustelu oli. Hän käytti siis mun läppäriä. Olisihan sen keskustelun voinut sulkea heti. Jos saisin valita, itse olisin mieluusti täysin epätietoinen koko keskustelusta.

Kuinka monesti se on sanottava: se oli elämäni yksi tyhmimmistä teoista. Opin kantapään kautta.

Minä antaisin sinulle synninpäästön tästä. Kun avaat näytön ja samantien lävähtää tekstiä ruudulle, niin sen lukematta jättäminen vaatii jo sinänsä tarkoituksellista ponnistelua. Ellei ole sitten hirveä kiire katsomaan jotakin muuta. Minusta myös luottamuksellisen tiedon haltijalla on vastuu tiedon luottamuksellisesta käsittelystä.

Toki jos/kun olet alkanut selata keskustelua taaksepäin, niin siinä ehkä mennään sen rajan yli. Siltikin peräänkuulutan tyttöystäväsi vastuuta - jos ei halua sinun lukevan keskustelujaan, niin ei ainakaan kannata jättää sinun läppärillesi keskustelua auki. Olen melkein taipuvainen uskomaan, että hän teki tuon tarkoituksella.

 

[pakki3000]

Siitä päästäänkin hauskaan tilanteeseen jos tyttökaveri jätti viestin tahallaan auki..mitä ajattelee jos äijä nielee tuollaiset jutut sanomatta mitään..sori..oli pakko hämmentää lisää :D

 

[Infamous]

Toki jos/kun olet alkanut selata keskustelua taaksepäin, niin siinä ehkä mennään sen rajan yli. Siltikin peräänkuulutan tyttöystäväsi vastuuta - jos ei halua sinun lukevan keskustelujaan, niin ei ainakaan kannata jättää sinun läppärillesi keskustelua auki. Olen melkein taipuvainen uskomaan, että hän teki tuon tarkoituksella.

Niin, tämä kyllä kuulostaa korvaani ihan hippusen epäuskottavalta. Joko tarina on matkalla Jatkoaikaan hieman värittynyt, tai tosiaan likka alitajuisesti tai kenties jopa tietoisesti halusi sinun näkevän tekstit. Koskaan ei ole niin kiire etteikö kerkeisi "vieraalta" koneelta sulkemaan facebookin keskusteluikkunan vähintäänkin, mikäli kyseessä on keskustelu jota ei halua koneen omistajan näkevän.

Muutoin täytyy myös teilata sataprosenttisesti viestisalaisuuden rikkominen, kuvottava temppu.

 

[Isle of Man]

Niin, tämä kyllä kuulostaa korvaani ihan hippusen epäuskottavalta. Joko tarina on matkalla Jatkoaikaan hieman värittynyt, tai tosiaan likka alitajuisesti tai kenties jopa tietoisesti halusi sinun näkevän tekstit. Koskaan ei ole niin kiire etteikö kerkeisi "vieraalta" koneelta sulkemaan facebookin keskusteluikkunan vähintäänkin, mikäli kyseessä on keskustelu jota ei halua koneen omistajan näkevän.

Mä vedin jo foliokypäräni päähän.

Hei, kyllähän ihmiset ovat hassuja eläimiä, mutta alitajunen tai tietoinen viestien jättäminen (tai mikä chatti nyt olikaan) luettavaksi on jo niin överiä ettei siihen kieroinkaan nainen pysty 99,9% todennäköisyydellä. Toki aina on se 0,1 prosenttia.

-Pidän siis foliokypäräni edelleen päässä-

 

[Musta Nuoli]

Mä vedin jo foliokypäräni päähän.

Hei, kyllähän ihmiset ovat hassuja eläimiä, mutta alitajunen tai tietoinen viestien jättäminen (tai mikä chatti nyt olikaan) luettavaksi on jo niin överiä ettei siihen kieroinkaan nainen pysty 99,9% todennäköisyydellä. Toki aina on se 0,1 prosenttia.

-Pidän siis foliokypäräni edelleen päässä-

Ota vain kypärä rohkeasti pois, tuollainen on yleisempää kuin uskotkaan. Nyt kun yksityiskohdat selvisivät, niin olen 80% varma, että tuo oli täysin tarkoituksellinen temppu, jolla haluttiin
a) testata poikaystävää jättämällä tämän luettavaksi tätä tekstiä ja katsoa, seuraako siitä keskustelua (ja jos seuraa, poikaystävää voi syyllistää "urkkimisesta", vaikka viesti rävähti silmille ja sitä oli mahdoton olla lukematta, kuten mitään muutakaan tekstiä joka paukahtaa silmille kun ruudun käynnistää)
b) herätellä poikaystävää jotenkin tai kostaa tälle joku todellinen tai kuviteltu mielipaha aiheuttamalla myös mielipahaa ja mahdollisesti mustasukkaisuutta
c) yrittää välittää ruudulle jätetyn keskustelun avulla poikaystävälle viesti, joka nainen ei pysty tai halua sanoa suoraan kasvokkain (viesti olisi siis jotain sellaista, että "meidän täytyy keskustella suhteestamme")
d) edellämainittujen kombinaatio.

Toki voi olla vain, että naisystävä on suorastaan rikollisen huolimaton kaiken tietoturvan ja oman yksityisyyden suojansa suhteen jättämällä oikeasti vahingossa kirjautumatta ulos kun on vieraalla koneella, vieläpä poikaystävän koneella kun juuri käyty keskustelu koskee nimenomaan poikaystävää. Mutta siinä saisi sitten olla hyvin huolimaton ja hyvin piittaamaton. Annetaan tälle kuitenkin mahdollisuudeksi yksi viidestä eli se 20%.

Ihan normimeininkiä se tuntuu olevan, että varsinkin nuoret naiset yrittävät peitellä omaa itsetunnon puutettaan ja itsevarmuutensa puutetta testaamalla poikaystäviä/puolisoitaan milloin mitenkin ja käyttämällä näiden mahdollista epäonnistumista tekosyynä omiin tempauksiinsa (tai suuttumiseen). Jos ei luota itseensä tai tietää tehneensä väärin, niin silloin ei todennäköisesti luota myöskään kumppaniinsa ja toivoisi tämänkin jotenkin mokaavan. Tällöin kumppanille olisi helpompi olla vihainen ja voisi ajatella, että oma moka ei ole niin paha moka, koska ei ole ainoa joka on mokannut.

 

[jallu48]

Haluiaisin kyllä kovasti tietää oliko tämä keskustelu sinusta siinä ruudulla kun avasit koneen, vai olikovatko puhelleet niitä näitä ja siinä mielenkiinnosta skrollailit ylöspäin? Itseäni suututtaisi vielä enemmän jos olisin sohvalla katsomassa telkkaria ja tyttöystävä kirjottelee keittiön pöydällä selkäni takana noita juttuja.
Enkä nyt syyttele mitenkään, sillä itsekin on tullut koettua molemmat puolet noista lukemisista, eikä kumpikaan puoli tuntunut kivalta, vaikka eivät olleetkaan ihan samantasoisia juttuja kuin sinun, mutta joka tapauksessa.
Lisäksi vielä sanotaan tähän, että kyllä ne ennemmin tai myöhemmin luultavasti paljastuu ne viestittelyt, jos esimerkiksi riiteelette kuukausia myöhemmin ja suutuspäissäsi otat asian esiin ja siitähän naiset jaksavat sitten jauhaa sitten vielä monia riitoja myöhemminkin, vaikka eivät sinällään liittyisi riitaan mitenkään.
Toivottavasti näin ei käy, sillä itselleni kävi näin ja siitähän se paskamyrsky sitten alkoikin.

 

[Jackie Moon]

Mun mielestäni toisen ihmisen henkilökohtaisten kirjeiden/tekstareiden/emailien/some-päivitysten lukeminen toisen tietämättä, ilman lupaa on yksi alhaisimmista asioista, joita voi tehdä. Oksettava ja halveksuttava teko, johon en voisi kuvitella missään tilanteessa alentuvani.

Ymmärrän toisaalta tuon pointin, mutta toisaalta en. Joo siinä on periaatteensa yms, mutta mitään salattavaahan ei kunnollisessa parisuhteessa pitäisi olla. Mua ei ainakaan voisi vähempää haitata, jos seurustellessani eukko lukisi mun tekstareita yms. Toki jos siellä on jotain mitä häneltä haluan piilotella niin siitä narahtaminen harmittaisi, mutta silloin se ei olisikaan kunnollinen parisuhde. Jos luottamuksellisista syistä haluaa jotain tutkiskella jotain niin go for it. Mutta jos siellä on viestejä vaikka tytön ja hänen vanhempiensa kanssa, jne, niin sen näkisin pahempana "rikkomuksena". Ja en lukisi myöskään plikan ja hänen kavereiden välisiä viestejä, vaan katsoisin sieltä jotain jätkien nimiä mitkä ei ole itselle tuttuja ja niitä sitten vilkaisisin. Aika ristiriitaista joo.

Kaksi kertaa olen moiseen puuhaan syyllistynyt. Ensimmäinen on kuin suoraan Nurmos_888:n tarinasta, aina intistä lähtien, mutta silloin rehellisesti vahingossa törmäsin kirjeeseen mitä hän oli ystävälleen kirjoittanut. Ei ollut kuoressa. Luin sen läpi ja vetelin siitä omat johtopäätökseni. Siinä meni sitten luottamus toiseen, mutta idioottina jäin suhteeseen silti pariksi vuodeksi. Olisi pitänyt vain heti lähteä lätkimään. Avoliitto muuttui kämppikseilyksi (ainakin omassa päässäni) ja lopulta kuivui sitten kokoon aivan täysin. Eroa halutessani hän uhkaili itsarilla ja sitten muutuinkin tahallani etäiseksi ja "turhaksi" että hän haluaisi eron. Jokunen kk myöhemmin hän sitten ehdotti asiaa ja minä tuuletin sisimmässäni samalla kun nyökkäilin että juu, ehkä se on parasta.

Toinen oli jonkun kk:n kestänyt "hengailu" erään tyttösen kanssa. Ei oikein tiedetty että seurusteltiinko vai ei. Joskus sitten baarista tultaessa hän sammui sillä aikaa kun olin tupakilla ja Nikke Knatterton iski. Työkaverinsa kanssa oli pitänyt jotain peliä jonkun aikaa. Herätin hänet ja kerroin mitä tein/luin, tilasin taksin ja lähdin meneen. Itkien tuli perässä pihalle asti yö-kuteissaan ja repi hihasta etten lähtisi, kyllä oli taksikuski ihmeissään. Takaisin hänen luokse en enää ikinä mennyt. Jälkikäteen ajateltuna toimintani säästi minut ties kuinka pahoilta sydänsuruilta. Kaduttaako puhelimen näppäily? Ei tippaakaan.

Toki mielipiteeseeni saattaa vaikuttaa sekin että olen ollut molemmilla kerroilla ns. oikeassa, eli jotain väärää likka on puuhaillut. Voisihan siitä melkoset morkkikset iskeä, jos ei mitään löytyisikään.

 

[Infamous]

Toinen oli jonkun kk:n kestänyt "hengailu" erään tyttösen kanssa. Ei oikein tiedetty että seurusteltiinko vai ei. Joskus sitten baarista tultaessa hän sammui sillä aikaa kun olin tupakilla ja Nikke Knatterton iski. Työkaverinsa kanssa oli pitänyt jotain peliä jonkun aikaa. Herätin hänet ja kerroin mitä tein/luin, tilasin taksin ja lähdin meneen. Itkien tuli perässä pihalle asti yö-kuteissaan ja repi hihasta etten lähtisi, kyllä oli taksikuski ihmeissään. Takaisin hänen luokse en enää ikinä mennyt. Jälkikäteen ajateltuna toimintani säästi minut ties kuinka pahoilta sydänsuruilta. Kaduttaako puhelimen näppäily? Ei tippaakaan.

Siis... lähdit lukemaan kuukauden kuvioissa olleen "hengailu"-kumppanin tekstiviestejä, ja vieläpä vedit herneen nenääsi? Sinulla on mustasukkaisuusongelma. Pidemmässä ja jo vakiintuneessa suhteessa voin jotenkuten ymmärtää näkökulman, että "mun viestit on sun viestejä", mutta tuollainen käytös ei ole millään tavalla hyväksyttävää.

 

[Prof. Puck]

Samaa mieltä. Meikäläisessä on paljon vikoja, mutta tässä asiassa mulla on ihan selkärangassa se, että toisten viestejä ei tsekkailla. En tykkää edes siitä, kun vaimo sanoo, että mee katsomaan mun meilistä, kun kysyn esimerkiksi jonkun yhteisen tutun numeroa...

Olen samaa mieltä periaatteellisella tasolla. Kerran olen ollut uhrina, kun neitokaisen kiinnostus urkkimiseen oli herännyt koneelle mennessä ja huomatessaan s-postini (olin siis itse jättänyt s-postini sulkematta...), jonka otsikko oli hiukan ronskimpi. Hän pahastui kovasti normaalista miesten välisestä huulenheitosta, mitä hän piti liian karskina ja loukkaavana. Mainittakoon, että tämä vitsailu ei edes kohdistunut häneen, vaan siinä pohdittiin kaverini silloisia - sinänsä mielenkiintoisia - naiskiemuroita. Itse asiassa tilanne päätyi loppujen lopuksi hyvin, sillä se oli yksi iso askel, että tajusin kuinka tärkeää olla täysin oma itsensä ilman asioiden tai puheen siloittelua. Ei siitä ainakaan mulle mitään kaunaa jäänyt häntä kohtaan, toisinpäin en ole aivan varma, heh!

Tuosta kokemuksesta huolimatta en ole kuitenkaan aivan ehdoton yksityisviestien kunnioittamisen suhteen. Itse saattaisin (en ole varma kun tästä ei ole onneksi kokemusta) syyllistyä tilaisuuden tullen tsekkaamaan toisen viestit, jos minulla olisi erittäin vahva ja perusteltu epäily esimerkiksi siitä, että naiseni pettäisi minua. Väärinhän se toki olisi, mutta sitten taas toisaalta olen sen verran itsekäs ihminen, etten haluaisi tuhlata myöskään omaa aikaani sekuntiakaan (vuodesta puhumattakaan...) parisuhteessa, joka olisi joka tapauksessa laakia vaille vainaa.

Toki asioilla on tapana paljastua ilman urkkimistakin ja siksipä minäkään en lähtisi aktiivisesti kaivamaan toisten yksityisviestejä epäilyksistäni huolimatta. Mutta esimerkiksi tuossa Nurmos_888 mainitsemassa tilanteessa, jossa kirjautuisin omalle koneelleni ja ruutuun lävähtäisi samalla naisen facebook viestihistoria, olisin saattanut itsekin syyllistyä tsekkaamaan mitä siellä oikein on, Siis jos minulla olisi vahva ja perusteltu syy epäillä kumppanini uskollisuutta. Itse asiassa monen monituista kertaa vaimokkeeni on käyttänyt mun läppäriä iltaisin tsekatakseen s-postinsa ja melkein yhtä kiusallisen useasti hänellä jää ikkuna sulkematta, vaikka tästä hänelle säännöllisesti räyhäänkin. En siis ole koskaan hänen viestejään lukenut, vaikka se onkin totta mitä Musta Nuoli kirjoitti; kuinka käsittämättömän nopeasti silmä ja aivot pystyvät havaitsemaan viestien otsikot ilman, että niitä varsinaisesti edes haluaa lukea.

Äsh, eipä tässä raapustuksessa ollut mitään järkeä, mutta vittumaisena kaverina postaan tän kuitenkin, kun ainakin 5 minuuttia tuli elämästäni tämän suotoksen punnertamiseen tuhlattua!

 

[Alamummo]

Ymmärrän toisaalta tuon pointin, mutta toisaalta en. Joo siinä on periaatteensa yms, mutta mitään salattavaahan ei kunnollisessa parisuhteessa pitäisi olla. Mua ei ainakaan voisi vähempää haitata, jos seurustellessani eukko lukisi mun tekstareita yms.

Nuohan ovat kaksi eri asiaa. Kyllä minunkin puolestani mun mieheni saisi lukea aivan vapaasti lähettämiäni ja vastaanottamiani viestejä, ei mulla mitään salattavaa ole. Pointti on se, että hän ei tee sitä, koska toisen viestejä ei lueta (eikä häntä taida paljon mun viestittelyni muiden kanssa kiinnostaakaan). Ihan yhtä vähän kuvittelen meneväni hänen puhelintaan tai läppäriään kaivelemaan.

Jos on jotain epäilyksiä ilmassa, niin ne pitää selvittää muulla tavalla kuin smyygaamalla toisen tekstareita tai sähköposteja ilman lupaa.

 

[sampio]

Mun mielestäni on aivan selvää, että toisen viestejä ei lueta. Voisin aivan hyvin antaa puhelimeni viestit tai s-postini luettavaksi, mutta ei kyllä tulisi mieleenikään alkaa lueskella vaimoni viestejä, ellei hän siihen erikseen kehota. Ehkä olen vain siitä onnellisessa asemassa, ettei mun tarvitse sen enempää epäillä mitään eikä vaimonikaan.

 

[Scissors]

Jaha, oma rakkaudenlaivani taisi seilata juuri jäävuoreen. Tytön kaverit olivat päättäneet vähän jauhaa minusta paskaa, ja kaikki meni vissii läpi suodattimesta tälle naiselle. Mitäpä tässä enään voi muuta kuin pyytää puolustuksen puheenvuoroa vai kannattaako?

Paskaa jauhoivat ihan oikeasti. Olemme puhuneet molemmat rehellisesti omasta elämästä ennen tätä juttua, joten mitään salattavaa ei ole. Miksi vitussa naisten kaverit tekee noin? Onko se kateus oikeasti noin paha?

Superböle jo tuossa ottikin kantaa siihen että kaverien suojeluvaisto on etenkin naisten keskuudessa aika hurja, itsekin sain kokea vastaavaa kuin sinä, silloin kun nykyisen naisen kanssa alettiin seurustella. Siellä oli mun selän takana sellaista läppää selitetty, että naisella vieläkin traumoja jostain mystisistä yksityiskohdista, joita se ei edes kehtaa minulle kertoa enää nykyisin. Ja tuolloin loukkaannuin sen verran, jotten edes lähtenyt tivaamaan tätä kaikista radikaaleinta juttua. Lyhykäisyydessään kaveriensa viesti oli kuitenkin ollut siinä meidän kuukauden tapailun jälkeen että "tuo on sellainen, joka oikeasti baareissa on aina eri naisen kanssa, mä tiedän, se on ollut jopa mun kaverin kanssa!" jnejne. Tai että "oltiin samassa koulussa, se on maannut varmaan jokaisen tytön kanssa jotka olivat sen kanssa samalla linjalla". Luonnollisesti nämä jutut eivät pitäneet paikkaansa, mutta hemmetinmoista epävarmuuden tunnetta loi naiseeni kyllä. Ja olen kertonut hänelle aikaisemmista naisistani sen verran mitä itse olen nähnyt tarpeelliseksi, ja jo silloin reaktio oli vähän sellainen alta kulmien porautuva tivaava katse. Muutenkin jos on edes vähän mustasukkaista sorttia niin näissä jutuissa pitää oman kokemukseni mukaan olla vähän sitä kuuluisaa pelisilmää.

Eivät nää paskanjauhamiset selän takana mitään kovin mukavia juttuja ole, ja nämä jos mitkä sopivat tuohon yleiseen "huoh, naiset"-ajatteluun, koska minun on kovin vaikea uskoa että miehet vastaavaa sortuisivat tekemään. Naisilla tuo ystävyyskin on jotenkin niin paljon monimutkaisempaa ja jollain tapaa vahvempaa (ainakin ulospäin), joten siellä varmasti pelätään välillä ihan tosissaankin että "tuo mies tulee ja vie ystäväni kaiken ajan tai jotain muuta vastaavaa". Paskanpuhuminen on kuitenkin mielestäni halvinta ja yököttävintä touhua mitä voi harjoittaa, varsinkin mustamaalatakseen toista, itselleen kohtalaisen tuntematonta henkilöä tämän selän takana. Oli tarkoitusperät sitten mitkä tahansa.

 

[Scissors]

Kyllä tytötkin puhuvat eri tavalla kavereilleen kuin poikaystävilleen. Kuten miehetkin. Kyllä minä voin kuvitella sanovani kaikenlaista kaverilleni hyvännäköisestä naisesta joka lähestyi minua baarissa, mutta luultavasti vähän eri sävyyn kertoisin siitä vaimolleni.

Edit. Ja lisätään nyt, että jos nainen sanoo kaverilleen haluavansa erota sinusta, ei se sitä välttämättä tarkoita.
Hän voi joko haluta katsoa mitä kaveri on siitä mieltä tai vaikka vain keskustella asiasta. Tai voihan hän tarkoittaa joka sanaa. Pähkinänkuoressa, älä mene lukemaan naisen viestejä kavereilleen.

Ensimmäinen vastaus tuohon Nurmos_888:n ongelmaan ja aivan hemmetin hyvin ollaan asioiden ytimessä. Tässä on melko hyvin kiteytetty se, miten erilaisista perspektiiveistä tulisi tarkastella tällaisia asioita ennen kuin repii ne kuuluisat pelihousut.

Nurmokselle ei voi kuin todeta että valitsit helvetin raskaan tien vilkuillessasi tuon keskustelun, ja pitämällä sisälläsi kaiken tuon kuran. En tiedä toimisinko itse vastaavalla tavalla, mutta oma naiseni joka tätä samaa on joskus tehnyt (ymmärsi tosin yhdellä kerralla monet asiat väärin kun ei osannut lukea miesten välistä kommentointia oikein) tulee kyllä kertomaan jos jotain sellaista näkyy jota hän ei olisi halunnut nähdä. Paradoksaalista, mutta käyn välillä viestikeskusteluja facebookissa tai puhelimella sellaisten naisten kanssa jotka ovat olleet joskus minusta kiinnostuneita tai minä heistä, mutta en lähde niitä varta vasten poistamaan, vaan useasti unohdan koko jutun.

Olen kai sitten huolimaton, mutta ajattelen asiaa jotenkin niin, että nämä asiat eivät kaada parisuhdettani ja osaan antaa täysin kunnollisen ja paikkaansapitävän selityksen jos näistäkin tarvitsee lähteä sotimaan. Yleensä kyllä totean naiselle, että olen vähän loukkaantunut että kokee tarvetta selvitellä toisen tietoliikennettä saadakseen varmuutta, mutta samalla pahoittelen jos sieltä jotain mieltä alentavaa löytyi. Olen siis jotenkin välinpitämätön, ja joo, harvoin jos koskaan mitään tuollaista Nurmoksen tyttöystävän jutun kaltaista kirjoittelen kenellekään. Jotenkin en vain osaa varoa näitä salapoliisitouhuja vaikka tiedän sisimmässäni että naiseni toisinaan sitä tekee. Olen myös varma siitä että hän luottaa minuun täysin, koska ei ole konkreettisesti joutunut ikinä todistamaan minun suunnaltani mitään epäpyhää, parisuhdettamme hajoittavaa tapahtumaketjua. Esimerkiksi nuo niinkin yksinkertaiset parisuhteemme alun paskanjauhannat, joista tuossa yllä olevassa viestissäni kirjoitin, voivat vaikuttaa siihen, että hän edelleen on itsestään epävarma. Vaikea on myös ymmärtää tuota epävarmuutta sen vuoksi, että on vetävin nainen ketä olen ikinä tapaillut, ja toisinaan hän melko hyvin itsekin tiedostaa hyvännäköisyytensä ja käyttää sitä hyväksi, mutta tietyn paikan tullen se käyttäytyy kuin olisi ebola-haalarilla lähestyttävä rumilus, siis itsetuntonsa osalta.

En muuten muista vähään aikaan tästä ketjusta keskustelua, jonka aikana olisi tipahdellut näin nopealla ajalla vastaavaa määrää vastauksia, ja useat ovat jopa erittäin hyviä ja asiallisia sellaisia. Way to go.

 

[Nurmos_888]

En odottanut mun viestin herättävän näin hyvää keskustelua tällä palstalla. Hyvää settiä kaikin puolin - vaikka paskaa onkin tullut niskaani, joka oli tosin odotettavissa ja sen olen ansainnut.

Palstaveljien näkemykset ovat avanneet mun silmät toden teolla. Naiseni keskustelut eivät välttämättä tarkoittaneet mitään, vaan mun tulee lopettaa asioiden turha spekulointi, ja uskoa siihen mitä naiseni sanoo ja tekee. Olen valinnut raskaan tien, joka mun on kuljettava yksin. Itsehän olen nämä ongelmat kaivanut esille. Olin äkkipikainen ja epätoivoinen ensimmäisessä viestissäni, eivätkä asiat ole oikeasti niin huonosti kuin annoin ymmärtää.

Muotoilin myös viestin sisällön huonosti, koska tämä viestittelyhomma ei ole se suurin ongelma, vaan meidän eriävät tulevaisuuden suunnitelmat. Naiseni haluaisi jäädä Helsinkiin opiskelemaan, vaikka yritinkin puhua hänet ympäri Turkuun muuttamisesta. Sama koulu löytyisi sieltä, mutta hän ei silti lämpeä ajatukselle vedoten tuohon sitoutumiskammoon. Sitten kun nostin pöydälle toisen vaihtoehdon, etäsuhteen, hän koki sen ahdistavaksi ja vaikeaksi, mikä tuntuu paradoksaaliselta, koska elämmehän me nytkin etäsuhteessa ja homma toimii hyvin, mun mielestä. Toki ensi kevät tulee olemaan vaikeampi kuin palvelusaikani, koska palaan työelämään ja hänellä on omat työnsä Helsingissä. Nyt vikkonloppuisin kerkeämme näkemään hyvin, koska hän opiskelee. Kuitenkaan hän ei selkeästi osaa päästää minusta irti, enkä minä todellakaan hänestä, vaan sovimme, että menemme päivä kerrallaan ja fiiliksen mukaan. Mutta onko siinä enää mitään järkeä, jos naiseni ei ole valmis jatkamaan tätä suhdetta tulevaisuudessa. Järki sanoo, että ei ole, mutta sydän sanoo aivan toista. Kaiketi minun on vain yritettävä saada hänet muuttamaan mielensä tai toivoa, että hän itse tekee oikean päätöksen.

 

[Jackie Moon]

Siis... lähdit lukemaan kuukauden kuvioissa olleen "hengailu"-kumppanin tekstiviestejä, ja vieläpä vedit herneen nenääsi? Sinulla on mustasukkaisuusongelma. Pidemmässä ja jo vakiintuneessa suhteessa voin jotenkuten ymmärtää näkökulman, että "mun viestit on sun viestejä", mutta tuollainen käytös ei ole millään tavalla hyväksyttävää.

Niin siis kyse ei ollut yhdestä kuukaudesta vaan muutamasta. Kesällä alkoi ja kesti seuraavan vuoden puolelle. Ja pyh, en mä mustasukkasuutta siihen saa kyllä yhdistettyä. En ikinä tivannut häneltä mitään tai rajoittanut menemisiä, jne. Kyllä se oli luottamuksen puute mikä vaivasi juttuamme, ainakin mun näkökulmasta. Lopulta tunne oli vaan niin häiritsevä että oli pakko tehdä asialle jotain. Ja onneksi tein.

 

[Musta Nuoli]

Kyllä se oli luottamuksen puute mikä vaivasi juttuamme, ainakin mun näkökulmasta. Lopulta tunne oli vaan niin häiritsevä että oli pakko tehdä asialle jotain. Ja onneksi tein.

Monesti tuollainen tunne osoittautuu tismalleen oikeaksi, jos sitä jatkuu pitkään ja se tuntuu häiritsevältä, joten itsesi kannalta teit lopulta oikein, vaikka se ei ns. eettisesti ehkä niin oikein ollut. Mutta parempihan se on saada totuus selville jos tuntuu, ettei kaikki ole oikein, koska sitten voi ainakin erota ajoissa ja olla haaskaamatta omaa elämäänsä.

Käyttäväthän monet ihmiset yksityisetsiviäkin selvittääkseen mitä se puoliso oikein puuhailee työmatkoilla, ns. kaveriporukoissa ja muualla, ja taitaapa joku houkutuslintupalvelukin toimia. Kuulostaa ehkä arveluttavalta pistää yksityisetsivä puolisoa varjostamaan, mutta jollen väärin muista, niin kuuleman mukaan suurin osa yksityisetsivien toimeksiannoista tuottaa hedelmää. Eli toisin sanoen jos puolisolla on ollut niin pitkään ja niin vahvana tunne siitä, että oma puoliso valehtelee eikä tähän voi luottaa, niin usein tämä tunne on täsmälleen oikeaan osunut.

Toki monesti voi syytös osua harhaankin, ja silloin on syytä katsoa peiliin ja miettiä, miksei luota puolisoonsa.

Nämä yllämainitut koskevat siis ns. normaaleita ihmisiä normaaleissa parisuhteissa, eivät mitään sairaalloisesta mustasukkaisuudesta ja muista henkisistä ongelmista kärsiviä ihmisiä, jotka tietysti epäilevät milloin mitäkin, ylireagoivat ja haluavat kontrolloida toista ihmistä täysin.

 

[Infamous]

Monesti tuollainen tunne osoittautuu tismalleen oikeaksi, jos sitä jatkuu pitkään ja se tuntuu häiritsevältä, joten itsesi kannalta teit lopulta oikein, vaikka se ei ns. eettisesti ehkä niin oikein ollut. Mutta parempihan se on saada totuus selville jos tuntuu, ettei kaikki ole oikein, koska sitten voi ainakin erota ajoissa ja olla haaskaamatta omaa elämäänsä.

Lähtökohtaisesti aikuiset ihmiset hoitavat tämäntyyppiset asiat puhumalla, ja jos keskustelu ei meinaa tuottaa hedelmää niin on syytä laittaa lusikat jakoon. Mikäli suhde on pelastettavissa, niin luulisi tuottavan. Tuollainen seläntakana kyräily (viestien lukeminen jne.) on jo itsessään yleensä viimeinen sinetti suhteelle, ainakin paljastuessaan. Puhun nyt lähinnä omalta kohdaltani, mutta uskoisin monen muunkin ajattelevan näin.

Niin siis kyse ei ollut yhdestä kuukaudesta vaan muutamasta. Kesällä alkoi ja kesti seuraavan vuoden puolelle. Ja pyh, en mä mustasukkasuutta siihen saa kyllä yhdistettyä. En ikinä tivannut häneltä mitään tai rajoittanut menemisiä, jne. Kyllä se oli luottamuksen puute mikä vaivasi juttuamme, ainakin mun näkökulmasta. Lopulta tunne oli vaan niin häiritsevä että oli pakko tehdä asialle jotain. Ja onneksi tein.

Viitaten edelliseen tekstinpätkääni, olitko puhunut likan kanssa asioista ennen kuin päätit ottaa oikeuden omiin käsiisi?