Naisasiat

[Musta Nuoli]

Mä vedin jo foliokypäräni päähän.

Hei, kyllähän ihmiset ovat hassuja eläimiä, mutta alitajunen tai tietoinen viestien jättäminen (tai mikä chatti nyt olikaan) luettavaksi on jo niin överiä ettei siihen kieroinkaan nainen pysty 99,9% todennäköisyydellä. Toki aina on se 0,1 prosenttia.

-Pidän siis foliokypäräni edelleen päässä-

Ota vain kypärä rohkeasti pois, tuollainen on yleisempää kuin uskotkaan. Nyt kun yksityiskohdat selvisivät, niin olen 80% varma, että tuo oli täysin tarkoituksellinen temppu, jolla haluttiin
a) testata poikaystävää jättämällä tämän luettavaksi tätä tekstiä ja katsoa, seuraako siitä keskustelua (ja jos seuraa, poikaystävää voi syyllistää "urkkimisesta", vaikka viesti rävähti silmille ja sitä oli mahdoton olla lukematta, kuten mitään muutakaan tekstiä joka paukahtaa silmille kun ruudun käynnistää)
b) herätellä poikaystävää jotenkin tai kostaa tälle joku todellinen tai kuviteltu mielipaha aiheuttamalla myös mielipahaa ja mahdollisesti mustasukkaisuutta
c) yrittää välittää ruudulle jätetyn keskustelun avulla poikaystävälle viesti, joka nainen ei pysty tai halua sanoa suoraan kasvokkain (viesti olisi siis jotain sellaista, että "meidän täytyy keskustella suhteestamme")
d) edellämainittujen kombinaatio.

Toki voi olla vain, että naisystävä on suorastaan rikollisen huolimaton kaiken tietoturvan ja oman yksityisyyden suojansa suhteen jättämällä oikeasti vahingossa kirjautumatta ulos kun on vieraalla koneella, vieläpä poikaystävän koneella kun juuri käyty keskustelu koskee nimenomaan poikaystävää. Mutta siinä saisi sitten olla hyvin huolimaton ja hyvin piittaamaton. Annetaan tälle kuitenkin mahdollisuudeksi yksi viidestä eli se 20%.

Ihan normimeininkiä se tuntuu olevan, että varsinkin nuoret naiset yrittävät peitellä omaa itsetunnon puutettaan ja itsevarmuutensa puutetta testaamalla poikaystäviä/puolisoitaan milloin mitenkin ja käyttämällä näiden mahdollista epäonnistumista tekosyynä omiin tempauksiinsa (tai suuttumiseen). Jos ei luota itseensä tai tietää tehneensä väärin, niin silloin ei todennäköisesti luota myöskään kumppaniinsa ja toivoisi tämänkin jotenkin mokaavan. Tällöin kumppanille olisi helpompi olla vihainen ja voisi ajatella, että oma moka ei ole niin paha moka, koska ei ole ainoa joka on mokannut.

 

[jallu48]

Haluiaisin kyllä kovasti tietää oliko tämä keskustelu sinusta siinä ruudulla kun avasit koneen, vai olikovatko puhelleet niitä näitä ja siinä mielenkiinnosta skrollailit ylöspäin? Itseäni suututtaisi vielä enemmän jos olisin sohvalla katsomassa telkkaria ja tyttöystävä kirjottelee keittiön pöydällä selkäni takana noita juttuja.
Enkä nyt syyttele mitenkään, sillä itsekin on tullut koettua molemmat puolet noista lukemisista, eikä kumpikaan puoli tuntunut kivalta, vaikka eivät olleetkaan ihan samantasoisia juttuja kuin sinun, mutta joka tapauksessa.
Lisäksi vielä sanotaan tähän, että kyllä ne ennemmin tai myöhemmin luultavasti paljastuu ne viestittelyt, jos esimerkiksi riiteelette kuukausia myöhemmin ja suutuspäissäsi otat asian esiin ja siitähän naiset jaksavat sitten jauhaa sitten vielä monia riitoja myöhemminkin, vaikka eivät sinällään liittyisi riitaan mitenkään.
Toivottavasti näin ei käy, sillä itselleni kävi näin ja siitähän se paskamyrsky sitten alkoikin.

 

[Jackie Moon]

Mun mielestäni toisen ihmisen henkilökohtaisten kirjeiden/tekstareiden/emailien/some-päivitysten lukeminen toisen tietämättä, ilman lupaa on yksi alhaisimmista asioista, joita voi tehdä. Oksettava ja halveksuttava teko, johon en voisi kuvitella missään tilanteessa alentuvani.

Ymmärrän toisaalta tuon pointin, mutta toisaalta en. Joo siinä on periaatteensa yms, mutta mitään salattavaahan ei kunnollisessa parisuhteessa pitäisi olla. Mua ei ainakaan voisi vähempää haitata, jos seurustellessani eukko lukisi mun tekstareita yms. Toki jos siellä on jotain mitä häneltä haluan piilotella niin siitä narahtaminen harmittaisi, mutta silloin se ei olisikaan kunnollinen parisuhde. Jos luottamuksellisista syistä haluaa jotain tutkiskella jotain niin go for it. Mutta jos siellä on viestejä vaikka tytön ja hänen vanhempiensa kanssa, jne, niin sen näkisin pahempana "rikkomuksena". Ja en lukisi myöskään plikan ja hänen kavereiden välisiä viestejä, vaan katsoisin sieltä jotain jätkien nimiä mitkä ei ole itselle tuttuja ja niitä sitten vilkaisisin. Aika ristiriitaista joo.

Kaksi kertaa olen moiseen puuhaan syyllistynyt. Ensimmäinen on kuin suoraan Nurmos_888:n tarinasta, aina intistä lähtien, mutta silloin rehellisesti vahingossa törmäsin kirjeeseen mitä hän oli ystävälleen kirjoittanut. Ei ollut kuoressa. Luin sen läpi ja vetelin siitä omat johtopäätökseni. Siinä meni sitten luottamus toiseen, mutta idioottina jäin suhteeseen silti pariksi vuodeksi. Olisi pitänyt vain heti lähteä lätkimään. Avoliitto muuttui kämppikseilyksi (ainakin omassa päässäni) ja lopulta kuivui sitten kokoon aivan täysin. Eroa halutessani hän uhkaili itsarilla ja sitten muutuinkin tahallani etäiseksi ja "turhaksi" että hän haluaisi eron. Jokunen kk myöhemmin hän sitten ehdotti asiaa ja minä tuuletin sisimmässäni samalla kun nyökkäilin että juu, ehkä se on parasta.

Toinen oli jonkun kk:n kestänyt "hengailu" erään tyttösen kanssa. Ei oikein tiedetty että seurusteltiinko vai ei. Joskus sitten baarista tultaessa hän sammui sillä aikaa kun olin tupakilla ja Nikke Knatterton iski. Työkaverinsa kanssa oli pitänyt jotain peliä jonkun aikaa. Herätin hänet ja kerroin mitä tein/luin, tilasin taksin ja lähdin meneen. Itkien tuli perässä pihalle asti yö-kuteissaan ja repi hihasta etten lähtisi, kyllä oli taksikuski ihmeissään. Takaisin hänen luokse en enää ikinä mennyt. Jälkikäteen ajateltuna toimintani säästi minut ties kuinka pahoilta sydänsuruilta. Kaduttaako puhelimen näppäily? Ei tippaakaan.

Toki mielipiteeseeni saattaa vaikuttaa sekin että olen ollut molemmilla kerroilla ns. oikeassa, eli jotain väärää likka on puuhaillut. Voisihan siitä melkoset morkkikset iskeä, jos ei mitään löytyisikään.

 

[Infamous]

Toinen oli jonkun kk:n kestänyt "hengailu" erään tyttösen kanssa. Ei oikein tiedetty että seurusteltiinko vai ei. Joskus sitten baarista tultaessa hän sammui sillä aikaa kun olin tupakilla ja Nikke Knatterton iski. Työkaverinsa kanssa oli pitänyt jotain peliä jonkun aikaa. Herätin hänet ja kerroin mitä tein/luin, tilasin taksin ja lähdin meneen. Itkien tuli perässä pihalle asti yö-kuteissaan ja repi hihasta etten lähtisi, kyllä oli taksikuski ihmeissään. Takaisin hänen luokse en enää ikinä mennyt. Jälkikäteen ajateltuna toimintani säästi minut ties kuinka pahoilta sydänsuruilta. Kaduttaako puhelimen näppäily? Ei tippaakaan.

Siis... lähdit lukemaan kuukauden kuvioissa olleen "hengailu"-kumppanin tekstiviestejä, ja vieläpä vedit herneen nenääsi? Sinulla on mustasukkaisuusongelma. Pidemmässä ja jo vakiintuneessa suhteessa voin jotenkuten ymmärtää näkökulman, että "mun viestit on sun viestejä", mutta tuollainen käytös ei ole millään tavalla hyväksyttävää.

 

[Prof. Puck]

Samaa mieltä. Meikäläisessä on paljon vikoja, mutta tässä asiassa mulla on ihan selkärangassa se, että toisten viestejä ei tsekkailla. En tykkää edes siitä, kun vaimo sanoo, että mee katsomaan mun meilistä, kun kysyn esimerkiksi jonkun yhteisen tutun numeroa...

Olen samaa mieltä periaatteellisella tasolla. Kerran olen ollut uhrina, kun neitokaisen kiinnostus urkkimiseen oli herännyt koneelle mennessä ja huomatessaan s-postini (olin siis itse jättänyt s-postini sulkematta...), jonka otsikko oli hiukan ronskimpi. Hän pahastui kovasti normaalista miesten välisestä huulenheitosta, mitä hän piti liian karskina ja loukkaavana. Mainittakoon, että tämä vitsailu ei edes kohdistunut häneen, vaan siinä pohdittiin kaverini silloisia - sinänsä mielenkiintoisia - naiskiemuroita. Itse asiassa tilanne päätyi loppujen lopuksi hyvin, sillä se oli yksi iso askel, että tajusin kuinka tärkeää olla täysin oma itsensä ilman asioiden tai puheen siloittelua. Ei siitä ainakaan mulle mitään kaunaa jäänyt häntä kohtaan, toisinpäin en ole aivan varma, heh!

Tuosta kokemuksesta huolimatta en ole kuitenkaan aivan ehdoton yksityisviestien kunnioittamisen suhteen. Itse saattaisin (en ole varma kun tästä ei ole onneksi kokemusta) syyllistyä tilaisuuden tullen tsekkaamaan toisen viestit, jos minulla olisi erittäin vahva ja perusteltu epäily esimerkiksi siitä, että naiseni pettäisi minua. Väärinhän se toki olisi, mutta sitten taas toisaalta olen sen verran itsekäs ihminen, etten haluaisi tuhlata myöskään omaa aikaani sekuntiakaan (vuodesta puhumattakaan...) parisuhteessa, joka olisi joka tapauksessa laakia vaille vainaa.

Toki asioilla on tapana paljastua ilman urkkimistakin ja siksipä minäkään en lähtisi aktiivisesti kaivamaan toisten yksityisviestejä epäilyksistäni huolimatta. Mutta esimerkiksi tuossa Nurmos_888 mainitsemassa tilanteessa, jossa kirjautuisin omalle koneelleni ja ruutuun lävähtäisi samalla naisen facebook viestihistoria, olisin saattanut itsekin syyllistyä tsekkaamaan mitä siellä oikein on, Siis jos minulla olisi vahva ja perusteltu syy epäillä kumppanini uskollisuutta. Itse asiassa monen monituista kertaa vaimokkeeni on käyttänyt mun läppäriä iltaisin tsekatakseen s-postinsa ja melkein yhtä kiusallisen useasti hänellä jää ikkuna sulkematta, vaikka tästä hänelle säännöllisesti räyhäänkin. En siis ole koskaan hänen viestejään lukenut, vaikka se onkin totta mitä Musta Nuoli kirjoitti; kuinka käsittämättömän nopeasti silmä ja aivot pystyvät havaitsemaan viestien otsikot ilman, että niitä varsinaisesti edes haluaa lukea.

Äsh, eipä tässä raapustuksessa ollut mitään järkeä, mutta vittumaisena kaverina postaan tän kuitenkin, kun ainakin 5 minuuttia tuli elämästäni tämän suotoksen punnertamiseen tuhlattua!

 

[Alamummo]

Ymmärrän toisaalta tuon pointin, mutta toisaalta en. Joo siinä on periaatteensa yms, mutta mitään salattavaahan ei kunnollisessa parisuhteessa pitäisi olla. Mua ei ainakaan voisi vähempää haitata, jos seurustellessani eukko lukisi mun tekstareita yms.

Nuohan ovat kaksi eri asiaa. Kyllä minunkin puolestani mun mieheni saisi lukea aivan vapaasti lähettämiäni ja vastaanottamiani viestejä, ei mulla mitään salattavaa ole. Pointti on se, että hän ei tee sitä, koska toisen viestejä ei lueta (eikä häntä taida paljon mun viestittelyni muiden kanssa kiinnostaakaan). Ihan yhtä vähän kuvittelen meneväni hänen puhelintaan tai läppäriään kaivelemaan.

Jos on jotain epäilyksiä ilmassa, niin ne pitää selvittää muulla tavalla kuin smyygaamalla toisen tekstareita tai sähköposteja ilman lupaa.

 

[sampio]

Mun mielestäni on aivan selvää, että toisen viestejä ei lueta. Voisin aivan hyvin antaa puhelimeni viestit tai s-postini luettavaksi, mutta ei kyllä tulisi mieleenikään alkaa lueskella vaimoni viestejä, ellei hän siihen erikseen kehota. Ehkä olen vain siitä onnellisessa asemassa, ettei mun tarvitse sen enempää epäillä mitään eikä vaimonikaan.

 

[Scissors]

Jaha, oma rakkaudenlaivani taisi seilata juuri jäävuoreen. Tytön kaverit olivat päättäneet vähän jauhaa minusta paskaa, ja kaikki meni vissii läpi suodattimesta tälle naiselle. Mitäpä tässä enään voi muuta kuin pyytää puolustuksen puheenvuoroa vai kannattaako?

Paskaa jauhoivat ihan oikeasti. Olemme puhuneet molemmat rehellisesti omasta elämästä ennen tätä juttua, joten mitään salattavaa ei ole. Miksi vitussa naisten kaverit tekee noin? Onko se kateus oikeasti noin paha?

Superböle jo tuossa ottikin kantaa siihen että kaverien suojeluvaisto on etenkin naisten keskuudessa aika hurja, itsekin sain kokea vastaavaa kuin sinä, silloin kun nykyisen naisen kanssa alettiin seurustella. Siellä oli mun selän takana sellaista läppää selitetty, että naisella vieläkin traumoja jostain mystisistä yksityiskohdista, joita se ei edes kehtaa minulle kertoa enää nykyisin. Ja tuolloin loukkaannuin sen verran, jotten edes lähtenyt tivaamaan tätä kaikista radikaaleinta juttua. Lyhykäisyydessään kaveriensa viesti oli kuitenkin ollut siinä meidän kuukauden tapailun jälkeen että "tuo on sellainen, joka oikeasti baareissa on aina eri naisen kanssa, mä tiedän, se on ollut jopa mun kaverin kanssa!" jnejne. Tai että "oltiin samassa koulussa, se on maannut varmaan jokaisen tytön kanssa jotka olivat sen kanssa samalla linjalla". Luonnollisesti nämä jutut eivät pitäneet paikkaansa, mutta hemmetinmoista epävarmuuden tunnetta loi naiseeni kyllä. Ja olen kertonut hänelle aikaisemmista naisistani sen verran mitä itse olen nähnyt tarpeelliseksi, ja jo silloin reaktio oli vähän sellainen alta kulmien porautuva tivaava katse. Muutenkin jos on edes vähän mustasukkaista sorttia niin näissä jutuissa pitää oman kokemukseni mukaan olla vähän sitä kuuluisaa pelisilmää.

Eivät nää paskanjauhamiset selän takana mitään kovin mukavia juttuja ole, ja nämä jos mitkä sopivat tuohon yleiseen "huoh, naiset"-ajatteluun, koska minun on kovin vaikea uskoa että miehet vastaavaa sortuisivat tekemään. Naisilla tuo ystävyyskin on jotenkin niin paljon monimutkaisempaa ja jollain tapaa vahvempaa (ainakin ulospäin), joten siellä varmasti pelätään välillä ihan tosissaankin että "tuo mies tulee ja vie ystäväni kaiken ajan tai jotain muuta vastaavaa". Paskanpuhuminen on kuitenkin mielestäni halvinta ja yököttävintä touhua mitä voi harjoittaa, varsinkin mustamaalatakseen toista, itselleen kohtalaisen tuntematonta henkilöä tämän selän takana. Oli tarkoitusperät sitten mitkä tahansa.

 

[Scissors]

Kyllä tytötkin puhuvat eri tavalla kavereilleen kuin poikaystävilleen. Kuten miehetkin. Kyllä minä voin kuvitella sanovani kaikenlaista kaverilleni hyvännäköisestä naisesta joka lähestyi minua baarissa, mutta luultavasti vähän eri sävyyn kertoisin siitä vaimolleni.

Edit. Ja lisätään nyt, että jos nainen sanoo kaverilleen haluavansa erota sinusta, ei se sitä välttämättä tarkoita.
Hän voi joko haluta katsoa mitä kaveri on siitä mieltä tai vaikka vain keskustella asiasta. Tai voihan hän tarkoittaa joka sanaa. Pähkinänkuoressa, älä mene lukemaan naisen viestejä kavereilleen.

Ensimmäinen vastaus tuohon Nurmos_888:n ongelmaan ja aivan hemmetin hyvin ollaan asioiden ytimessä. Tässä on melko hyvin kiteytetty se, miten erilaisista perspektiiveistä tulisi tarkastella tällaisia asioita ennen kuin repii ne kuuluisat pelihousut.

Nurmokselle ei voi kuin todeta että valitsit helvetin raskaan tien vilkuillessasi tuon keskustelun, ja pitämällä sisälläsi kaiken tuon kuran. En tiedä toimisinko itse vastaavalla tavalla, mutta oma naiseni joka tätä samaa on joskus tehnyt (ymmärsi tosin yhdellä kerralla monet asiat väärin kun ei osannut lukea miesten välistä kommentointia oikein) tulee kyllä kertomaan jos jotain sellaista näkyy jota hän ei olisi halunnut nähdä. Paradoksaalista, mutta käyn välillä viestikeskusteluja facebookissa tai puhelimella sellaisten naisten kanssa jotka ovat olleet joskus minusta kiinnostuneita tai minä heistä, mutta en lähde niitä varta vasten poistamaan, vaan useasti unohdan koko jutun.

Olen kai sitten huolimaton, mutta ajattelen asiaa jotenkin niin, että nämä asiat eivät kaada parisuhdettani ja osaan antaa täysin kunnollisen ja paikkaansapitävän selityksen jos näistäkin tarvitsee lähteä sotimaan. Yleensä kyllä totean naiselle, että olen vähän loukkaantunut että kokee tarvetta selvitellä toisen tietoliikennettä saadakseen varmuutta, mutta samalla pahoittelen jos sieltä jotain mieltä alentavaa löytyi. Olen siis jotenkin välinpitämätön, ja joo, harvoin jos koskaan mitään tuollaista Nurmoksen tyttöystävän jutun kaltaista kirjoittelen kenellekään. Jotenkin en vain osaa varoa näitä salapoliisitouhuja vaikka tiedän sisimmässäni että naiseni toisinaan sitä tekee. Olen myös varma siitä että hän luottaa minuun täysin, koska ei ole konkreettisesti joutunut ikinä todistamaan minun suunnaltani mitään epäpyhää, parisuhdettamme hajoittavaa tapahtumaketjua. Esimerkiksi nuo niinkin yksinkertaiset parisuhteemme alun paskanjauhannat, joista tuossa yllä olevassa viestissäni kirjoitin, voivat vaikuttaa siihen, että hän edelleen on itsestään epävarma. Vaikea on myös ymmärtää tuota epävarmuutta sen vuoksi, että on vetävin nainen ketä olen ikinä tapaillut, ja toisinaan hän melko hyvin itsekin tiedostaa hyvännäköisyytensä ja käyttää sitä hyväksi, mutta tietyn paikan tullen se käyttäytyy kuin olisi ebola-haalarilla lähestyttävä rumilus, siis itsetuntonsa osalta.

En muuten muista vähään aikaan tästä ketjusta keskustelua, jonka aikana olisi tipahdellut näin nopealla ajalla vastaavaa määrää vastauksia, ja useat ovat jopa erittäin hyviä ja asiallisia sellaisia. Way to go.

 

[Nurmos_888]

En odottanut mun viestin herättävän näin hyvää keskustelua tällä palstalla. Hyvää settiä kaikin puolin - vaikka paskaa onkin tullut niskaani, joka oli tosin odotettavissa ja sen olen ansainnut.

Palstaveljien näkemykset ovat avanneet mun silmät toden teolla. Naiseni keskustelut eivät välttämättä tarkoittaneet mitään, vaan mun tulee lopettaa asioiden turha spekulointi, ja uskoa siihen mitä naiseni sanoo ja tekee. Olen valinnut raskaan tien, joka mun on kuljettava yksin. Itsehän olen nämä ongelmat kaivanut esille. Olin äkkipikainen ja epätoivoinen ensimmäisessä viestissäni, eivätkä asiat ole oikeasti niin huonosti kuin annoin ymmärtää.

Muotoilin myös viestin sisällön huonosti, koska tämä viestittelyhomma ei ole se suurin ongelma, vaan meidän eriävät tulevaisuuden suunnitelmat. Naiseni haluaisi jäädä Helsinkiin opiskelemaan, vaikka yritinkin puhua hänet ympäri Turkuun muuttamisesta. Sama koulu löytyisi sieltä, mutta hän ei silti lämpeä ajatukselle vedoten tuohon sitoutumiskammoon. Sitten kun nostin pöydälle toisen vaihtoehdon, etäsuhteen, hän koki sen ahdistavaksi ja vaikeaksi, mikä tuntuu paradoksaaliselta, koska elämmehän me nytkin etäsuhteessa ja homma toimii hyvin, mun mielestä. Toki ensi kevät tulee olemaan vaikeampi kuin palvelusaikani, koska palaan työelämään ja hänellä on omat työnsä Helsingissä. Nyt vikkonloppuisin kerkeämme näkemään hyvin, koska hän opiskelee. Kuitenkaan hän ei selkeästi osaa päästää minusta irti, enkä minä todellakaan hänestä, vaan sovimme, että menemme päivä kerrallaan ja fiiliksen mukaan. Mutta onko siinä enää mitään järkeä, jos naiseni ei ole valmis jatkamaan tätä suhdetta tulevaisuudessa. Järki sanoo, että ei ole, mutta sydän sanoo aivan toista. Kaiketi minun on vain yritettävä saada hänet muuttamaan mielensä tai toivoa, että hän itse tekee oikean päätöksen.

 

[Jackie Moon]

Siis... lähdit lukemaan kuukauden kuvioissa olleen "hengailu"-kumppanin tekstiviestejä, ja vieläpä vedit herneen nenääsi? Sinulla on mustasukkaisuusongelma. Pidemmässä ja jo vakiintuneessa suhteessa voin jotenkuten ymmärtää näkökulman, että "mun viestit on sun viestejä", mutta tuollainen käytös ei ole millään tavalla hyväksyttävää.

Niin siis kyse ei ollut yhdestä kuukaudesta vaan muutamasta. Kesällä alkoi ja kesti seuraavan vuoden puolelle. Ja pyh, en mä mustasukkasuutta siihen saa kyllä yhdistettyä. En ikinä tivannut häneltä mitään tai rajoittanut menemisiä, jne. Kyllä se oli luottamuksen puute mikä vaivasi juttuamme, ainakin mun näkökulmasta. Lopulta tunne oli vaan niin häiritsevä että oli pakko tehdä asialle jotain. Ja onneksi tein.

 

[Musta Nuoli]

Kyllä se oli luottamuksen puute mikä vaivasi juttuamme, ainakin mun näkökulmasta. Lopulta tunne oli vaan niin häiritsevä että oli pakko tehdä asialle jotain. Ja onneksi tein.

Monesti tuollainen tunne osoittautuu tismalleen oikeaksi, jos sitä jatkuu pitkään ja se tuntuu häiritsevältä, joten itsesi kannalta teit lopulta oikein, vaikka se ei ns. eettisesti ehkä niin oikein ollut. Mutta parempihan se on saada totuus selville jos tuntuu, ettei kaikki ole oikein, koska sitten voi ainakin erota ajoissa ja olla haaskaamatta omaa elämäänsä.

Käyttäväthän monet ihmiset yksityisetsiviäkin selvittääkseen mitä se puoliso oikein puuhailee työmatkoilla, ns. kaveriporukoissa ja muualla, ja taitaapa joku houkutuslintupalvelukin toimia. Kuulostaa ehkä arveluttavalta pistää yksityisetsivä puolisoa varjostamaan, mutta jollen väärin muista, niin kuuleman mukaan suurin osa yksityisetsivien toimeksiannoista tuottaa hedelmää. Eli toisin sanoen jos puolisolla on ollut niin pitkään ja niin vahvana tunne siitä, että oma puoliso valehtelee eikä tähän voi luottaa, niin usein tämä tunne on täsmälleen oikeaan osunut.

Toki monesti voi syytös osua harhaankin, ja silloin on syytä katsoa peiliin ja miettiä, miksei luota puolisoonsa.

Nämä yllämainitut koskevat siis ns. normaaleita ihmisiä normaaleissa parisuhteissa, eivät mitään sairaalloisesta mustasukkaisuudesta ja muista henkisistä ongelmista kärsiviä ihmisiä, jotka tietysti epäilevät milloin mitäkin, ylireagoivat ja haluavat kontrolloida toista ihmistä täysin.

 

[Infamous]

Monesti tuollainen tunne osoittautuu tismalleen oikeaksi, jos sitä jatkuu pitkään ja se tuntuu häiritsevältä, joten itsesi kannalta teit lopulta oikein, vaikka se ei ns. eettisesti ehkä niin oikein ollut. Mutta parempihan se on saada totuus selville jos tuntuu, ettei kaikki ole oikein, koska sitten voi ainakin erota ajoissa ja olla haaskaamatta omaa elämäänsä.

Lähtökohtaisesti aikuiset ihmiset hoitavat tämäntyyppiset asiat puhumalla, ja jos keskustelu ei meinaa tuottaa hedelmää niin on syytä laittaa lusikat jakoon. Mikäli suhde on pelastettavissa, niin luulisi tuottavan. Tuollainen seläntakana kyräily (viestien lukeminen jne.) on jo itsessään yleensä viimeinen sinetti suhteelle, ainakin paljastuessaan. Puhun nyt lähinnä omalta kohdaltani, mutta uskoisin monen muunkin ajattelevan näin.

Niin siis kyse ei ollut yhdestä kuukaudesta vaan muutamasta. Kesällä alkoi ja kesti seuraavan vuoden puolelle. Ja pyh, en mä mustasukkasuutta siihen saa kyllä yhdistettyä. En ikinä tivannut häneltä mitään tai rajoittanut menemisiä, jne. Kyllä se oli luottamuksen puute mikä vaivasi juttuamme, ainakin mun näkökulmasta. Lopulta tunne oli vaan niin häiritsevä että oli pakko tehdä asialle jotain. Ja onneksi tein.

Viitaten edelliseen tekstinpätkääni, olitko puhunut likan kanssa asioista ennen kuin päätit ottaa oikeuden omiin käsiisi?

 

[Jackie Moon]

Monesti tuollainen tunne osoittautuu tismalleen oikeaksi, jos sitä jatkuu pitkään ja se tuntuu häiritsevältä, joten itsesi kannalta teit lopulta oikein, vaikka se ei ns. eettisesti ehkä niin oikein ollut. Mutta parempihan se on saada totuus selville jos tuntuu, ettei kaikki ole oikein, koska sitten voi ainakin erota ajoissa ja olla haaskaamatta omaa elämäänsä.

Toki monesti voi syytös osua harhaankin, ja silloin on syytä katsoa peiliin ja miettiä, miksei luota puolisoonsa.

Nämä yllämainitut koskevat siis ns. normaaleita ihmisiä normaaleissa parisuhteissa, eivät mitään sairaalloisesta mustasukkaisuudesta ja muista henkisistä ongelmista kärsiviä ihmisiä, jotka tietysti epäilevät milloin mitäkin, ylireagoivat ja haluavat kontrolloida toista ihmistä täysin.

Juuri näin. Ajattelen asiasta täysin samallalailla ja tuossa ne tärkeimmät pointit onkin. Ja onneksi en ole ollut väärässä, siinä todellakin olisi syytä katsoa peiliin.

Viitaten edelliseen tekstinpätkääni, olitko puhunut likan kanssa asioista ennen kuin päätit ottaa oikeuden omiin käsiisi?

Muistaakseni kaksi kertaa ja se jälkimmäinen oli juuri ks. iltana. Tietysti ensiksi seurailen ja mietin asioita ja jos päädyn siihen että nyt on Fifi on mullissa niin teen asialle jotain. Olkoon se tapa sitten oikein tai väärin. Sen verran pitää olla/minä ainakin olen itsekäs että menen sieltä missä aita on matalin ja otan asioista selvää. Pienellä "vääryydellä" voi säästää monia kuukausia tai jopa vuosia muutenkin lyhyestä elämästä.

 

[JypFabu]

Nämä yllämainitut koskevat siis ns. normaaleita ihmisiä normaaleissa parisuhteissa, eivät mitään sairaalloisesta mustasukkaisuudesta ja muista henkisistä ongelmista kärsiviä ihmisiä, jotka tietysti epäilevät milloin mitäkin, ylireagoivat ja haluavat kontrolloida toista ihmistä täysin.

Nuo yllämainitut jutu kertovat vain ja nimenomaan sairaalloisesta minäkuvasta ja itsetunto-ongelmista.

Vaikea ymmärtää, että jotkut on niin tonttuja, että pitää itsestään tehdä ehdointahdoin selkärangaton limanuljaska stalkkaamalla kumppaniaan tai kumppaninsa viesteilyä ja menemisiä. Yksinkertaisuudessaan homma menee niin, että mitään sen kummemmin lueskelematta tietää, luottaako kumppaniinsa vai ei, jos ei sitten kestä, eikä osaa käsitellä kaiherrustaan on paikka nostaa kytkintä kumppanin eduksi, kun ei eväitä suhteeseen löydy.

Jos parisuhteeseen ryhtyy, hyväksyy samalla sen, että missään ei ole luvattu sen onnistuvan, eikä mistään (edes kumppaninsa vahtimisella ja painostelemisella) ei myöskään ostaa ns. ikuisesti toimivaa nettiä.

Elämä nyt vaan sattuu olemaan sellaista, että matkan varrella itse muuttuu, kumppani muuttuu ja olosuhteetkin moneen kertaan, on aivan turhaa ja lapsellista mitään rakennelmia tulevan varalle päässään suunnitella ja myös aivan turhaa kantaa päässään harhakuvia "oikeasta" parisuhteen olemuksesta, pahottaa vaan mielensä ja hukkaa tasapainonsa, kun elämä ei menekään kuin elokuvissa.

Suurimpaan osaan täällä lukemistani parisuhdetilityksistä (hienoa, että voi jonnekin asioitansa jakaa) ydin ongelmaan löytyy itse tilittäjästä, eikä kumppanista tai molemmista (nuorena kun ei osaa, joutuu kantapään kautta maksumieheksi, oppirahat olen maksanut minäkin ja homma alkoi pelittää vasta siinä vaiheessa, kun älysin tutkiskella ja kehittää itseäni, kumppanien syyttelyn ja vikojen luettelemisen sijaan.) varsinkin, kun nuoret on kyseessä.

Eli neuvo niille, joilla on ongelmana kyky luottaa kumppaniinsa: jotta olet tarpeeksi kypsä suhteeseen käsittele luottamuspulasi itsesi kanssa ja jatka matkaa, muussa tapauksessa armahda kumppaniasi, kätesi toteuttaa toiveesi sanattakin, eikä lähde ilman sinua edes pettämään, match made in heaven siis.

 

[Jackie Moon]

Vaikea ymmärtää, että jotkut on niin tonttuja, että pitää itsestään tehdä ehdointahdoin selkärangaton limanuljaska stalkkaamalla kumppaniaan tai kumppaninsa viesteilyä ja menemisiä. Yksinkertaisuudessaan homma menee niin, että mitään sen kummemmin lueskelematta tietää, luottaako kumppaniinsa vai ei, jos ei sitten kestä, eikä osaa käsitellä kaiherrustaan on paikka nostaa kytkintä kumppanin eduksi, kun ei eväitä suhteeseen löydy.

Elämä nyt vaan sattuu olemaan sellaista, että matkan varrella itse muuttuu, kumppani muuttuu ja olosuhteetkin moneen kertaan, on aivan turhaa ja lapsellista mitään rakennelmia tulevan varalle päässään suunnitella ja myös aivan turhaa kantaa päässään harhakuvia "oikeasta" parisuhteen olemuksesta, pahottaa vaan mielensä ja hukkaa tasapainonsa, kun elämä ei menekään kuin elokuvissa.

Eli neuvo niille, joilla on ongelmana kyky luottaa kumppaniinsa: jotta olet tarpeeksi kypsä suhteeseen käsittele luottamuspulasi itsesi kanssa ja jatka matkaa, muussa tapauksessa armahda kumppaniasi, kätesi toteuttaa toiveesi sanattakin, eikä lähde ilman sinua edes pettämään, match made in heaven siis.

Heh, joku voisi kuvitella viestin sisällöstä että siellä ollaan joskus narahdettu ja kaiveleen on jäänyt...

Keskimmäisen virkkeen asenteella eläessä tekeekin varmasti kumppanistaan ikionnellisen ja antaa hänelle hänen toivomansa arvostetun ja tärkeän paikan parisuhteessa ja sen tuomassa tulevaisuudessa.

Eli neuvosi on siis se että, jos joku asia vaivaa niin luovuta. Älä tee mitään, oikeutettua tai vääräksi laskettavaa, parisuhteen eteen. Pistä kaikki itsesi piikkiin ja mieti asioita siltä kantilta. Sinun vikasihan se on, teki toinen mitä tahansa, koska olet niin saastainen paska että kehtaat epäillä toista ihmistä ja mahdollisesti vielä ihan aiheesta. Niin ja jos et halua epäilyksiesi aikana/jälkeen sokeasti uskoa kaikkea mitä korvaasi kerrotaan niin ala runkkaan. Ok.

 

[JypFabu]

Eli neuvosi on siis se että, jos joku asia vaivaa niin luovuta. Älä tee mitään, oikeutettua tai vääräksi laskettavaa, parisuhteen eteen. Pistä kaikki itsesi piikkiin ja mieti asioita siltä kantilta. Sinun vikasihan se on, teki toinen mitä tahansa, koska olet niin saastainen paska että kehtaat epäillä toista ihmistä ja mahdollisesti vielä ihan aiheesta. Niin ja jos et halua epäilyksiesi aikana/jälkeen sokeasti uskoa kaikkea mitä korvaasi kerrotaan niin ala runkkaan. Ok.

Neuvoni taisi kylläkin olla, että tartu siihen olemassa olevaan ongelmaan äläkä haihattele tyhjänpäiväisyyksiä. kuvaamassasi tilanteessa ongelma löytyy vain ja ainoastaan sieltä korvien välistä, yksikään neitonen ei tule uskollisemmaksi epäilemällä ja hänen henkilökohtaisia viestejään mustan epäilyn vallassa tsekkailemalla, voi käydä ennemminkin päinvastoin.

Mikään parisuhde ei satavarmaan toimi, jos lähtökohtaisesti mielen pohjalla pelkuruus pyörittää pahimpia uhkakuvia toisesta ihmisestä, sillon on yksinkertaisesti kyvytön toimivaan parisuhteeseen. kohtalo puuttuu myös parisuhteisiin monin tavoin, joskus osana on olla petettykin. Siitäkin selviää, jos ei jää itsesäälissään kieriskelemään ja suhteesta voi tulla jopa entistä parempi, eli ei se mikään maailman loppu ole, vaikka suhteen loppu siitä voi tullakin. Mutta jos koet epäilyksinesi olevasi niin viisas ja oikeassa, niin miksi helvetissä alun alkaenkaan kätesi paskaan työnsit? Viisas jättää työntämättä ja viisaampi tietää, että kun katsoo kortit tulos voi olla mitä vain.

Edelleen, kannattaa ensin tutkiskella onko se oma pää kykenevä lähtemään mihinkään suhteeseen, tiedostamalla oman tilansa säästää toista ja itseään paljolta turhalta paskalta, kätensä kanssa pärjää noillakin eväillä sotkematta mielenrauhaansa turhanpäiten.

 

[Jackie Moon]

Neuvoni taisi kylläkin olla, että tartu siihen olemassa olevaan ongelmaan äläkä haihattele tyhjänpäiväisyyksiä. kuvaamassasi tilanteessa ongelma löytyy vain ja ainoastaan sieltä korvien välistä, yksikään neitonen ei tule uskollisemmaksi epäilemällä ja hänen henkilökohtaisia viestejään mustan epäilyn vallassa tsekkailemalla, voi käydä ennemminkin päinvastoin.

Mikään parisuhde ei satavarmaan toimi, jos lähtökohtaisesti mielen pohjalla pelkuruus pyörittää pahimpia uhkakuvia toisesta ihmisestä, sillon on yksinkertaisesti kyvytön toimivaan parisuhteeseen. kohtalo puuttuu myös parisuhteisiin monin tavoin, joskus osana on olla petettykin. Siitäkin selviää, jos ei jää itsesäälissään kieriskelemään ja suhteesta voi tulla jopa entistä parempi, eli ei se mikään maailman loppu ole, vaikka suhteen loppu siitä voi tullakin. Mutta jos koet epäilyksinesi olevasi niin viisas ja oikeassa, niin miksi helvetissä alun alkaenkaan kätesi paskaan työnsit? Viisas jättää työntämättä ja viisaampi tietää, että kun katsoo kortit tulos voi olla mitä vain.

Ok, puhumme siis eri asioista. Minä puhun tilanteesta jossa jo tapaillaan/tunnetaan ja sitten herää epäilykset jostain, kun sinä taas puhut henkilöstä joka on jo valmiiksi ennen toisen tapaamistakaan mustasukkainen ja epäileväinen.

Ja ei kai kukaan nyt toista koita muuttaa sillä että saa jotain epäilyttävää selville. Siinähän hakee vain sitä vahvistusta päätökselle lopettaa koko homma.

No ei kai kukaan järkevä nyt meinaakaan mitään suhteeseen viittaavaa jonkun tytön kanssa jonka tietää olevan epäluotettava. Miten siis joku voisi olla niin (ajoissa) viisas että osaisi moisen välttää? Mutta tässäkin puhumme jo mainitsemallani tavalla eri tilanteista. Minun esimerkissäni toinen tunnetaan ja ajan myötä alkaa palaneen käry haisemaan, kun taas sinun tekstissäsi horon elkeet paljastuu ekalla tapaamisella.

 

[JypFabu]

Ok, puhumme siis eri asioista.

No ei kai kukaan järkevä nyt meinaakaan mitään suhteeseen viittaavaa jonkun tytön kanssa jonka tietää olevan epäluotettava. Miten siis joku voisi olla niin (ajoissa) viisas että osaisi moisen välttää? Mutta tässäkin puhumme jo mainitsemallani tavalla eri tilanteista. Minun esimerkissäni toinen tunnetaan ja ajan myötä alkaa palaneen käry haisemaan, kun taas sinun tekstissäsi horon elkeet paljastuu ekalla tapaamisella.

Puhumme ja emme puhu. Asia on niin, että jos pää on kunnossa jo suhteen alkaessa ei tarvitse turhaan pohtia toisen mahdollisia salaisia juoksuja, jos niitä tulee, ne paljastuu ilman kaiveluakin.

Minäpä väitän, että käryt moisessa suhteessa on alkaneet jo ennen palaneen käryjä, ne on kohdalla sitten viimeisenä seinänä, johon pysähtyy, koska jonkun asian on muututtava, jos meinaa jonkun asian jatkuvan.

Tuosta horottelusta, ihmisiä on niin monenlaisia, että oleellista ennen suhteisiin ryhtymistä on tuntea oma itsensä, se yleensä jo kaventaa mahdollisten sopivien kumppanien määrää helpottamaan valintaa. Sitten jos niin ikävästi käy, että hakukaavaketta tyrkyttäessä rakastuukin johonkin ohikulkevaan ns. retaleeseen, jolle kaavaketta ei muutoin tarjoaisi edes ifin tyrmässä samassa sellissä, päätyy tilanteeseen, jossa on kyettävä käsittelemään tunne-elämäänsä mukavuusalueensa ulkopuolella. Tästäkin selviää, jos itsetunto ja minäkuva on kohdallaan ja tahtoa on riittävästi.

Maailma, eikä elämä jämähdä paikoilleen kun se kumppani löytyy ja hynttyyt lyödään yhteen, Siksi tarpeeton tonkiminen on pelkkää ajan hukkaa, elämä vie minne vie, vaikka kuinka tavailisit kumppanin päiväkirjoja. Voi olla että lankeaa ja voi olla, että päädyt omaishoitajaksi, turha niitä on pelätä edeltäkäsin, asiat kohdataan, kun ne tulee eteen, ei sinun päällesi ajava rattijuoppokaan anna aikaa sopeutua tulevaan, eikä siihen sopeutua voisikaan, ennenkuin on pakko.

Niinpä oikeastaan ainoa mikä on todella sinun hallittavissasi olet sinä itse. Sitä työstämällä ihmissuhteetkin toimii paremmin. Olettaisin, että itsensä ja maailman kanssa sinut olevalla ihmisellä tsaanssi parisuhteen kaikinpuoliselle toimimiselle on luokkaa parempi, mutta jos nyt kumppani nyt kuitenkin kokee tarvetta ulkomulkullisiin suhteisiin, osaa siitä hollillaan oleva pää luovia itsensä eteenpäin paremmin kuin jäädä stalkkeriksi tai wertheriksi elämänpoimuun räytymään.

Ennenkaikkea, on aivan turhaa pelosta vapisten ja epäluulkoisena yrittää varmistella ettei katastrofia tule, tai odottaa sen tulevan kumminkin. Mitään ei näin voi muuttaa, tai edes paremmaksi tehdä. Erostakin kärsit tasan yhtä paljon, tuli se sitten yllätyksenä tai "aavistelitko" jo monta viikkoa sitten.

 

[Klassinen sentteri]

Tuossa edellä kerroin omasta ongelmasta ja tulos oli, että orastava suhde on ohi. Nainen sanoi, että noiden paska puheiden jälkeen lienee sanomattakin selvää jotta juttu on ohi. No, ei muuta ku verkot vesille taas. Kyllähän tämä vituttaa, mutta ehkä se nainen oli sitten vääränlainen lopulta jos kerta suhde kaatuu perättömiin paska puheisiin. PS. Naisten kaverit on perseestä.

 

[pakki3000]

Puhumme ja emme puhu. Asia on niin, että jos pää on kunnossa jo suhteen alkaessa ei tarvitse turhaan pohtia toisen mahdollisia salaisia juoksuja, jos niitä tulee, ne paljastuu ilman kaiveluakin.

Minäpä väitän, että käryt moisessa suhteessa on alkaneet jo ennen palaneen käryjä, ne on kohdalla sitten viimeisenä seinänä, johon pysähtyy, koska jonkun asian on muututtava, jos meinaa jonkun asian jatkuvan.

Tuosta horottelusta, ihmisiä on niin monenlaisia, että oleellista ennen suhteisiin ryhtymistä on tuntea oma itsensä, se yleensä jo kaventaa mahdollisten sopivien kumppanien määrää helpottamaan valintaa. Sitten jos niin ikävästi käy, että hakukaavaketta tyrkyttäessä rakastuukin johonkin ohikulkevaan ns. retaleeseen, jolle kaavaketta ei muutoin tarjoaisi edes ifin tyrmässä samassa sellissä, päätyy tilanteeseen, jossa on kyettävä käsittelemään tunne-elämäänsä mukavuusalueensa ulkopuolella. Tästäkin selviää, jos itsetunto ja minäkuva on kohdallaan ja tahtoa on riittävästi.

Maailma, eikä elämä jämähdä paikoilleen kun se kumppani löytyy ja hynttyyt lyödään yhteen, Siksi tarpeeton tonkiminen on pelkkää ajan hukkaa, elämä vie minne vie, vaikka kuinka tavailisit kumppanin päiväkirjoja. Voi olla että lankeaa ja voi olla, että päädyt omaishoitajaksi, turha niitä on pelätä edeltäkäsin, asiat kohdataan, kun ne tulee eteen, ei sinun päällesi ajava rattijuoppokaan anna aikaa sopeutua tulevaan, eikä siihen sopeutua voisikaan, ennenkuin on pakko.

Niinpä oikeastaan ainoa mikä on todella sinun hallittavissasi olet sinä itse. Sitä työstämällä ihmissuhteetkin toimii paremmin. Olettaisin, että itsensä ja maailman kanssa sinut olevalla ihmisellä tsaanssi parisuhteen kaikinpuoliselle toimimiselle on luokkaa parempi, mutta jos nyt kumppani nyt kuitenkin kokee tarvetta ulkomulkullisiin suhteisiin, osaa siitä hollillaan oleva pää luovia itsensä eteenpäin paremmin kuin jäädä stalkkeriksi tai wertheriksi elämänpoimuun räytymään.

Ennenkaikkea, on aivan turhaa pelosta vapisten ja epäluulkoisena yrittää varmistella ettei katastrofia tule, tai odottaa sen tulevan kumminkin. Mitään ei näin voi muuttaa, tai edes paremmaksi tehdä. Erostakin kärsit tasan yhtä paljon, tuli se sitten yllätyksenä tai "aavistelitko" jo monta viikkoa sitten.

Sori nyt mutta onhan toi sun kirjoitus täyttä paskaa ja jeesustelua okein huolella. Muutenkin ihan älytöntä tekopyhyyttä havaittavissa oikein urakalla..onhan se elämä hienoa noin ajateltuna, mutta tervetuloa oikeaan maailmaan sitten jonakin päivänä..

 

[Musta Nuoli]

Tuossa edellä kerroin omasta ongelmasta ja tulos oli, että orastava suhde on ohi. Nainen sanoi, että noiden paska puheiden jälkeen lienee sanomattakin selvää jotta juttu on ohi. No, ei muuta ku verkot vesille taas. Kyllähän tämä vituttaa, mutta ehkä se nainen oli sitten vääränlainen lopulta jos kerta suhde kaatuu perättömiin paska puheisiin. PS. Naisten kaverit on perseestä.

Pahoittelut suhteen kaatumisesta mutta samalla myös onnittelut: jos suhde kaatuu naisen kaverien valheisiin eikä nainen alun perinkään luota sinuun sen vertaa, että kyseenalaistaisi näitä juttuja, niin suhde olisi kaatunut taatusti myöhemminkin. Parempi, että homma kaatui tässä vaiheessa kuin myöhemmin, jolloin se olisi luultavasti vituttanut vielä paljon enemmän. Sitä paitsi et olisi voinut koskaan olla varma naisesi kaveripiiristä ja siitä, miten sinua selän takana haukutaan ja miten selkäsi takana juonitellaan.

Tyttöjen välinen ystävyys on siitä jännä, että kaksi naista voi olla ystäviä, mutta kun tulee kolmas nainen ystäväpiiriin, niin naamatusten ollaan parasta kaveria, mutta kun joku kolmikosta poistuu tai puuttuu, niin kaksi muuta sitten jo juoruavatkin tästä ja puhuvat tästä yleensä pahaa. Jos taas mieskolmikko seuraa vaikka lätkää ja joku menee kuselle, niin kaksi muuta miestä eivät aloita pahansuopaa juoruilua kolmannesta miehestä vaan jatkavat lätkän seuraamista.

 

[Jackie Moon]

Erostakin kärsit tasan yhtä paljon, tuli se sitten yllätyksenä tai "aavistelitko" jo monta viikkoa sitten.

Jostain jutuistasi olen samaa mieltä ja joistain en. Ja osasta en tajunnut oikein mitään. Mutta tuosta lainauksesta olen kuitenkin täydellisen erimieltä. Jos se tulee yllätyksenä niin se on varmasti ihan mieletön pommi päin naamaria, mutta asiaa jo viikkoja haistelleena ks. ilmoituksesta voi tulla jopa vähän "hyvä" fiilis että vittu mähän tiäsin. Vahva aavistus kun on itseensä luottavalle yhtä kuin fakta, eli omassa päässä se ero on tapahtunut jo viikkoja sitten.

 

[Ck]

PS. Naisten kaverit on perseestä.

Tämä on allekirjoitettava. Sieltä löytyy se epäilijä, paskanpuhuja ja kateellinen sekä rivi muita apinoita. Tosin, hienoa, että kavereita on, mutta nämä suurisuut näkemättäkin voi antaa negatiivisen väritteen suhteelle joka sitten jäätyy sen ihmisen päähän jota tapailee.

 

[JypFabu]

Jos se tulee yllätyksenä niin se on varmasti ihan mieletön pommi päin naamaria, mutta asiaa jo viikkoja haistelleena ks. ilmoituksesta voi tulla jopa vähän "hyvä" fiilis että vittu mähän tiäsin. Vahva aavistus kun on itseensä luottavalle yhtä kuin fakta, eli omassa päässä se ero on tapahtunut jo viikkoja sitten.

Ihan oikeesti, jos sulla on aitoja tunteita tuota kyseistä yksilöä kohtaan, kuinka ihmeessä saatat ajatella, että "hähä, piti paikkansa, onneksi olin oikeassa"? Jos se ero on tapahtunut sun päässä jo viikkoja sitten, niin kuka kusettaa ja ketä ja miks? Yritätkö sä sanoa, että voit erota ihmisestä, josta jo viikkoja sitten olet henkisesti eronnut , vasta jos se on sua pettänyt? mitä helvettiä sä sitten teet, jos se perkele ei petäkään, jatkat suhdetta ja odottelet?

saman surun se tekee olipa olipa kyseessä ero tai läheisen kuolema, tuli se sitten yhtäkkiä tai pidemmän kaavan kautta, molemmat olen kokenut(siis eron puun takaa ja jo ennalta arvaten, niinkuin akillisen läheisen poismenon ja pitkän parantumattoman sairauden riuduttamana) ja molemmissa tapauksissa yhtä rankkaa se työstäminen oli, ei sille mitään voi.