Naisasiat

[JypFabu]

Sori nyt mutta onhan toi sun kirjoitus täyttä paskaa ja jeesustelua okein huolella. Muutenkin ihan älytöntä tekopyhyyttä havaittavissa oikein urakalla..onhan se elämä hienoa noin ajateltuna, mutta tervetuloa oikeaan maailmaan sitten jonakin päivänä..

laitappa sieltä sitten se tekopyhä ja jeesustelu osasto framille, niin tarkastellaan. Kyllä tätä elämää on tullu sen verran tallusteltua, että tässä vaiheessa jo tietää mikä on totta ja mikä kuvitelmaa. On tähän ikään jo sen verran yrityksiä ja erehdyksiä takana ja lopulta oivalluksiakin, että kehtaan seistä kirjottamani takana.

 

[Jackie Moon]

-Ihan oikeesti, jos sulla on aitoja tunteita tuota kyseistä yksilöä kohtaan, kuinka ihmeessä saatat ajatella, että "hähä, piti paikkansa, onneksi olin oikeassa"?

-Jos se ero on tapahtunut sun päässä jo viikkoja sitten, niin kuka kusettaa ja ketä ja miks?

-Yritätkö sä sanoa, että voit erota ihmisestä, josta jo viikkoja sitten olet henkisesti eronnut , vasta jos se on sua pettänyt?

-mitä helvettiä sä sitten teet, jos se perkele ei petäkään, jatkat suhdetta ja odottelet?

-Missä sanoin että onneksi olin oikeassa?

-Minä itseäni kun toivon että olisin väärässä. Vahva tunne on itselle usein kuin fakta, mutta kait se pieni toive aina jossain elää kun ei ole lähtenyt (fyysisesti) menemään. Ja hankala erittäin mahtavasta seksistä on luopua ihan niin vaan...

-En nyt välttämättä ihan tajunnut kysymystä, mutta haluan vastata että kyllä.

-Jatkan ja nauran itselleni, kai. En tiedä kun en ole ikinä ollut väärässä. Missään asiassa.

On tähän ikään jo sen verran yrityksiä ja erehdyksiä takana ja lopulta oivalluksiakin, että kehtaan seistä kirjottamani takana.

No tunnut seisovan joo. Tiedät ennalta mitkä asiat elämässä on totta ja mitkä kuvitelmaa. Ehkä kaikki eivät omaa uskomattoja kykyjäsi ja siksi hieman kummastelevat neuvojasi. Tai sitten:

onhan se elämä hienoa noin ajateltuna, mutta tervetuloa oikeaan maailmaan sitten jonakin päivänä..

 

[Vanhapuuma]

Onpahan aikamoista. Itse olen hyvin ymmärtäväisellä linjalla Nurmos_888:n toimintaa kohtaan. Mutta olen eri mieltä monen kanssa siitä, etteikö tuosta tulisi puhua. Lähtökohtana tulisi mielestäni olla, että jos parisuhteessa kaikki on kunnossa, myös facebookin tai sähköpostin tai tekstiviestit voi tsekata siten, että sieltä ei mitään järisyttävää löydy. Jos sieltä löytyy jotakin ikävää, itse en jättäisi asiaa kommentoimatta. Aivan turha surkutella ja pysytellä "moraalisesti ylpeänä" henkilönä, se on täyttä paskapuhetta ja ihmeellistä moraalista hapatusta, joka vain katkeroittaa turhaan mieltä. Jos se on laitonta, asia on erikseen.

Varsinaiseen kysymykseen vastaisin - kysymyksellä: kukapa meistä (miehet/naiset) ei olisi valitellut kaverilleen, kuinka joku upea ilmestys olisi sellainen, jonka kanssa voisi käydä möyhimässä, ja mitäköhän tästäkin suhteesta oikein tulee? Jos ei ole valitellut kaverilleen, uskoisin aika monen ainakin ajatuksen tasolla asiaa miettineen. Siinä ei ole mielestäni mitään kummallista, jokaisessa suhteessa tulee huonoja hetkiä ja epäilyksen aihioita, mutta sanojen tai ajatusten muuttuessa teoiksi ollaan vasta huonossa jamassa. Enkä tarkoita tällä pelkästään pettämistä, vaan myös arkipäiväisten asioiden hoitamista, välinpitämättömyyttä, riitelyn menemistä suoranaisiin henkilökohtaisuuksiin, loukkaamista ja kärjistetyimmässä tapauksessa väkivaltaa.

Minusta oli tyttöystävältäsi joko erittäin, erittäin ovela veto kertoa tästä miehestä sinulle vakuuttaakseen syyttömyyttään sitten jälkikäteen ("kerroinhan minä siitä"), tai sitten kertoi sen sinulle täysin vilpittömästi. Itse uskon jälkimmäiseen. Yleensä näissä tapauksissa toinen jättää sattumalti kertomatta juuri siitä tyypistä, johon oli vähän ihastunut pippaloissa tms.

Siispä. Itse ottaisin asian esille. Omakohtaisesti sanoisin tuossa tilanteessa: oma moraalinen ylpeyteni yleensä väistyy, sillä en jaksa kituutella asioita vaan haluan näyttää korttini ja avoimuus on kaikki kaikessa. Olen aina vihannut kaikenlaista parisuhdepelailua, sitä huopaamista ja soutamista, jotta nähtäisiin missä mennään. Se suoraan sanottuna vituttaa, ja siksi puhun asioista suoraan - ehkä miehenä epätyypilliseen tapaan. Tyttöystävä näyttäköön myös korttinsa, ja jos jättää niin sitten jättää, eipä ollut suhde sitten tarpeeksi vankalla pohjalla.

 

[Rod Weary]

Sori nyt mutta onhan toi sun kirjoitus täyttä paskaa ja jeesustelua okein huolella. Muutenkin ihan älytöntä tekopyhyyttä havaittavissa oikein urakalla..onhan se elämä hienoa noin ajateltuna, mutta tervetuloa oikeaan maailmaan sitten jonakin päivänä..

En ole kovin usein JypFabun kanssa yhtä mieltä monestakaan asiasta, mutta nyt löit kyllä kirveesi kiveen. Tuossa ei ollut mitään tekopyhää. Tiukkaa asiaa sen sijaan löytyi. Minusta todistustaakka on nyt kyllä sinulla, kliseistä ilmaisua käyttääkseni.

 

[JypFabu]

No tunnut seisovan joo. Tiedät ennalta mitkä asiat elämässä on totta ja mitkä kuvitelmaa. Ehkä kaikki eivät omaa uskomattoja kykyjäsi ja siksi hieman kummastelevat neuvojasi. Tai sitten:

Mielenkiintoisia analogioita tunnut vetelevän.

"ilmoituksesta voi tulla jopa vähän "hyvä" fiilis että vittu mähän tiäsin", olivat sanasi. Ehkä tuossa aste ero sitten on, mutta ei se mulle ainakaan järjellisenä avaudu.

Jos menetät luottamuksesi kumppaniisi tiedät kai sen menettäneesi ilman stalkkaustakin, oletan. Mun näkemys on, että hukkaat energioitasi aivan vääriin asioihin salapoliisileikeillä, kun oleellista olisi selvittää se oma nuppi ja oman nupin tuntemusten vaikutukset ja merkitykset siihen, onko itsellä eväitä pyrkiä suhteen jatkamiseen ja jos on, niin mitä siellä nupissa pitää tapahtua, että eteenpäinmeno suhteessa voi jatkua. Kumppanin pettäessä olet sitten taas uuden tilanteen edessä ja oma nuppi on taas selvitettävä sen asian merkityksen suhteen, voitko jatkaa, haluatko jatkaa, vai onko ruukku palasina ja ero edessä.

"Uskomattomat kykyni" sattuvat vain olemaan vahvaa elettyä empiriaa, sekä hyvässä, että pahassa, omalta puoleltani olen vain pyrkinyt tuomaan kokemuksen tuomia neuvoja, kun täällä moni nuori tuntuu aidosti pähkäilevän suhtautumisten ja valintojensa kanssa. Tämän papparaisen mielestä täällä vaan neuvot on välillä lähinnä hallantekoa niille, joille asia on akuutti ja kohdalla. Kaikki neuvotkin ja vinkitkin, niin minun kuin muidenkin kannattaa vastaanottajan suodattaa vielä siinä valossa, että jokainen suhde ja suhteen alku on uniikki, eikä ylimalkaista kummempaa voi kukaan täällä jakaa vaikka haluaisikin, hyvä on kuitenkin, että edes yleisen tason ajatuksia saa oman tilanteensa rakennuspuiksi.

Eli edelleen alleviivaten: en minä mitään ennalta tiedä, en ole meedio, mutta ei minun tarvitsekaan tietää, jos olen kykenevä kohtaamaan sen mitä elämä eteen tuo edeltäkäsin murehtimatta, kokemusta tämäkin, kyllä sitä sitten ehtii, kun on sen aika.

Mun on vuoro sitten esittää kummasteluni, jos ihminen ei kykene älyämään, että on hedelmällisempää kehittää itseään ja kykyjään kohdata elämää, kun vahtia kumppaniaan epäluuloisena paljastamisen toivossa.

Voisi jopa kiteytää näin, parisuhde on se nuotio, joka roihuaa kahden ihmisen välissä, se sammuu, jos kumpikin ei sitä ruoki, mutta, ihminen pystyy vastaamaan vain omasta tulen ruokkimisestaan, ei toisen. Niin se menee, ei ole rakettitiedettä, eikä vaadi uskomattomia kykyjä.

 

[Vanhapuuma]

Mun on vuoro sitten esittää kummasteluni, jos ihminen ei kykene älyämään, että on hedelmällisempää kehittää itseään ja kykyjään kohdata elämää, kun vahtia kumppaniaan epäluuloisena paljastamisen toivossa.

Itse asiassa, minä aluksi vähän ihmettelin JypFabun kirjoituksia, mutta tätä kautta ymmärrän, ehkä, mitä haetaan. Jos ymmärsin oikein, tarkoituksena on (kärjistän itse nyt hivenen) vain sanoa, että jos ei kykene luottamaan toiseen, parisuhde on jo valmiiksi pilalla? Siinä olen toki samaa mieltä.

Mutta toisaalta haluaisin huomauttaa, että luottamukseen vaikuttaa myös avoimuus. Kyse onkin ihannetilanteesta, jossa toiseen voi luottaa varauksetta, koska kyseinen henkilö antaa ilmi kaikissa toimissaan, että pelaa avoimilla korteilla. Joidenkin kohdalla tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jotkut eivät joko kykene tai halua "antautua" suhteelle totaalisesti. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, etteivätkö he haluaisi olla kyseissä parisuhteessa. He vain ovat sellaisia, kenties loppuelämänsä - ja silti haluavat parisuhteen.

Kyse ei ole rakettitieteestä, mutta kyse ei ole kuitenkaan kovin helposta asiasta, ja uskoisin suurimmalla osalla olevan sensorit, jotka kertovat karua tai kaunista kieltään siitä, missä kohdin suhteessa mennään. Näihin aistimuksiin kannattaa luottaa, sillä yleensä ne pitävät paikkansa. Toki puskista voi tulla monenlaisia asioita, mutta niille yleensä ei voi sitten tehdä mitään, joten niistä on jopa vähän turha puhua.

 

[JypFabu]

Mutta toisaalta haluaisin huomauttaa, että luottamukseen vaikuttaa myös avoimuus. Kyse onkin ihannetilanteesta, jossa toiseen voi luottaa varauksetta, koska kyseinen henkilö antaa ilmi kaikissa toimissaan, että pelaa avoimilla korteilla. Joidenkin kohdalla tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jotkut eivät joko kykene tai halua "antautua" suhteelle totaalisesti. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, etteivätkö he haluaisi olla kyseissä parisuhteessa. He vain ovat sellaisia, kenties loppuelämänsä - ja silti haluavat parisuhteen.

Oikein hyvä huomio ja paikkansapitävä. Asia on mielestäni niin, että siihen avoimuuteen voi faktisesti vaikuttaa vain omalta puoleltaan ja sitten arvioida omin käsityksin, onko toisen osapuolen kontribuutio suhteessa itselle riittävä ja mikä on oma joustonvara asian suhteen. Tämän saman asian yksi puoli on tapetilla varmaan jokaisen suhteen alkumetreiltä lähtien, makustelee, onko tämä nyt SE juttu ja syvemmälle edetessä väistämättä kohtaa aina uusia puolia toisesta, ja joka kerta niihin jollain tavoin täytyy osata suhtautua, puolin ja toisin.

Tämän vuoksi olen toitottanut niin kovin sitä, että se ainoa asia johon parisuhteessa voi konkreettisesti vaikuttaa ja jota kehittää, on se oma kuuppa ja sen kunto. Oikeastaan sitäkään ei voi lainkaan mitata, kantavatko osapuolet siihen parisuhteensa nuotioon yhtäläisen määrän risuja ja oksia, oleellista on ainoastaan palaako vai ei.

Parisuhteita on tosiaan sen seitsemää sorttia, toiset näyttää toisen silmissä helvetiltä, toisen taivaalta, siksipä siihen parisuhteeseen on puhevaltaisia ainoastaan sen osapuolet, jos kummallekin kelpaa, ei kun menoks, jos ei, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

 

[Grafix]

Lähtökohtana tulisi mielestäni olla, että jos parisuhteessa kaikki on kunnossa, myös facebookin tai sähköpostin tai tekstiviestit voi tsekata siten, että sieltä ei mitään järisyttävää löydy.

Itselle herää kysymys, että miksi ylipäätään toisen ihmisen henkilökohtaisia tekstiviestejä / meilejä / jne pitäisi voida tsekata - oli sitten parisuhteessa (hyvässä tai huonossa, ihan sama) tai ei?

Vaikka mitään salattavaa ei olekaan, niin mulle ainakin tulisi todella outo fiilis, jos kumppanini kesken leffaillan sanoisi että "annatko puhelimesi niin mä katson sun tekstiviestit. Ja näytä samalla sun FB viestitikin". Vai salaako niitä pitäisi "saada" lukea? Huhhuh, mitäs vielä, pitäisikö kumppanin pankkitilillekin päästä avoimesti tsekkaamaan onko se baarissa ostanut jollekin säädölle drinkkejä tms?

Kuullostaa, että itsetunto ja -luottamus on vähäsen hakusessa.

 

[Ck]

Siispä. Itse ottaisin asian esille. Omakohtaisesti sanoisin tuossa tilanteessa: oma moraalinen ylpeyteni yleensä väistyy, sillä en jaksa kituutella asioita vaan haluan näyttää korttini ja avoimuus on kaikki kaikessa. Olen aina vihannut kaikenlaista parisuhdepelailua, sitä huopaamista ja soutamista, jotta nähtäisiin missä mennään. Se suoraan sanottuna vituttaa, ja siksi puhun asioista suoraan - ehkä miehenä epätyypilliseen tapaan. Tyttöystävä näyttäköön myös korttinsa, ja jos jättää niin sitten jättää, eipä ollut suhde sitten tarpeeksi vankalla pohjalla.

Pitkälle todella samaa mieltä tästä kirjoituksesta. Itse nostan kissan pöydälle heti, jos sellainen olo on. En myöskään ole, fyysisesti pettänyt ketään, lyhytaikaista tai pidempiaikaista kumppaniani, jolloin odotan samaa vastapuolelta. Ikävä kyllä sellaiset naiset ovat harvassa, jotka eivät jossain vaiheessa pettäisi ja itsekin olen tämän muutamia kertoja kokenut.

 

[Vanhapuuma]

Itselle herää kysymys, että miksi ylipäätään toisen ihmisen henkilökohtaisia tekstiviestejä / meilejä / jne pitäisi voida tsekata - oli sitten parisuhteessa (hyvässä tai huonossa, ihan sama) tai ei?

No tämä riippuu vähän siitä, mitä haluaa. Mielestäni kyse ei ole mistään arvottamisesta sinänsä vaan periaatteesta. Itselläni saattaa olla ehkä vähän outo suhtautuminen asiaan, myönnettäköön, mutta käytäntö on seuraava. Tyttöystäväni tietää tietokoneeni käyttäjätilin salasanan, käytännöllisistä syistä. Hän myös tietää tärkeimmän sähköpostini salasanan, myös käytännöllisistä syistä (hän pystyy tsekkaamaan sähköpostini, jos sinne on tullut jotakin tärkeää kun itse en pysty syystä tai toisesta). Itse asiassa, avaamalla koneellani Mozillan lähes kaikki salasanat on tallennettu siten, ettei niitä itse tarvitse näppäillä. Fb, Skype, Gmail ja muut sähköpostit jne. - myös Jatkoaikaa myöten. Sama koskee kännykkää.

Kyse on siis siitä, että hän tietää, että minulla ei ole mitään salattavaa. Kyse on periaatteesta, ja myös siitä, että minua ei haittaa asia. Katsokoon, jos haluaa. Samaa odotan toiselta - eli on olemassa periaatteellinen mahdollisuus seurata toisen tekemisiä, mutta siihen ei ole tarvetta, koska tämä mahdollisuus on olemassa.

 

[pernaveikko]

Itselle herää kysymys, että miksi ylipäätään toisen ihmisen henkilökohtaisia tekstiviestejä / meilejä / jne pitäisi voida tsekata - oli sitten parisuhteessa (hyvässä tai huonossa, ihan sama) tai ei?

Tämä. Ei vain voi kiinnostaa niin paljon. Istuin joskus tyttöystävän vieressä, kun hän facetti. Sanoi, että kyllä sinä voit siinä olla, tämä on vain tälläistä lätinää. Ihan miten vain, mutta outo fiilis kuvaa sitä hyvin, kun jonkun hetken keskustelua näkee. Asia ei kuulunut minulle, eikä kiinnostanut minua, katsoin sitten televisiota tai jotain.

Mitään keskustelun mahdollisuutta tai suhteen jatkomahdollisuutta ei olisi yhtään kenenkään kanssa, jos joku jäisi puhelimen tms kanssa kiinni. Minulla on nyt aika uusi luuri, viestejä ei edes ole kovin paljoa. Niihin ei vain silti kosketa. Tai vaikka saapuneiden kansio olisi tyhjä. En ole koskaan pettänyt ketään enkä petä. Pitää olla jokin muu keino varmistua asiasta, jos sitä todella epäilee jostain syystä.

Olisi myös melkoisen vakavan keskustelun paikka, jos joku pyytäisi saada nähdä viestit. Olisin niin yllättynyt niin tyhmästä kysymyksestä ja todella miettisin haluanko olla tuollaisen idiootin kanssa.

Kai jokaisessa asiassa sinänsä on monta näkökulmaa, mutta onhan tämä sama saako vaikka hitaasti suojatiellä etenevän mummon keilata. Kyllä varmasti jonkun mielestä voi vähän kopauttaa.

 

[Jackie Moon]

Kyse on siis siitä, että hän tietää, että minulla ei ole mitään salattavaa. Kyse on periaatteesta, ja myös siitä, että minua ei haittaa asia. Katsokoon, jos haluaa. Samaa odotan toiselta - eli on olemassa periaatteellinen mahdollisuus seurata toisen tekemisiä, mutta siihen ei ole tarvetta, koska tämä mahdollisuus on olemassa.

Nimenomaan. Itse olin unohtanut tämän pointin aivan täysin. Tilaisuus tekee varkaan-kortti on täten hukattu ja koko asiaa ei tarvitse edes miettiä. Ja eihän niitä silloin tule katseltua kun on moinen tapa huushollissa. Jos tulee niin sitten on syytä katsoa peiliin.

Istuin joskus tyttöystävän vieressä, kun hän facetti. Sanoi, että kyllä sinä voit siinä olla, tämä on vain tälläistä lätinää.

Eli siis eikö asia/tapa ei olekaan päivänselvä, koska siitä piti erikseen mainita? Vai onko ne "kielletyt" sitten vaan jotain henk koht keskusteluita ystävien yms kanssa? Eihän kukaan sano toiselle että käy vaan suihkussa kun molemmat tietää että sitä saa kumpikin käyttää. Jep, täydellinen esimerkki...

 

[pernaveikko]

Eli siis eikö asia/tapa ei olekaan päivänselvä, koska siitä piti erikseen mainita?

Siis, jos toisen on pakko saada facettaa, vaikka toinen haluaa pussailla, niin sitten asia ratkaistaan jotenkin noin. Eli voi halutessaan kiehnata siinä, mutta päivittäistä face-hetkeä ei peruta.

 

[Rod Weary]

Siis, jos toisen on pakko saada facettaa, vaikka toinen haluaa pussailla, niin sitten asia ratkaistaan jotenkin noin. Eli voi halutessaan kiehnata siinä, mutta päivittäistä face-hetkeä ei peruta.

Ihan vaan tarkennuksena, puhutaanko nyt sosiaalisesta mediasta vai jostain muusta facettamisesta?

 

[Musta Nuoli]

Joskus ennen:
"Tyttöystäväni aloitti sormettamaan vieressäni, ilta eteni omalla painollaan ja lopulta purin paineeni facialin avulla."

Digipäivänä:
"Tyttöystäväni aloitti somettamaan vieressäni, ilta eteni omalla painollaan ja lopulta purin paineeni facettamalla."

Sitten ihmetellään, miksi länsimaiden syntyvyys laskee ja parisuhteissa on ongelmia aiempaa enemmän.

 

[pernaveikko]

Ihan vaan tarkennuksena, puhutaanko nyt sosiaalisesta mediasta vai jostain muusta facettamisesta?

Jotkut kutsuvat Facebookin käyttämistä facettamiseksi.

 

[king of the jungle]

Näin ne naisasiat taas kaatuivat. Tuntuu että käteen jää kasa paskaa parista kuukaudesta.

Ensimmäinen kuukausi oli todella hienoa aikaa. Tuli hymyiltyä kokoajan ja fiilis oli todella hyvä. Voimakas ihastuminen ja hyvä fiilis jutusta. Toinen kun vielä sanoo samat asiat sinulle, niin oikeastaan kaikki päivät tuli hymyiltyä vaikka olisi tullutkin noustua väärällä jalalla. Ei oikeastaan seurusteltu missään vaiheessa vaan meillä oli "juttua" tämä aika.
Viikko sitten huomasin hänessä jotain poikkeavaa. Katseessa ei ollut enää sitä paloa, joka ennen oli ja muutenkin käytös oli erikoista. Ei suoranaista välttelyä, mutta lähellä sitä.
Perjantaina sovittiin että nähdään tässä alkuviikosta ja tänään hänelle viestitin että millonkos nähtäisiin. Vastaus oli vähintäänkin yllättävä.

Hän vastasi tiivistettynä näin: "ehkä parempi ettei nähdä, tarvitsen aikaa ja haluan olla kaveri". Siis mitä vittua? Vielä edellisellä kerralla kun nähtiin niin flirttailtiin toisillemme.
Oma vastaus oli juurikin lähinnä "mitä vittua" ja tivaaminen siitä miksei tätä voinut kasvotusten hoitaa. Sanoin vielä että vaikea tässä nyt mitään kavereita on heti ruveta olemaan tälläisen jälkeen.
Siihen sitten vastasi että ei jaksaa alkaa väittelemään ja en kuulemma osaa käyttäytyä jos en voi olla kaveri.

Tässä vaiheessa paloi käämit ja lähdin lenkille. Enpä ole mitään vastannut, enkä tiedä vastaanko edes. Fiilis on ihan vitun paska ja hän vielä samassa työpaikassa töissä. Onneksi sentään ei toistemme lähettyvilä olla. Ei vaan voi käsittää mitä helvettiä on tapahtunut.

 

[pernaveikko]

Ei vaan voi käsittää mitä helvettiä on tapahtunut.

Sen nimi on kaverikortti. Ei mitään sinänsä ole tapahtunut. Ja se on siis todellakin vain termi ja sinä et ole rupeamassa mitenkään roikkumaan hänen kaverinaan, eikä häntä se edes kiinnosta sen enempää.

Maailma on julma paikka ja en rupea neuvomaan maailman typerintä neuvoa kuinka tällä ei ole mitään merkitystä, koska meri on täynnä kaloja.

 

[PataJaska]

Ei vaan voi käsittää mitä helvettiä on tapahtunut.

Been there, done that, bought T-shirt

Minulla siis täsmälleen samanlainen kokemus menneessä elämässä, oikeastaan tavallaan kaksikin. Oman näkemykseni/kokemukseni perusteella mahdollisia skenaarioita on kaksi

1) sanoit ettette oikeastaan virallisesti seurustelleet, vaan teillä oli "vain juttua". Ilmeisesti homma ei kuitenkaan ollut sinusta kiinni, mutta nähtävästi hän siis haeskeli tunteitaan sinua kohtaan (kuten naiset sen ilmaisevat), eikä hänellä ollut aikomustakaan aloittaa vielä oikeaa seurustelua. Olit siis hänelle tutkinnan alla oleva henkilö, mutta kuitenkin lähtökohtaisesti siis pelkkä kaveri. Tällöin toki on helvetin väärin flirttailla ja "antaa ymmärtää", mutta nainen haluaa nähdä että millaisen reaktion se miehessä aiheuttaa, usko pois: minä olen myös ollut tällaisen toiminnan uhrina

Tai sitten:

2) sinä et ollut ainoa jota hän tapaili, ja jonka kanssa hänellä oli "vain juttua". Näin ollen hän testaili tahoillaan kaikkia, ja sinä et tällä kertaa tullut valituksi. Tässä skenaariossa siis flirttailu tapahtuu samasta syystä kuin edellisessä. Hyvin monet naisihmiset lähes harrastavat tämän tyyppisiä "työhaastatteluja", taas kerran: olen ollut uhrina myös tässä skenaariossa, enkä tullut valituksi. Tähän ikävään vaihtoehtoon viittaisi esimerkiksi tuo, että hänen ensin ilmeinen kiinnostuksensa sammui salamana, ja ilman mitään sinulle näyttäytynyttä järkevää syytä. Hän on valinnut jonkun muun, ja tämä sitten kerrotaan muille ehdokkaille pelkkänä ilmoitusasiana, että "haluan olla vain kaveri"

Helvetisti voimia, tiedän tosiaan mistä puhun ja minkälaisia fiiliksiä suunnilleen käyt läpi. Kyllä se nainen.. se se vain on perkeleellinen ötökkä

 

[Greffin]

Näin ne naisasiat taas kaatuivat. Tuntuu että käteen jää kasa paskaa parista kuukaudesta.

Täydellisen tuttu kaava, josta minulla ja varmasti lukuisilla muillakin miehillä on kokemusta.

Sinun käteen napsahti kaverikortti. Se ei aina tule heti kättelyssä, vaan saattaa tosiaan kestää tuon parikin kuukautta, että se napsahtaa.

Oikeampi termi tuolle olisi varmaankin pelkkä kortti. Kavereita ei tuollaisten "juttujen" jälkeen enää olla, vaan molemmat jatkavat elämäänsä.

Sanoiko tyttö vielä, että ei johdu sinusta? Perhana miten kliseinen tarina, mutta niin totta.

 

[pernaveikko]

Sinun käteen napsahti kaverikortti. Se ei aina tule heti kättelyssä, vaan saattaa tosiaan kestää tuon parikin kuukautta, että se napsahtaa.

Ja niin uskomatonta kuin se onkin, niin tuo ei ole edes mitenkään erityisen pitkä aika. Jonkin verran pitkä, mutta kaukana kärjestä.

 

[Musta Nuoli]

Juuri oli minullakin vastaavanlainen episodi syyskuussa, "kaverikorttia" myöten.

Tarkennuksena vielä kyseessä taisi olla PataJaskan mainitsema vaihtoehto 2 eli "työhaastattelu", jossa en tullut valituksi, mutta joku hipinretale sitten pääsi parisuhteeseen saman naisen kanssa varmaan noin vartti sen jälkeen kun kaverikortti napsui. Kiinnostus sammui kuin nappia painamalla, toki sitä ennen otettiin vastaan kaikki tarjoilut, kahvit yms. kahviloissa jne.

Kyllä tämä on valitettavasti se tavallinen tarina, ja paska fiilishän siitä tulee. Mitään yhteydenottoja ei tämän jälkeen enää kannata ainakaan itse harrastaa, johonkin asiaviestiin voi asiapohjalta tarvittaessa vastata jos haluaa mutta ei muuten. Pitäköön tunkkinsa!

 

[Ioota Rhoo]

Jep, pisin "työhaastattelu", jossa olen ollut oli 6 kuukautta. Missään vaiheessa ei oltu todettu, että me seurustellaan, joten ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä, mutta aika salamaniskultahan se tuntui.

Siisti kerrasta poikki lopetus, siihen sitten vain. Hyvät loppuelämän toivottelut ja omaan koloon kömpiminen. Kun haavat on nuoltu, ulos kolosta ihmisten ilmoille ja kohti uusia sydänsärkyjä.

 

[Ck]

Juuri oli minullakin vastaavanlainen episodi syyskuussa, "kaverikorttia" myöten.

Kyllä tämä on valitettavasti se tavallinen tarina, ja paska fiilishän siitä tulee. Mitään yhteydenottoja ei tämän jälkeen enää kannata ainakaan itse harrastaa, johonkin asiaviestiin voi asiapohjalta tarvittaessa vastata jos haluaa mutta ei muuten. Pitäköön tunkkinsa!

Sama homma rahikaisella. Ärsyttää vaan kun ensin toinen on se alotteellinen ja kokoajan kimpussa ja sit se häviää kun pieru saharaan. Tosin mun tapauksessa ei käynyt kaverikortti vaan naisenpuolelta toinen perinteinen, kaikki välit poikki, että naisen on itse helpompi itse selvitä tilanteesta (tiedän, että tunteita oli siellä vielä).

ps. En enää aio mennä samaan lankaan, nyt jätän sen ikuinen romantikko asian pois elämästäni ja paikalle tulee ikuinen skeptikko, mutta olen avoin kyllä kaikelle, mutta en enää samalla tapaa luota yhteenkään naiseen, ihan sama mitä superlatiiveja ja kehuja sieltä tippuisi!

 

[Geno]

On se vaan kumma, miten se voi tulla niin täytenä yllätyksenä. Itsellä kanssa kokemusta neljän ja puolen kuukauden tryoutista, josta jäi sitten vaan paha mieli lopulta. Hommahan meni lopussa niin, että nainen oli jossain mökillä kaverinsa kanssa viikon ja kun tuli pois, heilahti kaverikortti välittömästi. Muutaman viikon vitutus siihen päälle, jonka jälkeen alkoi onneksi helpottamaan.